pstsika
Haukka
adam7 kirjoitti:Näiden vartiotehtäviin koulutettaviin pataljoonien raskain aseistus on ruotsalaiset kertasingot. Ei löydy krh:ta, ei tykistöä tai muita värkkejä. Liikkuvat pikkubusseilla.
Suomessa vastaava satsaus väestömäärään suhteutettuna olisi reilut puolet ylläolevasta. Tätäkö sitä haikaillaan?
Entäs suomalaisten vartiojoukkojen raskain aseistus? Apilas ja kevyt kranaatinheitin… Ei tykkejä. Kulkupelit lunastettuja.
Mielestäni 20 pataljoonaa olisi parempi kuin nykyinen 29 komppaniaa. Ruotsin Hemvärnetin vahvuus oli vielä vähän aikaa sitten 90 000 miestä. Kyllä minulle kelpaisi, jos meiltäkin saataisiin kasaan 45 000 miehen vapaaehtoispohjalla harjoittelevat joukot. Ei ole edes mikään epärealistinen luku jos verrataan kahteen lähiulkomaahan. Tuolloin tosin joudutaan vähän tinkimään nykyisistä vaatimuksista, mutta tarvitseeko kaikissa tehtävissä samoja vaatimuksia ollakaan?
Kun Hemvärnetin rahoitusta vertaa kotimaisten vapaaehtoistoimintojen rahohoitukseen on otettava huomioon organisaatioiden funktio omassa järjestelmässään.
Totta. Ruotsissa armeija katsoo tarvitsevansa koulutettuja reserviläisiä.
Meillähän MPK:n toiminta eroaa tuosta heidän jutustaan aika paljon, mutta kuten olen aiemmin esittänyt: PV tilasi vuonna 2009 MPK:lta 300 koulutustapahtumaa. Nyt ja lähivuosina MPK:n antama koulutus on entistä tärkeämpää, koska Puolustusvoimat ei kertausharjoita kuin 2000 miestä vuosittain.
Kuinka paljon tehoa tästä organisaatiossa saataisiin jos joku ulkomainen sotajoukko tunkeutuisi maahan, onkin sitten jo eri asia, koska tämä organisaatio ei ole varustettu taisteluun, vaan vartio ja suojatehtäviin. Nuo kahdeksan toimenpidepataljoonaa saataisiin periaatteessa kasattua kahteen prikaatiin, kunhan saavat rakennettua tarvittavat esikunnat, joita nyt siis ei ole.
Säikeen aloittajan suora vertaus kotimaisen vapaaehtoistoiminnan rahoitukseen ontuu siis, koska emme panosta maavoimien osalta miehistön pääosaa joukkoon, jossa on vaihteleva koulutus ja ikärakenne "hyvin vaihteleva". Pilkkaislmaisu tuolla lahden takan on mm. "prostatagerillan", eli eturauhassissit.
Ai että kevyillä aseilla ei enää tee mitään nykyisessä täsmäase- ja bittisodankäynnissä? Entäs meidän 60 000 paikallisjoukkojen taistelijaa?
Sattumalta olen ollut tekemisissä myös noiden meikäläisten ”prostatasissien” kanssa ja tuolta löytyy myös erittäin osaavia ja motivoituneita vanhempia miehiä, jotka iästään tai vaivoistaan huolimatta olisivat ainakin minulle ihan tarpeeksi kova vastus, vaikka pitäisinkin itseäni ennakkosuosikkina kehässä tai juoksukentällä.
- Puolihullut aseintoilijat
- pussihousukaartilaiset
- lahtarit
- isäm maan puolllustajat
- puolisotilaallinen siviilikaarti
- pyssyuskovainen
- siviilimilitaristi
- reserviläisten muodostama luokka-armeija
- asekaarti
- militaristinen ja maanpuolustustahtoa demoralisoiva aines
Kyllähän näitä pilkkanimityksiä aina löytyy. Hassua, että tuo pilkkanimityksiä keksivä väestönosa ei itse omaa useinkaan minkäänlaista kosketuspintaa vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Kaikki on aina ”kuultua” tai ”nähtyä”.
Eipä sillä. Kyllä minunkin sanavarastostani löytyy erilaisia hyvin kuvaavia termejä tuolle vastapuolelle.
säie lähti itkusta kun ei fyrkkaa lykätä - ja aidan toisella puolella on niin paljon vihreämpää, johon minä että se aidan toisen puolen vihreys on falskia karkkiväriä.
Itsekin itket täällä mm. ruotsinkielen asemasta. Onko minun itkuni aihe jotenkin huonompi?
baikal kirjoitti:Missä kohtaa mp-toiminta luo oikeasti ravakoita suorituskykyjä ja missä kohtaa puuhataan karkkivärien kanssa?
Yksilötasolla se lisää suorituskykyä. Joukkojen osalta ei ehkä niinkään merkittävästi. Toisaalta joukot muodostuvat yksilöistä.