Minä luulen kanssa, että tuo lunastuslomakkeiden täyttäminen on varsin mutkaton operaatio. Siinä tuskin käydään akkiloimaan onko päällä oleva Wolfskinin takki maksanut uutena 100 vai 200 euroa tai ovatko herran sukat maksaneet 35 euroa vai peräti 45 euroa. Älkää nyt viitsikö.
Väkisin hieman itikoiden ja helteen vaivaamaan mieleeni tunkeutuu hassuja mielleyhtymiä ja kuvitelmia.....vimpan päälle laittautunut reserviläinen marssii kolmen erilaisen a-aseen kanssa perustamispaikalle. Ensimmäinen nöyryytys on koettu jo puomilla, johon taksi on jättänyt. Siellä TAISTELIJALTA on raastettu ravakan näköisen sotilaspoliisiluutnantin toimesta kaikki aseet pois ja puukkokin on pakotettu pantavaksi reppuun. Taistelija kävellä pieksäytyy kohti Perkinä toimivaa Kaarihallia. Punainen ihonsa kielii hirmuisesta kiukusta ja hiki valuu valtoimenaan oikeaoppisesti poimustellun baskerin alta. Heti päästyään jakolinjan päähän taistelijalta raastetaan hänen taktinen Eberlock-reppu, se josta tarkkuuskivääri on jo riistetty, käsketään luovuttaa untuvamakuupussi ja retkikirves, luovutetuista a-aseista kirjoitetaan asianmukainen kuitti, päälläoleva varustus arvioidaan könttähinnoin tietyn sapluunan mukaan. Tässä vaiheessa hyvin varustautunut taistelija kokee elämänsä ensimmäisen paniikkikohtauksen ja alkaa itkeä. Hieman helpottaa, kun vastineeksi saa leipäkassin, viltin ja jakolinjan päästä tuupataan joku valaanrasvassa uitettu etäisesti rynnäkkökivääriä muistuttava kapine kehoituksin hangata se puhtaaksi varastotöhkästä. Kolme lipastakin solahtaa leipäkassiin.
Joukon madellessa ulos Taistelija kuulee kehoituksen hommautua eroon pikselipuvustaan, se erottuu vähän turhan räikeästi joukosta, joka on puettu luvalla sanoen hieman toisin. Tässä vaiheessa taistelija saa tietoonsa ensimmäisen tehtävänsä, joka on ei-niin-sotainenkaan vaan otto-autojen maalaaminen ja Taistelu-Valtrojen värjääminen asianmukaiseen kuntoon. Hirmuisesta paineruiskusta puhalletaan mil-kimmoa niin että vohina käy. Illalla mieli on jo parempi, kun klo 2300 saadaan teltat. Homeelle vain vähän tuoksahtava pj-teltta, mutta kamiinaa ei löydy mistään, ruokaa on saatu sentään jo illalla, mainiota pataljoonasoppaa ilman suolaa, joka on unohtunut kokonaan keittiöväeltä, joka on oikeasti saanut koulutuksensa panssarintorjuntaan. Ompa joukossa pari vanhempaa panssarimiestäkin, joka selittää paljon, muttei suinkaan kaikkea. Valokuvia ei saa ottaa eikä äidille soittaa, ei vaimolle eikä tyttöystävälle, ei kummallekaan. Nettiyhteys on seis, se on kaatunut jo männä viikolla verkkohyökkäilyn suistaessa kaiken luiskaan. Salaisuuksien verhoama Johtola sen sijaan nauttii epävirallisesta yhteydestään, pornoa katsotaan takan äärestä ja syödään maksamakkaravoileipiä ja juodaan kirnupiimää, kulautellaan mallasjuomia ja röyhtäillään ylemmyydentuntoisesti, kiroillaan typeriä reserviläisiä ja haukutaan pataljoonankomentaja, joka on parhaillaan suorittamassa tarkastusta. (saunomassa eräällä armeijan lunastamalla huvilalla, käyttöön on otettu pitäjän eläinlääkärin perhanan hyvä maasturi, amerikkalainen kunnon peli eikä mikään riisihöylä.
Tarvittaessa voin jatkaa tätä myönteisten mielikuvien syöttämistä tähänkin ketjuun. Huomaan sellaista ihmeellistä luulottelua "yksilönoikeuksista ja - arvosta" siinä vaiheessa, kun se Aluetoimiston kiva ev.lut, ei olekaan enää kiva vaan oikea hmmm, komentaja.
