Henkilökohtainen mukaan lähtevä varustus liikekannallepanotilanteessa

Onpas puhetta velloksilta. Sitä hillotaan jos jonkinmoista taktikaalista vermettä ja varustetta pahan päivän varalle, että sitten...

Karu todellisuus kun kerrotaan ettei hiekkalaatikolla saakaan leikkiä kaikkine omine leluineen vaan jotain täytyy ehkä antaa kaverillekin, niin ryykäistään oikein itkupotkuraivari ja piilotetaan lelut sekä suunnitellaan operaatio "vapaus palveluksesta vaikka hulluna munasillaan".

Eikö tuo liene sitten helpompaa hankkia jo nyt ne vapautuspaperit?
Vai meneekö siinä status kaveripiirissä kun ei enää voi jännittää, että tuleeko ylennystä tahi mp-mitaliin uutta solkea?

Mikäli tämä kuvastaa yleisesti reservin mielialoja niin kyllä; peli on pelattu ennen sarjan aloittamistakaan.

Tiedän kyllä toisin. Purnaaminen kuuluu suomalaisluonteeseen ja sitä voi hyödyntää tai antaa sen kääntyä itseään vastaan.

Tietysti asia kärjistyy näin keskustelupalstalla ja se onkin näiden suola. Yksittäinen interweb-taistelija joutuu hakemaan sen kultaisen keskitien keskustelun ääripäiden välistä.

Itse en varustajana puuttuisi kuin suht yhtenäiseen ulkoasuun. Alusvaatteet, sukat, sirpale- ja luotiliivit ja kengät olkoot omia jos niikseen. Vaan kun varustajia ja käsketyn varustuksen noudattamisia on moneksi. Nimittäin valta- ja esimiesasema voi tuoda ihan uusia ulottuvuuksia ihmisen käyttäytymiseen...
 
Kyllä se nyt on ihan tuubaa, että keneltäkään alettaisiin maastopukua Perk:issä päältä repimään, "kun naapurin Spollet tarvii...". Jos PV haluaa perustaa maastopukuisen spollekomppanian, se varaa sille puvut. Jos ei pukuja riitä, niin ovat siviileissä. Mitään rättisulkeisia ei varmasti aleta pitämään joukkoja perustettaessa. Ihannetapauksessa sotilas kuittaa linjalta pelkän tväl-materiaalin, muu kampe on kotoa tuotua.
Soturi saa varmasti pitää päällä (ja repussa) olevat vaatteensa ja jalkineensa, mutta muu materiaali on sitten eri asia.

En myöskään usko, että joitain maastokuvioita alettaisiin "kieltää". Kun iso osa porukkaa on joka tapauksessa "siviileissä", niin mikä järki olisi estää jonkin tietyn kuvion käyttö, kun niitä löytyy potentiaaliselta vastustajaltakin kymmeniä. Univormun ja varusteiden perusteella tunnistamisen aika meni jo.
 
Victor Charlie kirjoitti:
Kyllä se nyt on ihan tuubaa, että keneltäkään alettaisiin maastopukua Perk:issä päältä repimään, "kun naapurin Spollet tarvii...". Jos PV haluaa perustaa maastopukuisen spollekomppanian, se varaa sille puvut. Jos ei pukuja riitä, niin ovat siviileissä. Mitään rättisulkeisia ei varmasti aleta pitämään joukkoja perustettaessa. Ihannetapauksessa sotilas kuittaa linjalta pelkän tväl-materiaalin, muu kampe on kotoa tuotua.

Vai niin! Olehan veli uskossasi vahva. Voin kertoa, että tuollaisia kohtauksia on ollut jo 90- ja 00-luvuilla kun kertausharjoituksiin on menty omat 91:set päällä ja kertausharjoitettavan porukan asusteeksi on määrätty kuuskekkonen. Myös omat sotilasreput on välillä lentäneet siviiliboksiin. Yhtenäinen ulkonäkö ja pukeutuminen kun ei ole puolustusvoimissa koskaan ollut mielipidekysymys. Ei ollut edes ison kakkosen aikana esim. vuonna 41 osa suojeluskunta univormuista meni käyttökieltoon. Itse asiassa jopa ressujen väljemmät hius ja parta määräykset on vain rauhanajan hömpötystä. Pitkä tukka ja viikset lähtee vittuun heti kun poikkeusolot alkaa.

On olemassa kolme tapaa hoitaa asioita- oikea tapa, väärä tapa ja puolustusvoimien tapa.
 
Mosuri kirjoitti:
Victor Charlie kirjoitti:
Kyllä se nyt on ihan tuubaa, että keneltäkään alettaisiin maastopukua Perk:issä päältä repimään, "kun naapurin Spollet tarvii...". Jos PV haluaa perustaa maastopukuisen spollekomppanian, se varaa sille puvut. Jos ei pukuja riitä, niin ovat siviileissä. Mitään rättisulkeisia ei varmasti aleta pitämään joukkoja perustettaessa. Ihannetapauksessa sotilas kuittaa linjalta pelkän tväl-materiaalin, muu kampe on kotoa tuotua.

Vai niin! Olehan veli uskossasi vahva. Voin kertoa, että tuollaisia kohtauksia on ollut jo 90- ja 00-luvuilla kun kertausharjoituksiin on menty omat 91:set päällä ja kertausharjoitettavan porukan asusteeksi on määrätty kuuskekkonen. Myös omat sotilasreput on välillä lentäneet siviiliboksiin. Yhtenäinen ulkonäkö ja pukeutuminen kun ei ole puolustusvoimissa koskaan ollut mielipidekysymys. Ei ollut edes ison kakkosen aikana esim. vuonna 41 osa suojeluskunta univormuista meni käyttökieltoon. Itse asiassa jopa ressujen väljemmät hius ja parta määräykset on vain rauhanajan hömpötystä. Pitkä tukka ja viikset lähtee vittuun heti kun poikkeusolot alkaa.

On olemassa kolme tapaa hoitaa asioita- oikea tapa, väärä tapa ja puolustusvoimien tapa.

Erota nyt RA kertausharjoitukset ja tilanne jossa perkit alkavat ihan oikeasti toimimaan.

Ja aiempaan väitteeseesi. Miestä ei varusteta minuutissa. Edelleen muistutan ettei tuossa vaiheessa varusteta miehiä, vaan SA-kokoonpanoja. Siellä ei silloin juuri ole henkilökuntaa paikalla, paitsi korkeintaan varustettavan yksikön johtotehtävissä, ja heille ei kuulu perustaminen, jos erillinen perustamisorganisaatio on olemassa.
 
Mitenkäs olisi, että sinne perustamispaikalle tultaisiin epätaktisessa, mutta melko käytännöllisessä varustuksessa? Voisi suurin osa jäädä itselle. Paras varustus päällivaatteiden alla, tyydyttävä repussa. Pistooli piilokotelossa mukaan. Kotio (tai mieluummin maastoon) piiloon sitten parempaa rinkkaa, ulkoiluvaatetta, loput aseet ja patruunat, ruuat, ym.


Reppuun: normaaleja alushousuja, normaaleja t-paitoja, yksi tai kaksi teknistä alusasua ja tavallisia sukkia, ehkä yksi pari villasukkia. Halpa puukko ja kompassi tänne, arvokkaammat taskuihin. Myös pienikokoinen selviytymispakkaus ja mahdolliset ea-välineet päällivaatteiden taskuihin.

Päälle (vähän vuodenajasta riippuen)

-Selkä: reppu, vaikkapa Bundeswehrin jääkärireppu ylijäämänä (käytännössä vain vähän parempi kuin säkki, paranee kun solumuovimakuualustan laittaa tukemaan selkäosaa)
-Ylävartalo: tekninen aluspaita, t-paita, (huppari/fleece), takki
-Alavartalo: hyvät sukat, maastokelpoiset kengät (mieluiten muut kuin varsinaiset maiharit), tekniset alushousut, farkut


Aikaa ei kuitenkaan riitä ukkojen riisuttamiseen, pakko siihen on luottaa, että päällysvaatteiden alla on suunnilleen sitä mitä väittävätkin olevan. Luulenpa jopa, että reppukin voi mennä läpitte ihan vaan vilkaisulla. Jos sanoo siellä olevan alusvaatteita ja vaikka farkut, eikä sieltä näy muuta, niin tuskinpa jaksavat ruveta penkomaan läpikotaisin - etenkään kiireessä.

Jos nyt sattuu kevyen (vartija-/poliisikäyttöön tarkoitetun) luotiliivin omistamaan, niin se t-paidan alle. Reilun kokoisen t-paidan, mahdollisen väliasun ja takin pitäisi peittää liivi aika hyvin. Jos taas kyseessä on joku vaatteiden päälle puettava sirpa, niin iskee sen sitten reppuun ja toivoo, ettei sinne katsota tai että se jää itselle.

Pistooli kannattanee kätkeä joko ristiselän taakse tai mieluummin eteen, appendix carry -tyyliin. Namu pesässä - luonnollisesti. Lisävarusteet (patruunat, kotelot, lippaat) voi laittaa tämmöiseen.
 
Tvälups kirjoitti:
Eikö tuo liene sitten helpompaa hankkia jo nyt ne vapautuspaperit?
Vai meneekö siinä status kaveripiirissä kun ei enää voi jännittää, että tuleeko ylennystä tahi mp-mitaliin uutta solkea?

Kertausharjoituksiin ei tarvitse lähivuosina varmaankaan mennä, mutta res-kieltäytymisen takia joutuisi siviilipalveluskeskukseen huonolla palkalla.
2016 on varmaankin se maaginen vuosi, jolloin pstsika muodostuu sijoittamattomaksi ongelmajätteeksi. Ei vaadi omaa vaivannäköä siis.

Statukseen tuo ei vaikuta, koska minulla ei mitään statusta edes ole puuttuvan upseeriarvon, puuttuvan yliopistokoulutuksen ja liian pienen palkan takia. Mitaleita en keräile, muuten olisin voinut jo tilata itselleni tuon MP-mitalin kultaisella soljella.

Korostan, että tässäkään tekstissä mikään osa ei ole kieliposkella kirjoitettu.
 
adam7 kirjoitti:
Ja aiempaan väitteeseesi. Miestä ei varusteta minuutissa.

Voin kuule kertoa, että onnistuu - kokemuksesta. 150 miestä luovuttaa helposti siviilikamat ja vaihtaa sotilaskamppeisiin 2,5 tunnissa. Tämä siis koulutetun reserviläisporukan toimesta ilman kantahenkilökunnan apua.
 
Mosuri kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
Ja aiempaan väitteeseesi. Miestä ei varusteta minuutissa.

Voin kuule kertoa, että onnistuu - kokemuksesta. 150 miestä luovuttaa helposti siviilikamat ja vaihtaa sotilaskamppeisiin 2,5 tunnissa. Tämä siis koulutetun reserviläisporukan toimesta ilman kantahenkilökunnan apua.

Ei se ole mies varustetaan minuutissa.

Mies saadaan linjastosta läpi xx minuutissa, varusteet tarkastettuna ja ase kädessä. Yksikön varustaminen menee sitten keskustelunaiheeksi jota en täällä käy.
 
Varusmiesten suhteen jakoaika rättivaraston linjastolla oli 30-40s per alokas. Tvälvarastolla 20-30s. Kun jako tapahtuu samalta linjastolta niin aikaa menee alle minuutti. Kun perkin jakoporukkaan valikoituu oikeaa sakkia niin ei siinä ikä ja terveys mene ressuillakaan.

Ne romppeet vaihdetaan ylle sitten peruskoulun luokkahuoneissa tai vaikka pihalla. Siviilirensselit kerätään säkkiin ja nimi/sotu päälle.

Huomioikaa vastarannan kiiskiset myös se, että porukka ei välttämättä ole toisilleen entuudestaan tuttua.
Huumausaineiden ja alkoholin vuoksi joudutaan tekemään ylimääräistä tarkkailua. Saattaa olla, että yleinen ilmapiiri sodanuhan vuoksi kasvattaa sellaista yleistä epäluuloa mm. vihollisagenttien sekä myyrien suhteen. Kun piilottelet jotain, se huomataan.


Mutta hauskaa, että asia herättää keskustelua. Hyvin aaltomaista tosin kun välillä ollaan tuomassa koko sotisopa mukanaan, sitten tullaan alasti ja joku jo koettaa jamesbondimaista lähestymistapaa...
 
Mosuri kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
Ja aiempaan väitteeseesi. Miestä ei varusteta minuutissa.

Voin kuule kertoa, että onnistuu - kokemuksesta. 150 miestä luovuttaa helposti siviilikamat ja vaihtaa sotilaskamppeisiin 2,5 tunnissa. Tämä siis koulutetun reserviläisporukan toimesta ilman kantahenkilökunnan apua.

Mitenkään väheksymättä tehtävää. Epäilen kuitenkin että minutissa jaetut kamppeet sisältävät liian pienen takin, isot housut ja kaksi vasemman jalan saapasta.

Kuitenkin epäile tehtävän mahdottomuutta, suoritus vaan kiinnostaa. Luovutanko ensi kaiken oman pois, siis riisuunnun munasilleni ja alan vastaanottamaan tavaraa, samalla kun joku alkaa penkomaan kassiani ja riisumiani vaatteita?

Tietääkö kamoja luovuttava, tai päätöksiä tekevä jamppa tehtävästäni mitään?

Näen sieluni silmi teoreettisen tilanteen. Tulen paikalle ensihoitovälieitä sisältävä reppu selässä. Se lunastetaan valtiolle ja annetaan käyttöön toisen yksikön lääkintämiehelle, joka pelkää piikkejä ja verta, ammatiltaan autoasentaja. Minut terveydenhuollon ammattilainen laitetaan korjaamaan yksikön autoja, vaikka hädin tuskin osaan pitää jakoavainta oikein kädessä.

Kun virhe huomataan parinpäivän ja muutan hiukan huonosti huolletun auton jälkeen huomataan, ovat tuomani välineet kadonneet taivaan tuuliin.

Toivottavasti näin ei ole, mutta pelkään, että osaaminen, tiedot ja taidot eivät näyttele asiassa merkittävää roolia, vaan yhtenäinen varustus on mantra jota hoetaan. Tässä asiassa en omaa suurta luottamusta, koska epäilen perustamiskeskuksen olevan melkoisen kaaoksen valassa
 
kimmo.j kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
Ja aiempaan väitteeseesi. Miestä ei varusteta minuutissa.

Voin kuule kertoa, että onnistuu - kokemuksesta. 150 miestä luovuttaa helposti siviilikamat ja vaihtaa sotilaskamppeisiin 2,5 tunnissa. Tämä siis koulutetun reserviläisporukan toimesta ilman kantahenkilökunnan apua.

Mitenkään väheksymättä tehtävää. Epäilen kuitenkin että minutissa jaetut kamppeet sisältävät liian pienen takin, isot housut ja kaksi vasemman jalan saapasta.

Ei kyllä siinä jaettiin roipetta viikoksi. Palautteiden mukaan kyseinen homma meni vallan mallikkaasti. Muutamat saivat ylimääräisen luhan kun pakkien sisuksia ei oltu tarkastettu ja kaksi taistelijaa joutui käyttämään kumppareita kun ylisuuria kokoja maihareista ei ollut (kanoottikokoja).

kimmo.j kirjoitti:
Luovutanko ensi kaiken oman pois, siis riisuunnun munasilleni ja alan vastaanottamaan tavaraa, samalla kun joku alkaa penkomaan kassiani ja riisumiani vaatteita?

No kyseisessä harjoituksessa spol-ryhmä tarkasti jakolinjaa edeltävässä huoneessa kaikki kertauksiin saapuneet. Kassi tyhjennettiin sadeviitalle, taskut tyhjennettiin ja henkilö taputeltiin läpi. (Ns. normaaleilla ihmisillä ei ole lätkäkassillista kamaa mukana kun tulevat kertaamaan.) Luonnollisesti kertauksissa ei mitään lunastuksiakaan suoriteta.

Kerrotakoon, että kun isäni oli kertaamassa 80-luvulla niin teltassa jossa siviilikamat kamat pakattiin laatikkoon riisuuduttiin munasilteen ja käveltiin toiseen telttaan kuittaamaan kamoja. Mukaan sai ottaa seuraavat kamat hammasharja, shampoo, saippua, parranajo vehkeet sekä reseptilääkkeet.

(Ei sitten mitään juttuja pienirunkoisista pistooleista ja liukuvoiteista - kiitos!)

kimmo.j kirjoitti:
Tietääkö kamoja luovuttava, tai päätöksiä tekevä jamppa tehtävästäni mitään?

Aikoinaan oli sellaisia ns. kertausharjoituksia joissa harjoiteltiin noita juttuja. Nykyään homma on vähän niinkuin Nykänen sanoisi "ehkä tietää ehkä ei - so not..."
 
Kiitos vastauksesta Mosuri.
Jos varusteita jakava kaveri ei tiedä mitä alan tekemään, miten hän voi päätellä mitä "tarvitsen" itse tuomistani kamoista?
Entä jos mukana ei ole parranajo vehkeitä? Saako valtiolta? Kuten sanottu, ei kannata ottaa mukaan jotain josta ei halua luopua
 
kimmo.j kirjoitti:
Mitenkään väheksymättä tehtävää. Epäilen kuitenkin että minutissa jaetut kamppeet sisältävät liian pienen takin, isot housut ja kaksi vasemman jalan saapasta.[/guote]
Nuo minuutin miehet puhuvat xxx määrän / minuutit keskimääräisestä per mies ajasta. Ihan eri kuin kauanko kestää, siitä, kun sut on ensin kuitattu ilmoittautumispuolella, siirretty, kuitattu varustejaossa jne, kunnes olet sotaväen varustuksessa ja vapautettu siviilikassistasi ja ase kädessä, siirrettäväksi seuraavaan paikkaan.

Eli siihen menee xx minuuttia.

Kuitenkin epäile tehtävän mahdottomuutta, suoritus vaan kiinnostaa. Luovutanko ensi kaiken oman pois, siis riisuunnun munasilleni ja alan vastaanottamaan tavaraa, samalla kun joku alkaa penkomaan kassiani ja riisumiani vaatteita?
Älä huolehdi, tuo on funtsittu, kokeiltu rauhan ajan harjoituksissa, funtsittu uudelleen korjaten virheet ja kokeiltu uudelleen.

Turvatarkastus on tehty ennen kuin pääset kamojen jakoon.

Tietääkö kamoja luovuttava, tai päätöksiä tekevä jamppa tehtävästäni mitään?

Jos olet siinä lääkintämiehen tehtävässä, sulla on oma tehtäväsi mukainen lista varusteita, ihan samoin kuin prätkäkundilla/kelkkamiehellä on oma listansa. Lista riippuu siitä mitä varusteita yksikölle on jaettu.

Sen mukaan tulee varusteita.

Kalsareita luovuttava kaveri ei tehtävistäsi tiedä mitään. Eikä hänen tarvitse tietää.
Näen sieluni silmi teoreettisen tilanteen. Tulen paikalle ensihoitovälieitä sisältävä reppu selässä. Se lunastetaan valtiolle ja annetaan käyttöön toisen yksikön lääkintämiehelle, joka pelkää piikkejä ja verta, ammatiltaan autoasentaja. Minut terveydenhuollon ammattilainen laitetaan korjaamaan yksikön autoja, vaikka hädin tuskin osaan pitää jakoavainta oikein kädessä.

Voit tiedustella sijoitustasi nyt rauhan aikana jos epäilet että se on väärin tehty. Olen nähnyt huoltoryhmän keittäjän olleen siviiliammatiltaan asfaltinkeittäjä.

En tiedä oliko tietokoneen algoritmin virhe, jonkun huumoria vai vaan yhteensattumaa että koulutuksen saanut mies oli siviiliammatiltaan tuo.
Kun virhe huomataan parinpäivän ja muutan hiukan huonosti huolletun auton jälkeen huomataan, ovat tuomani välineet kadonneet taivaan tuuliin.

Toivottavasti näin ei ole, mutta pelkään, että osaaminen, tiedot ja taidot eivät näyttele asiassa merkittävää roolia, vaan yhtenäinen varustus on mantra jota hoetaan. Tässä asiassa en omaa suurta luottamusta, koska epäilen perustamiskeskuksen olevan melkoisen kaaoksen valassa

Kyseessä on reserviläisten hoitama pumppu. Vain asia ratkaisee.

Unohda varusmiesajan kokemukset.
 
Mosuri kirjoitti:
Victor Charlie kirjoitti:
Kyllä se nyt on ihan tuubaa, että keneltäkään alettaisiin maastopukua Perk:issä päältä repimään, "kun naapurin Spollet tarvii...". Jos PV haluaa perustaa maastopukuisen spollekomppanian, se varaa sille puvut. Jos ei pukuja riitä, niin ovat siviileissä. Mitään rättisulkeisia ei varmasti aleta pitämään joukkoja perustettaessa. Ihannetapauksessa sotilas kuittaa linjalta pelkän tväl-materiaalin, muu kampe on kotoa tuotua.

Vai niin! Olehan veli uskossasi vahva. Voin kertoa, että tuollaisia kohtauksia on ollut jo 90- ja 00-luvuilla kun kertausharjoituksiin on menty omat 91:set päällä ja kertausharjoitettavan porukan asusteeksi on määrätty kuuskekkonen. Myös omat sotilasreput on välillä lentäneet siviiliboksiin. Yhtenäinen ulkonäkö ja pukeutuminen kun ei ole puolustusvoimissa koskaan ollut mielipidekysymys. Ei ollut edes ison kakkosen aikana esim. vuonna 41 osa suojeluskunta univormuista meni käyttökieltoon. Itse asiassa jopa ressujen väljemmät hius ja parta määräykset on vain rauhanajan hömpötystä. Pitkä tukka ja viikset lähtee vittuun heti kun poikkeusolot alkaa.

On olemassa kolme tapaa hoitaa asioita- oikea tapa, väärä tapa ja puolustusvoimien tapa.
Et ymmärtänyt. Sanoin että päälläsi olevaa pukua ei revitä pois ja lunasteta jonkun toisen käyttöön. Siviilikassiin se toki voi mennä, jos yksikkö saa univormut, mutta luultavemmin jää itsellesi kakkospuvuksi.

Rauhan ajan harjoituksiin PV:llä riittää varustetta, mutta jahtitorven soidessa, kun ukkoja kutsutaan riviin kymmenin tuhansin, reserviläisten omatkin varusteet kelpaavat. Vai luulitko, että vanhoihin passeihin painettiin nuo listat aivan huvin vuoksi?
 
Tvälups kirjoitti:
Varusmiesten suhteen jakoaika rättivaraston linjastolla oli 30-40s per alokas. Tvälvarastolla 20-30s. Kun jako tapahtuu samalta linjastolta niin aikaa menee alle minuutti. Kun perkin jakoporukkaan valikoituu oikeaa sakkia niin ei siinä ikä ja terveys mene ressuillakaan.

Rättivaraston jakoperiaatteet eivät ole esikuva tässä. Jaetaan väärän kokoista tavaraa ja vittuillaan kun vastaanottaja koittaa saada oikean kokoista. Yksikössä käsketään vaihtaa ensin keskenään ( joka ei ole väärin), mutta että tähän joudutaan on väärin.
Alokkaat pääsevät helposti rättivarastolle vaihtamaan uudet kamat. Leipääntyneet aputyöpaikan saaneet tykkävät rättivarastolla rumbata alokkaita/ressuja.

Todellisessa tilanteessa varustettu joukko häviää nopeasti jakopaikalta ja kaikki väärin jaettu on saatanan bordellin aiheuttajaa.

Eli se säästetty aika siellä jakolinjastolla maksaa aivan uskomattomasti myöhemmin. Tietenkin tehokas (nopea) jako on tärkeätä, mutta yhtä tärkeätä on oikea jako.

Ja toisin kuin väitettiin, tuo naapurin mummo kertoo että kyllä näitä harjoitellaan/parannellaan tänäänkin.
 
PV:lla ei kuulu (erään kapiaisen mukaan) olevan mitään virallista ohjetta noista pistooleista, niin aattelin seuraavaa: PV tilaa ja MPK järjestää pistoolin omistaville ressuille päivän mittaisen kurssin, missä opetellaan perusteet ja miten ei ammuta itseä tai kaveria. Kurssin käynyt saa passiinsa todisteeksi lisälehden, mikä oikeuttaa hänet tuomaan LKP:ssa pistoolin omaan käyttöönsä. Mutta kun marginaaliryhmä ja byrokratiaa ja eisitäeestarvi...
 
Nykyään pistoolin hankkimiseen vaaditaan kahden vuoden harrastuneisuus ja sinä aikana pitää aidosti harrastaa että poliisille kelpaa joten lähes poikkeuksetta siviilissä 13.6.2011 jälkeen hallussapitoluvan saaneet osaavat käyttää pistoolia paremmin kuin 99% varusmiehenä sotilaspoliisikoulutuksen saaneet mutta pistoolia omistamaton. Joku idea MPK:n kurssistasi on typerä mutta jos sen sijaan aidosti kiinnostaa kehittää itseään pistoolin käyttäjänä niin ympäri Suomea on MPK:n järjestämiä taktisia pistooleita, sra- ja idpa-kursseja ja erinäisiä muita kursseja joissa opetetaan pistoolin käyttöä ja ampumista osana suurempaa opeltavaa asiaa. Ja jos MPK ei rajaa niin urheilumaailma on avoin IPSC:n muodossa ja maasta löytyy useita yrityksiä jotka opettavat pistoolin käyttöä.
 
@ Viktor Charlie

Sotilaspasseja ei enää käytetä. Varusmiehillä on luottokorttiformaattia oleva kuvallinen kortti varusmiesaikana. Reserviläinen tunnistetaan henkilöllisyystodistuksesta/passista.

Sotilaspassisi, kuten minun, on lähinnä jälkikasvulle näytettävä kuriositeetti.
 
adam7 kirjoitti:
@ Viktor Charlie

Sotilaspasseja ei enää käytetä. Varusmiehillä on luottokorttiformaattia oleva kuvallinen kortti varusmiesaikana. Reserviläinen tunnistetaan henkilöllisyystodistuksesta/passista.

Sotilaspassisi, kuten minun, on lähinnä jälkikasvulle näytettävä kuriositeetti.

Perskeles; en ole (vieläkään) saanut uutta passia; pitäsikikän mun vihdoinkin liittyä "Wanhaan kaartiin" :a-grin:
 
Itkeekö jätkät täällä oikeasti sitä, että eivät pääse ampumaan ryssää omalla pyssyllä? Ei juma. Ja minä kuvittelin olevani sekaisin.

LKP:hen mukaan:
- Vähän lämmintä, kevyttä ja halpaa alusvaatetta (sukat on melko olennainen osa varustusta ja mikrokuitu on ihan jees viileällä kelillä)
- Vanhat Nokian vaelluskumpparit (palveluksessa oli sama malli käytössä, joten ostin vapailta markkinoilta vastaavat ja ovat nyt hyvin sisäänajetut)
- Kumpparin paikkausvehkeet (varushuolto ei aina toimi ja märkä sukka laskee taistelumoraalia)
- Kevyet, pienet katselukiikarit (näitä tuskin kukaan hinkuaa, mutta ihan kätevät vaikkakin halvat)
- Kompassi (kirpparilta ostettu intin marssikompassi)
- Rannekello (toimiva, kestävä, kohtuuhintainen)
- Valokeinot (tasku- ja otsalamput, kohtuuhintaiset ja niihin tietty pattereita, mutta muistetaan, että valo tappaa)
- Pikku radio (taistelutauolla voi kohottaa aseveljien taistelumoraalia ja laittaa kuulumaan Valtion Tiedotuslaitoksen oikeaksihavaittua ohjelmistoa)
- Tulikeinoja (tikkuja vesitiiviisti pakattuna ja COLT-sytkäreitä XXX kpl)
- Parempi puukko (teflonpinta auttaa hygienian säilyttämisessä, eli lähitaistelun päätyttyä voi puutteellisissakin hygieniaolosuhteissa veistää limpusta vereytyneet kohdat pois samalla puukolla, jolla leivän alkuperäinen omistaja on tuhottu)
- Pari-kolme kirvesmiehen puukkoa (piikkilangan katkaisussa/patruunalaatikon avaamisessa turmeltuu terä äkkiä, joten huollollisissa toimenpiteissä käytämme halvempia puukkoja, joita voi myös jakaa puutteenalaisille taistelutovereille)
- Leathermanit (puhdetöihin)
- Pikkuinen EA-pakkaus (pienempiin työtapaturmiin, eikä joku "metsästäjän" tms. halpapakkaus kiristyssiteellä terästettynä paljoa tilaa vie)
- Rahaa (kai se sotkuautokin käy, ja jos ei käy, saanee tällä naapurilta tietoja tai palvelustoverilta helpotusta eukonkaipuuseen)
- Pari kartsaa röökiä (lopettamispäätös voinee kariutua, kun ensimmäisen kerran pistää kätensä monjään, joka hetkeä aikaisemmin oli parhaan ystäväni kasvot)
- Kenttäpullot (pari intin vanhaa pulloa nesteytystä avittamaan)
- Paperia (hätätilanteen varalta)
- Saippuaa (jos se hätätila on ollut ja voi pestä kädet)
- Intin vanha kaasunaamarilaukku (näppärä kantokassi, vieläpä oikeissa väreissä)

Jos selviää hengissä/ehjänä ensimmäiseen varusvaihtoon, on tod.näk. aika sama, millaiset kamppeet saa vaihdosta takaisin, kunhan ne vain ovat puhtaat ja edellisen käyttäjän kohtaloksi koituneiden projektiilien reiät on kursittu umpeen. Jos kaikki on vimosen päälle uutta ja hienoa, alkaa aihistaa, kun se rähjääntyy reissussa - ja topikista näemme, ettei mikään tapa maanpuolustushenkeä tehokkaamin kuin esim. hathat-kenkien pilaantuminen napalmisateessa.
 
Back
Top