Historialliset taistelut

Eikös muuten USA:n sotakouluissa opetettu toiseen maailmansotaan asti taistelua laajalla rintamalla (broad front strategy) ? Eli sitä että edettäisiin kaikilla joukoilla yhtäaikaisesti. Ainakin Dwight Eisenhower tuntui omaksuneen opin hyvin kun katsoo miehen johtamista Länsi-Euroopassa 1944-1945. Oliko amerikkalaisilla minkälainen käsitys painopisteajattelusta ? Terminä siis center of gravity. Ainakin tuo Leen omaksuma jominilainen ratkaisutaisteluun pyrkiminen kuulostaisi siltä.
 
Ainakin Dwight Eisenhower tuntui omaksuneen opin hyvin kun katsoo miehen johtamista Länsi-Euroopassa 1944-1945

Vai oliko Saksa sen luokan vastustaja, että oli ihan pakko ja ainakin viisasta toimia niin? Monty oli oikeasti välillä ylivarovainen omissa toimissaan, vaikka halusi esittää jotain muuta. Ei se Montyn toiminta paljon Eisenhowerista poikennut. Henkilötappioiden pitäminen siedettävissä lukemissa Saksaa vastaan taisteltaessa pakotti varovaisuuteen. Näin olen tulkinnut.

NLn omaksuma härkäpäinen hyökkääminen tuotti mielettömät henkilöstötappiot. Hyökkääminen sujui ja Saksan armeijat murenivat siinä myllyssä, mutta sellaista hintaa ei oltaisi GBssa tai Usassa kyllä nielty niin vain. ????
 
Vai oliko Saksa sen luokan vastustaja, että oli ihan pakko ja ainakin viisasta toimia niin? Monty oli oikeasti välillä ylivarovainen omissa toimissaan, vaikka halusi esittää jotain muuta. Ei se Montyn toiminta paljon Eisenhowerista poikennut. Henkilötappioiden pitäminen siedettävissä lukemissa Saksaa vastaan taisteltaessa pakotti varovaisuuteen. Näin olen tulkinnut.

NLn omaksuma härkäpäinen hyökkääminen tuotti mielettömät henkilöstötappiot. Hyökkääminen sujui ja Saksan armeijat murenivat siinä myllyssä, mutta sellaista hintaa ei oltaisi GBssa tai Usassa kyllä nielty niin vain. ????

Täsmälleen. Läntiset demokratiat pitivät oman sotilaan henkeä siinä määrin arvossaan että omien häikäilemätön uhraaminen puna-armeijan tyyliin oli ehdoton nou nou. Britit kaapivat 1944 jo laarin pohjia. Täydennysmiehiä ei enää ollut heittää peliin ja valtaosa mies- ja materiaalitäydennyksistä tuli tuossa vaiheessa jo rapakon takaa.

Saksalaiset pitivät länsirintamalla amerikkalaisia ja brittejä ylivarovaisina, varsinkin kun itse toimivat puolustuksessakin täysin häikäilemättömästi. Toisaalta länsiliittoutuneiden materiaalista ylivoimaa (esim. ilma-ase ja tykistö) kunnioittivat ja kauhistelivat.
 
Vai oliko Saksa sen luokan vastustaja, että oli ihan pakko ja ainakin viisasta toimia niin? Monty oli oikeasti välillä ylivarovainen omissa toimissaan, vaikka halusi esittää jotain muuta. Ei se Montyn toiminta paljon Eisenhowerista poikennut. Henkilötappioiden pitäminen siedettävissä lukemissa Saksaa vastaan taisteltaessa pakotti varovaisuuteen. Näin olen tulkinnut.

NLn omaksuma härkäpäinen hyökkääminen tuotti mielettömät henkilöstötappiot. Hyökkääminen sujui ja Saksan armeijat murenivat siinä myllyssä, mutta sellaista hintaa ei oltaisi GBssa tai Usassa kyllä nielty niin vain. ????

Länsimaat olivat tehneet oman osansa härkäpäisessä hyökkäilyssä edellisessä sodassa. Julkinen mielipide ei enää sietänyt vastaavanlaista performanssia.
NL:llä ei ollut kauheasti mahdollisuuksia muuhun. Melkein kaikki maan kehittyneimmät osat oli vallattu ja ne sai takaisin vain hyökkäämällä.
 
NL:llä ei ollut kauheasti mahdollisuuksia muuhun. Melkein kaikki maan kehittyneimmät osat oli vallattu ja ne sai takaisin vain hyökkäämällä.
Ihmishengellä nyt ei ollut muutenkaan mitään arvoa Stalinin Neuvostoliitossa. Olihan kansalaisia massamurhattu jo rauhan aikanakin, ja sotilaita uhrattiin surutta niin Suomen talvisodassa kuin Saksan hyökkäysvaiheessakin.
 
Ihmishengellä nyt ei ollut muutenkaan mitään arvoa Stalinin Neuvostoliitossa. Olihan kansalaisia massamurhattu jo rauhan aikanakin, ja sotilaita uhrattiin surutta niin Suomen talvisodassa kuin Saksan hyökkäysvaiheessakin.
Juu, ja sitten on jälkikäteen niin hienoa kertoa, kuinka monta neuvostakansalaista meni sodassa. Britit ei niinkään ylpeile Sommen taistelun kaatuneilla.
 
Vai oliko Saksa sen luokan vastustaja, että oli ihan pakko ja ainakin viisasta toimia niin? Monty oli oikeasti välillä ylivarovainen omissa toimissaan, vaikka halusi esittää jotain muuta. Ei se Montyn toiminta paljon Eisenhowerista poikennut. Henkilötappioiden pitäminen siedettävissä lukemissa Saksaa vastaan taisteltaessa pakotti varovaisuuteen. Näin olen tulkinnut.

NLn omaksuma härkäpäinen hyökkääminen tuotti mielettömät henkilöstötappiot. Hyökkääminen sujui ja Saksan armeijat murenivat siinä myllyssä, mutta sellaista hintaa ei oltaisi GBssa tai Usassa kyllä nielty niin vain. ????
Kylmänkin sodan aikana NL:n suunnitelma oli hyökätä divisioonilla eteenpäin niin kauan kunnes ne tuhoutuvat ja laittaa sitten kärkeen takaa tuotuja uusia divisioonia niin kauan kun niitä riitti.
 
Eikös muuten USA:n sotakouluissa opetettu toiseen maailmansotaan asti taistelua laajalla rintamalla (broad front strategy) ? Eli sitä että edettäisiin kaikilla joukoilla yhtäaikaisesti. Ainakin Dwight Eisenhower tuntui omaksuneen opin hyvin kun katsoo miehen johtamista Länsi-Euroopassa 1944-1945. Oliko amerikkalaisilla minkälainen käsitys painopisteajattelusta ? Terminä siis center of gravity. Ainakin tuo Leen omaksuma jominilainen ratkaisutaisteluun pyrkiminen kuulostaisi siltä.

Tätä strategiaa Unioni käytti sisällissodassa Lincolnin aloitteesta. Tai oikeastaan ei edetty yhdellä rintamalla vaan aloitettiin useampia sotaretkiä jolloin etelävaltiot eivät voineet keskittää voimiaan ja Unionin sotamoraali parani koska joltain rintamalta tuli aina hyviä uutisia vaikka etelävaltion armeija tuottikin sinisille tappioita ihan sodan loppupäiviin asti.
 
Juu, ja sitten on jälkikäteen niin hienoa kertoa, kuinka monta neuvostakansalaista meni sodassa. Britit ei niinkään ylpeile Sommen taistelun kaatuneilla.

Kyllä niitä Sommen tappiolukemia on mehusteltu vuosikymmeniä, ei todellakaan ole pidetty vakan alla. Päin vastoin koko operaatio on aivan ylikorostunut historiankirjoituksessa, kaikki merkittävät sotijavaltiot kävivät läpi vastaavia operaatioita ja tappioprosentteja. Enemmän brittihistoriankirjoitus on keskittynyt osoittamaan että Somme oli fiksu ja järkevä operaatio. Jos lukee uudempaa brittien sotahistoriaa niin Haig on korotettu suorastaan Wellingtonin ja Napoleonin tasoiseksi sotilaalliseksi neroksi.
 
Kylmänkin sodan aikana NL:n suunnitelma oli hyökätä divisioonilla eteenpäin niin kauan kunnes ne tuhoutuvat ja laittaa sitten kärkeen takaa tuotuja uusia divisioonia niin kauan kun niitä riitti.

Neuvostoarmeijan doktriinihan oli että täydennyksiä ja tukea saisi se divisioona, armeijakunta, armeija, rintama joka eteni ja sai aikaan tulosta. Muut jätettäisiin ilman.
 
Neuvostoarmeijan doktriinihan oli että täydennyksiä ja tukea saisi se divisioona, armeijakunta, armeija, rintama joka eteni ja sai aikaan tulosta. Muut jätettäisiin ilman.

Ja Isäntä Kremlissä taisi pitää itsensä varsin hyvin kartalla siitä, mitä kattilassa porisee. Hän ei tainnut kuitenkaan sotkeutua kovin paljon sodan johtamiseen rintamilla saati sitä alemmilla tasoilla toisinkuin vastineensa Adolf, joka hämmenteli jo pataljoonatasoillakin Mestarin ottein. Jotenkin ihan uskomatonta on lukea kenraali-marsalkkatason itkuvoivotuksia siitä, miten Johtaja puuttui melko pieniinkin asioihin.

Joskus pysähdyn miettimään kenraali-marsalkkatason ihmisten henkilökohtaisia "ominaisuuksia". Pohdin sitä, että tuolla tasolla toimivat voivat kyllä heittää miljoonat ihmiset sotaruoaksi, mutta eivät ole kykeneviä lyömään lipputangolla rikollista Johtajaansa kylmästi kalloon. Miten voi komentaa lapsisotilaita tapettavaksi sotateuraan lailla ja samalla jättää hivauttamatta rikollista Johtajaa pistimellä maksaan? Kovasti ovat moraalin ja ylevien periaatteiden väkeä, mutta tietty inhimillinen selkärangattomuus on kuitenkin selviö. Oman peffan turvaaminen samalla, kun toivottomaksi katsottava taistelu imee loputkin nuorisosta ja vanhemmistakin....tjoo, no se on sitä mitä on.

Berliinin puolustukseen oli jäljellä enää rikki lyötyjä divisioonia, lapsisotilaita ja vanhoja ukon kämäkkeitä. Samaan aikaan taistelujoukot etenivät antautumaan kohti länttä. Kyllä siinä sitten ollaan oltu kovasti Sotilaskunnian perään jälkikäteen. Oikeasti siivotonta sontaa koko homma. Ehkei se nyt aivan mieletön ihme ole, että vieläkään ei Saksassa se intti nauti mitään rajatonta hurmossuosiota.

Pari viikkoa sitten juttelin taas monettako kertaa erään vanhan saksalaissyntyisen miehen kanssa. Hän muistaa liiankin hyvin mitä tapahtui ranskalaisten miehitysvyöhykkeellä -45. Istuimme uimarannalla kotvan tarinoimassa. Ikämies tosiaan jo, mutta hyvin pirteä ja hyväkuntoinen äijä. Hänen luonnehdintansa eritoten SSsta ei sovi tälle palstalle, eikä ranskalaistenkaan arviointi.
 
Täsmälleen. Läntiset demokratiat pitivät oman sotilaan henkeä siinä määrin arvossaan että omien häikäilemätön uhraaminen puna-armeijan tyyliin oli ehdoton nou nou. Britit kaapivat 1944 jo laarin pohjia. Täydennysmiehiä ei enää ollut heittää peliin ja valtaosa mies- ja materiaalitäydennyksistä tuli tuossa vaiheessa jo rapakon takaa.

Saksalaiset pitivät länsirintamalla amerikkalaisia ja brittejä ylivarovaisina, varsinkin kun itse toimivat puolustuksessakin täysin häikäilemättömästi. Toisaalta länsiliittoutuneiden materiaalista ylivoimaa (esim. ilma-ase ja tykistö) kunnioittivat ja kauhistelivat.
Eivätkö Jenkitkin joutuneet siirtämään huollosta ihmisiä (kouluttamattomia) jalkaväkeen, kun täydennyksiä ei saatu tarpeeksi?
Kahden rintaman sota taisi olla kova paikka heillekkin.
 
Muutamat amerikkalaiset kollegat ovat samaa mieltä Leestä. Taitava taktikko, mutta omaksunut liiaksi Jominilaisen ajattelun, mitä opetettiin USA:n sotakouluissa ennen sisällissotaa. Lee pyrki kokoajan ratkaisutaisteluun, missä olisi päässyt tuhoamaan vastapuolen armeijan. Toisaalta ei myöskään saanut oikein mitään kunnon ohjausta presidentiltään. Vaikka Davis oli sotilaskoulutettu, ei osannut käyttää asevoimaa poliittisiin päämääriinsä pääsemiseen kuten Lincoln teki.

Ja kuten monet kuuluisat kenraalit, sodan pitkittyessä alkoi menettää parasta teräänsä eikä enää osannut hyödyntää manööveriä. Gettysburg oli täysi fiasko, kun Lee uskoi että hänen "paremmat" sotilaansa pystyisivät läpäisemään Unionin linjat härkäpäisellä hyökkäyksellä suoraan päin näköä. Mutta moni asia oli muuttunut Bull Runin ajoista ja Unionilla oli paljon hyvää jalkaväkeä ja hyviä taktisen tason johtajia.

Lee oli kaunopuheinen ja hyvin pidetty, ja sodan jälkeen hänestä tehtiin 'jalon vihollisen' myytti, kuten Saladin, Rommel jne. Epäilemättä se vahvisti hänen sotilaallistakin mainettaan. Puolustuksessa hän oli kiistämättä kyllä taitava. Grantin ja Meaden 'Erämaa' -sotaretki oli erittäin kallis ja Grantia pidettiin pohjoisessa laajalti brutaalina miesten tapattajana. Grant kärsi 50% isommat tappiot kuin Lee. Sotaretkeä pidettiin pohjoisen lehdissä niin katastrofina että Lincoln oli hävitä vaalit. Kaikesta huolimatta Grantin pitkä operaatio lopulta tuotti ratkaisevan voiton koska Leeltä yksinkertaisesti loppui miehet.
 
Eivätkö Jenkitkin joutuneet siirtämään huollosta ihmisiä (kouluttamattomia) jalkaväkeen, kun täydennyksiä ei saatu tarpeeksi?
Kahden rintaman sota taisi olla kova paikka heillekkin.

Joutuivat, tosin lähinnä kyse oli siitä että huoltoon, ilmatorjuntaan jne. oli alkujaankin korvamerkitty liikaa väkeä. Amerikkalaisilla ei ollut niin paljon kokemusta miljoona-armeijan pyörittämisestä ja kiintiöt oli laadittu väärin. Kovimmissa paikoissa jalkaväki otti heilläkin kyllä ihan reilusti tappioita vaikka kuinka yritettiin luottaa tekniikkaan ja tulivoimaan. Tosin niin karua meininki ei ollut kuin 1.MS aikana kun lähdettiin rinta rottingilla saksalaisten konekiväärejä kohti...
 
Lee oli kaunopuheinen ja hyvin pidetty, ja sodan jälkeen hänestä tehtiin 'jalon vihollisen' myytti, kuten Saladin, Rommel jne. Epäilemättä se vahvisti hänen sotilaallistakin mainettaan. Puolustuksessa hän oli kiistämättä kyllä taitava. Grantin ja Meaden 'Erämaa' -sotaretki oli erittäin kallis ja Grantia pidettiin pohjoisessa laajalti brutaalina miesten tapattajana. Grant kärsi 50% isommat tappiot kuin Lee. Sotaretkeä pidettiin pohjoisen lehdissä niin katastrofina että Lincoln oli hävitä vaalit. Kaikesta huolimatta Grantin pitkä operaatio lopulta tuotti ratkaisevan voiton koska Leeltä yksinkertaisesti loppui miehet.
Lee mainittiin nuorempana lisäksi armeijan komeimpana upseerina. Tosiaan taitava taktisella tasolla. Menetti paljon kun Jackson kaatui omien vahingossa ampumana Chancellorsvillessä. Jackson luki Leen ajatuksia paremmin kuin muut armeijakunnan komentajat ja kykeni laittamaan ne käytäntöön nopeasti. Grantin suurin kyky taisi olla juuri tuo taistelutahto. Hänen edeltäjänsä lähinnä pelkäsivät Leetä eivätkä uskaltaneet laittaa joukkojaan peliin. Grant ymmärsi että sodat loppuvat sotimalla. Meade pärjäsi kyllä hyvin Gettysburgissa kiitos hyvien alaisten, mutta epäonnistui kun ei lähtenyt takaa-ajoon joka olisi tarjonnut mahdollisuuden murskata Leen armeija.
 
Sitä normaalia, murhia, varkauksia, ryöstöjä, raiskauksia...

Eipä ne ranskikset jääneet yhtään huonommiksi kuin iivanatkaan. Tolkutonta menoa viikkokausien ajan. Ja vähän ennen taktista vetäytymistään Saksan armeijan osat hirttää rötyyttivät omia kansalaisiaan, jotka eivät vissiin olleet enää halukkaita kantamaan aseita siviilivaatteissa. Kyllä K:n tarinointia kuunnellessa ymmärtää, miksi Saksassa intti ei nauti vieläkään mitään hurmoksellista suursuosiota. Ei se taida johtua niinkään kommonistisesta vihervasemmistolaisesta märätyksestä kuin yhden sukupolven todellisista kokemuksista.
 
Eipä ne ranskikset jääneet yhtään huonommiksi kuin iivanatkaan. Tolkutonta menoa viikkokausien ajan. Ja vähän ennen taktista vetäytymistään Saksan armeijan osat hirttää rötyyttivät omia kansalaisiaan, jotka eivät vissiin olleet enää halukkaita kantamaan aseita siviilivaatteissa. Kyllä K:n tarinointia kuunnellessa ymmärtää, miksi Saksassa intti ei nauti vieläkään mitään hurmoksellista suursuosiota. Ei se taida johtua niinkään kommonistisesta vihervasemmistolaisesta märätyksestä kuin yhden sukupolven todellisista kokemuksista.

1950-luvun puolivälissä Länsi-Saksassa nuoriso jopa mellakoi yleistä asevelvollisuutta vastaan. Bundeswehriin suhtauduttiin epäilevästi.
 
Back
Top