HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Koska kyseinen tapa on julkisuuslain vastainen.
Väärin.
Viime kädessä salaiseksi leimatun tiedon julkistamisen oikeudellisuus päätetään tuomioistuimessa(-missa), niin kuin nyt näyttää käyvän.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621
Finlex "julkisuuslaki" kirjoitti:
1 §
Julkisuusperiaate

Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Oikeudesta seurata eduskunnan täysistuntoa, valtuuston ja muiden kunnallisten toimielinten kokouksia sekä tuomioistuinten ja kirkollisten toimielinten istuntoja säädetään erikseen.

Toisin on säädetty Valtioneuvoston asetuksessa tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100681
Finlex asetus tietoturvallisuudesta kirjoitti:
1 luku
Yleiset säännökset
2 §
Suhde muuhun lainsäädäntöön

Viranomaisen asiakirjan julkisuudesta ja asiakirjan saamista koskevan pyynnön käsittelystä sekä hyvään tiedonhallintatapaan kuuluvista yleisistä velvollisuuksista säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden mukaisesti turvallisuusluokitellun asiakirjan salassapitovelvollisuudesta säädetään kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain (588/2004) 6 §:ssä.

Tätä asetusta sovelletaan toisen maan viranomaiselta tai kansainväliseltä toimielimeltä saadun asiakirjan käsittelyyn, jollei kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu.
3 luku
Asiakirjojen luokittelu
8 §
Luokituksen perusteet

Salassa pidettävät asiakirjat tai niihin sisältyvät tiedot voidaan luokitella sen mukaan, minkälaisia tietoturvallisuutta koskevia vaatimuksia niiden käsittelyssä on tarpeen noudattaa. Luokittelu voidaan suorittaa myös siten, että tietoturvallisuutta koskevat vaatimukset kohdistetaan vain sellaisiin asiakirjoihin tai sellaisiin asiakirjan käsittelyvaiheisiin, joissa erityistoimenpiteet ovat suojattavan edun vuoksi tarpeen. Luokitusta ei saa ulottaa sellaiseen asiakirjaan tai asiakirjan osiin, joissa käsittelyvaatimusten noudattaminen ei suojattavan edun vuoksi ole tarpeen.

Muu kuin salassa pidettävä asiakirja voidaan luokitella vain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.

9 §
Käsittelyvaatimuksia osoittavat suojaustasot

Salassa pidettävien asiakirjojen luokittelussa käytetään seuraavia luokkia:

1) suojaustaso I, jos asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle edulle;

2) suojaustaso II, jos asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle edulle;

3) suojaustaso III, jos asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa vahinkoa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle tai yksityiselle edulle;

4) suojaustaso IV, jos asiakirjaan sisältyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen tai oikeudeton käyttö voi aiheuttaa haittaa salassapitosäännöksessä tarkoitetulle yleiselle tai yksityiselle edulle.

Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun suojaustasoon kuuluvaksi voidaan luokitella muukin kuin salassa pidettäväksi säädetty asiakirja, jos asiakirjan luovuttaminen on lain mukaan viranomaisen harkinnassa tai asiakirjaan sisältyviä tietoja saa lain mukaan käyttää tai luovuttaa vain määrättyyn tarkoitukseen ja jos tiedon oikeudeton paljastuminen voi aiheuttaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle tai heikentää viranomaisen toimintaedellytyksiä.
 
Viimeksi muokattu:
Koska kyseinen tapa on julkisuuslain vastainen. Sen mukaan kaikki viranomaisten asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia. Ei mielestäni sinäsnä ihan huono periaate rauhan ajan demokratissa sekään.

Juuri tuosta syystä PV:n taholta salataan kaikki mahdollinen. PV kun ei ole julkisluontoinen laitos eikä halua olla sellainen, kun kyseessä on pintaa syvemmät asiat.
 
Juuri tuosta syystä PV:n taholta salataan kaikki mahdollinen. PV kun ei ole julkisluontoinen laitos eikä halua olla sellainen, kun kyseessä on pintaa syvemmät asiat.

Niin meillä on vainoharhaiset ryssät naapurissa emmekä ole aito länsimaalainen demokratia. Mutta se siitä, näillä mennään.
 
Joillakin menee sekaisin käsitykset. Julkinen asiakirja ei tarkoita, että sen edelleenjulkaisu olisi sallittua. Nyt kesällä tulleen uuden henkilötietolain myötä vielä vähemmän. Jos siis haet käsiisi julkisen asiakirjan niin sen julkisuus ei sisällä sen edelleen julkaisu- tai levityslupaa.
 
Joillakin menee sekaisin käsitykset. Julkinen asiakirja ei tarkoita, että sen edelleenjulkaisu olisi sallittua. Nyt kesällä tulleen uuden henkilötietolain myötä vielä vähemmän. Jos siis haet käsiisi julkisen asiakirjan niin sen julkisuus ei sisällä sen edelleen julkaisu- tai levityslupaa.

Tiedän kyllä suurin piirtein säännökset kun olen niitä muillekin joskus kouluttanut. En vain pidä tästä yleisestä suuntauksesta kohti salailukulttuuria. Ei siinä minusta ole mitään hienoa että kaikki on lähtökohtaisesti salaista.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen koettiin näilläkin levysasteilla tietty vapauden tuulahdus. Nyt ovat ajat taas muuttuneet.
 
Viimeksi muokattu:
Tiedän kyllä suurin piirtein säännökset kun olen niitä muillekin joskus kouluttanut.
double-facepalm.jpg
 
Tiedän kyllä suurin piirtein säännökset kun olen niitä muillekin joskus kouluttanut. En vain pidä tästä yleisestä suuntauksesta kohti salailukulttuuria. Ei siinä minusta ole mitään hienoa että kaikki on lähtökohtaisesti salaista.

Tässä menee erinäisiä asioita nyt sekaisin. Vaikka kaikki viranomaisen asiakirjat ovat julkisia (ellei jokin toinen laki toisin sano), ei se tarkoita sitä että voit marssia supon toimistolle ja pyytää heitä antamaan kaikki mahdolliset asiakirjat mitä sieltä löytyy joista ei punaleimaa tai muuta syytä olla luovuttamatta löydy. Sen sijaan virkamies tekee päätöksen tietopyynnön kohdalla ja joutuu siinä kohtaa perustelemaan miksi tietoja voidaan tai ei voida luovuttaa.

Olen itse esimerkiksi saanut ihan kysymällä tietoja mm. t-72 vaunun modernisoinnista tai ilmavoimien a-tarvikkeiden nimeämisprosessista ja 55 singon a-tarvikkeiden varastoinnista, käytöstä, kehityksestä ym. Niiden kohdalla virkamiehet ovat katsoneet että kokonaisuudessaan siellä on joitain tietoja joita ei voida sanoa edes siinä tilanteessa että samat tiedot löytyisivät jostain julkisesta lähteestä, mutta ovat pystyneet esim valikoimaan tiettyjä asioita tai dokumentti-osia joita on voitu julkisuuteen antaa. Joka tapauksessa yksittäisellä virastolla voi helposti olla n. 30 kpl tietoturvaan liittyviä yleis- tai alakohtaisia lakeja, siihen päälle parisenkymmentä hallinnonalan määräystä tai ohjetta, sekä saman verran viraston omia tarkennuksia. Se on aikamoinen suo lähteä perkamaan voiko jotain antaa vaiko ei.
 
Juuri tuosta syystä PV:n taholta salataan kaikki mahdollinen. PV kun ei ole julkisluontoinen laitos eikä halua olla sellainen, kun kyseessä on pintaa syvemmät asiat.

Ja joskus leimataan lähettäjä tahon pyynnöstä. SL2 leiman sai paperi kun lähettäjä toivoi ettei tarvitsisi lukea sitä aamun Hesarista. Kai tohon olisi pienempikin luokka riittänyt...
 
Joka tapauksessa yksittäisellä virastolla voi helposti olla n. 30 kpl tietoturvaan liittyviä yleis- tai alakohtaisia lakeja, siihen päälle parisenkymmentä hallinnonalan määräystä tai ohjetta, sekä saman verran viraston omia tarkennuksia. Se on aikamoinen suo lähteä perkamaan voiko jotain antaa vaiko ei.

Rasittavaahan se on jos joutuu kohtelemaan töissä kansalaisia asiakkaina ja joutuu heitä joskus ihan palvelemaankin tietopyyntöjen vuoksi. Kunnon hallintoalamaiset kun osaisivat olla kysemättä turhia ja pitää turpansa kiinni. Tosta voi vertailla lainsäädäntöä eri maissa: https://en.wikipedia.org/wiki/Freedom_of_information_laws_by_country

Ja jottein menisi ihan sivuraiteille keskustelu niin tähän caseen liittyen minusta olisi suotavaa jos saataisiin joskus se vuotajakin selville ja tuomiolle. Tätä tuskin tapahtuu tai siitä ei ainakaan meille kerrota koska Suomi.
 
Tässä menee erinäisiä asioita nyt sekaisin. Vaikka kaikki viranomaisen asiakirjat ovat julkisia (ellei jokin toinen laki toisin sano), ei se tarkoita sitä että voit marssia supon toimistolle ja pyytää heitä antamaan kaikki mahdolliset asiakirjat mitä sieltä löytyy joista ei punaleimaa tai muuta syytä olla luovuttamatta löydy. Sen sijaan virkamies tekee päätöksen tietopyynnön kohdalla ja joutuu siinä kohtaa perustelemaan miksi tietoja voidaan tai ei voida luovuttaa.

Olen itse esimerkiksi saanut ihan kysymällä tietoja mm. t-72 vaunun modernisoinnista tai ilmavoimien a-tarvikkeiden nimeämisprosessista ja 55 singon a-tarvikkeiden varastoinnista, käytöstä, kehityksestä ym. Niiden kohdalla virkamiehet ovat katsoneet että kokonaisuudessaan siellä on joitain tietoja joita ei voida sanoa edes siinä tilanteessa että samat tiedot löytyisivät jostain julkisesta lähteestä, mutta ovat pystyneet esim valikoimaan tiettyjä asioita tai dokumentti-osia joita on voitu julkisuuteen antaa. Joka tapauksessa yksittäisellä virastolla voi helposti olla n. 30 kpl tietoturvaan liittyviä yleis- tai alakohtaisia lakeja, siihen päälle parisenkymmentä hallinnonalan määräystä tai ohjetta, sekä saman verran viraston omia tarkennuksia. Se on aikamoinen suo lähteä perkamaan voiko jotain antaa vaiko ei.

Toki, mutta virastotason päätökset ei lakia tietenkään ylitä. Toisaalta asiakirjan luonut virkamies voi itse oman harkintansa mukaan leimata minkä tahansa dokumentin oman mielensä mukaan. Ohjeistus on (puolustusvoimissa) melko ylimalkainen, enkä itse tiedä yhtään kurinpitotapausta tai muita seuraamuksia liiallisesta salailusta asiakirjojen julkisuuden rajoittamisesta. Tällaisia tapauksia voi silti toki olla.
 
Ja pyytäjän pitää myös yksilöidä pyyntönsä. Ei onnistu että pyytää vuodelta 2000-2018 kaikki juylkiset asiakirjat.
Tai toi on todella virheellinen käsitys, että PV:ssä vedellään punaleimoja asiakirjoihin ihan huvin vuoksi. Se on yllättävän pieni osuus mikä on jonkin asteisen 1-4 kategorian alla.
Yleisin syy on henkilöstö tiedot, minkä takia jotain rajoitetaan.
 
Ja joskus leimataan lähettäjä tahon pyynnöstä. SL2 leiman sai paperi kun lähettäjä toivoi ettei tarvitsisi lukea sitä aamun Hesarista. Kai tohon olisi pienempikin luokka riittänyt...

SL2 ja siitä vielä rajoitetumpi luokitus, tekee käytännön toiminnan jo niin vaikeaksi, ettei niitä papereita yleensä edes tarkoitetut vastaanottajat näe, kun ei jakseta nähdä protokollan vaatimaa vaivaa.
 
Ja pyytäjän pitää myös yksilöidä pyyntönsä. Ei onnistu että pyytää vuodelta 2000-2018 kaikki juylkiset asiakirjat.
Tai toi on todella virheellinen käsitys, että PV:ssä vedellään punaleimoja asiakirjoihin ihan huvin vuoksi. Se on yllättävän pieni osuus mikä on jonkin asteisen 1-4 kategorian alla.
Yleisin syy on henkilöstö tiedot, minkä takia jotain rajoitetaan.

Riippuu toki millä alalla ollaan. Valmius ja sensoridatatiedot saa käytännössä aina heti leiman ja jos sille jotain tehdään, niin luokitusta muutetaan salaisempaan suuntaan. Sensoritiedoiksi on yleensä luokiteltu myös kaikki havainnot, havainnoista johtuva toimenpiteet, kommentit ja johtopäätökset, itse datan lisäksi.
 
Kuka määrittelee sen, että milloin paljastetaan esimerkiksi yhteiskunnallista epäkohtaa?

Elkee ymmärtäkö väärin. Itse en olisi tuollaisia julkaissut vaan olisin toimittanut viranomaisille. Toimittajilla on kuitenkin oma asemansa mitä tulee avoimeen, luotettavaan yhteiskuntaan.

Nämä ei ole helppoja asioita ja paljon on kiinni näkökannasta ja mittakaavasta.

Vastauksena kysymykseesi: laki. Laki määrittää. Jos salaiseksi leimattu paperi paljastaa esim., että tässä tapauksessa Viestikoelaitos on laittomasti rikkonut kansalaisten kirjesalaisuutta, ja tämä laittomuus yritetään kätkeä leimaamalla paperi salaiseksi, niin kyseessä on yhteiskunnallinen epäkohta, jonka paljastaminen ei ole moitittavaa.
 
Vastauksena kysymykseesi: laki. Laki määrittää. Jos salaiseksi leimattu paperi paljastaa esim., että tässä tapauksessa Viestikoelaitos on laittomasti rikkonut kansalaisten kirjesalaisuutta, ja tämä laittomuus yritetään kätkeä leimaamalla paperi salaiseksi, niin kyseessä on yhteiskunnallinen epäkohta, jonka paljastaminen ei ole moitittavaa.
Eli laki on ohjenuorana.. Hyvä juttu, entäs jos lainsäätäjänä olisi hitleri? Menee saivarteluksi mutta asioita voidaan kätkeä lain taakse eikä laki ole aina oikeassa.
 
Älkäämme unohtako sitäkään mahdollisuutta, että vuotaja Halmiselle on saattanut olla GRU:n agentti. Tietääkö Halminen edes lähteensä henkilöllisyyttä? Tai sitä, mistä hänen lähteensä on saanut ko. salaiset asiakirjat. Ovatko tulleet välikäsien kautta, vai suoraan ”sylttytehtaalta” eli henkilöltä, jolla on ollut oikeus nähdä asiakirjat?

Näen täysin mahdolliseksi, että joku myyrä on Halosen kaudella vuotanut nämä asiakirjat Tehtaankadulle, jossa ne on laitettu kassakaappiin odottamaan aikaa parempaa. Uusia tiedustelulakeja tullaan tod. näk. käyttämään lähinnä Venäjän vakoilua vastaan. Lakien estämiselle tai niiden sisältöön vaikuttamiselle on siis naapurin turvallisuuspalveluilla selvä motiivi. Oletettu myyräntyö asiakirjojen toimittamisesta naapurille tarjoaa mahdollisuuden. Sitten puuttuukin enää halu, ja olemme saaneet nähdä jo useaan kertaan, että halua puuttua naapurimaiden poliittisiin prosesseihin ei Kremlistä puutu. Summa summarum: FSB/GRU:lla on motiivi, mahdollisuus ja halu olla tämän vuodon taustalla. Tässä skenaariossa Halmisen rooli on ollut toimia hyödyllisenä idioottina.

Onko Halmiselta edes kysytty, että mikä hänen näkemyksensä on hänen lähteensä motiivista vuotaa nämä tiedot Hesarille? Sanottiinko siinä artikkelissa mitään lähteen motiiveista? Onko Halminen tajunnut edes kysyä tai kyseenalaistaa niitä?
 
Olisi tosiaan ihan ok julkistaa salaisia asiakirjoja jos niiden salaamisella olisi vaikkapa peitelty viranomaisen rikollista toimintaa tms. Tuollaisessa tapauksessa julkistaminen olisi suorastaan velvollisuus. Näyttövastuu jää kyllä journalistille. Painavat perustelut pitää löytyä.

Hesarin tapauksessa oli näköjään kyse jostain ihan muusta. Silloin on syytä tulla raskaat seuraamukset. Toimittajan status ei voi olla mikään vapaudut vankilasta -kortti.
 
En tajua, että miten SDP voi elää itsensä kanssa, kun puolueesta löytyy yllättävän paljon Venäjää nuoleskelevia ymmärtäjiä, joille sopii välillä tehdä venäläisten kanssa ''yhteistyötä'' ja luovuttaa tärkeitä tietoja Venäjälle ja antaa Venäjälle lisää vipuvaraa Suomeen vaikuttamiseen poliittisesti. Ihan helvetin maanpetturillista henkeä suvaitaan avoimesti kun Tuomiojat ja yms... eivät ole puolueesta karkoitettuna. Kai se sosialistien on vain pakko koittaa auttaa entistä toveri Neuvostoliittoa, ettei Suomea vaan päästetä NATOon kapitalistisaatana USAn, joka vielä kehtasi voittaa Kylmän Sodan NL sen häviten olemassaolonsa kustannuksella, puolelle reippaasti. Koska olisihan se nyt kauheaa, että Venäjällä saataisiin pelätä, että NATOn raja lähenisi Pohjois-Venäjää reippaasti.
 
Eli laki on ohjenuorana.. Hyvä juttu, entäs jos lainsäätäjänä olisi hitleri? Menee saivarteluksi mutta asioita voidaan kätkeä lain taakse eikä laki ole aina oikeassa.

Väännetään nyt rautalangasta: Demokratia edellyttää avoimuutta ja julkisuutta. Demokratian puolustaminen taas edellyttää asioiden salaamista. Jos salataan liikaa se kääntyy demokratiaa vastaan, jos taas ei salata ollenkaan niin pelataan demokratian vastustajien pusssiin. Eli julkisuus on pääperiaate, mutta salaamistakin tarvitaan. Pitäisi siis löytää kultainen keskitie säädättäessä ja tulkittaessa lakeja.
 
Back
Top