HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005869242.html

Hovioikeus: Helsingin Sanomien toimittajan kotiin joulukuussa tehty kotietsintä ja takavarikot laillisia

Julkaistu: 19.10. 8:33

Keskusrikospoliisin Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tekemälle kotietsinnälle ja takavarikoille oli lainmukaiset edellytykset, Helsingin hovioikeus päätti tänään. Oikeus katsoi, että takavarikot voidaan pitää edelleen voimassa.

Myös käräjäoikeus katsoi aiemmin, että etsintä oli laillinen ja poliisi saa tutkia takavarikoidut laitteet.

KRP teki niin sanotun erityisen kotietsinnän toimittajan kotiin joulukuussa sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli kirjoittanut Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta.

Kotietsintää laittomana pitänyt toimittaja vaati oikeudessa, että takavarikot todetaan rauenneiksi ja tavarat palautetaan. Hänen mukaansa poliisin toimet ovat puuttumista toimittajan lähdesuojaan.

Osa artikkelin tiedoista perustui Puolustusvoimien salaisiksi leimattuihin asiakirjoihin, ja uutisointia alettiin tutkia epäiltynä turvallisuussalaisuuden paljastamisena. Samalla aloitettiin tutkinta koskien sitä, miten tiedot ovat päätyneet lehdelle. Mahdollista tietovuotoa tutkitaan nimikkeellä virkasalaisuuden rikkominen. Poliisi ei viime aikoina ole ottanut kantaa siihen, onko epäillyn tietovuotajan jäljille päästy tai montako epäiltyä jutussa on.

Erityinen kotietsintä tarkoittaa koti- tai paikanetsintää silloin, kun on syytä olettaa, että etsinnän kohteella on sellaista tietoa, jota koskee laissa yksilöity takavarikkokielto. Tällaista on muun muassa toimittajan lähdesuojan alainen materiaali.

"Muistitikulta löytynyt tiedosto ei osoita lähdettä"
Helsingin hovioikeus päätti myös, että poliisi saa hyödyntää toimittajalta takavarikoidusta muistitikusta löytynyttä tiedostoa. Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Markku Ranta-aho kertoi STT:lle aiemmin tällä viikolla, että ei vielä tiedä mitä tiedosto sisältää.

– Me tiedämme tiedoston otsikon, emme tiedä tiedoston sisältöä. Etsintävaltuutettu ilmoitti, että pitää hakea lupa tiedoston käyttöön.

Etsintävaltuutettu on tässä tapauksessa poliisin määräämä asianajaja, jonka tehtävä on vahtia ettei lähdesuojaa rikota.

Ennen kuin oikeus teki päätöksen, se tutustui tiedoston sisältöön.

– Hovioikeus tiedostoon tutustuttuaan katsoi, ettei se osoittanut lähdettä, hovioikeus kertoo tiedotteessaan.

Oikeuden mukaan aineisto voitiin siksi takavarikoida ja jäljentää.

Varsinainen tutkinta, jota kotietsinnät ja takavarikot koskevat, liittyy Helsingin Sanomien uutiseen ja siihen, miten lehti sai haltuunsa Puolustusvoimien salaiseksi leimattuja asiakirjoja. Näin ollen poliisi epäilee, että tiedostossa olisi jotakin, joka voisi edistää tutkintaa.

– Sanotaan, että kyllä sen täytyy liittyä tutkittavaan asiaan, koska muutenhan sillä ei ole mitään relevanssia meille, Ranta-aho sanoo.

Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.
STT

https://yle.fi/uutiset/3-10464998

Helsingin hovioikeus: Helsingin Sanomien toimittajan kotiin joulukuussa tehty kotietsintä ja takavarikot laillisia
Hovioikeuden mukaan pakkokeinoilla ei pyritty murtamaan lähdesuojaa.

Lähdesuoja
19.10.2018 klo 08:44päivitetty 19.10.2018 klo 08:57
Keskusrikospoliisin Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tekemälle kotietsinnälle ja takavarikoille oli lainmukaiset edellytykset, Helsingin hovioikeus päätti tänään.

Oikeus katsoi, että takavarikot voidaan pitää edelleen voimassa ja että poliisi voi hyödyntää muistitikulta löytynyttä tiedostoa.

KRP teki niin sanotun erityisen kotietsinnän toimittajan kotiin joulukuussa sen jälkeen, kun Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisoinnista aloitettiin rikostutkinta.

Kotietsintää laittomana pitänyt toimittaja vaati oikeudessa, että takavarikot todetaan rauenneiksi ja tavarat palautetaan. Hänen mukaansa poliisin toimet ovat puuttumista toimittajan lähdesuojaan.

Osa artikkelin tiedoista perustui Puolustusvoimien salaisiksi leimattuihin asiakirjoihin, ja uutisointia alettiin tutkia epäiltynä turvallisuussalaisuuden paljastamisena. Samalla aloitettiin tutkinta koskien sitä, miten tiedot ovat päätyneet lehdelle. Mahdollista tietovuotoa tutkitaan nimikkeellä virkasalaisuuden rikkominen.

Poliisi ei viime aikoina ole ottanut kantaa siihen, onko epäillyn tietovuotajan jäljille päästy tai montako epäiltyä jutussa on.

Erityinen kotietsintä tarkoittaa koti- tai paikanetsintää silloin, kun on syytä olettaa, että etsinnän kohteella on sellaista tietoa, jota koskee laissa yksilöity takavarikkokielto. Tällaista on muun muassa toimittajan lähdesuojan alainen materiaali.

Taustalla uutinen Viestikoekeskuksesta
Pakkokeinojen taustalla oli Helsingin Sanomissa joulukuussa 2017 julkaistu artikkeli puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta. Toinen jutun kirjoittajista rikkoi vasaralla kannettavan tietokoneen kotitalonsa kellarissa.

Tietokone syttyi palamaan. Paikalle saapui pelastuslaitoksen yksikkö ja poliisipartio. Tutkinnanjohtaja arvioi poliisipartiolta saatujen tietojen perusteella, että tietokoneen rikkominen liittyi Helsingin Sanomien uutisessa käsiteltyyn turvaluokiteltuun aineistoon.

Tutkinnanjohtaja antoi määräyksen takavarikoida rikottu tietokone sekä tehdä kotietsintä toimittajan kotiin. Kotietsinnän yhteydessä toimittajalta takavarikoitiin erilaisia laitteita ja tallennusalustoja.

Helsingin käräjäoikeus katsoi aiemmin, että pakkokeinot olivat laillisia. Käräjäoikeus päätti, että muistitikulta löytynyttä tiedostoa voitiin hyödyntää. Toimittaja valitti päätöksestä hovioikeuteen.

"Muistitikulta löytynyt tiedosto ei osoita lähdettä"
Helsingin hovioikeus päätti myös, että poliisi saa hyödyntää toimittajalta takavarikoidusta muistitikusta löytynyttä tiedostoa. Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Markku Ranta-aho kertoi STT:lle aiemmin tällä viikolla, että ei vielä tiedä mitä tiedosto sisältää.

– Me tiedämme tiedoston otsikon, emme tiedä tiedoston sisältöä. Etsintävaltuutettu ilmoitti, että pitää hakea lupa tiedoston käyttöön.

Etsintävaltuutettu on tässä tapauksessa poliisin määräämä asianajaja, jonka tehtävä on vahtia ettei lähdesuojaa rikota.

Ennen kuin oikeus teki päätöksen, se tutustui tiedoston sisältöön.

– Hovioikeus tiedostoon tutustuttuaan katsoi, ettei se osoittanut lähdettä, hovioikeus kertoo tiedotteessaan.

Oikeuden mukaan aineisto voitiin siksi takavarikoida ja jäljentää.

Varsinainen tutkinta, jota kotietsinnät ja takavarikot koskevat, liittyy Helsingin Sanomien uutiseen ja siihen, miten lehti sai haltuunsa Puolustusvoimien salaiseksi leimattuja asiakirjoja.

Näin ollen poliisi epäilee, että tiedostossa olisi jotakin, joka voisi edistää tutkintaa.

– Sanotaan, että kyllä sen täytyy liittyä tutkittavaan asiaan, koska muutenhan sillä ei ole mitään relevanssia meille, Ranta-aho sanoo.

Hovioikeuden mukaan lähdesuojaa ei pyritty murtamaan
Hovioikeuden mukaan käytetyille pakkokeinoille oli turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevan rikosepäilyn takia pakkokeinolain mukaiset edellytykset.

Hovioikeus katsoi, että pakkokeinojen kohdistaminen toimittajaan ei sellaisenaan loukkaa vapaan lehdistön lähdesuojaan perustuvaa vaitiolo-oikeutta.

Hovioikeuden mukaan tässä tapauksessa pakkokeinoilla ei pyritty murtamaan lähdesuojaa.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/ar...kotiin-takavarikot-pidettiin-voimassa/7121766

Hovioikeus: Poliisilla oli oikeus tehdä kotietsintä Helsingin Sanomien toimittajan kotiin – takavarikot pidettiin voimassa
Keskusrikospoliisin Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tekemälle kotietsinnälle ja takavarikoille oli lainmukaiset edellytykset, Helsingin hovioikeus päätti tänään. Oikeus katsoi, että takavarikot voidaan pitää edelleen voimassa.
Video: Helmikuussa kotietsintää käsiteltiin käräjäoikeudessa. Katso uutisvideo!

Myös käräjäoikeus katsoi aiemmin, että etsintä oli laillinen ja poliisi saa tutkia takavarikoidut laitteet.

KRP teki niin sanotun erityisen kotietsinnän toimittajan kotiin joulukuussa sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli kirjoittanut Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta.
Kotietsintää laittomana pitänyt toimittaja vaati oikeudessa, että takavarikot todetaan rauenneiksi ja tavarat palautetaan. Hänen mukaansa poliisin toimet ovat puuttumista toimittajan lähdesuojaan.
Osa artikkelin tiedoista perustui Puolustusvoimien salaisiksi leimattuihin asiakirjoihin, ja uutisointia alettiin tutkia epäiltynä turvallisuussalaisuuden paljastamisena. Samalla aloitettiin tutkinta koskien sitä, miten tiedot ovat päätyneet lehdelle. Mahdollista tietovuotoa tutkitaan nimikkeellä virkasalaisuuden rikkominen. Poliisi ei viime aikoina ole ottanut kantaa siihen, onko epäillyn tietovuotajan jäljille päästy tai montako epäiltyä jutussa on.

"Muistitikulta löytynyt tiedosto ei osoita lähdettä"
Helsingin hovioikeus päätti myös, että poliisi saa hyödyntää toimittajalta takavarikoidusta muistitikusta löytynyttä tiedostoa. Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Markku Ranta-aho kertoi STT:lle aiemmin tällä viikolla, että ei vielä tiedä mitä tiedosto sisältää.
– Me tiedämme tiedoston otsikon, emme tiedä tiedoston sisältöä. Etsintävaltuutettu ilmoitti, että pitää hakea lupa tiedoston käyttöön.
Etsintävaltuutettu on tässä tapauksessa poliisin määräämä asianajaja, jonka tehtävä on vahtia ettei lähdesuojaa rikota.
Ennen kuin oikeus teki päätöksen, se tutustui tiedoston sisältöön.
– Hovioikeus tiedostoon tutustuttuaan katsoi, ettei se osoittanut lähdettä, hovioikeus kertoo tiedotteessaan.
Oikeuden mukaan aineisto voitiin siksi takavarikoida ja jäljentää.
Varsinainen tutkinta, jota kotietsinnät ja takavarikot koskevat, liittyy Helsingin Sanomien uutiseen ja siihen, miten lehti sai haltuunsa Puolustusvoimien salaiseksi leimattuja asiakirjoja. Näin ollen poliisi epäilee, että tiedostossa olisi jotakin, joka voisi edistää tutkintaa.
– Sanotaan, että kyllä sen täytyy liittyä tutkittavaan asiaan, koska muutenhan sillä ei ole mitään relevanssia meille, Ranta-aho sanoo.
Tietokoneen vasarointi toi perusteen
Poliisi sai hovioikeuden mukaan perusteen pakkokeinoille toimittajan oman toiminnan vuoksi.
– Ottaen huomioon, että (toimittaja) oli ollut toinen artikkelin kirjoittajista ja hän itse oli ilmoittanut hätäkeskukselle pyrkineensä tuhoamaan tietokoneensa juuri kyseisen asian johdosta, tutkinnanjohtajalla on ollut syytä olettaa, että (toimittajan) tietokonetta tai sen sisältämiä tietoja voidaan käyttää todisteena rikosasiassa, sanotaan hovioikeuden perusteluissa.
Toimittaja oli vasaroinut hallussaan olevan tietokoneen kovalevyä tuhotakseen lopullisesti sen sisältämät tiedot. Kovalevyn rikkomisesta aiheutui savua, ja hän kutsui itse palokunnan paikalle.
Hän kertoi puhelussa olevansa toinen Viestikoekeskus-uutisen tekijöistä. Paikalle tuli pelastuslaitoksen mukana poliisipartio, joka kertoi tietonsa KRP:lle. KRP:n tutkinnanjohtaja antoi määräyksen rikotun tietokoneen takavarikoimisesta ja sen jälkeen määräyksen toimittajan kotiin kohdistuneesta erityisestä kotietsinnästä. Toimittajalta otettiin takavarikkoon muun muassa erilaisia laitteita ja tallennusalustoja.

Erityinen kotietsintä tarkoittaa koti- tai paikanetsintää. Tällainen etsintä tehdään, jos etsittävässä paikassa voi olla takavarikkokiellon alaista materiaalia. Tällaista on muun muassa toimittajan lähdesuojan alainen materiaali.

Rattaat pyörii.
 
Viimeksi muokattu:
HS avaa hovin ratkaisun..
Poliisi - HS
6 - 0

Hovioikeus: Kotietsintä HS:n toimittajan kotiin oli laillinen, ja materiaalia voidaan käyttää tutkinnassa
Kotietsintä liittyi HS:n laajaan juttuun Puolustusvoimien viestikoekeskuksesta.

Minna Passi HS

Julkaistu: 19.10. 8:43

HELSINGIN hovioikeuden mukaan Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tehty erityinen kotietsintä oli laillinen. Oikeus antoi ratkaisunsa perjantaina.

Kotietsintä liittyi HS:n laajaan artikkeliin Puolustusvoimien viestikoekeskuksesta. Puolustusvoimat teki jutusta tutkintapyynnön viime joulukuussa, minkä jälkeen keskusrikospoliisi aloitti tutkinnan epäillystä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja virkasalaisuuden rikkomisesta.

Poliisi teki tutkinnan alussa kotietsinnän toimittaja Laura Halmisen kotiin. Halminen on toinen artikkelin kirjoittajista.

Asiaa käsiteltiin oikeudessa, koska Halminen riitautti kotietsinnän. Helsingin käräjäoikeus totesi kotietsinnän lailliseksi viime helmikuussa.

Myös hovioikeuden mukaan pakkokeinoille oli turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevan rikosepäilyn johdosta pakkokeinolain mukaiset edellytykset.

Myös kotietsinnällä tehdyt takavarikot olivat hovioikeuden mukaan perusteltuja, vaikka takavarikoidun aineiston joukossa oli toimittajan mukaan myös lähdesuojan alaista aineistoa. Lähdesuojan alaisen aineiston irrottaminen muusta aineistosta ei olisi oikeuden mukaan ollut kotietsinnän yhteydessä mahdollista.

HOVIOIKEUS otti kantaa myös siihen, saako poliisi hyödyntää tutkinnassa materiaalia, jota on löydetty kotietsinnällä takavarikoidusta muistitikusta.

Hovioikeuden mukaan poliisilla on oikeus hyödyntää materiaalia. Siinä ei oikeuden ratkaisun mukaan ole lähdesuojaa vaarantavaa tietoa.

Helsingin käräjäoikeus on myöntänyt krp:lle aiemmin luvan tehdä erityinen laite-etsintä Halmiselta takavarikoituihin laitteisiin.

Poliisi takavarikoi muun muassa toimittajan oman puhelimen, HS:n puhelimen, tietokoneen ja muistitikkuja.

Poliisi on tutkinut materiaalia etsintävaltuutetun avulla, sillä poliisilla ei ole valtuuksia tarkastella lähdesuojan alaista tietoa esitutkinnan aikana. Etsintävaltuutetun tehtävänä on ollut arvioida, onko materiaalissa lähdesuojan alaista aineistoa.

HOVIOIKEUS painotti, että vaikka lähdesuoja on merkityksellinen vapaan lehdistön perustana, pakkokeinojen kohdentuminen toimittajaan ei sellaisenaan loukkaa lähdesuojaa.

Oikeuden mukaan keskeistä on oikea menettely etsintäpaikalla sekä aineiston seulonnassa ja muussa käsittelyssä.

Hovioikeus arvioi, että tässä tapauksessa pakkokeinoilla ei ole pyritty murtamaan lähdesuojaa, eikä mikään muukaan viittaa siihen, että lähdesuoja olisi vaarantunut.

”Vaikka pakkokeinoista aiheutui haittaa toimittajalle, niiden käyttäminen oli ollut puolustettavaa ottaen huomioon tutkinnan kohteena olleen rikoksen laatu ja sen selvittämisintressi”, hovioikeus sanoo tiedotteessaan.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005869251.html
 
HS:n toimittajan asianajaja: Harkitsemme valitusluvan hakemista korkeimmasta oikeudesta


Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisointiin osallistunut toimittaja harkitsee valitusluvan hakemista korkeimmasta oikeudesta, kertoo toimittajan asianajaja Kai Kotiranta. Hovioikeus päätti tänään, että keskusrikospoliisin toimittajan kotiin joulukuussa tekemälle kotietsinnälle ja takavarikoille oli lainmukaiset edellytykset. Valitusluvan hakemista puoltaa Kotirannan mukaan se, että asiassa on kyse tietyssä mielessä sananvapauden ja lähdesuojan linjaamisesta.
Ilmaisukieltoon määrätty Kotiranta ei ota suoraan kantaa hovioikeuden päätökseen, jonka julkisuudesta salattuja osioita hän ei ole vielä nähnyt. Hän viittaa toimittajan hovivalitukseen, jossa todetaan, että esitutkintatoimenpiteet hyväksyvä käräjäoikeuden päätös vaarantaa toimittajan mukaan lähdesuojan.

https://www.savonsanomat.fi/kotimaa...1272340?pwbi=9daa4d77016bc2eb539c2f060499832b
 
HS avaa hovin ratkaisun..
Poliisi - HS
6 - 0

Hovioikeus: Kotietsintä HS:n toimittajan kotiin oli laillinen, ja materiaalia voidaan käyttää tutkinnassa
Kotietsintä liittyi HS:n laajaan juttuun Puolustusvoimien viestikoekeskuksesta.

Minna Passi HS

Julkaistu: 19.10. 8:43

HELSINGIN hovioikeuden mukaan Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tehty erityinen kotietsintä oli laillinen. Oikeus antoi ratkaisunsa perjantaina.

Kotietsintä liittyi HS:n laajaan artikkeliin Puolustusvoimien viestikoekeskuksesta. Puolustusvoimat teki jutusta tutkintapyynnön viime joulukuussa, minkä jälkeen keskusrikospoliisi aloitti tutkinnan epäillystä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja virkasalaisuuden rikkomisesta.

Poliisi teki tutkinnan alussa kotietsinnän toimittaja Laura Halmisen kotiin. Halminen on toinen artikkelin kirjoittajista.

Asiaa käsiteltiin oikeudessa, koska Halminen riitautti kotietsinnän. Helsingin käräjäoikeus totesi kotietsinnän lailliseksi viime helmikuussa.

Myös hovioikeuden mukaan pakkokeinoille oli turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevan rikosepäilyn johdosta pakkokeinolain mukaiset edellytykset.

Myös kotietsinnällä tehdyt takavarikot olivat hovioikeuden mukaan perusteltuja, vaikka takavarikoidun aineiston joukossa oli toimittajan mukaan myös lähdesuojan alaista aineistoa. Lähdesuojan alaisen aineiston irrottaminen muusta aineistosta ei olisi oikeuden mukaan ollut kotietsinnän yhteydessä mahdollista.

HOVIOIKEUS otti kantaa myös siihen, saako poliisi hyödyntää tutkinnassa materiaalia, jota on löydetty kotietsinnällä takavarikoidusta muistitikusta.

Hovioikeuden mukaan poliisilla on oikeus hyödyntää materiaalia. Siinä ei oikeuden ratkaisun mukaan ole lähdesuojaa vaarantavaa tietoa.

Helsingin käräjäoikeus on myöntänyt krp:lle aiemmin luvan tehdä erityinen laite-etsintä Halmiselta takavarikoituihin laitteisiin.

Poliisi takavarikoi muun muassa toimittajan oman puhelimen, HS:n puhelimen, tietokoneen ja muistitikkuja.

Poliisi on tutkinut materiaalia etsintävaltuutetun avulla, sillä poliisilla ei ole valtuuksia tarkastella lähdesuojan alaista tietoa esitutkinnan aikana. Etsintävaltuutetun tehtävänä on ollut arvioida, onko materiaalissa lähdesuojan alaista aineistoa.

HOVIOIKEUS painotti, että vaikka lähdesuoja on merkityksellinen vapaan lehdistön perustana, pakkokeinojen kohdentuminen toimittajaan ei sellaisenaan loukkaa lähdesuojaa.

Oikeuden mukaan keskeistä on oikea menettely etsintäpaikalla sekä aineiston seulonnassa ja muussa käsittelyssä.

Hovioikeus arvioi, että tässä tapauksessa pakkokeinoilla ei ole pyritty murtamaan lähdesuojaa, eikä mikään muukaan viittaa siihen, että lähdesuoja olisi vaarantunut.

”Vaikka pakkokeinoista aiheutui haittaa toimittajalle, niiden käyttäminen oli ollut puolustettavaa ottaen huomioon tutkinnan kohteena olleen rikoksen laatu ja sen selvittämisintressi”, hovioikeus sanoo tiedotteessaan.

https://www.hs.paskamedia.fi/kotimaa/art-2000005869251.html
Olen lähtökohtaisesti toimittajien lähdesuojan rikkomattomuuden kannalla. Tähän tapaukseen liittyvä punaleimaisten dokumenttien levittely julkisuuteen saa minut suhtautumaan asiaan kuitenkin toisin.
 
Toisaalta kenen tehtävä on määritellä milloin ja mistä toimittaja saa kirjoittaa jutun? Viimekädessä varmaankin oikeuden mutta asian kanssa on silloinkin oltava varovainen. Toisaalta jos toimittaja on saanut tiedot haltuunsa niin miksei niistä juttua tekisi? Kysymys on itseasiassa vaikea. Toinen vaihtoehto olisi kysyä kulloinkin päättäjiltä tai asianomaiselta taholta voidaanko juttu tehdä ja lähettää se vielä luettavaksi ja sensuroitavaksi. En välttämättä näe, että tässä olisi toimittaja toiminut väärin. Tietojen luovuttaja ehdottomasti on toiminut väärin. Median tehtävä ei ole analysoida tiedon julkaisemisien vaikutuksia vaan tuottaa fakta pohjaista tietoa kansalaisille mutta myös päättäjille, näin ainakin demokratioissa.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Olen lähtökohtaisesti toimittajien lähdesuojan rikkomattomuuden kannalla. Tähän tapaukseen liittyvä punaleimaisten dokumenttien levittely julkisuuteen saa minut suhtautumaan asiaan kuitenkin toisin.
Minusta koko homman pihvi on se ettei HS jutullaan paljastanut mitään räikeää epäkohtaa vaan kertoi salaiseksi luokiteltua tietoa ihan vaan tiedotus mielessä.
Homma olisi ollut täysin toinen jos tiedoista olisi paljastunut jokin todella paha epäkohta laitoksen toiminnassa.

Oikeampi tapa käsitellä salaista tietoa mistä ei paljastu väärinkäytöksiä tai epäkohtia olisi ollut sen toimittaminen KRP:lle ja antaa kaikki käytettävissä oleva apu tietovuodon paikkaukseen.

Nykyisellä tavalla hoidettu homma laski ainakin omaa luottoani Helsingin Sanomiin. Toiminta haittasi mahdollisia tulevia pilliinviheltäjiä joilla oikeasti voisi olla aihetta puuttua epäkohtiin.
 
Toisaalta kenen tehtävä on määritellä milloin ja mistä toimittaja saa kirjoittaa jutun? Viimekädessä varmaankin oikeuden mutta asian kanssa on silloinkin oltava varovainen. Toisaalta jos toimittaja on saanut tiedot haltuunsa niin miksei niistä juttua tekisi? Kysymys on itseasiassa vaikea. Toinen vaihtoehto olisi kysyä kulloinkin päättäjiltä tai asianomaiselta taholta voidaanko juttu tehdä ja lähettää se vielä luettavaksi ja sensuroitavaksi. En välttämättä näe, että tässä olisi toimittaja toiminut väärin. Tietojen luovuttaja ehdottomasti on toiminut väärin. Median tehtävä ei ole analysoida tiedon julkaisemisien vaikutuksia vaan tuottaa fakta pohjaista tietoa kansalaisille mutta myös päättäjille, näin ainakin demokratioissa.

Mielestäni Puolustusvoimien punainen leima kertoo sen, voiko asiasta kirjoittaa vai ei. Poikkeuksena ehkä se, jos leimattu materiaali paljastaa epäkohdan johon on kansalaisten edun nimissä puututtava. Mutta tällöinkin harkintaa tulee käyttää tarkoin miltä osin tietoa paljastaa. Toimittajan olisi isänmaallisena tullut vastaanottaa materiaali ja toimittaa se suoraa Puolustusvoimille omasta mielestäni. Joku kun on sen punaisen leiman ihan syystä siihen laittanut helpottamaan maallikkoa ymmärtämään tiedon tärkeyttä.

Mielestäni median tehtävä on analysoida tiedon julkaisemisen vaikutusta juuri ottaen huomioon sen, ettei toimittaja ole oikea henkilö päättämään voidaanko tietoa julkaista tai arvioimaan sen seurauksien vaikutusta esimerkiksi tässä tapauksessa maanpuolustukselle.

Asiakirjoja yli leimataan liian salaisiksi herkästi kyllä, mutta se on oma ongelmansa johon puututaan eri tietä, ei olettamalla ettei salainen aineisto nyt oikeasti olekaan niin salaista koska minusta nyt vaan niin tuntuu.
 
Toisaalta kenen tehtävä on määritellä milloin ja mistä toimittaja saa kirjoittaa jutun? Viimekädessä varmaankin oikeuden mutta asian kanssa on silloinkin oltava varovainen. Toisaalta jos toimittaja on saanut tiedot haltuunsa niin miksei niistä juttua tekisi? Kysymys on itseasiassa vaikea.

No ei todellakaan ole. Mitenkä esimerkiksi näin: tää toimittaja ei tekisi näistä punaleimaisista lähteistä juttua, koska se on vastoin lakia. Siis LAILLA KIELLETTYÄ. Jo salaisten leimattujen dokumenttien lukeminen tai edes hallussapito oikeudetta on vastoin lakia toimittajillekin, pl. jos salaisiksi leimattuja lähteitä hyväksikäyttäen paljastetaan rikollista toimintaa tai merkittävää yhteiskunnallista epäkohtaa. Miten tämä voi olla niin kamalan vaikeaa ymmärtää?
 
No ei todellakaan ole. Mitenkä esimerkiksi näin: tää toimittaja ei tekisi näistä punaleimaisista lähteistä juttua, koska se on vastoin lakia. Siis LAILLA KIELLETTYÄ. Jo salaisten leimattujen dokumenttien lukeminen tai edes hallussapito oikeudetta on vastoin lakia toimittajillekin, pl. jos salaisiksi leimattuja lähteitä hyväksikäyttäen paljastetaan rikollista toimintaa tai merkittävää yhteiskunnallista epäkohtaa. Miten tämä voi olla niin kamalan vaikeaa ymmärtää?
Kuka määrittelee sen, että milloin paljastetaan esimerkiksi yhteiskunnallista epäkohtaa?

Elkee ymmärtäkö väärin. Itse en olisi tuollaisia julkaissut vaan olisin toimittanut viranomaisille. Toimittajilla on kuitenkin oma asemansa mitä tulee avoimeen, luotettavaan yhteiskuntaan.

Nämä ei ole helppoja asioita ja paljon on kiinni näkökannasta ja mittakaavasta.
 
Olisin ennemmän huolissani siitä tiedon vuotajasta kuin siitä lehteen kirjoittaneesta toimittajasta tai siitä julkaisseesta lehdestä. Jos tietoa valuu toimittajalle niin aika isolla todennäköisyydellä valuu myös muualle.
 
Itse olen nähnyt aikoinaan virassa useammankin "punaleimaisen" asiakirjan viran puolesta.

Ei tosiaankaan tulisi mieleenkään julkaista asioita joita on lukenut...meillä siinä "firmassa" sitä kutsuttaisiin nimellä maanpetos.
 
Olisin ennemmän huolissani siitä tiedon vuotajasta kuin siitä lehteen kirjoittaneesta toimittajasta tai siitä julkaisseesta lehdestä. Jos tietoa valuu toimittajalle niin aika isolla todennäköisyydellä valuu myös muualle.

Niinpä.

Toimittaja on oire, vuotaja on sairaus. Tässä voi olla jo iso pyörä pyörimässä.
 
Itse olen nähnyt aikoinaan virassa useammankin "punaleimaisen" asiakirjan viran puolesta.

Ei tosiaankaan tulisi mieleenkään julkaista asioita joita on lukenut...meillä siinä "firmassa" sitä kutsuttaisiin nimellä maanpetos.
Ei tietenkään. Tuo on aivan selkeä homma jos olet firmassa töissä. Kysyinkin, että kuka on oikea taho määrittelemään yhteiskunnallisesti tärkeän asian? Suomessa punaleimataan todella paljon, eikä leimatuista saa luettavaksi edes osia. Täällä ei osata sitä mustaamista. Täällä pistetään kaikki kassakaappiin, ei kerrota eikä sanota mitään. Sitten kun tulee vastaan tuollainen paperi tai asiakirja niin houkutus julkaista sellainen on varmaan aika suuri.
 
Suomessa punaleimataan todella paljon, eikä leimatuista saa luettavaksi edes osia. Täällä ei osata sitä mustaamista. Täällä pistetään kaikki kassakaappiin, ei kerrota eikä sanota mitään
Kaksi asiaa mitkä mielestäni tukee sitä että koko dokumetti salataan
1. Tuollainen mustaaminen söisi kauheasti resursseja. Sitä voisi tehdä vain henkilö joka todella syvällisesti tuntee asian.
2. Vaikka joku osa dokumentista on mustattu niin voi olla että fiksu lukija joka ymmärtää asiasta osaa täydentää sen. Verrataan vaikka ristisanatehtävien ratkontaan. Kaikkia kirjaimia ei tarvitse tietää, riittää kun on osa tai näkee kokonaisuuden.
(3.) Riittävästi mustattu on sama asia kuin koko dokumentin salaus. = resursseja säästävää ja turvallista toimintaa.
 
Ei tietenkään. Tuo on aivan selkeä homma jos olet firmassa töissä. Kysyinkin, että kuka on oikea taho määrittelemään yhteiskunnallisesti tärkeän asian? Suomessa punaleimataan todella paljon, eikä leimatuista saa luettavaksi edes osia. Täällä ei osata sitä mustaamista. Täällä pistetään kaikki kassakaappiin, ei kerrota eikä sanota mitään. Sitten kun tulee vastaan tuollainen paperi tai asiakirja niin houkutus julkaista sellainen on varmaan aika suuri.

Totta.

Ittekkin aikoinaan (olen joskus kertonut) pistin vahingossa digitaalisen asiakirjan luokaksi salainen. Kun lähetin sen eteenpäin, niin tuli puhelinsoitto että "varmasti hieno raportti, mutta täällä on vaan everstillä oikeus lukea sitä" :D

Suomessa on tapa, etenkin PV:n taholla, että mikä ei ole julkista, on salaista. Ei sinänsä huono periaate. Miksi kaikkien pitäisi tietää kaikki?
 
Toisaalta kenen tehtävä on määritellä milloin ja mistä toimittaja saa kirjoittaa jutun? Viimekädessä varmaankin oikeuden mutta asian kanssa on silloinkin oltava varovainen. Toisaalta jos toimittaja on saanut tiedot haltuunsa niin miksei niistä juttua tekisi? Kysymys on itseasiassa vaikea. Toinen vaihtoehto olisi kysyä kulloinkin päättäjiltä tai asianomaiselta taholta voidaanko juttu tehdä ja lähettää se vielä luettavaksi ja sensuroitavaksi. En välttämättä näe, että tässä olisi toimittaja toiminut väärin. Tietojen luovuttaja ehdottomasti on toiminut väärin. Median tehtävä ei ole analysoida tiedon julkaisemisien vaikutuksia vaan tuottaa fakta pohjaista tietoa kansalaisille mutta myös päättäjille, näin ainakin demokratioissa.

Mielestäni tässä on kysymys tarkoitusperistä.

Jos tarkoituksena on paljastaa poliitikoiden ja/tai virkamiesten laiton, tai ainakin moraalisesti arveluttava toiminta, lähdesuoja on erittäin hyvä asia.
Mitähän tässä haluttiin paljastaa? Mitkä olivat toimittajan tarkoitusperät?
Mielestäni tässä tapauksessa toimittaja toimi puhtaasti pahantahtoisesti, tarkoituksenaan haitata kotimaan puolustusta.

Toisaalta tietojen alkuperäinen vuotaja on luultavasti syyllistynyt joko vakoiluun, maanpetokseen, tietosuojarikokseen? Siksi olisi tarpeen selvittää vuotaja ja tuoda hänet julkisuuden valokeilaan.
 
Mielestäni tässä on kysymys tarkoitusperistä.

Jos tarkoituksena on paljastaa poliitikoiden ja/tai virkamiesten laiton, tai ainakin moraalisesti arveluttava toiminta, lähdesuoja on erittäin hyvä asia.
Mitähän tässä haluttiin paljastaa? Mitkä olivat toimittajan tarkoitusperät?
Mielestäni tässä tapauksessa toimittaja toimi puhtaasti pahantahtoisesti, tarkoituksenaan haitata kotimaan puolustusta.

Toisaalta tietojen alkuperäinen vuotaja on luultavasti syyllistynyt joko vakoiluun, maanpetokseen, tietosuojarikokseen? Siksi olisi tarpeen selvittää vuotaja ja tuoda hänet julkisuuden valokeilaan.
Toivonmukaan oikeus arvioi toimittajan tarkoitusperät. Toistaalta päätoimittaja on vähintäänkin yhtäsyyllinen tapaukseen siinä tapauksessa.
 
Toimin itse journalistisella alalla ja voin sanoa, että olin ns. monttu auki kun tuon Pietiläinen&Halmisen jutun näin; punaisilla leimoilla varustettujen dokumenteilla revittelyyn ja leveilyyn en jutun luettuani nähnyt minkäänlaista perustetta, vaan nähdäkseni kyse oli yksiselitteisesti lain rikkomisesta, josta nyt saavat kantaa vastuun.

Motiiviakin täällä on arveltu sivutolkulla, eritoten Pietiläisen kohdalla. Nimeä paljastamatta eräs tiedustelutehtävien asiantuntija on motiivista samaa mieltä kuin suuri osa palstalaisista: tiedustelulakien valmisteluun ja sisältöön vaikuttaminen.
Kuka määrittelee sen, että milloin paljastetaan esimerkiksi yhteiskunnallista epäkohtaa?

Elkee ymmärtäkö väärin. Itse en olisi tuollaisia julkaissut vaan olisin toimittanut viranomaisille. Toimittajilla on kuitenkin oma asemansa mitä tulee avoimeen, luotettavaan yhteiskuntaan.

Nämä ei ole helppoja asioita ja paljon on kiinni näkökannasta ja mittakaavasta.

Viime kädessä salaiseksi leimatun tiedon julkistamisen oikeudellisuus päätetään tuomioistuimessa(-missa), niin kuin nyt näyttää käyvän. Ainakaan siitä ei päätä Kaius Niemi, niin kuin hän asian perusteli: Meidän mielestämme meillä oli oikeus julkistaa salaisiksi leimattujen dokumenttien sisältöjä, koska meidän mielestämme niiden julkistaminen oli perusteltua.
 
Viime kädessä salaiseksi leimatun tiedon julkistamisen oikeudellisuus päätetään tuomioistuimessa(-missa), niin kuin nyt näyttää käyvän. Ainakaan siitä ei päätä Kaius Niemi, niin kuin hän asian perusteli: Meidän mielestämme meillä oli oikeus julkistaa salaisiksi leimattujen dokumenttien sisältöjä, koska meidän mielestämme niiden julkistaminen oli perusteltua.

Hassua että toimittajille HS:ssä ei tullut mieleen mihin prosenttiosuuteen tämä heidän juttunsa kuuluu vihulaisen tiedustelussa:

https://pastebin.com/qqEwi9se
HS kirjoitti:
Pääesikunnan tiedusteluosasto arvioi salaisessa tiedustelunkehittämisesityksessään tammikuussa 2002, että Viestikoelaitos tuottaa noin 5–10 prosenttia kaikesta käytetystä tiedustelutiedosta. Saman verran eli 5–10 prosenttia tulee Pääesikunnan tiedusteluosaston muista salaisista lähteistä. Julkisten lähteiden osuus on ylivoimaisesti suurin, 80–90 prosenttia, tiedusteluosasto arvioi. Sotilastiedustelun vuonna 2005 laatima muistio toteaakin, että avoimista lähteistä saatava tieto on perustavaa laatua ja tarjoaa ”näköaloja salaiselle raportoinnille”.

Jos oikeus ja kohtuus toteutuu niin HS saa asiasta sanktiot.
 
Back
Top