En tajua, että miten SDP voi elää itsensä kanssa, kun puolueesta löytyy yllättävän paljon Venäjää nuoleskelevia ymmärtäjiä, joille sopii välillä tehdä venäläisten kanssa ''yhteistyötä'' ja luovuttaa tärkeitä tietoja Venäjälle ja antaa Venäjälle lisää vipuvaraa Suomeen vaikuttamiseen poliittisesti. Ihan helvetin maanpetturillista henkeä suvaitaan avoimesti kun Tuomiojat ja yms... eivät ole puolueesta karkoitettuna. Kai se sosialistien on vain pakko koittaa auttaa entistä toveri Neuvostoliittoa, ettei Suomea vaan päästetä NATOon kapitalistisaatana USAn, joka vielä kehtasi voittaa Kylmän Sodan NL sen häviten olemassaolonsa kustannuksella, puolelle reippaasti. Koska olisihan se nyt kauheaa, että Venäjällä saataisiin pelätä, että NATOn raja lähenisi Pohjois-Venäjää reippaasti.
Otti vaan silmään päivällä...
Jaakonsaari oppi kansainväliseksi partiossa – partiopukua piiloteltiin puuvajassa
Voimakkaissa kyberhyökkäyksissä tarvitaan Naton voimaa. EU siihen aivan liian hidas.
KOTIMAA19.10. 12.13
Ajattelen, että minusta tulee senior adviser. Jonkinmoisen ajatushautomossa olisi mukava olla, politiikan jättävä pitkän linjan vaikuttaja Liisa Jaakonsaari (sd.) kertoo suunnitelmistaan.
Anita Simola
Neljä vuosikymmentä politiikassa ja monta tarinaa. EU-parlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) ei aio olla enää ehdolla missään vaaleissa.
– Tätä mieheni Seppo ei taida uskoa edelleenkään, koska hänen mielestään olen sanonut noin viimeiset 20 vuotta. Mutta kyllä kortti on nyt kiinni vaalien suhteen, Jaakonsaari naurahtaa Lännen Medialle.
Jaakonsaari kirjoitti kirjan nimeltä Tarkoitus. Siinä hän käy läpi politiikan vuosiaan. Jaakonsaari valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuonna 1979. Eduskunnassa vierähti 30 vuotta ja EU:n parlamentissa kymmenen vuotta. Näyttävään uraan mahtuu työministerin pesti, puheenjohtajuus eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa ja puolueen varapuheenjohtajuus.
Jaakonsaari onkin Suomessa pisimpään parlamentaarikkona työskennellyt nainen.
Kirja on hyvin henkilökohtainen. Jaakonsaari alleviivaa sitä, että hän on kirjoittanut sen itse parlamentaarikkotyönsä ohessa.
Kirjassa käydään läpi lapsuutta ja nuoruutta Oulussa.
– Minun sukupolvelle oli tyypillistä, että nuoret menivät partioon. Niin menin minäkin. Isäni ei pitänyt tästä lainkaan. Siksi piilotinkin partiopukuni puuvajaan. Kävin sen vaihtamassa päälleni, kun lähdin partioon. Olin varmasti aikamoinen näky, kun puvussa oli sahanpuruja ja puunlastuja.
Hänen mukaansa partio opetti hänelle kansainvälisyyttä, josta on ollut paljon hyötyä myöhemmin.
– Myös kosketus luontoon ja monenlaiset kädentaidot ovat peräisin partiovuosilta.
Jaakonsaaren lapsuutta varjosti veljen tapaturmainen kuolema. Kahdeksanvuotias isoveli Penttikuoli epäselvissä olosuhteissa. Hän oli kaveriporukalla retkeilemässä ja eväistä oli tullut riitaa. Joku pojista oli lyönyt Penttiä nyrkillä kasvoihin, ja hän menetti tajuntansa kaatuen rantaveteen. Muut pojat säikähtivät ja juoksivat pakoon.
Tapausta ei koskaan käsitelty loppuun asti. Jaakonsaari kertoo, että hänen isänsä meni myöhemmin poliisiasemalle saadakseen selvyyttä asiaan.
– Isäni lähti vihaisena poliisilaitokselle. Lopputulos oli, että hänet piestiin henkihieveriin. Tästä syystä luottamukseni poliisiin hävisi vuosikymmeniksi, Jaakonsaari muistelee.
Tapaus oli erittäin traumaattinen. Kriisiapua ei tuohon aikaan ollut. Jaakonsaaren äiti sairastui vaikeaan astmaan pian tapahtuneen jälkeen.
Jaakonsaaren eduskuntavuosiin mahtuu monenlaista käännettä.
Yksi mieleenpainuva tapahtuma on vuodelta 1987, jolloin budjetti revittiin auki. Se oli Jaakonsaaren mukaan paha virhe. Korot lähtivät nousuun.
Jaakonsaari muistetaan myös niin sanotusta Liisan listasta.
Listassa Jaakonsaari luetteli toimia, joita on tehtävä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.
– Listassa oli monenmoista leikkauskohdetta. Kun esittelin sitä Uudenmaan piirin kokouksessa, niin kansa pyöritteli silmiään.
Tosiasia kuitenkin on, että hyvinvointivaltio toimii, kun kasvunäkymät ovat hyvät, mutta taantumassa ei.
Lista ei ensin saanut tuulta alleen, eikä media löytänyt sitä. Lopulta Ylen radiouutisissa alettiin lukea listaa, ja myrsky oli valmis.
– Kävi kuitenkin niin, että demarit voittivat tulevat vaalit. Muutama tosin sanoi minulle, että voitto olisi ollut vielä suurempi, jos ei olisi ollut Liisan listaa.
Jaakonsaari tunnetaan Naton kannattajana.
– Nato on edelleen tabu sdp;ssä, vaikkakin myönteisyyteni puolueessa suvaitaan. Natosta ei kuitenkaan keskustella tarpeeksi.
Näen niin, ettei Nato-jäsenyys ole mikään oikeistokysymys Euroopassa. Se on monialainen sääntöihin perustuva järjestö, ja se on myös järjen ratkaisu.
Jaakonsaaren mukaan Nato on meille ajankohtainen ja toisaalta ei ole.
– Yhteistyö on ajankohtaista.
Naton laajentuminen ei sitä vastoin ole ajankohtaista.
Jaakonsaari perustelee Nato-jäsenyyttä muun muassa sillä, että mahdollisissa kyberhyökkäyksissä pitää olla voimaa vastata niihin.
– Olisi Suomen ja Ruotsin etu, että joku tulisi puolustamaan. Edelleen on vaikea kuvitella, että voimakkaissa kyber- tai hybridihyökkäyksessä EU pystyisi reagoimaan nopeasti ottaen huomioon sen päätöksentekojärjestelmän. Eihän se pysty ratkaisemaan edes pakolaiskysymystä.
Jaakonsaari on voittanut kaikki henkilökohtaiset vaalinsa, joissa hän on ollut mukana.
– Minua on maaniteltu myös presidenttiehdokkaaksi. Olen sanonut, että olkoon ne sellaiset vaalit, joita en voita. Mutta tietysti se ajatus lämmittää, että minua on ajateltu tehtävään.
Jaakonsaari ottaa kantaa myös ajankohtaiseen kiistaan irtisanomislaista.
– Käsittämättömän huonoa politiikkaa. Hallitus ikäänkuin sanelee alamaisilleen, mitä pitää tehdä.
Kirjassaan hän käy läpi samantyyppistä tilannetta, jossa sdp joutui pohtimaan leikkauksia.
– Kyllä, tilanne on hyvin samanlainen, mutta keinot erilaiset. Kun jouduimme päättämään supistuksista, niin tarjosimme porkkanaa, muun muassa vuorotteluvapaan, hän muistuttaa.
Jaakonsaari ei aio jäädä laakereilleen lepäämään.
– Ajattelen, että minusta tulee senior adviser. Jonkinmoisessa ajatushautomossa olisi mukava olla.
https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/j...-partiopukua-piiloteltiin-puuvajassa-2289733/