HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

hansai

Ylipäällikkö
En tajua, että miten SDP voi elää itsensä kanssa, kun puolueesta löytyy yllättävän paljon Venäjää nuoleskelevia ymmärtäjiä, joille sopii välillä tehdä venäläisten kanssa ''yhteistyötä'' ja luovuttaa tärkeitä tietoja Venäjälle ja antaa Venäjälle lisää vipuvaraa Suomeen vaikuttamiseen poliittisesti. Ihan helvetin maanpetturillista henkeä suvaitaan avoimesti kun Tuomiojat ja yms... eivät ole puolueesta karkoitettuna. Kai se sosialistien on vain pakko koittaa auttaa entistä toveri Neuvostoliittoa, ettei Suomea vaan päästetä NATOon kapitalistisaatana USAn, joka vielä kehtasi voittaa Kylmän Sodan NL sen häviten olemassaolonsa kustannuksella, puolelle reippaasti. Koska olisihan se nyt kauheaa, että Venäjällä saataisiin pelätä, että NATOn raja lähenisi Pohjois-Venäjää reippaasti.
Otti vaan silmään päivällä...

Jaakonsaari oppi kansainväliseksi partiossa – partiopukua piiloteltiin puuvajassa
Voimakkaissa kyberhyökkäyksissä tarvitaan Naton voimaa. EU siihen aivan liian hidas.
KOTIMAA19.10. 12.13

Ajattelen, että minusta tulee senior adviser. Jonkinmoisen ajatushautomossa olisi mukava olla, politiikan jättävä pitkän linjan vaikuttaja Liisa Jaakonsaari (sd.) kertoo suunnitelmistaan.

Anita Simola
Neljä vuosikymmentä politiikassa ja monta tarinaa. EU-parlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) ei aio olla enää ehdolla missään vaaleissa.
– Tätä mieheni Seppo ei taida uskoa edelleenkään, koska hänen mielestään olen sanonut noin viimeiset 20 vuotta. Mutta kyllä kortti on nyt kiinni vaalien suhteen, Jaakonsaari naurahtaa Lännen Medialle.
Jaakonsaari kirjoitti kirjan nimeltä Tarkoitus. Siinä hän käy läpi politiikan vuosiaan. Jaakonsaari valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuonna 1979. Eduskunnassa vierähti 30 vuotta ja EU:n parlamentissa kymmenen vuotta. Näyttävään uraan mahtuu työministerin pesti, puheenjohtajuus eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa ja puolueen varapuheenjohtajuus.
Jaakonsaari onkin Suomessa pisimpään parlamentaarikkona työskennellyt nainen.

Kirja on hyvin henkilökohtainen. Jaakonsaari alleviivaa sitä, että hän on kirjoittanut sen itse parlamentaarikkotyönsä ohessa.
Kirjassa käydään läpi lapsuutta ja nuoruutta Oulussa.
– Minun sukupolvelle oli tyypillistä, että nuoret menivät partioon. Niin menin minäkin. Isäni ei pitänyt tästä lainkaan. Siksi piilotinkin partiopukuni puuvajaan. Kävin sen vaihtamassa päälleni, kun lähdin partioon. Olin varmasti aikamoinen näky, kun puvussa oli sahanpuruja ja puunlastuja.
Hänen mukaansa partio opetti hänelle kansainvälisyyttä, josta on ollut paljon hyötyä myöhemmin.
– Myös kosketus luontoon ja monenlaiset kädentaidot ovat peräisin partiovuosilta.
Jaakonsaaren lapsuutta varjosti veljen tapaturmainen kuolema. Kahdeksanvuotias isoveli Penttikuoli epäselvissä olosuhteissa. Hän oli kaveriporukalla retkeilemässä ja eväistä oli tullut riitaa. Joku pojista oli lyönyt Penttiä nyrkillä kasvoihin, ja hän menetti tajuntansa kaatuen rantaveteen. Muut pojat säikähtivät ja juoksivat pakoon.
Tapausta ei koskaan käsitelty loppuun asti. Jaakonsaari kertoo, että hänen isänsä meni myöhemmin poliisiasemalle saadakseen selvyyttä asiaan.
– Isäni lähti vihaisena poliisilaitokselle. Lopputulos oli, että hänet piestiin henkihieveriin. Tästä syystä luottamukseni poliisiin hävisi vuosikymmeniksi, Jaakonsaari muistelee.
Tapaus oli erittäin traumaattinen. Kriisiapua ei tuohon aikaan ollut. Jaakonsaaren äiti sairastui vaikeaan astmaan pian tapahtuneen jälkeen.
Jaakonsaaren eduskuntavuosiin mahtuu monenlaista käännettä.
Yksi mieleenpainuva tapahtuma on vuodelta 1987, jolloin budjetti revittiin auki. Se oli Jaakonsaaren mukaan paha virhe. Korot lähtivät nousuun.
Jaakonsaari muistetaan myös niin sanotusta Liisan listasta.
Listassa Jaakonsaari luetteli toimia, joita on tehtävä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.
– Listassa oli monenmoista leikkauskohdetta. Kun esittelin sitä Uudenmaan piirin kokouksessa, niin kansa pyöritteli silmiään.
Tosiasia kuitenkin on, että hyvinvointivaltio toimii, kun kasvunäkymät ovat hyvät, mutta taantumassa ei.
Lista ei ensin saanut tuulta alleen, eikä media löytänyt sitä. Lopulta Ylen radiouutisissa alettiin lukea listaa, ja myrsky oli valmis.
– Kävi kuitenkin niin, että demarit voittivat tulevat vaalit. Muutama tosin sanoi minulle, että voitto olisi ollut vielä suurempi, jos ei olisi ollut Liisan listaa.

Jaakonsaari tunnetaan Naton kannattajana.
– Nato on edelleen tabu sdp;ssä, vaikkakin myönteisyyteni puolueessa suvaitaan. Natosta ei kuitenkaan keskustella tarpeeksi.

Näen niin, ettei Nato-jäsenyys ole mikään oikeistokysymys Euroopassa. Se on monialainen sääntöihin perustuva järjestö, ja se on myös järjen ratkaisu.

Jaakonsaaren mukaan Nato on meille ajankohtainen ja toisaalta ei ole.
– Yhteistyö on ajankohtaista.

Naton laajentuminen ei sitä vastoin ole ajankohtaista.

Jaakonsaari perustelee Nato-jäsenyyttä muun muassa sillä, että mahdollisissa kyberhyökkäyksissä pitää olla voimaa vastata niihin.

– Olisi Suomen ja Ruotsin etu, että joku tulisi puolustamaan. Edelleen on vaikea kuvitella, että voimakkaissa kyber- tai hybridihyökkäyksessä EU pystyisi reagoimaan nopeasti ottaen huomioon sen päätöksentekojärjestelmän. Eihän se pysty ratkaisemaan edes pakolaiskysymystä.

Jaakonsaari on voittanut kaikki henkilökohtaiset vaalinsa, joissa hän on ollut mukana.
– Minua on maaniteltu myös presidenttiehdokkaaksi. Olen sanonut, että olkoon ne sellaiset vaalit, joita en voita. Mutta tietysti se ajatus lämmittää, että minua on ajateltu tehtävään.

Jaakonsaari ottaa kantaa myös ajankohtaiseen kiistaan irtisanomislaista.
– Käsittämättömän huonoa politiikkaa. Hallitus ikäänkuin sanelee alamaisilleen, mitä pitää tehdä.

Kirjassaan hän käy läpi samantyyppistä tilannetta, jossa sdp joutui pohtimaan leikkauksia.
– Kyllä, tilanne on hyvin samanlainen, mutta keinot erilaiset. Kun jouduimme päättämään supistuksista, niin tarjosimme porkkanaa, muun muassa vuorotteluvapaan, hän muistuttaa.

Jaakonsaari ei aio jäädä laakereilleen lepäämään.

– Ajattelen, että minusta tulee senior adviser. Jonkinmoisessa ajatushautomossa olisi mukava olla.
https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/jaakonsaari-oppi-kansainvaliseksi-partiossa-partiopukua-piiloteltiin-puuvajassa-2289733/
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Väännetään nyt rautalangasta: Demokratia edellyttää avoimuutta ja julkisuutta. Demokratian puolustaminen taas edellyttää asioiden salaamista. Jos salataan liikaa se kääntyy demokratiaa vastaan, jos taas ei salata ollenkaan niin pelataan demokratian vastustajien pusssiin. Eli julkisuus on pääperiaate, mutta salaamistakin tarvitaan. Pitäisi siis löytää kultainen keskitie säädättäessä ja tulkittaessa lakeja.
Totta, aivan samaa mieltä, mutta mikä hinku Hesarilla oli julkaista tiedot? Mitä yhteistä hyvää tuolla edistettiin?
Artikkeli olisi helpompi ymmärtää jos olisi paljastettu kenraalien rakentavan kesämökkejään PV:n kustannuksella, tai jotain muita väärinkäytöksiä.
Nyt vain toivotaan, että oikeusistuin tulkitsee lakia niin kuin se on kirjoitettu, eikä päädytä lehdistö erityisaseman takia vapauttavaan päätökseen.
 

min3mat

Kapteeni
Toki, mutta virastotason päätökset ei lakia tietenkään ylitä. Toisaalta asiakirjan luonut virkamies voi itse oman harkintansa mukaan leimata minkä tahansa dokumentin oman mielensä mukaan. Ohjeistus on (puolustusvoimissa) melko ylimalkainen, enkä itse tiedä yhtään kurinpitotapausta tai muita seuraamuksia liiallisesta salailusta asiakirjojen julkisuuden rajoittamisesta. Tällaisia tapauksia voi silti toki olla.
Virkamies ei voi oman harkintansa puolesta leimata mitä tahansa mielensä mukaan, vaan lain mukaan virkamies tekee päätöksen asiakirjan julkisuudesta sekä suojaustasosta kun hän lähtee sellaista luomaan. Suojaustason tai käyttörajoituksien tulee perustua tiettyyn lailliseen syyhyn (vaikka julkisuuslain 24 § 1-24 kohdat) sekä suojaustason tulee perustua 681/2010 3 luvun 9 § mukaiseen riskienarvioon. Tämän takia se ST I leima ei huvin vuoksi ole niissä hesarin paljastuspapereissa, vaan tekijä on katsonut että niiden julkisuuteen tuleminen aiheuttaisi erityisen suurta vahinkoa yleiselle edulle.
 

Raveni

Ylipäällikkö
Väännetään nyt rautalangasta: Demokratia edellyttää avoimuutta ja julkisuutta. Demokratian puolustaminen taas edellyttää asioiden salaamista. Jos salataan liikaa se kääntyy demokratiaa vastaan, jos taas ei salata ollenkaan niin pelataan demokratian vastustajien pusssiin. Eli julkisuus on pääperiaate, mutta salaamistakin tarvitaan. Pitäisi siis löytää kultainen keskitie säädättäessä ja tulkittaessa lakeja.
Olen täysin samaa mieltä. Suomessa on siitä huolimatta jännä tapa salata esimerkiksi koko asiakirja vaikka vain osa riittäisi.
 
Virkamies ei voi oman harkintansa puolesta leimata mitä tahansa mielensä mukaan, vaan lain mukaan virkamies tekee päätöksen asiakirjan julkisuudesta sekä suojaustasosta kun hän lähtee sellaista luomaan. Suojaustason tai käyttörajoituksien tulee perustua tiettyyn lailliseen syyhyn (vaikka julkisuuslain 24 § 1-24 kohdat) sekä suojaustason tulee perustua 681/2010 3 luvun 9 § mukaiseen riskienarvioon. Tämän takia se ST I leima ei huvin vuoksi ole niissä hesarin paljastuspapereissa, vaan tekijä on katsonut että niiden julkisuuteen tuleminen aiheuttaisi erityisen suurta vahinkoa yleiselle edulle.
Täysin samaa mieltä.

Itse en tosiaan tiedä yhtään tapausta, jossa virkamiehen arvio olisi johtanut erityisempiin seuraamuksiin. Joko arvio on aina tehty täydellisesti, tai sitten asiassa on reilusti tulkinnanvaraa.
 

_Pasi_

Kersantti
BAN
Itse en tosiaan tiedä yhtään tapausta, jossa virkamiehen arvio olisi johtanut erityisempiin seuraamuksiin. Joko arvio on aina tehty täydellisesti, tai sitten asiassa on reilusti tulkinnanvaraa.
Montako leimattua paperia olet lukenut joka ei 'ansaitsisi' leimaa? Missään laissa ei ole säädetty että liian tiukasta leimasta pitäisi antaa sanktioita. Ajatuksenakin hieman outo. Idea kun on nimenomaan suojata ei jakaa tietoa. Ihan kuin pitäisi rangaista siitä että kaivoi syvemmän poteron kuin oli tarkoitus.
Leima muutetaan kevyemmäksi jos huomataan että se on liian tiukka.
Se leimaus ei myöskään ole ikuinen.
 
Viimeksi muokattu:

min3mat

Kapteeni
Täysin samaa mieltä.

Itse en tosiaan tiedä yhtään tapausta, jossa virkamiehen arvio olisi johtanut erityisempiin seuraamuksiin. Joko arvio on aina tehty täydellisesti, tai sitten asiassa on reilusti tulkinnanvaraa.
Riippuu pitkälti aineistosta. Joissain tapauksissa on mittavaa pelivaraa, kun taas toisaalla voi ministeriö olla määrännyt kaikki x-aiheen asiakirjat suojaustasolle x.

Montako leimattua paperia olet lukenut joka ei 'ansaitsisi' leimaa? Missään laissa ei ole säädetty että liian tiukasta leimasta pitäisi antaa sanktioita. Ajatuksenakin hieman outo. Idea kun on nimenomaan suojata ei jakaa tietoa. Ihan kuin pitäisi rangaista siitä että kaivoi syvemmän poteron kuin oli tarkoitus.
Leima muutetaan kevyemmäksi jos huomataan että se on liian tiukka.
Se leimaus ei myöskään ole ikuinen.
Sinänsä tuo ylileimaaminen on siitä hankalaa että suojaavien toimenpiteiden vähimmäisvaatimukset alkavat muodostua liian mittavaksi tavalliselle käytettävyydelle. Esimerkiksi katakrin- ja muiden julkisien lähteiden ohjeistuksien kuten ncsa-vaatimuksien mukaisesti ST II tason materiaalia voisi lukea vain st II tason hyväksytyllä päätelaitteella, lähettää vain st II tasolle hyväksytyssä viestijärjestelmässä tai kuriirilla, sekä tulla käsitellyksi vain ST II ympäristössä jonka vaatimuksena on mm. riskienarvioinnin mukaiset tempest-suojaukset, sähköinen kulunvalvonta, lasien kalvotukset ja kalteroinnit alle 4m korkeuden ikkunoille, kehämallin mukaiset st III ja IV tilat ympärille, äänenvaimennukset, mantrapit sekä hallinnollisia toimenpiteitä kuten muiden sähköisien laitteiden tuonnin estäminen kyseisiin tiloihin. Toisaalta harvalla virastolla tänä päivänä edes on ST II tason tiloja, saati sitten ST I, eikä ncsa:n hyväksymää ST I tason tiedonsiirto- tai käsittelyjärjestelmää taida olla ainakaan julkisesti olla olemassa.

Esimerkkinä tuosta olisi vaikka viraston x palkanmaksurekisteri peilattuna katakriin ja vahtiin. Sisältämänsä tietomateriaalin puolesta palkanmaksurekisterin tiedot voisivat olla jopa julkista, mutta koska tietoaineisto muodostaa niin ison massan (vaikka 5000 työntekijää), voidaan kumulatiivivaikutuksen puolesta laskea rekisterin olevan kokonaisuutena ST III, vaikka sen osat kuten yksittäisen työntekijän tiedot olisivat ST IV. Tällöin koko rekisteriä voitaisiin säilyttää vain viraston ST III -luokitellussa palvelimessa joka sijaitsee ST III -tason tilassa, mutta sen yksittäisiä osia voitaisiin vaikka printanta kotiinvietäväksi etätöitä varten ja säilyttää niitä papereita lukollisessa kaapissa. Sen lisäksi sen sisältämät tietotyypit voitaisiin pitää julkisena vaikka viraston verkkosivuilla olevassa rekisteriselosteessa. Tällöin sama tietomateriaali olisi samanaikaisesti ST III, ST IV sekä julkista materiaalia.
 
Viimeksi muokattu:

EK

Kenraali
Toimin itse journalistisella alalla ja voin sanoa, että olin ns. monttu auki kun tuon Pietiläinen&Halmisen jutun näin; punaisilla leimoilla varustettujen dokumenteilla revittelyyn ja leveilyyn en jutun luettuani nähnyt minkäänlaista perustetta, vaan nähdäkseni kyse oli yksiselitteisesti lain rikkomisesta, josta nyt saavat kantaa vastuun.

Motiiviakin täällä on arveltu sivutolkulla, eritoten Pietiläisen kohdalla. Nimeä paljastamatta eräs tiedustelutehtävien asiantuntija on motiivista samaa mieltä kuin suuri osa palstalaisista: tiedustelulakien valmisteluun ja sisältöön vaikuttaminen.


Viime kädessä salaiseksi leimatun tiedon julkistamisen oikeudellisuus päätetään tuomioistuimessa(-missa), niin kuin nyt näyttää käyvän. Ainakaan siitä ei päätä Kaius Niemi, niin kuin hän asian perusteli: Meidän mielestämme meillä oli oikeus julkistaa salaisiksi leimattujen dokumenttien sisältöjä, koska meidän mielestämme niiden julkistaminen oli perusteltua.
Samaa mieltä.

Aluksi pidin juttua myrskynä vesilasissa, mutta sitten luin jutun uudelleen ja sisäistin, että ne pässit tosiaankin brassailivat niillä punaleima-papereillaan.

Sinänsä pidän ihan ok-touhuna kirjoittaa juttu Viestikoelaitoksesta, etenkin kun tiedustelulait olivat tulossa. Samoin luottamuksellista tietoa tulee journalisteille milloin mistäkin, osa jopa tahallaan vuodettuna. Sen sijaan se, että ns. valtamedia ja vieläpä valtakunnan ykköslehti vetää salattuja papereita esiin, pelkästään niiden itsensä vuoksi, on sen luokan typeryyttä ettei voi kuin ihmetellä ja viheltää.

Fiksusti tuon jutun olisi voinut hoitaa niin, että ilmoittaa PV:lle, että hallussa on tietynlaisia asiakirjoja ja aiotaan julkaista juttu kyseisestä aiheesta. PV voi halutessaan osallistua jutun tekemiseen tai sitten ei. Jutussa ei mainita, että tiedot ovat punaleimaisia. Jos oikein fiksusti olisi haluttu toimia, olisi seuraavassa vaiheessa palautettu haltuun saatu materiaali, mutta vedottu siihen lähdesuojaan. Nyt vain sitten päätettiin perseillä oikein kunnolla eikä edes varmistettu miltään juristilta, saako salaisia papereita julkistaa (no ei). Tai sitten kysyttiin joltain kesäharjoittelijalta.
 

hansai

Ylipäällikkö
Samaa mieltä.

Aluksi pidin juttua myrskynä vesilasissa, mutta sitten luin jutun uudelleen ja sisäistin, että ne pässit tosiaankin brassailivat niillä punaleima-papereillaan.

Sinänsä pidän ihan ok-touhuna kirjoittaa juttu Viestikoelaitoksesta, etenkin kun tiedustelulait olivat tulossa. Samoin luottamuksellista tietoa tulee journalisteille milloin mistäkin, osa jopa tahallaan vuodettuna. Sen sijaan se, että ns. valtamedia ja vieläpä valtakunnan ykköslehti vetää salattuja papereita esiin, pelkästään niiden itsensä vuoksi, on sen luokan typeryyttä ettei voi kuin ihmetellä ja viheltää.

Fiksusti tuon jutun olisi voinut hoitaa niin, että ilmoittaa PV:lle, että hallussa on tietynlaisia asiakirjoja ja aiotaan julkaista juttu kyseisestä aiheesta. PV voi halutessaan osallistua jutun tekemiseen tai sitten ei. Jutussa ei mainita, että tiedot ovat punaleimaisia. Jos oikein fiksusti olisi haluttu toimia, olisi seuraavassa vaiheessa palautettu haltuun saatu materiaali, mutta vedottu siihen lähdesuojaan. Nyt vain sitten päätettiin perseillä oikein kunnolla eikä edes varmistettu miltään juristilta, saako salaisia papereita julkistaa (no ei). Tai sitten kysyttiin joltain kesäharjoittelijalta.
Kyllähän ensimmäinen "jatko-osakin" hakkaa Johnny Englishit aivan 6 - 0..miettikää nyt Laura, iBook ja vasara...ei siinä vielä, mutta kun yhdistetään hätäpuhelu...:ROFLMAO:
Maan johtava mediatalo..
 
Montako leimattua paperia olet lukenut joka ei 'ansaitsisi' leimaa? Missään laissa ei ole säädetty että liian tiukasta leimasta pitäisi antaa sanktioita. Ajatuksenakin hieman outo. Idea kun on nimenomaan suojata ei jakaa tietoa. Ihan kuin pitäisi rangaista siitä että kaivoi syvemmän poteron kuin oli tarkoitus.
Leima muutetaan kevyemmäksi jos huomataan että se on liian tiukka.
Se leimaus ei myöskään ole ikuinen.
En ole ottanut mitään kantaa siihen, mitä olen nähnyt ja onko leimat tuntunut asianmukaisilta. Lähtökohtaisesti viranomaistoiminta on julkista, ja yksittäisen virkamiehen on "helppo" varmuuden vuoksi laittaa luokitusta. En arvota asiaa, mutta mielestäni näin tilanne on. Lähinnä omalle kohdalle leimat aiheuttaa käytännön vaikeuksia, mutta niin pitääkin olla.
 

Museo

Eversti
Kyllähän ensimmäinen "jatko-osakin" hakkaa Johnny Englishit aivan 6 - 0..miettikää nyt Laura, iBook ja vasara...ei siinä vielä, mutta kun yhdistetään hätäpuhelu...:ROFLMAO:
Maan johtava mediatalo..
Minusta ei saisi lyödä lyötyä. Kuraportaan naiivi toimittelija siinä vaan meni paniikkiin. Sen sijaan päätoimittaja jatkaa samoissa hommissa ja eikä vuotajaa ole saatu linnaan.
 

ajs178

Ylipäällikkö
Minusta ei saisi lyödä lyötyä. Kuraportaan naiivi toimittelija siinä vaan meni paniikkiin. Sen sijaan päätoimittaja jatkaa samoissa hommissa ja eikä vuotajaa ole saatu linnaan.
Tämä. Itseäni huolestuttaa syvästi, että syytteitä ei ole nostettu vuotajaa vastaan, kun kuulemma vain viittä ihmistä on kuulusteltu ja aikaa tapauksesta on kulunut jo aika paljon. Jotenkin tuntuu, että kaikki viisi ovat sanoneet kuulusteluissa, että en voi mitenkään muistaa tällaisia yksittäisiä asiakirjoja niin monen vuoden takaa. Vedotaan muistamattomuuteen, korostetaan yhteistyöhalukkuutta, ja lopulta ei saada selville, mitä kautta dokumentit vuodettiin. Halmisen tuomio ei minua kiinnosta paljoakaan. Hän on ollut pelinappula isojen poikien pelissä tässä tapauksessa.
 
Totta, aivan samaa mieltä, mutta mikä hinku Hesarilla oli julkaista tiedot? Mitä yhteistä hyvää tuolla edistettiin?
Artikkeli olisi helpompi ymmärtää jos olisi paljastettu kenraalien rakentavan kesämökkejään PV:n kustannuksella, tai jotain muita väärinkäytöksiä.
Esitän arvauksen: kateus ja himo.

Maailmalla on nähty useita isoja paljastustapauksia oikeasti kuumista aiheista (Panaman paperit, paratiisin paperit, SwissLeaks, Luxemburg-vuodot, Snowdenin paljastukset jne). Näistä on ropissut glooriaa, tutkivan journalismin palkintoja ja ties vaikka mitä. Mehevimmät jutut ovat julkaisseet ensin mm. The New York Times, The Washington Post, Der Spiegel, The Guardian ja vastaavat. Suomessa "pihvin ääreen" on päässyt lähinnä Yle ICIJ:n kautta, sekin vain sivutekijänä. MOT:n kautta näitä tapauksia on toisinaan saatu tuoreena pihalle. Hesarin rooliksi on jäänyt piirrellä nuoligrafiikkaa muiden julkaisemaan materiaaliin ja julkaista ympäripyöreitä sivukommentteja.

Sanomatalossa on muhinut suunnaton himo päästä oikeiden journalistien joukkoon. Pelkällä Guardianin artikkeleiden kääntämisellä ja feministibloggauksella ei ole tahtonut herua kaivattua kansainvälistä kunniaa. Sitten kun pihviä yhtäkkiä oli tarjolla, siihen käytiin kiinni ja mutkat vedettiin suoriksi. Vastuullisuuden suhteen ei ollut niin tarkkaa, koska kyllähän nyt jo paperin salaisuus implikoi, että sen pitää olla jotain kuumaa. Lisäksi Puolustusvoimilla ja Hesarin haikailemalla ideaalimaailmalla on hyvin vähän yhteistä, joten PV:n päälle paskominen ei ollut este eikä hidaste. Journalistipalkinnoille varattiin hyvissä ajoin tilaa hyllystä.

Nyt vain ei mennyt ihan nappiin. Yritys sata, toteutus nolla. En muista, että materiaalista olisi löydetty tiheälläkään kammalla merkkiä mistään sellaisesta väärinkäytöksestä, joka olisi riittänyt motiiviksi julkaisulle. Jäljelle jäi vain väärissä käsissä olevien papereiden heiluttelu ja yksi vasaran kanssa sähläävä asiantuntija. Lähdesuojasta tohistessa muiden lakien olemassaolo pääsi unohtumaan tai sitten katsottiin, etteivät ne koske pyhää tehtävää suorittavia toimittajia.

Nyt vain toivotaan, että oikeusistuin tulkitsee lakia niin kuin se on kirjoitettu, eikä päädytä lehdistö erityisaseman takia vapauttavaan päätökseen.
No, vaikka tästä jotain penalttia lopulta napsuisi, kyllä silläkin päästään sankarin tai marttyyrin viittaa sovittelemaan. Ties vaikka olisi lisämeriitti kun pieni piiri jakelee palkintoja toisilleen. Jos taas kansa saisi päättää, tuskin tästä suorituksesta suuremmin palkintoja jaeltaisiin.

Jos taas olisivat julkaisseet papereiden sijasta pelkästään tiedon, kuka limanuljaska niitä vuotaa... :)
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
@Sakararäjähdepanos kirjoitti mielestäni uskottavan tekstin.

Edelleen ja silti minua kiinnostaa, mistä lippuset ja lappuset tulivat ja milloin? Mikä ratkaisi SEN hetken, kun niistä tehtiin juttu?

Uudet tiedusteluvaltuudet ja -mahdollisuudet saattavat poltella joidenkin takapuolia laajemminkin tässä maassa.

Me katsomme, ehkä, liian kapeasti koko asiaa, näemme vain sotilaallisen puolen.
 

Umkhonto

Kenraali
Esitän arvauksen: kateus ja himo.
Jos taas olisivat julkaisseet papereiden sijasta pelkästään tiedon, kuka limanuljaska niitä vuotaa... :)
Soo, soo! Ei voi, koska lähdesuoja. Lähdesuojan turvin voisi varmaan julkaista vaikkapa ydinaseiden laukaisukoodit niin, ettei pelkoa kiinnijäämisestä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Sanomatalossa on muhinut suunnaton himo päästä oikeiden journalistien joukkoon. Pelkällä Guardianin artikkeleiden kääntämisellä ja feministibloggauksella ei ole tahtonut herua kaivattua kansainvälistä kunniaa.
Mä luin tuonne noin 2003 asti tasaisesti suomalaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia sanomajulkaisuja. Siihen aikaan oli todella silmiinpistävää se, että suomalaismetiat kirjoittivat ja piirsivät päivästä muutamaan länsijulkaisujen jälkeen samat asiat. Korkeintaan jotain karttapiirrosta kommentoi joku kansallinen guru ja siinä kaikki. Tuo harrastus on jäänyt ja en tiedä, missä määrin suoranainen kv-asioita koskeva julkaisutoimi on edelleen samanlaista. Oletan, että hyvin samanlaista.

Autofanaatikkoystäväni tokaisi joskus jotain kiusallista TM ja Tuulilasijulkaisuista. Sanoi jotain, että voisivat edes helfetti otsikoita muuttaa..viittasi tällä vs. ruotsalaislehtiin..mulle tuli pitkään aikoinaan Gun`´s world- lehti...sitä lukiessa ja tavatessa tiesi melko hyvin, mitä seuraavina aikoina omissa kansallisissa julkaisuissa kerrotaan....mm. eräs meritoitunut guru luki selvästi samaa lehteä.

Eli oletan, että HS-metialla on vielä pitkä ja kivinen tie, että pääsee istumaan isojen journalistitalojen kanssa samoihin pöytiin. Mitään ihmeellistä merkkiä jostain ns. omasta vakavasti otettavasta journalismista et löydä suomalaisjulkaisuista ja se on de facto.

Tällä saitilla on jotenkin kova usko siihen, että metian omistajilla ei ole mitään asiaa toimituksiin. En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko tälle -uskolle-. Jos tätä puolta metioista ei halua nähdä, niin moni asia keikkuu kyllä ohuen narun ymmärryksellä. Mitä tekee halminen tai päätoimittaja...ainakin nostavat edelleen Talosta liksaa eli se siitä.

Oli se pojat karua silloin Tsernobylin onnettomuuden aikaan, kun luki päivän ruotsalaisaviisia ja suomalaisia rinnan. Nuorelle miehelle tuli epäuskoinen fiilis: oli kuin kaksi eri todellisuutta rinnakkain, siitä saattoi sitten pohtia mitä uskoa....sama meinasi toistua Venäjän vallankaappauksen aikaan, oli aivan siinä ja vähällä, etteivät kotoiset metiamme suistuneet jälleen siihen samaan kuin Tsernobyl-aikaankin...en tiedä kuka käski ottaa järjen käteen silloin, veikkaan, että Koivisto kehotti siirtymään asialliseen uutisointiin. Omin neuvoin tuskin olisivat päässeet irti totutusta.
 

Umkhonto

Kenraali
Mä luin tuonne noin 2003 asti tasaisesti suomalaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia sanomajulkaisuja. Siihen aikaan oli todella silmiinpistävää se, että suomalaismetiat kirjoittivat ja piirsivät päivästä muutamaan länsijulkaisujen jälkeen samat asiat. Korkeintaan jotain karttapiirrosta kommentoi joku kansallinen guru ja siinä kaikki. Tuo harrastus on jäänyt ja en tiedä, missä määrin suoranainen kv-asioita koskeva julkaisutoimi on edelleen samanlaista. Oletan, että hyvin samanlaista.
Tuollainen "plagiointi" varmaan koskee pauttiarallaa suurinta osaa muustakin toiminnasta kuin vain "suomalaisia uutisia". Teknologiatrendit, johtamisopit, yritysten strategiat, visiot ja missiot, toimitila- ja henkilöstöpolitiikka, johtamisjargon jne, jne. Juuri mitään ei ole keksitty Härmässä, mutta kaikki tuodaan esiin uutena juttuna, jonka juuri kyseinen "ajatusten Tonava" on ihan ite muka keksinyt.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tuollainen "plagiointi" varmaan koskee pauttiarallaa suurinta osaa muustakin toiminnasta kuin vain "suomalaisia uutisia". Teknologiatrendit, johtamisopit, yritysten strategiat, visiot ja missiot, toimitila- ja henkilöstöpolitiikka, johtamisjargon jne, jne. Juuri mitään ei ole keksitty Härmässä, mutta kaikki tuodaan esiin uutena juttuna, jonka juuri kyseinen "ajatusten Tonava" on ihan ite muka keksinyt.
Niin minäkin vähän epäilen.
 

ajs178

Ylipäällikkö
Mä luin tuonne noin 2003 asti tasaisesti suomalaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia sanomajulkaisuja. Siihen aikaan oli todella silmiinpistävää se, että suomalaismetiat kirjoittivat ja piirsivät päivästä muutamaan länsijulkaisujen jälkeen samat asiat. Korkeintaan jotain karttapiirrosta kommentoi joku kansallinen guru ja siinä kaikki. Tuo harrastus on jäänyt ja en tiedä, missä määrin suoranainen kv-asioita koskeva julkaisutoimi on edelleen samanlaista. Oletan, että hyvin samanlaista.

Autofanaatikkoystäväni tokaisi joskus jotain kiusallista TM ja Tuulilasijulkaisuista. Sanoi jotain, että voisivat edes helfetti otsikoita muuttaa..viittasi tällä vs. ruotsalaislehtiin..mulle tuli pitkään aikoinaan Gun`´s world- lehti...sitä lukiessa ja tavatessa tiesi melko hyvin, mitä seuraavina aikoina omissa kansallisissa julkaisuissa kerrotaan....mm. eräs meritoitunut guru luki selvästi samaa lehteä.

Eli oletan, että HS-metialla on vielä pitkä ja kivinen tie, että pääsee istumaan isojen journalistitalojen kanssa samoihin pöytiin. Mitään ihmeellistä merkkiä jostain ns. omasta vakavasti otettavasta journalismista et löydä suomalaisjulkaisuista ja se on de facto.

Tällä saitilla on jotenkin kova usko siihen, että metian omistajilla ei ole mitään asiaa toimituksiin. En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko tälle -uskolle-. Jos tätä puolta metioista ei halua nähdä, niin moni asia keikkuu kyllä ohuen narun ymmärryksellä. Mitä tekee halminen tai päätoimittaja...ainakin nostavat edelleen Talosta liksaa eli se siitä.

Oli se pojat karua silloin Tsernobylin onnettomuuden aikaan, kun luki päivän ruotsalaisaviisia ja suomalaisia rinnan. Nuorelle miehelle tuli epäuskoinen fiilis: oli kuin kaksi eri todellisuutta rinnakkain, siitä saattoi sitten pohtia mitä uskoa....sama meinasi toistua Venäjän vallankaappauksen aikaan, oli aivan siinä ja vähällä, etteivät kotoiset metiamme suistuneet jälleen siihen samaan kuin Tsernobyl-aikaankin...en tiedä kuka käski ottaa järjen käteen silloin, veikkaan, että Koivisto kehotti siirtymään asialliseen uutisointiin. Omin neuvoin tuskin olisivat päässeet irti totutusta.
Lähetäpä tämä kirjoitus Hesarin mielipidepalstalle ja katsotaan julkaistaanko. En tosin pidättäisi hengitystäni
 
Top