HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Vakoilu on ”rauhanaikainen maanpetos”, jossa Suomen vahingoittamiseksi tai vieraan valtion hyödyttämiseksi välitetään, julkistetaan, ilmaistaan tai hankitaan valtakunnan turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle tärkeä salainen tieto. Vihollissotilas tuomitaan rikoksesta vain, jos hän salaa kuulumisensa vihollissotavoimiin Suomessa tai Suomen puolustusvoimien sotatoimialueella. Rangaistusasteikko on 1–10 vuotta vankeutta, yritys on rangaistava.

Turvallisuussalaisuuden paljastaminen on vakoilun lievä tekomuoto, joka eroaa vakoilusta siten, että siinä vahingoittamis- tai hyödyttämistarkoitus puuttuu, mutta tekijä kuitenkin tietää, että tieto on salassa pidettävä. Rangaistusasteikko on 4 kuukaudesta 4 vuoteen vankeutta, yritys on rangaistava.

Tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljastaminen on tuottamuksellinen tekomuoto, jossa ei vaadita, että tekijä olisi tiennyt tiedon olevan salaista. Sen sijaan vaaditaan, että rikos on aiheutunut törkeästä huolimattomuudesta. Rangaistusasteikko: sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.


Eihän siellä vielä itse rikosta käsitelty, eikä toimittajaa ole mistään vielä vapautettu.

Nyt oli kyse vain sen muistitikun käyttämisestä esitutkinnassa vs. toimittajan lähdesuoja. On siellä varmasti muutakin aineistoa, joiden varaan esitutkintaa rakennetaan.

En yhtää hämmästy, vaikka vielä tulisi tuomiokin toimittajalle. Ennemmin se vuotaja pv:n puolella voi hyötyä tuosta tikun salaamisesta, kun ei mahdollisesti päästä käsiksi siihen aineistoon, joka mahdollisesti on pv:sta vuodettu. Esitutkinta ja syyte joudutaan harsimaan kokoon muusta aineistosta.
 
Eihän siellä vielä itse rikosta käsitelty, eikä toimittajaa ole mistään vielä vapautettu.

Nyt oli kyse vain sen muistitikun käyttämisestä esitutkinnassa vs. toimittajan lähdesuoja. On siellä varmasti muutakin aineistoa, joiden varaan esitutkintaa rakennetaan.

En yhtää hämmästy, vaikka vielä tulisi tuomiokin toimittajalle. Ennemmin se vuotaja pv:n puolella voi hyötyä tuosta tikun salaamisesta, kun ei mahdollisesti päästä käsiksi siihen aineistoon, joka mahdollisesti on pv:sta vuodettu. Esitutkinta ja syyte joudutaan harsimaan kokoon muusta aineistosta.

Jos tiedon luovuttajaa tutkittaisiin vakoilu nimikkeen alla tietosuoja olisi voitu murtaa jo esitutkinnassa, nyt sen pitäisi murtua täysin oikeudenkynnissä ja molempien päätyä vankilaan.




Sananvapauslain mukainen lähdesuoja ei ole täydellinen, vaan siihen on rikosasioiden osalta säädetty poikkeuksia sekä esitutkinnan että oikeudenkäynnin osalta. Esitutkinnassa lähdesuoja voidaan murtaa vain silloin, kun kysymyksessä on ns. törkeä rikos, eli rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta vähintään kuusi vuotta. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi törkeä pahoinpitely, törkeä kuolemantuottamus, raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, maanpetos tai vakoilu. Lähdesuojan murtaminen edellyttää lisäksi, että kysymyksessä on ns. avaintodistaja. Edellä mainittujen ns. törkeiden rikosten lisäksi lähdesuoja voidaan murtaa rikosasian oikeudenkäynnissä myös silloin, kun kysymyksessä on tieto, joka on annettu vastoin sellaista salassapitovelvollisuutta, jonka rikkomisesta on erikseen säädetty rangaistus.26 Lähdesuojan murtamisedellytykset ovat siis laajemmat oikeudenkäynnissä kuin esitutkinnassa käsittäen edellä mainitut ns. törkeät rikokset ja salassapitorikoksen. Esitutkinnassa murtamisperusteeksi käy ainoastaan ns. törkeä rikos.

Hallituksen esityksen 14/1985 mukaan lähdesuoja olisi esitutkinnassa voitu murtaa myös salassapitorikoksen perusteella, mutta lakivaliokunta rajasi esitutkinnassa tapahtuvan murtamismahdollisuuden vain ns. törkeiden rikosten tutkintaan katsoen, ettei ehdotetun laajuinen murtamismahdollisuus ollut perusteltu, kun salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevia säännöksiä vaihtelevine rangaistusasteikkoineen oli useita satoja. Lähdesuojan murtamista salassapitorikoksen perusteella jo esitutkintavaiheessa ehdotettiin myös sananvapaustoimikunnan mietinnössä 1997:3 ja julkaisemattomassa sananvapauslakia koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa (14.6.2001). Murtamisedellytyksenä olisi ollut sellaisen salassapitorikoksen tutkiminen, josta oli säädetty yli kahden vuoden vankeusrangaistus. Ehdotus kohtasi kritiikkiä viestintäalan etujärjestöjen taholta, eikä sitä ehdotettu enää sananvapauslakia koskevassa hallituksen esityksessä 54/2002.

 
Tai sitten muistitikun sisältö tunnetaan ja asia voidaan ratkaista näin. :cool:

Tuo olisi tietenkin se ideaalitapaus.

Mun oikeustajuun ei mahdu se, että maanpetosta tutkittaessa ei saisi tutkia takavarikoitua aineistoa.

Kuka määrittelee toimittajan.

Jos perustan oman nettisivun ja toimitan siihen juttuja, onko minullakin oikeus saada kaikille tiedoilleni korkein lain suoja? Jos sattuisin tutkinnan kohteeksi, voisin vedota että kotonani on lähdesuojaa nauttivaa materiaalia, joten näpit irti tai kerron KKOlle.

Veikkaan että jos on joko työsuhde tai näyttöä siitä, että tekee journalistista sisällöntuotantoa ansaitsemistarkoituksessa ja näistä kertyviä edes jossain määrin merkittäviä tuloja, niin henkilö on sitten toimittaja.

Paljon vaikeammaksi asia menee silloin kun on kyse taloudellisesti ei-tuottavasta, mutta aktiivisesta toiminnasta.

Lisäongelmia tulkinnoissa voi tulla myös siitä, että kuuluuko toimittaminen toimituksellisen lähdesuojan piiriin vai ei.
 
Suomessa sosialistipoliitikot suojasivat omilla päätöksillään itsensä sekä aatetoverinsa Stasi ja KGB/FSB kytköksien selvittelyltä. Eikä se jäänyt pelkästään Tiitisen listan salaamiseen. Kommunistiaikojen jälkeen Venäjän FSB:n yhteyshenkilöinä ovat mitä todennäköisimmin jatkaneet entiset Stasi-asiamieht (Mungo-)Lipponen, Tuomioja ja Halonen. Eiköhän näiden hesarin julkistamien PV:n tietovuotojen takaa löydy samat tekijät.

Ikäväähän tämä tietenkin on mutta Suomen kv-asemaan liittyvät erikoisuudet huomioiden ymmärrettävää.. Suomi oli enemmän ja vähemmän Neuvostoliiton etupiiriin kuuluva alusmaa loppuun asti.. Tuomiojakin vältteli törkeän maanpetoksen syytettä vielä vuoteen 1993, jonka jälkeen ko. rikos vanheni syyteoikeuden osalta. Kyseisen rikoksen ns. vanheneminen ei tietenkään poistanut mihinkään itse syyllisyyttä. Mutta onhan meillä ollut aikaisemminkin maanpettureita kansanedustajina, ministereinä jne.
 
Tuo olisi tietenkin se ideaalitapaus.

Mun oikeustajuun ei mahdu se, että maanpetosta tutkittaessa ei saisi tutkia takavarikoitua aineistoa.



Veikkaan että jos on joko työsuhde tai näyttöä siitä, että tekee journalistista sisällöntuotantoa ansaitsemistarkoituksessa ja näistä kertyviä edes jossain määrin merkittäviä tuloja, niin henkilö on sitten toimittaja.

Paljon vaikeammaksi asia menee silloin kun on kyse taloudellisesti ei-tuottavasta, mutta aktiivisesta toiminnasta.

Lisäongelmia tulkinnoissa voi tulla myös siitä, että kuuluuko toimittaminen toimituksellisen lähdesuojan piiriin vai ei.
Mites tämä uusi Toimittajaliitto Ry?
Sieltä saa pressikortin ja voi hakea apurahaa vaikkapa tutkivaan journalismiin. On kuitenkin venäläisten hybridiprojekti. Riittääkö tuo lähdesuojaan?
 
Koskahan tästä keissistä aletaan istua oikeutta? Onhan meillä nyt Halminen turvallisuussalaisuuden julkistaminen ja Alafuzoff salaisten asiakirjojen vuotaminen. Ei siihen oikeudenkäyntiin periaatteessa tarvitse Halmisen lähdettä. Toki olisi tärkeää selvittää, oliko Alafuzoffin ja Halmisen välissä ketään ja jos oli, niin kuka.
 
Vakoilu on ”rauhanaikainen maanpetos”, jossa Suomen vahingoittamiseksi tai vieraan valtion hyödyttämiseksi välitetään, julkistetaan, ilmaistaan tai hankitaan valtakunnan turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle tärkeä salainen tieto... ...Rangaistusasteikko on 1–10 vuotta vankeutta, yritys on rangaistava.


Muistakaas pojat säilyttää muutama niistä Pravdan paperikopioista ja kuvakaappaukset niistä jutuista netissä.

Nyt kun Reichssyyllistäjä on tehnyt sellaisen periaatteellisen linjanvedon, että sananvapausrikokset tavallaan ovat koko ajan tekeillä niin pitkään kun juttu on julkaistuna, niin jos Suomi koskaan joutuisi sotaan, niin olisi kertakaikkista herkkua se jos/kun jutun kirjoittajat ja päätoimittaja pistettäisiin sota-ajalle viritetyn tutkinnan ja tuomitsemisen kohteeksi tuossa asiassa.

Mites se asteikko maanpetoksesta sota-aikana muuten menee? "Yritti paeta...?"
 
Nyt oli kyse vain sen muistitikun käyttämisestä esitutkinnassa vs. toimittajan lähdesuoja. On siellä varmasti muutakin aineistoa, joiden varaan esitutkintaa rakennetaan.

Mites Vasara-Lauran tietokoneen kovalevyn kävi?

1. Juridisteknisessä mielessä? Voiko tutkinta tutkia? Entä hyödyntää jutussa?

2. Teknisessä mielessä? Onko julkaistua tietoa siitä saako siitä vielä tietoa ulos?

Olisihan se ihan hillittömän koomista jos muistitikkua ei saisi hyödyntää ja sen sisältämä tieto olisi tallennettu jonnekin mistä sitä saa hyödyntää.
 
Mites Vasara-Lauran tietokoneen kovalevyn kävi?
1. Juridisteknisessä mielessä? Voiko tutkinta tutkia? Entä hyödyntää jutussa?
2. Teknisessä mielessä? Onko julkaistua tietoa siitä saako siitä vielä tietoa ulos?
Olisihan se ihan hillittömän koomista jos muistitikkua ei saisi hyödyntää ja sen sisältämä tieto olisi tallennettu jonnekin mistä sitä saa hyödyntää.
Toimittajan luona tehdään kotietsintä vain kun läsnä on joku etsintävaltuutettu tai mikä nimike nyt olikaan. Epäilty hommaa sellaisen; asianajaja tietysti. Sitten poliisi etsii mitä etsii ja jos löytää jotain, jossa tietosuoja näyttäisi olevan vaarassa niin esim kovalevyt ja tikut pannaan sinetöityihin pusseihin. Siellä ne ovat vieläkin ja varmaan pysyvätkin, ellei tutkintaa päätetä. Mutta poliisi ei aineistoa saa haltuunsa.

Mistä tiedetään että kovalevyllä olisi koskaan mitään edes ollut? Voisihan Laura trollata koko yhteiskuntaa ja vasaroida piironginlaatikossa lojunutta levyä kunnes saa aikaan savua. Sitten soittaa hälytyspuhelun: "Mä oon vakooja-Laura ja koetin hävittää todisteita."
 
Lähdesuoja on hyvä asia ja sitä ei ihan noin vain sovi murtaa. Toki itse HS:n paljastukset olivat tarpeettomia ja HS muutenkaan ei ole sellainen lehti, joka ansaitsee säännöllistä huomiotani.
 
Lähdesuoja on hyvä asia ja sitä ei ihan noin vain sovi murtaa. Toki itse HS:n paljastukset olivat tarpeettomia ja HS muutenkaan ei ole sellainen lehti, joka ansaitsee säännöllistä huomiotani.


Kannatan lakia jossa sotilaallinen maanpuolustus rajataan selkeästi ulos lähdesuojasta, ainakin mikäli kyseessä on operatiivinen toiminta tai suunnittelu.
Vankilaan kaikki vakoojat ja vuotajat.
 
Niinkuin sodissa aina: riippuu, kuka yritti.....ja kuka vakoili. Rupuliviilekkeet ammutaan, aateliset ovat kotiarestissa.

Mihin kohtaan tuota journalistit sijoittuvat? Vai riippuuko siitä mistä ja mihin kirjoittavat ja koittavatko paeta vai eivät?

Kannatan lakia jossa sotilaallinen maanpuolustus rajataan selkeästi ulos lähdesuojasta, ainakin mikäli kyseessä on operatiivinen toiminta tai suunnittelu.
Vankilaan kaikki vakoojat ja vuotajat.

Samoin.

Yleensäkin lähdesuojan pitäisi koskea lähinnä yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, joiden julkaisemiseen on kunnollinen peruste.

Maan turvallisuutta vaarantava klikkihuoraaminen tai "kuka tositvjulkku pani kenen kanssa" eivät ole asiota joiden perusteella journalistit pitäisi korottaa normaalin poliisitoiminnan ulottumattomiin.
 
Viimeksi muokattu:
Mihin kohtaan tuota journalistit sijoittuvat? Vai riippuuko siitä mistä ja mihin kirjoittavat ja koittavatko paeta vai eivät?

Journalistit? Suomessa? Älähän nyt liioittele. Metiatyöläiset, he sijoittuvat sen mukaan rangaistavuudessa, mihin lehtiin he kirjoittavat ja kehtaako joku isoista omistajista soitella Salelle tarvittaessa..... :cool: Kuten tässäkin vitjan tapauksessa kävi.
 
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotim...ohtaa-valtioneuvoston-venaja-hanketta/834134/


Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoff johtaa valtioneuvoston tutkimushanketta, joka keskittyy muun muassa informaatiovaikuttamiseen. STT uutisoi viime heinäkuussa, että Alafuzoff on epäiltynä tietovuototutkinnassa. Tutkimushankkeen ohjausryhmän puheenjohtajan mukaan kyseinen rikosepäily ei vaikuta hankkeen toteuttamiseen.
Tietovuototutkinnassa epäiltynä oleva kontra-amiraali evp. Georgij Alafuzoff työskentelee vastuullisena johtajana valtioneuvoston kanslian (VNK:n) tilaamassa ”Venäjän strategisen viestinnän erityispiirteet”-tutkimushankkeessa. Hän on hakumenettelyn kautta aloitetussa hankkeessa mukana konsulttiyhtiö Eurofacts Oy:n kautta. VNK ja Eurofacts allekirjoittivat sopimuksen hankkeesta helmikuussa 2019.
Lännen Median saamien VNK:n asiakirjojen perusteella Alafuzoffin johtamassa hankkeessa on tarkoitus selvittää, millä tavoin informaatiovaikuttamista voidaan tunnistaa. Tavoitteena on myös laatia suosituksia siitä, miten Suomi voi viestinnässään ja muissa toimissaan kehittää yhteistyöhakuista dialogia suhteessa Venäjään.
STT uutisoi viime heinäkuussa, että Alafuzoff on epäiltynä tietovuototutkinnassa. Epäily liittyy STT:n mukaan esitutkintaan, jossa selvitetään sotilastiedustelun salaisten tietojen päätymistä Helsingin Sanomille. Tiedossa ei ole, epäilläänkö vuotoa tahalliseksi vai vahingoksi.



Helsingin Sanomat julkaisi joulukuussa 2017 artikkelin, joka perustui Puolustusvoimien sotilastiedustelun asiakirjoihin. Jutun yhteydessä julkaistiin otteita turvaluokitelluista asiakirjoista.
Pääesikunta jätti jutusta tutkintapyynnön poliisille, joka on tutkinut asiaa turvallisuussalaisuuden paljastamisena ja tietovuotoa ainakin alkuvaiheessa virkasalaisuuden rikkomisena. Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja Markku Ranta-aho ei vahvista Alafuzoffia koskevaa rikosepäilyä. Hän ei kommentoi, onko poliisilla epäiltyä tietovuotoasiassa.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi totesi Helsingin Sanomissa vuonna 2017 kommentissaan, että lehti hyödynsi ainoastaan muutamia useiden vuosien takaisia asiakirjoja ja niitäkin vain osittain, perusteellisen harkinnan pohjalta. Puolustusvoimien nykyinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri puolestaan sanoi viime kesänä Lännen Medialle, että Helsingin Sanomien uutisointi oli vahingollista, koska se paljasti tietoja tiedustelun suorituskyvystä.
VNK:n asiakirjan perusteella Alafuzoffin parhaillaan johtama Venäjän viestintää käsittelevä hanke saa maksaa enintään 150 000 euroa. Tutkimuksen tausta- tai tulosaineisto voi sisältää myös salaista aineistoa. Eurofacts Oy:n lisäksi hankkeessa ovat mukana Jyväskylän yliopisto, Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus sekä Security Analysis Oy.
”Venäjän strategisen viestinnän erityispiirteet”-tutkimushankkeessa ohjausryhmän puheenjohtajana toimii Puolustusministeriön erityisasiantuntija Terhi Ylitalo.
Hänen mukaansa Alafuzoffia koskevasta rikosepäilystä on keskusteltu ohjausryhmässä, jossa on edustus myös VNK:sta ja ulkoministeriöstä. Hankkeen loppuraportti valmistuu kevään aikana.
– Olemme keskustelleet siitä, että hanke on erillinen asia ja ihan oma prosessinsa. Hanke toteutetaan kuten kuuluukin toteuttaa; hankesuunnitelman mukaisesti. Se (rikosepäily) ei sinänsä vaikuta tämän hankkeen toteuttamiseen millään tavalla, Ylitalo sanoo.
Tutkimuksen on tarkoitus tukea valtioneuvoston strategisen viestinnän suunnittelua sekä toimintaympäristöanalyyseja erityisesti ulko- ja turvallisuus- sekä puolustuspolitiikan osalta.
Alafuzoff on kokenut Venäjä-tuntija, joka puhuu toisena äidinkielenään venäjää. Hän työskenteli Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä vuosina 2007-2013 ja EU:n sotilastiedustelun johdossa vuosina 2013-2016. Alafuzoff on suorittanut myös Venäjän federaation yleisesikunta-akatemiassa kurssin, joka koulutustavoitteena oli armeijan- ja rintamakomentajan pätevyys.
Joulukuussa 2018 hän haki neuvottelevan virkamiehen virkaa Puolustusministeriöstä, jossa tehtävänä oli sotilastiedusteluun liittyvän poliittisen päätöksenteon valmistelu. Häntä ei valittu tehtävään.
Hakemuksessaan Alafuzoff kertoi erityiseksi kiinnostuksen kohteekseen Venäjän sisäisen- ja asevoimien tilanteen sekä Ukrainan ja Syyrian tilanteet.
– Ilman tiedustelua ei ole turvallisuutta, ilman turvallisuutta ei ole tulevaisuutta, Alafuzoff kirjoitti hakemuksessaan. Lännen Media ei tavoittanut Alafuzoffia.
 
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotim...ohtaa-valtioneuvoston-venaja-hanketta/834134/


Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoff johtaa valtioneuvoston tutkimushanketta, joka keskittyy muun muassa informaatiovaikuttamiseen. STT uutisoi viime heinäkuussa, että Alafuzoff on epäiltynä tietovuototutkinnassa. Tutkimushankkeen ohjausryhmän puheenjohtajan mukaan kyseinen rikosepäily ei vaikuta hankkeen toteuttamiseen.
VMP. Moni on ihmetellyt vuosien saatossa, miten Georgij on saanut jatkaa tehtävissään ja on ylipäänsä niihin valittu. Nyt se lienee täysin selvää.
 
Back
Top