HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Entä jos Sanoma Oy etenee loppujen lopuksi ainakin jonkinlaisessa yhteistyössä sotilastiedustelun kanssa emmekä välttämättä koskaan kuule tämän menneen asian lopullisia tuloksia. Lähdesuoja pitää ja rosvot tiedetään ja heitä ja heidän kavereittensa vaikutusyrityksiä luultavasti seurataan kuin avointa kirjaa.

Meedioiden kanssa tutkinnallisestikin pelatessa saa olla erittäin tarkkana, ettei jätä mitään tutkintaan liittyviä tulevaisuuden paljastuksia (meedioiden taholta) kytemään.

Muutoin "uskottavasti" pimeäksi jäänyt juttu tuolla alalla on varmaan joskus ihan tavoiteltava asia... Seuranta on paljon hedelmällisempää, kuin muodollinen tuomio.
 
Mitään muuta en tiedä kuin että tuokin savu haisee.

Joskus asioiden arvioinnissa auttaa, kun kokoaa pieniä detaljeja ja katsoo, mitä asia on syönyt tähän mennessä. Ei siis ala kuvittelemaan mitään, vaan katsoo vain, mitä pöydälle jää.

1. 16. joulukuuta 2017 HS julkaisee artikkelin "Salaisuus kallion uumenissa". Siinä kerrotaan Tikkakoskella sijaitsevan Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta.

2. Lähteenä oli käytetty osittain salaisia, korkeimman turvaluokituksen saaneita asiakirjoja. Puolustusvoimien pääesikunta teki tutkintapyynnön keskusrikospoliisille.

3. Uutisointi muun muassa paljasti, mitä Puolustusvoimat pystyy seuraamaan ja millä taajuusalueilla. Nyt systeemin tiedot voi tietenkin jo katsoa vaikka Wikipediasta.

4. Kaius Niemi perustelee salaiseksi luokiteltujen tietojen julkaisua juuri valmisteilla olevalla tiedustelulainsäädännöllä.

5. Poliisi teki kotietsinnän toisen toimittajan kotiin tämän soitettua hätäkeskukseen ja kerrottua häkelle olevansa tietovuotojutun toimittaja ja vasaroineensa tietokonetta tuhotakseen lähdeaineistoa.

6. Kotietsinnässä on jo mukana etsintävaltuutettu. On kahdenlaista tietoa: tuomioistuin määräsi ennätysripeästi yhden tuomarin kokoonpanossa tai sitten poliisi käytti pakkokeinolakia ja määräsi etsintävaltuutetun itse.

7. Yhtäkään vastaavaa tapausta, että toimittajan kotiin tehdään etsintä, ei tunneta.

8. Kaikki tämä tapahtui hyvin nopeasti.

9. Viranomaisilla on ollut käsitys mahdollisesta tietovuotajasta aika pian.

10. Asianajaja on voimakkaasti tuonut esille huolensa lähdesuojan murtamisyrityksestä.

11. KKO ei anna tutkia muistitikkua

12. STT uutisoi Alafuzoffin olevan epäiltynä. Myöhemmin ilmoitetaan asianosaisia olevan useita.

13. Tutkinta jatkuu silti aina vain. Kaikki alkoi 2017 ja nyt on 2020. Alafuzoff kertoo, että häneen on oltu viimeksi yli puoli vuotta sitten yhteydessä.

14. Alafuzoff toimii ohjausryhmän puheenjohtajana, ja hän vastaa seuraavaan VNK:n tilaukseen:

EX0DYbDXsAUoWN-.jpg

15. Alafuzoffin / Blomin ryhmä esittää tutkimustuloksenaan, että Suomeen ei kohdistu vaikuttamista eikä se ole kiinnostava.

16. Koska jo yksin HX-hanke on takuulla kiinnostava, raporttia ihmetellään.

17. Vielä enemmän ihmetellään, kun huomataan, että ohjausryhmä (Alafuzoff) on hyväksynyt sen, että alkuperäisen tilaajan viides tutkimuskysymys siitä, miten Suomi voi ennakoida, varautua ja valmistautua sekä vaikuttaa ja vastata.... (alimpana taulukossa) on kokonaan ohitettu mutta tilalle on ilmestynyt ihan omia kysymyksiä.

Tässä uudet kysymykset:

EX0DYeXXsAAHIUA.jpg

18. Tarina jatkuu eikä pääty vielä aikoihin.
 
Viimeksi muokattu:
Jälkikirjoitus...

Seuraavaksi Suomessa, joka ei kiinnosta mitenkään ja ketään, ilmestyy, nyt ja täysin ilman kunnollisia dokumentteja (joista kuitenkin vihjaillaan) Suomen Kuvalehdessä, uusi nimetön lähde, joka kertoo, miten korruptoituneita kaikki kenraalit ovat ja miten HX-hankkeessa ajetaan F-35-hävittäjää kuin käärmettä pyssyyn ja vaietaan sen vioista...

:cool:

Lauri Puranen toteaa kylmästi:

On selvää, että peli kovenee, kun hankintapäätös lähestyy. Tiedän myös, että hankkeen etenemistä seurataan hyvin tarkasti, kuten kuuluukin. Hankkeen läpivientiin pyritään vaikuttamaan monin motiivein, keinoin ja monelta taholta.

20. Vaikuttamista tulee siis myös Ruotsista, Ranskasta, Yhdysvalloista ja Britanniasta. Muiden muassa. Heillä on kaupallinen intressi

21. Toisaalta tavoite voi olla estää HX-hanke, keskeyttää se, mikä ei silloin viittaa em. toimijiin.
 
Off topic



Sinänsä onnekasta ettei kyse ollut lerppuasemasta.

Takaisin topikkiin



Litterointi löytyy tästä.

Puhelu vaikuttaa juuri siltä, että häken nuhtelu vasaroimisen typeryydestä kävi itsetunnon päälle ja sitten alettiin kertomaan "et kuule, minä olen big kahuna ja vähän
isommissa vesissä liikun."
 
Mitään muuta en tiedä kuin että tuokin savu haisee.

Joskus asioiden arvioinnissa auttaa, kun kokoaa pieniä detaljeja ja katsoo, mitä asia on syönyt tähän mennessä. Ei siis ala kuvittelemaan mitään, vaan katsoo vain, mitä pöydälle jää.

1. 16. joulukuuta 2017 HS julkaisee artikkelin "Salaisuus kallion uumenissa". Siinä kerrotaan Tikkakoskella sijaitsevan Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta.

2. Lähteenä oli käytetty osittain salaisia, korkeimman turvaluokituksen saaneita asiakirjoja. Puolustusvoimien pääesikunta teki tutkintapyynnön keskusrikospoliisille.

3. Uutisointi muun muassa paljasti, mitä Puolustusvoimat pystyy seuraamaan ja millä taajuusalueilla. Nyt systeemin tiedot voi tietenkin jo katsoa vaikka Wikipediasta.

4. Kaius Niemi perustelee salaiseksi luokittelemien tietojen julkaisua juuri valmisteilla olevalla tiedustelulainsäädännöllä.

5. Poliisi teki kotietsinnän toisen toimittajan kotiin tämän soitettua hätäkeskukseen ja kerrottua häkelle olevansa tietovuotojutun toimittaja ja vasaroineensa tietokonetta tuhotakseen lähdeaineistoa.

6. Kotietsinnässä on jo mukana etsintävaltuutettu. On kahdenlaista tietoa: tuomioistuin määräsi ennätysripeästi yhden tuomarin kokoonpanossa tai sitten poliisi käytti pakkokeinolakia ja määräsi etsintävaltuutetun itse.

7. Yhtäkään vastaavaa tapausta, että toimittajan kotiin tehdään etsintä, ei tunneta.

8. Kaikki tämä tapahtui hyvin nopeasti.

9. Viranomaisilla on ollut käsitys mahdollisesta tietovuotajasta aika pian.

10. Asianajaja on voimakkaasti tuonut esille huolensa lähdesuojan murtamisyrityksestä.

11. KKO ei anna tutkia muistitikkua

12. STT uutisoi Alafuzoffin olevan epäiltynä. Myöhemmin ilmoitetaan asianosaisia olevan useita.

13. Tutkinta jatkuu silti aina vain. Kaikki alkoi 2017 ja nyt on 2020. Alafuzoff kertoo, että häneen on oltu viimeksi yli puoli vuotta sitten yhteydessä.

14. Alafuzoff toimii ohjausryhmän puheenjohtajana, ja hän vastaa seuraavaan VNK:n tilaukseen:

Katso liite: 40202

15. Alafuzoffin / Blomin ryhmä esittää tutkimustuloksenaan, että Suomeen ei kohdistu vaikuttamista eikä se ole kiinnostava.

16. Koska jo yksin HX-hanke on takuulla kiinnostava, raporttia ihmetellään.

17. Vielä enemmän ihmetellään, kun huomataan, että ohjausryhmä (Alafuzoff) on hyväksynyt sen, että alkuperäisen tilaajan viides tutkimuskysymys siitä, miten Suomi voi ennakoida, varautua ja valmistautua sekä vaikuttaa ja vastata.... (alimpana taulukossa) on kokonaan ohitettu mutta tilalle on ilmestynyt ihan omia kysymyksiä.

Tässä uudet kysymykset:

Katso liite: 40204

18. Tarina jatkuu eikä pääty vielä aikoihin.

Hienosti bongattu, minullakin olisi tutkimuskysymys.

Mikä on vaimon kansalaisuus tai kansalaisuudet?
 
Puhelu vaikuttaa juuri siltä, että häken nuhtelu vasaroimisen typeryydestä kävi itsetunnon päälle ja sitten alettiin kertomaan "et kuule, minä olen big kahuna ja vähän isommissa vesissä liikun."

Siltähän tuo kuulostaa.

(Tuon tyyppinen reagointi väärässä olemisen osoittamiseen, virheeseen tai typerään tekoon on muuten todella yleinen epäterveen mittakaavan omaavassa narsismissa. Tilanne kuin tilanne mielletään nokkimisjärjestyspeliksi, jonka voittamiseen on epäterve sisäinen pakko. Se ajaa lisävirheisiin, joita ei myöskään kyetä myöntämään eikä siten korjaamaan. Ja kun prosessi kuitenkin havaitaan, niin ongelma ratkaistaan projektiollla. Usein helpoin tapa saada narsku paljastamaan pelinsä on juuri se, että tuodaan esille hänen toistuvia virheitään, valheitaan tai ymmärryksen ongelmiaan. Narsku reagoi semmoiseen usein hyvin emotionaalisella "vasta"hyökkäyksellä jolloin agendat ja keinot saattavat tulla helpommin havaittaviksi.)

En muista ketjun sisältöä, joten en osaa sanoa, että onko näitä asioita käsitelty:

1. Miksi Vasara-Laura ei antanut läppäriä Hesarin hävitettäväksi?

Sanoma -konsernilla on taatusti todella kovan tason osaamista digitaalisen tiedon hävittämisestä turvallisesti, ammattitaitoisesti ja rutiinilla.

Onko takana lojaliteettiongelmia työnantaja suuntaan, omia tai työpaikan ulkopuolelta annettuja agendoja tms?

2. Kotietsinnässä takavarikoitiin muistitikkuja yms. Miksi yhden työkalun ihme ei aloittanut vasarointia niistä?

3. Minkä verran Sanoma Oyj:llä tai sen suuromistajilla on Venäjään liittyviä intressejä?


4. Jos ajatellaan, että älykkäät toimijat pyrkivät juuri niihin seurauksiin, jotka ovat todennäköisiä, niin mitä kaikkea tietovuotokeissistä seuraa Suomelle ja Suomen turvallisuuspoliittiselle asemalle? Mitkä tahot ja millä motiiveilla voisivat pyrkiä juuri niihin seurauksiin?

5. Jos primus motor on Venäjä, niin mikä on se komento/vaikuttamisketju, jota pitkin hanketta on toteutettu?

(Oma oletukseni on se, että tietenkin on kyse Venäjän toiminnasta. Jonkin vasaramaakarin osuudessa kiinnostavinta on lähinnä se, että onko kyse aktiivisesta toimijasta vai hyväuskoisesta hölmöstä, joka on valittu uhrattavaksi marionetiksi tavalla jossa lankojen katkaisu johtaa siihen, ettei niitä voi seurata puppet masteriin asti. Tai jos voi, niin sekin voidaan uhrata.)

6. Kuinka laajaa samanmielisyyttä Pravdan toimituksissa on näiden Venäjän vihamielisen vaikuttamisen kanssa yhdenmukaisesti toimivien agendajournalistien kanssa?
 
Minä annoin itseni ymmärtää, että toimittajalle tuli pakokauhu ensinnäkin ajatuksesta, että hänen läppäriinsä on hakkeroitu. Hänelle siis syntyi jostakin kuva mahdollisesta tietomurrosta (ehkä jokin bugi hetken sekoitti tietsikkaa). Ja tästä hätääntyneenä riensi kellariin tuhoamaan läppäriään.
 
Mitään muuta en tiedä kuin että tuokin savu haisee.

Joskus asioiden arvioinnissa auttaa, kun kokoaa pieniä detaljeja ja katsoo, mitä asia on syönyt tähän mennessä. Ei siis ala kuvittelemaan mitään, vaan katsoo vain, mitä pöydälle jää.

1. 16. joulukuuta 2017 HS julkaisee artikkelin "Salaisuus kallion uumenissa". Siinä kerrotaan Tikkakoskella sijaitsevan Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta.

2. Lähteenä oli käytetty osittain salaisia, korkeimman turvaluokituksen saaneita asiakirjoja. Puolustusvoimien pääesikunta teki tutkintapyynnön keskusrikospoliisille.

3. Uutisointi muun muassa paljasti, mitä Puolustusvoimat pystyy seuraamaan ja millä taajuusalueilla. Nyt systeemin tiedot voi tietenkin jo katsoa vaikka Wikipediasta.

4. Kaius Niemi perustelee salaiseksi luokiteltujen tietojen julkaisua juuri valmisteilla olevalla tiedustelulainsäädännöllä.

5. Poliisi teki kotietsinnän toisen toimittajan kotiin tämän soitettua hätäkeskukseen ja kerrottua häkelle olevansa tietovuotojutun toimittaja ja vasaroineensa tietokonetta tuhotakseen lähdeaineistoa.

6. Kotietsinnässä on jo mukana etsintävaltuutettu. On kahdenlaista tietoa: tuomioistuin määräsi ennätysripeästi yhden tuomarin kokoonpanossa tai sitten poliisi käytti pakkokeinolakia ja määräsi etsintävaltuutetun itse.

7. Yhtäkään vastaavaa tapausta, että toimittajan kotiin tehdään etsintä, ei tunneta.

8. Kaikki tämä tapahtui hyvin nopeasti.

9. Viranomaisilla on ollut käsitys mahdollisesta tietovuotajasta aika pian.

10. Asianajaja on voimakkaasti tuonut esille huolensa lähdesuojan murtamisyrityksestä.

11. KKO ei anna tutkia muistitikkua

12. STT uutisoi Alafuzoffin olevan epäiltynä. Myöhemmin ilmoitetaan asianosaisia olevan useita.

13. Tutkinta jatkuu silti aina vain. Kaikki alkoi 2017 ja nyt on 2020. Alafuzoff kertoo, että häneen on oltu viimeksi yli puoli vuotta sitten yhteydessä.

14. Alafuzoff toimii ohjausryhmän puheenjohtajana, ja hän vastaa seuraavaan VNK:n tilaukseen:

Katso liite: 40202

15. Alafuzoffin / Blomin ryhmä esittää tutkimustuloksenaan, että Suomeen ei kohdistu vaikuttamista eikä se ole kiinnostava.

16. Koska jo yksin HX-hanke on takuulla kiinnostava, raporttia ihmetellään.

17. Vielä enemmän ihmetellään, kun huomataan, että ohjausryhmä (Alafuzoff) on hyväksynyt sen, että alkuperäisen tilaajan viides tutkimuskysymys siitä, miten Suomi voi ennakoida, varautua ja valmistautua sekä vaikuttaa ja vastata.... (alimpana taulukossa) on kokonaan ohitettu mutta tilalle on ilmestynyt ihan omia kysymyksiä.

Tässä uudet kysymykset:

Katso liite: 40204

18. Tarina jatkuu eikä pääty vielä aikoihin.

Ainakaan osaan kysymyksistä, me nyt +50-vuotiaat, emme todennäköisesti vastauksia tule saamaan. Arkistot sitten joskus mahdollisesti kertovat.
Onko Valtioneuvostolle Alafuzoffin ryhmän tekemän selvityksen lähtökohta ollut "puhdas". Erikoiselta tuntuisi tässä ajassa, ilman ainakaan olemassaolevaa merkittävää Venäjän painostusta, muu. Ken tietää, ei kerro.

Onko taustalla jotakin ei-julkista Venäjän vaikuttamista vrt. mahdollisesti Airiston operaation taustat ennen operaatiota. Kuka on vaikuttaja. Mitkä ovat motiivit. Ovatko motiivit selvillä kohteelle, johon vaikuttaminen ainakin näennäisesti kanavoituu?

Kysymyksiä riittää. Ehkäpä ainoa kohtuullisen varma lähtökohta erilaisille olettamuksille on se, että Venäjällä on erityistä kykyä vaikuttamiseen psykologisella tasolla.
 
Onko taustalla jotakin ei-julkista Venäjän vaikuttamista vrt. mahdollisesti Airiston operaation taustat ennen operaatiota. Kuka on vaikuttaja

Se menee yhteiskunnan yläportaille. Muuta ei sitten tarvitakaan. Paula Lehtomäki on ollut se poliittinen nimi, joka käytännössä tilasi, ja hän oli Sipilän erityisavustaja. Toisaalta kysymyksenasettelua (viides kohta) muutettiin Venäjää ymmärtävämpään suuntaan joko Alafuzoffin johtamassa ohjausryhmässä tai tilaajan toimesta.

Poistettiin kysymys Venäjän hybridivaikuttamisesta ja siihen varautumisesta. Muutettiin "keinoiksi etsiä dialogia".
 
Viimeksi muokattu:
Kysymyksiä riittää. Ehkäpä ainoa kohtuullisen varma lähtökohta erilaisille olettamuksille on se, että Venäjällä on erityistä kykyä vaikuttamiseen psykologisella tasolla.

Tästä osin eri mieltä.

Venäjällä on tosi korkeatasoista osaamista joillain psykologian osa-alueilla - erityisesti psyko-fyysisten reaktioiden kentällä. (Embodied...)

Tolla kentällä Venäjän valtti on se, että sen toimintaa koitetaan hahmottaa jostain vajaamielisyyttä lähentelevästä syystä analyyttisenä, substanssikeskeisesti ja informaatiovaikuttamisen tulkintakehyksillä.

Vaikea tietää että johtuuko tuo hahmottamisen orientaatio ammattitaidon vai tiedon puutteesta. Toki voi olla niinkin, että Venäjä on tavalla tai toisella syöttänyt tuota näkökulmaa ja joku tollo on ottanut syötön vastaan.

Eli sanoisin, että ongelmana ei ole Venäjän poikkeuksellinen kyvykkyys vaan muiden toimijoiden poikkeuksellinen kyvyttömyys.

Kuvaava esimerkki järkyttävästä kyvyttömyydestä, ammattitaidon puutteesta ja täydellisestä alalle soveltumattomuudesta on eräs hybridikentän hommissa johtotehtävissä oleva kaakattaja, joka oli sitä mieltä että hänen järkyttävän tärkeällä vastuualueellaan tärkeintä on se, että "kuinka profiloidutaan".

Henkilö ei selvästikään tiennyt mitään Venäjän hybriditoiminnan virallisista doktriineista, ei ymmärtänyt sanan operatiivinen käyttöä tässä yhteydessä eikä... Noh... selvästikään tiennyt tai käsittänyt mistään mitään. (Joo... Arvasitte oikein. Yhteiskuntataiteista tohtoriksi väitellyt kalkkuna.)

Jos henkilöitä palkataan pelkän koulutustason ja jakkupuvun perusteella huomioimatta tai tarkistamatta mitenkään ymmärryksen, osaamisen ja ammattitaidon jättimäisiä puutteita, niin tottakai Venäjä voi toimia vapaasti ja nauraa paskaisesti päälle.
 
Suojaustaso I ja II:

- ei saa tallettaa, käsitellä ja lähettää avoimessa tietoverkossa.
- ihmiseltä toiselle, kuitataan ylös, kuka lukee, ei saa viedä mukanaan


Näinhän se on teoriassa ja voi olla hiukan muuta käytännössä.

Olin töissä eräässä valtion laitoksessa, jossa ei tehty mitään sen kummemmin salaista, mutta meilläkin oli kassakaapissa läppäri jolla oli ST II luokitus. Sitä ei oltu kytketty verkkoon ja sitä ei viety talosta ulos ja palautettiin kaappiin heti käytön jälkeen. Kaapissa oli myös ST II tason asiakirjoja joiden käytöstä ei tehty mitään kuittausta ja joihin tehtiin uusia merkintöjä ilman kuittausta. Joku saattaa jo jopa arvata minkä tyyppisestä aineistosta on kyse.
 
Nostellaanpa taas ketjua, ettei unohdu kaiken koronavouhotuksen keskellä. On se kumma, ettei juttu etene, vaikka epäiltyjä oli vain ”puolenkymmentä”

Mehän emme tiedä eteneekö juttu vai ei. Se voi edetä monella eri tavalla joista syytteeseen ja oikeuteen päätyminen on vain yksi.

- USA:ssa on ollut kauan N.O.I.R. for USA -ohjelma. (Kannattaa lukea sen valkoiset laput.)
Sen kanssa samassa linjassa oleva eteneminen on yksi mahdollisuus.
- Petturit päätyvät aika usein itsemurhaan. (Tai itsemurhatuksi tulemiseen.) Se voi olla yksi lopputulos.
- Jos tekijäksi epäillyissä on entiseltä tai nykyiseltä asemaltaan niin korkealla tai tärkeässä postissa olleita, että näiden julkinen tutkiminen ja/tai syyttäminen aiheuttaisi maalle ja sen turvallisuudelle enemmän haittaa kuin hyötyä, niin voi olla ettei tutkinnasta anneta tietoja julki tai syytettä nosteta.
- Joskus valtiot hoitavat asioita suoraan. Siitä ei kerrota yleensä juuri mitään ulos.
- Jos joku päätekijöistä on elossa ja olemassa, mutta Suomen oikeuslaitoksen kouran ulottumattomissa, niin voi olla että asiat pidetään hiljaisuudessa siinä toivossa että henkilö astuu ulottuville.
- Asiaan voi liittyä laajempi kokonaisuus jota pitää selvittää.
- Jos tekijällä tai taustavoimilla on mahtavat juridistekniset resurssit, niin tutkinnan ei kannata antaa ulos mitään mihin puolustus voisi myöhemmin tarttua.
- Tutkinta voi sisältää jonkinlaista maan sisäistä tai kansainvälistä kaupankäyntiä. Sellaisesta ei voi kertoa.
- Tutkinnan tuloksissa tms. voi olla heikkouksia, joita pitää työstää ennen kuin tutkinta voi edetä syyttämistä kohti.
- Asiaan voi liittyä sellaisia kansainvälisiä ulottuvuuksia, joita ei saa missään nimessä päästää julkisuuteen.
- Voi olla ettei ole selvillä mitä kaikkea on vuotanut. Voi olla että se pitää selvittää.
- Syyllinen tai tätä lähellä oleva taho voi kiristää tutkintaa esim. paljastuksilla.
- Jokin keskeinen taho saattaa nauttia diplomaattista tai muuta koskemattomuutta.
- Paljastus voi olla miina, jonka laukeaminen aiheuttaa suuremman vahingon.
- Tekijät ovat saattaneet kylvää vääriä vihjeitä, jotka tutkinta tietää vääriksi, mutta jotka tulisivat asian edetessä julki ja aiheuttaisivat massiivisen vahingon.

Tuossa on 15 ensimmäisenä mieleen tulevaa vaihtoehtoa joissa juttu voi edetä ilman että siitä tulee julkisuuteen mitään. Ja noissa on tarkoituksella jätetty ainakin kaksi keskeistä kenttää kokonaan kommentoimatta.

Ja sekin pitää huomioida, että valtioneuvoston kanslia, sisäministeriö ja oikeusministeriö ovat nyt sellaisissa käsissä, joiden omistajat saattaisivat pitää asian etenemistä jättimäisenä henkilökohtaisena ja puoluepoliittisena ongelmana.
 
- Jos tekijäksi epäillyissä on entiseltä tai nykyiseltä asemaltaan niin korkealla tai tärkeässä postissa olleita, että näiden julkinen tutkiminen ja/tai syyttäminen aiheuttaisi maalle ja sen turvallisuudelle enemmän haittaa kuin hyötyä, niin voi olla ettei tutkinnasta anneta tietoja julki tai syytettä nosteta.
Uskomaton tapaushan tämä on, ottaen huomioon yhden epäillyn korkean aseman ja venäjämyönteiset aiemmat ulostulot...
 
Mehän emme tiedä eteneekö juttu vai ei. Se voi edetä monella eri tavalla joista syytteeseen ja oikeuteen päätyminen on vain yksi.

- USA:ssa on ollut kauan N.O.I.R. for USA -ohjelma. (Kannattaa lukea sen valkoiset laput.)
Sen kanssa samassa linjassa oleva eteneminen on yksi mahdollisuus.
- Petturit päätyvät aika usein itsemurhaan. (Tai itsemurhatuksi tulemiseen.) Se voi olla yksi lopputulos.
- Jos tekijäksi epäillyissä on entiseltä tai nykyiseltä asemaltaan niin korkealla tai tärkeässä postissa olleita, että näiden julkinen tutkiminen ja/tai syyttäminen aiheuttaisi maalle ja sen turvallisuudelle enemmän haittaa kuin hyötyä, niin voi olla ettei tutkinnasta anneta tietoja julki tai syytettä nosteta.
- Joskus valtiot hoitavat asioita suoraan. Siitä ei kerrota yleensä juuri mitään ulos.
- Jos joku päätekijöistä on elossa ja olemassa, mutta Suomen oikeuslaitoksen kouran ulottumattomissa, niin voi olla että asiat pidetään hiljaisuudessa siinä toivossa että henkilö astuu ulottuville.
- Asiaan voi liittyä laajempi kokonaisuus jota pitää selvittää.
- Jos tekijällä tai taustavoimilla on mahtavat juridistekniset resurssit, niin tutkinnan ei kannata antaa ulos mitään mihin puolustus voisi myöhemmin tarttua.
- Tutkinta voi sisältää jonkinlaista maan sisäistä tai kansainvälistä kaupankäyntiä. Sellaisesta ei voi kertoa.
- Tutkinnan tuloksissa tms. voi olla heikkouksia, joita pitää työstää ennen kuin tutkinta voi edetä syyttämistä kohti.
- Asiaan voi liittyä sellaisia kansainvälisiä ulottuvuuksia, joita ei saa missään nimessä päästää julkisuuteen.
- Voi olla ettei ole selvillä mitä kaikkea on vuotanut. Voi olla että se pitää selvittää.
- Syyllinen tai tätä lähellä oleva taho voi kiristää tutkintaa esim. paljastuksilla.
- Jokin keskeinen taho saattaa nauttia diplomaattista tai muuta koskemattomuutta.
- Paljastus voi olla miina, jonka laukeaminen aiheuttaa suuremman vahingon.
- Tekijät ovat saattaneet kylvää vääriä vihjeitä, jotka tutkinta tietää vääriksi, mutta jotka tulisivat asian edetessä julki ja aiheuttaisivat massiivisen vahingon.

Tuossa on 15 ensimmäisenä mieleen tulevaa vaihtoehtoa joissa juttu voi edetä ilman että siitä tulee julkisuuteen mitään. Ja noissa on tarkoituksella jätetty ainakin kaksi keskeistä kenttää kokonaan kommentoimatta.

Ja sekin pitää huomioida, että valtioneuvoston kanslia, sisäministeriö ja oikeusministeriö ovat nyt sellaisissa käsissä, joiden omistajat saattaisivat pitää asian etenemistä jättimäisenä henkilökohtaisena ja puoluepoliittisena ongelmana.

Eli tämäkin tapaus on tyyppiä: Tiedetään varmasti kuka tekijä on mutta sen todistaminen on syystä tai toisesta mahdotonta...
 
Back
Top