Ahh... Pahoittelut vastauksen viipymisestä, mutta meillä Olympposlaisilla on kiireitä aina silloin tällöin eikä rapistelu heti kanna vuorellemme
.
Vakavasti puhuen asia on pitkälti juuri noin kuin kuvailet. Eri asia on sitten se,
mistä syntyy käsitys, että median tehtävä on rajoittunut epäeettisten ja moraalittomien asioiden esilletuomiseen? Se on mitättömän pieni osa median yhteiskunnallisesta tehtävästä. PV:n haluama perustuslain muutos sellaisen organisaation hyväksi, josta ei edes nimeä voi kansalaisille kertoa, on taatusti yhteiskunnallisesti merkittävä asia median näkökulmasta.
Lyhyesti sanottuna asia jakautuu kahteen osaan:
1. Median oikeus julkaista tietoja. Jos HS:n toimitus päättää tänään, että huomenna HS:n etusivulla on kasvokuvin, nimin ja osoitetiedoin varusteltu lista kaikista Vieskikoekeskuksen työntekijöistä otsikolla "Onko naapurisi urkkija?", niin heillä on täysi laillinen oikeus tehdä näin. Suomessa ei ole ensimmäistäkään lakia saati toimivaltaista viranomaista joka voisi rauhan aikana heitä estää näin tekemästä. Josta siirrytään kohtaan 2.
2. Median vastuu julkaisemastaan tiedosta. Median valta ei ole rajaton, vaan se on vastuussa
julkaisemastaan materiaalista. Toisaalta tiedon oikeellisuudesta ja siitä, että se ei aiheuta vahinkoa ja on lakien mukaista.
Ja näitä asioita arvioidaan nimenomaan julkaistun materiaalin yhteiskunnallisen merkityksen kautta. Esimerkiksi ministeri Ile lähetteli aikanaan hieman tekstiviestejä. Media julkaisi viestejä vaikka kyseessä ei ollut mitenkään laiton viestintä. Monoa tuli ministerille. Jos sama olisi tehty pienemmän päällikön viesteille, media olisi saanut oikeutetusti syytteen yksityiselämään liittyvän tiedon julkaisemisesta. Erona on asian yhteiskunnallinen merkitys. Sama pätee nytkin. Mainittakoon, että media ei ole sidottu edes tiedon oikeellisuuteen. Huhut ja kuulopuheet ovat kosher jos ne ovat riittävän merkittäviä.
Kohta 2. eli median vastuu on veteen piirretty viiva jota sitten tarvittaessa katsotaan tuomioistuimessa kuten nyt tehdään. Mitä näihin syytteisiin tulee:
1. Turvallisuussalaisuuden paljastamisen yritys. Kyseessä on selvä ennakkosensuuri ja syyte kaatuu 99,9% varmuudella viimeistään Korkeimmassa.
2. Turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Vaikea sanoa miten käy. Oikeissa länsimaissa kukaan ei ole lähtenyt ajamaan juttuja mediaa vastaan vaikka on julkaistu ties kuinka paljon materiaalia vuosikymmenten mittaan ( viimesimpinä Snowden, Wikileaks, Vault 7 jne.). Luonnollisesti viranomaiset ulvovat kurkku suorana kauheista uhkakuvista mitä paljastukset aiheuttavat, mutta vielä ei ole uskallettu lähteä murtamaan lehdistönvapautta vaikka uhkailuja onkin kuultu. Suomi on kerrankin eturivissä
. Miten käy, jää nähtäväksi. Jos tiedot ovat olleet saatavissa julkisista lähteistä kuten HS väittää, juttua ei ole. Muuten joudutaan sitten arvioimaan sitä yhteiskunnallista merkitystä.