HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Kumpi itkettää enemmän?

a) YH-äiti riskeeraa linnatuomion valtiorikoksista lastensa tulevaisuuden parantamiseksi

b) T1 materiaalia säilyttävän "Tietoturvatoimittajan" tiedon tuhoamiseen sisältyy vasaroimista ja polttamista.
 
Moni "asiantuntija" on julkisuudessa todennut, että eihän tässä nyt mitään vakavia tietoja ole julkistettu, eikä sinänsä yksittäisinä tietoina olekaan, mutta Jarno Limnéll on MTV:n haastattelussa aikalailla asian ytimessä:
"Helsingin Sanomien juttu on Limnéllin mukaan saattanut antaa ulkomaiden tiedustelulle uutta tietoa. Hän vertaa tiedustelutietojen keräämistä palapelin kokoamiseen.
Tietoja kerätään eri lähteistä ja kokonaiskuvaa kootaan vähitellen. – Ulkomaiset tahot ovat saattaneet saada omaan palapeliinsä puuttuvia paloja, Limnéll arvioi."

Itselleni tulee tuosta aineistoista ainakin heti mieleen kuvitteellinen esimerkki.
Kuvitellaan, että jokin ulkomainen taho on saanut jotain muuta kautta irrallisen tiedon, että esim. jokin yritys tai henkilö on osallisena Finstar-A -projektissa. Joku on vaikka lipsauttanut asiasta kumminkaimankaverille baaritiskillä tms. ja tieto päätyy siitä eteenpäin.
Tällä ulkomaisella taholla ei kuitenkaan ole mitään tietoa, että mikä tuo projekti on, tietää ainoastaan, että se on PV:n projekti.
Nyt he saavat Hesarin jutusta tietoonsa, mikä on Finstar-A ja pystyvät yhdistämään yrityksen/henkilön siihen ja tarvittaessa voivat mahdollisesti hieman helpommin yrittää saada ongittua heiltä lisätietoja.
Näin kaksi tiedonmurusta on yhdistynyt tärkeämmäksi tiedoksi ja palapelin kokoaminen edistyy.
 
HS taitaa saada aika lommon kylkeensä. Outoa, että menivät julkaisemaan. Harkinta petti. Vaalit tulossa.
Löysin oheisen valtiohallinnon asiakirjoista, nostin alle vain I luokan lisämääreet:
-
3.2 ASIAN VIREILLE TULO SEKÄ ASIAKIRJAN JA TIETOJEN LUOKITTELU JA MERKINTÄ:
- I turvaluokan asiakirja sisältää äärimmäisen arkaluonteista, salassa pidettävää tietoa.
- Turvaluokan osoittava merkintä tehdään sekä manuaalisessa että sähköisessä muodossa joka sivulle. Paperimuotoisen asiakirjan turvaluokka merkitään vinosti arkin halki kulkevalla punaisella viivalla ja jokaisen sivun ylälaitaan sijoitettavalla punaisella turvaluokan osoittavalla leimalla tai merkinnällä (tarkemmin VM:n ohje 5/01/2000).
- Laaditut asiakirjan kopiot ja kaksoiskappaleet on numeroitava.
- Erittäin salaiset tiedot on tarkoitettu vain erikseen nimetyille henkilöille.
- Kullakin asiakirjan kopiolla on oltava nimetty haltija.
- Aineiston omistaja on aina kerrottava.
- Turvaluokkaan "erittäin salainen" tulee pääasiassa kirjata vain sellaista tietoa, jota ei tarvita päivittäisessä käytössä.
3.3 ASIAKIRJAN JA TIETOJEN JAKELU, LUOVUTUS, TULOSTUS JA VASTAANOTTO: Lisävaatimuksia I turvaluokalle (erittäin salainen)
- Jakelun saa kohdistaa ainoastaan nimetyille henkilöille.
- Vastaanottajan on aina kuitattava lähetys saaduksi. Kuittauksesta on ilmettävä lähetyksen vastaanottaja sekä vastaanoton tarkka aika.
- Asiakirjaa ei saa jakaa muun aineiston kanssa.
- Asiakirjaa ei saa jakaa, luovuttaa eikä siirtää sähköisessä muodossa. - Jakelun mahdollisesta muutoksesta päättää aina asiakirjan omistaja. - Asiakirjan vastaanottaja ei saa luovuttaa oikeuksiaan kenellekään, koska asiakirja on tarkoitettu ainoastaan nimetyille henkilöille.
- Oikeudet vastaanottoon ja luovutukseen on varmistettava.
- Manuaalinen asiakirja kuljetetaan luotettavan lähetin avulla.
- Kirjatussa postissa voidaan asiakirja lähettää vain perustelluissa poikkeustapauksissa.
- Asiakirjan sisältämiä tietoja ei saa käsitellä puhelimessa eikä telefaksin välityksellä.
- Omistaja kontrolloi kuljetusta, kopiointia ja kopioiden käsittelyä.
- Numeroitua ja vastaanottajan nimellä varustettua kopiota käsitellään kuten alkuperäistä.
- Sähköisen asiakirjan saa tulostaa vain suoraan työasemaan liitetyllä tulostimella.
- Asiakirja ja sen kopiot tulostetaan ja monistetaan paperille, jonka poikki kulkee punainen vinoviiva vasemmalta alas oikealle ja jossa on jokaisen sivun ylälaidassa punainen turvaluokan osoittava leima tai merkintä (tarkemmin VM:n ohje 5/01/2000).
- Asiakirjan kopiosta on käytävä ilmi, kuka on kopion ottanut, koska kopiointi on tapahtunut ja kenen luvalla se on suoritettu.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.vahtiohje.fi/c/document...4d9-d4d6-4351-a230-748e43cf8e68&groupId=10128
Toki PV:n oma ohje voi olla tiukempi, vrt Vanhasen toteamus, että asiakirja vietiin pois lukemisen jälkeen, tai sitten hän halusi suunnata katseet jonnekin tiettyyn suuntaan lausunnollaan tässä vaiheessa. Tässä valtionhallinnan ohjeen valossa voi kuitenkin olla, että epäiltyjen joukko on suurempi, jos ylläoleva, hieman laimeampi menettely, on voimassa. Kuitenkin asiakirjasta itsestään käy ilmi kenen kopio on ja omistaja löytyy kunhan enin savu on palautettu kovalevylle.
 
Fibo kirjoitti:
Moni "asiantuntija" on julkisuudessa todennut, että eihän tässä nyt mitään vakavia tietoja ole julkistettu, eikä sinänsä yksittäisinä tietoina olekaan, mutta Jarno Limnéll on MTV:n haastattelussa aikalailla asian ytimessä:
"Helsingin Sanomien juttu on Limnéllin mukaan saattanut antaa ulkomaiden tiedustelulle uutta tietoa. Hän vertaa tiedustelutietojen keräämistä palapelin kokoamiseen.
Tietoja kerätään eri lähteistä ja kokonaiskuvaa kootaan vähitellen. – Ulkomaiset tahot ovat saattaneet saada omaan palapeliinsä puuttuvia paloja, Limnéll arvioi."

Itselleni tulee tuosta aineistoista ainakin heti mieleen kuvitteellinen esimerkki.
Kuvitellaan, että jokin ulkomainen taho on saanut jotain muuta kautta irrallisen tiedon, että esim. jokin yritys tai henkilö on osallisena Finstar-A -projektissa. Joku on vaikka lipsauttanut asiasta kumminkaimankaverille baaritiskillä tms. ja tieto päätyy siitä eteenpäin.
Tällä ulkomaisella taholla ei kuitenkaan ole mitään tietoa, että mikä tuo projekti on, tietää ainoastaan, että se on PV:n projekti.
Nyt he saavat Hesarin jutusta tietoonsa, mikä on Finstar-A ja pystyvät yhdistämään yrityksen/henkilön siihen ja tarvittaessa voivat mahdollisesti hieman helpommin yrittää saada ongittua heiltä lisätietoja.
Näin kaksi tiedonmurusta on yhdistynyt tärkeämmäksi tiedoksi ja palapelin kokoaminen edistyy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri tämän takia ei MITÄÄN leimapapereita tuoda julki. Osa näistä "ei tässä mitään hätää"-lausunnoista voi olla epätoivoisia yrityksiä saada vuodettu aineisto näyttämään ei-kriittiseltä tai kuten Ohra-aho sanoi täynnä virheitä olevalta. Vain PV & Supo osaavat arvioida vahingon määrän ja laadun.
 
vastarannankiiski kirjoitti:
Arvon foorumitoverit. Tässä kun aamutuimaan kiristelen foliokypäräni leukahihnaa, niin onko täällä jo keskusteltu siitä mahdollisuudesta että voisiko kyseessä olla hallittu tietovuoto PV:n taholta jonkin oman agendan ajamiseksi?
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos toimittaja pelaa kovilla panoksilla, jotta jokin oikeasti merkittävä ehkä vuosia jatkunut vakoilu paljastuu, siitä pitäisi antaa mitali.

Mutta helpompiakin tapoja olisi sellainen paljastaa. Kuten ihan rauhallinen ilmianto ja aineiston ja vuotajan antaminen viranomaisille. Ilman jotain Pulitzer-palkinnon tavoittelua. Eihän niitä Suomessa edes jaeta. Joten kyllä tämä pahalta näyttää, ainakin tässä vaiheessa.
 
Näyttää ikävältä. Tuntuu alkaneen myös tietynlainen "median anarkistisen" käytöksen puolustelu. Onko tämä nyt toinen vaiko kolmas kerta tänä vuonna kun muutamat poliitikot kannustavat rikkomaan lakia jos se tuntuu oikealta ja sopii omiin arvokäsityksiin.

Ettei nyt ole joku iso myyrä jolta tiedot tulivat. Ettei vaan.
 
hansai kirjoitti:
https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200611196_u0.shtml
Klikkaa laajentaaksesi...

Lainaus artikkelista:

Lähdesuojan voi esitutkinnassa murtaa rikosasiassa, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Erittäin salaisen asiakirjan vuotaja ei voi odottaa, että hän selviäisi vähemmällä kuin kuuden vuoden tuomiolla, etenkin mikäli vuotaja on toiminut poliittisin motiivein - toisin sanoen vakoillut.
Klikkaa laajentaaksesi...

On täysin mahdollista, että rikosnimike vaihtuu tutkinnan edetessä sellaiseksi, josta maksimituomio on kymmenen vuotta.

Jos nimike kovenee, niin sekä tutkittavien että todistajana kuultavien piiri luultavasti laajenee merkittävästi. Samalla todistajana oleviin kohdistuu kovempi paine. Yhteistyöhaluttomuus voi johtaa siihen, että asema muuttuukin syytetyn rooliksi.

Artikkelissa ja mm. päätoimittajan perusteluissa sen julkaisemiselle on mukana useita poliittisia motiiveita.

Tutkinta voi muutenkin laajeta edetessään. Onko kaikki tietojen säilyttäminen ollut lain vaatimusten mukaista? Keille tietoja on esitetty? Millä perusteella? Onko kukaan ulkopuolinen voinut päästä näkemään niitä? Mikä on elektronisten tallennus- ja käsittelyvälineiden turvallisuustaso? Keille asiasta on puhuttu ennen ja jälkeen julkaisemisen?

Toimittajat saattavat luottaa kollegiaalisuuden tuottamaan tukeen. He työskentelevät kuitenkin alalla, jossa toistuvat yyteet ovat sääntö eivätkä poikkeus, yritysten kesken on kova kilpailu, jossa on pudotuspelin elementtejä ja markkinoita ei kykene kasvattamaan eli kakkua ei voida leipoa lisää vaan oma viipale riippuu siitä kuinka kakku jaetaan.

Tässä tilanteessa on aika vaikea nähdä sellaista mahdollisuutta, että lähdesuoja oikeasti pitäisi jos viranomaiset päättävät murtaa sen. Tai jos pitää, niin päätoimittaja ja kirjoittaneet toimittajat lusivat lähteen sijaan.

Näinhän tuo lähdesuojan murtamattomuus on muissakin länsimaissa usein mennyt. Joku lusii. Jos lähde ei lusi, niin toimittaja lusii lähteen puolesta muutaman ylimääräisen vuoden.

Yksinhuoltajalle joku 5-7 vuoden kiinteä kakku on tietenkin vähän eri asia kuin ydinperheelliselle tai yksinäiselle.
 
PSS kirjoitti:
Ainola/Rislakki kertoo:
https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200611692_u0.shtml
Klikkaa laajentaaksesi...

En edelleenkään voi ymmärtää, mikä vimma on julkistaa näitä tietoja. Tottahan toki ne ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta ei niitä ole tarkoitettu Kauko ja Kaarina Kansalaiselle. Meille riittää, että sellainen yksikkö tekee meidän kaikkien turvallisuuden eteen 24/7 töitä. Se ei voi loukata kenenkään oikeuksia, että yksikön tekemiset pysyvät salaisina.
 
Tuleva muistelmakirja: Viestikoelaitos varoitti uteliaasta toimittajasta 1980-luvulla

Tänään klo 10:00

Joku valokuvasi toimittaja Jukka Rislakkia ja hänen luottamuksellista tietolähdettään, Rislakki kertoo maaliskuussa ilmestyvässä muistelmakirjassaan.

Toimittaja ja tietokirjailija Jukka Rislakki on ensimmäisenä suomalaisena toimittajana kattavammin tehnyt selkoa salaperäisestä Viestikoelaitoksesta lehtijutuissaan 1980-luvulla. Rislakki oli toimittajana Helsingin Sanomissa.

Otavalta ilmestyy ensi maaliskuussa Rislakin muistelmat. Kirjan nimi on Mullistusten mies - Elämää ja kohtaloita historian aallokossa.

Iltalehti julkaisee Otavan ja kirjoittajan suostumuksella katkelman tulevasta kirjasta. Katkelmassa Rislakki kertoo tietolähteistään.

”Kirjoitin lehtijuttuja Viestikoelaitoksesta. Tämän ovelan nimen taakse kätkeytyi puolustusvoimien salaisin elin, jota ei mainittu edes Valtiokalenterissa. Se harjoittaa radiokuuntelua, tutkatiedustelua ja yleensäkin elektronista tiedustelua. Pääpaikka on kallioluolassa Tikkakoskella, ja asemia on ympäri maata. Sain selville niiden sijaintipaikat mutta päätin olla paljastamatta niitä.

Ei siinä kaikki, etten saanut laitoksen johtajan haastattelua; johtajan nimeäkään ei kerrottu. Pääesikunta totesi kaiken olevan salaista ja varoitti kirjoittamasta aiheesta yhtään mitään.

Minulla oli kaksi henkilölähdettä. Toinen oli nuori radioteknikko nimeltään Olavi Ekberg. Hänen isoisänsä oli Päämajan viestijohtaja, kenraali Leo Ekberg, joka marraskuussa 1917 oli tullut jääkärien kärkijoukon mukana Latviasta saksalaisella sukellusveneellä. Olavi oli melkein valmis lähtemään puolestani "tiedusteluretkelle"Suomenlahden saaren asemalle, jolla palveli tuttuja viestimiehiä.

Kun kerran olimme sovitusti tavanneet lähellä HS-toimitusta, Olavi kysyi, olinko huomannut, että joku valokuvasi meitä kadun toiselta puolelta. Tapasimme vielä joitakin kertoja, sitten sain tietää, että Olavi oli kuollut.

Toinen oli vielä hermostuneempi ja vielä salaperäisempi mies -kapteeni evp, joka oli istunut vakoilusta vankilassa. Hänet oli tiettävästi tuomittu Viestikoelaitoksen aineiston kauppaamisesta amerikkalaisille. Itse hän kertoi, että häneen oli otettu yhteyttä ja hänet oli houkuteltu ansaan.

Kun soitin hänelle, hän kiisti tietävänsä mitään ja sulki puhelimen.Kohta hän soitti puhelinkopista kaupungilta ja ripitti minua: enkö ymmärtänyt, että häntä ja hänen kontaktejaan seurattiin jatkuvasti.Hän totesi, että minua pidettiin ilmeisen vaarallisena: ”Minua varoitettiin sinusta. Viestikoelaitos soitti minulle heti sinun puhelinsoittosi jälkeen.”

Sovimme tapaamisen ravintolaan. Istuisimme shakkilaudan ääreen, olisimme pelaavinamme ja keskustelisimme hiljaa. Kaikki ei sujunut suunnitellusti. Ympärillemme kerääntyi joukko shakkiharrastajia -niinhän aina käy, jos kaksi ihmistä alkaa pelata julkisella paikalla, kuten myös Stefan Zweig kertoo Shakkitarinassa. En edes muistanut, miten nappulat asetellaan. Televisio oli auki, uutiset alkoivat, ja kohta minun kuvani ilmestyi ruutuun: olin saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Juttelu ei sillä kertaa onnistunut. Kaiken kaikkiaan kapteeni ei kertonut minulle juuri mitään oma-aloitteisesti.”

Katkelmassa mainittu kapteeni oli saanut vuonna 1979 ehdottoman vankeustuomion maanpetosrikoksesta. Hän oli työskennellyt Viestikoelaitoksessa ja kaupitellut amerikkalaisille tietojaan.

Kapteeni ei ymmärtänyt, etteivät amerikkalaiset tehneet mitään näillä tiedoilla, sillä puolustusvoimilla oli yhteistyösuhde Yhdysvaltojen kanssa. Amerikkalaiset käräyttivät upseerin, joka pantiin viralta ja tuomittiin.

OLLI AINOLA
Klikkaa laajentaaksesi...
https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201712182200611692_u0.shtml
 
Raveni kirjoitti:
HS on isolevikkeinen lehti joka voi aikalailla päättää mitä asiasta uutisoi ja miten. Sillä on suuri vaikutus massojen mielipiteisiin. Tästä pääseekin jouhevasti siihen mielipide vaikuttamiseen jota HS paljon tuntuu tekevän. Ei uutisia vaan mielipiteitä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Katsotaan tota Pravdan levikkiä kahden vuoden päästä jos lähtevät tosissaan leikittelemään Suomen turvallisuutta ja hyvinvointia vaarantavilla elementeillä näinkin vakavasti.

Mainosmarkoista on kova kilpailu. Jos median brändi haisee, niin yhtiöt eivät halua hajun tarttuvan omiin brändeihinsä. Mainonta siirretään muualle.

Yleisöistä on kova kilpailu. Vaikka tiedotusvälineillä on yhteisiä etuja, niin niillä on vain yksi kakku jaettavana ja se kakku ei kasva yhtään isommaksi vaikka kuinka leipoisi. Muut tiedotusvälineet - ja etenkin niiden omistajat - näkevät tässä tilaisuutensa houkutella Sanoman yleisöjä itselleen. Se voidaan tehdä asiallisen, vinoutumattoman, tietopitoisen uutisoinnin avulla. Tällöin ero Pravdailuun kasvaa.

Yleisöjä koskeva kilpailu on kilpailua maksukykyisistä ja kulutuspäätöksiä tekevistä. Ja maksukyky ei tarkoita tässä kuukauden kokonaistuloja vaan sitä, että mitä jää käteen sitten kun vuokrat, vedet, sähköt, verot sun muut pakolliset menot on maksettu. Henkilö, jolle jää pakollisten menojen jälkeen vuodessa käteen 14 400€ vastaa kahtatoista sellaista, jolle jää vuodessa pakollisten menojen jälkeen vuodessä käteen 1200€.

Hesarin äärestä poistuu nyt paljon maksukykyisiä. Se tulee syömään Hesarin mainostuloja merkittävästi juuri siksi, että Hesarin mainonnan teho heikkenee.

Hesarin merkitys mediamarkkinoilla on heikentynyt jatkuvasti siitä lähtien kun lehti lähti kampanjoimaan VHM:ää vastaan. Tuolle heikkenemiselle ei juuri nyt näy laantumista.

Omistajakunnan huolestuneisuus voi toki kääntää lehden ja sen syöksykierteen suunnan. Aika myöhäinen vaihe kuitenkin sille.
 
Viimeksi muokattu:
KymJP2K kirjoitti:
Kumpi itkettää enemmän?

a) YH-äiti riskeeraa linnatuomion valtiorikoksista lastensa tulevaisuuden parantamiseksi

b) T1 materiaalia säilyttävän "Tietoturvatoimittajan" tiedon tuhoamiseen sisältyy vasaroimista ja polttamista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Toivotaan, että @LauraHammer ehti häydä vasaroimassa myös siellä konesalissa, johon koneen tiedot varmuuskopioituvat.
 
Kiintolevyn lyöminen ei savua tuota, kannettavan akku voi kyllä syttyä tulee jos sitä kolhii rajusti ja siitä voi kehittyä aika voimakas palo. Savua voi myös kehittyä papereiden polttamisesta.

Minusta poliisin olisi pitänyt ratsata toimittajat ja päätoimittaja jo heti jutun ilmestyessä aamulla, kun Hesari vielä paistoi omahyväisyydessään. Ehkä SUPO ei voinut käsittää, miten heikolla tolalla tietoturva on.
 
jokuvaan kirjoitti:
Kiintolevyn lyöminen ei savua tuota, kannettavan akku voi kyllä syttyä tulee jos sitä kolhii rajusti ja siitä voi kehittyä aika voimakas palo. Savua voi myös kehittyä papereiden polttamisesta.

Minusta poliisin olisi pitänyt ratsata toimittajat ja päätoimittaja jo heti jutun ilmestyessä aamulla, kun Hesari vielä paistoi omahyväisyydessään. Ehkä SUPO ei voinut käsittää, miten heikolla tolalla tietoturva on.
Klikkaa laajentaaksesi...

Halmisen työkoneella on lukuisten juttuprojektien materiaalia. Halminen on tietoturvallisuuteen erikoistunut toimittaja, joka on kirjoittanut Helsingin Sanomiin myös esimerkiksi Pohjoismaisesta vastarintaliikkeestä. Hän on ollut töistään myös Bonnier-palkinnon ehdokkaana.

”Halusin koneen tuhoamisella varmistaa lähdesuojan mahdollisimman hyvän toteutumisen”, sanoo Halminen. Halminen uskoo, että tietokone meni täysin korjauskelvottomaksi. HS:n tietojen mukaan koneella ei ole viestintälaki-artikkeliin liittyvää materiaalia.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005494078.html
 
Fencer kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon, että ko. toimittaja on vain ihminen
Klikkaa laajentaaksesi...

Onko sulla mitään näyttöä tälle väitteelle? Vai onko kyse jostain anonyymistä lähteestä tulleesta tarkastamattomasta ja epäluotettavasta "tiedosta"?

Ihminen = Homo Sapiens Sapiens. Tässä tapauksessa tuo Sapiens Sapiens ei oikein näyttäisi täyttyvän.

Ihminen = Human Being. Tässä tapauksessa tuo Human näyttäisi vastuun- ja velvollisuudentunnon suhteen olevan vähintäänkin kyseenalainen määrite.

Eli näyttöä kehiin, arvon miakkailija! (Vai Suheli vai...?)
 
jokuvaan kirjoitti:
Minusta poliisin olisi pitänyt ratsata toimittajat ja päätoimittaja jo heti jutun ilmestyessä aamulla, kun Hesari vielä paistoi omahyväisyydessään. Ehkä SUPO ei voinut käsittää, miten heikolla tolalla tietoturva on.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juurikin noin!
Vaikka ei nyt samasta asiasta olekaan kyse, mutta kun ottaa vertailuksi vaikka erään suomalaisen konsernin lahjontaepäilyt kymmenisen vuotta sitten, niin silloin kyllä tehtiin etsintöjä synkronoidusti niin yrityksen tiloihin kuin työntekijöiden koteihin.
Nyt kun tehtiin "pakon edessä" etsintä vain toisen toimittajan kotiin, niin samalla annetaan aikaa toiselle toimittajalle ja vaikka koko toimitukselle vasaroida kaikki toimituksen kiintolevyt palasiksi. :D Tulee yllättävä piikki hesarin toimituksen IT-tuelle kiintolevyjen kysyntään...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top