HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Ainoa syy puolustaa Hesaria on se, että Bäckman on sitä vastaan.

Onko yksi vuotajan tarkoitus ollutkin romuttaa instituutioita, luottamusta mediaan? Nähnyt kehittelyssään pari sopivaa toimittajaa traagisine ominaisuuksineen? Madosta tehty mehukas ja houkutteleva?

No joo. Tätä tapaus on tämä tapaus. Se pitää todellakin ratkaista aikanaan täysin suljetuin ovin oikeudessa. Vaikka media sanoisi mitä.
 
Professori Jukka Kemppinen on hovioikeudenneuvos ja toiminut urallaan myös KO:n esittelijänä. Tosin hän ei kuulu Demlaan, joten näitä ei yleensä nosteta kepin nenään kuin näitä martinscheinineita.

Viranomaisten on kaikissa toimissaan noudatettava lakia. Median toiveiden toteuttaminen on toissijainen asia tähän verrattuna.

http://kemppinen.blogspot.fi/2017/12/oikeus-olla-tietamatta.html

Sotien aikana juuri HS:llä oli sellainenkin tapa, että salaisuuksia kerrottiin Ruotsiin ja sitten kerrottiin omassa lehdessä, mitä Ruotsissa nyt kirjoitetaan. Ainakin kahdessa tilanteessa 1944 seurauksena oli kuolinuhreja.
 
Heippa,

Tämä tapaus alkoi nyt kyllä kiinnostamaan, siitäkin syystä, että uutisointi on ehkä tarkoituksellakin harhaanjohtavaa.

Hesari kääntää keskustelua refeleksinomaisesti lähdesuojaan. Lyhyesti sanottuna lähdesuoja tarkoittaa toimittajan ja toimituksen oikeutta vaieta siitä, kuka on vuotanut tietoja. Vakiintuneen käytännön mukaisesti toimitukset säilövät heille vuodettua materiaalia lähdesuojaan vedoten sillä perusteella, että materiaalin avulla voitaisiin identifioida, kuka tietoa on vuotanut.

Suomessa ainoastaan oikeus voi määrätä toimittajan paljastamaan lähteensä, poliisi ei esitutkinnan aikana sitä voi tehdä. Jää nähtäväksi, tuleeko syyttäjä hakemaan tuota tässä tapauksessa. Minun mielestäni se ei ole ollenkaan varmaa, koska se osoittaisi että PV:n salaiseksi luokiteltujen materiaalien prosessi on pettänyt täydellisesti ja PV ei sisäisesti pysty hallitsemaan tilannetta.

Itse uskon, että keskusteluun ei nouse lähdesuoja itsestään, vaan se, onko Hesarilla oikeus julkaista salaiseksi julkaistua materiaalia, onko Hesarilla ollut aktiivinen rooli materiaalin hankkimisessa mikä tuon julkaisemisen motiivi on. Hesari itse viime viikonloppuna totesi, että lisää on tulossa, mutta mikä on julkaisemisen journalistinen arvo jäi hämärän peittoon. Motiiviksi ei riitä pelkkä mainostilan myyminen.

Hesarilla on tästä oma kantansa. Alla oleva lainaus on 2004 vuodelta, liittyen pääministeri Jäätteenmäen erotapaukseen:

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000004211306.html?share=6938d18e457a0b0b3b83fbeb9222e388

” Useimmat varmaan myöntävät, että kansalaisten oikeus saada tietoa voi joskus ohittaa lakipykälät. Mutta milloin ja missä tilanteessa - sen ratkaisee lopulta historia.”

Näitä esimerkkejä Hesarin linjasta liikkua harmaalla alueella löytyy muitakin. Esimerkkejä, joissa Hesari asettuu lain yläpuolelle vedoten kansan oikeudentajuun. En ole ollenkaan varma, seuraako tässä tapauksessa 2017 vuonna kansan oikeudentaju sitä, että Suomen puolustusta tarkoituksellisesti heikennetään.

Nostaisin edelleen keskusteluun pääministeri Jäätteenmäen tapauksen. Alla on liitteenä Hesarin omaa tekstiä vuodelta 2004:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004210902.html
”Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Jäätteenmäen syytteen Irak-vuotojutussa. Oikeuden mukaan ei ollut näyttöä siitä, että Jäätteenmäki olisi syyllistynyt yllytykseen tai avunantoon virkasalaisuuden rikkomisessa. Pelkkä pyyntö saada asiakirjoja tai muita tietoja ei oikeuden mukaan ole yllytystä tai avunantoa.”

Hesari on kyllä tietoinen asiasta, että jos oikeus toteaa joko toimittajan tai toimituksen aktiivisen osallistumisen tiedon hankintaan, häkki heiluu ja sillä ei ole mitään tekemistä lähdesuojan kanssa. Hesarin päivästä toiseen ylläpitämä keskustelu lähdesuojasta on tarkoituksellista harhaanjohtamista.

Simpauttaja
 
Kertomus historiasta HS:n ”kansalaisten on saatava tietää”-linjasta..

Vallan rakkikoira Harri Nykänen kirjassaan: Koko Sanoman johto vastusti Ahde-ahdistelujuttuani

Rikostoimittajan on taiteiltava itsekin työssään lakien ja sääntöjen harmaalla alueella saadakseen kovia paljastuksia. Harri Nykänen noudatti tätä tinkimättömästi 20-vuotisella urallaan Helsingin Sanomissa.

Skuuppeja sateli, mutta niistä nostettuja oikeusjuttuja setvineet esimiehet eivät Nykäsen päätä silitelleet, Nykänen kirjoittaa tänään julkaistussa muistelmakirjassaan "Likainen Harri – 20 vuotta Erkon renkinä". Nykänen avaa kirjassaan useita kertoja, kuinka toimituksen johto yritti hänen mukaansa jarruttaa ja pehmentää paljastusjuttuja valtaapitävistä, joilla oli likeiset välit mm. päätoimittajiin.

Rikoskirjailijanakin mainetta niittänyt Nykänen on palkittu kahdesti Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnolla vuoden parhaasta paljastuksesta. Ensimmäisen jutun julkaisuun tarvittiin Nykäsen mukaan kirje Sanoman pääomistaja Aatos Erkolle silloisen päätoimittaja Janne Virkkusen ylipuhumiseksi. Toinen juttu tiesi puolestaan Nykäselle lähtöä
....
Kenkää tynkäjutun täydentämisestä

Nykänen oli jo ennen uutisen julkaisua saannut pyynnön osallistua Nelosen Palaneen käry -ohjelman jaksoon, jossa puitiin toimittajien kokemuksia itsesensuurista ja sensuurista. Kun tynkäuutinen päätettiin julkaista, Nykänen lupasi osallistua ohjelmaan.

11.3.2001 näytetyssä ohjelmassa Nykänen paljasti, että jutun ahdistelijassa on kyse Ahteesta. Tämä riitti Sanomille irtisanomisperusteeksi, sillä Sanoman lakimies oli varoittanut Nykästä nimen julkaisemisesta.

Nykänen kutsuttiin heinäkuussa 2001 palaveriin päätoimittaja Virkkusen luo, ja hänelle annettiin vaihtoehdoiksi irtisanoutua itse tai tulla irtisanotuksi ilman korvauksia.

– Olin jo päätökseni tehnyt. Vaikka vuodet olivat olleet mahtavia ja Helsingin Sanomat hieno työnantaja, olin saanut tarpeekseni. Sain tingattua Virkkusen ehdottaman erorahan vuoden palkasta puolentoista vuoden palkaksi. Lehdellä oli ilmeisesti kiire päästä minusta eroon, sillä rahat olivat tililläni jo parin päivän päästä, Nykänen murjaisee kirjansa johdannossa.

Päätoimittajat Ahteen puolella viimeiseen asti

Mutta miten kävi Ahteelle? Potkut Veikkauksesta tulivat vielä ennen Nykäsen saamia potkuja, kun Veikkaus oli kuullut tapauksessa apulaisoikeuskansleri Pirkko K. Koskisen selvitystä.

Nykäsen mukaan uutista Ahteen ahdisteluista oli pantattu myös muissa medioissa.

– Iltalehden päätoimittaja Pekka Karhuvaara oli Ahteen ystävä ja vakiovieras Veikkauksen majoilla Lapissa. Ilta-Sanomien päätoimittaja Hannu Savola oli Ahteen perhetuttu. --- Ja ennen uutisen julkaisua Ahde oli alkanut oikeaoppisesti sytytellä vastavalkeita.

Nykäsen mukaan Ahde oli kutsunut Savolan vaimoineen päivälliselle, jossa sovittiin, ettei nimeä julkaista, ellei tapahdu sellaista, jonka jälkeen se on pakko julkaista.

Padot avasi Nykäsen esiintyminen Palaneen käry -ohjelmassa – Sanoman omistamalla tv-kanavalla. Jakso, jossa läksytettiin tapauksesta myös HS-päätoimittaja Janne Virkkusta, jäi kyseisen ohjelman viimeiseksi.

Ahdistelu-uutinen toi Nykäselle sen toisen Lumilapio-palkinnon maaliskuussa 2002, yhdessä toimittaja Vellamo Vehkakosken kanssa.

Päätoimittajia oli kestitty Nykäsen mukaan myös Lapin lumileirillä kesken pahimman kohun. Siksi Nykäsen mukaan Ahteen erottamisen jälkeenkin mm. Iltalehden Karhuvaara, Kauppalehden Lauri Helve, Suomen Kuvalehden Tapani Ruokanen sekä Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen kauhistelivat Ahteen kohtaloa kolumneissaan.

Kansankaan silmissä Ahde ei näemmä ryvettynyt liiaksi, sillä hän palasi eduskuntaan jo vuonna 2003.

Ahde paljasti omissa, vuonna 2013 julkaistuissa muistelmissaan lisää suhteistaan Sanoma Osakeyhtiöön. Vasta tuolloin Nykäselle paljastui, että myös Sanomien toimitusjohtaja Hannu Syrjänen kuului Ahteen kaveripiiriin.

– Toimituksen johdot yhteydet tiesin jo juttua tehdessäni. Vasta jälkijunassa minulle selvisi, että uutista kirjoittaessani minua vastassa oli käytännössä koko oman yhtiöni johto.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/...sti-ahde-ahdistelujuttuani/5334320#gs.Ak2bPDA
 
Nyt ollaan oikeasti vaarallisella alueella. Mitä täällä tapahtuu? Onko Kärnä seonnut? Luulin, että Suomessa suurin osa valtionhallinnon ylimmillä portailla olevista ovat vastuullisia ja isänmaallisia ihmisiä ja vähintäänkin, että tietyt asiat ja kiistatkin pidetään pois julkisuudesta.

En tuosta dokumentaatiosta tiedä mitään, mutta jos kyse on siitä että puolustusvoimien viroissa olevat henkilöt kävelevät kaupungilla kiinnostavien henkilöiden perässä ja kirjoittelevat asioita ylös, niin perkele sentään. Nyt jotain rotia. Toivottavasti kansalaisten voimakas reaktio tietovuotoa vastaan hieman hillitsee näitä isänmaalle vahingollisia ulostuloja ja vuotoja.
Vuodot ei tule loppumaan vihervasemmisto on aloittanut kamppanian tiedustelulakeja vastaan jos jostain voi olla varma kun nämä aloittaa kamppanian se ei pääty vaan kierroksia lisätään koko ajan.

Muistekaapa aselaki keskustelua Suomessa ja vaikkapa mitä Presidentti Trumpin valinnasta seurasi, kamppania josta puuttuu jopa vähäisin järjenkäyttö, mutta se ei lopu, ei Suomessa ei Yhdysvalloissa eikä missään missään päin mailmaa missä liberaalivihervasemmisto lehtiä julkaistaan, niin ei lopu tämäkään kamppania sillä nyt on hyökkäys alkanut.

Tähän juttusarjaan ja vuotoihin lisätään kierroksia ja mukaan tulee uusia toimijoita ja jossakin vaiheessa isot tossut "Reinot ja Ainot" tulevat mukaan niin että "adult vaipat" heiluu, sillä näillä on kokemusta aina Zavidovo ajoista lähtien osalla jopa tutkinto Lenin Yliopistosta ja muutamalla KGB tausta tai Stasi.
 
Toivottavsati tuleva mahdollinen rangaistus on ankara ja esimerkillinen, mitä tulee seuraamaan, kun Suomen valtion etuja ja turvallisuutta vaarannetaan tietoisesti.

Niin, etenkin vuotajan rangaistus.

Eikö muita häiritse, että tässä paljolti keskitytään Hesarin toimittajan lynkkaamiseen vaikka varsinainen vuotaja on edelleen vapaana?

Toimittelija tuskin niitä papereita on alkuperäisestä lähteestä vienyt vaan saanut ennemmin syötön suoraan lapaansa. Onko mitään taetta, ettei tämä vuotaja istu edelleen salaisten kansioiden ääressä?

Paljon enemmän tämä syö Suomen tiedustelun uskottavuutta kuin se, että jokin kaupallinen mediaa menee tiedot julkaisemaan!

Edit: Täällä kammataan poliitikkoja, jotka olisivat voineet kyseisest leimapaperit saada käsiinsä. Ehkä niinkin, mutta on täysin perusteetonta sivuuttaa puolustusvoimien henkilökuntaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun vuoto tulee organisaation sisältä. Keneltä on jäänyt mielestään ylennykset saamatta, kenellä rahaongelmia ja kuka muuten vaan tykkää olla erittäin salainen agentti. Eikä tarvitse ulkomailta näitä esimerkkitapauksia hakea vaan ihan suomalaisiltakin upseereilta onnistuu.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, etenkin vuotajan rangaistus.

Eikö muita häiritse, että tässä paljolti keskitytään Hesarin toimittajan lynkkaamiseen vaikka varsinainen vuotaja on edelleen vapaana?

Toimittelija tuskin niitä papereita on alkuperäisestä lähteestä vienyt vaan saanut ennemmin syötön suoraan lapaansa. Onko mitään taetta, ettei tämä vuotaja istu edelleen salaisten kansioiden ääressä?

Vuotaja on vakavin asia. Olemme miettineet piiriä, mutta siitä on kaikki sanottu. Nyt pitää odottaa tutkintaa..

Tämä HS-keskustelu taas on hyvä aihe mediailmiönä, informaatioilmiönä, sananvapauden ja turvallisuuden yhteentörmäyksenä yms. Keskusteluanalyysina, someilmiönä jne. Julkisuudessa sitä keskustelua ylläpitävät juuri median edustajat itse ja hangaroundit.
 
Viimeksi muokattu:
Kertomus historiasta HS:n ”kansalaisten on saatava tietää”-linjasta..


https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/...sti-ahde-ahdistelujuttuani/5334320#gs.Ak2bPDA

Niin. Entäpä jos koko jutun taustalla nytkin on päätoimittajan suhde vuotajaan?

Kummalle itse tarjoaisitte tulikuumaa aineistoa, rivitoimittajalle vai päätoimittajalle?

Dekkaristin pitää nytkin osata kuvitella ja sitten sulkea pois asioita. Induktiivista ja deduktiivista päättelyä.
 
Niin. Entäpä jos koko jutun taustalla nytkin on päätoimittajan suhde vuotajaan?

Kummalle itse tarjoaisitte tulikuumaa aineistoa, rivitoimittajalle vai päätoimittajalle?

Päätoimittajana minua mietityttäisi miten tuollaisten papereiden aitouden voisi tarkistaa? Lapsikin osaa nykyisellä tekniikalla värkätä tuollaiset punaleimat, eikä HS:n vuotamien papereiden tekstikään ollut yhtään sen kummempaa analyysiä kuin jostakin blogista tai vaikka täältä maanpuolutus.netistä kopioitua.

Vähintään haluaisin päätoimittajana henk.koht. tavata papereiden välittäjän tai jopa vuotajan itsensä.

Nyt ilmeisesti oli aidot, kun niin kova äläkkä nousi tai sitten oli pelko, että siellä on hallussa jotain oikeasti kuumaa ja tuoretta.
 
Opin mediasta koko ajan lisää. Toimittajien ystävyyssuhteista, heidän toiveistaan, kuka symppaa ketä.

Ja eniten siitä psykologiasta, jota harjoittavat hiukan korpiraiteella olevat toimittajat, kuten Markku Huusko tai maakuntalehtien toimittajat. He nuolevat Hesaria vain sen vallan vuoksi, ehkä toivoen että heitä muistetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Lehti on jo kauan eriytynyt omaan todellisuuteen...

...tuli selvästi puun takaa Kaius Niemelle.

Voisi sanoa että konstruktionistisesti/diskursiivisesti painottuneilla yliopiston koulutusaloilla tuo omaan "todellisuuteen" eriytyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Eriytymistä lisäämässä on sitten kaikenlaista yhteistyperehtimistä somesta kahvipöytiin, sossujen uraverkostosta toimittajien ammatillisiin verkostoihin, yliopistojen hyväsiskojärjestelmistä ties mihin.

Monilla aloilla empiiriseen todellisuuteen vahvasti sidoksissa olevat ihmiset ovat ammatillisessa mielessä todella yksinäisiä. Todellisuus voi olla hyvinkin demonisoitu asia, todellisuudentajusta puhumattakaan.
 
Voisi sanoa että konstruktionistisesti/diskursiivisesti painottuneilla yliopiston koulutusaloilla tuo omaan "todellisuuteen" eriytyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Eriytymistä lisäämässä on sitten kaikenlaista yhteistyperehtimistä somesta kahvipöytiin, sossujen uraverkostosta toimittajien ammatillisiin verkostoihin, yliopistojen hyväsiskojärjestelmistä ties mihin.

Monilla aloilla empiiriseen todellisuuteen vahvasti sidoksissa olevat ihmiset ovat ammatillisessa mielessä todella yksinäisiä. Todellisuus voi olla hyvinkin demonisoitu asia, todellisuudentajusta puhumattakaan.

Surullista.
 
Psykiatri erotteli perinteisiä myyriä ja julkisuuteen vuotajia, samoja piirteitä mutta narsismi on erittäin vahva vuotajilla, Snowdenia kutsui esimerkiksi milleniaalien yleisestä narsismista.

Painokasta asiassa ja videossa on se, että tuo psykiatri on ihan oikeasti tekemisissä ja hoitosuhteesta vastaavana henkilönä monien kovan tason vakoojien kanssa.

Toinen painokas asia on se, millä tavoin - siis minkälaisilla menetelmillä - näistä kiinni jääneistä vakoojista otetaan kaikki mahdollinen hyöty irti vaikka samalla kunnioitetaan yhteiskunnan keskeisiä sääntöjä. Ja että se yhteiskunnan sääntöjen puitteissa toimiminen käännetään hyödyntämisprosessissa hyödylliseksi työkaluksi sen sijaan että se nähtäisiin lähinnä prosessia rajoittavana ja estävänä tekijänä.

Se NOIR - a White Paper kannattaa lukea.
 
Päätoimittajana minua mietityttäisi miten tuollaisten papereiden aitouden voisi tarkistaa? Lapsikin osaa nykyisellä tekniikalla värkätä tuollaiset punaleimat, eikä HS:n vuotamien papereiden tekstikään ollut yhtään sen kummempaa analyysiä kuin jostakin blogista tai vaikka täältä maanpuolutus.netistä kopioitua.

Vähintään haluaisin päätoimittajana henk.koht. tavata papereiden välittäjän tai jopa vuotajan itsensä.

Nyt ilmeisesti oli aidot, kun niin kova äläkkä nousi tai sitten oli pelko, että siellä on hallussa jotain oikeasti kuumaa ja tuoretta.

Eikö tästä jo PV sanonut, että kesästä lähtien on Hesari kysellyt asioita, joita ei voi kysyä ilman salaista tietoa. Tämä varmaankin oli yritys varmistaa vuodettujen asiakirjojen aitous. Ottaen huomioon Hesarin amatöörimäisen toiminnan tässä keississä, niin en yhtään ihmettelisi, vaikka olisivat julkaisseet nimettömän vuotajan asiakirjoja.
 
Heitän villin arvauksen että narsismi asuu vahvana Volasessa, Pihatontun analyysi olisi kiva.

En tietenkään lähde arvioimaan kenenkään yksityishenkilön psykiatrista tilaa.

Selkeästi esille tuotujen piirteiden ja toimintamallien arvioiminen on toki mahdollista ja usein myös moraalisesti kestävää. Volasta en ole kuitenkaan koskaan sillä tavoin huomioinut, että siihen kykenisin.

Sen sijaan muistutan kaikkia siitä, että jos asiaa tarkastellaan edes osittain subversion ja hybridivaikuttamisen näkökulmasta, niin iso joukko todella mittavia mediarynnistyksiä näyttää omaavan saman
- moraalijärjestyksen
- logiikkajärjestyksen
- päämäärän tai päämäärien joukon
- perusdynamiikan
- rakenteen (toimijat, tukijat, ulkoiset reagoijat...)
- ajoittamisperusteen sekä
- ansaintalogiikan.

Ansaintalogiikan erityispiirteistä voisi todeta sellaisen kummallisuuden, että palkitsijoina tuntuvat olevan saman vaikuttajaverkoston jäsenet - myös silloin kun vaikutus on kyseisen median kannalta lähinnä negatiivinen.

Tämän lisäksi näyttää siltä kuin työntekijävalintojen kautta toteutuva subversio olisi siirtynyt viimeisen reilun vuosikymmenen aikana aika voimakkaasti perinteisesti konservatiivisten institutioiden suuntaan. Kirkko, veteraanijärjestö, Suomen Kuvalehti, Uusi Suomi ja monet muut perinteisesti subversiota vastustaneet institutiot - tai ainakin niiden tiedotus - näyttäisi yllättäen olevankin subversion toteuttamisen välineistössä.

Tämän kehityksen jarruttaminen ja estäminen vaatii jalansijan ottamista nimenomaan taide-, kulttuuri-, sisällöntuottamis-, media-, järjestö-, hengellisissä- jne. ympäristöissä.

Taistelu mielistä ja sieluista on se primääri taistelu, jonka varassa myös asellinen puolustus lepää. Jos kansallisuus- ja maanpuolustusvastaisten tai Kremlistä ohjattujen tahojen annetaan omia mielipidevaikuttamisen kenttä, niin kaiken muun pohja rapautuu enemmän kuin voi sanoin kuvata.
 
Kyseiseltä aikakaudelta tulee poliitikoista mieleen vain muutama sellainen henkilö joka voisi ottaa/saada asiakirjat haltuunsa..

3. viljanen, sisäministeriön kansliapäällikkönä

Tuo Viljanen oli päässyt kokonaan unohtumaan. Vuodet näyttäisivät osuvan aika näppärästi.

Lisäksi kyse on henkilöstä, jolla Halonen korvasi toisen henkilön, jota esitettiin virkaan yksimielisesti. Ja näillä "Tehtaankadun mannekiini nostaa uuden nimen hatusta turvallisuuden ja tilannekuvatuotannon ydinpaikalle" -tapauksilla näyttäisi olevan todella vahva yhteys kyseisten instituutioiden rapautumiseen.

Onko kellään tosta Viljasesta mitään tärkeää lisätietoa?
 
Parempi jättää vuotajan henkilökohtainen narauttaminen viranomaisille. Arvailuissa on se huono puoli että epäillyiksi joutuvat tyypillisesti ne joiden oman arvomaailman pohjalta toivoisi olevan syyllisiä. Erinomaisen huono lähtökohta kun juuri kenenkään todellisista henkilökohtaisista vaikuttimista ei ole minkäänlaista tietoa. Suomessa on yksi tuollainen syylliseksi/vääräuskoiseksi "tiedettyjen" tuomiokierros käyty sata vuotta sitten eikä toista tarvita. Viranomainen kaivaa ja löytää syyllisen jos löytää. Toivottavasti jotakin löytyy.
 
Sanoman IT-ongelmista: Voisiko Sanomaa vastaan olla käynnissä joku isompi hakkerointi, palvelunesto tms. operaatio? Nythän lienee lähes kiistämätön fakta, että HS:n hallussa on korkeasti turvaluokiteltua materiaalia, enemmän tai vähemmän. Pelkästään tämä fakta tekee nyt tällä hetkellä Sanoman tietoverkosta ja tietokoneista erittäin mehevän ja houkuttelevan kohteen hakkerille kuin hakkerille. Välttämättä se turvaluokiteltu aineisto ei ole koneilla salaamattomana, tai välttämättä edes internetiin kytketyssä tietokoneessa. Mutta riski tähän on selvästi olemassa.

Mä näkisin, että iso riski tällä hetkellä on mm. se, että joku alaikäinen suomalainen scriptkiddie onnistuu murtautua HS:n tietojärjestelmään, onnistuu nappaamaan kaiken tämän turvaluokitellun lähdemateriaalin talteen, ja seuraavaksi tämä julkaisee sen kaiken Ylilaudassa...
Kyse voi olla myös pienestä näpäytyksestä.
Hesari paljasti myös amerikkalaisten tietoja ja muutenkin kusevat liittoutuneiden muroihin.
Ennemmin haastaisiin riitaa helvetin enkeleiden kanssa.
 
Itse uskon, että keskusteluun ei nouse lähdesuoja itsestään, vaan se, onko Hesarilla oikeus julkaista salaiseksi julkaistua materiaalia, onko Hesarilla ollut aktiivinen rooli materiaalin hankkimisessa mikä tuon julkaisemisen motiivi on.

Hesari on kyllä tietoinen asiasta, että jos oikeus toteaa joko toimittajan tai toimituksen aktiivisen osallistumisen tiedon hankintaan, häkki heiluu ja sillä ei ole mitään tekemistä lähdesuojan kanssa.

Tässä on puhuttu paljon sekä itse vuodosta että julkaisemisesta ja sen oikeutukseen liittyvistä näkökulmista.

Oudoksuttaa se, ettei vuodettujen papereiden hallussapitoon liittyviä oikeuksia, velvollisuuksia ja pykäliä ole tuotu julkiseen keskusteluun.

Jos minulta varastetaan rahaa ja varas toimittaa rahat + tarinan lehdelle, lehti julkaisee jutun ja säilöö minun rahani kassakaappiinsa, niin ymmärtääkseni lehdellä ei ole oikeutta pitää rahojani lähdesuojaan vedoten.

Jos lehdellä on hallussaan sellaista kansalliseen ja sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvää aineistoa, jonka hallussapitoon sillä ei yksiselitteisesti ole laillista oikeutta, niin miksi ihmeessä ketään ei tunnu kiinnostavan se, että onko lehti lain mukaan velvollinen palauttamaan kyseisen materiaalin sen lailliselle omistajalle vai ei?

Lähdesuojaan vetoaminen palauttamisesta kieltäytymisen yhteydessä olisi mielestäni naivia ja älyllisesti epärehellistä sen vuoksi, että lehtihän on julkaissut vuotajaa koskevan tärkeimmän vihjeen tuodessaan esille sen, että materiaalissa on ykkös- ja kakkosluokan kamaa. Tuo tieto kaventaa epäiltyjen piiriä niin paljon, että vuotaja selvinnee ajan mittaan. Papereiden palauttaminen ei siihen asiaan vaikuta.
 
Back
Top