HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Muuten; vaikka tuo materiaali olikin pääosin vanhaa, niin olihan siinä liki tuorettakin. Heti alussa kerrottiin millaisella kokoonpanolla pari vuotta sitten istuttiin alas pohtimaan tulevaa lakia ja sitten lähdettiin kahdeksi päiväksi Tikkakoskelle. Siinä paljastuu yksi potentiaalinen pääluku. (Plus toki heidän yläpuoliset.)
 
Olen pitänyt toimittajia jo pitkään keskiarvoisesti häiriintyneenä, mutta tämä episodi avasi lopullisesti silmät. Näillä on jumala-kompleksi.
 
Kun Alpo Rusi tykkää meikäläisen twiitistä, niin olen OK. :D Nyt kun olen päässyt twitterin kermaan, niin se kyllä on paras vittuilun väline. :D
 
Päätoimittajan kommentti

Tiedustelu kestäisi omaehtoisenkin avoimuuden

Antero Mukka

Julkaistu: 19.12. 2:00

TIEDUSTELU on vaihtokauppaa, jossa maat vaihtavat informaatiota keskenään. Miten uudet tiedustelulait vaikuttavat diileihin? Mitkä ovat todennäköisimmät maat, joihin Suomen rajat ylittävästä tietoliikenteestä kerätty informaatio lopulta päätyy? Voidaanko tätä tietoa käyttää väärin? Vastauksia pyrimme hakemaan ohessa julkaistavassa artikkelissa.

KATSOMME, että pian eduskunnan käsittelyyn päätyvät tiedustelulait vaikuttavat olennaisesti yksilön perusoikeuksiin, ennen kaikkea yksityiselämän ja viestintäsalaisuuden osalta. Velvollisuutemme on jatkaa aiheen käsittelyä viime päivinä kohtaamastamme hyvin poikkeuksellisesta viranomaisreaktiosta huolimatta.

Sarja suomalaisesta tiedustelusta jatkuu lähipäivät. Näinhän HS lupasi lukijoilleen, kun kerroimme lauantaina laajassa reportaasissa Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta. Juttukokonaisuuden lähteenä oli salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja, mutta myös muuta haastattelu- ja lähdetietoa.

Pääesikunta teki lauantaina tutkintapyynnön keskusrikospoliisille. Asiakirjavuodon ohella tarkastelussa on myös HS:n toiminta. Mahdollinen rikosnimike on turvallisuussalaisuuden paljastaminen.

Käynnistynyt rikostutkinta johti sunnuntai-iltana kotietsintään HS:n toimittajan kotona.

Olemme senkin myötä joutuneet vakavasti arvioimaan omia työskentelyedellytyksiämme – myös suhteessa lukijoille antamaamme lupaukseen.

JATKAMME SIIS työtä nyt, hetken aikalisän jälkeen. Tavoitteemme on edelleen se, että lakimuutosten käsittely eduskunnassa tapahtuu niin, että myös kansalaisilla on riittävät perustiedot arvioida tehtäviä ratkaisuja. Päätöksillä on kauaskantoisia seurauksia.

Käsityksemme on, että suomalainen tiedustelutoiminta kestää päivänvalon. Siksi viranomaisilla olisi varaa raottaa omaehtoisestikin tätä maan hyväksi tehtävää työtä.

Tutkiva journalismi voi lisätä lukijoiden tietämystä, vaikka väärinkäytöksiä ei joka kerta paljastuisikaan.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005495153.html?ref=rss
 
Mysteeritoimittaja HS:llä..

Tiedustelulait antaisivat Supolle ja Puolustusvoimille mahdollisuuden seurata verkkoa, murtaa salasanoja ja tekeytyä toiseksi ihmiseksi
Jos lait säädetään, tiedusteluoperaatioille tarvittaisiin keinosta riippuen joko Helsingin käräjäoikeuden lupa tai viranomaisen sisäinen päätös.

HS
Julkaistu: 19.12. 2:00
TIEDUSTELUA koskevat lait ovat tulossa poliittisen keskustelun ytimeen. Lakiluonnokset ovat lainsäädännön arviointineuvostossa, ja lähiaikoina hallituksen on määrä antaa esitys eduskunnalle.

Lakien säätäminen edellyttää muutoksia perustuslakiin. Siksi eduskunnassa tarvitaan viiden kuudesosan enemmistö, jos lait halutaan voimaan kuluvan vaalikauden aikana.

Jos lait säädetään, tiedusteluoperaatioille tarvittaisiin keinosta riippuen joko Helsingin käräjäoikeuden lupa tai viranomaisen sisäinen päätös.

Lait sallisivat verkon seurannan ja valeroolit

LAKILUONNOKSEN puhutuin kohta on siinä ehdotettu lupa Suomen rajat ylittävän tietoliikenteen seurantaan. Internetin tietoliikennetiedustelu olisi kohdennettua ja keskittyisi tunnistetietoihin.

Suomen sisäistä internet-liikennettä ei esityksen mukaan saisi seurata samalla menetelmällä.

Jos Puolustusvoimat nappaa vahingossa Suomen sisäistä internet-liikennettä, tiedostot pitää heti hävittää. Tällaista tilannetta pidetään mahdollisena, sillä Suomen sisäinen liikenne koukkaa toisinaan ulkomaiden kautta.

LUONNOKSEEN kuuluu paljon muutakin kuin signaalitiedustelua.

Tiedustelussa voi esimerkiksi tekeytyä toiseksi ihmiseksi tai ammatinharjoittajaksi, murtaa laitteiden salauksia ja salasanoja tai pysäyttää ja jäljentää postilähetyksiä.

Vähäisillä rajoituksilla Puolustusvoimat voisi tiedustella niin sanottuja ”valtiollisia toimijoita”, mikä tarkoittaa vieraan valtion edustajia tai tiedusteluorganisaatioita.

Muita kuin valtiollisia toimijoita Puolustusvoimat voisi tiedustella, jos niillä ”voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys tietojen saamiseksi tiedustelutehtävän kannalta”.

Lisäksi pykälissä on merkittävä rajoitus: kenenkään vakituista kotia ei saa tarkkailla eikä kuunnella. Toisen ihmisen kotona ei myöskään lähtökohtaisesti saa esiintyä väärällä henkilöllisyydellä tietojen saamiseksi.

Kohteet eivät välttämättä saisi tietää tiedustelusta

OSA tiedustelun keinoista on sellaisia, että niistä on kerrottava kohdehenkilöille, osa taas saisi jäädä kohteilta pimentoon.

Välissä on vielä menettely, jossa Supo tai Puolustusvoimat voi viivyttää ilmoitusta jopa vuosia tuomioistuimen päätöksellä. Lisäksi eri kohdissa on poikkeuksia, jotka saattavat kumota itse pääsäännön siitä, mitä kohteiden tulisi saada tietää asiasta.

Uusia keinoja sisäiseen tiedusteluun

ALUN perin Supolle ja Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle piti antaa oikeudet vain Suomen valtionrajat ylittävään tietoliikennetiedusteluun, ulkomaan henkilötiedusteluun sekä ulkomaan tietojärjestelmätiedusteluun.

Valmisteluvaiheessa lakihankkeeseen tuli mukaan sisäiseen tiedusteluun liittyviä keinoja.

Uusia Suomen sisäisen tiedustelun keinoja olisivat paikkatiedustelu sekä jäljentäminen. Paikkatiedustelussa Supo ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos saisivat oikeuden jäljentää löytämiään asioita. Oikeutta jäljentää haetaan myös postilähetyksiin.

Lupa tähän tiedustelumuotoon edellyttäisi, että etsittävällä tiedolla on erittäin tärkeä merkitys tietojen saamiseksi tiedustelutehtävän kannalta. Silloinkaan paikkatiedustelua ei saisi tehdä kenenkään kotiin.

PEITELTY tiedonhankinta tarkoittaa henkilötiedustelua, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yleensä keskustelemalla, myös sosiaalisessa mediassa.

Tällaisessa vuorovaikutuksessa sotilastiedustelulla olisi oikeus käyttää vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että tiedustelija voi esittäytyä väärällä henkilöllisyydellä ja kertoa olevansa joku muu kuin todellisuudessa on. Tätä ei kuitenkaan saa tehdä asunnossa, ei edes asunnon haltijan hyväksynnällä.

Peitetoimintaa saisi tehdä myös internetissä, mikä tarkoittaa luonnollisesti myös sosiaalista mediaa. Nuoren amerikkalaisnaisen Facebook-profiilin takana voisi olla vaikka suomalainen tiedustelu-upseeri.

TEKNISEN kuuntelun ja katselun keinoin voisi seurata henkilöiden välistä yhteydenpitoa. Tarkoituksena tulee olla se, että viestin tai keskustelun sisältöä tai sen osapuolten toimintaa selvitetään. Vastaava pätee myös tekniseen katseluun eli kuvaamiseen.

Teknisen laitetarkkailun myötä sotilastiedustelulla tai Supolla olisi oikeus asentaa esimerkiksi puhelimeen tai tablettiin tarkkailun mahdollistava ohjelmisto.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005495128.html
 
Suomi pääsee uusien tiedustelulakien myötä käsiksi Venäjältä kaapelien kautta tulevaan tietoon – Miten se muuttaisi Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita?
Miten uudet tiedustelulait muuttavat Suomen asemaa kansainvälisessä yhteistyössä? Ainakin Suomen tärkeys Yhdysvalloille voi kasvaa, kun Suomi pääsee käsiksi esimerkiksi Venäjältä tulevaan tietoliikenteeseen.

Laura Halminen HS, Tuomo Pietiläinen HS, Paavo Teittinen HS
Julkaistu: 19.12. 2:00

UUDET tiedustelulait nostaisivat suomalaisen tiedustelutiedon arvoa. Myös Suomen tiedusteluyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa oletettavasti tiivistyisi.

Tiedustelutoiminta on vaihdantataloutta, jossa eri valtioiden tiedustelupalvelut välittävät toisilleen tietoa. Suomella on kattava verkosto tiedustelutiedon vaihtoon: yhteensä noin kuusikymmentä valtiota ja yhdeksänkymmentä eri turvallisuus- ja tiedustelupalvelua.

Tällä hetkellä Suomi nojaa tietynlaisen tiedustelutiedon saamisessa juuri näihin ulkomaisiin tiedustelupalveluihin.

Kyse ei ole vain armopaloista. Suomen tiedustelu on kansainvälisesti arvostettu kumppani varsinkin signaalitiedustelun alalla, ja Suomen tiedoilla on kansainvälistä vaihtoarvoa, sanoo moni HS:n kanssa keskustellut, tiedustelua työkseen tehnyt ihminen.

Signaalitiedustelu kuuntelee ilmassa liikkuvia viestejä ja harjoittaa elektronista mittaustiedustelua. HS kertoi Suomen signaalitiedustelusta laajemmin lauantaina.

TIETOLIIKENNE on siirtynyt yhä enemmän ilmasta kaapeleihin. Samalla on ainakin periaatteessa heikentynyt Suomen asema tietojen vaihdossa, koska Suomi ei pääse kaapeleihin kiinni. Tämä on keskeisimpiä syitä sille, että Suomeen ollaan säätämässä lakeja siviili- ja sotilastiedustelusta. Lakien valmistelu on loppusuoralla.

Suomen sotilas- ja siviilitiedustelulla olisi jatkossa huomattavasti suuremmat valtuudet tiedustella – omia tarpeitaan varten sekä vaihtotavaraksi muiden tiedustelupalvelujen kanssa.

Teknisestä toteutuksesta vastaisi Tikkakoskella sijaitseva Puolustusvoimien Viestikoekeskus. Sillä olisi oikeus siepata tietoa esimerkiksi Suomen rajat ylittävistä tietoliikennekaapeleista, joissa kulkee niin puhelin- kuin internet-liikennettä.

Venäjältä kulkee Suomen kautta merkittävä tietoliikenneyhteys Eurooppaan. Ruotsin kautta menevän tietoliikennekaapelin lisäksi uusi Sea Lion -merikaapeli kuljettaa tietoliikennettä Venäjältä Suomen kautta suoraan Saksaan.

Suomi on siis tiedustelutiedon suhteen paikassa, joka kiinnostaa etenkin Yhdysvaltoja.

SUOMEN ja Yhdysvaltojen tiedusteluyhteistyöllä on pitkät juuret.

Suomalaiset sotilastiedustelu-upseerit ovat tiettävästi pitäneet läheisiä yhteyksiä Yhdysvaltoihin läpi kylmän sodan. Yhdysvalloista on ostettu tiedustelukalustoa 1960-luvulta alkaen.

Eversti Pertti Suominen kertoo Armeijan silmänä ja korvana -kirjassaan Suomen sotilastiedustelun pitkäaikaisesta päälliköstä Raimo Heiskasesta siitä, miten Suomi lähetti Yhdysvaltoihin analysoitavaksi esimerkiksi vedenalaisten kuuntelulaitteiden nauhoituksia. Tiedot neuvostolaivaston aluksista ja niiden liikkeistä olivat Suomelle myös hyvää vaihtotavaraa muiden tiedustelupalvelujen kanssa.

Suomen ja Yhdysvaltojen tiedusteluyhteistyö on ollut tiivistä jo ennen nykyistä tiedustelulakihanketta. HS:n tietojen mukaan Espoon Kilossa sijainneiden Puolustusvoimien tilojen suunnittelussa varauduttiin yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa 2000-luvun puolivälissä.

Tiedustelusuhteista kertoo myös vierailu, jonka suomalaiset tekivät Yhdysvaltoihin. Vuonna 2014 toimittaja Jason Leopold julkaisi Yhdysvaltojen julkisuuslainsäädännön nojalla NSA:lta eli Yhdysvaltain kansalliselta turvallisuusvirastolta saatuja matkalaskutietoja. Eräässä laskudokumentissa on sarake nimeltä lähde. Siinä matkan kohdalla lukee: Finnish Intelligence Research Establishment, Suomen puolustusvoimien Viestikoelaitos.

Toukokuun 5. ja 10. päivän välillä vuonna 2013 oli tehty matka Merrimackin kaupunkiin New Hampshiren osavaltiossa.

Matkaan, hotelliin, auton tai autojen vuokraamiseen, bensaan ja päivärahoihin on kulunut 17 449 dollaria. Matkan syyksi on kerrottu tehdastestaus, eli tilaajan ja järjestelmäntoimittajan yhteistyössä toteuttama toiminnallinen tarkastus. Tehdastestaukset osoittavat, täyttävätkö ohjelmistot ja laitteet niille asetetut vaatimukset.

Viestikoelaitoksen tarkka rooli ei käy asiakirjasta ilmi.

Yhdysvaltojen ja Suomen lämpimät välit tulivat ilmi myös aineistoissa, jotka Edward Snowden paljasti vuonna 2013. Aineistoon sisältyy NSA:n kalvo vuodelta 2013, jossa kerrotaan Yhdysvaltojen eri yhteistyökumppanuuksien tasoista. Suomen kanssa oli tehty tason kolme, kahdenvälinen, kumppanuussopimus.

UUSIEN tiedustelulakien myötä Suomen ja Yhdysvaltain tiedustelusuhteen voi odottaa syvenevän entisestään, jos vertailukohtaa haetaan Ruotsista.

Snowdenin paljastamien asiakirjojen mukaan Ruotsin tiedustelun pitkä yhteistyö Yhdysvaltain kanssa läheni entisestään vuoden 2008 jälkeen. Tuolloin Ruotsin signaalitiedustelua harjoittava FRA sai pääsyn Venäjältä Itämeren pohjaa pitkin tulevaan tietoliikennekaapeliin.

Ruotsin yleisradioyhtiö SVT ja brittilehti The Guardianin toimittaja Glenn Greenwald kertoivat Yhdysvaltain ja Ruotsin yhteistyöstä vuonna 2013.

”NSA:n suhde FRA:n kanssa, joka on erittäin pätevä, innovatiivinen ja luotettava kumppani, jatkaa kasvuaan. FRA tarjosi NSA:lle pääsyä kaapelista keräämäänsä tietoon vuonna 2011, tarjoten ainutlaatuista tietoa tärkeistä venäläisistä kohteista”, eräässä SVT:n haltuunsa saamassa asiakirjassa todetaan.

Kun Suomi pääsee uusien tiedustelulakien myötä entistä paremmin kiinni myös Venäjältä tulevaan tietoon, on mahdollista, että Suomen tiedustelutiedon arvo nousee ja Ruotsin voi vastaavasti laskea.

TIEDUSTELULAKIEN myötä Suomen status kansainvälisessä tiedusteluyhteisössä nousee. Se herättää myös monia kysymyksiä.

Millaista ja miten tiivistä tiedusteluyhteistyötä Suomi tulee jatkossa harjoittamaan esimerkiksi Yhdysvaltain kanssa?

Monen tiedustelupalvelun on laillisesti hankalampaa kerätä tiedustelutietoa omista kansalaisistaan. Se on kielletty esimerkiksi NSA:lta. Näin ollen ne saattavat ulkoistaa omien kansalaistensa tiedustelun toisen maan tiedustelupalvelulle.


Tällaisesta järjestelystä on pitkään spekuloitu esimerkiksi Five Eyes -nimisen tiedusteluliittouman yhteydessä. Sen muodostavat Yhdysvallat, Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.

Voisiko Suomi jatkossa kerätä esimerkiksi tiedustelutietoa Yhdysvaltain kansalaisista Suomessa, ja toimittaa sitä Yhdysvalloille? Ja jos näin on, millaista tietoa Suomi voisi saada vaihdossa?

Entä saattaako suomalaisten tietoja päätyä esimerkiksi Yhdysvaltojen tiedustelupalveluille?

Lakiluonnoksissa säännellään tarkasti siitä, mitä tietoa sotilas- ja siviilitiedustelu voivat kerätä ja miten tiedustelua valvotaan. Tiedon luovutuksesta eteenpäin puhutaan vain vähän.

PUOLUSTUSMINISTERI Jussi Niinistö (sin) listasi viime viikolla seminaarissa Suomen tärkeimpiä puolustusyhteistyön kumppaneita. Niinistön mukaan Ruotsi ja Yhdysvallat ovat puolustusyhteistyössä erityisasemassa.

Vaikuttaa siltä, että myös Suomen tiedusteluyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on läheistä.

Siitä Niinistö kieltäytyi sanomasta mitään. Niinistö ei myöskään vastannut siihen, voiko tulevien tiedustelulakien perusteella Yhdysvaltoihin mennä tietoja Suomen kansalaisista.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005495120.html
 
Janne Virkkunen HS:n Vieraskynä-palstalla: Jos media alkaa tarpeettomasti varoa salaisten tietojen julkaisemista, mennään huonoille teille
Sananvapautta pitää puolustaa lujasti, kirjoittaa HS:n entinen vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen.

HELSINGIN SANOMAT julkaisi lauantaina 16.12. kirjoituksen Tikkakoskella toimivasta Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta ja lainasi samassa yhteydessä huippusalaisia raportteja. Kirjoitus on aiheuttanut valtaisan kohun, vaikka se ei sisältänyt suuria uutisia. Kaikille asioista perillä oleville on selvää, että Suomen tiedustelu kohdistuu erityisesti itäiseen naapuriimme Venäjään ja sen toimintaan lähialueilla.

Poliisin sunnuntaina tekemä näyttävä kotietsintä HS:n toimittajan kotiin teki viimeistään asiasta sananvapauskysymyksen. Poliisin toiminta on ilmeisesti korkeiden tahojen hyväksymää toimittajan lähdesuojan murtamista.

Salaisten asiakirjojen julkaiseminen on klassinen esimerkki sananvapaudesta, joka on demokraattisen yhteiskunnan elinehto. Ei ole demokratiaa ilman sananvapautta eikä sananvapautta ilman demokratiaa. Valta tarvitsee vahtijansa.

En tunne Helsingin Sanomien nykyistä toimitusprosessia. Näyttää kuitenkin selvältä, ettei lehti ole rikkonut lakia, vaan se on päinvastoin hoitanut journalistista perustehtäväänsä kertomalla lukijoilleen Suomen harjoittamasta tiedustelusta. Viranomaisten raivo johtuu ilmeisesti siitä, että vuodetut asiakirjat kertovat läntisille tiedustelulaitoksille, ettei Suomeen voi täysin luottaa, kun sieltä vuotaa asiakirjoja.

Asiakirjojen vuotaminen on demokratioissa varsin tavallista ja liittyy vaikuttamiseen. Tällä kerralla vuodolla pyritään nähtävästi vaikuttamaan uuden tiedustelulainsäädännön säätämiseen. Tiedustelulainsäädäntö on menossa eduskuntaan, ja se antaa viranomaisille nykyistä suurempia valtuuksia puuttua muun muassa kansalaisten yksityisyyteen.

SANANVAPAUTEEN liittyy muutama perusasia, jotka on hyvä muistaa – myös sosiaalisessa mediassa. Sananvapaus on turvattu Suomen perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jonka Suomi on ratifioinut. Suomi on myös lehdistönvapaudessa ainakin vielä maailman kärkimaita. Tuntuu ihmeelliseltä, että sananvapauden rajoituksia vaaditaan heti kun tilaisuus tarjoutuu.

Medialla ei ole sellaista isänmaallista tehtävää, jota päättäjät sille helposti tarjoavat. Median tehtävä on – tietenkin lakien puitteissa – ensisijaisesti palvella lukijoitaan, katsojiaan ja kuuntelijoitaan. Kokemuksesta tiedän, että suomalainen media tuntee myös vastuunsa, vaikka pitääkin olla varuillaan, jos päättäjät alkavat kiitellä mediaa vastuullisuudesta. Toimitustyössä joudutaan jatkuvasti miettimään, mitä julkaisemisesta seuraa. Vielä enemmän pitää miettiä, mitä seuraa siitä, jos jotakin kirjoitusta ei julkaista.

SALAISTEN tietojen julkaisemiseen liittyy aina harkinta. Jos media alkaa tarpeettomasti varoa, mennään huonoille teille.

Vuonna 1971 Daniel Ellsberg toimitti The New York Timesille Yhdysvaltain Vietnamin-politiikkaa koskevan aineiston, Pentagonin paperit. Presidentti Richard Nixonin hallinto vaati julkaisukieltoa, mutta Yhdysvaltain korkein oikeus päätti toisin ja maailma sai tiedon USA:n politiikasta, josta kolme presidenttiä olivat kukin vuorollaan kansalaisilleen valehdelleet.

Edward Snowden vuodatti vuonna 2013 julkisuuteen Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston asiakirjoja, joita The Guardian ja The Washington Post julkaisivat toimitettuina siten, että liittovaltion agenttien nimet oli poistettu. Lehtiä ei tuomittu salaisuuksien vuotamisesta. Päinvastoin, ne saivat vuonna 2014 arvostetun Pulitzer-palkinnon.

SUOMESSA kannattaa muistaa myös vuoden 1972 Zavidovo-vuoto: toimittaja Tor Högnäs kertoi presidentti Urho Kekkosen ja neuvostojohdon salaisista keskusteluista, jotka liittyivät Suomen EEC-politiikkaan. Högnäs joutui oikeuskanslerinviraston kuulusteluihin, mutta asiasta ei seurannut mitään. Oikeuskanslerinvirasto halusi selvittää, miten ja kenen toimesta muistio oli joutunut Högnäsin haltuun. Alkuperäinen juttu ilmestyi tukholmalaisessa Dagens Nyheterissä ja vaasalaisessa Vasabladetissa.

Sananvapauden puolesta pitää jatkuvasti toimia, ja sananvapautta pitää puolustaa. Vuonna 1990 poliisi tuli HS:n toimitukseen tekemään etsintää mutta peräytyi keskusteltuaan toimituksen johdon kanssa. Vuonna 2009 esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamisen yhteydessä yritettiin heikentää toimittajien lähdesuojaa. Hankkeesta luovuttiin arvostelun yltyessä.

Janne Virkkunen

Kirjoittaja oli Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja vuosina 1991–2010 ja International Press Instituten hallituksen puheenjohtaja vuosina 2008–2010.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005494934.html
 
No ei jos voit liikkua huomaamatta tuolla alueella, mutta vesi itsessään ei sitä välttämättä tuhoa lainkaan.
Nyt ollaan siirtymässä SSD muisteihin jotka ovat periatteessa sitkeämpää tekoa kuin vanhat levyt.
Vasarointia on suositeltukin kovalevyjen käyttökelvottomaksi tekemiseen mutta valtiolliset toimijoilla on resursseja koota ne isollakin rahalla kasaan.
Itse syövyttäisin jollakin tai polttaisin kovassa kuumuudessa ja sitten heittäisin mereen.
SSD levyt on melko heppoisia. Itse olen joskus kirveksellä veistellyt sellaisen palasiksi kun piti varmistaa ettei eräs naku kotivideo (ei mitään laitonta tosin) vahingossakaan pääse koskaan internettiin. Postimerkkiä pienemmät palaset levittelin vaellusreissun aikana useamman kymmenen kilometrin matkalle Kainuun korpea.
 
Jep. Suomen laissa ei ole mitään, joka puolustaisi Hesarin toimia. Ei lehdistönvapauslaissa eikä lähdesuojan osalta.

Silti tuomiota pohdittaessa voidaan joutua ottamaan huomioon kansainväliset sopimukset joihin ollaan liitytty esimerkiksi lehdistönvapauden osalta. Hieno juttu jos näissä asioissa kansallinen turvallisuus on sanut suuren painoarvon.

Lisäksi proffa vahvisti omankin tulkintani. Vuodon haitallisuutta ei tarvitse osoittaa. Pelkästään se, että asiakirja on määrätty maanpuolustuksellisista syistä salaiseksi riittää tekemään sen julkaisusta rikollista.
Rikosasioissa tarvitaan kuitenkin oikeusvaltiossa aina todisteet siitä kuka rikoksen on tehnyt ja se että rikos ylipäätään on tehty. Oma tunnustus varmaankin riittää, mutta jos sitä ei ole eikä tule, niin sitten pitää voida todistaa että julkaistun materiaalin lähteenä on käytetty salattua asiakirjaa. ei siis riitä että julkaistusta materiaalista löytyy samaa tietoa jota salatussa on ollut, jos samaa löytyy myös laillisesta lähteestä.
Teoreettinen ja täysin hypoteettinen sekä asiaankuulumaton esimerkki aiheesta: Salaisessa asiakirjassa lukee jossain kohtaa että: "1+1=2" julkaistussa materiaalissa lukee myös niin. Mutta oikeudessa puolustus näyttää toteen että myös matematiikan oppikirjassa lukee samoin. Ja väittää että asiakirjan tietoa käytettiin vain päätökseen julkaista tuo tieto, mutta itse tieto oli peräisin siitä matematiikan oppikirjasta. Nyt tuomio edellyttäisi todisteita siitä ettei puolustuksen väite pidä paikkaansa. Näyttövelvoite rikosasiassa on syyttäjällä, eikä puolustuksella.
Kaikesta huolimatta oma veikkaukseni on että tuomio aikanaan tulee toimittajille, mutta oleelllinen osa tuomion perusteluita onkin yllättäen salaista ja oikeudenkäynti tapahtuu suljetuin ovin.
 
Tässä on syy miksi tuo vuoto alunperin järjestettiin
Ketkähän ovat vastustaneet kaikkea länsi yhteistyötä, tämän kun huomaatte näette sylttytehtaan osoitteen.


Suomi pääsee uusien tiedustelulakien myötä käsiksi Venäjältä kaapelien kautta tulevaan tietoon – Miten se muuttaisi Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita?
Miten uudet tiedustelulait muuttavat Suomen asemaa kansainvälisessä yhteistyössä? Ainakin Suomen tärkeys Yhdysvalloille voi kasvaa, kun Suomi pääsee käsiksi esimerkiksi Venäjältä tulevaan tietoliikenteeseen.
Päivän lehti 19.12.2017


Suomi pääsee uusien tiedustelulakien myötä käsiksi Venäjältä kaapelien kautta tulevaan tietoon – Miten se muu



be7455941a8145b6805faf0d2bc97e43.jpg

;

Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusviraston NSA:n päämaja sijaitsee Marylandin Fort Meadessa. (KUVA: NSA / Reuters)

Laura Halminen HS, Tuomo Pietiläinen HS, Paavo Teittinen HS

Julkaistu: 19.12. 2:00

19.12. 2:00


  • Uudet tiedustelulait nostaisivat suomalaisen tiedustelutiedon arvoa. Myös Suomen tiedusteluyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa oletettavasti tiivistyisi.

Tiedustelutoiminta on vaihdantataloutta, jossa eri valtioiden tiedustelupalvelut välittävät toisilleen tietoa. Suomella on kattava verkosto tiedustelutiedon vaihtoon: yhteensä noin kuusikymmentä valtiota ja yhdeksänkymmentä eri turvallisuus- ja tiedustelupalvelua.

Tällä hetkellä Suomi nojaa tietynlaisen tiedustelutiedon saamisessa juuri näihin ulkomaisiin tiedustelupalveluihin.

Kyse ei ole vain armopaloista. Suomen tiedustelu on kansainvälisesti arvostettu kumppani varsinkin signaalitiedustelun alalla, ja Suomen tiedoilla on kansainvälistä vaihtoarvoa, sanoo moni HS:n kanssa keskustellut, tiedustelua työkseen tehnyt ihminen.


Signaalitiedustelu kuuntelee ilmassa liikkuvia viestejä ja harjoittaa elektronista mittaustiedustelua. HS kertoi Suomen signaalitiedustelusta laajemmin lauantainahttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html.

Tietoliikenne on siirtynyt yhä enemmän ilmasta kaapeleihin. Samalla on ainakin periaatteessa heikentynyt Suomen asema tietojen vaihdossa, koska Suomi ei pääse kaapeleihin kiinni. Tämä on keskeisimpiä syitä sille, että Suomeen ollaan säätämässä lakeja siviili- ja sotilastiedustelusta. Lakien valmistelu on loppusuoralla.

Suomen sotilas- ja siviilitiedustelulla olisi jatkossa huomattavasti suuremmat valtuudet tiedustella – omia tarpeitaan varten sekä vaihtotavaraksi muiden tiedustelupalvelujen kanssa.

Teknisestä toteutuksesta vastaisi Tikkakoskella sijaitseva Puolustusvoimien Viestikoekeskus. Sillä olisi oikeus siepata tietoa esimerkiksi Suomen rajat ylittävistä tietoliikennekaapeleista, joissa kulkee niin puhelin- kuin internet-liikennettä.

Venäjältä kulkee Suomen kautta merkittävä tietoliikenneyhteys Eurooppaan. Ruotsin kautta menevän tietoliikennekaapelin lisäksi uusi Sea Lion -merikaapeli kuljettaa tietoliikennettä Venäjältä Suomen kautta suoraan Saksaan.

Suomi on siis tiedustelutiedon suhteen paikassa, joka kiinnostaa etenkin Yhdysvaltoja.

Suomen ja Yhdysvaltojen tiedusteluyhteistyöllä on pitkät juuret.

Suomalaiset sotilastiedustelu-upseerit ovat tiettävästi pitäneet läheisiä yhteyksiä Yhdysvaltoihin läpi kylmän sodan. Yhdysvalloista on ostettu tiedustelukalustoa 1960-luvulta alkaen.

Eversti Pertti Suominen kertoo Armeijan silmänä ja korvana -kirjassaan Suomen sotilastiedustelun pitkäaikaisesta päälliköstä Raimo Heiskasestahttps://www.hs.fi/haku/?query=raimo+heiskasesta siitä, miten Suomi lähetti Yhdysvaltoihin analysoitavaksi esimerkiksi vedenalaisten kuuntelulaitteiden nauhoituksia. Tiedot neuvostolaivaston aluksista ja niiden liikkeistä olivat Suomelle myös hyvää vaihtotavaraa muiden tiedustelupalvelujen kanssa.

Suomen ja Yhdysvaltojen tiedusteluyhteistyö on ollut tiivistä jo ennen nykyistä tiedustelulakihanketta. HS:n tietojen mukaan Espoon Kilossa sijainneiden Puolustusvoimien tilojen suunnittelussa varauduttiin yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa 2000-luvun puolivälissä.

Tiedustelusuhteista kertoo myös vierailu, jonka suomalaiset tekivät Yhdysvaltoihin. Vuonna 2014 toimittaja Jason Leopoldhttps://www.hs.fi/haku/?query=jason+leopold julkaisi Yhdysvaltojen julkisuuslainsäädännön nojalla NSA:lta eli Yhdysvaltain kansalliselta turvallisuusvirastolta saatuja matkalaskutietoja. Eräässä laskudokumentissa on sarake nimeltä lähde. Siinä matkan kohdalla lukee: Finnish Intelligence Research Establishment, Suomen puolustusvoimien Viestikoelaitos.

Toukokuun 5. ja 10. päivän välillä vuonna 2013 oli tehty matka Merrimackin kaupunkiin New Hampshiren osavaltiossa.

Matkaan, hotelliin, auton tai autojen vuokraamiseen, bensaan ja päivärahoihin on kulunut 17 449 dollaria. Matkan syyksi on kerrottu tehdastestaus, eli tilaajan ja järjestelmäntoimittajan yhteistyössä toteuttama toiminnallinen tarkastus. Tehdastestaukset osoittavat, täyttävätkö ohjelmistot ja laitteet niille asetetut vaatimukset.

Viestikoelaitoksen tarkka rooli ei käy asiakirjasta ilmi.

Yhdysvaltojen ja Suomen lämpimät välit tulivat ilmi myös aineistoissa, jotka Edward Snowdenhttps://www.hs.fi/haku/?query=edward+snowden paljasti vuonna 2013. Aineistoon sisältyy NSA:n kalvo vuodelta 2013, jossa kerrotaan Yhdysvaltojen eri yhteistyökumppanuuksien tasoista. Suomen kanssa oli tehty tason kolme, kahdenvälinen, kumppanuussopimus.

Uusien tiedustelulakien myötä Suomen ja Yhdysvaltain tiedustelusuhteen voi odottaa syvenevän entisestään, jos vertailukohtaa haetaan Ruotsista.

Snowdenin paljastamien asiakirjojen mukaan Ruotsin tiedustelun pitkä yhteistyö Yhdysvaltain kanssa läheni entisestään vuoden 2008 jälkeen. Tuolloin Ruotsin signaalitiedustelua harjoittava FRA sai pääsyn Venäjältä Itämeren pohjaa pitkin tulevaan tietoliikennekaapeliin.

Ruotsin yleisradioyhtiö SVT ja brittilehti The Guardianin toimittaja Glenn Greenwaldhttps://www.hs.fi/haku/?query=glenn+greenwald kertoivat Yhdysvaltain ja Ruotsin yhteistyöstä vuonna 2013.

”NSA:n suhde FRA:n kanssa, joka on erittäin pätevä, innovatiivinen ja luotettava kumppani, jatkaa kasvuaan. FRA tarjosi NSA:lle pääsyä kaapelista keräämäänsä tietoon vuonna 2011, tarjoten ainutlaatuista tietoa tärkeistä venäläisistä kohteista”, eräässä SVT:n haltuunsa saamassa asiakirjassa todetaan.

Kun Suomi pääsee uusien tiedustelulakien myötä entistä paremmin kiinni myös Venäjältä tulevaan tietoon, on mahdollista, että Suomen tiedustelutiedon arvo nousee ja Ruotsin voi vastaavasti laskea.

Tiedustelulakien myötä Suomen status kansainvälisessä tiedusteluyhteisössä nousee. Se herättää myös monia kysymyksiä.

Millaista ja miten tiivistä tiedusteluyhteistyötä Suomi tulee jatkossa harjoittamaan esimerkiksi Yhdysvaltain kanssa?

Monen tiedustelupalvelun on laillisesti hankalampaa kerätä tiedustelutietoa omista kansalaisistaan. Se on kielletty esimerkiksi NSA:lta. Näin ollen ne saattavat ulkoistaa omien kansalaistensa tiedustelun toisen maan tiedustelupalvelulle.

Tällaisesta järjestelystä on pitkään spekuloitu esimerkiksi Five Eyes -nimisen tiedusteluliittouman yhteydessä. Sen muodostavat Yhdysvallat, Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.

Voisiko Suomi jatkossa kerätä esimerkiksi tiedustelutietoa Yhdysvaltain kansalaisista Suomessa, ja toimittaa sitä Yhdysvalloille? Ja jos näin on, millaista tietoa Suomi voisi saada vaihdossa?

Entä saattaako suomalaisten tietoja päätyä esimerkiksi Yhdysvaltojen tiedustelupalveluille?

Lakiluonnoksissa säännellään tarkasti siitä, mitä tietoa sotilas- ja siviilitiedustelu voivat kerätä ja miten tiedustelua valvotaan. Tiedon luovutuksesta eteenpäin puhutaan vain vähän.

Puolustusministeri Jussi Niinistöhttps://www.hs.fi/haku/?query=jussi+niinisto (sin) listasi viime viikolla seminaarissa Suomen tärkeimpiä puolustusyhteistyön kumppaneita. Niinistön mukaan Ruotsi ja Yhdysvallat ovat puolustusyhteistyössä erityisasemassa.

Vaikuttaa siltä, että myös Suomen tiedusteluyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on läheistä.

Siitä Niinistö kieltäytyi sanomasta mitään. Niinistö ei myöskään vastannut siihen, voiko tulevien tiedustelulakien https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005489639.htmlperusteella Yhdysvaltoihin mennä tietoja Suomen kansalaisista
 
Nämä tekevät mahdollisen myyrän elämän kovin ahtaaksi, käynti kotiluolan ulkopuolella voi päätytyä käpälälautaan ja Venäjän vakoilijoiden vapaa mellastus tulisi loppumaan.
Valinta on oikeastaan Suomi tai Venäjän myyrien tukeminen, Isänmaa tai Venäjä siina valinta kun tiedustelulakeja säädetään


Tiedustelulait antaisivat Supolle ja Puolustusvoimille mahdollisuuden seurata verkkoa, murtaa salasanoja ja tekeytyä toiseksi ihmiseksi
Jos lait säädetään, tiedusteluoperaatioille tarvittaisiin keinosta riippuen joko Helsingin käräjäoikeuden lupa tai viranomaisen sisäinen päätös.
Päivän lehti 19.12.2017


Tiedustelulait antaisivat Supolle ja Puolustusvoimille mahdollisuuden seurata verkkoa, murtaa salasanoja ja




HS

Julkaistu: 19.12. 2:00

19.12. 2:00


Tiedustelua koskevat lait ovat tulossa poliittisen keskustelun ytimeen. Lakiluonnokset ovat lainsäädännön arviointineuvostossa, ja lähiaikoina hallituksen on määrä antaa esitys eduskunnalle.

Lakien säätäminen edellyttää muutoksia perustuslakiin. Siksi eduskunnassa tarvitaan viiden kuudesosan enemmistö, jos lait halutaan voimaan kuluvan vaalikauden aikana.

Jos lait säädetään, tiedusteluoperaatioille tarvittaisiin keinosta riippuen joko Helsingin käräjäoikeuden lupa tai viranomaisen sisäinen päätös.

Lait sallisivat verkon seurannan ja valeroolit
Lakiluonnoksen puhutuin kohta on siinä ehdotettu lupa Suomen rajat ylittävän tietoliikenteen seurantaan. Internetin tietoliikennetiedustelu olisi kohdennettua ja keskittyisi tunnistetietoihin.



Suomen sisäistä internet-liikennettä ei esityksen mukaan saisi seurata samalla menetelmällä.

Jos Puolustusvoimat nappaa vahingossa Suomen sisäistä internet-liikennettä, tiedostot pitää heti hävittää. Tällaista tilannetta pidetään mahdollisena, sillä Suomen sisäinen liikenne koukkaa toisinaan ulkomaiden kautta.

Luonnokseen kuuluu paljon muutakin kuin signaalitiedustelua.

Tiedustelussa voi esimerkiksi tekeytyä toiseksi ihmiseksi tai ammatinharjoittajaksi, murtaa laitteiden salauksia ja salasanoja tai pysäyttää ja jäljentää postilähetyksiä.

Vähäisillä rajoituksilla Puolustusvoimat voisi tiedustella niin sanottuja ”valtiollisia toimijoita”, mikä tarkoittaa vieraan valtion edustajia tai tiedusteluorganisaatioita.

Muita kuin valtiollisia toimijoita Puolustusvoimat voisi tiedustella, jos niillä ”voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys tietojen saamiseksi tiedustelutehtävän kannalta”.

Lisäksi pykälissä on merkittävä rajoitus: kenenkään vakituista kotia ei saa tarkkailla eikä kuunnella. Toisen ihmisen kotona ei myöskään lähtökohtaisesti saa esiintyä väärällä henkilöllisyydellä tietojen saamiseksi.

Kohteet eivät välttämättä saisi tietää tiedustelusta
Osa tiedustelun keinoista on sellaisia, että niistä on kerrottava kohdehenkilöille, osa taas saisi jäädä kohteilta pimentoon.

Välissä on vielä menettely, jossa Supo tai Puolustusvoimat voi viivyttää ilmoitusta jopa vuosia tuomioistuimen päätöksellä. Lisäksi eri kohdissa on poikkeuksia, jotka saattavat kumota itse pääsäännön siitä, mitä kohteiden tulisi saada tietää asiasta.

Uusia keinoja sisäiseen tiedusteluun
Alun perin Supolle ja Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle piti antaa oikeudet vain Suomen valtionrajat ylittävään tietoliikennetiedusteluun, ulkomaan henkilötiedusteluun sekä ulkomaan tietojärjestelmätiedusteluun.

Valmisteluvaiheessa lakihankkeeseen tuli mukaan sisäiseen tiedusteluun liittyviä keinoja.

Uusia Suomen sisäisen tiedustelun keinoja olisivat paikkatiedustelu sekä jäljentäminen. Paikkatiedustelussa Supo ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos saisivat oikeuden jäljentää löytämiään asioita. Oikeutta jäljentää haetaan myös postilähetyksiin.

Lupa tähän tiedustelumuotoon edellyttäisi, että etsittävällä tiedolla on erittäin tärkeä merkitys tietojen saamiseksi tiedustelutehtävän kannalta. Silloinkaan paikkatiedustelua ei saisi tehdä kenenkään kotiin.

Peitelty tiedonhankinta tarkoittaa henkilötiedustelua, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yleensä keskustelemalla, myös sosiaalisessa mediassa.

Tällaisessa vuorovaikutuksessa sotilastiedustelulla olisi oikeus käyttää vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että tiedustelija voi esittäytyä väärällä henkilöllisyydellä ja kertoa olevansa joku muu kuin todellisuudessa on. Tätä ei kuitenkaan saa tehdä asunnossa, ei edes asunnon haltijan hyväksynnällä.

Peitetoimintaa saisi tehdä myös internetissä, mikä tarkoittaa luonnollisesti myös sosiaalista mediaa. Nuoren amerikkalaisnaisen Facebook-profiilin takana voisi olla vaikka suomalainen tiedustelu-upseeri.

Teknisen kuuntelun ja katselun keinoin voisi seurata henkilöiden välistä yhteydenpitoa. Tarkoituksena tulee olla se, että viestin tai keskustelun sisältöä tai sen osapuolten toimintaa selvitetään. Vastaava pätee myös tekniseen katseluun eli kuvaamiseen.

Teknisen laitetarkkailun myötä sotilastiedustelulla tai Supolla olisi oikeus asentaa esimerkiksi puhelimeen tai tablettiin tarkkailun mahdollistava ohjelmisto.
 
SSD levyt on melko heppoisia. Itse olen joskus kirveksellä veistellyt sellaisen palasiksi kun piti varmistaa ettei eräs naku kotivideo (ei mitään laitonta tosin) vahingossakaan pääse koskaan internettiin. Postimerkkiä pienemmät palaset levittelin vaellusreissun aikana useamman kymmenen kilometrin matkalle Kainuun korpea.
Tiedetään, sun Sports Tracker oli aika hepposesti suojattu. Se mitä tapahtui siinä videolla kuuden minuutin kohdalla oli aika hupaisaa! Lopussa vähän lässähti, joten ei ihme että yritit päästä siitä eroon.
 
Jatkoin tapaukseen liittyvien lakien tutkimista, koska media ei niistä päsääntöisesti kerro vaan vetoaa lähinnä yleviin journalistisiin ohjeisiin. Lauralta takavarikoidusta materialista ei saa etsiä vuotajaa. Mutta siitä materiaalista saa ilmeisesti etsiä todisteita muista rikoksista.

Lopussa kerrotaan että takavarikko on oikeutettu jos asiakirjaa ei voi erottaa muista todisteista.

Pakkokeinolain mukaisesti oikeus joutuu puntaroimaan voiko koneen läpikäynti tuoda lisäarvoa julkaisurikokseen, jotta ristiriita lähdesuojan kanssa olisi hyväksyttävissä.

Jos olisin tuomari, niin en antaisi lupa köyttää takavarikoitua materiaalia, koska turvallisuusasian paljastaminen on muutenkin hyvin kiistaton. Tiedon säilyttämisrikoksessa taas ensisijainen vastuu on mielestäni puolustusvoimien puolella eikä siksi mahdollisen säilytyksen menettelytapavirhe olisi riittävän raskas epäily.

-------

Tuntuuhan tämä pahalta, mutta ollaan kuitenkin oikeusvaltiossa, jossa laki määrää miten pitää toimia. Hyvä asia silti on, että tuomio Hesarille on silti todennäköinen ja jatkossa media on varmasti tarkempi.

-----

Asiassa on myös PR-puoli. Jos lähdesuoja murretaan laittomasti siirtyvät sympatiat lehdistön puolelle. Tällä olisi iso merkitys tuleviin lainsäädännön muutoksiin. Varsinkin vihreät, vasemmisto ja ehkä demaritkin pystyisivät käyttämään lähdesuojan murtoa perusteena uusille lakimuutoksille, jotka voisivat tehdä tilanteesta paljon nykyistä pahemman.

Paras lopputulema on, että julkaisusta tuomio, toivottavasti ehdoton vaikka luultavasti ehdollinen. Se toimii pidikkeenä uusien vuotojen osalta. Kansa ei silti koe että lehdistönvapautta olisi perusteettomasti rajoitettu varsinkaan jos lähdesuojaa itsessään ei murreta.

Maanpuolustuksellinen etu on osoittautunut arvoksi, jonka loukkaamista suomalaiset eivät arvosta.

3 §
Läheisiin henkilöihin sekä vaitiolovelvollisuuteen ja -oikeuteen liittyvät takavarikoimis- ja jäljentämiskiellot

Rikoksesta epäillyn tai häneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön hallusta ei saa takavarikoida tai jäljentää todisteena käytettäväksi asiakirjaa, joka sisältää epäillyn ja sanotun henkilön taikka mainitussa suhteessa epäiltyyn olevien henkilöiden välisen viestin. Tällaisen asiakirjan saa kuitenkin takavarikoida tai jäljentää, jos tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Asiakirjaa ei saa takavarikoida tai jäljentää todisteena käytettäväksi, jos sen voidaan olettaa sisältävän sellaista, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä tai mainitun luvun 24 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu henkilö saa kieltäytyä kertomasta, ja asiakirja on edellä tarkoitetun henkilön tai sen hallussa, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus tai -oikeus on säädetty.
Asiakirja saadaan kuitenkin 2 momentin estämättä takavarikoida tai jäljentää, jos henkilö voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 3 momentin nojalla velvoittaa todistamaan tai 24 §:n 4 momentin nojalla velvoittaa vastaamaan kysymykseen ja jos tutkittavana on tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu rikos.

Asiakirja saadaan 1 ja 2 momentin estämättä pitää takavarikoituna tai jäljennettynä, jos sen irrottaminen muusta takavarikon kohteesta ei ole mahdollista.
 
Jatkoin tapaukseen liittyvien lakien tutkimista, koska media ei niistä päsääntöisesti kerro vaan vetoaa lähinnä yleviin journalistisiin ohjeisiin. Lauralta takavarikoidusta materialista ei saa etsiä vuotajaa. Mutta siitä materiaalista saa ilmeisesti etsiä todisteita muista rikoksista.

Lopussa kerrotaan että takavarikko on oikeutettu jos asiakirjaa ei voi erottaa muista todisteista.

Pakkokeinolain mukaisesti oikeus joutuu puntaroimaan voiko koneen läpikäynti tuoda lisäarvoa julkaisurikokseen, jotta ristiriita lähdesuojan kanssa olisi hyväksyttävissä.

Jos olisin tuomari, niin en antaisi lupa köyttää takavarikoitua materiaalia, koska turvallisuusasian paljastaminen on muutenkin hyvin kiistaton. Tiedon säilyttämisrikoksessa taas ensisijainen vastuu on mielestäni puolustusvoimien puolella eikä siksi mahdollisen säilytyksen menettelytapavirhe olisi riittävän raskas epäily.

-------

Tuntuuhan tämä pahalta, mutta ollaan kuitenkin oikeusvaltiossa, jossa laki määrää miten pitää toimia. Hyvä asia silti on, että tuomio Hesarille on silti todennäköinen ja jatkossa media on varmasti tarkempi.

-----

Asiassa on myös PR-puoli. Jos lähdesuoja murretaan laittomasti siirtyvät sympatiat lehdistön puolelle. Tällä olisi iso merkitys tuleviin lainsäädännön muutoksiin. Varsinkin vihreät, vasemmisto ja ehkä demaritkin pystyisivät käyttämään lähdesuojan murtoa perusteena uusille lakimuutoksille, jotka voisivat tehdä tilanteesta paljon nykyistä pahemman.

Paras lopputulema on, että julkaisusta tuomio, toivottavasti ehdoton vaikka luultavasti ehdollinen. Se toimii pidikkeenä uusien vuotojen osalta. Kansa ei silti koe että lehdistönvapautta olisi perusteettomasti rajoitettu varsinkaan jos lähdesuojaa itsessään ei murreta.

Maanpuolustuksellinen etu on osoittautunut arvoksi, jonka loukkaamista suomalaiset eivät arvosta.

3 §
Läheisiin henkilöihin sekä vaitiolovelvollisuuteen ja -oikeuteen liittyvät takavarikoimis- ja jäljentämiskiellot

Rikoksesta epäillyn tai häneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön hallusta ei saa takavarikoida tai jäljentää todisteena käytettäväksi asiakirjaa, joka sisältää epäillyn ja sanotun henkilön taikka mainitussa suhteessa epäiltyyn olevien henkilöiden välisen viestin. Tällaisen asiakirjan saa kuitenkin takavarikoida tai jäljentää, jos tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Asiakirjaa ei saa takavarikoida tai jäljentää todisteena käytettäväksi, jos sen voidaan olettaa sisältävän sellaista, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä tai mainitun luvun 24 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu henkilö saa kieltäytyä kertomasta, ja asiakirja on edellä tarkoitetun henkilön tai sen hallussa, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus tai -oikeus on säädetty.
Asiakirja saadaan kuitenkin 2 momentin estämättä takavarikoida tai jäljentää, jos henkilö voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 3 momentin nojalla velvoittaa todistamaan tai 24 §:n 4 momentin nojalla velvoittaa vastaamaan kysymykseen ja jos tutkittavana on tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu rikos.

Asiakirja saadaan 1 ja 2 momentin estämättä pitää takavarikoituna tai jäljennettynä, jos sen irrottaminen muusta takavarikon kohteesta ei ole mahdollista.

Mielenkiintoista. Entä miten mahdolliset tuomiot? Turvallisuussalaisuuden julkistaminen on kai 4kk - 4 vuotta vankeutta. Entä virkasalaisuuden rikkominen? Tämän mukaan siitä tulisi lievempi tuomio - ei kai nyt niin voi olla, että vuotaja pääsisi vähemmällä?

https://www.minilex.fi/a/virkasalai...tuottamuksellinen-virkasalaisuuden-rikkominen
 
Mielenkiintoista. Entä miten mahdolliset tuomiot? Turvallisuussalaisuuden julkistaminen on kai 4kk - 4 vuotta vankeutta. Entä virkasalaisuuden rikkominen? Tämän mukaan siitä tulisi lievempi tuomio - ei kai nyt niin voi olla, että vuotaja pääsisi vähemmällä?

https://www.minilex.fi/a/virkasalai...tuottamuksellinen-virkasalaisuuden-rikkominen

Eiköhän vuotajaa odota vakoilusyyte (1-10 vuotta). Tavallaan vakoilun selvittämiseksi lähdesuojan murtaminenkin voisi kai olla mahdollista.

Uskoisin silti, että murtamisen seuraukset olisivat tulevan älämölön takia hyötyjä isommat. Älämölö saattaa johtaa muuttuviin lakeihin. Onneksi en joudu arvioimaan sitä itse vaan minua viisaammat arvioikoot nämä asiat.

5 § (21.4.1995/578)
Vakoilu

Joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava vakoilustavankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
 
PV:n henkilökunta punaleimaa jopa p*skapaperin ennenkuin pudottaa sen pönttöön.

Asiakirjojen turvaluokitukselle on ihan oikeita syitäkin, mutta joskus syynä on laiskuus, ei viitsitä pohtia oikeaa turvaluokitustasoa vaan määritetään se aina salaiseksi, joskus tietoa salataan oman aseman pönkittämiseksi ja ja joskus henkiön egoa kutkuttaa se että oma muistio on "salainen"

Seurauksena sitten on että käyttöohjeita, teknisiä speksejä ja joskus ihan myyntiesiteitä on "salattu". VKL salaa aineistoa jonka svedut ja jenkit laittavat internet-sivuilleen.
 
Näin maallikkona voisin todeta, että jos lakia tulkitaan niin, että rikoksen tunnusmerkistö täyttyy vain, jos koko dokumentti sellaisenaan julkaistaan, ollaan metsässä ja syvällä. Jo yksittäinen sana, kuten operaation peitenimi, voi olla kohtalokas.

Itse mietin että kuinka helppoa on nyt alkaa etsimään noiden muiden laitosten yhteyshenkilöitä, joiden työnkuvana on auttaa sotilastiedustelua..
 
Viimeksi muokattu:
Onko tästä vedettävä se johtopäätös, että Venäjä kannattaa Niinistöä Suomen presidentiksi? Vai onko kyseessä peri-venäläinen tupla-maskirovka eli itse asiassa Venäjä ei kannata Niinistön jatkoa, joten laittaa Bäckmanin kannattamaan Niinistön jatkoa, jotta vastareaktiona ihmisten kannatus Niinistölle vähenisi? En tiedä, pysyinkö itsekään mukana tässä ajatusketjussa!


V-ttu, mietin samaa, että kyllä tässä hommassa yksinkertainen ihminen ei enää pysy mukana:)
 
Back
Top