HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Hägglund Ylen nettiuutisissa. Ei usko ideologaan eikä salaliittoihin. Ei myöskään hakkeriin. Pitää jakopiiriä niin pienenä että vuotaja voisi jopa löytyä.

Puolustusvoimien entinen komentaja sanoo: Niitä sai lukea työpaikalla ihan rauhassa, mutta kotiin niitä ei saanut viedä, se oli kiellettyä.

Hägglundin mukaan vuotaja voi hyvin löytyä aivan jostain muualta kuin virkamieshuipulta.
– Joku ihan työntekijä sen asiakirjan alunpitäen tekee, ei hänen tarvitse olla ylimmällä tasolla. Näin ollen ei sitä (vuotajaa) voi liittää suoraan johonkin johtoportaaseen, vaan se on pitkin matkaa.

Ja linkki, kun verot kumminkin maksetaan: https://yle.fi/uutiset/3-9984802

Jaahas, Kustaa on kaivettu taas naftaliinista kommentoimaan. Onneksi ei mennyt vanhuuttaan paljastamaan mitään näkemiensä dokumenttien sisällöstä. Mutta vahvistaa, että tarkkaa touhua on tuo ykköstason tietojen käsittely.
 
Sanomalla on, hmm... käsittääkseni, tietoverkko nurin, tai on ollut.
 
Tutulta kuulin just, että HS:llä on laajempi tietotekninen ongelmavyyhti päällä. Iso osa sovelluksista ollut nurin, ml. Outlook mykkänä koko päivän. Syytä ei voi kuin arvailla, mutta oisihan se melkoinen sattuma... Vähän alkaa vaikuttamaan tosiaan siltä, että siellä olisi vedetty tuhdimpi nippu johtoja irti konehuoneessa. Melkonen vyörytys käynnissä jos näin on.

@jokuvaan

No jos nyt foliohattuillaan, niin Venäjä tietää HS:n artikkelin pohjalta, että löytyy salaisia asiakirjoja. HS sata kertaa helpompi verkkohyökätä kuin Viestikoekeskus. Kaivataanko nyt Pietarista käsin asiakirjoja esille?
 
Mahtaneeko Hesarin tietotekniset ongelmat liittyä tähän tietovuotoon, esim. sähköpostien varmuuskopioiden tuhoamista tai sitten viranomainen ottaa varmuuskopioita ja logeja talteen?

Se että läppäri halutaan tuhota, viittaa siihen, että läppäristä käsin on käyty sähköpostinvaihtoa. En usko tavis-toimittajan kykenevän käyttämään sitä kehittyneempiä viestijärjestelmiä.

En usko että päätoimittaja saa potkuja, se suututtaisi punavihreitä tilaajia.

Uskoisin syylliseksi löydättänen Halla-ahon...niin kuin kaikkiin muihinkin kohuihin...
 
Mulla on kyllä vanhastaan se käsitys, että PV:llä on oma täysin erillinen tietoverkko, ainakin näissä tapauksissa. Yleinen käytäntöhän yksityisellä puolella on käyttää loogisesti eristettyä verkkoa.
Muistan joskus kun puhelinverkkoon kiinnitettävien kojeiden osalta, joilla ei itsessään ollut mitään omaa kytkentää muuhun tekniseen laitteistoon (lukuunottamatta sähköverkkoa), piti odottaa yli puolivuotta pääesikunnasta hyväksyntää. Ja laitteet olivat vielä julkisessa tilassa.

Minun on täysin mahdoton uskoa, että salaisia tietoja käsitteleviä asiakirjoja käsiteltäisiin laitteilla, joihin voisi työntää mitään ulkoista muistia, vaihtaa näppistä tai muuta osaa, saati tamperoida itse härpäkettä. Kaikista laitteista on taatusti tarkka yksilökohtainen kirjanpito. Jos niitä siirrellään kuriirilla, niin kyllähän kuriiripalvelut ovat sen mukaisia. Näin on myös yksityisellä puolella. On dokumentoitu, ja tunnistettu ja audit-trail löytyy koko siirrosta ja on pakattu ja sinetöity niin ettei kyllä pysty ilman kiinnijäämistä käpälöimään.

Täysin toinen asia sitten on se, miten Hesari näitä asioita käsittelee. Läppäri+kellari+vasara+tulipalo ei lupaa mitään kovin hyvää.. pikemminkin kuulostaa todella karsealta. Toivon todella, että siellä on sen verran älliä tietoturvasta vastuullisilla ettei näistä salaisista asioista ole jälkiä läppäreissä - vaan kyse on vaikka toimittajan omista synkistä salaisuuksista joiden pelkää pääsevän esille jos sattuu tulemaan vaikka kotietsintä. Joka sitten tulikin - kun oikein sitä houkutteli.
 
Ulkomaiden tiedustelupalvelut hakkeroi kilpaa sisälle HS servereihin + Anonymous ja muutama muu hakkeriporukka :D

Ei varmaan poissuljettua tämäkään, kun ei tämäntyyppistä materiaalia ihan joka päivä käsitellä huolimattomasti. Kyllähän tuo koneen vasarointi jo kielii siitä, ettei kaikki tietoja käsitelleet välttämättä ole tietoturva-asioissa kärkipään ketjujen pelaajia, joten tiedonmurusia saattaisi sopivia paikkoja koputtelemalla löytyä.
 

En usko tuohon ”hävinnyt, pudonnut, jäänyt väärään paikkaan”. Eikö tuo ole todella helppo todentaa, jos jokainen kappale on numeroitu ja jonkun kuitilla? Mikä kappale ja kenen kuitilla jäi palauttamatta kassakaappiin?

Jos joku tietää, niin miten saadaan estettyä asiakirjan valokuvaaminen? Jos kännykkä pitää jättää turvatilan ulkopuolelle, mistä tiedetään, ettei taskussa ole toista esim. lentotilassa?

Kannattaisiko tätä lähteä purkamaan siitä, ketkä ovat saaneet olla yksin ko. asiakirjan kanssa? Ilmeisesti ministerit eivät ole saaneet olla yksin asiakirjan kanssa, vaan paikalla on aina ollut esittelijä. Montako esittelijää voi tällä yhdellä asiakirjalla olla? Asiakirjan ikä laajentaa joukkoa, jotka ovat voineet sen kuitata ulos, mutta silti varmaan ollaan yhden käden sormissa?
 
Yllämainitusta jutusta:


Tuota samaa on toistanut useampikin henkilö. Käsittääkseni asialla ei ole mitään merkitystä, siksipä tuo vaikuttaakin vastahyökkäys taktiikalta. Rike yritetään laimentaa ja keskustelu siirtää sivuraiteille vaatimalla todisteita, että tietojen julkaisusta on aiheutunut vahinkoa.

"Merkillepantavaa on, että kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, mikä HS:n jutussa voisi aiheuttaa vaurioita Suomen turvallisuudelle."

Merkillepantavaa on sekin, että jos ajan klo 04:00 poutaisena kesäkuisena aamuna tyhjää Lahdentietä nopeaan ajoon suunnitellulla urheiluautolla vaikka 160 km/h niin kortti lähtee. Vaikka kukaan ei pysty osoittamaan mikä teossa aiheuttaa vaaraa Suomen liikenneturvallisuudelle.
 
Kyllähän tuo koneen vasarointi jo kielii siitä, ettei kaikki tietoja käsitelleet välttämättä ole tietoturva-asioissa kärkipään ketjujen pelaajia, joten tiedonmurusia saattaisi sopivia paikkoja koputtelemalla löytyä.

Arvaus:

Laura menee paniikkiin ja päättää hävittää todisteen söpöllä pinkillä My Little Pony -vasaralla.

Laura ei kuitenkaan halua menettää omia tärkeitä tietojaan. Niinpä hän siirtää tiedostot koneelta ensin muistitikuille tai irtokovalevyille.

Sitten Laura siirtyy vasaroimaan läppärin akkua.

Sitten tulee palokunta ja poliisi.

Sitten Laura kertoo että mitkä tallennusvälineet ovat niitä, joita poliisi ei saa tutkia sen takia, että niistä olisi poliisille hyötyä.

Mielessä käy muuten sellainen, että akkujen vasarointihan on turvallisuussyistä kiellettyä toimintaa. Paljon vaarallisempaa kuin vaikka tavalliset tulitikkuleikin tai tähtisädetikkuilut.

Osaako kukaan sanoa, että miten toi kerrostalon (?) kellarissa perseily suhtautuu
käytännön tasolla rikoslain 34 lukuun?

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L34
 
Arvaus:

Laura menee paniikkiin ja päättää hävittää todisteen söpöllä pinkillä My Little Pony -vasaralla.

Laura ei kuitenkaan halua menettää omia tärkeitä tietojaan. Niinpä hän siirtää tiedostot koneelta ensin muistitikuille tai irtokovalevyille.

Sitten Laura siirtyy vasaroimaan läppärin akkua.

Sitten tulee palokunta ja poliisi.

Sitten Laura kertoo että mitkä tallennusvälineet ovat niitä, joita poliisi ei saa tutkia sen takia, että niistä olisi poliisille hyötyä.

Mielessä käy muuten sellainen, että akkujen vasarointihan on turvallisuussyistä kiellettyä toimintaa. Paljon vaarallisempaa kuin vaikka tavalliset tulitikkuleikin tai tähtisädetikkuilut.

Osaako kukaan sanoa, että miten toi kerrostalon (?) kellarissa perseily suhtautuu
käytännön tasolla rikoslain 34 lukuun?

Yleisvaaran aiheuttaminen. Vähän sama kuin leikkisi tulitikuilla.
 
Kannattaisiko tätä lähteä purkamaan siitä, ketkä ovat saaneet olla yksin ko. asiakirjan kanssa? Ilmeisesti ministerit eivät ole saaneet olla yksin asiakirjan kanssa, vaan paikalla on aina ollut esittelijä. Montako esittelijää voi tällä yhdellä asiakirjalla olla? Asiakirjan ikä laajentaa joukkoa, jotka ovat voineet sen kuitata ulos, mutta silti varmaan ollaan yhden käden sormissa?

Ministereiden kohdalta tuon ovat tosiaan jo varmistaneet julkisuudessa sekä Vanhanen että Kanerva. Ike viimeksi eilen illalla. Saavat lukea paperin esittelijän ollessa läsnä. Tämän jälkeen dokumentit kerätään pois.
 
Ilta-Sanomien näkemys lähdesuojasta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005495254.html


HS:n toimittajilla on esitutkinnassa oikeus kieltäytyä vastaamasta kaikkiin kysymyksiin, koska he ovat itse epäillyn asemassa. Sen lisäksi heillä on lähdesuojaoikeus, jonka takia poliisin tutkintakeinot ovat joiltain osin rajoitettuja esimerkiksi juuri kotietsinnän osalta.

Lähdesuoja ei tässä tapauksessa murru, koska turvallisuussalaisuuden paljastamisen maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta. Lähdesuojan raja menee kuudessa vuodessa: se murtuu murhajutussa, mutta ei törkeän veropetoksen tutkinnassa.

Toisaalta poliisilla on muitakin keinoja lähteen selvittelyyn kuin epäillyiltä kysyminen. Turvallisuussalaisuuden paljastamista tutkittaessa sallittuja ovat muun muassa kaikki telepakkokeinot.

Olisi hyvä tutkia ketkä ovat olleet ajamassa maksimi tuomiota vain neljään vuoteen, samat ihmiset jotka huutavat lähdesuojasta on oma veikkaukseni.
Ideointi on voinut tulla Venäjältä josta syötetty hölmöläisille.
 

Ville Niinistö Tikkakosken kohusta: Viestikoekeskus toimii ”hämärällä alueella” – ”Laillisuudesta ei takeita”

Tikkakosken kohutun Viestikoekeskuksen toiminnasta tulisi tehdä vuosittain oma raportti, katsoo vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö. Nykytilanne on hyvin hankala, kun Tikkakoskella tiedustelua harjoittava Viestikoekeskus ei julkaise mitään raporttia, eikä sen toimintaa juuri lailla säädetä.

Viestikoekeskus on noussut keskusteluun Helsingin Sanomien julkaistua sitä käsittelevän kohuartikkelin, jossa oli käytetty lehdelle vuodettuja Puolustusvoimien salaisia asiakirjoja.

–Nyt me olemme vasta lailla säätämässä sotilas- ja siviilitiedustelun valtuuksia. Tähän mennessä viestikoekeskus on toiminut vähän kuin lain hämärällä alueella, koska tämä sektori on huonosti säädeltyä, Niinistö sanoo Uudelle Suomelle.

–Heillä on käytäntöjä, joiden laillisuudesta ei voi olla takeita, koska niitä ei ole säädelty oikeastaan ollenkaan.

Niinistö toteaakin, että Helsingin Sanomien tietovuodon nostattamassa keskustelussa tulisi jo siirtyä siihen, miten tiedustelua jatkossa valvotaan. Toistaiseksi on ehdotettu mallia, jossa tiedustelun valvontaan perustettaisiin tiedusteluvaltuutetun virka sekä eduskuntaan kansanedustajista koostuva tiedusteluvaliokunta.

–Siinä Helsingin Sanomat on oikeassa, että he nostavat kysymyksen esille julkiseen keskusteluun. Ehkä se tapa, millä he jutun julkaisivat, oli huonosti harkittu, koska siitä jäi yhteiskunnallinen perustelu vähän vajavaiseksi ja mässäiltiin asiakirjojen salaisuudella tarpeettomasti, Niinistö sanoo.

–Mutta itse kysymys on olennainen: minkälaista sotilas- ja siviilitiedustelua viranomaiset Suomessa voivat tehdä, miten sitä parlamentaarisesti valvotaan ja mitä kansalaisilla on siitä oikeus tietää.

–Nykyisessä oikeustilassa me emme tiedä mitään.

Itse tietovuotoa Niinistö pitää hyvin vakavana ja hän arvioi, että kyse on hyvin todennäköisesti rikoksesta. Samalla hän kuitenkin painottaa, että Helsingin Sanomien mahdollista syyllisyyttä rikokseen on ”hyvin vaikea arvioida” ja hän toivookin ”jäitä hattuun” julkiseen keskusteluun sananvapaudesta.

Tietovuoto vaatii hänestä myös analysointia niin tasavallan presidentiltä, hallitukselta kuin eduskunnaltakin.
 
Miksi se teki sen.....SE on minusta koko tämän shown mielenkiintoisin pointti. Jälkiselityksistä ei tiedä vielä kukaan mitään, mutta tämä on ollut täysin harkittu temppu. Mitä agendaa se temppu ajelee?

Laatumetioihin olen kyllästynyt jo niin kauan sitten, että en edes muistakaan enää. En tykkää niistä vaihtoehtoisistakaan.

Yksi tapauksen seuraus saattaa olla vaikka se, että PV saa vahvemmat valtuudet leimata ja salata. Jopa se inhoittavan siviilimäinen -parlamentaarinen valvontakin- saattaa ottaa osumaa.....haluatteko sellaista ihan oikeesti? Halutaanko maahan tiedusteluelimiä, joita ei kukaan pidä niskavilloista kiinni lainkaan? Sellaisesta on surullisia esimerkkejä, kun tiedusteluelimet ovat alkaneet häntänä heiluttaa koiraa.

Joku operaatio tämä on, mutta mikä. Med kansalaisena tässä on tarjolla taas aasin rooli, sen typerän elikon, joka vaan vetää vankkureita laput silmien sivuilla. Ja sitten joku heiluttaa puolikasta porkkanaa kepin nokassa ja sytyttää kynttilän jossain etäisyydessä.

Miksi Snowden teki omansa?
Koska on koko ikänsä ollut subversion uhri ja uskoo toimivansa oikein, kasakka kiittää ja kumartaa.
 
Avaanpa minäkin nyt sanaisen arkkuni.

Pelkään pahoin, että tämä kommentti kuuluu kategoriaan "preaching to the choir" eli uskon tiedän muiden foorumilasten tietävän tämän, mutta kuitenkin...

HS:n puolelta ollaan sanottu että noissa vuodetuissa papereissa ei ole mitään sellaista, joka vaarantaisi suomen turvallisuutta. Että tässä tehtiin sisällön suhteen päättelyä ja halutaan ilmeisesti ottaa samalla kantaan sellaiseen ilmiöön että sotilasviranomaiset heiluttavat punaleimaisinta liian innokkaasti.

Vastapuolelta eli poliitikkojen ja sotilaiden suulla ollaan sanottu että haittaa ulkomaansuhteita.

Oikeastihan tässä siis tarkoitetaan että:
Tiedustelu on nykyään verkostoitunutta ja suomalaiset viranomaiset ovat saaneet mukavasti sekä virallisia, että epävirallisia kanavia pitkin ulkomailta tiedustelutietoa. Toki sitä on vastavuoroisesti annettukin.

Nyt kuitenkin tämän tiedon saanti jatkossa vaarantuu, kun ulkomaiset kumppanit eivät samassa määrin uskalla antaa suomalaisille tiedustelutietoa kun on käynyt ilmi että 1-luokan leimalla varustettua tietoa on vuodettu. Pelätään siis omien tietolähteiden tai tiedustelukyvykkyyksien paljastuvan kun suomalaisille toimitettu tiedustelumateriaali aikanaan sitten vuodetaan suomessa.

Tiedon sisällöllä siis ei tämän asian suhteen ole mitään merkitystä.

Vaikka Pirjo-tädin kuuluisan porkkanakakun reseptin vuotaminen - jos se olisi punaleima-kamaa - olisi haitallista. Ja pahasti haitallista, vaikkakaan ei siksi että reseptissä itsessään olisi jotain salaista.

Enkö ole seurannut mediaa ja aiheen ympärillä vellovaan keskustelua tarpeeksi tarkkaan, vai miksi en ole nähnyt että kukaan selittää tämän asian tavalliselle kansalaiselle? Mielellään toki paremmin kuin minä.
 
Koitan avata "miksi" kysymystä, mutta vähän tätä keissiä laajemmin. Keskityn koko journalistiseen kenttään ja sen kanssa monella tavalla samanhenkiseen osaan kansallisesta tärähtäneistöstämme.

En koita saada teitä "ymmärtämään" vaan käsittämään, että miksi.

Niin kuin olette jo kyllästymiseen asti huomanneet, niin otan tälläkin kertaa asiaan sosiaalipsykologisen lähestymiskulman - vaikkapa siksi, että sieltä löytyvillä työkaluilla on niin käsittämättömän helppoa ja nopeaa avata tämmöisten tapausten joitain kulmia.

Genreksi otan vertauskuvannollisuuden. Ja koitan kirjoittaa niin tiiviisti ja lyhyesti kuin yleensäkin asiani esitän.

Ajatelkaa kolonnialismia, siirtomaa-aikaa kaikkine lieveilmiöineen. Ajatelkaa siirtomaiden emämaita, niiden hallintoja ja siirtomaaisäntiä. Ajatelkaa niitä opportunistisia, sydämettömiä orjuuttajia, itsensä kohottajia ja toisten ihmisten inhimillisyyden, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kieltäjiä sekä ihan konkreettisia tuhoajia.

Noin... Jos saitte tuon kuvan päähänne, niin saitte päähänne kuvan journalistista, antifantista, rasismitutkijasta, LBGTDDFLSD -aktivistista ja kiihkofeminististä. Selitän. Käytän koko tuosta ryhmästä erisnimeä Pirjo-Petteri.

Me olemme Suomen kansalaisia. Meillä on suomalainen identiteetti. Olemme - toivottavasti - lojaaleja Suomelle ja läheisimmillemme. Elämme subsidiariteettimaailmassa, jossa konkreettinen sosiaalinen ja geneettinen etäisyys määrää lojaliteetteja ja arvoja.

Pirjo-Petteri elää kahdessa maailmassa. Toinen on abstraktioiden ja ideaalien maailma. Toinen on globaali vertais-, vaikutus- ja vertaisidentiteettiverkosto. Nämä nivoutuvat toisiinsa erottumattomalla tavalla.

Pirjo-Petteri ei siis ole identiteetiltään, lojaliteettirakenteiltaan, moraali- tai logiikkajärjestyksiltään suomalainen vaan globaali. Hänen kotimaansa on Globe - tai oikeammin sen erittäin elitistinen ja opportunistinen vaikuttajaverkosto. Annetaan sille nimeksi vaikka Glotter.

Glotterin suhde kansalisvaltioihin on täysin läpäisevällä tavalla kolonnialistinen. Glotter elää ja vaurastuu kuppaamalla kansallisvaltioita. Ne ovat laidunnettavaa karjaa, ryövättäviä ja orjuutettavia siirtomaita, rikkauksien lähteitä rohkealle seikkailijalle.

Samaan aikaan globaalit, julkilausutut moraalijärjestykset tuomitsevat epätasa-arvon, orjuuttamisen, hyväksikäyttämisen kolonnialismin, kulttuurilliset ja etnografiset syrjinnän ja mahdollisuuksien asettamisen perusteet...

Glotteristeilla on siis sisäinen ristiriita. Heidän huikea ihmeellisyytensä lepää juuri niiden asioiden varassa, jotka he tuomitsevat jyrkästi. He eivät halua luopua hillopurkeistaan, mutta eivät myöskään suostu näkemään itseään moraalittomina siirtomaaisäntinä.

Tämä ristiriita käynnistää defenssit. Defenssien mukana irtoaa adrenaliinia ja muita stressihormoneita. Ja defensseistä löytyy myös yksi osaratkaisu Pirjo-Petterin ongelmiin. Se on minän puolustusmekanismi nimeltä projektio.

Projektio tarkoittaa sitä, että ihminen "löytää" toisen ihmisen tai ryhmän toimintaa ohjaavaksi tai selittäväksi tekijäksi sellaisen oman piirteensä tai toimintamallinsa, jonka olemassaoloa ja luonnetta ei pysty myöntämään itselleen sen vuoksi että se on niin paska ja paha piirre.

Niinpä kolonnialistit "oivaltavat" että ei-kolonnialistit ovatkin pahoja, rumia, tyhmiä, ali-ihmisiä, joita täytyy suojella itseltään. Ja ennen kaikkea ei-kolonnialistit ovat muiden oikeuksia tuhoavia ja vaarantavia kolonnialisteja.

Ja eihän sellaisia vastaan taisteleminen voi mitenkään olla väärin, eihän?

Ja tottakai Pirjo-Petterit ovat kaikessa oikeassa koska kaikki muut Pirjo-Petterit kerran ovat samaa mieltä ja kerääntyvät yhdessä suojelemaan Pirjo-Pettereiden elitistisiä oikeuksia.

Jos tämä vertauskuva avasi kellekään sitä, että miten tietyn tärähtäneistön sisäinen maailma ja "ajattelu"prosessit toimivat, niin olisi kiva saada palautetta. (Jos joku nyt luki tänne asti.)


giphy-facebook_s.jpg
 
Back
Top