HULLUIMMAT aseet

Otan itselleni ("omankäden")oikeuden, pyytää huomioimaan myös Mustilla varustetun "Karin"; Libanonissa 80-luvun loppupuolella palvelleen Pasin. Tvällärit (tämä tvälläreiden syyttäminen nyt on kuulopuhetta... voihan se olla jokin muukin taho, esim. Äpyn toimitus - anteeksi mahdollinen mielipaha) olivat virittäneet Mustin, rakkaan raskaan 95mm sinkomme mallia 95S58-61. Karilla oli hyvä psykologinen vaikutus, kun pyssy oli niin iso, se vaikutti johonkin arabitaistelijain käpylisäkkeeseen tai muuten alensi testosteronitasoa, sekä jakoi statementin tosimiesten meiningistä - se rauhoitti monia tilanteita.
Kari ei varsinaisesti ollut meidän joukkueen vaunu, oli joskus meillä tosin lainassa, mutta jostain absurdista syystä jouduin mukaan prosessiin jossa:
- ählyille piti antaa näytös kovapanosammunnan muodossa(siis ihan vain oikea näytös eikä vittuilua)
- toimintaa oli monenlaista mm. krh:lla ja Mustilla noin muuten
- ja joku päätti että ammutaan nyt Karillakin
- ... en tiedä oliko kukaan koskaan vakavissaan ajatellut ampua, tai ampunut ennen vuotta -86 kyseisellä viritelmällä - mutta jotenkin jouduin mannekiiniksi sinne torniin.
Konstruktio perustui siihen, että kk-torniin oli tehty teline, josta Musti roikkui ristinivelen(jostain autosta saatu, oletan) varassa, ja suuntaamista varten siihen oli liitetty fillarin tanko ja olkatuki sekä jarrukahva laukaisimeksi. Yleisesti katsoen tämän nerokkaan vakaimen ongelma oli, että Musti on pahasti etupainoinen, jos ei ole ladattu. Ladattuna se on tasapainossa. Niin ja jännityksen lisäämiseksi, Mustissa ei ole varmistinta (jos joku tietää miten se varmistetaan, kiitos tiedosta). Eikä siinä Karissa ollut paljon pohdittu lataamistakaan, eipä silti. Eikä tietenkään ollut mitään ohjetta, saatika ohjesääntöä moisen viritelmän käyttämisestä.
Joten sain sitten houkuteltua kaverin lataajaksi ja yhdessä pähkittiin prosessi: lataus kansiluukusta, ja lataaja jättää lukon puoleen väliin kiinni (jolloin ase on varmistettu), vetää kansiluukun kiinni ja läpsii ampujaa jalkaan, ampuja kääntyy sen verran että saa vedettyä lukon kunnolla kiinni ja sitten eiku paukkumaan. Jos kuka on Mustilla ampunut - olkapäältä - niin tietää että kyllä muuten paukkuu :) Tuntuu kuin pää olisi laitettu kahden lekan väliin ja kaikki hampaan osittain irroitettu.
Jostain jumalten pilkasta johtuen ampuminen meni kuitenkin hyvin ja molemmat laukaukset osui ps-maaliin - niin kuin pitikin. Ensikertalainen kyseisessä urheilulajissa oli itsekin hämmästynyt. Taitoahan se tietenkin vain oli :)

Ei ehkä niin hieno kuin nämä ison maailman vermeet, mutta HULLU ase. Ja ainakin se on "itse tehty" .
 
Otan itselleni ("omankäden")oikeuden, pyytää huomioimaan myös Mustilla varustetun "Karin"; Libanonissa 80-luvun loppupuolella palvelleen Pasin. Tvällärit (tämä tvälläreiden syyttäminen nyt on kuulopuhetta... voihan se olla jokin muukin taho, esim. Äpyn toimitus - anteeksi mahdollinen mielipaha) olivat virittäneet Mustin, rakkaan raskaan 95mm sinkomme mallia 95S58-61. Karilla oli hyvä psykologinen vaikutus, kun pyssy oli niin iso, se vaikutti johonkin arabitaistelijain käpylisäkkeeseen tai muuten alensi testosteronitasoa, sekä jakoi statementin tosimiesten meiningistä - se rauhoitti monia tilanteita.
Kari ei varsinaisesti ollut meidän joukkueen vaunu, oli joskus meillä tosin lainassa, mutta jostain absurdista syystä jouduin mukaan prosessiin jossa:
- ählyille piti antaa näytös kovapanosammunnan muodossa(siis ihan vain oikea näytös eikä vittuilua)
- toimintaa oli monenlaista mm. krh:lla ja Mustilla noin muuten
- ja joku päätti että ammutaan nyt Karillakin
- ... en tiedä oliko kukaan koskaan vakavissaan ajatellut ampua, tai ampunut ennen vuotta -86 kyseisellä viritelmällä - mutta jotenkin jouduin mannekiiniksi sinne torniin.
Konstruktio perustui siihen, että kk-torniin oli tehty teline, josta Musti roikkui ristinivelen(jostain autosta saatu, oletan) varassa, ja suuntaamista varten siihen oli liitetty fillarin tanko ja olkatuki sekä jarrukahva laukaisimeksi. Yleisesti katsoen tämän nerokkaan vakaimen ongelma oli, että Musti on pahasti etupainoinen, jos ei ole ladattu. Ladattuna se on tasapainossa. Niin ja jännityksen lisäämiseksi, Mustissa ei ole varmistinta (jos joku tietää miten se varmistetaan, kiitos tiedosta). Eikä siinä Karissa ollut paljon pohdittu lataamistakaan, eipä silti. Eikä tietenkään ollut mitään ohjetta, saatika ohjesääntöä moisen viritelmän käyttämisestä.
Joten sain sitten houkuteltua kaverin lataajaksi ja yhdessä pähkittiin prosessi: lataus kansiluukusta, ja lataaja jättää lukon puoleen väliin kiinni (jolloin ase on varmistettu), vetää kansiluukun kiinni ja läpsii ampujaa jalkaan, ampuja kääntyy sen verran että saa vedettyä lukon kunnolla kiinni ja sitten eiku paukkumaan. Jos kuka on Mustilla ampunut - olkapäältä - niin tietää että kyllä muuten paukkuu :) Tuntuu kuin pää olisi laitettu kahden lekan väliin ja kaikki hampaan osittain irroitettu.
Jostain jumalten pilkasta johtuen ampuminen meni kuitenkin hyvin ja molemmat laukaukset osui ps-maaliin - niin kuin pitikin. Ensikertalainen kyseisessä urheilulajissa oli itsekin hämmästynyt. Taitoahan se tietenkin vain oli :)

Ei ehkä niin hieno kuin nämä ison maailman vermeet, mutta HULLU ase. Ja ainakin se on "itse tehty" .
:)
Heräsi mieliteko nähdä valokuva moisesta superaseesta.
 
Tuosta Musti-Pasista oli joskus muinoin kuva Panssari-lehdessä tms. Varsin miehekkään näköinen värkki.
 
Tämä?
Kieltämättä, ehkä Suomen kaikkien aikojen miehekkäin asejärjestelmä :eek:
Mitä tällä oikeasti ajateltiin tehtävän, pelottaa ählyiltä kurat viittaan?

12724690_1729808040575536_1356459452_n.jpg
 
Tämä?
Kieltämättä, ehkä Suomen kaikkien aikojen miehekkäin asejärjestelmä :eek:
Mitä tällä oikeasti ajateltiin tehtävän, pelottaa ählyiltä kurat viittaan?

12724690_1729808040575536_1356459452_n.jpg
Siinähän se ! Olisi mukava kuulla kuinka moni tuolla on "saanut" ampua .. Raskaalla singolla ei ylipäänä mitenkään runsaasti YKSL:ssä ammuskeltu, ainakaan omana aikanani. Siis normi-lavetiltakaan.

Pelotehan se pääasiassa oli, ja toimi hyvin. Kun vastapuolella kulttuuriin (arabi) kuuluu sapelinkalistelu ja pyssyjen kanssa suorastaan lapsenomainen meuhkaaminen, 95mm putki teki halutun vaikutuksen (1. JK oli tekemisissä paikallisten kanssa. 2. JK:n alueella vaikutti Iipot). Niin hassua kuin se olikin.

Tuossa oli muuten siis lukitus, jolla sen sai vaakatasoon. Siksi on niin ryhdikkäästi "tanassa".
 
Vuoden 1915 alussa Brittien Royal Naval Air Service (R.N.A.S.) päätti aloittaa "maalaivan" (landship) kehittelyn. Laitteen suunnittelu annettiin buurisodan sankarille eversti R.E.B. Cromptonille. Crompton käytti suunnittelussa kokemuksiaan sukellusveneistä ja yhdisti tähän Pedrail transport Ltd:n kehittelemän telaketjun. Suunnitelman mukaan laittesta tuli 11,5 m pitkä ja 3,5 m leveä jota liikutti kaksi peräkkäin olevaa telaketjua joita molempia pyöritti oma 46 hv Rolls-Royce moottori. Molemmat telat olivat ohjattavia ja ajaja istui korokkeella vaunun keskellä. Miehistöä oli suunnitelman mukaan 8 joista suurin osa käytti 12 paunan tykkiä, kokonaispainoksi arvioitiin 25 tonnia. Maaliskuun 20. 1915 itse laivastoministeri Winston Churchill antoi käskyn 12 Pedrail Landshipin valmistuksesta.

Ennen valmistuksen alkamista 12 paunan tykki päätettiin poistaa ja korvata se konekivääreillä. Syynä päätös vaunun käyttämisestä rynnäkköjoukkojen kuljettamiseen vihollisen vallihautaan. Jalkaväkeä oli tarkoitus kuljettaa 70 (!) miestä, myöhemmin luku väheni viiteenkymmeneen. Landshipin valmistuksen alkaminen viivästyi suunnittelija Cromptonin tehtyä matkan etulinjaan tutkimaan maastoa jossa vaunun oli tarkoitus toimia. Crompton huomasi vaunun olevan liian kömpelö Ranskan kapeille teille 20 metrin kääntöympyröineen. Crompton teki suunnitelman jossa vaunu katkaistiin kahteen yhtä pitkään pätkään jotka yhdistetään toisiinsa nivelellä. Suunnitelmaa kokeiltiin liittämällä yhteen kaksi amerikkalaista telaketjuvetoista Bullock -traktoria, kokeilu osoitti että liitoskohtaan kohdistui aivan liian suuri vääntö. Eversti Crompton oli vakuuttunut nivelletyn vaunun eduista ja jatkoi suunnitelman parantelua. Elokuussa 1915 Crompton vapautettiin tehtävistään esimiesten kyllästyttyä projektin hitaaseen etenemiseen.

Lopulta saatiin valmistettua yksi Pedrail Landship, tämä oli alkuperäisen suunnitelman mukainen yksirunkoinen vaunu. Moottoreiksi vaihtui kaksi 100 hv Aster -merkkistä moottoria. Vaunun lopullinen paino oli 32 tonnia ja se saavutti tuohon aikaan suuren 24 km/h nopeuden. Lyhyiden testien jälkeen vaunu hylättiin ja romutettiin vuonna 1923.


1.jpg 4.jpg 5.jpg
 
Otan itselleni ("omankäden")oikeuden, pyytää huomioimaan myös Mustilla varustetun "Karin"; Libanonissa 80-luvun loppupuolella palvelleen Pasin. Tvällärit (tämä tvälläreiden syyttäminen nyt on kuulopuhetta... voihan se olla jokin muukin taho, esim. Äpyn toimitus - anteeksi mahdollinen mielipaha) olivat virittäneet Mustin, rakkaan raskaan 95mm sinkomme mallia 95S58-61. Karilla oli hyvä psykologinen vaikutus, kun pyssy oli niin iso, se vaikutti johonkin arabitaistelijain käpylisäkkeeseen tai muuten alensi testosteronitasoa, sekä jakoi statementin tosimiesten meiningistä - se rauhoitti monia tilanteita.
Kari ei varsinaisesti ollut meidän joukkueen vaunu, oli joskus meillä tosin lainassa, mutta jostain absurdista syystä jouduin mukaan prosessiin jossa:
- ählyille piti antaa näytös kovapanosammunnan muodossa(siis ihan vain oikea näytös eikä vittuilua)
- toimintaa oli monenlaista mm. krh:lla ja Mustilla noin muuten
- ja joku päätti että ammutaan nyt Karillakin
- ... en tiedä oliko kukaan koskaan vakavissaan ajatellut ampua, tai ampunut ennen vuotta -86 kyseisellä viritelmällä - mutta jotenkin jouduin mannekiiniksi sinne torniin.
Konstruktio perustui siihen, että kk-torniin oli tehty teline, josta Musti roikkui ristinivelen(jostain autosta saatu, oletan) varassa, ja suuntaamista varten siihen oli liitetty fillarin tanko ja olkatuki sekä jarrukahva laukaisimeksi. Yleisesti katsoen tämän nerokkaan vakaimen ongelma oli, että Musti on pahasti etupainoinen, jos ei ole ladattu. Ladattuna se on tasapainossa. Niin ja jännityksen lisäämiseksi, Mustissa ei ole varmistinta (jos joku tietää miten se varmistetaan, kiitos tiedosta). Eikä siinä Karissa ollut paljon pohdittu lataamistakaan, eipä silti. Eikä tietenkään ollut mitään ohjetta, saatika ohjesääntöä moisen viritelmän käyttämisestä.
Joten sain sitten houkuteltua kaverin lataajaksi ja yhdessä pähkittiin prosessi: lataus kansiluukusta, ja lataaja jättää lukon puoleen väliin kiinni (jolloin ase on varmistettu), vetää kansiluukun kiinni ja läpsii ampujaa jalkaan, ampuja kääntyy sen verran että saa vedettyä lukon kunnolla kiinni ja sitten eiku paukkumaan. Jos kuka on Mustilla ampunut - olkapäältä - niin tietää että kyllä muuten paukkuu :) Tuntuu kuin pää olisi laitettu kahden lekan väliin ja kaikki hampaan osittain irroitettu.
Jostain jumalten pilkasta johtuen ampuminen meni kuitenkin hyvin ja molemmat laukaukset osui ps-maaliin - niin kuin pitikin. Ensikertalainen kyseisessä urheilulajissa oli itsekin hämmästynyt. Taitoahan se tietenkin vain oli :)

Ei ehkä niin hieno kuin nämä ison maailman vermeet, mutta HULLU ase. Ja ainakin se on "itse tehty" .
Eilen tapasin parin tuopillisen ohessa paikallisen tuttavani, jonka tiedän olleen Libanonissa 80-luvun alussa. Heitin ihan huvikseni kysymyksen tyyliin, että et muuten aikoinasi nähnyt mustia Pasin katolla. Yllätyksekseni hän myönsi sellaisen nähneensä. Oli ollut paikalla, kun Pasit saapuivat ensi kertaa, noin vuonna 84?, ja tuo sinkoihme oli ilmeisesti konstruoitu välittömästi ensimmäisen erän vehkeeseen. Ei puhunut ampumisesta mitään, mutta arveli pelkän pelottavan (oudon) ulkomuodon riittäneen ählyille pelotukseksi.:)
 
Ei. Tarkoitus oli luoda pelote Merkavia vastaan. :cool: IDF taisi tuohon aikaan hevostella YKlle paljon enemmän kuin ne ählyt.
Kaverin kertomusten nojalla, pitää paikkansa muuten. Tavoitin siis tuttavapiiristäni erään, joka oli tuolla tuon "pelotteen" käyttöönottoa seuraamassa.
Sinänsä, saman kaverin kertomuksen nojalla, suomalainen ihmislihamassa laukaisulla uhkailevan Merkavan tykinputken edessä, on suurempi pelote. ;) Suomalainen liha otti bluffilla voiton...
 
Ei. Tarkoitus oli luoda pelote Merkavia vastaan. :cool: IDF taisi tuohon aikaan hevostella YKlle paljon enemmän kuin ne ählyt.

80-luvulla tilanne oli E-Libanonissa lievästi sanottuna "haastava ja monimutkainen".

Suomalaiset tiedotusvälineet olivat pihalla kuin peräpukamat siitä todellisuudesta missä joukot toimivat. Yleisesti rauhanturvaamista pidettiin rynnäkkökiväärin kanssa suoritettuna lomailuna.

Asiaa ei helpottanut Suomessa tuolloin hallinnut virkamiesvaltainen ja laillisuutta korostanut kulttuuri. Erinäköistä miestä ja upseeria lähti palvelukseen ja muutaman viikon koulutuksella saatiin linja-autoasentajista ja maanviljelijöistä asiantuntijoita paikalle. Aivan kuten kuka tahansa oppii vaikka Taiwanin teollisuupolitiikan hienoudet ilman pohjatietoja 10-20 tunnin opetuksella.

YK yritti 80-luvulla kovasti laittaa kapuloita rattaisiin SLA:lle, joka oli käytännössä israelin palkkaama sijaissotija. Yllättäen israelin poijjaat ei kauheasti tykännyt siitä, että sen suunnitelmia sotkettiin. Miehille oli Suomessa kerrottu, että he olivat YK:n enkelijoukkoja, joiden mandaatti oli vähintään Mooseksen saamien kivitaulujen veroinen.

Faitterien kanssa jutellessa kyllä huomaa sen, että fiksuimmat ovat ymmärtäneet kuvan olevan harmaan sävyissä oleva sotku. Vähemmän terävät sitten yleensä ovat olleet vakuuttuneita yhden osapuolen pahuudesta.
 
Ja Pintaliitäjät valmistaa venäläinen RDC Aqualines. En ole niin kyllästynyt vielä elämään, että sen kyytiin hyppäisin.
Mulla yks virolainen tuttu aikanaan kieltäytyi menemään neuvostoliittolaisten kantosiipialusten kyytiin kun niitä tuli Helsinki - Tallinna reitille. Katsoi, että ne on tety jokiliikenteeseen, ei merelle. Tosin niitä käytettiin kyllä aikanaan Egeanmerellä, jossa on aika rankkaa allokkoa ja tuulta loppukesästä ja syksyllä
 
Back
Top