Hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka

Jos lukee tätä ketjua, niin ei voi olla huomaamatta että mulla on lähes päinvastainen tarkoitus.

Jos joku on riittävän hullu/typerä/epärehellinen väittääkseen moista, niin mieleen tulee kolme vaiihtoehtoa:

1. Projektio.
2. Älykkyyden heikkoudesta johtuva virheellinen päättely.
3. Pohjaton epärehellisyys.

Suomeksi: Pahuus tai tyhmyys. Kummassakaan tapauksessa kyseinen taho ei ole sen arvoinen, että asiaan kannattaisi uhrata aikaa tai vaivaa.

Eivätkä nuo tietenkään poissulje toisiaan. Ehkä jopa toisinpäin. Tietyntyyppisillä ihmisillä on tapana nähdä oma typeryytensä muiden negatiivisina ominaisuuksina ja oma pahuutensa muiden tyhmyytenä.



Itse asiassa en puhu tästä aihepiiristä kuin osittain tälle palstalle.

Olen koittanut puhua sekä suullisesti että kirjallisesti joistain sinänsä aika yksinkertaista asioista useille aihepiirin kanssa työskentelevälle taholle. Seurauksena on ollut vaikenemista, tahalliselta vaikuttavaa väärinkäsittämistä, idioottina kohtelemista, käsittämättömän mittaluokan ylimielisyyttä, omahyväisyyttä, kerran jopa raivokohtaus.

(Terveisiä vaan sille Supon äijälle joka veti itkupotkuraivarin yksillä messuilla Pirkkahallissa vuosia sitten kun ei ymmärtänyt mitä eroa on analysoinnilla ja systematisoinnilla. Toivottavasti Supo on löytänyt kyseisen urpon tilalle jonkun ammattimaisen ja ammattitaitoisen henkilön. Taisi olla esimiesportaan hyypiö olemuksen krapulaisuuden ja poistumislupaa pyytäneiden työntekijöiden suhtautumisen perusteella.)

Kun aina törmää siihen, että asioista hahmotetaan osia tai palasia, niin silloin iskee huolestuneisuus. Ja jos on huolissaan maan turvallisuuteen liittyvästä asiasta, niin voi joko yrittää tehdä edes sitä vähän mihin pystyy tai nostaa kädet pystyyn. Mä oon noista kahdesta valinnut sen, että koitan tehdä edes jotain - eli kiinnittää edes joidenkin asiaa sivuavien ihmisten huomion sinne, missä kuvittelen näkeväni pahimmat puutteet.

Eli kirjoitan tätä siksi, että en keksi mitään muuta keinoa yrittää kiinnittää aihepiirin parissa työskentelevien ihmisten huomiota joihinkin asioihin. Samalla yritän kiinnittää heidän huomiotaan myös siihen, että jos eivät tajua aika yksinkertaisia asioita omin voimin, niin ehkä heidän pitäisi hankkia toisenlaisia ihmisiä hoitamaan sitä tajuamista. (Vrt. yksilötuotantoketju.)

Eli:

Yritän omalta osaltani olla avuksi siinä, että syntyisi laaja-alaisempaa kokonaisvaltaista kykyä ymmärtää monia sinänsä aika yksinkertaisia asioita. Olen kerännyt tähän ketjuun erilaisia käsitteellisen työskentelyn työkaluja ja näkökulmia, joista voi olla siinä apua. Olen tietenkin pitänyt turpani kiinni kaikkein tärkeimmistä asioista monesta moneen kertaan kertomastani syystä.


Lisätään tähän jälkikäteen vielä semmoinen asia, että en ole ketjun aihe. Sen sijaan miikkajiin trollaaminen menee kyllä aivan täydellisesti ketjun aihepiirin sisään. Eli jos haluatte käsitellä jotakuta, niin pohtikaa hänen motiiveitaan yrittää estää asiallista hybridivaikuttamista avaavaa keskustelua. Ei niissä motiiveissa ainakaan mitään tämän maan kannalta hyvää tai hyödyllistä ole. Naapurimaa ja sen lakeijat tekevät täsmälleen samaa kuin miikkajii tässä ketjussa.
Mitään harvinaisempia sivistyssanoja tai käsitteitä kannattaa välttää kun puhuu oman alan ulkopuolisille ja pyrkiä selittämään asiat mahdollisimman selkeästi.
 
Mitään harvinaisempia sivistyssanoja tai käsitteitä kannattaa välttää kun puhuu oman alan ulkopuolisille ja pyrkiä selittämään asiat mahdollisimman selkeästi.

Kaikesta ei voi eikä kaikkea edes kannata yrittää selittää yksinkertaistaen.

Eikä mulla ole alaa joten ei ole alan ulkopuolisiakaan.

Asialla itsellään on tässä aihepiirissä oma vaikeusasteensa. Se ei helpotu selitti asioita miten vain. Enkä mä yritä tässä ketjussa saada suurta yleisöä oppimaan tai ymmärtämään mitään.
 
Kaikesta ei voi eikä kaikkea edes kannata yrittää selittää yksinkertaistaen.

Eikä mulla ole alaa joten ei ole alan ulkopuolisiakaan.

Asialla itsellään on tässä aihepiirissä oma vaikeusasteensa. Se ei helpotu selitti asioita miten vain. Enkä mä yritä tässä ketjussa saada suurta yleisöä oppimaan tai ymmärtämään mitään.

Totta sinänsä. Mutta jos haluaa ajatustensa leviävän, ne täytyy "kansanomaistaa". Ymmärsin että joskus halusit näin tehdä.

Silti en voi olla kritisoimatta teoreettista lähtökohtaasi kuten jo aiemmin olen sanonut.

Edelleen väitän, että vaikka teoreettinen mallisi olisi validi, et esitä faktoja vahvistaaksesi väitteesi reliabiliteettia.

En voi tieteellisestä ja humanistisesta taustastani johtuen hyväksyä esittämääsi ajatusta siitä, että fyysiset tosiasiat ovat toissijaisia teoreettisen mallin suhteen.

Tässä asiassa joudumme olemaan eri mieltä.
 
En voi tieteellisestä ja humanistisesta taustastani johtuen hyväksyä esittämääsi ajatusta siitä, että fyysiset tosiasiat ovat toissijaisia teoreettisen mallin suhteen.

En muista esittäneeni tuollaista. Ajatus, että olisin esittänyt tuntuu kummalta koska en ajattele noin vaan päinvastoin: mallit nousevat sekä havaittavasta että muilla tavoin tietoon saatavissa olevasta todellisuudesta ja testataan empirian avulla.

Koska esität että minä olisin sanonut noin (etkä esim että olisit tulkinnut jotain sanomaani noin) niin ole hyvä ja osoita väitteesi paikkansa pitäväksi lainauksella tai muulla yhtä painavalla tavalla.

Sen tapahtumiseen asti katson asian niin että syystä tai toisesta keksit omasta päästäsi minulle näkemyksiä jotka ovat ristiriidassa esillä olevan näytön ja todellisuuden kanssa.

...jos haluaa ajatustensa leviävän, ne täytyy "kansanomaistaa". Ymmärsin että joskus halusit näin tehdä.

Joskus halusin että ajatuksiani ja ajatteluani olisi koeponnistettu todellisuutta vasten ja että jos niissä on jotain hyvää ja hyödynnettävää, niin se olisi saanut mahdollisuuden tulla hyödynnetyksi.

Se motivaatio on ehtinyt kuolla lähes kokonaan pois. Syitä kaksi:

- Ketään ei tunnu kiinnostavan noiden asioiden ajatteleminen - siis oikeasti vaivaa näkevä ajatteleminen jonkin esiymmärryspohjaisen reagoinnin sijaan.
- Jatkuva tahalliselta näyttävä ylimielinen väärinkäsittäminen missä oma egoilu ja nokkimisjärjestyspeli korvaa pyrkimyksen käsittää että mistä on kyse. (Tämä noiden alojen ihmisten yleisin ja automaattisin toimintamalli. Erityisesti pullajemmaaja kunnostautuu tässä.)

Nykyisin on kyse enemmän siitä etten osaa jättää aloittamaani asiaa kesken. Kiinnostus sekä koko aihepiiriin että sen käsittelemiseen kuolee koko ajan kovaa vauhtia. Nykyisin kummastakaan ei ole enää juuri mitään jäljellä.
 
Viimeksi muokattu:
Kaikesta ei voi eikä kaikkea edes kannata yrittää selittää yksinkertaistaen.

Eikä mulla ole alaa joten ei ole alan ulkopuolisiakaan.

Asialla itsellään on tässä aihepiirissä oma vaikeusasteensa. Se ei helpotu selitti asioita miten vain.
E = mc^2

Yksi älykkyyden merkeistä on että osaa selittää vaikeat asiat yksinkertaisesti.
Kyse ei ole siitä että asia itsessään helpottuisi vaan että asian ymmärtäminen helpottuisi.
Ja käytät muuta kuin yleistä sanastoa kuten en ole koskaan ennen kuullut sanaa systematisoida eikä nopea googletuskaan oikein selventänyt tuota.

Esimerkiksi deflagraatio vs räjähdyksenomainen palaminen.
Asia itsessään ei muutu mutta useampi ymmärtää näistä toisen.

Enkä mä yritä tässä ketjussa saada suurta yleisöä oppimaan tai ymmärtämään mitään.
Miksi oletat että muut merkittävissä asemissa olevat ymmärtäisivät jargoniasi yhtään paremmin kuin Supo johtaja tai jaksaisivat ottaa selvää?
 
Yksi älykkyyden merkeistä on että osaa selittää vaikeat asiat yksinkertaisesti.
Kyse ei ole siitä että asia itsessään helpottuisi vaan että asian ymmärtäminen helpottuisi.

Tuo pitää paikkansa.

Samaan aikaan sekin pitää paikkansa, että jos jollekulle maksetaan ymmärtämisestä ja ajattelemisesta palkkaa ja sillä on aiheeseen liittyen jokin vastuualue, niin sillä on velvoitteita vähintään pyrkiä ymmärtämään asioita.

Mulla taas ei ole minkäänlaisia velvoitteita tehdä suurta määrää ilmaista työtä sillä alueella jolla joku muu saa sen palkan, eläke-edut, urakehityksen jne.

Vähän sama kuin jos näen vaikkapa jonkun pakenevan polisiia, niin voin kyllä osoittaa, että "se meni tonnepäin" ( = "tuossa suunnassa olisi hyödyllistä työskennellä") mutta en taatusti rupea näkemään niin paljon vaivaa, että ryntäisin perään, ottaisin kiinni, keräisin todisteet, hankkisin tunnustuksen ja tekisin muutenkin kaiken tarpeellisen työn sen henkilön sijaan jolla on kyseiseen työhön liittyvät velvoitteet tuova palkkaus, asema, vastuu, valta...

Tämän ketjun aihepiiriin kuuluu kolme tärkeää ulottuvuutta: substanssi, (käsiteavaruuden, hallinnon, todellisuuden rakentumisen...) rakenne ja dynamiikka. Kokonaiskuvan hahmottaminen edellyttää sitä, että ajatellaan samaan aikaan noilla kolmella eri kentällä. Se helpottuu jos käyttää työkaluja, jotka ulottuvat kaikille noille kentille samaan aikaan. (Esim. narratiiviset keinot.)

Olen rajannut asioita niin että käsittelen lähinnä vain kahta ulottuvuutta - rakennetta ja dynamiikkaa. Olen yksinkertaistanut asioita niin järjettömän paljon, että jos koitan yksinkertaistaa lisää, niin joko ei jää mitään jäljelle tai minun pitää tehdä monta vuotta (ilmaista) työtä ettei yksikään mahdollinen lukija vain joudu vaivaamaan omaa aivokoppaansa.

Ei käy.

Mä jaksan ja viitsin yksinkertaistaa tähän asti, mutten tätä enempää. Jos joku ei jaksa tai viitsi ajatella itse yhtään, niin olkoot sitten ajattelematta. Mulla ei ole jaksamista eikä viitsimistä siihen, että kantaisin ketään hänen oman älyllisen laiskuutensa - eli esiymmärryksen vankilassa laiskottelemisen - yli.

En halua palata tähän aiheeseen tämän enempää.

Saatan käsitellä tässä ketjussa vielä yhtä asiaa - tai olla käsittelemättä.
 
Systematisoida tarkoittaa järjestämistä ja se on ihan yleinen sana.

Hyvin lähellä.

Lisäksi:

Olen moneen kertaan määritellyt kuinka käytän kyseistä termiä. Yleensä jos kirjoittaja määrittelee omat terminsä, niin on ihan yleinen tapa olettaa, että hän käyttää kyseisiä termejä itse määrittelemällään tavalla. Mutta kertauksen vuoksi ties kuinka monennen kerran:

Asioiden tarkastelemisen tapa voidaan jakaa yksinkertaiselle dikotomia-akselille. Sen toisessa päässä on analyyttinen tarkastelu, toisessa systematisoiva tarkastelu.

Analyyttinen tarkastelu - analysointi - on sellaista, missä edetään tarkastelun lähtötasolta detaljien, yksityiskohtien suuntaan. Se on siis pienempään, tarkempaan ja kokonaiskuvasta etääntyvään suuntaan etenemistä. Analysointi on siis sitä, että tarkastellaan mitä jokin sisältää, miten tämä sisältyminen rakentuu ja/tai mitä merkittävää näissä asioissa on. Analyyttinen tarkastelu on usein, muttei aina hyvin substanssikeskeistä.

Systematisoiva tarkastelu - systematisointi - on sellaista, missä edetään tarkastelun lähtötasolta laajemman kokonaiskuvan ja etenkin sen muodostumista koskevien lainalaisuuksien suuntaan. Ei kysytä niinkään sitä, että mitä tämä asia sisältää vaan sitä, että mihin ja kuinka tämä asia sisältyy. Ei kysytä niinkään sitä, että mitkä ovat tarkasteltavan asian ja mittakaavan ominaisuudet vaan mitkä ovat sitä laajemman kokonaisuuden ominaisuudet ja mitkä niistä heijastuvat, siirtyvät tai toimivat myös tarkasteltavan asian kannalta oleellisella tavalla.

Esimerkki:

Kuvitellaan että venäläinen hybridivaikuttaminen pyrkisi heikentämään suomalaisen yhteiskunnan henkistä infraa esim. maanpuolustustahdon, vihamielisten ilmiöiden havaitsemiskyvyn ja reagointivalmiuden heikentämisen muodossa. Kuvitellaan, että keinona olisi vaikka oikeuspoliittisen kriisin luominen yhdistettynä turhapaikanhakijavyöryyn.

Analyyttinen tarkastelu ja analyyttisten työkalupakkien luominen painottaisi sitä, että mitä nuo kaksi asiaa - oikeuspoliittinen kriisi ja hakijavyöry - sisältävät. Niiden sisältö taas ei millään tavalla kuljettaisi asiaa, sen ymmärtämistä tai siihen liittyvää toimintakykyä sellaiseen suuntaan joka toisi valmiuksia, auttaisi ennakoimaan tai paljastaisi mistä on kyse. Vähän sama kuin jos lahjoitan naapurille itselleni turhan kirjan, niin kyseisen kirjan analysointi ei mitenkään kerro että miksi sen lahjoitin. (No kun mulla oli kaksi ja toinen oli turha.)

Aikaa, resursseja ja varautumismahdollisuuksia saadaan toki uppoamaan loputtomasti. Ja aina voidaan vaatia lisää kun aiemmat eivät riittäneet.

Systematisoiva tarkastelu taas painottaisi sitä, että prosessi on syntynyt/tuotettu jollain tavoin, sillä on jokin omalakisuutensa, sillä omalakisuudella on omat rajansa, niiden toisella puolella on jotain, mikä vaikuttaa myös jotenkin... Keskityttäisiin siis siihen, että millaisten lainalaisuuksien/sääntöjen/dynamiikkamallien mukaan suurempi kokonaisuus toimii ja miten se vaikuttaa asioihin.

Jopa silloin kun analyyttinen tarkastelu ja analyyttiset työkalut ovat parhaiten tarpeisiin sopivia, on yleistä, että tärkein kysymys kuuluu näin: Mitä sellaista on, mitä emme tiedä ja mikä olisi tärkeää tietää? Mitä emme osaa edes kysyä vaikka pitäisi?

Tähän ei yleensä voida saada vastausta analyyttisellä perspektiivillä koska analyyttinen tarkastelu ihan määritelmän mukaan painottuu jo tarkastelun alla - siis tiedossa - olevalle alueelle. Täytyy mennä sinne isompaan kuvaan ja usein huomattavan monta abstraktiotasoa korkeammalla olevaan suuntaan. Sitten - ja vasta sitten - kun on käyty siellä ja tehty siellä oikeasti ajattelutyötä voidaan palata takaisin ja todeta vaikka että emme osanneet kysyä ja sitä kautta tarkastella asioita X,Y ja Z.

Toinen esimerkki:

Aikanaan oli "tiede" joka tunnettiin alkemiana. Hassut hemmot analysoivat kaikkea kivaa kunnes tulivat hulluiksi elohopeahöyryjen, lyijyn sun muiden kivojen juttujen takia.

Sitten Döbereiner, Newlands, Mendelejev, Meyer, Moseley, Bohr... etenivät analysoinnin sijaan systematisoivaan suuntaan ja katsoivat että mikä on se suurempi kokonaisuus johon kaikki eri aineet kuuluvat, mitä säännönmukaisuuksia se sisältää ja miten nämä säännönmukaisuudet vaikuttavat mahdollisuuteen ymmärtää yksittäisi aineita ja niiden käyttäytymistä.

Alkemia voitiin siirtää historiaan. Tilalle tuli kemia. Molemmissa asioita voitiin tarkastella analyyttisesti, mutta vain kemiassa systemaattisesti ja systematisoiden. Näemme eron jokapäiväisessä elämässämme.

Iso osa tieteellisten työkalujen käyttämistä on analyyttistä. Tieteellinen teorianmuodostus on käytännössä aina systematisoivaa. Sieltä, sen jälkeen ja vasta sen jälkeen voidaan analysoida luotettavasti.

Systematisoivan työskentelyn sivuuttaminen on houkuttelevaa. Se vapauttaa vaivannäöistä, itsekritiikistä, vaativasta ajattelemisesta ja siitä että pitäisi ottaa selvää muustakin kuin laatikon sisällä olevien palikoiden ominaisuuksista. Mutta jos kukaan ei tee sitä, niin kukaan ei saa mitään oikeasti luotettavaa aikaan. Silloin puuhataan alkemian parissa eikä kemian.

Ja analysoimaan kykeneviä on kolmetoista tusinassa. Voidaan valita sopivia, sopivan hintaisia tai sopivalta vaikuttavia jos ei tarvitse etsiä - ja tunnistaa - päteviä. Systematisoivaan ajatteluun kykeneviä - käytännössä siis teorianmuodostukseen kykeneviä - on harvemmassa. Ja niitä ei ole yhtä helppo käsitellä koska niiden sisäinen maailma on vähän erilainen. Mutta ne kyllä tuppaavat ymmärtämään hyvin toisiaan.

Se on ihan ok esim. jossain punaisen yliopiston yhteiskuntataiteellisessa tiedekunnassa, mutta valtiollista turvallisuutta, jopa olemassaoloahan ei pitäisi tietenkään hoitaa niin että ajatustyöskentelyn kahdesta tärkeästä suunnasta toinen jätetään käyttämättä.
 
Viimeksi muokattu:
Luin uudelleen tuon ketjun aloituspostauksen ja silmäilin ensimmäistä sivua. Ei tässä ketjussa pelkästään abstraktion varassa olla. Pihatontun aloituksessa on itse asiassa hyvinkin konkreettinen käytännön tason esimerkki, miten elokuvakerronnallisen vaikuttamisen keinoja avataan narratologisin termein ja kuinka (viihde)elokuva voi toimia.

Mistä tuli saman tien mieleen... nyt en ehdi selata viestiketjua läpi, oliko joku jo asiasta kirjoittanut, mutta kerronnan teoria, narratologia ja siitä pohjautuneet teoriat ovat kyllä veli venäläisenkin hallussa. Kerronnan teoriat (narratologia kirjallisuudessa ja myöhemmin elokuvakerronnan tutkimuksessa) ja nimenomaan kerronnan rakenteellinen systematisointi ovat pitkälti lähtöjään venäläisen Vladimir Proppin eritellessä kansansatujen rakennetta. No niihin aikoihin oli kai trendikästä tuoda "pehmeisiin" tieteisiin "kovien" metodologiaa, mutta ei siitä enempää. Se, miksi esimerkiksi kansansadut toimivat siten kuin toimivat, on narratologien mukaan hyvin paljon kiinni niiden rakenteesta ja arkkityypeistä. Ja toki syystäkin, hahmotammehan me todellisuutta tarinan muodossa ja yksinkertaistamme ihmisiä henkilötyyppeihin (vrt. hyvis - pahis, auttaja - vastustaja jne...) Se on ihmiselle jollain tavalla sisäsyntyistä, toki myös opittua. Mutta näitä rakenteita ja toimintamekanismeja voidaan sitten hyödyntää muun muassa elokuvassa, kirjallisuudessa ja ylipäänsä viihteen eri genreissä monella tavalla hyödyksi - tai sanotaanko jonkinlaisia tarkoituksia ajamaan... palvelee se sitten yksilön eskapistisia tarpeita tahi jopa jonkinlaista systemaattista "aivopesua" tai vaikuttamista, mistä tässä ketjussa on kai tarkoitus enimmäkseen keskustella.

Palaan tähän vielä, kunhan työstän muutamaa ajatusta tämän tiimoilta ja ehdin paremmin kirjoittaa. Olin nimittäin jo ehtinyt unohtaa ketjun aloituspostauksen ja paljon muutakin täällä keskusteltua. Toivon, ettei Pihatonttu eivätkä muut ole tähän aiheeseen vielä täysin kyllästettyjä, vaikka ymmärrän jos niin on. Kun sain nyt sivuttua vähän systeemin/systemaattisuuden käsitettä ja rakennetta, yritän pitää ne mukana jatkossakin.

Yksi asia vielä tuli mieleen. Massoja tai massojen ajatuksia ja käytöstä tuskin liikutellaan/muokataan yksityiskohdilla, yksittäisillä tapahtumilla tai kertomuksilla. Siihen tarvitaan systeemiä, rakenteellisia mekanismeja ja jatkuvaa ohjailua.
 
Viimeksi muokattu:
Luin uudelleen tuon ketjun aloituspostauksen ja silmäilin ensimmäistä sivua. Ei tässä ketjussa pelkästään abstraktion varassa olla. Pihatontun aloituksessa on itse asiassa hyvinkin konkreettinen käytännön tason esimerkki, miten elokuvakerronnallisen vaikuttamisen keinoja avataan narratologisin termein ja kuinka (viihde)elokuva voi toimia.

Mistä tuli saman tien mieleen... nyt en ehdi selata viestiketjua läpi, oliko joku jo asiasta kirjoittanut, mutta kerronnan teoria, narratologia ja siitä pohjautuneet teoriat ovat kyllä veli venäläisenkin hallussa. Kerronnan teoriat (narratologia kirjallisuudessa ja myöhemmin elokuvakerronnan tutkimuksessa) ja nimenomaan kerronnan rakenteellinen systematisointi ovat pitkälti lähtöjään venäläisen Vladimir Proppin eritellessä kansansatujen rakennetta. No niihin aikoihin oli kai trendikästä tuoda "pehmeisiin" tieteisiin "kovien" metodologiaa, mutta ei siitä enempää. Se, miksi esimerkiksi kansansadut toimivat siten kuin toimivat, on narratologien mukaan hyvin paljon kiinni niiden rakenteesta ja arkkityypeistä. Ja toki syystäkin, hahmotammehan me todellisuutta tarinan muodossa ja yksinkertaistamme ihmisiä henkilötyyppeihin (vrt. hyvis - pahis, auttaja - vastustaja jne...) Se on ihmiselle jollain tavalla sisäsyntyistä, toki myös opittua. Mutta näitä rakenteita ja toimintamekanismeja voidaan sitten hyödyntää muun muassa elokuvassa, kirjallisuudessa ja ylipäänsä viihteen eri genreissä monella tavalla hyödyksi - tai sanotaanko jonkinlaisia tarkoituksia ajamaan... palvelee se sitten yksilön eskapistisia tarpeita tahi jopa jonkinlaista systemaattista "aivopesua" tai vaikuttamista, mistä tässä ketjussa on kai tarkoitus enimmäkseen keskustella.

Palaan tähän vielä, kunhan työstän muutamaa ajatusta tämän tiimoilta ja ehdin paremmin kirjoittaa. Olin nimittäin jo ehtinyt unohtaa ketjun aloituspostauksen ja paljon muutakin täällä keskusteltua. Toivon, ettei Pihatonttu eivätkä muut ole tähän aiheeseen vielä täysin kyllästettyjä, vaikka ymmärrän jos niin on. Kun sain nyt sivuttua vähän systeemin/systemaattisuuden käsitettä ja rakennetta, yritän pitää ne mukana jatkossakin.

Yksi asia vielä tuli mieleen. Massoja tai massojen ajatuksia ja käytöstä tuskin liikutellaan/muokataan yksityiskohdilla, yksittäisillä tapahtumilla tai kertomuksilla taikka tapahtumilla. Siihen tarvitaan systeemiä, rakenteellisia mekanismeja ja jatkuvaa ohjailua.

Upeaa huomata että joku vaivautuu lukemaan mitä olen oikeasti sanonut eikä keksimään omasta päästään "tulkintoja" siitä mitä muka olen sanonut.

Ja upeaa huomata sekin, että joku vaivautuu ajattelemaan sitäkin miten rakenteet ja dynamiikka liittyvät toisiinsa esim. narratiivisen vaikuttamisen yhteydessä.

Ja kun mua on haukuttu siitä etten yksinkertaista tarpeeksi niin tässä kohtaa muistutan, että esim. narratiivisesta vaikuttamisesta valtavan suuri osa tapahtuu meta- ja meta-metanarratiivien kautta. Olen jättänyt lähes koko sen kentän tossa tarinarakennupuolella käsittelemättä. (Se olisi ollut vähän abstraktimpaa kamaa.)

Valtiollisella tasolla ja valtiollisessa mittakaavassa hybridivaikuttaminen on ihan yhtä monimutkaista kuin kova sotilaallinen vaikuttaminen. Vaan eipä sillä puolella kukaan sano, että "jätä nyt vaikka huolto, logistiikka, koulutus, teknologiset erot, taistelumoraali, maasto, ilmasto ja johtamisjärjestelmät sekä joukkojen ja kaluston ryhmittäminen huomioon ottamatta niin että asiat on helpompi tajuta".

Oppiminen, tajuaminen ja skaalautuessaan muuttuvien ilmiöiden hahmottaminen edes jossain määrin todellisuuden reunaehtojen mukaisella tavalla vaatii työtä, vaivaa ja valtavan määrän oman ajattelun ja tietomäärän virheiden jatkuvaa korjaamista.

Kattokaa vaikka se, että millä tavalla Kulmuni nousi tyhjästä Kepun johtoon ja verratkaa poliittisesti aktiivisen journalismin roolia siinä yhteydessä noiden alkusivujen tarinarakenneasioihin. Ja pysähtykää sen jälkeen miettimään että oletteko nähneet saman kuvion joskus aikaisemminkin. Tai muistelkaa sitä, miten Moskovamielinen Halonen syrjäytti Suomea länteen vieneen Ahtisaaren. Ja verratkaa niitä muistikuvia - ja aiheesta löytyvää aineistoa - noihin ketjun alkupään rakenneasioihin.

Lisäksi muistutan, että kirjallisuudesta, tv:stä, elokuvista ja pelialasta suurin osa pyörii muutamien narratiivisten rakenteiden varioimisen varassa. (Yli 90% menestyneistä elokuvista - etenkin toimintasellaisista - rakentuu monomyytin varioimisen varaan.) Useiden miljardibisnesten päivittäinen toiminta on aika kova näyttö empiriasta sitä kaipaaville.


Ja mpaf... Jos aiot ajatella näitä ja jopa kirjoittaa ajatteluasi näkyviin, niin lue tämän ketjun kolmannelta sivulta puheenvuorot #47, #48, #49, #50, #51, #52, #53 ja seuraavalta sivulta puheenvuoro #69.

En avaa noissa sivumennen mainitsemaani yhteissopeutuneisuuden muodostumisen mekanismeja vaikka ne ovatkin kaiken keskiössä.
 
Viimeksi muokattu:
Sattuipa tapahtumarikas viime viikko kaikkine hallituskuvioineen. Muutamia huomioita ja höpötystä viikon alkajaisiksi, eli yritän jatkaa vähän asian vierestä ja toivottavasti keskeltäkin.

“Valta on nyt kolmekymppisillä naisilla” ja “[o]lot vapautuivat Jari Aarnion suljetulla selliosastolla” kirjoittaa Hesari tänään. Onko sukupuolten välillä oikeasti käynnissä valtataistelu (?) ja mitä siitä seuraa? Kuka syöttää tällaista tarinaa ja miksi? Kuka reagoi ja miten siihen, että naiset ovat nyt vallassa? Kenen mielestä on epäreilua, että Aarnio saa erityisasemallaan itselleen ja kenties suojelemilleen rikollisille edelleen hyötyjä? Onko poliisi, vankeinhoito- ja oikeuslaitos korruptoitunut vai halutaanko meidän vain ajattelevan niin (kuka haluaa, miksi ja mitä sitten)? Hesarissa hämmästellään myös (toki aivan aiheesta): “Rinne ja Paatero palaavat pikaisesti näkyviin rooleihin - miten se on mahdollista? Onko siis politiikan pelikentän ja toimijoiden uskottavuus saanut jälleen yhden kolhun vai mitä tästä pitäisi ajatella? Voimmeko luottaa poliittiseen järjestelmäämme? Mitä seuraa siitä, että luottamus rapisee? Kuka hyötyy? Kuka reagoi, miten ja mitä laajempia kehityslinjoja ja toisintoja ihmisten reaktioista ajan (ja uusien tarinan tapahtumien) myötä seuraa?

Luin tässä hiljattain “Nalle” Wahlroosin uusimman kirjan. Vaikka Nallen konteksti ja kritiikin kohde on suomalainen talous- ja yhteiskuntapolitiikka kansantalouden ja suomalaisen hyvinvoinnin näkökulmasta, en voi olla lukematta rivien välistä isolla kirjoitettua hätähuutoa suomalaisen yhteiskunnan heikkouksista laajemmastakin näkökulmasta, myös ulkopuolisen vaikuttamisen näkökulmasta. Kirjan rakenne ja toki myös substanssi ovat sikäli mielenkiintoisia, että Nalle käy läpi suomalaisen (talous)politiikan (mm. ulkomaankaupan) rauhansopimuksesta ja sotakorvauksista lähtien kehittynyttä laajamittaista valuvikaa, jota en nyt tässä käy avaamaan, se on luettavissa kyseisestä niteestä. Tuolla historiakatsauksellaan hän taustoittaa mielestäni tehokkaasti suomalaisen järjestelmän (tai järjestelmien) idänkytkösten laajamittaisuutta ja haitallisuutta sekä luo näin laajemman perspektiivin talouden ja yhteiskunnan rakenteiden perkaamiseen. Näkökulma on vahvasti taloudessa ja sen realiteeteissa yksilön ja yhteiskunnan kannalta, mutta rakenteita ja dynamiikkaa (uskallankohan käyttää näitä termejä?) avaavat huomiot ovat nähdäkseni ihan keskeisiä suomalaisen yhteiskunnan toimintaa, rakenteita ja eri toimijoiden vaikutustapoja pohdittaessa.

Nalle painottaa muutamia yhteisesti hyväksyttyjä ajattelumalleja, jotka vinouttavat yhteiskuntaa… ja näitähän on kiva peilata vaikka Tontun alustusten pohjalta ja yrittää kääntää katse sinne toiseen/vastakkaiseen suuntaan.

1. kertomus, jonka mukaan sopimusyhteiskunta (mahdollisimman monista asioista täytyy sopia ja haetaan AINA konsensusta) on Suomen kannalta toimiva/hyvä/paras ratkaisu.

2. kertomus, jonka mukaan vahvat ammattiliitot ovat Suomen kannalta toimiva/hyvä/paras ratkaisu (liittyy sopimusyhteiskuntatarinaan).

3. kertomus, jonka mukaan sotakorvausista selviytyminen johti vahvaan talouteen ja teollisuuteen, ja että tämä kehityssuunta oli Suomen kannalta pelkästään positiivinen (kaupankäynnin vinoumat, teollisuuden ja kaupan rakenteelliset vinoumat ja kyvyttömyys kilpailuun avoimilla markkinoilla yms...)

4. kertomus, jonka mukaan monipuoluejärjestelmä tässä muodossaan (paljon pieniä puolueita, sirpaleinen poliittinen kenttä) sekä nykyinen vaalitapamme (isot vaalipiirit, suhteellinen vaalitapa) on Suomen kannalta toimiva/hyvä/paras ratkaisu.

5. yhteiskuntaa koossapitävä ja langat yhdistävä kertomus, jonka mukaan valtio on hyvä ja viisas ja tietää kansalaistensa parhaan, ja että valtion tehtävä on pitää huolta kansalaisistaan tarjoamalla hyvä sosiaaliturva, laajat peruspalvelut ja kaikki muukin tarpeellinen - huolehtia kansalaisistaan, ja ajatusta eteenpäin johtaen siis myös “ajatella” heidän puolestaan.


Olen miettinyt, missä määrin Nallen “avautuminen” on suunnattu puhtaasti suomalaisen työ- ja liike-elämän reunaehtojen ja kansantalouden vinoutumien ravistelemiseksi, ja missä määrin nämä ovat eksplisiittisesti tarkastelun kohteena, jotta rivien välistä voidaan välittää myös syväluotaavampi ja laajamittaisempi kritiikki ja näyttää huutomerkkiä. Ottaen huomioon kommentoinnin ja keskustelunavausten vähyyden yhteiskunnan ylimmillä (toki myös alemmilla) tasoilla, pitäisin lähes toteennäytettynä, että maassamme on lukuisia tahoja, joilla on oma intressinsä vastata Nallelle täydellisellä hiljaisuudella tai jopa masinoimalla jokin sopiva vastaveto, savuverho tms... (tulee mieleen yksi Posti-kusetus, mutta voi mennä hakoteille).

Hesarin (tai yleisemminkin median) otsikointia ja uutisointia on varmasti vaarallista myös ylitulkita, sillä tavalla että kaikki olisi salaliittoa ja vaikuttamista idän lähtökohdista, mutta ylitulkintavaara ja hutilaukaukset tässä mielessä ovat nähdäkseni pienempi hinta verrattuna siihen, mitä täydellisestä näkemättömyydestä jossain vaiheessa pahimmassa tapauksessa maksetaan… pitkän aikavälin seuranta vaikkapa juuri noista otsikoista ja niiden sanamuodoista sekä merkityssisällöistä voisi olla mielenkiintoista tutkittavaa (onko tällaiseen muuten jotain valmista softaa tai työkalua olemassa vai meneekö ns. käsitöiksi? Tai ehkä joskus koodaan sellaisen itse).
 
Joku kysyi jossain ketjussa kysymyksen jota voi pohtia siitä näkökulmasta, että mikä mahtaisi olla seuraava venäläisen hybridikaavan mukainen subversion alue.

Kysymys jäi pyörimään päähäni.

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmin näytti siltä, että eräs alue on jäänyt kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

Tämä ketju lähtee siitä, että jos narratiivisia työkaluja yhdistetään audiovisuaalisen kentän työkaluihin ja näitä yhdistelmiä sovelletaan systemaattisesti jonkin vaikutuksen tuottamiseksi, niin vaikutus voi olla massiivinen.

Toiminta voi olla näkyvää ja helposti havaittavaa. Samaan aikaan se voi olla täysin kiistettävissä ja "näkyvillä piilossa".

Ulkoisen vaikutuksen todistaminen esim oikeeussaleissa voi olla mahdotonta. Pahimmassa tapauksessa valtio toteuttaa suuren osan toiminnasta verovaroin - ja käyttää sitä jopa kyseisen toiminnan havaitsemisen ja torjumisen estämiseen.

Ja nyt tulee se osuus missä oman järkeni hitaus, typeryys ja älyllinen laiskuus hävettää. Tämän puheenvuoron ydin olisi pitänyt tajuta ja tuoda esille kuukausia tai vuosia sitten.

Olen ketjussa huomioinut monia muita tuollaisen toiminnan alueita, mutta yksi tärkeimmistä on jäänyt huomioimatta:

Sekä tietokonepelien että etenkin tietoa simulaatioidenn tai niitä muistuttavin keinoin käsittelevän toiminnan alue! Näistä etenkin simulaatioiden kautta tai avulla tuotettava tilannekuvatieto. Sellaisesta etenkin venäläiseen sotilaalliseen-, hybriditoimintaan tai tilannekuvatietoon liittyvän tiedon tuottaminen - jos sellaista on.

Jos kuvittelemme tilanteen, jossa joku venäläisen hybriditoiminnan opportunistisista syistä tahallaan väärin (eli substanssikeskeisesti ja dynamiikan sekä käsiterakenteiden omalakisuuteen liittyvän tiedon sivuuttaen) ymmärtävä taho pääsisi säätämään algoritmeja, datan suodattamisen työkaluja ja etenkin sitä, että mikä pidetään keinotekoisesti tutkakatveessa ja mitä demonisoidaan, niin Venäjä pääsisi käytännössä määrittämään sen, millaista tilannekuvatietoa - tai oikeastaan millaisia siitä tehtyjä koosteita, simulaatioita ja ennusteita - päättäjät ja turvallisuuselimet saisivat.

Tällöin Venäjä voisi heikentää Suomen kestävyyttä ja samaan aikaan tukahduttaa kaikkea, mikä uhkaisi tuoda näkyväksi tuollaisen heikentämisen.

En tiedä onko tuollaisia pelejä, simulaatioita tms. Jos on, niin en tiedä onko Venäjä onnistunut ujuttamaan omat operatiivinsa niihin käsiksi. Jos on, niin en tiedä mitä tekevät. Jotkin valtioin turvallisuuteen liittyvien tahojen typerimmistä lausunnoista vihjaavat kuitenkin vahvasti siihen suuntaan, että vaativille paikoille on istutettu täydellisiä nolllia ja näille on sitten toimitettu "tietoa" tai näkemyksiä joka palvelee Venäjää ja sotii Suomen etua vastaan. Voisin nimetä muutaman, mutta en tässä tässä tekstissä enkä julkisesti.

Sen kuitenkin tiedän, että jos tuollaisia laskenta- tai simulointijärjestelmiä on, niin on erittäin helppoa tarkistaa että ovatko ne Venäjän käsissä.

Jos olisi tuollainen järjestelmä - tai useita - ja jos se tuottaisi Venäjän presidenttihallinnon politiikan kanssa yhtenevää moraali- ja logiikkajärjestyksiin liittyvää näkemystä, niin mahdollisia selityksiä olisi kaksi: algoritmit päätettäisiin venäjällä tai tekijät olisivat idiootteja. Sellaisten tekijät eivät yleensä ole idiootteja, joten sen mahdollisuuden voisi hylätä.

Mikä sitten olisi sitä tilanteen paljastavaa Moskovan linjaa?

Venäläinen hybridivaikuttaminen keskittyy syöttämään Venäjälle niitä moraali- ja logiikkajärjestyksiä, jotka tukevat voimakkaimmin kriisinkestoa ja kohdemaihin niitä moraali- ja logiikkajärjestyksiä jotka heikentävät eniten kriisinkestoa. Moraalijärjestysten puolella kulttuurimarxilainen agenda on keskiössä. Logiikkajärjestysten puolella projektioiden, projektiivisen identifikaation ja refleksiivisen kontrollin teorian mukaisten mallien ymmärtäminen antavat hyviä vihjeitä.

Jos katsotte tällä palstalla tapahtuvaa kirjoittelua, niin miikkajiin kirjoittelu on hyvin pitkälle sekä sen agendan että niiden toimintatapojen mukaista, jotka ovat olleet vuosikymmeniä Venäjän toimintamallien ytimessä. Sitä voi hyvin käyttää esimerkkinä siitä, millaiset johtopäätökset ja millainen tilannekuvaharhautus voisi olla erittäin voimakas vihje tai indikaattori sille, että tilannekuvatiedon säätelyjärjestelmä tai jokin sen ratkaiseva osa olisi Venäjän käsissä. (Juuri miikkajiin loogisuudesta irti olevat syytökset + niihin liittyvä nettistalkkaava suhtautuminen meikäläiseen sai mut miettimään sitä, että mikä ihme multa on jäänyt huomaamatta ja miksi?)

Usein kun mietitään simulaattoreita ja simulointia, niin ajatellaan esim autopelejä ja lentosimulaattoreita. Pitäisi ajatella laajemmin. Tutkien dataa analysoivat ja sen jälkeen näyttävät järjestelmät ovat eräänlaisia simulaattoreita. Sää- ja ilmastolaskenta on simulointia. Nykyisin jättimäinen osa tilannekuvatiedon tuottamisesta tapahtuu erilaisilla simuloivaan laskentaan perustuvilla järjestelmillä.

Quis custodiet ipsos custodes?

Kuka vahtii tiedon portinvartijoita ja muokkaajia? Tarkastaako ja vahtiiko simulointia ja sen tekijöitä kukaan sellainen joka ymmärtäisi mitä tekee?

Alleviivatakseni sitä, että tässä voi olla takana ja mukana muutakin kuin foliohattuilua muistutan että Mattis varoittelee rivien välissä Suomea tämän kaltaisista ilmiöistä. Aina kun Mattis varoittaa nimeltä mainittua maata yksilöidystä asiasta, niin asiaan kannattaa suhtautua samalla vakavuudella kuin kyse olisi valtiollisesta olemassaolosta - ihan siksi, että kyse voi olla siitä.

En usko, että Mattis puhuu lehtietietojen tai keskustelupalstaturinoiden varassa.

Uskon, että se, että Mattis ajoitti kommenttinsa juuri tähän on erittäin tarkkaan harkittua.

Koko Mattisin lausunto perustuu moraali- ja logiikkajärjestysten äärimmäiseen keskeisyyteen sekä sotaa ennen että sen aikana. Mattis puhuu - ja varoittaa - täsmälleen samasta asiasta ja pitkälle samoin näkökulmin kuin minä olen tehnyt koko tämän ketjun ajan ja paljon myös tämän ketjun ulkopuolella.

 
Viimeksi muokattu:
Verkkokalvon häirintää.

Uudenlaisesta verkkohäirinnästä on tehty USA:ssa rikosilmoituksia.

Twitter-viestin aiheuttama sairaskohtaus on johtanut harvinaiseen oikeusprosessiin Yhdysvalloissa, kertoo Stamford Advocate -julkaisu. Tapaus sai alkunsa joulukuussa 2016, jolloin toimittaja ja kirjailija Kurt Eichenwald istui tietokoneensa ääreen Dallasissa. Kovin sanoin presidentti Donald Trumpia arvostellut Eichenwald alkoi käydä läpi Twitterissä saamiaan vastausviestejä.

Hän avasi ensimmäisenä vastauksena olleen animoidun kuvan eli GIF-viestin, joka välkkyi voimakkaasti eri väreissä hänen näytöllään. ”Ansaitset sairaskohtauksen julkaisujesi johdosta”, kuvassa todettiin.

Epilepsiaa sairastava Kurt Eichenwald sai kuvasta välittömästi sairaskohtauksen. Tilanne olisi ollut hengenvaarallinen, ellei hänen vaimonsa ei olisi kävellyt sattumalta huoneeseen.

https://www.verkkouutiset.fi/ansaitset-sairaskohtauksen-usassa-rikosilmoituksia-verkkohairinnasta/
 
En muista esittäneeni tuollaista. Ajatus, että olisin esittänyt tuntuu kummalta koska en ajattele noin vaan päinvastoin: mallit nousevat sekä havaittavasta että muilla tavoin tietoon saatavissa olevasta todellisuudesta ja testataan empirian avulla.

Koska esität että minä olisin sanonut noin (etkä esim että olisit tulkinnut jotain sanomaani noin) niin ole hyvä ja osoita väitteesi paikkansa pitäväksi lainauksella tai muulla yhtä painavalla tavalla.

Sen tapahtumiseen asti katson asian niin että syystä tai toisesta keksit omasta päästäsi minulle näkemyksiä jotka ovat ristiriidassa esillä olevan näytön ja todellisuuden kanssa.



Joskus halusin että ajatuksiani ja ajatteluani olisi koeponnistettu todellisuutta vasten ja että jos niissä on jotain hyvää ja hyödynnettävää, niin se olisi saanut mahdollisuuden tulla hyödynnetyksi.

Se motivaatio on ehtinyt kuolla lähes kokonaan pois. Syitä kaksi:

- Ketään ei tunnu kiinnostavan noiden asioiden ajatteleminen - siis oikeasti vaivaa näkevä ajatteleminen jonkin esiymmärryspohjaisen reagoinnin sijaan.
- Jatkuva tahalliselta näyttävä ylimielinen väärinkäsittäminen missä oma egoilu ja nokkimisjärjestyspeli korvaa pyrkimyksen käsittää että mistä on kyse. (Tämä noiden alojen ihmisten yleisin ja automaattisin toimintamalli. Erityisesti pullajemmaaja kunnostautuu tässä.)

Nykyisin on kyse enemmän siitä etten osaa jättää aloittamaani asiaa kesken. Kiinnostus sekä koko aihepiiriin että sen käsittelemiseen kuolee koko ajan kovaa vauhtia. Nykyisin kummastakaan ei ole enää juuri mitään jäljellä.

Ohessa muutamia lainauksia joihin perustan olettamukseni. Voin olla väärässä toki. Mutta väitän että ei ole kohtuutonta päätyä johtopäätökseeni asiassa. Lainaukset ovat vain tästä ketjusta ja jotka hain nopeasti:


”Analyyttisesti painottunut substanssikeskeinen lähestymiskulma hyödyttää lähinnä Kremliä, koska se johtaa sekä huomion että vastatoimien ideoinnin ja suunnittelun sellaiseen suuntaan, joka ei ole refleksiivisen kontrollin kannalta oleellinen.”

"Jos keskitytään substanssiin ja vieläpä analyyttisesti, niin katsotaan enimmäkseen päinvastaisiin suuntiin ja asioihin kuin pitäisi ja se tarkoittaa, ettei katsota sinne minne pitäisi."

"Niin kuin tästä ketjusta käy ilmi, niin mä tarkastelen asiaa lähinnä kolmella ulottuvuudella: rakenne, dynamiikka ja substanssi ja noista mua kiinnostaa vähiten substanssi, jota kaikki muut taas tuntuvat tuijottavan niin etteivät muuta näe."

Itse edustan ajattelullisesti luonnontieteellistä näkökulmaa sen verran kuin se on yhteiskuntatieteellisessä mielessä edes mahdollista. Ja psykologisessa puolessa samoin, vaikka opillisesti psykofyysinen luonnontieteellinen näkökulma ei ole valtavirtaa tällä hetkellä. Mutta koska oma työni liittyy tällä hetkellä psykofyysiseen mittaamiseen, olen sattumalta asiaan hieman sitoutunut:).
 
Ohessa muutamia lainauksia joihin perustan olettamukseni. Voin olla väärässä toki. Mutta väitän että ei ole kohtuutonta päätyä johtopäätökseeni asiassa. Lainaukset ovat vain tästä ketjusta ja jotka hain nopeasti:


1. ”Analyyttisesti painottunut substanssikeskeinen lähestymiskulma hyödyttää lähinnä Kremliä, koska se johtaa sekä huomion että vastatoimien ideoinnin ja suunnittelun sellaiseen suuntaan, joka ei ole refleksiivisen kontrollin kannalta oleellinen.”

2. "Jos keskitytään substanssiin ja vieläpä analyyttisesti, niin katsotaan enimmäkseen päinvastaisiin suuntiin ja asioihin kuin pitäisi ja se tarkoittaa, ettei katsota sinne minne pitäisi."

3. "Niin kuin tästä ketjusta käy ilmi, niin mä tarkastelen asiaa lähinnä kolmella ulottuvuudella: rakenne, dynamiikka ja substanssi ja noista mua kiinnostaa vähiten substanssi, jota kaikki muut taas tuntuvat tuijottavan niin etteivät muuta näe."

En ymmärrä miten vetämäsi johtopäätös voisi olla edes teoriassa mahdollinen ilman erittäin aktiivista väärinkäsityspyrkimystä. Mutta selitetään...

1. Jos sinä teet johtopäätöksen, niin se ei ole kotoisin minun päästäni vaan sinun päästäsi - myös silloin kun johtopäätös koskee jotain minun sanomaani.

Eli ei ole rehellistä eikä oikeudenmukaista väittää minun sanoikseni sinun päätelmääsi.

2. Dynamiikka on toimintaa, tapahtumista. Se on juuri sitä, mitä empiirisellä kentällä tapahtuu. Jos korostetaan dynamiikkaa, niin silloin korostetaan empirian, empiirisen tiedon jne merkitystä. Jonkin asian korostaminen ei ole sen vähättelyä.

3. Dynamiikan korostaminen ei ole dynamiikkaa koskevan mallin korostamista. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää.

Usein korostan tämän asian selkeyttä esim. sillä että mainitsen erikseen puhunko jostain mallista, jostain toiminnasta vai jostain muusta.

4. Käsittelen jatkuvasti eri lähestymiskulmia esim. dikotomian analyyttinen <==> systematisoiva tai substanssi <=> dynamiikka <=> rakenne erottelujen kautta.

Jos kritisoin sitä, että keskitytään liikaa analyyttisuuteen, niin ei siitä voi mitenkään vääntää kuvitelmaa, että väittäisin fyysisiä tosiasioita toissijaisiksi teoreettisen mallin suhteen. Päinvastoin. Tuolloinhan kritisoin sitä, että suurin osa maisemasta jätetään huomiotta ja huomiotta jättäminen kulkee käsi kädessä näpertelyasenteen kanssa. Se taas on usein liiallisen teoriakeskeisyyden kamu.

Lainaamassasi kohdassa nimenomaan painotan asiota toimien, huomioimisen jne. kannalta. Ei siitäkään saa mitenkään väännettyä sellaista, että minä muka esittäisin fyysiset tosiasiat toissijaisiksi teoreettisen mallin suhteen - etenkään kun taidan olla tässä ketjussa - ellei koko palstalla - ainoa joka huutaa naama punaisena sitäkin, että refleksiivisen kontrollin teoriassa ei ole kyse ensisijaisesti informatiivisesta vaan refleksiivisestä vaikuttamisesta. (Nimi on vihje.)

Sori, mutta musta tää haisee tahalliselta väärinkäsittämiseltä. (En väitä sitä sinun toiminnaksesi vaan omaksi havainto-reaktio -parikseni, niin kuin huomaat.)

Tuntuu ihan siltä kuin mun teksteistä luettaisiin pilkkuja ja rivien välejä ja jatkuvasti selvästi näkyvillä oleva pääasia sivuutettaisiin kokonaan.

Turhaa, hyödytöntä ja mihinkään hyvään johtamatonta. En jaksa, en viitsi, ei kiinnosta. Vituttaa kuin pientä eläintä.

Jos mä sanon jotain, niin kenenkään muun "päätelmiä", "tulkintoja", "vaikutelmia" tms. siitä on ihan turha esittää minun sanominani. Kyllä ne "tulkinnat" ovat ihan jonkun muun päässä syntyneitä ja kuvaavat siellä tapahtuvia prosesseja. Ei niillä ole juurikaan tekemistä minun ajatteluni tai asenteideni kanssa.

**ttu.
 
***kele.

Pena puukottaa Anttia.

Jos minä kritisoin sitä, että analysoidaan substanssikeskeisesti (puukon väri, malli, teroituskulma, Penan auton merkki ja malli...) asiaa sen sijaan että keskityttäisiin torjumaan sitä puukkoa joko ennalta tai silloin kun se tulee kylkeä kohti, niin millä vitulla siitä saa jotain väitettä fyysisten tosiasioiden toissijaisuudesta.

**ttu.
 
Joku kysyi jossain ketjussa kysymyksen jota voi pohtia siitä näkökulmasta, että mikä mahtaisi olla seuraava venäläisen hybridikaavan mukainen subversion alue.

Kysymys jäi pyörimään päähäni.

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmin näytti siltä, että eräs alue on jäänyt kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

Tämä ketju lähtee siitä, että jos narratiivisia työkaluja yhdistetään audiovisuaalisen kentän työkaluihin ja näitä yhdistelmiä sovelletaan systemaattisesti jonkin vaikutuksen tuottamiseksi, niin vaikutus voi olla massiivinen.

Toiminta voi olla näkyvää ja helposti havaittavaa. Samaan aikaan se voi olla täysin kiistettävissä ja "näkyvillä piilossa".

Ulkoisen vaikutuksen todistaminen esim oikeeussaleissa voi olla mahdotonta. Pahimmassa tapauksessa valtio toteuttaa suuren osan toiminnasta verovaroin - ja käyttää sitä jopa kyseisen toiminnan havaitsemisen ja torjumisen estämiseen.

Ja nyt tulee se osuus missä oman järkeni hitaus, typeryys ja älyllinen laiskuus hävettää. Tämän puheenvuoron ydin olisi pitänyt tajuta ja tuoda esille kuukausia tai vuosia sitten.

Olen ketjussa huomioinut monia muita tuollaisen toiminnan alueita, mutta yksi tärkeimmistä on jäänyt huomioimatta:

Sekä tietokonepelien että etenkin tietoa simulaatioidenn tai niitä muistuttavin keinoin käsittelevän toiminnan alue! Näistä etenkin simulaatioiden kautta tai avulla tuotettava tilannekuvatieto. Sellaisesta etenkin venäläiseen sotilaalliseen-, hybriditoimintaan tai tilannekuvatietoon liittyvän tiedon tuottaminen - jos sellaista on.

Jos kuvittelemme tilanteen, jossa joku venäläisen hybriditoiminnan opportunistisista syistä tahallaan väärin (eli substanssikeskeisesti ja dynamiikan sekä käsiterakenteiden omalakisuuteen liittyvän tiedon sivuuttaen) ymmärtävä taho pääsisi säätämään algoritmeja, datan suodattamisen työkaluja ja etenkin sitä, että mikä pidetään keinotekoisesti tutkakatveessa ja mitä demonisoidaan, niin Venäjä pääsisi käytännössä määrittämään sen, millaista tilannekuvatietoa - tai oikeastaan millaisia siitä tehtyjä koosteita, simulaatioita ja ennusteita - päättäjät ja turvallisuuselimet saisivat.

Tällöin Venäjä voisi heikentää Suomen kestävyyttä ja samaan aikaan tukahduttaa kaikkea, mikä uhkaisi tuoda näkyväksi tuollaisen heikentämisen.

En tiedä onko tuollaisia pelejä, simulaatioita tms. Jos on, niin en tiedä onko Venäjä onnistunut ujuttamaan omat operatiivinsa niihin käsiksi. Jos on, niin en tiedä mitä tekevät. Jotkin valtioin turvallisuuteen liittyvien tahojen typerimmistä lausunnoista vihjaavat kuitenkin vahvasti siihen suuntaan, että vaativille paikoille on istutettu täydellisiä nolllia ja näille on sitten toimitettu "tietoa" tai näkemyksiä joka palvelee Venäjää ja sotii Suomen etua vastaan. Voisin nimetä muutaman, mutta en tässä tässä tekstissä enkä julkisesti.

Sen kuitenkin tiedän, että jos tuollaisia laskenta- tai simulointijärjestelmiä on, niin on erittäin helppoa tarkistaa että ovatko ne Venäjän käsissä.

Jos olisi tuollainen järjestelmä - tai useita - ja jos se tuottaisi Venäjän presidenttihallinnon politiikan kanssa yhtenevää moraali- ja logiikkajärjestyksiin liittyvää näkemystä, niin mahdollisia selityksiä olisi kaksi: algoritmit päätettäisiin venäjällä tai tekijät olisivat idiootteja. Sellaisten tekijät eivät yleensä ole idiootteja, joten sen mahdollisuuden voisi hylätä.

Mikä sitten olisi sitä tilanteen paljastavaa Moskovan linjaa?

Venäläinen hybridivaikuttaminen keskittyy syöttämään Venäjälle niitä moraali- ja logiikkajärjestyksiä, jotka tukevat voimakkaimmin kriisinkestoa ja kohdemaihin niitä moraali- ja logiikkajärjestyksiä jotka heikentävät eniten kriisinkestoa. Moraalijärjestysten puolella kulttuurimarxilainen agenda on keskiössä. Logiikkajärjestysten puolella projektioiden, projektiivisen identifikaation ja refleksiivisen kontrollin teorian mukaisten mallien ymmärtäminen antavat hyviä vihjeitä.

Jos katsotte tällä palstalla tapahtuvaa kirjoittelua, niin miikkajiin kirjoittelu on hyvin pitkälle sekä sen agendan että niiden toimintatapojen mukaista, jotka ovat olleet vuosikymmeniä Venäjän toimintamallien ytimessä. Sitä voi hyvin käyttää esimerkkinä siitä, millaiset johtopäätökset ja millainen tilannekuvaharhautus voisi olla erittäin voimakas vihje tai indikaattori sille, että tilannekuvatiedon säätelyjärjestelmä tai jokin sen ratkaiseva osa olisi Venäjän käsissä. (Juuri miikkajiin loogisuudesta irti olevat syytökset + niihin liittyvä nettistalkkaava suhtautuminen meikäläiseen sai mut miettimään sitä, että mikä ihme multa on jäänyt huomaamatta ja miksi?)

Usein kun mietitään simulaattoreita ja simulointia, niin ajatellaan esim autopelejä ja lentosimulaattoreita. Pitäisi ajatella laajemmin. Tutkien dataa analysoivat ja sen jälkeen näyttävät järjestelmät ovat eräänlaisia simulaattoreita. Sää- ja ilmastolaskenta on simulointia. Nykyisin jättimäinen osa tilannekuvatiedon tuottamisesta tapahtuu erilaisilla simuloivaan laskentaan perustuvilla järjestelmillä.

Quis custodiet ipsos custodes?

Kuka vahtii tiedon portinvartijoita ja muokkaajia? Tarkastaako ja vahtiiko simulointia ja sen tekijöitä kukaan sellainen joka ymmärtäisi mitä tekee?

Alleviivatakseni sitä, että tässä voi olla takana ja mukana muutakin kuin foliohattuilua muistutan että Mattis varoittelee rivien välissä Suomea tämän kaltaisista ilmiöistä. Aina kun Mattis varoittaa nimeltä mainittua maata yksilöidystä asiasta, niin asiaan kannattaa suhtautua samalla vakavuudella kuin kyse olisi valtiollisesta olemassaolosta - ihan siksi, että kyse voi olla siitä.

En usko, että Mattis puhuu lehtietietojen tai keskustelupalstaturinoiden varassa.

Uskon, että se, että Mattis ajoitti kommenttinsa juuri tähän on erittäin tarkkaan harkittua.

Koko Mattisin lausunto perustuu moraali- ja logiikkajärjestysten äärimmäiseen keskeisyyteen sekä sotaa ennen että sen aikana. Mattis puhuu - ja varoittaa - täsmälleen samasta asiasta ja pitkälle samoin näkökulmin kuin minä olen tehnyt koko tämän ketjun ajan ja paljon myös tämän ketjun ulkopuolella.

Sen verran voin kertoa että (Pv:n) simulaattoreita ei saa kytkeä nettiin tai usb-tikkuun jota ei olla tarkistettu.
Pelkästään tieto siitä miten toimitaan simulaatioissa hyödyttäisi vastapuolta.
 
Sen verran voin kertoa että (Pv:n) simulaattoreita ei saa kytkeä nettiin tai usb-tikkuun jota ei olla tarkistettu.
Pelkästään tieto siitä miten toimitaan simulaatioissa hyödyttäisi vastapuolta.

Mitäs sitten jos simulointia ja siihen liittyviä laskenta-algoritmeja suunnittelemassa olisi joku Snowden-Assange?

Edit: Poistettu jotain saniteettisyistä
 
Viimeksi muokattu:
Mitäs sitten jos simulointia ja siihen liittyviä laskenta-algoritmeja suunnittelemassa olisi joku Miikka Jii Snowden-Assange?
Riippuu siitä missä vaiheessa tuo huomataan ja miten.
Vakooja/agentti sisäpiirissä on noin yleisesti aina ollut huono asia.
Lisäksi järjestelmissä voi olla virheitä ja haavoittuvuuksia vaikka ohjelmoijat olisi kaikki hyviksiä.
Yksi mikä tässä on eduksi on buddy-system,
kuten suomalaiset havaitsivat eräässä Naton käyttämässä järjestelmässä ensimmäisenä virheen.
 
Back
Top