Hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Eli nyt neukkujen rölliarmeija on pystynyt vetoamaan suomalaisiin ja muihin länkkäreihin itsetuntoa kohottavalla ylistyksellä ja hyväuskoisuuteen perustuvan höpläytyksen voimalla perinteisen narsistin kikka kakkosella eli etupainotteisen luottamukseen perustuvalla diilillä: tee tämä nyt ja sitten joskus tulevaisuudessa kauniina päivänä sie saat vastapalveluksen.
Tuttavallisesti kotiryssät eli todellisuudessa KGB:n case-officerit näin tekivätkin. Poikkeuksellista suomessa oli se, että "yhteistyöhön" eli käytännössä maanpetokselliseen toimintaan ei juuri tarvinnut houkutella väkeä vaan kontaktiin tuttavallisesti "Tehtaankadun" eli todellisuudessa KGB:n kanssa hakeuduttiin omatoimisesti ja aktiivisesti suomalaisten toimesta.

Meillehän tätä toimintaa on selitelty ja myyty 90-luvulta lähtien veijaritarinana, jossa suomi uunotti tyhmiä haisuryssiä, venäjän karhua, ketun oveluudella ja kärpän ketteryydellä.

Kumpikohan on peliä todellisuudessa vienyt? Joku juupajoelta kotoisin ollut, juuri eduskuntaan noussut kansakoulun käynyt maatalouslomittaja, vaiko tehtäävään koulutettu ja henkilötiedusteluun erikoistunut tiedustelu-upseeri?
 

miikkaj

Eversti
Tuttavallisesti kotiryssät eli todellisuudessa KGB:n case-officerit näin tekivätkin. Poikkeuksellista suomessa oli se, että "yhteistyöhön" eli käytännössä maanpetokselliseen toimintaan ei juuri tarvinnut houkutella väkeä vaan kontaktiin tuttavallisesti "Tehtaankadun" eli todellisuudessa KGB:n kanssa hakeuduttiin omatoimisesti ja aktiivisesti suomalaisten toimesta.

Meillehän tätä toimintaa on selitelty ja myyty 90-luvulta lähtien veijaritarinana, jossa suomi uunotti tyhmiä haisuryssiä, venäjän karhua, ketun oveluudella ja kärpän ketteryydellä.

Kumpikohan on peliä todellisuudessa vienyt? Joku juupajoelta kotoisin ollut, juuri eduskuntaan noussut kansakoulun käynyt maatalouslomittaja, vaiko tehtäävään koulutettu ja henkilötiedusteluun erikoistunut tiedustelu-upseeri?
Juu, mutta tonttuilijan formaatin mukaan tämä yhteiskunnan mädättämiseen tähtäävä infovaikuttaminen on ollut massatuotantoa, jokaisen suomalaisen korvien väliin on ujutettu epäluottamusta Soomi Oy:tä kohtaan nostattavaa mielikuvaa. Se että parit Bäckmännit käyvät hakemassa salkun ruplia ja tonkan verran borssia Suomessa operoivilta KGB:n agenteilta ei väänny massatuotetuksi infovaikuttamiseksi. Täten, neukkujen operointimalli on edelleen pullonkaulojen tunnistaminen ja näihin kohdistuvat yksittäiset vaikutusyritykset.

Tätä mielikuvaa rölliarmeijasta pusketaan ilman todisteita, koska nykyiseen talousjärjestelmään suhtaudutaan Daavidin Oksa-tyylisen uskonlahkon malliin. Kaikki on yhtä voittokulkua ja mitään negatiivisia sivuvaikutuksia ei ole. Kun hiffaa mikä tämän himmelin todellinen päämäärä on ja ei halua olla kyydissä mukana niin tähän suhtaudutaan järjestelmän lahkolaisten näkökulmasta neukkujen käännyttämäksi "tyhmäksi idiootiksi" ja kun todisteita ei ole niin tämä käännytystyö on tapahtunut jonkin Puuttinin rölliarmeijan toimesta ja näiden "käännytettyjen" mielipiteillä ei ole väliä, vähän kuin orwellin eläinfarmin tyyliin: jotkin mielipiteet ovat hiukan tasa-arvoisempia kuin muut.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Juu, mutta tonttuilijan formaatin mukaan tämä yhteiskunnan mädättämiseen tähtäävä infovaikuttaminen on ollut massatuotantoa, jokaisen suomalaisen korvien väliin on ujutettu epäluottamusta Soomi Oy:tä kohtaan nostattavaa mielikuvaa. Se että parit Bäckmännit käyvät hakemassa salkun ruplia ja tonkan verran borssia Suomessa operoivilta KGB:n agenteilta ei väänny massatuotetuksi infovaikuttamiseksi. Täten, neukkujen operointimalli on edelleen pullonkaulojen tunnistaminen ja näihin kohdistuvat yksittäiset vaikutusyritykset.

Tätä mielikuvaa rölliarmeijasta pusketaan ilman todisteita, koska nykyiseen talousjärjestelmään suhtaudutaan Daavidin Oksa-tyylisen uskonlahkon malliin. Kaikki on yhtä voittokulkua ja mitään negatiivisia sivuvaikutuksia ei ole. Kun hiffaa mikä tämän himmelin todellinen päämäärä on ja ei halua olla kyydissä mukana niin tähän suhtaudutaan järjestelmän lahkolaisten näkökulmasta neukkujen käännyttämäksi "tyhmäksi idiootiksi" ja kun todisteita ei ole niin tämä käännytystyö on tapahtunut jonkin Puuttinin rölliarmeijan toimesta ja näiden "käännytettyjen" mielipiteillä ei ole väliä, vähän kuin orwellin eläinfarmin tyyliin: jotkin mielipiteet ovat hiukan tasa-arvoisempia kuin muut.
Historiallisessa perspektiivissä, vaikuttaminen suomea kohtaan ja maan suoranainen soluttaminen Neuvostoliiton toimesta kylmän sodan aikana, oli niin hirvittävän laajaa ja syvälle ulottunutta että siitä ei edes haluta puhua. Eikä tutkia. Niin syvälle ulottuivat juuret ja niin kietoutuneita olivat lonkerot. Yhtenä syynä se että suomalaiset itse eivät olleet toiminnassa objektin vaan myös subjektin roolissa.

Hyvänä esimerkkinä on se että Saamelaisten sortoa, vainoa, pakkoassimilaatiota ja kansanmurhaa tutkivaa totuuskomissiota on mietitty ihan vakavasti. Suomettumisen totuuskomission ovat taas tyrmänneet kaikki. Asia halutaan ensisijaisesti vaieta ja toissijaisesti unohtaa ajan kanssa.

Nykypäivänä Venäjän vaikuttaminen suomea kohtaan on oman, epätieteellisen ja mutu-pohjaisen arvion perusteella vähäisempää, niin määrällisesti kun laadullisesti. Toki menetelmät ja vaikutuskanavatkin ovat muuttuneet ja toimintaa tehdään enemmän kv-yritystoiminnan kautta. Mutta ehkä lopulta suomalaiset ovat nykyään enemmän objektin kun subjektin asemassa. Venäjän vaikuttamiseen suhtaudutaan kielteisemmin ja kriittisemmin ja siksi asiasta on enemmän keskustelua nykyään kun mitä oli 30-40 vuotta takaperin.

Itse olen melko vakuuttunut siitä että mainittu "rölliarmeija" on olemassa. Puhutaanko prikaatista vaiko armeijakunnasta, on toissijaista mielestäni. Riittävän suuresta ja hyvinorganisoidusta vaikuttajajoukosta on kuitenkin kysymys eli kyse ei ole mistään marginaalisesta ilmiöstä. Dogmaattisuutta ja leimaamista en itse kannata, eli itse voi olla valtavirrasta, politiikasta, taloudesta eri mieltä mutta perustelut pitää ottaa huomioon kokonaisuutena, selvittää sidonnaisuudet ja vasta tämän jälkeen alkaa pohdiskelemaan sitä onko ihminen viideskolonnalainen, hyödyllinen idiootti, vaiko ihan omilla aivoillaan ajatteleva toisinajattelija?

Viideskolonnalainen on suoranainen vaikuttaja-agentti ja trolli, joka tekee työtään päättäväisesti ja ideologisista lähtökohdista kuten nykyinen "kohudosentti", Molari, Janitskin tai Rauhanpuolustajat yhdistyksenä tai edesmennyt SKP puolueena. Tämä on raskaasti tuomittavaa.

Hyödyllinen idiootti on ihminen joka tahtomattaan pelaa samaan maaliin Kremlin kanssa, vaikka ei Kremliin suoranaisesti olisi mitenkään sitoutunut tai olisi sen käskyohjauksessa. Esimerkkinä monet kiivaat ja ideologiset Nato-vastustajat, edesmenneet SKDL:läiset ja sadainkomitealaiset. Tämä on inhimillinen lapsus josta voi "puhdistua synnintunnustuksen kautta" ja muuttamalla näkemyksiään. :)

Omilla aivoillaan ajattelevat toisinajattelijat ovat veikeitä ja pirteitä poikkeuksia, jotka tuovat lähes aina väriä ja usein myös erinomaisia ajatuksia keskusteluun mukaan. :)
 
Viimeksi muokattu:

Pihatonttu

Kenraali
Asia ei ole noin yksinkertainen...
Palaan vielä astian äärelle.

Musta tuntuu, että me ei olla inscoutin kanssa niin kaukana toisistamme kuin voisi kommenttien perusteella kuvitella.

Suurin osa tästä ketjusta on minun kirjoittamaani tekstiä. Ketju muodostaa varsin laajan kokonaisuuden. Tämä kokonaisuus ei ole eikä voi olla ehjä syistä jotka jokainen tajunnee ja myös henkilökohtaisista, vitutuspohjaisista syistä.

Jos ketjua ja sen sisältöä tarkastelee kokonaisuutena, niin käynee aika vastaansanomattomasti ilmi, että en näe aihepiiriä tai mitään sen osaa yksinkertaisena. Jo marmatus siitä, että pitää tutustua myös neurobiologisiin realiteetteihin kertonee, että vihjaus siihen, että pitäisin asiaa ”noin yksinkertaisena” ei ole reilu eikä totuudenmukainen.

[Mielestäni se on olkinukke eikä sitä kautta yhtään kunniaksi muulloin hyvin kirjoittavalle inscoutille. Olkinukke on (lähes) aina provokaatio + keinotekoista vastakkainasettelujen ja konfliktien rakentamista. Otan sen sellaisena - sekä nyt että tulevaisuudessa, mutta en lähde mukaan konfliktihakuisuuteen vaan koitan vastata rakentavammin. Jos tuollainen toistuu samasta suunnasta, niin joko pistän inscoutin ignorenapin alle tai poistun pitkäksi aikaa tai pysyvästi palstalta.]

Olen lukuisia kertoja kirjoituksissani tuonut esille tapaani jäsentää todellisuus kolmelle eri kentälle: substanssi, dynamiikka ja rakenteet.

Jos ajatellaan tuon jäsentämisen suhdetta valtiolliseen ja muuhun laaja-alaiseen turvallisuuteen, niin tajutaan samantien, että kaikilla valmistelemisen ja päätöksenteon portailla tarvitaan kaikkien noiden kolmen kentän hallintaa tai muuten luodaan tutkakatveita, joita pitkin naapuri voi toimia vapaasti ja huomaamatta.

Substanssi. Asiantuntijat ovat substanssin tuntijoita ja osaajia. Asian, substanssin tuntemusta tarvitaan. Mutta jos substanssiosaajat valtaavat koko pelikentän, niin dynamiikan ja rakenteiden alue jää liian vähälle huomiolle.

Dynamiikka. Tarvitaan henkilöitä, joilla on kyky tarkastella dynamiikkaa ilmiönä, substanssista irrotettuna. Nämä ovat harvinaisia ja näitä ei löydä meritokratian periaatteiden mukaisilla rekrytointitavoillla. Akateemisen maailman puolella nämä ovat niitä, joilla on teorianmuodostuksen kykyä. Sotilaallisessa toiminnassa strategit ja taktikot (toivottavasti) edustavat dynamiikan osaajia. Viestinnässä vaikuttamisen parhaat osaajat edustavat dynamiikan osaajia. Näiden rooli tai asema organisaatioissa on usein jonkinlaisen harmaan eminenssin tai puolinäkymättömän taustatoimijan rooli.

Rakenteet. Johtajuudessa management on paljon rakenteiden ja niihin liittyvien sidonnaisuuksien sekä reunaehtojen tuntemista. Voisi sanoa, että tämä alue on jossain määrin kaikkia näitä kolmea toisiinsa sitova liima.

Jos käyttäisi matematiikkaa vertauskuvana, niin kyky hoksata ja formuloida kaavoja sekä tarkastaa niiden käyttökelpoisuus on dynamiikan aluetta. Kyky tuntea eri kaavojen käyttökelpoisuusalueet ja niiden rooli noilla alueilla sekä matematiikan eri osa-alueiden suhde toisiinsa on rakenteiden aluetta. Kyky selvittää arvoja, joita voidaan sitten sijoittaa kaavoihin on substanssiosaamisen aluetta.

Kaikkia noita kolmea tarvitaan. Mikään niistä ei saa olla ylikorostuneessa roolissa, koska se ylikorostuneisuus on kahdesta muusta poissa ja luo siten tutkakatveita. Omasta mielestäni substanssikeskeisyys ja sen sisältä analyyttinen eli näpertelevä katsantokanta on ollut täysin ja suhteettoman hallitseva. Tämä on tuottanut katvealueita. Koko tämä ketju käsittelee sekä näiden katveiden havaitsemista, katveilla tapahtuvan toiminnan havainnointia ja sitä että asialle pitäisi tehdä jotain.

Vertauksen pääpointti on korostaa sitä, että substanssiosaamisella voidaan tuottaa tuloksia jotka ovat aina oikeita - niin kauan ja vain niin kauan kuin liikutaan jo käytössä olevien kaavojen käyttökelpoisuusalueilla. Mutta jos tapahtuu siirtymä käytössä olevien kaavojen käyttökelpoisuusalueiden ulkopuolelle, niin saatetaankin olla täydellisessä tyhjiössä vaikka jokainen toimintaan osallinen olisi loista substanssiosaaja.

Aihepiiriin liittyvä esimerkki siirtymästä voisi olla vaikka tiedonvälityksen siirtyminen radioinnin maailmasta tietoverkkojen ja kaapeleiden maailmaan. Muita esimerkkejä voisivat olla vaikka Neuvostoliiton mureneminen, oligarkkien kausi ja Putinin sekurokratinen kausi. Kaikissa noissa on tapahtunut siirtymä, jossa iso osa aiempaa asiantuntemusta on poistunut nopeasti pelikentältä. Dynamiikan ja rakenteiden hallinta ei ole noissa siirtymissä vanhentunut yhtä paljon.

Ketjun aihepiirin huomioon ottaen loppuun vielä varoituksen sana:

Jos alkaa näyttää siltä, että aina kun kirjoitan jotain, niin joku muu tulee ja koittaa vaihtaa keskustelun suunnan, niin kannattaa katsoa tällaisen henkilön viestihistoriaa ja miettiä että löytyykö sieltä vihjeitä siihen, miksi tämmöistä agendankaappaamista tapahtuu. (Tämä kommentti ei missään nimessä liity inscoutiin vaikka kommentointini alkaakin hänelle vastaamisella.)

Systemaattisella agendan kaappaamisella ei yleensä pyritä nostamaan jotain esille vaan suuntaamaan huomio pois siitä, mikä on nousemassa käsittelyyn.
 
Viimeksi muokattu:

miikkaj

Eversti
Itse olen melko vakuuttunut siitä että mainittu "rölliarmeija" on olemassa. Puhutaanko prikaatista vaiko armeijakunnasta, on toissijaista mielestäni. Riittävän suuresta ja hyvinorganisoidusta vaikuttajajoukosta on kuitenkin kysymys eli kyse ei ole mistään marginaalisesta ilmiöstä. Dogmaattisuutta ja leimaamista en itse kannata, eli itse voi olla valtavirrasta, politiikasta, taloudesta eri mieltä mutta perustelut pitää ottaa huomioon kokonaisuutena, selvittää sidonnaisuudet ja vasta tämän jälkeen alkaa pohdiskelemaan sitä onko ihminen viideskolonnalainen, hyödyllinen idiootti, vaiko ihan omilla aivoillaan ajatteleva toisinajattelija?

Viideskolonnalainen on suoranainen vaikuttaja-agentti ja trolli, joka tekee työtään päättäväisesti ja ideologisista lähtökohdista kuten nykyinen "kohudosentti", Molari, Janitskin tai Rauhanpuolustajat yhdistyksenä tai edesmennyt SKP puolueena. Tämä on raskaasti tuomittavaa.
Uskoo ken tahtoo. Kuten olen aiemmin maininnut, sitä saa uskoa näihin rölliarmeijoihin ja niiden pauloissa olevista ulkomaiden "hyödyllisten idioottien" zombilaumoista, mutta ilman todisteita tuo on uskonlahkon toimintaa mikä ei käytännössä eroa että jokin kylähullu Suomen syövereistä ilmestyisi Arkadianmäelle huutamaan, että avaruusoliot tulloo ja hyö tarvittee ainakin parikyt miljardia euroa puolustusjärjestelmien kehittämiseen. Suomettuminen on saanut laajemman käsitteen kun sen alle voi lapioida vaikka mitä neuroottisen vainuharhaisuuden piikkiin voi vain laittaa.

Tavallisilla tallaajilla ei korvien väliin muodostu mitään "hyödyllisen idiootin" ominaisuutta vaan kaikki ovat talousjärjestelmän sivuvaikutuksia, joita taasen toisenlaiset "hyödylliset idiootit" yrittävät niputtaa oman agendansa alle. Toisin sanoen, vaikea uskoa että suomalaiset miettivät aamupuuron yhteydessä joko tietoisesti tai alitajuntaisesti että millä tavalla pystyisivät tänään edistämään neukkujen vaikutusvaltaa.

Nämä Bäckmännit ja Janitskinit ovat ihan kärpäsen paska verrattuna minkälaista infovaikuttamista talousjärjestelmän puitteissa yritetään saavuttaa markkinoinnin välityksellä. Jahka talousjärjestelmä kyykkää oikeen kunnolla niin näiden kavereiden olo tapetilla vähenee absoluuttiseen nollaan, koska rahan vaikutus putoaa nollaan. Tästähän seuraa syy-seuraus suhde näille janttereille eli rahan voimalla nämä keppihevoset operoivat eikä minkään Stalinin kommariutopiaan liittyvän isämmaallisuuden voimasta. Sama pätee tonttuilijan disney-tarinoihin: sitä on ihan turha alkaa fiilaamaan jotain hypoteettisen neukkujen tohtori Sykerön infovaikuttamisen mallia kun ei ole enää mitään palkintoa luvassa tästä "isämmaallisesta toiminnasta" ja ei ole myöskään resursseja alkaa kehittämään tätä. Toisin sanoen, kylähullun kohtalo odottaa.
 

miikkaj

Eversti
Systemaattisella agendan kaappaamisella ei yleensä pyritä nostamaan jotain esille vaan suuntaamaan huomio pois siitä, mikä on nousemassa käsittelyyn.
Veit jalat suusta... missä on ne todisteet neukkujen rölliarmeijasta ja niiden hybridihiplauksesta?



Onko jotain vastaavaa Puuttinin infosotureista? Kuka kuvassa vastaa dynamiikan soveltamisesta ja kenellä on substanssiosaamisen hattu päässä?
 
Viimeksi muokattu:

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Veit jalat suusta... missä on ne todisteet neukkujen rölliarmeijasta ja niiden hybridihiplauksesta?



Onko jotain vastaavaa Puuttinin infosotureista? Kuka kuvassa vastaa dynamiikan soveltamisesta ja kenellä on substanssiosaamisen hattu päässä?
Neuvostoliiton aikana KGB:llä oli oma osastonsa jonka tehtävänä oli lännessä kansalaismielipiteeseen vaikuttaminen monipuolisesti sekä monikanavaisesti uutistoimistojen sekä muuten uutisoinnin, median kautta. KGB:ssa tunnustettiin ja tunnistettiin median ja tiedonvälityksen arvo ja sen eteen tehtiin töitä vaikuttamalla mediataloihin sekä toimittajiin. Näen nykypäivän "informaatiodankäynnin" olevan tästä vain uusi sovellus ja variaatio joka huomioi uudistuneen mediakentän ja hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia. Peli on edelleen sama, mutta kuviot vähän erilaiset.

Sen lisäksi kansalaismielipiteeseen ja politiikan suuntaan pyrittiin vaikuttamaan yhdistysten ja järjestöjen sekä yhteistyöelimien kautta. Esimerkiksi sosialistinen internationaali, kansainvälinen sosiaalidemokraattien yhteistyöjärjestö oli KGB:lle tärkeä ja helppo vaikuttamiskanava korkeimpia vaikuttajia myöden. Esimerkkeinä voi mainita Pentti Väänäsen sekä Kalevi Sorsan jotka molemmat olivat pääsihteereinä KGB:n kollaboraattoreita.

Sen lisäksi mielenkiintoista on, että KGB kuulemma käytti Punaista ristiä omiin tarkoitusperiinsä ja onnistui sijoittamaan KGB:n operatiiveja tämän toimintaan. Tätä taustaa vasten en ihmettele, miksi heillä on tapana kieltää kansainvälisten toimintaa maassaan tiedustelusyillä, syyttämällä järjestöjä peiteorganisaatioksi ulkomaiselle tiedustelutoiminnalle. Heillä kun on itsellänsä omakohtaista kokemusta tämänkaltaisesta toiminnasta.

Noista kaikista edellämainituista on kertonut mm. Oleg Gordievski hänen ja Inna Rogatsci kirjassa Sokea peili.

Агентство интернет-исследований eli mitä tämänhetkiseen Internet Research Agencyyn eli "Trollitehtaaseen" tulee Pietarissa osoitteessa Ulitsa Savushkina 55, niin sen olemassaoloa ja toimintaa tuskin kukaan voi kiistää. Siitä ovat raportoineet ja uutisoineet myös venäläiset mediat, hakkerit ja kansalaisaktivistit. Onko tämä vain jäävuoren huippu, näin itse epäilen.
 

miikkaj

Eversti
Neuvostoliiton aikana KGB:llä oli oma osastonsa jonka tehtävänä oli lännessä kansalaismielipiteeseen vaikuttaminen monipuolisesti sekä monikanavaisesti uutistoimistojen sekä muuten uutisoinnin, median kautta. KGB:ssa tunnustettiin ja tunnistettiin median ja tiedonvälityksen arvo ja sen eteen tehtiin töitä vaikuttamalla mediataloihin sekä toimittajiin. Näen nykypäivän "informaatiodankäynnin" olevan tästä vain uusi sovellus ja variaatio joka huomioi uudistuneen mediakentän ja hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia. Peli on edelleen sama, mutta kuviot vähän erilaiset.

Sen lisäksi kansalaismielipiteeseen ja politiikan suuntaan pyrittiin vaikuttamaan yhdistysten ja järjestöjen sekä yhteistyöelimien kautta. Esimerkiksi sosialistinen internationaali, kansainvälinen sosiaalidemokraattien yhteistyöjärjestö oli KGB:lle tärkeä ja helppo vaikuttamiskanava korkeimpia vaikuttajia myöden. Esimerkkeinä voi mainita Pentti Väänäsen sekä Kalevi Sorsan jotka molemmat olivat pääsihteereinä KGB:n kollaboraattoreita.

Sen lisäksi mielenkiintoista on, että KGB kuulemma käytti Punaista ristiä omiin tarkoitusperiinsä ja onnistui sijoittamaan KGB:n operatiiveja tämän toimintaan. Tätä taustaa vasten en ihmettele, miksi heillä on tapana kieltää kansainvälisten toimintaa maassaan tiedustelusyillä, syyttämällä järjestöjä peiteorganisaatioksi ulkomaiselle tiedustelutoiminnalle. Heillä kun on itsellänsä omakohtaista kokemusta tämänkaltaisesta toiminnasta.

Noista kaikista edellämainituista on kertonut mm. Oleg Gordievski hänen ja Inna Rogatsci kirjassa Sokea peili.

Агентство интернет-исследований eli mitä tämänhetkiseen Internet Research Agencyyn eli "Trollitehtaaseen" tulee Pietarissa osoitteessa Ulitsa Savushkina 55, niin sen olemassaoloa ja toimintaa tuskin kukaan voi kiistää. Siitä ovat raportoineet ja uutisoineet myös venäläiset mediat, hakkerit ja kansalaisaktivistit. Onko tämä vain jäävuoren huippu, näin itse epäilen.
Juu, mutta nyt oli kyse tonttuilijan viiden askeleen ohjelmasta ja tämän päälle rakennetusta rölliarmadasta, joiden voimalla tehdään sellaista hybridihiplausta ettei länsimaiden lastentekokaan enää suju entiseen malliin. Nämä wanhojen hyvien aikojen neukkujen julkisivun kiillotus ja proporagandakoneiston kommarimarkkinointi ei käytännön tasolla eroa esim vanhusten hoivakotien muuttumisesta saattohoitolaitoksiksi ja rahan käärintä operaatioiksi, joita yritetään markkinoida näistä tosiasioista huolimatta parhaimpana mahdollisena vaihtoehtona eläkeläisille (vs. Stalinin väitteet että kansalaiset eivät ole koskaan olleet onnellisempia, vaikka preerialla populaatio kuolee nälänhätään).

Ongelma tässä on että kaikenmaailman tonttuilijat muodostavat korrelaatiosta syy-seuraus suhteen, vaikka mitään logiikkaa ei ole kausaalisuuden tueksi. Tämähän ei eroa mitenkään McCarthyismistä, joka meni kaikenlaisten vasemmistolais- ja ulkomaalaiselementtien (esim. Hollywoodin) perään ilman todisteita yhteyksistä neukkulaan.

Minkäs takia syy-seuraus suhteesta pitää väkertää jokin korrelaatiosta pulppuava himmeli? Noh, lyhykäisyydessään sen takia että tykkää tästä varsinaisesta ongelman aiheuttajasta että on valmis kehittämään aparaatteja, joilla karjan huomio saadaan siirrettyä jonnekin toisaalle ja voidaan jatkaa karjan lypsämistä vaikka utareista ei tulekkaan enää riittävästi mehua. Tätä jatketaan niin kauan kunnes on aivan pakko, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä uusi toimintaympäristö eli että näillä (kuvitteellisten) rölliarmeijoiden olemassaololla ei ole mitään väliä taikka jos näitä alkaa edes miettimään niin se on pois jostain muusta, paljon tärkeämmästä tekemisestä pois esim. sukkalaatikon uudelleenjärjestelystä. Eli täytyy vaan antaa tulevaisuuden kylähullujen laukata oman pikku McCarthyismin voimalla itsensä ihan piippuun, mutta tärkeintä on itse pysyä näiden tieltä pois ettei tule kaviosta naamariin.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Itse pidän Venäjän hybridivaikuttamista itsestäänselvyytenä, kuten myös sitä että he ovat masinoineet ja organisoineet voimia sen toteuttamiseen.

Voisin sanoa että suhtaudun siihen neutraalisti, koska tätähän ovat tehneet kaikki isot toimijat ja melkein kaikkialla sitten ainakin vuoden 1945. Kun asian osaa laittaa tähän kontekstiin niin ymmärrän sen olevan vakava asia, vaan ei ainutlaatuinen eikä kuolemanvakava. Itsestäänselvyys, kiusa, joka täytyy huomioida ja jonka kanssa pitää olla tarkkana.

Siksi ajoittain hieman oudoksun sitä kiihkoa ja kauhua, jolla on suhtauduttu Venäjän mahdolliseen vaalivaikuttamiseen Brexit äänestykseen ja Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Pidän tämänkaltaista vaikuttamista itsestäänselvyytenä, enkä suoraansanottuna usko sen olleen mikään yllätys Amerikkalaisille ja Englantilaisille tiedusteluviranomaisillekaan.

Kertokaa minulle kansalliset vaalit suomessa vuoden -44 syksystä lähtien aina vuoteen 1992, johon Neuvostoliitto ei olisi pyrkinyt vaikuttamaan? Täällä naapuri saneli ehtojaan ja jakeli mandaattejaan "sopiville ehdokkaille ja ryhmittymille" melkein puolen vuosisadan ajan. Samoin ainakin 40-50 -luvuilla oikeistodemarit eli asevelidemarit kävivät taistoaan kommunisteja eli Kremlin vaikutusta vastaan CIA:n länsidollareilla.

Ei mitään uutta auringon alla, eikä ainakaan suomessa. Siksi myöskään suomalaisella intelligentsialla ja nomenklatuuralla ei ole mitään varaa arvostella Amerikkalaisten vaalien tapahtumia, ennenkun oma suomettumisen ajan pesä on siivottu ja selvitetty ja käräjät asian tiimoilta pidetty. Jos tämä tehtäisiin niin oltaisiin viisaampia informaatiovaikuttamisen ja soluttamisen edessä eikä niin haavoittuvaisia.
 

Pihatonttu

Kenraali
Kun ketjun aihe on hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka, niin täytynee mainita myös se, kuinka poliisikunnan ja sisäministeriön piirissä harjoitetaan aika systemaattisestikin itäisen naapurin agendaa palvelevaa omaan jalkaan ampumista.

Keijo Kaarisade kertokoon aiheesta enemmän:


Henkilökohtaisesti pitäisin hyvänä sitä jos jokin riittävät valtuudet omaava viranomaistaho tutkisi sitä, että miksi jotkut henkilöt poliisikunnan sisällä ja sisäministerioössä pyrkivät aktiivisesti epävakauttamaan ja polarisoimaan tätä maata, romuttamaan oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa sekä kansalaisten uskoa näihin.

Noi ovat muuten juuri sellaisia asioita, joita tuo itäinen naapuri tykkää saada lähialuepolitiikkansa piiriin kuuluvissa maissa aikaan.
 
Viimeksi muokattu:

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Ääriesimerkki, miten totalitarisen valtion salainen poliisi (Stasi) toimii.

Vuonna 1990 lakanneen Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin työskentelytavoista Zersetzung on jäänyt Suomessa jäänyt verraten tuntemattomaksi.

Kyseinen psykologinen terrori yksittäisiä ihmisiä kohtaan oli Stasin järkyttävimpiä toimia, jolla oli ehkä 5000-10 000 uhria. Zersetzung tarkoittaa varsinaisesti biohajoamista, maatumista. Sitä on kuvailtu myös kidutukseksi ilman kosketusta ja hiljaiseksi terroriksi. Stasi käytti Zersetzungia esimerkiksi toisinajattelijoita kohtaan 1970-luvulla, kun vangitsemiset ja muut fyysiset toimenpiteet näyttivät ulkomaailmalle jo liian pahoilta. Operaatiot vaativat paljon työvoimaa ja avustajia, mutta niitä Stasilla oli käytännössä rajattomasti. Väkivallan käytön sijaan kohde lamaannutettiin henkisesti. Sen mahdollisti valtion kaikkien kansalaistensa pikkuasioistakin urkkima valtava tietovarasto.

Stasin direktiivi 1/76 määritteli Zersetzungin olevan ”järjestelmällinen maineen, imagon ja arvostuksen rapauttaminen todellisen, vahvistettavissa olevan, kumoamattoman ja siten myös diskretitoivan tiedon pohjalta; järjestelmällinen sosiaalisten ja ammatillisten epäonnistumisten järjestely yksilöiden itseluottamuksen horjuttamiseksi”.

Historioitsija Hubertus Knabe on sanonut Zersetzungia diaboliseksi metodiksi: tarkoitus oli tuhota ihmisen itseluottamus hänen maineensa viemällä, työn epäonnistumisia järjestämällä ja ihmissuhteita tuhoamalla.

Kohteen taustat ja yksityiselämä pengottiin ja analysoitiin. Häntä seurattiin sekä näkyvästi että salaa, hänen kirjeensä luettiin ja puhelunsa kuunneltiin, koti ja omaisuus tutkittiin, kulkuvälineitä sabotoitiin ja lääkkeitä vaihdettiin salaa toisiin. Stasi tilaili kohteensa nimissä tuotteita postista ja soitti hänen nimissään aiheettomia hätäpuheluja, joista seurasi vaikeuksia. Huhuja leviteltiin. Työvaikeuksia alkoi syntyä. Mikään elämän pikkuasiakaan ei onnistunut eikä edistynyt.

Häiritäkseen rauhaa perusteellisesti Stasi asettui kohteensa arkielämään ja muutteli sitä. Kohteiden koteihin murtauduttiin rutiininomaisesti. Siellä huonekalujen paikkoja siirreltiin, herätyskellon hälytysaikoja muuteltiin, tauluja laitettiin hieman vinoon, keittiössä jauhoja vaihdettiin toisiksi ja niin edelleen. Jo ulos vietyjä roskia ilmestyi takaisin asuntoon. Jopa hiiriä ja käärmeitä tuotiin kotiin. Työpaikalla ja läheisille leviteltiin tekaistuja ikäviä tietoja. Kotona suolapurkkiin vaihdettiin pippuria.

Nimettömiä kirjeitä, puhelinsoittoja ja väärennettyjä valokuvia uskaliaista tilanteista ilmestyi. Tavaroita alkoi katoilla. Lasten ja vanhempien välejä myrkytettiin.

Tarkoituksena oli tietysti saada kohde paineen alle ja tuntemaan, että hän on sekoamassa. https://www.verkkouutiset.fi/diabolisen-pahuuden-psykoterroria-nain-stasi-riisti-sielun/

Alpo ”Stasi” Rusi osaisi kertoa omakohtaisia kokemuksia samantapaisesta ajojahdista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung
 

Pihatonttu

Kenraali
On aika paljon sen tyylisiä lausuntoja, että Nojatuolistrategin laittamassa linkissä kuvattuja menetelmiä käytettäisiin hyvin systemaattisesti nykyäänkin ja myös sellaisiin henkilöihin, joiden toiminnassa on jotain Venäjää haittaavaa tai ärsyttävää.

Näiden lausuntojen valossa kohteeksi joutuminen ei edellytä edes formaalia asemaa yhtään missään. "Vääriin" asioihin paneutuminen riittää.

Tylyimmillään tuommoinen voi olla jopa sitä, että Venäjä masinoi tavalla tai toisella omassa käytössään olevia vieraan maan viranomaistahoja "tutkimaan", puhelinkuuntelemaan, seuraamaan fyysisesti tms. kohteeksi joutunutta henkilöä tavalla missä viranomaisten toiminta nostattaa juoruja ja niistä kumpuavaa kompromettoivaa toimintaa kohdehenkilön elinpiirissä.

(Alpo Rusi lienee tunnetuin esimerkki tällaisesta toiminnasta. Saatan ehkä tietää yhden kohteeksi joutuneen jolla ei ole formaalia asemaa, mutta en tietenkään voi nimetä tai kertoa mitään muuta.)
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Ääriesimerkki, miten totalitarisen valtion salainen poliisi (Stasi) toimii.
Aavistuksen foliolta kuulostaa, mutta jos kyseessä on ollut äärimmäinen menettelytapa niin ehkä siinä on perää. Jos tuosta vaikka 35-50% on totta niin melko huikeaa on ollut meno.

Käytännössä samaan lopputulokseen päästään helpomminkin nykypäivänä. Virassa olevaa tai toimenhaltijaa voidaan painostaa urakehityksen pysäyttämisellä, toisiin ja toissijaisiin tehtäviin siirtämisellä, apurahojen tai taloudellisten resurssien kiistämisellä, projekteja kieltämällä sekä yksinkertaisesti työpaikkakiusaamisella.

Näiden painostuskeinojen olemassaolo ja niiden tiedostaminen on jo yksi ennakkosensuurin muoto. Ei ihme, että sanaisen arkkunsa avaavat suomessa yleensä jo sivuraiteille ajetut tai sitten eläkkeellä olevat virkamiehet sekä diplomaatit. Heillä kun ei ole mitään hävittävää eikä poisotettavaa.

Keskustelun diskurssi ja retoriset keinot ovat nykyään muuten sellaisia että totuudenpuhujia eristetään mediasta eli heidän ääntään ei anneta kuuluville ja jos totuutta pääsee lipsahtamaan ulos niin se vaietaan systemaattisesti eikä vastausta anneta eikä siten keskustelua asiasta synny.

Itselleni silmät avaava kokemus oli vuonna 2009 julkaistun Taneli Heikan ja Tanja Boxbergin kirjan Lumedemokratia lukeminen. Suosittelen lämpimästi. Siinä on mainiot pointit ja prinsiipit, joskin toistoa hieman liikaa. Ihme ei myöskään ollut se, että kirja sai valtamedialta huonot arviot. :)
 
Viimeksi muokattu:

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Aavistuksen foliolta kuulostaa, mutta jos kyseessä on ollut äärimmäinen menettelytapa niin ehkä siinä on perää. Jos tuosta vaikka 35-50% on totta niin melko huikeaa on ollut meno.

Käytännössä samaan lopputulokseen päästään helpomminkin nykypäivänä. Virassa olevaa tai toimenhaltijaa voidaan painostaa urakehityksen pysäyttämisellä, toisiin ja toissijaisiin tehtäviin siirtämisellä, apurahojen tai taloudellisten resurssien kiistämisellä, projekteja kieltämällä sekä yksinkertaisesti työpaikkakiusaamisella.

Näiden painostuskeinojen olemassaolo ja niiden tiedostaminen on jo yksi ennakkosensuurin muoto. Ei ihme, että sanaisen arkkunsa avaavat suomessa yleensä jo sivuraiteille ajetut tai sitten eläkkeellä olevat virkamiehet sekä diplomaatit. Heillä kun ei ole mitään hävittävää eikä poisotettavaa.

Keskustelun diskurssi ja retoriset keinot ovat nykyään muuten sellaisia että totuudenpuhujia eristetään mediasta eli heidän ääntään ei anneta kuuluville ja jos totuutta pääsee lipsahtamaan ulos niin se vaietaan systemaattisesti eikä vastausta anneta eikä siten keskustelua asiasta synny.

Itselleni silmät avaava kokemus oli vuonna 2009 julkaistun Taneli Heikan ja Tanja Boxbergin kirjan Lumedemokratia lukeminen. Suosittelen lämpimästi. Siinä on mainiot pointit ja prinsiipit, joskin toistoa hieman liikaa. Ihme ei myöskään ollut se, että kirja sai valtamedialta huonot arviot. :)
Suomi vaikuttaa lintukodolta, kun vertaa totalitaarisiin valtioihin.

Kuubassa ja Neuvostoliitossa saman saivat tuta monet toisinajattelijat – elleivät päätyneet suoraan mielisairaalaan, vankileirien saaristoon tai harppua soittamaan. DDR:ssä ei tarvinnut mennä kuin runsaat pari kymmentä vuotta ajassa taaksepäin, kun teollisen mittakaavan laajuinen joukkotuhonta oli valtion erityisessä suojeluksessa. Uudet ajat vaativat sivistyneemmät metodit, jotka saksalaisella täsmällisyydellä kirjattiin direktiiviksi:

Stasin direktiivi 1/76 määritteli Zersetzungin olevan ”järjestelmällinen maineen, imagon ja arvostuksen rapauttaminen todellisen, vahvistettavissa olevan, kumoamattoman ja siten myös diskretitoivan tiedon pohjalta; järjestelmällinen sosiaalisten ja ammatillisten epäonnistumisten järjestely yksilöiden itseluottamuksen horjuttamiseksi”.

Tarkoituksena oli tietysti saada kohde paineen alle ja tuntemaan, että hän on sekoamassa.
 

Pihatonttu

Kenraali
Täytyy kertoa tänne jotain kummallista.

Eilen kirjoitin näin:

Kun ketjun aihe on hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka, niin täytynee mainita myös se, kuinka poliisikunnan ja sisäministeriön piirissä harjoitetaan aika systemaattisestikin itäisen naapurin agendaa palvelevaa omaan jalkaan ampumista.

Henkilökohtaisesti pitäisin hyvänä sitä jos jokin riittävät valtuudet omaava viranomaistaho tutkisi sitä, että miksi jotkut henkilöt poliisikunnan sisällä ja sisäministerioössä pyrkivät aktiivisesti epävakauttamaan ja polarisoimaan tätä maata, romuttamaan oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa sekä kansalaisten uskoa näihin.

Noi ovat muuten juuri sellaisia asioita, joita tuo itäinen naapuri tykkää saada lähialuepolitiikkansa piiriin kuuluvissa maissa aikaan.
Tänään kirjoitin näin:

Tylyimmillään tuommoinen voi olla jopa sitä, että Venäjä masinoi tavalla tai toisella omassa käytössään olevia vieraan maan viranomaistahoja "tutkimaan", puhelinkuuntelemaan, seuraamaan fyysisesti tms. kohteeksi joutunutta henkilöä tavalla missä viranomaisten toiminta nostattaa juoruja ja niistä kumpuavaa kompromettoivaa toimintaa kohdehenkilön elinpiirissä.

(Alpo Rusi lienee tunnetuin esimerkki tällaisesta toiminnasta. Saatan ehkä tietää yhden kohteeksi joutuneen jolla ei ole formaalia asemaa, mutta en tietenkään voi nimetä tai kertoa mitään muuta.)
Tänä aamuna erääseen sosiaalisen median tiliini liittyen on tapahtunut kummallisuuksia, joiden ei pitäisi ainakaan minun ymmärrykseni mukaan olla mahdollisia.

En tiedä onko näillä asioilla yhteyttä enkä väitä että olisi. Ajoitus ja se, että juuri eräänlaiset kummallisuudet ovat olleet aivan hetki sitten täällä parissakin ketjussa esillä saa minut mainitsemaan asian.

Pyydän, ettei tätä päivitystä kommentoitaisi eikä tästä tehtäisi pitkälle meneviä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

Keskustelun diskurssi ja retoriset keinot ovat nykyään muuten sellaisia että totuudenpuhujia eristetään mediasta eli heidän ääntään ei anneta kuuluville ja jos totuutta pääsee lipsahtamaan ulos niin se vaietaan systemaattisesti eikä vastausta anneta eikä siten keskustelua asiasta synny.
Vaikea uskoa että kukaan olisi älyllisesti niin yksinkertainen tai tiedollisessa mielessä niin menneisyydessä elävä, että koittaisi netin aikakaudella valita noin idioottimaista linjaa.

Tuommoinen tulee taatusti viiveellä ja todella rajusti korkojen kera niskaan. Kaikki vaientaminen jättää jälkiä - myös silloin kun se ei jätä todisteita. Käytännössä tuollainen olisi toimijaa itseään vastaan kääntyvän aineiston tunkemista sille taholle ja niistä asioista joita pidetään kiusallisena.

Toki kaikilla aloilla on omat klowneriaosastonsa. Luulisi että esimiesportaat kuitenkin laittavat klownit tarvittaessa pois valonheitinten loisteesta.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Vaikea uskoa että kukaan olisi älyllisesti niin yksinkertainen tai tiedollisessa mielessä niin menneisyydessä elävä, että koittaisi netin aikakaudella valita noin idioottimaista linjaa.

Tuommoinen tulee taatusti viiveellä ja todella rajusti korkojen kera niskaan. Kaikki vaientaminen jättää jälkiä - myös silloin kun se ei jätä todisteita. Käytännössä tuollainen olisi toimijaa itseään vastaan kääntyvän aineiston tunkemista sille taholle ja niistä asioista joita pidetään kiusallisena.

Toki kaikilla aloilla on omat klowneriaosastonsa. Luulisi että esimiesportaat kuitenkin laittavat klownit tarvittaessa pois valonheitinten loisteesta.
Voi kuule, tämä on helppoa ja jokapäiväistä.

Ikäviä agendoja ja poliittisesti epäkorrekteja, epämiellyttäviä puheenaiheita rajataan jatkuvasti pois keskustelusta. Sama koskee niiden asioiden esittäjiä ja julkituojia.

Retorisesti keskustelussa se käy helpoiten sillä, että ei vastata esitettyyn kysymykseen, vastataan kysymyksellä tai käännetään keskustelu täysin toisaalle antamatta vastausta. Muissa medioissa asioita ei edes oteta agendalle eivätkä toimittajat juurikaan selvittele tai esitä niistä kysymyksiä.

Hyvänä esimerkkinä tämä suomettumisen historia. Siitä ei haluta totuuskomissiota perustaa, mutta saamelaisasioista kylläkin.

Mitenkäs muuten DDR:n tunnustamiskomitean mahdolliset STASI-yhteydet? Pidän oletettavana että niitä on ollut kun näinkin tärkeästä ja poliittisesti korkean prioriteetin asiasta on ollut kysymys, mutta ketään tutkivaa journalistia asia ei tunnu kiinnostavan.

Entäs ilmastonmuutos? Siitä toitotetaan kaikista mahdollisista tulokulmista kaikissa medioissa, mutta yksikään media ei tohdi käsitellä kehitysmaiden väestönkasvua vaikka kyseessä on nopeammin kriittiseksi akutisoituva ongelma.

Mites roskaamis- ja muoviongelma maailman merissä? Lilluuko siellä suomalaisten sinne heittämiä (pantillisia) muovipulloja ja muovipusseja? Kuka ne roskat sinne meriin ja jokiin nakkelee? Suomalainenko?

Ihmisoikeusongelmat, etenkin seksuaalivähemmistöjen osalta Islaminuskoisissa maissa.

Poliittisesti on myös korrektia tehdä syyllistävä lehtiartikkeli Ruotsin vallan aikaisesta, mahdollisesta marginaalisesta orjakaupasta. En kyllä odota henkeäni pidätellen HS:n syväluotaavaa artikkelia siitä, kuinka merkittävä osuus oli afrikkalaisilla toisten afrikkalaisten orjuuttajana ja orjakauppiaina, sekä mikä oli arabien ratkaiseva rooli orjien toimitusketjussa. Vai luuleeko joku, että orjat vain tupsahtivat jostain Länsi-Afrikan orjasatamiin?
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Vaikea uskoa että kukaan olisi älyllisesti niin yksinkertainen tai tiedollisessa mielessä niin menneisyydessä elävä, että koittaisi netin aikakaudella valita noin idioottimaista linjaa.

Tuommoinen tulee taatusti viiveellä ja todella rajusti korkojen kera niskaan. Kaikki vaientaminen jättää jälkiä - myös silloin kun se ei jätä todisteita. Käytännössä tuollainen olisi toimijaa itseään vastaan kääntyvän aineiston tunkemista sille taholle ja niistä asioista joita pidetään kiusallisena.

Toki kaikilla aloilla on omat klowneriaosastonsa. Luulisi että esimiesportaat kuitenkin laittavat klownit tarvittaessa pois valonheitinten loisteesta.
Anter Yasa on maininnut hänen olevan "YLE:n mustalla listalla".

Samoin tutkija Alan Salehzadeh on kertonut että häneltä YLE:n pyytämiä asiantuntijalausuntoja lähi-idän tilannetta koskien ei olla haluttu julkaista niiden sisällön vuoksi, koska se ei ole sopinut keskusteludiskurssiin.

Yasa on räväkkä, räiskyvä ja mielipiteitä jakava henkilö, mutta Salehzadeh on vakavasti otettava ammattilainen, akateemikko, jonka asiantuntijalausuntoja ei pitäisi kovin kevyesti ohittaa.

Näin helppoa se on suomessa. Se että ikäviä asioita, veneenkeikuttajien ja toisinajattelijoiden mielipiteitä ei julkaista.

Ei siinä, vaikka YLE:llä ja HS:llä on tiettyjä kupruja "journalistisessa linjassaan" niin mielummin niitä luen ja enemmän niihin luotan kokonaisuutena kun ns vaihtoehtomediaan. Mutta tarkka pitää olla ja mediakriittinen, kuten kaiken muunkin median kanssa.



Wikipediasta lainattua:

"Maanpuolustuskorkeakoulu poisti 2013 saatavista verkkosivustoltaan Salehzadehin Iranin sisä- ja ulkopolitiikkaa käsittelevän 40-sivuisen tutkimuksen Iran’s Domestic and Foreign Policies. Hyllytys tapahtui sen jälkeen kun Iranin suurlähettiläs Seyed Rasoul Mousavi oli vieraillut Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksella ja hän oli arvostellut tekstin yleistä sävyä ja tutkimuksessa esitettyjä väitteitä. Kohun jälkeen puolustusministeri Carl Haglund vaati Maanpuolustuskorkeakoulun rehtorilta selityksen tutkimuksen hyllytyksestä. Korkeakoulun tutkimuseettinen neuvosto kävi läpi Salehzadehin tutkimuksen, ja siitä ei lopulta löytynyt huomautettavaa, vaan se palautettiin verkkoon sellaisenaan.[1]

Alkuvuodesta 2014 Maanpuolustuskorkeakoulu jätti julkaisematta Salehzadehin Turkki-raportin. Julkaisutoimikunnan mukaan raportti keskittyi liikaa kurdikysymykseen ja oli turhan poleeminen.[2][3]

Huhtikuussa 2017 Salehzadeh oli kutsuttu Ylen A-Studioon keskustelemaan Helsingin suurmoskeijaprojektista. Myöhemmin kuitenkin Ylen vastaava toimittaja Ville Kolari perui osallistumisen. Salehzadeh kertoi tapahtuman jälkeen, että tuo oli kolmas kerta kun hänen osallistumisensa Ylen ajankohtaisohjelmiin peruttiin, ja epäili että kyseessä ulkovaltojen poliittinen painostus.[4] Toisen kerran Salehzadeh kertoo, että häntä haastateltiin Yle Puheen Politiikkaradioon, jossa oli määrä käsitellä Lähi-idästä kumpuavia geopoliittisia uhkia. Haastattelun kuluessa toimittaja alkoi vaikuttaa pelokkaalta ja huolestuneelta ja ilmoitti lopuksi, että haastattelua ei käytetä, vaan ohjelma keskittyy Brexitiin.[5]

Elokuussa 2017 Salehzadehia oli haastateltu Helsingin Sanomien verkkosivujen uutiseen Asiantuntija arvioi, mitä Afganistanissa siepatusta suomalaisnaisesta kuvatusta videosta voi päätellä. Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Kimmo Pietinen oli poistanut jutun verkosta ilman selityksiä kaksi tuntia sen julkaisun jälkeen.[6]"

 

Pihatonttu

Kenraali
Ei siinä, vaikka YLE:llä ja HS:llä on tiettyjä kupruja "journalistisessa linjassaan" niin mielummin niitä luen ja enemmän niihin luotan kokonaisuutena kun ns vaihtoehtomediaan. Mutta tarkka pitää olla ja mediakriittinen, kuten kaiken muunkin median kanssa.
Agendat - etenkin agendajournalismi - ja journalistiset linjat ovat toki välillä aika iso ongelma. Yksipuolinen ja nimenomaan yhteiskuntataiteellisesti suuntautunut koulutustausta ammattikunnan sisäpuolella on kuitenkin jättimäisesti suurempi katastrofi.

Yhteiskuntataiteelliset tiedekunnan yleensä ja niissä sosiologia, kulttuuriantropologia ja tiedotusoppi ovat todellisuuspakoisten nerouskompleksien kasvatuslavetteja. Oppilaat omaksuvat niissä sellaisen lähtökohdan, että heidän tieteensä ja sen sisällä heidän itsensä suosimat tiedeperinteet antavat edellytyksiä suunnilleen minkä tahansa käsittämiseen.

Käytännössä tuo "käsittäminen" tarkoittaa sitä, että asia kuin asia voidaan kehystää jollain voimakkaasti poliittisesti sävyttyneellä tavalla niin, että siitä on helppo esittää järjettömiin kärjistettyjä näkemyksiä maltillisuuden valepukuun puetulla tavalla. Tuolla kehystämisen ja ylitulkitsemisen yhdistelmällä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen enempää käsittämisen kuin tieteellisyydenkään kanssa.

Jos miettii sitä, että mitä aihepiirejä uutiset koskevat, niin talous, sota, sosiaali- ja terveys, urheilu, rikokset, ulkopolitiikka, sisäpolitiikka, taide ja kulttuuri, tiede, teknologia, ympäristö, luonto, elinkeinotoiminta ja nippu muita. Yhteiskuntataiteellinen koulutus antaa hitusen kevyitä eväitä pieneen osaan noista, mutta ei oikeastaan mitään merkittävää suurimpaan osaan. Ja samaan aikaan ne toimittajat jotka eivät tajua oman kognitiivisen työkalupakkinsa jättimäistä rajallisuutta kirjoittavat ihan täyttä puutaheinää.

Media on todellisuudessa täynnä sellaista, mistä voisi käyttää termiä fake news. Syynä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti agendavalinnat tai valehtelu vaan ihan vain ammattitaidon ja yleissivistyksen puute.

Suomessa on noin yksi ammattitaitoinen taloustoimittaja. (Jan Hurri.) Hyviä rikostoimittajia on ollut noin 3-4. Loistavia valokuvaajia on ollut yksi. (Hannes Heikura.) Erinomaisia on toki ollut useita. Tiede- ja teknologiatoimittajia... ööö... Onko Wiion jälkeen ollut hyviä? Hyviä sotajournalisteja? Arkikulttuuria ymmärtäviä kulttuuritoimittajia? Joskus ehkä noin -90-luvulla oli Hesarissa yksi loistava autotoimittaja. Ja Taskisen Kimmon autokuvat olivat hyviä, joten Kimmo piti korvata lahjattomammilla kuvaajilla. jne. jne. jne.

Toimittajan pitäisi hankkia osaamista ja ymmärrystä siitä aihepiiristä, josta kirjoittaa. Jos kirjoittaa teknologiasta, niin dippainssin tai tekniikan tohtorin paperit olisivat hyödyllisemmät kuin yhteiskuntataiteellinen höpertäminen. Eläköitynyt ylempi upseeri osaisi varmaan kertoa sodasta ilman vakiovirheitä. Ekonomin tai ekonomistin koulutus auttaisi taloustoimituksen puolella enemmän kuin diipadaapa....

Odotan innolla sitä päivää kun katsastusmieheksi pääsee yhteiskuntatieteiden maisterin papereilla. Yhtä loogista se olisi kuin yhteiskuntatieteiden maisteri kertomassa että "Räikkönen tuli harjoituksissa yhdenneksitoista", "miehet harrastavat kaksi kertaa enemmän seksiä kuin naiset" tai "Kulmunin valinta puheenjohjajaksi ei näy Kepun gallupkannatuksessa". Nuo tuollaiset ovat vajaamielistä horinaa, eivät journalismia.

Agendajournalismi on osittain seurausta kapeasta ja puutteellisesta osaamisesta. Ilman yleissivistystä ja oman alan tuntemista on pakko yrittää yhteiskunnallistaa asia kuin asia - kun ei osata muuta. Jos toimituksissa olisi osaamista eri alueilta, niin iso osa tolloilusta kuolisi jo toimitusten sisäisissä kahvipöytäkeskusteluissa.
 
Viimeksi muokattu:

Benelli

Ylipäällikkö
No otetaan nyt vaikka susien kanta suomessa (kun siitä on palstalla keskusteltu). Luke laskee virallisen susipopulaation määrän. Sanotaan että se olisi vaikka 200 yksilö. Tätä kutsumme binääriseksi positioksi 1. Metsästäjät ja monet muut tahot väittävät susia olevan paljon enemmän. Sanotaan vaikka 1000 yksilöä. Tämä on positio 0.

Molemmat osapuolet esittävät oman kantansa perusteella erilaisia toimenpiteitä tilanteeseen. Luke mahdollisesti vaatii kannan vahvistamista ja metsästäjät kannan karsimista.

Todellisuudessa kumpikaan luku ei ole oikea. Ensinnäkin kanta elää koko ajan (mm. Venäjältä tulevat/sinne menevät laumat, menetelmälliset heikkoudet, alueellisten erojen huomioiminen, inhimilliset tekijät jne. jne.). Minkä lisäksi ei pystytä sanomaan sitä, ovatko lasketut susia ollenkaan. Vai mahdollisesti koirasusia jotka ovat erilaisia käyttäytymiseltään ja luonnonarvoltaan.

Kuitenkin valittu politikka päätetään jomman kumman vaihtoehdon 0 tai 1 mukaan. Vaikka todellisuus on jossain välimaastossa. Sumean logiikan perusajatus on tämän asian huomioiminen. Ja tarkempi keskittyminen siihen, mikä oikeasti on se vaihteluväli ja rajapinta missä asiat elävät.

Ongelma tässä koko hybridivaikuttamisen käsitteessä on siinä, että se on määritelty niin laajasti, että mikä tahansa voidaan nähdä osana sitä. Jokainen lause voidaan haluttaessa vääntää ja tulkita jonkinlaiseksi hybridivaikuttamiseksi. Tämä johtaa täysin kestämättömään tilanteeseen. Kaikki nähdään vaihtoehtona 1 jos toinen vaihtoehto on 0 (=ei hybridiä ollenkaan).

Jotta hybridivaikuttamista voisi oikeasti tutkia ja sen rakennetta ja tavoitteita selvittää, pitäisi tarkentaa itse termiä huomattavasti ja sitten katsoa kuinka paljon sitä esiintyy. Nyt näin ei maailmalla toimita. Hyvänä esimerkkinä Hilary Clintonin viimeisimmät syytökset demokraattien yhden ehdokkaan olevan "Venäjän suosikki". Mitään todisteita ei esitetä, mutta viitataan että kyseistä ehdokasta on "siteerattu" Venäjän mediassa ja "Venäjään liittyvät Twittertilit" ovat jotain naisesta kirjoittaneet. Väitetysti.

Eli hybridi on alkanut elää omaa elämäänsä ilman, että mitään on edes todistettavasti tapahtunut. 1=Hybridi=Venäjä=Paha. Todisteita ei tarvita. Vain viittaus hybridiin ja homma on selvä.

Tällaisessa ympäristössä jossa itse termi on muuttunut fyysiseksi todellisuudeksi on aivan turha yrittää selvittää sitä, mikä siihen vaikuttaa tai miten se toimii koska taustalla voi olla lähes rajaton määrä eri tahojen intressejä joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä alkuperäisen ajatuksen kanssa.
Toisaalta Luke on tarjonnut tässä hyvän esimerkin siitä miten narratiivin dominointi mediassa voi vaikuttaa tehokkaalta vaikka onkin tehotonta.
Jos toimintaa on havaittu minkä jälkeen tätä selitetään tavalla joka menee mediassa läpi mutta ei vastaa aluevalvonnan ja henkilötiedustelun havaintoja niin selitys ei mene läpi siellä missä sillä on merkitystä.
 

Pihatonttu

Kenraali
Jossain muualla pyydettiin tiivistelmää Yuri Bezmenovin luennoista. Heitän tähän hyvin tiiviisti hänen kuvauksistaan lähinnä toiminnan rakennetta ja lyhyesti pieniä osia dynamiikasta.

Niille jotka eivät tyyppiä tiedä, niin kyse on Neuvostollitosta loikanneesta KGB -upseerista, joka on avannut julkisesti KGB:n metodologiaa ja toimintamalleja.

Nykyisin käytössä olevat mallit ovat ymmärtääkseni tuon aikaisista edelleen kehitettyjä.

Tässä yksi luento.


Peruskaava muihin maihin suunnatusta vihamielisestä venäläisestä tiedustelutoiminnasta:

Subversiivinen ja muu aktiivinen toiminta on noin 85% koko toiminnasta. Tiedonhankinta on vähemmän tärkeää ja siksi vain 15% toiminnasta. Aktiivinen toiminta pähkinänkuoressa vaiheittain:

Tunkeutuminen:
1. Subversio eli moraalinen ja kulttuurillinen mädättäminen.
2. Epävakauttaminen.
3. Kriisiyttäminen.
4. "Normallisoiminen". (Satiirinen termi joka tarkoittaa väkivaltamonopollin kaappaamista venäläisiin käsiin.

Sen jälkeinen hallitseminen:
5. Kriisin purkaminen.
6. Vakauttaminen
7. Remoralisointi Venäjän haluamiin moraalijärjestyksiin.

1. Subversion keskiössä ovat sekä marssi läpi instituutioiden että haitallieen tai vähintään hyödyttömään puuhailuun eksyttäminen. Se alkaa niistä instituutioista jotka tuottavat ja ylläpitävät yhteiskunnan moraali- ja logiikkajärjestyksiä.

Hyviä vastapelejä ovat mm. subversion dynamiikan julki tuominen, se, ettei subversion harjoittajille anneta määrittely- tai etenkään rekrytointivaltaa, ei anneta liikaa valtaa sellaisille itseään täydentäville järjestelmille, joiden kaappaaminen on subversion logiikan mukaista.

2. Epävakauttaminen tapahtuu yleensä niin, että Venäjä ottaa kontrolliinsa kaksi äärireunaa ja ajattaa ne keskenään konfliktiin.

Konfliktin polarisoidessa, epävakauttaessa ja haitatessa yhteiskuntaa ja turvallisuudentunnetta ihmiset pyrkivät antamaan vallan maltillisillle keskiryhmille. Venäjä on etukäteen pitänyt huolen siitä, että niiden johdossa on sopiva määrä Venäjän vaikutusvallassa olevia henkilöitä.

3. Yleensä kriisiyttäminen tarkoittaa väkivaltaista sisäistä konfliktia. Tsetsenia, Georgia, Moldova ja Ukraina ovat mallikirjaesimerkkejä siitä kuinka kriisiyttäminen tehdään.

4. Kun Puna-armeijan tankit vyöryivät Prahan kevään päätteeksi Prahaan, niin Breznev totesi, että "No niin, nyt tilanne on normalisoitu". Tästä tulee nelosvaiheen nimitys "normalisointi". Se tarkoittaa väkivaltamonopolin kaappaamista.

Neuvostoliiton aikana se tehtiin tankkilautoilla. Nykyisin käytetään isompaa ja vähemmän näkyvää keinovalikoimaa.

5. Kriisin purkaminen tarkoittaa sitä, että subveriota ja kriisiyttämistä johtaneet henkilöt sekä Venäjän vaikutusvallassa olevat keskiryhmien johtajat viedään kaikessa hiljaisuudessa kuopan reunalle ja ammutaan. Tai näin someaikana käytetään hienostuneempia menetelmiä. Sen jälkeen heidät korvataan venäläisillä, piilovenäläisillä ja täysin moraalittomilla roistoilla.

Jos ette usko, niin katsokaan kuinka Ukrainaa ennen vuotta 2006 hallinneista venäjämielisistä on elossa. Ja kannattaa kiinnittää huomiota myös heidän perheenjäsentensä kuolemiin.

6. Vakauttaminen tarkoittaa sitä, että alue ja ihmiset otetaan tiukkaan, väkivaltaan ja sen uhkaan perustuvaan kontrolliin. Krim on hyvä esimerkki. Kannattaa katsoa miten muille kuin venäläismielisille käy siellä niin tajuaa mitä vakauttaminen on.

7. Remoralisointi venäläisiin moraalijärjestyksiin on käytännössä propagandan pakkosyöttöä, rekrytointipolitiikkaa yms. niin että vain venäläismieliset tai vastustavista äänistä Venäjän agendaa palvelevat äänet ja ihmiset pääsevät julki.

Tsetsenia on hyvä esimerkki siitä, kuinka remoralisointi hoidetaan.


Kaikkiin näihin vaiheisiin liittyy voimakas tarinateollisuus. Tämän ketjun aihe on hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka. Yuri Bezmenov puhuu hybridivaikuttamisen operatiivisesta ja informatiivisesta rakenteesta ja dynamiikasta.
Narratiivisen ja operatiivisen välisen yhteyden hahmottaminen vaatii pientä paneutumista asiaan.
 
Viimeksi muokattu:
Top