Asia ei ole noin yksinkertainen...
Palaan vielä astian äärelle.
Musta tuntuu, että me ei olla inscoutin kanssa niin kaukana toisistamme kuin voisi kommenttien perusteella kuvitella.
Suurin osa tästä ketjusta on minun kirjoittamaani tekstiä. Ketju muodostaa varsin laajan kokonaisuuden. Tämä kokonaisuus ei ole eikä voi olla ehjä syistä jotka jokainen tajunnee ja myös henkilökohtaisista, vitutuspohjaisista syistä.
Jos ketjua ja sen sisältöä tarkastelee kokonaisuutena, niin käynee aika vastaansanomattomasti ilmi, että en näe aihepiiriä tai mitään sen osaa yksinkertaisena. Jo marmatus siitä, että pitää tutustua
myös neurobiologisiin realiteetteihin kertonee, että vihjaus siihen, että pitäisin asiaa ”noin yksinkertaisena” ei ole reilu eikä totuudenmukainen.
[Mielestäni se on olkinukke eikä sitä kautta yhtään kunniaksi muulloin hyvin kirjoittavalle inscoutille. Olkinukke on (lähes) aina provokaatio + keinotekoista vastakkainasettelujen ja konfliktien rakentamista. Otan sen sellaisena - sekä nyt että tulevaisuudessa, mutta en lähde mukaan konfliktihakuisuuteen vaan koitan vastata rakentavammin. Jos tuollainen toistuu samasta suunnasta, niin joko pistän inscoutin ignorenapin alle tai poistun pitkäksi aikaa tai pysyvästi palstalta.]
Olen lukuisia kertoja kirjoituksissani tuonut esille tapaani jäsentää todellisuus kolmelle eri kentälle: substanssi, dynamiikka ja rakenteet.
Jos ajatellaan tuon jäsentämisen suhdetta valtiolliseen ja muuhun laaja-alaiseen turvallisuuteen, niin tajutaan samantien, että kaikilla valmistelemisen ja päätöksenteon portailla tarvitaan kaikkien noiden kolmen kentän hallintaa tai muuten luodaan tutkakatveita, joita pitkin naapuri voi toimia vapaasti ja huomaamatta.
Substanssi.
Asiantuntijat ovat substanssin tuntijoita ja osaajia. Asian, substanssin tuntemusta tarvitaan. Mutta jos substanssiosaajat valtaavat koko pelikentän, niin dynamiikan ja rakenteiden alue jää liian vähälle huomiolle.
Dynamiikka. Tarvitaan henkilöitä, joilla on
kyky tarkastella dynamiikkaa ilmiönä, substanssista irrotettuna. Nämä ovat harvinaisia ja näitä ei löydä meritokratian periaatteiden mukaisilla rekrytointitavoillla. Akateemisen maailman puolella nämä ovat niitä, joilla on teorianmuodostuksen kykyä. Sotilaallisessa toiminnassa strategit ja taktikot (toivottavasti) edustavat dynamiikan osaajia. Viestinnässä vaikuttamisen parhaat osaajat edustavat dynamiikan osaajia. Näiden rooli tai asema organisaatioissa on usein jonkinlaisen harmaan eminenssin tai puolinäkymättömän taustatoimijan rooli.
Rakenteet. Johtajuudessa management on paljon rakenteiden ja niihin liittyvien sidonnaisuuksien sekä reunaehtojen tuntemista. Voisi sanoa, että tämä alue on jossain määrin kaikkia näitä kolmea toisiinsa sitova liima.
Jos käyttäisi matematiikkaa vertauskuvana, niin kyky hoksata ja formuloida kaavoja sekä tarkastaa niiden käyttökelpoisuus on dynamiikan aluetta. Kyky tuntea eri kaavojen käyttökelpoisuusalueet ja niiden rooli noilla alueilla sekä matematiikan eri osa-alueiden suhde toisiinsa on rakenteiden aluetta. Kyky selvittää arvoja, joita voidaan sitten sijoittaa kaavoihin on substanssiosaamisen aluetta.
Kaikkia noita kolmea tarvitaan. Mikään niistä ei saa olla ylikorostuneessa roolissa, koska se ylikorostuneisuus on kahdesta muusta poissa ja luo siten tutkakatveita. Omasta mielestäni substanssikeskeisyys ja sen sisältä analyyttinen eli näpertelevä katsantokanta on ollut täysin ja suhteettoman hallitseva. Tämä on tuottanut katvealueita. Koko tämä ketju käsittelee sekä näiden katveiden havaitsemista, katveilla tapahtuvan toiminnan havainnointia ja sitä että asialle pitäisi tehdä jotain.
Vertauksen pääpointti on korostaa sitä, että substanssiosaamisella voidaan tuottaa tuloksia jotka ovat aina oikeita - niin kauan ja vain niin kauan kuin liikutaan jo käytössä olevien kaavojen käyttökelpoisuusalueilla. Mutta jos tapahtuu siirtymä käytössä olevien kaavojen käyttökelpoisuusalueiden ulkopuolelle, niin saatetaankin olla täydellisessä tyhjiössä vaikka jokainen toimintaan osallinen olisi loista substanssiosaaja.
Aihepiiriin liittyvä esimerkki siirtymästä voisi olla vaikka tiedonvälityksen siirtyminen radioinnin maailmasta tietoverkkojen ja kaapeleiden maailmaan. Muita esimerkkejä voisivat olla vaikka Neuvostoliiton mureneminen, oligarkkien kausi ja Putinin sekurokratinen kausi. Kaikissa noissa on tapahtunut siirtymä, jossa iso osa aiempaa
asiantuntemusta on poistunut nopeasti pelikentältä. Dynamiikan ja rakenteiden hallinta ei ole noissa siirtymissä vanhentunut yhtä paljon.
Ketjun aihepiirin huomioon ottaen loppuun vielä varoituksen sana:
Jos alkaa näyttää siltä, että aina kun kirjoitan jotain, niin joku muu tulee ja koittaa vaihtaa keskustelun suunnan, niin kannattaa katsoa tällaisen henkilön viestihistoriaa ja miettiä että löytyykö sieltä vihjeitä siihen, miksi tämmöistä agendankaappaamista tapahtuu. (Tämä kommentti ei missään nimessä liity inscoutiin vaikka kommentointini alkaakin hänelle vastaamisella.)
Systemaattisella agendan kaappaamisella ei yleensä pyritä nostamaan jotain esille vaan suuntaamaan huomio pois siitä, mikä on nousemassa käsittelyyn.
