@miikkaj suhtaudut tähän nyt hirvittävän kapeasta näkökulmasta. Koska (anteeksi nyt vain) olet täysin tunnetasolla operoiva hölmö (jätän tähän varauman: et välttämättä laisinkaan tyhmä), niin ensinnäkin pitää lähteä siitä, että
@Pihatonttu ei ole "eri puolella"* eli hän ei edusta näitä piirejä (jotka muuten ovat joko tunnetasolla operoivia hölmöjä itsekin, elleivät sitten oikeasti pahassa tarkoituksessa toimivia), jotka mediassa pauhaavat vaikkapa persuja Venäjän hybriditoiminnan välineiksi. Kuten esim.
@inscout vähän sivuaa, niin nämä "eri puolella" olevat tahot käyttävät pitkälti hybridivaikuttamista terminä vain oman tunneperäisen, hyvin alhaisella rakenteiden tai dynamiikan ymmärtämisen tasolla olevan toimintansa keinona - tai omien, mahdollisesti rationaalistenkin tavoitteidensa ajamiseen joko piittaamatta tai ymmärtämättä isompia kokonaisuuksia.
Nyt emme kuitenkaan puhu siitä, eivätkä ammattilaisetkaan (yleensä, toivottavasti) puhu siitä, vaan hybridivaikuttamisesta erilaisina subversion, painostamisen ja sodankäynnin, eli jatkuvan, "systeemisen sodankäynnin" (
@Pihatonttu onko sinulla parempaa termiä tälle - tarkoitan tavallaan kaikkea maiden välistä vastaanottajan näkökulmasta ei-hyväntahtoista vaikuttamista, suurstrategisella tasolla eli koko maiden yhteiselon aikana) välineenä.
Suosittelen pohtimaan tarkemmin sitä, miksi reagoit ylipäätään asiaan noin. Eikä tämä ole nälvimiseksi tarkoitettua, operoit vain hyvin pienessä toiminta-avaruudessa asian suhteen. Laajenna näkökulmaa, ja asia avautuu aivan eri tavalla.
Eli siis: hybridivaikuttaminen ei ole oikeastaan sitä, mistä media pauhaa, vaan tämä on vain hybridivaikuttamisen ilmentymää. Media keskittyy todella pieneen osaan vaikuttamisesta, tai oikeastaan sen seurauksista - ja on itse samalla sen työkalu. Näet sen omassakin negatiivisessa reaktiossasi asiaan.
Itse taannoin kirjoitin, että me kaikki olemme omine reaktioinemme hybridivaikuttamisen välineitä. Vaikuttajataho pyrkii provosoimaan teoillaan reaktioita ihmisissä, jotka (reaktiot siis) ovat keskimäärin suotuisia vaikuttajataholle. Vain ensimmäisen toimijan toiminta on tarkoituksellista, ja loput ovat sen reaktiivisia seuraamuksia. Vaikuttaminen ei aina kohdistu suoraan, vaan hybridivaikuttamisen yksi keinoista on nimenomaan välillisten reaktioiden saaminen aikaan. Ne välilliset reaktiot voivat olla (jotakuinkin) suoria (esim. uusnatsien organisoitumisen auttamisesta seuraava julkinen, laaja vastareaktio, joka on helppo ennakoida) tai siitä lähtien aina aivan äärimmäisyyteen pitkien, vuosikymmenienkin päähän ulottuvien kehityskulkujen päässä - ja osa niistä välillisistä reaktioista voi olla eri vaiheissa haitallisiakin vaikuttajalle (koska kaikkia reaktioita eivät viisaimmatkaan strategit kykene arvioimaan). Mitä monimutkaisempia reaktioketjuja pyritään saamaan aikaan, sitä syvempää ymmärrystä se vaatii vaikutuksen kohteena olevasta yhteiskunnasta.
Ja kun näitä reaktiivisia tapahtumaketjuja päästään todennäköisesti syöttämään vielä monelta suunnalta, monena aikana ja rakentamaan aiempien päälle, on soppa sellainen sillisalaatti, että sitä on enää hyvin vaikea edes purkaa. Siksi me tarvitsemme puhtaita arvoja ja selkeitä moraalijärjestyksiä, jossa ymmärretään myös välillisiin vaikutuksiin pyrkiminen, ja eri tason tavoitteet.
Toki hybridivaikuttamisessa on myös sitten suoraa vaikuttamista: esimerkiksi omaan pussiin pelattua ryhmittymää voidaan käyttää vaikkapa poliittiseen väkivaltaan, soluttautumiseen, vakoiluun tai oman toiminnan suojaamiseen, jolla on suora vaikutus. Mutta ei pidä kuvitella, että suoran vaikutuksen hakeminen olisi ainoa, tai välttämättä edes pääasiallinen vaikutuskeino, koska sillä joudutaan aina operoimaan tämän toisen ryhmittymän intressikehyksessä. Etenkin subversio on paljon tehokkaampaa, kun haetaan välillisiä, reaktiivisia vaikutuksia.
*lainausmerkeissä siksi, koska kotimainen mediakaan ei ole oikeasti tässä eri puolella, kun käsittelemme Venäjän tänne kohdistamaa vaikuttamista, poislukien suoraan Venäjältä käskyjä tai rahoitusta saavat tahot.
--
Ja taas ketjun tajunnanvirtaan sopivalla tavalla jatkan vähän kukkaruukusta: tulipa nyt vain mieleen, että esimerkiksi lukiossa valinnanvapauden lisäämisen myötä (jonka muuten toteutti Grahn-Laasonen, joka ei ymmärrä yhtään mitään mistään) historian ja yhteiskuntaopin opetuksen vähenemisen myötä me vain hukumme entistä kauemmas substanssikeskeisyyteen. Mielestäni ylivoimaisesti tärkeimmät oppiaineet tältä kannalta ovat äidinkieli, historia ja yhteiskuntaoppi, sillä niitä tarvitaan eniten maailman ymmärtämiseen. Luonnontieteet ovat toki myös tärkeitä, koska ne opettavat käsittelemään asioita systeemeinä, ja siten käsittämään tällaisia rakenteita edes perustasolla.
Substanssikeskeisyys on aikamme pahin syöpä, sillä siihen suohon hukkuu fiksuinkin ihminen, jos sille tielle lähtee, eikä ikinä saa selvyyttä yhtään mistään.
PS. Kouluissamme pitäisi ruveta painottamaan opetusta siihen, että aivan pienestä pitäen pitäisi ruveta opettamaan lapsia etsimään yhteneväisyyksiä ja eroavuuksia eri asioista ja luokittelemaan näitä näiden mukaan (eli siis: vertailemalla lähdettäisiin rakentamaan havainnoista kokonaisuutta, eli etenemään ylemmille systeemitasoille, ei kohti substanssia; substanssillekin kyllä löytyisi paikkansa, mutta aina kun mietitään substanssia, pitäisi miettiä myös systeemiä). Tämä jos mikä kehittäisi ajattelua nimenomaan tärkeältä kannalta.