1. Varjotyöskentelyä ei pidä käsittää suppeasti tai supistavasti. Siinä mennään niin syvälle ja biologiseen kuin mahdollista ja vielä siitäkin eteenpäin.
"Normaalisti" sellainen vie vuosia tai joskus jopa vuosikymmeniä. On kuitenkin olemassa erittäin käyttökelpoisia ja helkatin nopeita oikoteitä. Suurin niihin liittyvä vaikeus on niiden löytäminen. Se ei todellakaan ole helppoa.
Multa on välillä pyydetty konkretiaa. Nyt tulee ja vieläpä sellainen, että jos joku tajuaa, että kuinka konkreettinen ja keskeinen asia on kyseessä, niin sen ensimmäiset sanat oivaltamisen jälkeen ovat jotain sen tyyppistä kuin "ei v***u!".
Lähden rakenteesta ja etenen siitä dynamiikkaan ja siitä jonnekin. Substanssin jätän lähes merkityksettömänä asiana aika sivuun. Lähtee...
Sosiobiologinen tutkakatve: Noin 99.99% ihmisistä ei kykene tuottamaan merkityksiä. *(Siis niitä yleistäviä abstraktioita joihin termeillä ja symboleilla viitataan.) Merkitykset syntyvät ihmisten välisessä merkitysavaruudessa, eivät ihmisissä. Kun merkitykset ovat syntyneet, niin ihmiset voivat omaksua ja muuttaa niitä sosialisaatioprosesseissa. Kyvyttömyys yksilölliseen merkitystuotantoon ja harhaluulo siihen kykenemisestä tuottavat todellisuudenvastaisen lähtökohdan, jonka varaan suuri osa ihmisistä rakentaa minäkuvansa, maailmankuvansa ja elämäänsä.
Tutkakatveen toinen osa: Orienting reflex. (Suuntautumisrefleksi tai jotain sinnepäin ehkä suomeksi, en tiedä.) Nopea ja primitiivinen refleksi, joka ohjaa meidän huomiomme kohti sellaisia anomalioita, joihin tuntuu liittyvän uhkan, riskin, vaaran, oleellisen poikkeaman tms. mahdollisuus. Keskeistä on se, että tämä refleksi toimii vapaasti skaalautuen ja fyysis-biologisen alueen lisäksi myös kognitiivisella ja sosioemotionaalisella alueella - ja varmaan kaikilla muillakin mahdollisilla. Kohti lentävien ampiaisten kohdalla se toimii ehkä sekunnin murto-osia. Sosialisaatio- ja merkitysrakennetuotannossa se voi toimia aktiivisesti vuosikymmeniä yhden asiakokonaisuuden parissa.
Tutkakatveen kolmas osa: Pyrkimys analyyttiseen ja pilkkovaan ajatteluun systematisoivan sijaan.
Hybridivaikuttamisen tarkasteltava peruskaava: Refleksiivisen kontrollin teoria ja sen soveltaminen.
Kolmen tutkakatveen yhteisvaikutus: Refleksiivisen kontrollin teoriaa tarkastellaan temaattisena, agendan hallintaan liittyvänä teoriana ja sen soveltamisena vaikka se on reflekseihin (dynamiikkaa) ja niiden kontrolloivaan ohjaamiseen (dynamiikkaa) perustuva teoria ja käytäntö, joka naamioituu olemalla ja toimimalla täysin näkyvissä arvo-, uskomus-, merkitys-, moraalijärjestys- jne. rakenteissa (struktuureja).
Tarkasteluvalinnan seuraus: Dynamiikkaan liittyvät oletukset johdetaan toiminnan ja sen substanssien piiristä eikä refleksien dynamiikasta, jolloin primäärein ja tärkein tarkastelua vaativa alue on vaarassa jäädä kokonaan tarkastelun ulkopuolelle tai siirtyä lähinnä historiallisen tarkastelun piiriin. (Tämä virhe voidaan mielestäni havaita mm. Timothy L. Thomasin artikkelissa Russia's Reflexive Control Theory and the Military.)
Näin toimiessa tarkasteleva taho on - luultavasti asiaa edes tiedostamatta - päättänyt etukäteen, että tarkasteltavat ilmiöt kuuluvat hänen tietämänsä ja tuntemansa dynamiikkakirjaston piiriin. Niinpä hänen lähtökohtansa tekevät hänet kyvyttömäksi löytämään sitä, mitä hän ei jo tiedä. Ja koska hän on kyvytön tuottamaan merkityksiä (tässä tekstissä tarkoitetulla tavalla) hän myös pysyy kaikesta aihepiiriin tutustumisesta huolimatta kyvyttömänä huomaamaan sitä osaa vastapuolen toiminnasta (dynamiikka) josta hän ei jo ole perillä.
Näin ollen historioitsijat saavat sitten jälkikäteen käydä debattia siitä, että mitä olisi pitänyt tehdä havainnoinin ja ennalta ehkäisemisen sekä torjumisen mahdollistamiseksi. Ja kaikki me tiedämme, mitä se tarkoittaa, että tuo tarkastelu jää historioitsijoille.
Korjausehdotus: Tarkastelu siirretään jo ennen sen aloittamista niin primäärille ja systeemiselle tasolle kuin ikinä mahdollista. Tässä tapauksessa tuo taso sisältää mm. nämä asiat:
- Kognitiiviselle ja sosioemotionaaliselle alueella ulottuvat refleksit joilla on kumuloituvia vaikutuksia, erityisesti huomion suuntaamisen tiedostamattomaan hallintaan liittyvät refleksit.
- Sosialisaatioprosessit sekä yksillöllisinä että kollektiivisina prosesseina.
- Sen alueen tarkastelu, jonka tarkasteluun yksilö on kykenemätön. (Dilemmaattista, mutta mahdollista. Joskus karkeasti tehtynä jopa nopeaa.) Pääpaino kognitiivisissa rajoituksissa ja mahdollisuuksissa, ei emotionaalisissa ilmiöissä.
Korjauksen seuraus: Jo tarkastelun alussa (muutamasta minuutista muutamaan vuorokauteen henkilöstä riippuen) käy ilmi, että orientig reflex sekä kohdistaa huomion riskeihin että rajaa huomion pois joistain muista riskeistä. Näin on löydetty kaksi sellaista aluetta jolla voidaan tehdä varjotyöskentelyä eli käytännössä pimentoon jäävien asioiden etsimistä ja valaisemista niin, että ne menettävät lähes kaiken voimansa.
Korjauksen toinen seuraus: Korjausvaiheen varjotyöskentely voidaan liittää ensimmäiseen seuraukseen. Kuva tarkentuu ja tulee kaksiulotteiseksi.
Korjauksen kolmas seuraus: Sosialisaatioprosessin tarkastelu antaa suoraan näppäriä ja moneen kertaan koeteltuja työkaluja, joilla tarkastelua ja vastatoimia voidaan tehostaa ja nopeuttaa.
Korjauksen neljäs seuraus: Asian tarkempi ja perusteellisempi tarkastelu antaa mahdollisuuden poistaa etukäteen suuri määrä sellaisia tutkakatveita, joissa refleksiivisen kontrollin piiriin kuuluvaa toimintaa on voitu perinteisesti suorittaa.
Korjauksen viides seuraus: Jo tapahtunutta refleksiivisen kontrollin piiriin kuuluvaa toimintaa voidaan saada sitä helpommin näkyviin, mitä tarkemmin sille tyypillinen dynamiikka opitaan tuntemaan. Dynamiikan tunnistaminen on sitä luotettavampaa, mitä pidempi toimintajakso on tarkastelun alla.
Tarkasteltavana oleva toimintajakso on tässä muuttunut reaktiivisesta "nyt ne teki noin, mitähän se meinaa" -jaksosta "jos refleksin perusdynamiikka on tämä, niin refleksiivisen kontrollin dynamiikkakirjasto voisi sisältää ainakin nämä toimintamallit - verrataas niitä toteutuneeseen todellisuuteen".
2. Jos läpivalaisu on tähänastista lähinnä Kremliä palvelevaa "kaikki maahanmuuttopolitiikan kriitikot on putinisteja", "kaikki vasemmistolaiset ja suvikset ovat maanpettureita" -henkistä kärjistämistä, niin haitat ovat hyötyjä suurempia.
Jos läpivalaisu pyrkii absoluuttiseen rehellisyyteen, maksimaaliseen tarkistettavuuteen, dynamiikan avaamiseen sisältöihin ja aiheisiin keskittymisen sijaan ja erilaisten verkostojen toimintojen ja solmukohtien sekä säätelyjärjestelmien ylimpien tasojen valaisemiseen, niin hyödyt voivat olla niin isot, ettei sitä kykene tajuamaan.
Läpivalaisemisen vaikea ja kipeä kohta on se, että pitää läpivalaista myös itsensä jos haluaa, ettei vastapuolelle jää sellaisia varjoja joissa luurata ja puuhata piilossa. Ja se taas on aina kivulias prosessi.
Kivuliaiisiin prosesseihin taas ei usein suostuta jos kuvitellaan että kivun välttämiseen on vielä olemassa keinoja. Tämän harhakuvan pois ottaminen on se, mistä läpivalaisemisprosessit oikeastaan voivat vasta kunnolla alkaa.
Nyt tää alkaa varmaan olla tässä. Tämä esimerkki varmaan avaa riittävästi sitä, että mistä oikein olen ikuisuuden lässyttänyt.
Bonus niille jotka tykkäävät ajatusleikeistä: Lyökää huviksenne toi refleksiivisen kontrollin teoria noihin mun esille tuomiin narratiivisiin rakenteisiin näin:
- Reflekseistä elli alusta lähtevä vaikuttamisen tapahtumakulku on juonen ja teeman yhteinen tanssi. Doesantti on tarinan trickster-shadow. Tyrkytetyt moraali- ja identiteettiijärjestykset ovat kontagonistina. Kreml on perimmäinen antagonisti. Kuvitteellinen personoituma Suomen kansasta on protagonisti... Etsikää tarinarakenteeseen mahdollisia shapesifter ja pikkuantagonisti -hahmoja. Kokeilkaa useita eri tarinarakennekaavoja.
Ja lisätääs näin jälkikäteen vielä sellainen muistutus, että refleksit käsitettiin pitkää lähinnä motorisiksi toiminnoiksi. Pavlovista lähtien nimenomaan neuvostoliittolaiset ja venäläiset tutkijat - maailman ylivoimaisesti terävimpään kärkeen alallaan kuuluvat - ovat olleet kärjessä tutkimassa ja löytämässä refleksien ja merkitysten välisiä yhteyksiä ja oikeastaan koko kognitiivisten refleksien kenttää. (En tiedä kuinka virallisesti hyväksyttyä edes sen olemassaolo vieläkään esim. Suomessa on vaikka tutkimukset ja löydökset taitavat olla aika vaikeasti kiistettäviä.)
Joo... Kyllä tää varmaan alkaa nyt olla tässä. (Taas. Sori. En voi mitään sille, että aina vaan tulee joku "ai niin, toi pitäisi vielä sanoa kun kerta sanomaan on ryhdytty..." -juttu.
* Sen sadasta prosentista puuttuvan pienen vähemmistön suhteen vilkaise yksillötuotantoketjua. Kaikki ihmiskunnan historian aikana yksilötasolla tuotetut sillä hetkellä uudet toimivat ja konseptuaalisessa mielessä oleelliset merkitykset ovat sen ketjun aiheena olevan kohderyhmän tuottamia. Jos joku ei tajua, että mitä tämä tarkoittaa kyseisen ryhmän merkittävyyden suhteen, niin en aio edes yrittää auttaa sen asian tajuamisessa.
Mutta kahtokkeehan ns. hajoavia valtioita. Niin kauan kuin keskiluokka saa pitää saavuttamansa edut, niin jossain kuosissa homma säilyy. Kun keskiluokka joutuu mieron tielle alkaa tapahtua. Kreikka, Venezuela, Libya.....eli Pera on suht helppo pitää tyytyväisenä, kun hän saa keppanaa, työkkäriraha juoksee ja ilmaista pornoa voi ladata netistä jne. Tämä siis kärjistäen.
Jokainen, jolla on ollut liuta tenavia näinä menneinä vuosina pyöriteltävänä, ei ihmettele, miksi suomalaiset eivät halua jatkaa sukujaan runsaslukuisesti. 