Ehdotuksia luku- / katselulistalle?
Lukemalla ei tietenkään opi suoraan ajattelemaan mutta tukea nykymenon seuraamiseen ja rakenteiden jne tunnistamiseen olisi hyvä löytää.
Luku/katselulistalle ehdotuksia:
1. Se, että kuinka luet ratkaisee paljon.
Jos keskityt lukemaan kirjasta esille sen asiasisältöjä, substansseja, niin saat lukea kaikki maailman kirjat. Opit paljon asioita, mutta hitaammin ymmärtämistä ja vielä hitaammin sen tyyppistä itsereflektointia joka auttaisi eteenpäin.
Jos keskityt lukemaan kirjasta esille sitä, että miten asioiden dynamiikka toimii, niin jopa monet täysin aihealueeseen liittymättömät kirjat voivat auttaa ymmärtämisessä.
Lisäksi kannattaa käyttää aivojaan asioiden rakenteistumisen ja rakenteiden hahmottamiseen. (Tää on mulle usein se vaikein alue.)
2. Kannattaa ajatella asiaa monessa eri mittakaavassa, monella eri abstraktiotasolla ja monella eri aikajänteellä. Tämä siksi, että se toimii juuri niin.
Kyse on sosialisaatioprosesseista. Niitä tapahtuu yksilön, lähiyhteisön, yhteisön, instituution, koulutusalan, alueen, kansan, väestön suurklustereiden jne. mittakaavoissa. Yksilön sosialisaatioprosessit tapahtuvat sekä yksilöllisellä (minä minulle, minuus, self, itse...) että yhteisöllisellä (identiteetit, minä muille, muut minulle, minä ryhmän jäsenenä, ryhmä itsensä portinvartijana...) tasolla.
Osa sosialisaatioprosesseista on makrotason ilmiöitä. (Aikuistuminen, ammattialan identiteetin omaksuminen, isyytteen/äitiyteen kasvaminen...) Osa on mikrotason ilmiöitä. (The Small Big, jotkin kuntoutusmenetelmät...) Osa on siitä välistä.
Sosialisaatioprosesseissa tapahtuu ihmisen minäkuvan muutoksia sekä hänen omissa silmissään että yhteisön silmissä niin että muutos ulottuu minäkäsityksiin (identiteetit), sosialisaatioon (yhteisöllistyminen), tekoihin, toimintaan, käytökseen... Se on prosessi, jossa sekä arkisen elämän haasteet ja vaikeudet että vuorovaikutus tuottavat muutosta siihen, miten ihminen hahmottaa itsensä ja ympäristöään että ympäristö kyseistä henkilöä. Hyödyllisintä kirjallisuutta on sellainen, mikä käsittelee näitä aiheita prosessuaalisesta näkökulmasta väheksymättä mitään näistä osa-alueista. Tunnetuin suomenkielinen teos lienee Akateemiset heimokulttuurit.
Iso osa hybridivaikuttamisen työkalupakeista ja menettelytavoista ammentaa historiallisista ja muistakin syistä suoraan niistä opeista, joita Frankfurtin koulukunta ja kulttuurimarxilaisuus aikanaan kehittivät. Niitä on myöhemmin kehitetty paljon pidemmälle. Kaikki kulttuurimarxilaisuuden pääkohteikseen valikoimat asiat ovat kuitenkin yhä pääkohteita koska ne ovat identiteettityön tärkeimpiä kenttiä. Tähänkin aihepiiriin kannattaa siis tutustua.
Sosialisaatioprosesseihin kytkeytyvä mielikuvavaikuttaminen on ala, jossa paras käytännön osaaminen on akateemisen maailman ulkopuolella. Se on useiden teollisen mittakaavan liiketoiminta-alojen ydintä. Noille aloille on vuosikymmenten mittaan kertynyt valtava määrä "kuinka tää tehdään kustannustehokkaasti ja nopeasti" -tyyppistä osaamista johon akateemisella maailmalla ei ole kunnolla edes näköetäisyyttä. Elokuva, tv, myynti, mainonta, markkinointi, kirjallisuus, musiikki, lobbaaminen ja konsultointi... Osa tästä akateemisen maailman ulkopuolella olevasta käytännönläheisestä ja tavoitehakuisesta osaamisesta on formuloitu helposti (?) opittaviin ja omaksuttaviin muotoihin, jotka painottavat prosessin perusrakenteita ja -dynamiikkoja sellaisella tavalla jossa substanssit voivat muuttua, vaihtua... Nämä mainitsemani tv- ja elokuvapuolen nimet kuuluvat tähän kategoriaan. Niiden kautta pääsee hahmottamaan sitä, että kuinka asiaa voidaan toteuttaa teollisessa mittakaavassa, ammattimaisesti ja erittäin suurella läpäisykyvyllä.
Toistan vielä tämän: Prosessuaalinen puoli tapahtuu koko ajan kaikissa mittakaavoissa, kaikilla abstraktiotasoilla ja kaikkien eri abstraktiotasojen välillä.
3. Symboliikan merkitys on suuri. Symboliikka kannattaa tässä yhteydessä ymmärtää niin, että symboli on jokin sellainen asia, joka itseään tarkoittaessaan tarkoittaa myös suurta joukkoa muita asioita joilla on jokin keskeinen samankaltaisuus. Usein tämä samankaltaisuus on metatason ilmiö, kategoria, esiintymisympäristö tai identiteettisidos. Voi olla tuhansia muitakin asioita.
"Sotilas joutuu kuseen täyttäessään tehtävänsä annetun käskyn mukaan." Tuollainen tilanne tai viesti resonoi mm. näiillä symbolisen ulottuvuuden omaavilla alueilla: identiteetti, velvollisuudentunto vastaan oma etu, auktoriteettien kunnioittaminen, maanpuolustustahto, lojaliteetin vastavuoroisuusvaatimus...
Symbolisten ulottuvuuksien ymmärtäminen on siis täysin välttämätöntä. Niistä kannattaa lukea.
4. Yhteiskunnan, tiedon, yhteisöjen... rakenteet ovat ne kiipeilytelineet, joilla erilaiset soluttavat ja tunkeutuvat ilmiöt usein tapahtuvat. Olisi siis hyvä ymmärtää näitä rakenteita - ja mahdollisimman dynaamisesssa mielessä. (Tämä kuuluu omiin heikkouksiini.) Mikä säätelee mitäkin? Mikä valmistellaan missäkin? Mikä määritellään missäkin? Kuinka nämä säätelyt, valmistelemiset ja määrittelemiset tapahtuvat? Miten päätöksentekoprosessi sitten etenee? Entä toimeenpano?
Yhteiskunta on aivan kuin valtava säätelykoneisto. Jos joku ymmärtää tuon koneiston mekanismit hyvin hän voi ottaa haltuunsa hyvin pienin investoinnein sellaisia avainkohtia jotka säätelevät paljon suurempia. (Hallitset pientä relettä tai ohjauspaneelia, niin voit ohjata isoa konetta tai jopa teollisuuslaitosta.)
Esimerkkinä voisi käyttää vaikka oikeuspolitiikkaa. Valtion valtaaminen on kallista ja sotkuista. Jos onnistuu valtaamaan valtion oikeuspolitiikan säätelemisen itselleen, niin voi käytännössä johtaa varsin merkittävää osaa kyseisestä valtiosta ihan siitä riippumatta, että mitä ihmiset vaaleissa äänestävät. Tämä siksi että oikeuspolitiikka on säätelyjärjestelmän primäärejä osoita. Se säätelee muita juttuja, jotka säätelevät muita juttuja, jotka säätelevät muita juttuja...
Eli yhteiskunta säätelyjärjestelmänä jossa on omat sisäiset dominanssihierarkiansa ja rajalinjansa... Siihen aihepiiriin kannattaa tutustua. Vinkkejä on vaikea antaa koska tota aihepiiriä käsitellään lähes aina lähinnä jonkin sen osan näkökulmasta. "Taistolaisuuden musta kirja"?
5. Viides kolonna, proxyt, marionetit, vakoojat, hyväuskoiset hölmöt... Jos näistä lukee mitään vähänkään dokumentaarista, niin huomio kiinnittyy kahteen asiaan:
- Kyse on usein ihmisistä, joilla on uskomaton kyky sisäiseen muuttumattomuuteen. Aivan kuin olisi kyse älykkäistä ja kyvykkäistä ihmisistä, jotka eivät älyä tai osaa kasvaa ihmisinä.
- Tietty paheiden, piirteiden, elämän- ja toimintatapojen, vuorovaikutusmenetelmien, johtamis- ja alaiskulttuurin... toistuvuus. Aivan kuin tietty hyvin laaja-alainen ihmiskuvien joukko yhdistäisi näitä.
Ja ei tarvitse paljon päätään vaivata huomatakseen, että nuo molemmissa on kyse narsismikirjolle tyypillisistä piirteistä. Kehittymätön, sirpaleinen minuus jonka henkinen kehitys on jäänyt noin nelivuotiaan tasolle manipulatiivisen, sairaalloisella tavalla kilpailu- ja/tai kontrollihaluisen ihmisen kropassa ja elämäntavoissa.
Kannattaa siis tutustua narsismiin aihepiirinä jos haluaa tutustua yhteen tärkeimmistä riski- ja toimijaryhmistä. Kannattaa tutustua narsismiin erikseen myös siksi, että muihin ihmisiin pätevät muut henkisen kehityksen kaaren nyrkkisäännöt ja narsisteihin toiset. (Muut kehittyvät ihmisinä, narsistit eivät - osin siksi etteivät halua tai suostu kehittymään.)
6. On paljon erilaisia ajattelun rakenteellisia tyylejä. Analyyttistä, systematisoivaa, assosiatiivista, funktionaalista, kausaalista, luonnontieteellistä, esteettistä, matemaattista, visualisoivaa... Jokainen ajattelun tyyli kytkeytyy joihinkin esiymmärrryksen tapoihin. Esiymmärryksen tärkein tehtävä on rajata aivoihin asti pääsevää informaatiovirtaa ja sen synnyttämää kuormitusta.
Tätä kautta meille kaikille syntyy suuri joukko sellaisia ajattelun ja havainnoinnin katvealueita. Näistä olisi hyvä olla perillä. Vähintään pitäisi tietää itsensä ja toimintaympäristöjensä tyypilliset rakenne <=> dynamiikka -parit ja niille tyypilliset katvealueet. Ilman niiden tuntemista jättää ulkoisille toimijoille liian vapaan väylän liikkua ja toimia.
Ikävä kyllä tämä ei ole kovin konkreettinen "lue nämä kirjat" -ohje. Tämä on enemmän "lue näin ja näistä asioista koska nämä syyt" -ohje.
Myöhempänä lisäyksenä vihje:
Mieti että mitä haluat tarkastella ja oppia. Lue sen jälkeen aiheesta yhtä mittakaavaa laajemmalla ja yhtä abstraktiotasoa käsitteellisemmällä tasolla, mutta "sijoita kaavaan" lukiessasi. Tää kaavaan sijoittaminen on sitä asian konkretisoimista, jota tarvitaan. Se myös pitää lukuorientaatiosi dynamiikan ja rakenteen parissa jos teet sen oikein. Samalla pakotat itsesi työstämään asioita vähän moniulotteisemmin.
Jos/kun tää alkaa toimia, niin jatka niin että "sijoitat kaavaan" myös vielä pykälää isommassa mittakaavassa ja myös pykälää abstarktimmalla tasolla. Kun tää alkaa toimia, niin nämä näennäisesti täysin erilliset aihealueet, tarkastelutavat ja työkalupakit alkavat muuttua yhteissopeutuvaan suuntaan. Tuo yhteissopeutuvuus tuo uusia skaalaamisen, jopa vapaan skaalautuvuuden mahdollisuuksia. Siinä kohtaa "pitäisi tietää mitä en tiedä, pitäisi nähdä että mille on sokea" -ulottuvuus alkaa saada aika hyviä aputyökaluja. Niihin ei voi luottaa sokeasti, vaan kaikki pitää tarkastaa - mieluiten empiirisesti.
Tuo on koko ajan se päätavoite - vapaasti skaalautuva tiedon monisuuntaisen käsittelyn taso.