Hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka

Pihatonttu

Ylipäällikkö
...presidenttiä kiirastulitetaan painostusväitteillä. Painostiko presidentti tai ei, pääasia on perhana se, että...
Moraalijärjestysten käyttäminen työkaluina:

Kun Haloska harjoitti massiivista sisäpoliittista manipulointia, niin media puhui arvojohtamisesta.

Kun tasavallan presidentti Niinistö käyttää vähänkin arvovaltaansa ja asiantuntemustaan sisäpoliittiisella kentällä niin media käsittelee asiaa mahdollisen toimivaltaylityksen näkökulmasta.

Haloskan massiivinen sisäpoliittinen vaikuttaminen siis legitimoitiin ja irrotettiin selitysvelvollisuudesta. Niinistön vähäinenkin sisäpoliittinen vaikuttaminen siis kytketään oikeuspoliittisen selitysvelvollisuuden alle.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka Venäjän harjoittamaa, johtamaa ja ylläpitämää moraalijärjestysmanipulaatiota pelataan. Ja tahdon muistuttaa että suurin osa manipulointipelin pelaajista ei tiedä tai tajua pelaavansa. He seuraavat avainpelaajia.

Ja näitä avainpelaajia ei nykyaikaisen viestinnän ja verkostoituneisuuden maailmassa voi enää tunnistaa tai löytää perinteisen poliisityön ja seurannan menetelmillä. Sen sijaan heidän löytämisensä ja tunnistamisensa voi hyvinkin onnistua sos.psykan työkalupakkeihin kuuluvin välinein (joita en halua yksilöidä tässä liikaa).
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Se Kotro vain on katkera armeijan käynneille miehille. Tuntee itsensä vähemmän mieheksi kuin normi mies. Oikeassa hän siinä varmasti onkin. Monesti tuntuu että kaikki intomielinen armeijan vastustus lähtee omasta pikku minästä jota keljuttaa kun muut saavat pitää uniformuja. Itse olisi saanut myös mutta kun ei heikko luonne kestä huutamista eikä kuria.
Arnohan on hybridivaikuttaja Liisaleena.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arno_Kotro
 

Sardaukar

Greatest Leader
Lahjoittaja
Trollit eivät välttämättä edes usko asiaansa.

Hyvä sanonta on: "lot of movement but little progress".

Eli tehdään paljon asioita joista ei ole mitään hyötyä.
 

baikal

Supreme Leader
Lahjoittaja
Ja jos olisin oikeasti timantti, niin jotakuta kiinnostaisi hyödyntää timanttia tavalla tai toisella. Kivi, jolla ei katsota olevan mitään rahassa tai omistamishalun kaltaisessa kiinnostuksessa mitattavaa huomioarvoa ei yleensä ole timantti.
SEIS. Nyt hyvä mies. Kun kreikkalaiset filosofit kuluttivat aikansa loputtomissa paminoissaan he eivät kuvitelleet tulevansa rikkaiksi sillä hommalla. Tai kuvitteleeko joku marginaaliaiheen tutkija koskaan rikastuvansa puurtaessaan minimiliksalla ympäri vuorokaudet?

Mitä filosofit tuottivat=ei vähempää kuin länsimaisen sivistyksen pohjan de facto. Melkoinen saavutus, sanoisin. Jos he olisivat olleet vain fyrkan ja mammonan perään he olisivat tyytyneet -ennustamaan- rikkaille ihmisille jäniksen luista.
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
OFF TOPIC



SEIS. Nyt hyvä mies.

Jos he olisivat olleet vain fyrkan ja mammonan perään...
Jos työtä pidetään minkään arvoisena, siitä yleensä maksetaan.

Jos turvallisuusaihepiiriin liittyvää työskentelyä pidetään minkään arvoisena, niin siihen usein halutaan monopoli tai monopoliin rinnastettava päätäntä- ja hyödyntämisasema.

Jos työtä pidetään minkään arvoisena, niin siihen yleensä reagoidaan jollain tavoin.

Jos työtä ei pidetä minkään arvoisena, niin siihen ei ole syytä reagoida.

Se, että minkä verran jokin taho on valmis käyttämään omia rahojaan johonkin asiaan on tällä hetkellä se ainoa ja tarkin mittari siitä, että minkä arvoisena kyseistä asiaa pidetään.

Siivoojille maksetaan, koska heidän työtään pidetään hyödyllisenä. Nörteille maksetaan, koska heidän työtään pidetään hyödyllisenä. Heille maksetaan usein varsin hyvin myös siksi, että hyödyntäjä haluaa yksinhyödyntämismahdollisuuden.

Filosofivertauksesi oli kekseliäs, mutta siinä oli yksi perustavanlaatuinen virhe:

Filosofien ajattelun ja siitä nousevien seurausten arvo on positiivisesti kumuloituva.

Mun tekemä ja täällä joiltain osin esille tuoma ajatustyöskentely on luonteeltaan riskien minimoimiseen ja torjumiseen liittyvää. Siinä kumuloituminen on negatiivista. Jos olen yhtään oikeilla jäljillä, niin reagoimattomuus, viivyttely ja marionettimainen vastapuolen toimintaan reagoiminen tuottavat kaikki kumuloituvia haittoja joiden taloudellinen, kulttuurinen ja poliittinen hinta on arvioitavissa - esim. Georgian, Moldovan ja Ukrainan antamien esimerkkien avulla.

Mikään ei ole vielä kertaakaan osoittanut, että tälle ajatustyölle annettaisiin muuta kuin viihdearvoa.

Periaatteessa on olemassa sellainen (allekirjoittaneelle kokemuspohjaisesti varsin tuttu) mahdollisuus, että itse ajatustyö kelpaisi jollekulle mutta vain ilman allekirjoittanutta. Tämän mahdollisuuden sisältämiä arvostustuksen ja suhtautumisen sisältöjä ja etumerkkejä ei varmaan tarvitse vääntää kellekään rautalangasta.

Ketjun aihe ei kuitenkaan ole nimimerkki Pihatonttu vaan hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka (sekä narratiivinen että muu).

Jos kellään on mitään allekirjoittaneeseen liittyvää kommentoitavaa, niin yksärinä kiitos. Koitan ajankäytön järkevöittämiseksi välttää tänne kirjoittamista ja katkaista tänne johtavan napanuoran kokonaan, mutta tämmöiselle näppäimistönarkomaanille se ei ole helppoa. Ja tämän tietyn aluekokonaisuuden ympärillä ongelmana on myös omatunto. Jos näyttää siltä että naapurilla on valtava tutkakatvealue, jossa se voi toimia vapaasti ja tuota tutkakatvetta ylläpidetään myös sellaisin voimin, joiden pitäisi keskittyä sen poistamiseen, niin omatunto ei salli vaikenemista.

Yritin, vittu soikoon, vaikka siitä ei mitään hyötyä ollutkaan. Yritin kuitenkin sen minkä pystyin.

Ja oikeasti olisi ehkä ollut viisaampaa pitää pää kiinni, koska kuka tahansa voi käyttää mihin tahansa sitä, mikä on netissä julkisesti nähtävillä.
 

Loyd

Majuri
Lahjoittaja
OFF TOPIC





Jos työtä pidetään minkään arvoisena, siitä yleensä maksetaan.

Jos turvallisuusaihepiiriin liittyvää työskentelyä pidetään minkään arvoisena, niin siihen usein halutaan monopoli tai monopoliin rinnastettava päätäntä- ja hyödyntämisasema.

Jos työtä pidetään minkään arvoisena, niin siihen yleensä reagoidaan jollain tavoin.

Jos työtä ei pidetä minkään arvoisena, niin siihen ei ole syytä reagoida.

Se, että minkä verran jokin taho on valmis käyttämään omia rahojaan johonkin asiaan on tällä hetkellä se ainoa ja tarkin mittari siitä, että minkä arvoisena kyseistä asiaa pidetään.

Siivoojille maksetaan, koska heidän työtään pidetään hyödyllisenä. Nörteille maksetaan, koska heidän työtään pidetään hyödyllisenä. Heille maksetaan usein varsin hyvin myös siksi, että hyödyntäjä haluaa yksinhyödyntämismahdollisuuden.

Filosofivertauksesi oli kekseliäs, mutta siinä oli yksi perustavanlaatuinen virhe:

Filosofien ajattelun ja siitä nousevien seurausten arvo on positiivisesti kumuloituva.

Mun tekemä ja täällä joiltain osin esille tuoma ajatustyöskentely on luonteeltaan riskien minimoimiseen ja torjumiseen liittyvää. Siinä kumuloituminen on negatiivista. Jos olen yhtään oikeilla jäljillä, niin reagoimattomuus, viivyttely ja marionettimainen vastapuolen toimintaan reagoiminen tuottavat kaikki kumuloituvia haittoja joiden taloudellinen, kulttuurinen ja poliittinen hinta on arvioitavissa - esim. Georgian, Moldovan ja Ukrainan antamien esimerkkien avulla.

Mikään ei ole vielä kertaakaan osoittanut, että tälle ajatustyölle annettaisiin muuta kuin viihdearvoa.

Periaatteessa on olemassa sellainen (allekirjoittaneelle kokemuspohjaisesti varsin tuttu) mahdollisuus, että itse ajatustyö kelpaisi jollekulle mutta vain ilman allekirjoittanutta. Tämän mahdollisuuden sisältämiä arvostustuksen ja suhtautumisen sisältöjä ja etumerkkejä ei varmaan tarvitse vääntää kellekään rautalangasta.

Ketjun aihe ei kuitenkaan ole nimimerkki Pihatonttu vaan hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka (sekä narratiivinen että muu).

Jos kellään on mitään allekirjoittaneeseen liittyvää kommentoitavaa, niin yksärinä kiitos. Koitan ajankäytön järkevöittämiseksi välttää tänne kirjoittamista ja katkaista tänne johtavan napanuoran kokonaan, mutta tämmöiselle näppäimistönarkomaanille se ei ole helppoa. Ja tämän tietyn aluekokonaisuuden ympärillä ongelmana on myös omatunto. Jos näyttää siltä että naapurilla on valtava tutkakatvealue, jossa se voi toimia vapaasti ja tuota tutkakatvetta ylläpidetään myös sellaisin voimin, joiden pitäisi keskittyä sen poistamiseen, niin omatunto ei salli vaikenemista.

Yritin, vittu soikoon, vaikka siitä ei mitään hyötyä ollutkaan. Yritin kuitenkin sen minkä pystyin.

Ja oikeasti olisi ehkä ollut viisaampaa pitää pää kiinni, koska kuka tahansa voi käyttää mihin tahansa sitä, mikä on netissä julkisesti nähtävillä.
Luulisi että noista oltaisiin kiinnostuneita ja valmiita myös maksamaan. Voisiko puolustusvoimat tai suomessa oleva hybridisodankäynnin keskus olla kiinnostuneita!?
Sinun pitäisi päästä esittelemään ideoita. He eivät ehkä tiedä sosiaalipsykologian mahdollisuuksia. Voisi olla uusi tapa saada hyviä tuloksia.
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
puolustusvoimat tai suomessa oleva hybridisodankäynnin keskus...

He eivät ehkä tiedä sosiaalipsykologian mahdollisuuksia. Voisi olla uusi tapa saada hyviä tuloksia.
Vähän sama kuin arvelisi että palokunta ei ehkä tiedä veden mahdollisuuksista tuleen liittyvissä ennalta ehkäisevissä, rajaavissa, sammuttavissa ja jälkisammutukseen liittyvissä yhteyksissä.

Jos ovat missään määrin palkkansa arvoisia, niin tottakai tietävät.

Jos eivät tiedä, niin kuka heidät on tehtäviinsä nimittänyt ja miksi?
 

Loyd

Majuri
Lahjoittaja
Vähän sama kuin arvelisi että palokunta ei ehkä tiedä veden mahdollisuuksista tuleen liittyvissä ennalta ehkäisevissä, rajaavissa, sammuttavissa ja jälkisammutukseen liittyvissä yhteyksissä.

Jos ovat missään määrin palkkansa arvoisia, niin tottakai tietävät.

Jos eivät tiedä, niin kuka heidät on tehtäviinsä nimittänyt ja miksi?
Jospa tutkivat asioita esim tietotekniikan, lainsäädännön, sopimusten , tiedottamisen näkökulmasta. Eli tehdään hyvää työtä monella yksittäisellä alueella. Mutta onko tämä sitä substanssiin keskittymistä ja jotain suurempaa jää näkemättä!?
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
Jospa tutkivat asioita esim tietotekniikan, lainsäädännön, sopimusten , tiedottamisen näkökulmasta. Eli tehdään hyvää työtä monella yksittäisellä alueella. Mutta onko tämä sitä substanssiin keskittymistä ja jotain suurempaa jää näkemättä!?
Tietotekniikka - substanssialue. Erityispiirteenä se, että sellainen substanssialue, jolla dynamiikan ja rakenteiden merkitys on erittäin korostunut.

Lainsäädäntö - substanssialue. Erityispiirteenä se, että sekä hierarkisten tietorakenteiden että yhteiskunnan erilaisten rakenteiden merkitys on erittäin korostunut.

Sopimukset. Substanssialue.

Tiedottaminen. Substanssialue. Erityispiirteenä se, että tiedottaminen on substanssin dynaamista käsittelyä eli dynamiikka on kaikessa sisäänrakennettuna.

Mun pointti:

Dynamiikka sisänsä voi olla jossain määrin omalakinen kokonaisuus. Se on hyvä tunnistaa, tuntea ja ymmärtää myös ja etenkin substanssista irroitettuna - etenkin jos haluaa että ulkoinen taho ei voi substanssia dynamiikkaan päälle liimaamalla peittää dynamikkaa näkyvistä.

Rakenteistuminen voi olla jossain määrin omalakinen kokonaisuus. Osa tästä omalakisuudesta saattaa päteä koski rakenteistuminen sitten tietorakenteita, tietoverkkoja, rahaliikennettä, sotaa ja logistiikkaa, ajattelua (joka on dynamiikkaa mutta toimii rakenteina, rakenteita luoden ja rakenteiden kautta), hybridivaikuttamista, vakoilua... Tämä rakenteistumisen - ja sitä kautta rakenteiden - mahdollinen omalakisuus on hyvä tuntea jotta kykenee näkemään mitä eri rakenteet oikeasti sisältävät ja mitä eivät ja myös sen, että onko olemassa sellaisia varjo- tai liitännäisrakenteita, jotka eivät kuulu siihen rakenteeseen, jossa ne luuraavat.

Kyse ei siis ole siitä, että jääkö jotain suurempaa vai pienempää näkemättä vaan siitä, että jääkö jotain laadullisesti erilaista näkemättä ja myös siitä, että voidaanko laadullista erilaisuutta käyttää stealth -tilan tuottamiseen ja sitä kautta valvonnan ja vastatoimien katveeseen jäävän vihamielisen toiminnan mahdollistamiseen.

Kyse on siis siitä, että ellei selvitä sitä, mitkä ovat oman havainnoinnin ja päättelyn pullonkaulat ja sen jälkeen tuki niitä, niin jos joku toinen on löytänyt ne pullonkaulat, niin hänellä on avoin valtaväylä toiseen tahoon ilman että tämä toinen taho tietää, tiedostaa tai tunnustaa asiaa.

Esimerkki:

Arska on älykäs ja analyyttinen (eli kokonaiskuvasta detaljisuuntaan ajattelussaan etenevä). Haluan toimia huomaamatta Arskan pelikentällä. Niinpä suunnittelen toimintani niin, että se toteutuu yhtä mittakaavaa suuremmalla tasolla kuin se, mihin Arska keskittyy. Saan toimia täysin näkyvissä täysin näkymättömänä koska Arska käyttää suurennuslasia eikä laajakulmaobjektiivia.

Toinen esimerkki:

Reiska on insinööri. Todellisuus on hänelle empiirinen ja todistettavissa. Haluan toimia huomaamatta Reiskan pelikentällä. Niinpä suunnittelen toimintani sosiaalisen konstruktionismin työkalupakkeja käyttäviksi. Saan toimia näkyvissä näkymättömissä koska Reiska on sokea sellaiselle maailmalle jossa asioiden totuusarvo on aina jotain muuta kuin nolla tai yksi.

Eli...

Kyse ei ole siitä, että mikä on suurempaa vaan siitä mikä jää näkemättä. Tarvitaan aputyökaluja siihen, että osataan nähdä ja käsitellä sitäkin minkä oma esiymmärrys sivuuttaa.

Jokaisella - ihan jokaisella - on omassa esiymmärryksessään aukkoja.

Kohtalaisen yhtenäisiä moraali- ja logiikkajärjestyksiä käyttävillä ihmisryhmillä - ammatit, alat, organisaatiot, hallinnonalat... - on yhteisiä ja yhteisesti jaettuja aukkoja.

Kuvitellaan, että jokin taho opettelee vuosikymmeniä löytämään, tunnistamaan ja hyödyntämään tällaisia aukkoja. Kuvitellaan että siihen käytetään lähes määrättä henkilöresurssja - ja aivan alan huipulta. (Näin Neuvostoliitto teki. Näin Venäjä tekee. Näin Kiina tekee...)

Kuvitellaan että tämmöinen aukkojen hyödyntämisen asiantuntijataho (Venäjä, Kiina...) käyttäisi tätä osaamista sotilaallisen työkalun tavoin.

Kuvitellaan myös, että tuollaisten aukkojen löytäminen ja paikkaaminen voisi olla nopeaa, halpaa ja yksilötasolla joskus emotionaalisesti vähän kivuliasta. (Oman ja oman ryhmän ajattelun reikien etsiminen ja löytäminen on usein kivuliasta. Mitä voimakkaammin identiteetti on pelissä, sitä kivuliaampaa. Mitä henkisesti kehityskyvyttömämpi ihminen, sitä kivuliaampaa.)

Olisiko henkisen pipin välttämisen tarve riittävä syy välttää tuollaisten aukkojen paikkaamista?

Vai kannattaisiko tehdä edes jotain tuollaisen kognitiivis-sosiaalisen tutkakatveen vähentämiseksi? (Kokonaan siitä ei pääse eroon.)

Tämä on pääpiirteissään se asia, josta olen koittanut vuosia huutaa turhaan yöhön.
 
Viimeksi muokattu:

Loyd

Majuri
Lahjoittaja
Tietotekniikka - substanssialue. Erityispiirteenä se, että sellainen substanssialue, jolla dynamiikan ja rakenteiden merkitys on erittäin korostunut.

Lainsäädäntö - substanssialue. Erityispiirteenä se, että sekä hierarkisten tietorakenteiden että yhteiskunnan erilaisten rakenteiden merkitys on erittäin korostunut.

Sopimukset. Substanssialue.

Tiedottaminen. Substanssialue. Erityispiirteenä se, että tiedottaminen on substanssin dynaamista käsittelyä eli dynamiikka on kaikessa sisäänrakennettuna.

Mun pointti:

Dynamiikka sisänsä voi olla jossain määrin omalakinen kokonaisuus. Se on hyvä tunnistaa, tuntea ja ymmärtää myös ja etenkin substanssista irroitettuna - etenkin jos haluaa että ulkoinen taho ei voi substanssia dynamiikkaan päälle liimaamalla peittää dynamikkaa näkyvistä.

Rakenteistuminen voi olla jossain määrin omalakinen kokonaisuus. Osa tästä omalakisuudesta saattaa päteä koski rakenteistuminen sitten tietorakenteita, tietoverkkoja, rahaliikennettä, sotaa ja logistiikkaa, ajattelua (joka on dynamiikkaa mutta toimii rakenteina, rakenteita luoden ja rakenteiden kautta), hybridivaikuttamista, vakoilua... Tämä rakenteistumisen - ja sitä kautta rakenteiden - mahdollinen omalakisuus on hyvä tuntea jotta kykenee näkemään mitä eri rakenteet oikeasti sisältävät ja mitä eivät ja myös sen, että onko olemassa sellaisia varjo- tai liitännäisrakenteita, jotka eivät kuulu siihen rakenteeseen, jossa ne luuraavat.

Kyse ei siis ole siitä, että jääkö jotain suurempaa vai pienempää näkemättä vaan siitä, että jääkö jotain laadullisesti erilaista näkemättä ja myös siitä, että voidaanko laadullista erilaisuutta käyttää stealth -tilan tuottamiseen ja sitä kautta valvonnan ja vastatoimien katveeseen jäävän vihamielisen toiminnan mahdollistamiseen.

Kyse on siis siitä, että ellei selvitä sitä, mitkä ovat oman havainnoinnin ja päättelyn pullonkaulat ja sen jälkeen tuki niitä, niin jos joku toinen on löytänyt ne pullonkaulat, niin hänellä on avoin valtaväylä toiseen tahoon ilman että tämä toinen taho tietää, tiedostaa tai tunnustaa asiaa.

Esimerkki:

Arska on älykäs ja analyyttinen (eli kokonaiskuvasta detaljisuuntaan ajattelussaan etenevä). Haluan toimia huomaamatta Arskan pelikentällä. Niinpä suunnittelen toimintani niin, että se toteutuu yhtä mittakaavaa suuremmalla tasolla kuin se, mihin Arska keskittyy. Saan toimia täysin näkyvissä täysin näkymättömänä koska Arska käyttää suurennuslasia eikä laajakulmaobjektiivia.

Toinen esimerkki:

Reiska on insinööri. Todellisuus on hänelle empiirinen ja todistettavissa. Haluan toimia huomaamatta Reiskan pelikentällä. Niinpä suunnittelen toimintani sosiaalisen konstruktionismin työkalupakkeja käyttäviksi. Saan toimia näkyvissä näkymättömissä koska Reiska on sokea sellaiselle maailmalle jossa asioiden totuusarvo on aina jotain muuta kuin nolla tai yksi.

Kyse ei ole siitä, että mikä on suurempaa vaan siitä mikä jää näkemättä. Tarvitaan aputyökaluja siihen, että osataan nähdä ja käsitellä sitäkin minkä oma esiymmärrys sivuuttaa.
Minun mielestäni sinun kannattaisi kirjoittaa kirja aiheesta. Ei siinä käy niin että paljastat tietosi ja sen jälkeen muut hyödyntävät niitä. Tuon jälkeen olisit alan asiantuntija joka halutaan palkata alan hommiin. Kyse on osaamisesta josta halutaan maksaa.
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
OFF TOPIC

Minun mielestäni sinun kannattaisi kirjoittaa kirja aiheesta. Ei siinä käy niin että paljastat tietosi ja sen jälkeen muut hyödyntävät niitä. Tuon jälkeen olisit alan asiantuntija joka halutaan palkata alan hommiin. Kyse on osaamisesta josta halutaan maksaa.

Kaksi vuotta työhön aiheesta joka ei kiinnosta ketään. Kirja, jota mikään kustantamo ei huolisi koska kirjoittaja ei ole ns. arvostettu asiantuntija? Jos se jonkin ihmeen kautta julkaistaisiin, niin myynti olisi luokkaa 500 kirjaa ja kahden vuoden työstä maksettaisiin korvaukseksi ruhtinaalliset 1 300€. (Miinus verot miinus monta muuta juttua...)

Ei kiitos. Tuon alan kirjojen kirjoittaminen sopii vain vakaata kuukausipalkkaa nauttiville ihmisille joiden työ liittyy aiheeseen.

Kirjoja kannattaa kirjoittaa vain silloin jos joku maksaa työstä tai jos kirjalla on mahdollisuus myydä hyvin. Huumori ja jännitys ovat ainoat hybridikenttää liittyvät genret, joissa on mahdollisuus sellaiseen myyntin, missä vuoden työstä voi saada edes sellaisen summan, jota normaalisti pidetään kuukauden työstä huonona liksana.

Jos haluat jatkaa aiheesta, niin yksärinä, pliis. Ei sotketa ketjua liikaa.
 

Leppis

Luutnantti
Lahjoittaja
OFF TOPIC




Kaksi vuotta työhön aiheesta joka ei kiinnosta ketään. Kirja, jota mikään kustantamo ei huolisi koska kirjoittaja ei ole ns. arvostettu asiantuntija? Jos se jonkin ihmeen kautta julkaistaisiin, niin myynti olisi luokkaa 500 kirjaa ja kahden vuoden työstä maksettaisiin korvaukseksi ruhtinaalliset 1 300€. (Miinus verot miinus monta muuta juttua...)

Ei kiitos. Tuon alan kirjojen kirjoittaminen sopii vain vakaata kuukausipalkkaa nauttiville ihmisille joiden työ liittyy aiheeseen.

Kirjoja kannattaa kirjoittaa vain silloin jos joku maksaa työstä tai jos kirjalla on mahdollisuus myydä hyvin. Huumori ja jännitys ovat ainoat hybridikenttää liittyvät genret, joissa on mahdollisuus sellaiseen myyntin, missä vuoden työstä voi saada edes sellaisen summan, jota normaalisti pidetään kuukauden työstä huonona liksana.

Jos haluat jatkaa aiheesta, niin yksärinä, pliis. Ei sotketa ketjua liikaa.
Tonttu hei, ymmärrän mielipiteesi mutta kaikkia asioita ei voi mitata rahalla :-D
 

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Kivi, jolla ei katsota olevan mitään rahassa tai omistamishalun kaltaisessa kiinnostuksessa mitattavaa huomioarvoa ei yleensä ole timantti.
Nykyajan aineeton myytävä pääoma on valitettavasti jotain muuta kuin humanistinen ajattelun kyky.

Päinvastoin, nykyajan ihmistä kannustetaan tyhmistymään ja heittäytymään digitaalisuuden tai robotin käsivarsille. Omaa päätä ei pidäkään käyttää, vaan käyttää palveluntarjoajien sovelluksia tai muuta tekniikkaa.
 

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Haloskan massiivinen sisäpoliittinen vaikuttaminen siis legitimoitiin ja irrotettiin selitysvelvollisuudesta. Niinistön vähäinenkin sisäpoliittinen vaikuttaminen siis kytketään oikeuspoliittisen selitysvelvollisuuden alle.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka Venäjän harjoittamaa, johtamaa ja ylläpitämää moraalijärjestysmanipulaatiota pelataan. Ja tahdon muistuttaa että suurin osa manipulointipelin pelaajista ei tiedä tai tajua pelaavansa. He seuraavat avainpelaajia..
Totta. Monet Niinistöstä juoruja levittäneet tai sisäpoliittisesta vaikuttamisesta kritikoineet olivat muuten nimenomaan näitä itseään jonain turponeroina pitäviä Twitter-ihmeitä.
 

viestiupseeri

Alikersantti
Ehdotuksia luku- / katselulistalle? Tähän mennessä mainittu Bezmenovin video, Sun Tzu "The Art of War", Snyderin "Save the Cat", Trubyn "The Anatomy of Story"

Lukemalla ei tietenkään opi suoraan ajattelemaan mutta tukea nykymenon seuraamiseen ja rakenteiden jne tunnistamiseen olisi hyvä löytää.
 

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Pihatonttu kertoi hienon havaintoesimerkin Tarja Halosen aikaisesta "arvojohtamisesta", jota vuosikymmenet vaikutuksen alla ollut lehdistö kritiikittä myötäili. Halosella oli Putinin sataprosenttinen tuki, ja hän lienee ainoa suomalainen, jota Putin on sanonut merkittäväksi poliitikoksi, vaikka meillä on viime sodista lähtien inhorealistisesti kaikkien presidenttien voimin otettu naapuri tarkasti huomioon, koska se on iso ja se on lähellä. Halonen on paljon enemmän kuin Koivisto tai Niinistö.

Hyökkäyksen teki kaksi Alma Median toimittajaa. Ei yllätä. Käsittääkseni vanhan lehdistön A-palvelun arkistoja voisi vielä löytyä Satakunnan Kansalta. Kuka tietää A-palvelun, se tietää...

Eteenpäin.

Yhteiskunnassa on maanpuolustusmyönteisyyttä ja vahva tahtotila. Asevelvollisuus on sen tahtotilan yksi ylläpitäjä. Tätä vastaan hyökätään kerran viikossa Uuden Suomen verkkolehdessä naamioituneena yliampuvan kiihkeään Nato-vankkuriin. Milloinkaan kirjoitus ei sisällä asevelvollisuus ja Nato -yhdistelmää.

Perinteet. Jos perinteet eivät kerro, miten pitää toimia, tehdään samaa kuin muutkin, kuljetaan ajan muotien mukana kulloisellakin aallonharjalla. Nykykertomuksissa kaikki perinteet ovat huonoja, ne pitää poistaa. Ei saa olla naisia ja miehiä, on vain henkilöitä. Vaikuttaa hyvältä (patriarkaaliset rakenteet), mutta onko sittenkään lopulta kyse hyvästä pyrkimyksestä? Alma Median Jouko Jokinen aloitti Aamulehdessä käytännön, jossa kaiki ovat henkilöitä haluten saada kaikki päätoimittajat vouhotukseen mukaan. Hän siirtyi Yleisradion johtoon.

Ikiaikaisissa suomalaisissa tarinoissa olimme jotain muuta kuin nykykertomuksessa, joissa syömme simpukoita Brysselissä, puhumme kieliä, ja jos virtaa pitkin tulee lastu, emme suinkaan mene kirveen kanssa tulokasta häätämään...
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
Ehdotuksia luku- / katselulistalle?

Lukemalla ei tietenkään opi suoraan ajattelemaan mutta tukea nykymenon seuraamiseen ja rakenteiden jne tunnistamiseen olisi hyvä löytää.
Luku/katselulistalle ehdotuksia:

1. Se, että kuinka luet ratkaisee paljon.

Jos keskityt lukemaan kirjasta esille sen asiasisältöjä, substansseja, niin saat lukea kaikki maailman kirjat. Opit paljon asioita, mutta hitaammin ymmärtämistä ja vielä hitaammin sen tyyppistä itsereflektointia joka auttaisi eteenpäin.

Jos keskityt lukemaan kirjasta esille sitä, että miten asioiden dynamiikka toimii, niin jopa monet täysin aihealueeseen liittymättömät kirjat voivat auttaa ymmärtämisessä.

Lisäksi kannattaa käyttää aivojaan asioiden rakenteistumisen ja rakenteiden hahmottamiseen. (Tää on mulle usein se vaikein alue.)

2. Kannattaa ajatella asiaa monessa eri mittakaavassa, monella eri abstraktiotasolla ja monella eri aikajänteellä. Tämä siksi, että se toimii juuri niin.

Kyse on sosialisaatioprosesseista. Niitä tapahtuu yksilön, lähiyhteisön, yhteisön, instituution, koulutusalan, alueen, kansan, väestön suurklustereiden jne. mittakaavoissa. Yksilön sosialisaatioprosessit tapahtuvat sekä yksilöllisellä (minä minulle, minuus, self, itse...) että yhteisöllisellä (identiteetit, minä muille, muut minulle, minä ryhmän jäsenenä, ryhmä itsensä portinvartijana...) tasolla.

Osa sosialisaatioprosesseista on makrotason ilmiöitä. (Aikuistuminen, ammattialan identiteetin omaksuminen, isyytteen/äitiyteen kasvaminen...) Osa on mikrotason ilmiöitä. (The Small Big, jotkin kuntoutusmenetelmät...) Osa on siitä välistä.

Sosialisaatioprosesseissa tapahtuu ihmisen minäkuvan muutoksia sekä hänen omissa silmissään että yhteisön silmissä niin että muutos ulottuu minäkäsityksiin (identiteetit), sosialisaatioon (yhteisöllistyminen), tekoihin, toimintaan, käytökseen... Se on prosessi, jossa sekä arkisen elämän haasteet ja vaikeudet että vuorovaikutus tuottavat muutosta siihen, miten ihminen hahmottaa itsensä ja ympäristöään että ympäristö kyseistä henkilöä. Hyödyllisintä kirjallisuutta on sellainen, mikä käsittelee näitä aiheita prosessuaalisesta näkökulmasta väheksymättä mitään näistä osa-alueista. Tunnetuin suomenkielinen teos lienee Akateemiset heimokulttuurit.

Iso osa hybridivaikuttamisen työkalupakeista ja menettelytavoista ammentaa historiallisista ja muistakin syistä suoraan niistä opeista, joita Frankfurtin koulukunta ja kulttuurimarxilaisuus aikanaan kehittivät. Niitä on myöhemmin kehitetty paljon pidemmälle. Kaikki kulttuurimarxilaisuuden pääkohteikseen valikoimat asiat ovat kuitenkin yhä pääkohteita koska ne ovat identiteettityön tärkeimpiä kenttiä. Tähänkin aihepiiriin kannattaa siis tutustua.

Sosialisaatioprosesseihin kytkeytyvä mielikuvavaikuttaminen on ala, jossa paras käytännön osaaminen on akateemisen maailman ulkopuolella. Se on useiden teollisen mittakaavan liiketoiminta-alojen ydintä. Noille aloille on vuosikymmenten mittaan kertynyt valtava määrä "kuinka tää tehdään kustannustehokkaasti ja nopeasti" -tyyppistä osaamista johon akateemisella maailmalla ei ole kunnolla edes näköetäisyyttä. Elokuva, tv, myynti, mainonta, markkinointi, kirjallisuus, musiikki, lobbaaminen ja konsultointi... Osa tästä akateemisen maailman ulkopuolella olevasta käytännönläheisestä ja tavoitehakuisesta osaamisesta on formuloitu helposti (?) opittaviin ja omaksuttaviin muotoihin, jotka painottavat prosessin perusrakenteita ja -dynamiikkoja sellaisella tavalla jossa substanssit voivat muuttua, vaihtua... Nämä mainitsemani tv- ja elokuvapuolen nimet kuuluvat tähän kategoriaan. Niiden kautta pääsee hahmottamaan sitä, että kuinka asiaa voidaan toteuttaa teollisessa mittakaavassa, ammattimaisesti ja erittäin suurella läpäisykyvyllä.

Toistan vielä tämän: Prosessuaalinen puoli tapahtuu koko ajan kaikissa mittakaavoissa, kaikilla abstraktiotasoilla ja kaikkien eri abstraktiotasojen välillä.

3. Symboliikan merkitys on suuri. Symboliikka kannattaa tässä yhteydessä ymmärtää niin, että symboli on jokin sellainen asia, joka itseään tarkoittaessaan tarkoittaa myös suurta joukkoa muita asioita joilla on jokin keskeinen samankaltaisuus. Usein tämä samankaltaisuus on metatason ilmiö, kategoria, esiintymisympäristö tai identiteettisidos. Voi olla tuhansia muitakin asioita.

"Sotilas joutuu kuseen täyttäessään tehtävänsä annetun käskyn mukaan." Tuollainen tilanne tai viesti resonoi mm. näiillä symbolisen ulottuvuuden omaavilla alueilla: identiteetti, velvollisuudentunto vastaan oma etu, auktoriteettien kunnioittaminen, maanpuolustustahto, lojaliteetin vastavuoroisuusvaatimus...

Symbolisten ulottuvuuksien ymmärtäminen on siis täysin välttämätöntä. Niistä kannattaa lukea.

4. Yhteiskunnan, tiedon, yhteisöjen... rakenteet ovat ne kiipeilytelineet, joilla erilaiset soluttavat ja tunkeutuvat ilmiöt usein tapahtuvat. Olisi siis hyvä ymmärtää näitä rakenteita - ja mahdollisimman dynaamisesssa mielessä. (Tämä kuuluu omiin heikkouksiini.) Mikä säätelee mitäkin? Mikä valmistellaan missäkin? Mikä määritellään missäkin? Kuinka nämä säätelyt, valmistelemiset ja määrittelemiset tapahtuvat? Miten päätöksentekoprosessi sitten etenee? Entä toimeenpano?

Yhteiskunta on aivan kuin valtava säätelykoneisto. Jos joku ymmärtää tuon koneiston mekanismit hyvin hän voi ottaa haltuunsa hyvin pienin investoinnein sellaisia avainkohtia jotka säätelevät paljon suurempia. (Hallitset pientä relettä tai ohjauspaneelia, niin voit ohjata isoa konetta tai jopa teollisuuslaitosta.)

Esimerkkinä voisi käyttää vaikka oikeuspolitiikkaa. Valtion valtaaminen on kallista ja sotkuista. Jos onnistuu valtaamaan valtion oikeuspolitiikan säätelemisen itselleen, niin voi käytännössä johtaa varsin merkittävää osaa kyseisestä valtiosta ihan siitä riippumatta, että mitä ihmiset vaaleissa äänestävät. Tämä siksi että oikeuspolitiikka on säätelyjärjestelmän primäärejä osoita. Se säätelee muita juttuja, jotka säätelevät muita juttuja, jotka säätelevät muita juttuja...

Eli yhteiskunta säätelyjärjestelmänä jossa on omat sisäiset dominanssihierarkiansa ja rajalinjansa... Siihen aihepiiriin kannattaa tutustua. Vinkkejä on vaikea antaa koska tota aihepiiriä käsitellään lähes aina lähinnä jonkin sen osan näkökulmasta. "Taistolaisuuden musta kirja"?

5. Viides kolonna, proxyt, marionetit, vakoojat, hyväuskoiset hölmöt... Jos näistä lukee mitään vähänkään dokumentaarista, niin huomio kiinnittyy kahteen asiaan:
- Kyse on usein ihmisistä, joilla on uskomaton kyky sisäiseen muuttumattomuuteen. Aivan kuin olisi kyse älykkäistä ja kyvykkäistä ihmisistä, jotka eivät älyä tai osaa kasvaa ihmisinä.
- Tietty paheiden, piirteiden, elämän- ja toimintatapojen, vuorovaikutusmenetelmien, johtamis- ja alaiskulttuurin... toistuvuus. Aivan kuin tietty hyvin laaja-alainen ihmiskuvien joukko yhdistäisi näitä.

Ja ei tarvitse paljon päätään vaivata huomatakseen, että nuo molemmissa on kyse narsismikirjolle tyypillisistä piirteistä. Kehittymätön, sirpaleinen minuus jonka henkinen kehitys on jäänyt noin nelivuotiaan tasolle manipulatiivisen, sairaalloisella tavalla kilpailu- ja/tai kontrollihaluisen ihmisen kropassa ja elämäntavoissa.

Kannattaa siis tutustua narsismiin aihepiirinä jos haluaa tutustua yhteen tärkeimmistä riski- ja toimijaryhmistä. Kannattaa tutustua narsismiin erikseen myös siksi, että muihin ihmisiin pätevät muut henkisen kehityksen kaaren nyrkkisäännöt ja narsisteihin toiset. (Muut kehittyvät ihmisinä, narsistit eivät - osin siksi etteivät halua tai suostu kehittymään.)

6. On paljon erilaisia ajattelun rakenteellisia tyylejä. Analyyttistä, systematisoivaa, assosiatiivista, funktionaalista, kausaalista, luonnontieteellistä, esteettistä, matemaattista, visualisoivaa... Jokainen ajattelun tyyli kytkeytyy joihinkin esiymmärrryksen tapoihin. Esiymmärryksen tärkein tehtävä on rajata aivoihin asti pääsevää informaatiovirtaa ja sen synnyttämää kuormitusta.

Tätä kautta meille kaikille syntyy suuri joukko sellaisia ajattelun ja havainnoinnin katvealueita. Näistä olisi hyvä olla perillä. Vähintään pitäisi tietää itsensä ja toimintaympäristöjensä tyypilliset rakenne <=> dynamiikka -parit ja niille tyypilliset katvealueet. Ilman niiden tuntemista jättää ulkoisille toimijoille liian vapaan väylän liikkua ja toimia.


Ikävä kyllä tämä ei ole kovin konkreettinen "lue nämä kirjat" -ohje. Tämä on enemmän "lue näin ja näistä asioista koska nämä syyt" -ohje.

Myöhempänä lisäyksenä vihje:

Mieti että mitä haluat tarkastella ja oppia. Lue sen jälkeen aiheesta yhtä mittakaavaa laajemmalla ja yhtä abstraktiotasoa käsitteellisemmällä tasolla, mutta "sijoita kaavaan" lukiessasi. Tää kaavaan sijoittaminen on sitä asian konkretisoimista, jota tarvitaan. Se myös pitää lukuorientaatiosi dynamiikan ja rakenteen parissa jos teet sen oikein. Samalla pakotat itsesi työstämään asioita vähän moniulotteisemmin.

Jos/kun tää alkaa toimia, niin jatka niin että "sijoitat kaavaan" myös vielä pykälää isommassa mittakaavassa ja myös pykälää abstarktimmalla tasolla. Kun tää alkaa toimia, niin nämä näennäisesti täysin erilliset aihealueet, tarkastelutavat ja työkalupakit alkavat muuttua yhteissopeutuvaan suuntaan. Tuo yhteissopeutuvuus tuo uusia skaalaamisen, jopa vapaan skaalautuvuuden mahdollisuuksia. Siinä kohtaa "pitäisi tietää mitä en tiedä, pitäisi nähdä että mille on sokea" -ulottuvuus alkaa saada aika hyviä aputyökaluja. Niihin ei voi luottaa sokeasti, vaan kaikki pitää tarkastaa - mieluiten empiirisesti.

Tuo on koko ajan se päätavoite - vapaasti skaalautuva tiedon monisuuntaisen käsittelyn taso.
 
Viimeksi muokattu:

Pihatonttu

Ylipäällikkö
Perinteet. Jos perinteet eivät kerro, miten pitää toimia, tehdään samaa kuin muutkin, kuljetaan ajan muotien mukana kulloisellakin aallonharjalla. Nykykertomuksissa kaikki perinteet ovat huonoja, ne pitää poistaa. Ei saa olla naisia ja miehiä, on vain henkilöitä. Vaikuttaa hyvältä (patriarkaaliset rakenteet), mutta onko sittenkään lopulta kyse hyvästä pyrkimyksestä?
Jordan Peterson toi eräällä tuubiklipillä esille tärkeän asian:

Patriarkaatti ≈ Länsimainen sivistys.

Miettikääs... "Patriarkaatin" vastainen taistelu on aivan yksi yhteen taistelua länsimaista sivistystä vastaan. Sitä käydään näennäisesti "pahaa patriarkaattia" vastaan, mutta varsinainen kohde on länsimainen sivistys ja kulttuuri.

Jos tämä väite pitää paikkansa, niin esim. radikaalifeminatsiston islamia lellivä suhde selittyy heti. Jos asiaa tarkastelee naisten edun näkökulmasta, niin sama asia ei selity sitten millään.
 

Benelli

Respected Leader
Jordan Peterson toi eräällä tuubiklipillä esille tärkeän asian:

Patriarkaatti ≈ Länsimainen sivistys.

Miettikääs... "Patriarkaatin" vastainen taistelu on aivan yksi yhteen taistelua länsimaista sivistystä vastaan. Sitä käydään näennäisesti "pahaa patriarkaattia" vastaan, mutta varsinainen kohde on länsimainen sivistys ja kulttuuri.

Jos tämä väite pitää paikkansa, niin esim. radikaalifeminatsiston islamia lellivä suhde selittyy heti. Jos asiaa tarkastelee naisten edun näkökulmasta, niin sama asia ei selity sitten millään.
Itse asiassa radikaali feministit ovat kyllä islamisteja vastaan mutta nykyään marginaalissa. Intersektionaalinen feminismi on se joka suhtautuu suopesti liittolaisiin jotka polkevat naisten oikeuksia.
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
Luku/katselulistalle ehdotuksia:

1. Se, että kuinka luet ratkaisee paljon.
Lisätään tähän "kuinka lukea..." -juttuun vielä tämä:

Analyyttinen tarkoittaa siis analyysiin ja analysoivaan orientaatioon perustuvaa. Se tarkoittaa erittelevää, hajottavaa, osia tutkivaa... Se ei tarkoita älykästä eikä edes vihjaa älykkyyden suuntaan vaikka sanaan aiheettomasti usein liitetäänkin sen tyyppisiä konnotaatiota.

Analyyttinen tarkastelu keskittyy siis siihen, mitä jokin sisältää, mitä siihen kuuluu, mistä se koostuu, kuinka se ja sen osat toimivat (suuremmasta kokonaisuudesta irrallaan).

Systeeminen tarkoittaa järjestelmään kuuluvaa, järjestelmänä toimivaa.

Systemaattinen tarkoittaa myös järjestelmänä toimivaa, mutta vähän eri sävyllä.

Jos lukee jotain tietoa analyyttisesti, niin silloin keskittyy menemään tarkastelutasolta pienemmän mittakaavan ja ajattelun suuntaan. Edetään kokonaisuudesta nippeleihin.

Jos lukee jotain tietoa systematisoivan ajattelun kautta, niin silloin keskittyy etenemään tarkastelutasolta suuremman kokonaisuuden suuntaan. Silloin ollaan kiinnostuneita siitä, että mikä ja millainen on se laajempi kokonaisuus, johon tarkasteltu asia liittyy, miten se toimii sen laajemman kokonaisuuden osana.

Suomalainen koululaitos, työelämäkulttuuri ja näiden tuottamat + näihin liittyvät arvolataukset ovat kauniisti sanottuna loogis-analyyttistä "ajattelua" kohtuuttomasti ihannoivia. Automaattinen etenemissuunta on kokonaisuudesta sen osia, abstraktioista konkretiaa, tärkeästä vähemmän tärkeää, tapahtumasta sen symbolisesti merkittävimpiä osatapahtumia.... kohti vievä.

Tästä voisi hyvin käyttää myös termiä "fakki-idiotismi". Kaikki katsovat samaan suuntaan. Kaikkien katsoessa samaan suuntaan kaikki saavat toisiltaan sosiaalista ja urakehitysvahvistusta sille, että katsovat oikeaan suuntaan. Tottakai se on oikea kun kaikki katsovat sinne ja kaikki ovat samaa mieltä.

Väärin. Helvetin väärin. Ja aivan järkyttävän vaarallista koko maalle.

Kaikkien katsoessa samaan suuntaan se päinvastainen suunta muodostaa erittäin tehokkaan tutkakatveen. Ja jos joku sanoo, että siellä on suuria riskejä, siellä tapahtuu ikäviä asioita ja siihen pitää kiinnittää iso määrä huomiota, niin siinäpäs huutaa yksin. Kaikki muut "näkevät" ihan selvästi, ettei siellä mitään näy. Ei tietenkään näy kun katsovat suurennuslaseillaan analyyttisesti samaan suuntaan sen sijaan että katsoisivat joskus myös sinne systeemisten kokonaisuuksien suuntaan.

Tragikoomista asiassa on se, että esim. insinöörikoulutus tuntuu altistavan sille, että osataan kyllä katsoa teknisiä ja teknologisia asioita systeemisesti, mutta muita käsiteavaruuksia lähinnä vain analyyttisesti.

Yhteiskuntataiteissa osataan poimia aiheita isommasta kokonaisuudesta, mutta siihen suuntaan menemistä ei hallita. Noin suunnilleen kaikki ahkerassa käytössä olevat työkalut ovat analyyttisiä. Systeemisiä löytyy lähinnä kvantitatiivisen tarkastelun puolelta ja unohdettujen ja sivuutettujen työkalujen pakeista.

Eli lukulistalle:

Lue sitä, mitä muut eivät siihen aihepiiriin liittyen lue. Lue eri tavalla kuin muut lukevat. Etene aina ainakin 1-2 askelmaa isompaan ja abstraktimpaan suuntaan ennen kuin palaat takaisin tarkastelutasollesi. Mene sinne analyyttiseen suuntaan vasta sitten kun olet löytänyt sieltä isommasta kuvasta ainakin muutaman sellaisen asian ja yhteyden, joita ei löytynyt tai voinut huomata tarkastelutasolta asiaa katsoessa.

Jos siirryt tämmöiseen luentaan, niin tapahtuu kaksi asiaa:

1. Yksinäistyt ja lakkaat olemasta "yksi porukassa".
2. Alat automaattisesti huomata ja tajuta asioita joita yhtä älykkäät ja tietorikkaat ihmiset vierelläsi eivät huomaa.

En tiedä onko tämä sitä, mitä nimimerkki @viestiupseeri toivoi, mutta enemmän tästä on hyötyä kuin jostain kirjalistasta tai tuubivideokokoelmasta.

Ajatteluunkin pätee se, että niin sodit kuin harjoittelet. Oma esiymmärrys täytyy erikseen kouluttaa siihen, että se lopettaa monien sellaisten asioiden pois suodattamisen, joiden karsimisesta sitä on aina palkittu sekä sosiaalisella arvostuksellla että siihen liittyvällä älyllisen laiskottelun mahdollisuudella.

Yksin tehtynä tuo kouluttaminen vie helposti vuosia, sillä se vanha tuttu esiymmärrys karsii koko ajan agendalta unohduksiin ja huomaamattomiin niitä toimia ja mahdollisuuksia, joita sen pitäisi oppia päästämään läpi.

(Poisoppiminen on vaikeaa. Esiymmärrykselle se on erityisen vaikeaa. EDIT: Koska esiymmärrys "esiymmärtää" että se on aina ollut oikeassa ja että sen tulee sen vuoksi vastustaa kaikkea sellaista, mikä löysäisi sen suodattimia siellä missä älyllisen laiskuuden ja sosiaalisen vahvistamisen / identiteettityön palkinnot ovat suurimpia.)

Motivoitunut opetettava ja aiheesta sopivasti perillä oleva, kekseliäs ja luova opettaja.... Kolmessa tunnissa voidaan päästä sellaiseeen alkuun josta oppimishaluinen voi itse pyrkiä ja päästä halutessaan hyvin eteenpäin. Sen jälkeen eteneminen on kiinni omasta työstä - sen määrästä ja laadusta.

Vastahankainen tai ylimielinen ei pääse missään ajassa minkään vertaa eteenpäin. Ryhmässä yksi sellainen riittää vahingoittamaan koko muun ryhmän mahdollisuuksia.

Sen erityisempi älykkyys ei ole tarpeen. Siitä on hyötyä jos sitä käytetään siihen että tuotetaan tuttujen ajattelun työkalujen rinnalle uusia. Siitä on haittaa jos uusien työkalujen omaksuminen nähdään uhkaksi identiteetille ja sitä torjutaan sen vuoksi tunneperäisin motiivein.
 
Viimeksi muokattu:
Top