Uudessa Ilmailuhistoriallisessa lehdessä tarinaa MiG-21:stä ja painepuvuista.
Referoin muutamaa kohtaa:
Pidettiin, kun lennettiin yli 15 km tai nopeammin kuin 1,5 M. Kyseessä ei ollut varsinaisesti mikään mukavuusvaruste..
Kypärässä oli kaulus joustavaa kumia ja kaulan kohdalta tiukka. Päähän vetäminen vaani hiuksia. Jos tehtävä peruuntui ja kypärä piti vetää pois kuivasta päästä, taas meni tukko hiuksia. Hikisestä päästä se luiskahti pois helposti.
Puvun koeponnistus oli melkomoista. Hengissä pitävä vaikutus perustui mekaaniseen puristamiseen. Pukua kiersi paisuntakumit, joihin koneen järjestelmä runttasi paineen ja kiristi puvun tiukaksi. Kun painetta syötettiin myös umpinaiseen päähineeseen- kaulan kortsu tiukkasi sen - niin hengitys muuttui toisin päin kuin vapaassa ilmassa. Nyt paine tunki keuhkoihin ja se piti vaivoin puhaltaa pois. Puhuakin olisi pitänyt voida. Kielen asentoa piti opetella, muuten se räplätti hauskasti kurkussa. Muutaman sanan pystyi kerralla sanomaan.
Kun puvun pito testattiin, niin piti liikutella myös raajoja. Kasaan rutistettuna kun oli, niin siitä tuli kämmenen kokoisia mustelmia selkään.
( Hannu Valtosella, jutun kirjoittajalla oli kertomansa mukaan vaimolle vähän kotona selittämistä.
)
Jutussa on mainittu myös, että Jantusen Paveli veti huhujen mukaan 21:llä alakauttavedon täydellä poltolla 1200 metristä. Kirjoittajan mukaan puolen sekunnin viive pystyvaiheessa olisi riittänyt onnettomuuteen. Liike oli tuosta korkeudesta liian hazardi keskimääräiselle ohjaajalle. Valmistajan prosedyyrin mukaan aloitus 8000 metristä tyhjäkäynnillä nopeudella 450 km/h, korkeuden menetys 3500 metriä.
Paljon muutakin tarinaa MG:stä ja sillä lentämisestä.