Ilmasota

No miten sen laskee.

Rupeaa miettimään sen ajan venäläisiä rynnäkkökoneita, niiden lentomatkoja, mahdollisuuksia toimia pimeässä jne.

Siihen päälle suojaamaan tarvittavat koneet
Olisiko Drakenit tykillään pudottanut valtaosan noista 600 koneesta? Mielestäni tämän tyyppiset vertaukset ovat typeriä. Mistä helvetistä sen voi tietää montaako ryssän konetta meidän drakenit vastasivat.
 
Olisiko Drakenit tykillään pudottanut valtaosan noista 600 koneesta? Mielestäni tämän tyyppiset vertaukset ovat typeriä. Mistä helvetistä sen voi tietää montaako ryssän konetta meidän drakenit vastasivat.

Aika tyhjänpäiväinen lööppi Iltapaskalta. Ja tuollaiset heitot sopivat paremmin vaikka jonnekin kapiaisten saunailtoihin. Kylmän sodan kontekstissa ilmavoimat kykeni jonkinlaiseen suht uskottavaan ilmatilan vartiointiin 80-luvulla. 60 taistelukonetta sotatilanteessa ei olisi kauaa neukkuja pidätellyt, vaikka Draken-täydennystä olisi ehkä saatu Ruotsista (olivat varastoineet omia koneitaan pahan päivän varalle). Ehkä sotatilanteessa ilmavoimat olisivat kyenneet jonkin aikaa tuottamaan viholliselle tappioita ja ehkä hyvässä lykyssä saavuttamaan ajallisen ja paikallisen ilmaherruuden ratkaisutaisteluissa, mutta...
 
Viimeksi muokattu:
Olisiko Drakenit tykillään pudottanut valtaosan noista 600 koneesta? Mielestäni tämän tyyppiset vertaukset ovat typeriä. Mistä helvetistä sen voi tietää montaako ryssän konetta meidän drakenit vastasivat.

Mun mielestä liioittelua oli se että yksikään 500 koneesta ei olisi palannut takaisin.

Veikkaan että toimittaja on tulkinnut jotain sotasuunnitelmaa seuraavasti. Venäläinen sotasuunnitelma katsoo että Suomen valtaamiseen tarvitaan 900 konetta. Ja sitten perustelut siihen päälle. Eli kuinka moneen maaliin halutaan vaikuttaa, kuinka monta lentosuoritusta per päivä katsotaan tarvittavan, ja kuinka monelle koneella nämä suoritukset ennätetään tehdä. Sen jälkeen on laskettu kuinka monta konetta tarvitaan suojaamaan rynnäkkökoneet. Ja sen laskun lopputuloksena olisi sitten se 900 konetta.

Ei kai kukaan oleta että 60 konetta tiputtaisi kaikki nuo koneet.
 
Joo toimittaja lienee hiffannut jotain väärin tuohon tyyliin. Suomella ei edes ollut 60 taistelukonetta vielä 70-luvulla. Drakeneita oli vuoden -75 hankintojen jälkeen 12*S, 6*F, 6*B ja 3*C = 27kpl. MiG-21F:iä oli jäljellä 18*F, 2*U ja 2*UM = 22 kpl. Oikein epätoivoisena siihen voisi vielä pistää kolme Mukeloa päälle. Eli hävittäjävahvuus oli 'laarinpohjat kaivellen' 52 konetta, joista 18 jokasään hävittäjiä.

Kylmän sodan aikainen teoreettinen huippuvahvuus saavutettiin kai joskus 1986-87 jolloin Drakeneita oli yhteensä 47, MiG-21bissejä 23, UM:iä 4, Hawkeja 48. Yhteensä 122 sotakonetta joista tutkalla varustettuja jokasäänhävittäjiä 59. Tosin kuusi MiGiä modifioitiin tiedustelukäyttöön ja mm. tutka poistui.
 
Olen sen verran kehno hakutoiminnon käyttäjä, että en saanut löydetyä josko tämmöinen on täällä ollut jo esillä. Pahoittelen siis mahdollista tuplaa:
Aika mielenkiintoinen juttu Baltic Expressistä ja siitä kuinka ruotsalaiset harjoittelivat SR-71 jäljittämistä sekä alasampumista. Eivät tietenkään ajatuksella ampua juuri sitä alas, mutta sen sijaan jotain muuta joka tulee idästä, korkealla ja kovaa. Aika epeleitä ja on se hieno kone tuo Viggen.

https://theaviationgeekclub.com/vig...-radar-lock-legendary-sr-71-mach-3-spy-plane/
 
Hmm. Katsoin vielä tästä käytyä keskustelua - ruotsalaispilotit kertovat, että SR-71 ei ollut varustettu sipulla eikä soihduilla, joten ohjuksen torjuntakeinot olisivat olleet vähissä tositilanteessa. Ja ruotsalaiset pärjäsivät hyvin Blackbird-lentäjien vastatoimille. Vaikka suunnan vaihto olisikin ollut tehokas väistö, jenkkilentäjillä ei ollut juuri mitään tietoa näistä harjoitushyökkäyksistä, ja suuri nopeus(sekä korkeus) toimi käytännössä hyökkäävän Viggenin eduksi; SR-71:n liikerata oli ennustettava.
Jenkkilentäjätä pääsivät tutustumaan vasta tiedustelulentonsa jälkeen kaikkeen tähän, mitä edestä alhaalta olisi ollut tulossa. Ja vain kerran olivat nähneet Viggenin, sen ohittaessa heidän oman lentokorkeutensa, tuon jutussa mainitun Ulf Johanssonin koneen joutuessa vahingossa liian korkealle.
 
Olen sen verran kehno hakutoiminnon käyttäjä, että en saanut löydetyä josko tämmöinen on täällä ollut jo esillä. Pahoittelen siis mahdollista tuplaa:
Aika mielenkiintoinen juttu Baltic Expressistä ja siitä kuinka ruotsalaiset harjoittelivat SR-71 jäljittämistä sekä alasampumista. Eivät tietenkään ajatuksella ampua juuri sitä alas, mutta sen sijaan jotain muuta joka tulee idästä, korkealla ja kovaa. Aika epeleitä ja on se hieno kone tuo Viggen.

https://theaviationgeekclub.com/vig...-radar-lock-legendary-sr-71-mach-3-spy-plane/

On tästä ollut aiemmin ketjussa asiaa. Viggen ja ruotsalaisten tehokas taistelunjohto tietovuojärjestelmineen oli sangen tehokas paketti. Homma perustui pitkälti juuri tietovuon tehokkuuteen ja siihen että SR-71:n reitti tunnettiin aika hyvin. Ruotsalaiset osasivat ennakoida ja ajoittaa vastatoimensa juuri oikein.
 
Siivet-lehden naamakirjasivulta kopsasin tämän uutisen:

Hollannissa suunnitellaan noin 30 sota-aikana tuhoutuneen lentokoneen jäännösten esiinkaivamista. Toisen maailmansodan aikana pelkästään Hollannin alueella tuhoutui noin 5500 lentokonetta - ja moni näistä tuhoutui lentäjineen. Hollantilaiset etsivät nimenomaan koneita, joissa on todennäköisesti vielä jäljellä jäänteitä lentäjistä, jotta nämä voidaan haudata kunnollisesti.
Hollannin hallitus kattaa kaikki kaivauskulut. 30 lentokoneen jäännösten tutkiminen ja lentäjien jäännösten käsittely maksaa arviolta noin 15 miljoonaa euroa. :salut:


https://nltimes.nl/2018/10/17/dutch-govt-preparing-recover-dozens-wwii-plane-wrecks
 
Hmm. Katsoin vielä tästä käytyä keskustelua - ruotsalaispilotit kertovat, että SR-71 ei ollut varustettu sipulla eikä soihduilla, joten ohjuksen torjuntakeinot olisivat olleet vähissä tositilanteessa. Ja ruotsalaiset pärjäsivät hyvin Blackbird-lentäjien vastatoimille. Vaikka suunnan vaihto olisikin ollut tehokas väistö, jenkkilentäjillä ei ollut juuri mitään tietoa näistä harjoitushyökkäyksistä, ja suuri nopeus(sekä korkeus) toimi käytännössä hyökkäävän Viggenin eduksi; SR-71:n liikerata oli ennustettava.
Jenkkilentäjätä pääsivät tutustumaan vasta tiedustelulentonsa jälkeen kaikkeen tähän, mitä edestä alhaalta olisi ollut tulossa. Ja vain kerran olivat nähneet Viggenin, sen ohittaessa heidän oman lentokorkeutensa, tuon jutussa mainitun Ulf Johanssonin koneen joutuessa vahingossa liian korkealle.
Johansson veti "vahingossa" liikaa vertikaalista kiihtyvyyttä ja ylitti Viggenin maksimi lakikorkeuden. Samalla Volvon turbiini heitti häränpyllyt ja stallasi hapenpuutteen vuoksi, eli Viggen ei kykene toimimaan siinä korkeudessa jossa SR lensi.
Monesti on käynyt mielessä, että jos olisi itse ollut Johanssonin painepuvussa, niin kukaties olisin itsekkin hiukan liikaa vetänyt ja kamera valmiina, jotta olisi saanut otettua kuvaa SR.n yläpuolelta... Olisi tullut kyllä vuosisadan ilmailukuva...
 
Johansson veti "vahingossa" liikaa vertikaalista kiihtyvyyttä ja ylitti Viggenin maksimi lakikorkeuden. Samalla Volvon turbiini heitti häränpyllyt ja stallasi hapenpuutteen vuoksi, eli Viggen ei kykene toimimaan siinä korkeudessa jossa SR lensi.
Monesti on käynyt mielessä, että jos olisi itse ollut Johanssonin painepuvussa, niin kukaties olisin itsekkin hiukan liikaa vetänyt ja kamera valmiina, jotta olisi saanut otettua kuvaa SR.n yläpuolelta... Olisi tullut kyllä vuosisadan ilmailukuva...

Viggenissä ei tietääkseni käytetty painepukua ja tämän takia muistaakseni ohjaajan ohjekirjassa maksimilentokorkeudeksi oli määritelty jotain 18 000 metriä. Tosin tiettävästi kyllä ruottalaiset ylempänä kävivät luvatta. :whistle: Drakenin alkuaikoina 60-luvun alussa ainakin näkemieni valokuvien mukaan ruotsalaisohjaajilla oli käytössä painepukuja, mutta ilmeisesti nämä jäivät aika pian pois käytöstä.
 
Ketjuun usein linkittämäni mainio Aircrew Interview porskuttaa. Männä kesänä sivuston ylläpitäjä Mike Young kävi Suomessa haastattelemassa Asa Saarista ja Jyrki Laukkasta. Skandinaavisuuntaus saa nyt jatkoa kun ensi vuoden alkupuolella Mike suuntaa Ruotsiin tarinoittamaan entistä Ruotsin ilmavoimien pilottia Alf Ingesson Thooria, jolla on takana 1500 tuntia Lansenilla ja 2000 tuntia Viggenillä. Alf on myös jonkun kerran käynyt Suomessa lentonäytöskeikoilla. Muutama vuosi sitten tuli tarinoitua miehen kanssa Jämi-hotellin baarin terassilla. Muistikuvani mukaan oikein mukava kaveri. Olen myös lukenut miehen lentäjämuistelmat. Mainiota kuvausta kylmän sodan aikaisista Ruotsin ilmavoimista.

https://mobile.twitter.com/aircrewtv/status/1052966782217138176?p=v

"Affe" oli pääasiassa rynnäkkökoneen ohjaaja. Lansenilla ja Viggenillä varustautui torjumaan neukkujen maihinnousua Ruotsiin (huomaa taustalla ryssäpaattien siluetit).

affe1.jpg

affe2.jpg

book.jpg
 
Tais olla vähä suuremmat suunnitelmat...
Siluteissa on mustallamerellä operoineet Moskova luokan helikopteritukialus ja Kirov luokka jotka oli pohjoisessa ja Tyynellämerellä.

Muistelmissa kertoo palvelleensa mm. F6:ssa eli Karlsborgin lennostossa, joka oli rynnäkkötehtäviin erikoistunut. Kirjassa on juttua siitä mitenkä Lanseneilla ja Viggeneillä olisivat laukoneet neukkujen maihinnousulaivaston niskaan merimaaliohjuksia.
 
Tuli tänään postissa. Mitä olen ehtinyt selailemaan, niin näyttää todella mielenkiintoiselta.

kirja.jpg

Heti kirjan alussa on osuvasti tarinaa siitä mitenkä suomalaiset 80-luvun alussa rupesivat testailemaan MiG-21 BIS:n rajoja ja kehittämään ilmataistelutaktiikkaa monipuolisempaan suuntaan siitä mitä alkuperäiset neuvostoliittolaiset manuaalit antoivat ymmärtää.

Tässä mm. todetaan että samoiten MG:llä lennetyt lentonäytösohjelmat alkoivat muuttua entistä näyttävämmiksi. Aikaisemmin lennot oli lennetty suurilla nopeuksilla, jotka tietenkin levittivät esitykset laajalle alueelle pois lentokenttäalueelta ja yleisön silmistä. Nyt esityslennot aloitettiin vajaalla tankkauksella. Liikkeiden aloitusnopeutta pienennettiin, jolloin se oli 700 km/h seitsemän tai kahdeksan G:n vedolla. Näin saatiin heti maksimikohtauskulma.

Samalla MG:llä alettiin myös lentää laskusiiveke asennossa 15 astetta sekä esityksissä että koulutuksessa. Siiveke valittuna asentoon 15 astetta ja moottori maksimijälkipoltolla alakauttavedon halkaisija oli 900 metriä matalalla lennettäessä. Esityksissä puolikkaan kuubalaisen lakikorkeus oli vain 1100 metriä ja nopeus liikkeen laella 300 km/h. Kirjassa todetaankin että suomalaisten MiG-soolot pysyivät pienellä alueella ja saatiin hetkellisesti näyttäviä ja suuria kohtauskulmia.

Jopa itse asiassa niin, että Karjalan lennoston vuoden 1991 Moskovan laivuevierailulla kapteeni Jarmo Lindberg lensi sen verran näyttävän esityksen, että vierailuisäntien MiG-29 -soolo kalpeni suomalaisen rinnalla.
 
Back
Top