JR49
Respected Leader
Sain tämän kirjan luettua.
Olisi montakin aihetta mitä nostaa esille, mutta erityisesti kiinnitti huomiota rintamalle lähetettyjen lentäjien lentokokemuksen vähäisyys. Se saattoi olla vuosina 1916-1917 yksinlentokokemuksen kohdalla niinkin vähäinen kun 5 tuntia. Vuonna 1918 se oli kasvanut jo 40 tuntiin. Aikamoista. Miestä tuli tonttiin kuin sadepisaroita myös lento-onnettomuuksien vuoksi, viholllistulesta nyt puhumattakaan.
Mitä mieltä ovat lentäjämme näin vähäisestä lentokokemuksesta @Leaderdog @Ikarus @TBman ?
Eikä se lennonopettajankaan kanssa lentäminen pitkään kestänyt, aivan minimimäärän. Tulee muistaa, että istuivat peräkkäin vailla kommunikaatiomahdollisuuksia, eikä välttämättä edes kaksoisohjaimia. Kirjassa kuvaillaan, kuinka lennonopettaja kurottautui ilmassa oppilaan yli tarttumaan sauvasta yms. kun olivat metsään menossa.
Alkuaan opettajina käytettiin paljon rintamalta tauolla olleita, joista suurin osa oli hermojensa suhteen pahoissa vaikeuksissa. Eipä tehnyt hermoille hyvää olla oppilaan kyydissä, ja koska koulutusjärjestelmä oli vakiintumaton, niin yksi syy rintamalle tulleiden uusien lentäjien vähäiseen lentomäärään oli sekin, että opettajat halusivat niistä nopeasti eroon kun hermot eivät kestäneet opettaa. Toki tappiot olivat sitä luokkaa, että sota vaati täyttä syöttöä, se suurin syy kuitenkin.
Eli lennonopettaja pisti yksinlennolle siinä vaiheessa, kun oppilas ensimmäistä kertaa teki kaksin lennettäessä onnistuneen nousu/lasku-kombinaation edes suurin piirtein ilman fataalia epävarmuutta. Siihen viisi tuntia yksinlentokokemusta ja seuraava lento olikin sitten Sommen yllä. Näin pahimpaan aikaan.
Olisi montakin aihetta mitä nostaa esille, mutta erityisesti kiinnitti huomiota rintamalle lähetettyjen lentäjien lentokokemuksen vähäisyys. Se saattoi olla vuosina 1916-1917 yksinlentokokemuksen kohdalla niinkin vähäinen kun 5 tuntia. Vuonna 1918 se oli kasvanut jo 40 tuntiin. Aikamoista. Miestä tuli tonttiin kuin sadepisaroita myös lento-onnettomuuksien vuoksi, viholllistulesta nyt puhumattakaan.
Mitä mieltä ovat lentäjämme näin vähäisestä lentokokemuksesta @Leaderdog @Ikarus @TBman ?
Eikä se lennonopettajankaan kanssa lentäminen pitkään kestänyt, aivan minimimäärän. Tulee muistaa, että istuivat peräkkäin vailla kommunikaatiomahdollisuuksia, eikä välttämättä edes kaksoisohjaimia. Kirjassa kuvaillaan, kuinka lennonopettaja kurottautui ilmassa oppilaan yli tarttumaan sauvasta yms. kun olivat metsään menossa.
Alkuaan opettajina käytettiin paljon rintamalta tauolla olleita, joista suurin osa oli hermojensa suhteen pahoissa vaikeuksissa. Eipä tehnyt hermoille hyvää olla oppilaan kyydissä, ja koska koulutusjärjestelmä oli vakiintumaton, niin yksi syy rintamalle tulleiden uusien lentäjien vähäiseen lentomäärään oli sekin, että opettajat halusivat niistä nopeasti eroon kun hermot eivät kestäneet opettaa. Toki tappiot olivat sitä luokkaa, että sota vaati täyttä syöttöä, se suurin syy kuitenkin.
Eli lennonopettaja pisti yksinlennolle siinä vaiheessa, kun oppilas ensimmäistä kertaa teki kaksin lennettäessä onnistuneen nousu/lasku-kombinaation edes suurin piirtein ilman fataalia epävarmuutta. Siihen viisi tuntia yksinlentokokemusta ja seuraava lento olikin sitten Sommen yllä. Näin pahimpaan aikaan.
Viimeksi muokattu:
Vuonna 1918 yksi kaksipaikkainen syttyi tuleen, eikä ohjaamossa voinut olla. Ohjaaja siirtyi siivelle ja ohjaili siitä laskuun. Tähystäjä oli perärungolla. Jäivät laskussa henkiin, toisen ikävä kyllä vei espanjantauti.
