Ilmatorjunta

3 vaihtoehtoa on tosiaan käytettävissä. Joko kokonaan ilman herätettä, pienemmälle maalille kuten hävittäjälle ja helikopterille, tai isommille kuten kuljetuskoneille.

Kuljetuskone joka valmistautuu pudottamaan laskuvarjomiehiä, niin silloin heräte pois päältä ja tähdätään ohjaamoon...
 
kirjoittaja poisti tekstin, joten editon tämän vastaamaan.

Jos se on tuurista kiinni, että edes kuljetuskoneen moottori vahingoittuu, niin näkisin sen herätteettömän moodin olevan erityisen suositeltava. Mitä taas tulee noiden panssaroitujen hekojen ja lekojen ampumiseen, niin uskoisin sirpaleiden silti vaikuttavan ihan tarpeeksi. Siellä on paljon sellaista mitä ei voi suojata. Mutta ei pidä käyttää sitä herkintä moodia myöskään, koska silloin se ohjus voisi räjähtää vaikkapa kopterin propelin lavoista.
 
Viimeksi muokattu:
No ei ihan mutta melkein. :)

Robotsystem 70 tarkoittaa molempia järjestelmiä. CMAD ja MANPAD.

Suomessa käytetään Boliden lisäksi myös Mark-sarjan ohjuksia kovapanosammunnoissa. Markeissa ei muistaakseni ole herätesytytintä.

ASRAD-R ei ole RBS-70. Yhteistä näillä kahdella on vain toimintatapa ja ohjus. ASRAD kuuluu Rheinmetalin valikoimiin.
 
Saatat olla oikeassa. Koulutuksen aikana oli vain puhetta että laite on hurrien tekosia. :)

Rheinmetall on laitteen valmistaja. Saabin sivuilla ei mainita kyseistä laitetta. Saab varmaankin on toimittanut ohjauslaserin siihen ja ohjukset sekä ohjelmistoa. Tutka on Saabin (ent. Ericsson) HARD. Kaikki muu jostain muualta ja tietysti kontin kokoonpano Suomesta.
 
Rheinmetall on laitteen valmistaja. Saabin sivuilla ei mainita kyseistä laitetta. Saab varmaankin on toimittanut ohjauslaserin siihen ja ohjukset sekä ohjelmistoa. Tutka on Saabin (ent. Ericsson) HARD. Kaikki muu jostain muualta ja tietysti kontin kokoonpano Suomesta.
Ok. :salut:
 
Onko Suomi ainut ASRAD-R:n käyttäjä?
 
Onko Suomi ainut ASRAD-R:n käyttäjä?

Periaatteessa näin. Mutta Saksa ja Kreikka käyttää omia versioitaan. Ozelot on sakujen versio, jossa ei ole tutkaa ja käyttää Stingeriä. Alustana on Wiesel. Kreikkalaisten mallista en tiedä niin paljoa, mutta hekin käyttävät Stingeriä ohjuksena.
 
Jenkkien ABM-testi todistaa kerroksittaisen ilmatorjunnan tarpeesta.

Testissä laukaistiin lyhyen kantaman ballistinen ohjus C-17:sta (THAAD torjui), toisesta C-17:sta keskimatkan ballistinen ohjus (SM3 ohi, THAAD torjui) ja ilmeisesti mereltä samanaikaisesti risteilyohjus-testikappale (SM3 torjui).

Testin kerrotaan maksaneen huimat $230 miljoonaa!

http://www.reuters.com/article/2015...dType=RSS&feedName=topNews&utm_source=twitter
 
Viimeksi muokattu:
Osaako joku perustella muuten, miksi RBS70/Bolide on tehokas ja osuu, mutta brittien Starstreak oli ihan paska eikä osunut mihinkään? Molemmissa sama tapa ohjata ohjus maaliin - mark2 eyeballs.
 
Osaako joku perustella muuten, miksi RBS70/Bolide on tehokas ja osuu, mutta brittien Starstreak oli ihan paska eikä osunut mihinkään? Molemmissa sama tapa ohjata ohjus maaliin - mark2 eyeballs.

Hessukessulla on varmaan esittää pitävää näyttöä Starstreakin osumaprosenteista? Itse en löytänyt tietoa, mikä olisi varmistanut Starstreakin tehottomaksi.

Jos nimimerkki Hessukessu taas tarkoittaa Blowpipea, niin kannattaa verrata teknisiä ominaisuuksia. Ohjaustapahan ei ole sama. MCLOS ja SACLOS poikkeavat toisistaan aika lailla. Ensimmäisessä ohjataan ohjusta joystickillä tavoitteena osua maaliin, toisessa pidetään maali tähtäimissä. Ero ei ehkä kuulosta suurelta, mutta Vietnamissa amerikkalaisjoukot saavuttivat panssarintorjunnassa vain noin 10 prosentin osumatodennäköisyyden MCLOS-ohjuksella, kun SACLOS-ohjuksella päästiin yli 50 prosentin osumatodennäköisyyteen.

Muita eroja ruotsalaisten hyväksi ovat nykyaikainen optiikka, ohjuksen suurempi lentonopeus, säädettävä sytytin, moderni taistelukärki ja istuttava laukaisin (vrt. yli 20 kg olkapääohjus, jota kannatellaan harteilla).
 
Häirintä menetelmät sekä passiiviset että aktiiviset lisääntyvät ja kehittyvät... Ohjukset eivät osu 100% todennäköisyydellä vaan enemminkin alle 50%

Jos osuminen halutaan varmistaa saattaa olla että kohdetta on (tyypistä riippuen) ammuttava ei nykyään enään kahdella vaan 3-4:llä ohjuksella.
 
Häirintä menetelmät sekä passiiviset että aktiiviset lisääntyvät ja kehittyvät... Ohjukset eivät osu 100% todennäköisyydellä vaan enemminkin alle 50%

Jos osuminen halutaan varmistaa saattaa olla että kohdetta on (tyypistä riippuen) ammuttava ei nykyään enään kahdella vaan 3-4:llä ohjuksella.
Valitettavan totta.
 
Häirintä menetelmät sekä passiiviset että aktiiviset lisääntyvät ja kehittyvät... Ohjukset eivät osu 100% todennäköisyydellä vaan enemminkin alle 50%

Jos osuminen halutaan varmistaa saattaa olla että kohdetta on (tyypistä riippuen) ammuttava ei nykyään enään kahdella vaan 3-4:llä ohjuksella.

Hyvää Ito05 (&M) -järjestelmässä on että lasermaalituksen häirintään ei toistaiseksi ole järkeviä keinoja mikä nostaa osumaprosenttia. Lasermaalituksen varoitusjärjestelmiä on, mutta niitä on tyypillisesti asennettu vain helikoptereihin ja niiden kohdalla toimintaperiaatteena on yksinkertaisesti on varoittaa tykkipohjaisen ilmapuolustuksen (esim Marksman) mittaavan etäisyyttä kohteeseen, eikä niinkään tutkapohjaisien varoitusjärjestelmien tapaan kertoa mistä suunnasta tulee mitäkin uhkaa kuinka kaukaa.

Toisinsanoen monet rynnäkkökoneet eivät välttämättä saa koskaan varoitusta laserpohjaisesta maalituksesta, ja se osa helikopterikalustosta joka omaa varoitusjärjestelmän (esim. Otlikin L 140 jossa on koneen jokaiseen ilmansuuntaan osoittava prisma joka hälyttää maalituksesta), ei tiedä osoitellaanko sitä laserkynällä, Itolla vai onko sekunnin päästä konetykin hersyjä puhkomassa reikiä hekon hydrauliikkaan. Näistä minkään kohdalla ei myöskään ole mitään metodia jolla häiritä kohtitulevaa tulitoimintaa.

Suurin ongelma on Mikoyanin mainitsema tuliaseman valitseminen. Stingerit sun muut ovat huomattavasti ampujaparina huomattavasti nopeammin tulivalmiita kuin jalustan kanssa kulkeva partio joka joutuu valitsemaan asemansa huomattavasti tarkemmin ja liikkuu hieman hitaammin.
 
Back
Top