Ilmatorjunta
- Viestiketjun aloittaja Raveni
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- ilmatorjunta
Common Anti Air Missile (CAMM) - Think Defence
The Common Anti-Air Modular Missile (CAMM) will replace Seawolf and Rapier FSC in the Royal Navy and British Army and is described by MBDA as;
www.thinkdefence.co.uk
ei hajuakaan,,mutta siitä suomentamaan
Kyllä se alueellinen kattavuus jää aina pieneksi ilmatorjunnan osalta. Jo maaston muodot rajaavat ainakin matalalla lentävien maalien suhteen. Nimestään huolimatta tälläkin koitetaan ampua kaikkia maaleja, jotka ampumista vaatii. Vain hävittäjillä saavutetaan meidän oloissa merkittävää alueellista kattavuutta.Huomasiko kukaan tätä kohtaa tuolta puolustusvoimien "David's Sling" hankinnan ilmoituksesta? Elikkä tuleeko sieltä sittenkin kiva määrä kamaa, jolla saada hyvä kattavuus?
Korkeatorjuntakyvyn järjestelmä on valittu -
puolustusvoimat.fi
Hankinnan arvonlisäveroton arvo on noin 316 miljoonaa euroa ja se koostuu pääsopimuksesta sekä välittömästi lunastettavasta optiosta. Lisäksi suorituskyvyn rakentaminen edellyttää yksikkövarustusmateriaalin lisähankintoja myöhemmässä vaiheessa. Rahoitus koostuu vuotuisesta kehittämisohjelmarahoituksesta ja Puolustusvoimille kohdennetusta lisärahoituksesta.
Epäilemättä hanke vaatii paljon panostamista vielä kotimaassa, että siitä toimiva yksikkö/ yksiköt syntyy. Menisikö vielä 100 - 200 miljoonaa lisää täällä? Ne ovat sitten myös kotimasta työtä.
CAMM on hyvin lyhyen kantaman järjestelmä ja CAMM-ER on lyhyen kantaman järjestelmä. Viimeksi mainitulla ehkä juuri ja juuri voidaan päästä 25 - 30 km kantamaan oikealla taistelukentällä. David Sling menee varmaan sen 50 - 100? km myös oikeassa tilanteessa.
Common Anti Air Missile (CAMM) - Think Defence
The Common Anti-Air Modular Missile (CAMM) will replace Seawolf and Rapier FSC in the Royal Navy and British Army and is described by MBDA as;
ei hajuakaan,,mutta siitä suomentamaan
Tutustuttuasi järjestelmään huomaat että varsinaisen kiihdytettävän pätkän pituus on ehkä 2m ja kohteeseen osuva on ehkä noin metri. Jokaisesssa pätkässä on oma ohjausjärjestelmänsä. Yläilmakehässä lentävän esineen vastus on pienempi, joten nopeus saavutetaan helpommin.
Hienoa mutuilua. Terminaalivaiheen ohjaus toimii ilmeisesti siivekkeillä eikä thaadista löytyviin paineilmasuihkuihin ole tarvinnut lähteä. Lisäksi terminaalivaiheen nopeus voi olla edellämainittua korkeampi (kärki ammutaan irti) tai matalampi (jarruttaa siivillä), kun sitähän ei tosiaan tiedetä.
Ballistista ohjusta ei tietääkseni kiihdytetä alastulovaiheessa, toisin kuin stunneria. Lisäksi Iskanderin taistelukärki on 700kg, kun tässä koko kärki painaa ehkä 60-100kg. (Edit: Ajatuksena ballistisen alasampuminen kohdettaan hitaammalla ohjuksella on hyvinkin mielenkiintoinen. Ammutaan odottamaan sinne radalle ja ballistinen kolahtaa siihen matkallaan? Onhan stunnerin on käytännössä aivan pakko kulkea vähintään 8 mach jos sillä 5mach ballistiseen pitää osua.)
Eli et usko että ohjuksella on nopeutta etkä usko että se osuu kohteisiinsa? Olemme siis ostaneet aivan täyttä kuraa, lähteenä analystin teelehdet kupissa?
On vaarallista käyttää vertausta kun tietää foorumin lukutaidon tason. Avaruuteen suuntautuvissa raketeissa kiertoradalle nostetaan esineitä useampivaiheisten buustereiden avulla. Näistä luovutaan korkeuden kasvaessa painon vähentämiseksi.
Stunnerissa on kolme vaihetta, kolme erillistä "pätkää" jotka toimivat lennon eri vaiheissa. Toinen mielenkiintoinen kuurakettikysymys on löytyykö kakkosvaiheen polttoaineesta happea, jos lentokorkeus on noin korkea. Tästä kuurakettivertaus, mutta ehkäpä tämä riittää tältä kertaa.
Viimeksi muokattu:
Museo
Kenraali
Tämä. Netti on pullollaan jotain torjuntaympyröitä mutta samalla maastonmuodot ja ohjusten hinnat tiedetään. David's sling on varmasti hyvä järjestelmä mutta ei tuolla hankintamäärärahalla nyt vain ostella mahdottomia määriä ohjuksia ja tutkia mahdotonta kattavuutta luomaan. Ilmatorjunta on ihanan kallista.
Sinä kymjp olet hyvin pilkallinen ja halveksiva, mutta ei se haittaa. Ei se sinua miksikään sotilasasioiden asiantuntijaksi tee. Sinua näyttää tosiaan vituttavan muiden mielipiteet - voi voi.
Minäkin olen vain harrastelija näissä asioissa.
"Eli et usko että ohjuksella on nopeutta etkä usko että se osuu kohteisiinsa? Olemme siis ostaneet aivan täyttä kuraa, lähteenä analystin teelehdet kupissa"
En minä niin ole sanonut enkä juo teetä.
Kyllä sillä nopeutta on. En vain usko sen missään vaihessa kulkevan 7M ja osuvan maaliin 160 - 300 km päässä. Samalla tavalla kuin kuuraketissa, tästä irtoaa ainakin boosteri pois (niin kuin lähes kaikista isommista it-ohjuksista), ja jonkun mukaan sen jakaantuisi vielä hakeutumisvaiheessa.
Arvelen ja uskon sen kulkevan n. 3 - 4M suurimmillaan ja osuvan maaliin enintään 50 - 100 km päässä enintään n. 25% osumatodennäköisyydellä. Mikä on siis erinomainen suorituskyky sekin.
Se, että moneenko osaan ohjus jakaantuu ei muuta suuruusluokkia sen ominaisuuksista.
Ilmakehän kitka ei myöskään ole mitään mutuilua, jopa Concorde laajeni pituudessa noin 30 cm lennon aikana kitkan lämmittävän vaikutuksen takia. SR71 kehitettäessä se oli yksi iso haaste.
Mutta jos se on mielestäsi "mutuilua" niin olkoon.
Minäkin olen vain harrastelija näissä asioissa.
"Eli et usko että ohjuksella on nopeutta etkä usko että se osuu kohteisiinsa? Olemme siis ostaneet aivan täyttä kuraa, lähteenä analystin teelehdet kupissa"
En minä niin ole sanonut enkä juo teetä.
Kyllä sillä nopeutta on. En vain usko sen missään vaihessa kulkevan 7M ja osuvan maaliin 160 - 300 km päässä. Samalla tavalla kuin kuuraketissa, tästä irtoaa ainakin boosteri pois (niin kuin lähes kaikista isommista it-ohjuksista), ja jonkun mukaan sen jakaantuisi vielä hakeutumisvaiheessa.
Arvelen ja uskon sen kulkevan n. 3 - 4M suurimmillaan ja osuvan maaliin enintään 50 - 100 km päässä enintään n. 25% osumatodennäköisyydellä. Mikä on siis erinomainen suorituskyky sekin.
Se, että moneenko osaan ohjus jakaantuu ei muuta suuruusluokkia sen ominaisuuksista.
Ilmakehän kitka ei myöskään ole mitään mutuilua, jopa Concorde laajeni pituudessa noin 30 cm lennon aikana kitkan lämmittävän vaikutuksen takia. SR71 kehitettäessä se oli yksi iso haaste.
Mutta jos se on mielestäsi "mutuilua" niin olkoon.
Niin, semmmoista kuin "torjuntaympyrä" ei edes ole oikeasti olemassa. Se on enemmän "pääkallo", ja piirretään sen MAALIN ympärille. Se liikuu maalin mukana ja sen "pääkallon" sisältä ammutulla ohjuksella on mahdollisuus osua. Kuvion koko riippuu tietenkin sen ohjuksen suorituskyvystä (mikä aika pitkälle tulee suoraan sen fyysisestä koosta). Jos sitä mallinnettaisiin jollakin todella hienolla järjestelmällä, se aina muotoituisi myös maaston mukaan niin, että esim ison mäen tai vuoren kohdalla siihen tulisi "kuhmu" sisäänpäin (tai sitten ulospäin, jos ase olisi vuoren laella...). Onkohan missään semmoisia simuja tai pelejä?
Viimeksi muokattu:
Raveni
Greatest Leader
Vaikea sanoa mikä on totta mutta kyllä minä uskon että tuohon 7M voitaisiin päästä. Näkisin sen jopa edellytyksenä kun toiminta perustuu puhtaasti kineettiseen energiaan. Onko nopeus tuo lähdöstä loppuun? Ei varmaankaan mutta kyllä se sitä saattaa olla törmäys hetkellä. Materiaalit ovat kehittyneet samoin ajopaineet, tekniikka sekä tekoälyt.
Raveni
Greatest Leader
Kuten aiemmin laitoin niin ympyröitä voidaan piirrellä ja kuten analyst on kirjoittanut maapallo ei ole litteä josta syntyy ala katvetta. Ylipäätään maaston muodot hankaloittavat toimintaa. Näen kuitenkin edellämainitut ongelmat suurempina ammusilmatorjunnan kohdalla joka vaatii näköyhteyden. Ohjus kuten DS ei vaadi suoraa näköyhtyttä. Ohjuslavetti voi olla vaikka keskellä metsää kunhan suoraan yläpuolella on tilaa ja viestiliikennettä saadaan hoidettua. Maalinosoitus on kokonaan toinen juttu ja siihen vaikuttaa enemmän maan kaarevuuden tuoma ala katve ja maaston muodot. Mutta se mikä on kaverille optimi paikka ei ole sitä varmastikaan vaikkapa tutkaile tai muulle sensorille. Varsinkaan jos puhutaan pidemmän kantaman järjestelmistä.
Mitä tulee ohjuksen kokoon niin siitä voidaan varmasti vetää monia johtopäätelmiä mutta ei kaikkia. Koko ja paino ovat muuttujia mutta on erilaisia verrata vaikkapa 10-20 vuotta vanhaan suunnitteluun perustuvaa ohjusta uuteen suunnitteluun. Materiaali puolella on tapahtunut paljon, samoin elektroniikka puolella. Se mikä oli 30 vuotta sitten mahdotonta, mahtuu tänä päivänä tulitikkuaskiin. Ohjusten lentorataa voidaan optimoida sen kiihdytys, moottorin paloaikaa voidaan jatkuvasti optimoida paremmaksi. Paljon on tehty ja paljon voidaan tehdä. Koko ei ole nykyisin kaikkea määrittelevä tekijä. Varsinkaan jos verrataan ajallisesti eri aikalaisia.
Mitä tulee ohjuksen kokoon niin siitä voidaan varmasti vetää monia johtopäätelmiä mutta ei kaikkia. Koko ja paino ovat muuttujia mutta on erilaisia verrata vaikkapa 10-20 vuotta vanhaan suunnitteluun perustuvaa ohjusta uuteen suunnitteluun. Materiaali puolella on tapahtunut paljon, samoin elektroniikka puolella. Se mikä oli 30 vuotta sitten mahdotonta, mahtuu tänä päivänä tulitikkuaskiin. Ohjusten lentorataa voidaan optimoida sen kiihdytys, moottorin paloaikaa voidaan jatkuvasti optimoida paremmaksi. Paljon on tehty ja paljon voidaan tehdä. Koko ei ole nykyisin kaikkea määrittelevä tekijä. Varsinkaan jos verrataan ajallisesti eri aikalaisia.
Ei sitä nopeutta ainakaan tuhovaikutuksen aikaansaamiseksi tarvita. Kun se maali tulee itse 300 - 2700 m/s, niin ihan paikallaan oleva esine (100kg+) riittää siihen, että se tuhoutuu.
Se, mikä vaikutus sillä omalla nopeudella on osumiseen, on hyvin ristiriitaista: suuri nopeus = pieni ennakko, pienempi nopeus = parempi ohjattavuus. Eli vaikea sanoa. Noin maalaisjärjellä ajatellen en keksi ainakaan nyt yhtään syytä, miksi ponnistelisin suurella summalla ja pitkällä ajalla saavuttaakseni tuollaisen ominaisuuden. Arvelen koko homman olevan väärinkäsitys siitä mitä ohjuksen maaliksi ilmoitettiin, mm. ballistiset ohjukset jotka on ammuttu 40 - 300 km päästä. Näillä voi olla tuollaista suuruusluokkaa oleva nopeus ja siihen sitten sanotaan osuttavan. Aika kova juttu sekin kyllä.
Toki, mutta kokonaiset suuruusluokkamuutokset ei ihan helposti ole mahdollisia. Ehkä 30 vuodessa saadaan aikaan 25% parannus. Tuollaisessa ohjuspolttoaineissa ja moottorin materiaaleissa ei mennä samaa vauhtia kuin tietotekniikassa.
Gyllis1
Respected Leader
Näitä sun juttuja lukiessa on joskus hankala päätellä oletko tosissasi vai trollaatko. Toivon että trollaat mutta pahaa pelkään että et.
mechanicus
Kenraali
Julkisista lähteistä olen ymmärtänyt, että stunnerissa on kolme "pulssia" rakettimoottorissa, mutta ainoastaan ensimmäisen pulssin jälkeen vaihe tippuu pois.
Mach 7-8 nopeusalueella mikään IP-etsin ei toimi ohjuksen pinnan lämpenemisen vuoksi ja myös radiotaajuuksille syntyy merkittäviä häiriöitä. Yleensäkin merkittävän tiheyksisessä ilmakehässä aerodynaamisesti tuolla nopeudella lentävät laitteet ovat tällä hetkellä vasta kehittelyssä ja eivät muodoltaan muistuta pyöreärunkoista ohjusta.
Mach 7-8 nopeusalueella mikään IP-etsin ei toimi ohjuksen pinnan lämpenemisen vuoksi ja myös radiotaajuuksille syntyy merkittäviä häiriöitä. Yleensäkin merkittävän tiheyksisessä ilmakehässä aerodynaamisesti tuolla nopeudella lentävät laitteet ovat tällä hetkellä vasta kehittelyssä ja eivät muodoltaan muistuta pyöreärunkoista ohjusta.
Samaa mieltä. En näe mitään järkeä edes yrittää sitä. Kyseessä on varmaankin jonkinlainen sekaannus. Ballistisilla radoilla kulkevan arvot voi laskea helposti ihan julkisesti löytyvistä kaavoista ts. minkä alkunopeuden saava esine lentää minkäkin matkan ja millä nopeudella se alas tulee (likiarvon joka voi hiukan vaihdella mm. ilmanvastuskertoimesta riippuen).
fulcrum
Greatest Leader
Näistä Lingon machiluvuista oli aikaisemminkin spekulointia, ja se alkuperäinen "Mach 7" väite oli niin huonosti dokumentoitu, että arveltiin sen viittaavaan KOHTEEN maksiminopeuteen, ja tämä luku olisi sitten korruptoitunut kun mediat kopioivat toistensa detaileja.
Kuulun skeptikkoihin. nopeus ei ilmakehässä ole sellainen juttu jota voidaan tuosta vaan mielivaltaisesti lisäillä pelkästään työntövoimaa kasvattamalla. Mach 2 lentokoneen suunnittelu on ollut suht helppoa 50-luvulta lähtien, Mach 3 lentokoneen valmistus on nykytekniikallakin hankalaa ja työlästä. Ohjus ei ole lentokone, mutta samanlaisia haasteita sielläkin loppupeleissä tulee vastaan.
Kuulun skeptikkoihin. nopeus ei ilmakehässä ole sellainen juttu jota voidaan tuosta vaan mielivaltaisesti lisäillä pelkästään työntövoimaa kasvattamalla. Mach 2 lentokoneen suunnittelu on ollut suht helppoa 50-luvulta lähtien, Mach 3 lentokoneen valmistus on nykytekniikallakin hankalaa ja työlästä. Ohjus ei ole lentokone, mutta samanlaisia haasteita sielläkin loppupeleissä tulee vastaan.
Nimenomaan.
Raveni
Greatest Leader
Varmasti, toisaalta ohjuksen ei tarvitse lentää kuin sen kerran jolloin sen tarvitsee kestää tiettyjä olosuhteita ja rasitusta vain kerran. Samoin toisin kuin lentokoneessa niin ohjuksessa ei ole sitä lentäjää jonka pitäisi selviytyä reissusta hengissä. Fysiikan lait kun tulee ihmisellä huomattavasti paljon nopeammin vastaan kuin koneella.
Muistin virkistämiseksi mainittakoon, että laskeskelin täällä rakettiyhtälöllä eli Tsiolkovskin lailla minkälaiseen nopeuteen Patriot PAC-3 ohjus voisi teoriassa yltää. Sain tulokseksi n. 2 km/s eli Mach 6.8, kun korkeus on 40’000 jalkaa. Lain mukaan raketin saavuttama nopeus riippuu raketin täyden massan ja tyhjämassan välisestä suhteesta (massasuhteesta) ja raketin (efektiivisestä) palokaasujen nopeudesta.
PAC-3 ohjuksen nopeudeksi mainittiin kuitenkin eräässä lähteessä Mach 5+, joka on siten n. 74% rakettiyhtälöllä lasketusta teoreettisesta nopeudesta. Ero johtuu siitä että rakettiyhtälö ei ota huomioon esim. ilmanvastusta eikä muita poikkeamina ideaalitilanteesta.
Monivaiheinen raketti voi saavuttaa suuremman nopeuden kuin yksivaiheinen raketti, koska kunkin vaiheen massasuhteet kerrotaan keskenään, josta saadaan lopullinen efektiivinen massasuhde. Täten esim. David’s Slingin Stunner-ohjus voi saavuttaa suuremman nopeuden kuin vastaavat toiset ohjukset, joissa on vain yksi vaihe ja joisssa on painava räjähdyspanos, jota Stunnerissa ei ole. Tällöin siis Stunnerin massasuhteet voivat olla suurempia ja varsinkin viimeisen vaiheen massasuhde voi olla suurempi ja sitä kautta massasuhteiden tulokin voi olla selvästi suurempi. Esim. PAC-3 ohjus on yksivaiheinen (single stage) em. lähteen mukaan ja siinä on 8.2 kg painoinen ”Lethality Enhancer” (hit-to-kill).
Stunnerin arvoja minulla ei ole käytettävissä, joten voin vain talonpoikaisjärjellä arvioida että Rafael’in on kannattanut pyrkiä suurinpiirtein tai lähelle samaa suorituskykyluokkaa kuin mitä Patriot-ohjuksella on, ottaen huomioon sen että ohjuksen valmistuskustannusta on haluttu saada alemmaksi. Stunnerissa ei esim. ole PAC-3 ohjuksen 180:aa pientä ohjausrakettia (Altitude Control Motors/ACMs), jotka nostanevat kustannusta merkittävästi.
Em. lähteen mukaan: PAC-3 CRI (basic version/ Cost Reduction Initiative) has a maximum interception range of 25km against ballistic missiles (TBM and SRBM type) targets, 60km against air-breathing targets, and a maximum interception altitude of 20km. Two PAC-3 Missiles are launched against a single TBM/SRBM target at a 4.2-second interval. Open sources also indicate that the PAC-3 MSE Missile selected for the MEADS System has +15km greater range and 50% higher interception altitude than the PAC-3 CRI Missile. The PAC-3 MSE Missile is a more agile and lethal interceptor than its predecessor CRI version and it has a higher engagement performance in a wider area against ballistic and cruise missile threats compared to the CRI version thanks to its dual-pulse solid-propellant rocket motor (more powerful and larger than the solid-propellant motor in CRI), larger control fins, upgraded actuators, thermal batteries and guidance software.
Tämän lähteen mukaan Persianlahden sodassa (Persian Gulf War) 150:llä PAC-2 ohjuksella (aiempi versio, joka on paljon isompi, jonka kantamaksi mainitaan 160 km em. lähteessä, ja joka ei toimi hit-to-kill -periaatteella) onnistuttiin tuhoamaan 45 Irakin ampumaa ballistista ohjusta eli osumistodennäköisyys oli n. 30%. Wikipediasta löytyy paljon alhaisempiakin lukuja.
Myyntihinta toisaalta määräytyy markkinoilla eli käytännössä asejärjestelmistä pyydetään markkinahinta eli se mitä asiakkaat ovat valmiita maksamaan niistä. Tämä on useimmiten merkittävästi enemmän kuin mitä valmistushinnasta voisi suoraan päätellä. Aseteollisuuden sanotaankin olevan kannattavin teollisuudenala maailmassa ja seuraavana on sitten lääketeollisuus. Kummassakin tapauksessa suorituskyky on yleensä tärkeämpi ominaisuus kuin hinta.
PAC-3 ohjuksen nopeudeksi mainittiin kuitenkin eräässä lähteessä Mach 5+, joka on siten n. 74% rakettiyhtälöllä lasketusta teoreettisesta nopeudesta. Ero johtuu siitä että rakettiyhtälö ei ota huomioon esim. ilmanvastusta eikä muita poikkeamina ideaalitilanteesta.
Monivaiheinen raketti voi saavuttaa suuremman nopeuden kuin yksivaiheinen raketti, koska kunkin vaiheen massasuhteet kerrotaan keskenään, josta saadaan lopullinen efektiivinen massasuhde. Täten esim. David’s Slingin Stunner-ohjus voi saavuttaa suuremman nopeuden kuin vastaavat toiset ohjukset, joissa on vain yksi vaihe ja joisssa on painava räjähdyspanos, jota Stunnerissa ei ole. Tällöin siis Stunnerin massasuhteet voivat olla suurempia ja varsinkin viimeisen vaiheen massasuhde voi olla suurempi ja sitä kautta massasuhteiden tulokin voi olla selvästi suurempi. Esim. PAC-3 ohjus on yksivaiheinen (single stage) em. lähteen mukaan ja siinä on 8.2 kg painoinen ”Lethality Enhancer” (hit-to-kill).
Stunnerin arvoja minulla ei ole käytettävissä, joten voin vain talonpoikaisjärjellä arvioida että Rafael’in on kannattanut pyrkiä suurinpiirtein tai lähelle samaa suorituskykyluokkaa kuin mitä Patriot-ohjuksella on, ottaen huomioon sen että ohjuksen valmistuskustannusta on haluttu saada alemmaksi. Stunnerissa ei esim. ole PAC-3 ohjuksen 180:aa pientä ohjausrakettia (Altitude Control Motors/ACMs), jotka nostanevat kustannusta merkittävästi.
Em. lähteen mukaan: PAC-3 CRI (basic version/ Cost Reduction Initiative) has a maximum interception range of 25km against ballistic missiles (TBM and SRBM type) targets, 60km against air-breathing targets, and a maximum interception altitude of 20km. Two PAC-3 Missiles are launched against a single TBM/SRBM target at a 4.2-second interval. Open sources also indicate that the PAC-3 MSE Missile selected for the MEADS System has +15km greater range and 50% higher interception altitude than the PAC-3 CRI Missile. The PAC-3 MSE Missile is a more agile and lethal interceptor than its predecessor CRI version and it has a higher engagement performance in a wider area against ballistic and cruise missile threats compared to the CRI version thanks to its dual-pulse solid-propellant rocket motor (more powerful and larger than the solid-propellant motor in CRI), larger control fins, upgraded actuators, thermal batteries and guidance software.
Tämän lähteen mukaan Persianlahden sodassa (Persian Gulf War) 150:llä PAC-2 ohjuksella (aiempi versio, joka on paljon isompi, jonka kantamaksi mainitaan 160 km em. lähteessä, ja joka ei toimi hit-to-kill -periaatteella) onnistuttiin tuhoamaan 45 Irakin ampumaa ballistista ohjusta eli osumistodennäköisyys oli n. 30%. Wikipediasta löytyy paljon alhaisempiakin lukuja.
Myyntihinta toisaalta määräytyy markkinoilla eli käytännössä asejärjestelmistä pyydetään markkinahinta eli se mitä asiakkaat ovat valmiita maksamaan niistä. Tämä on useimmiten merkittävästi enemmän kuin mitä valmistushinnasta voisi suoraan päätellä. Aseteollisuuden sanotaankin olevan kannattavin teollisuudenala maailmassa ja seuraavana on sitten lääketeollisuus. Kummassakin tapauksessa suorituskyky on yleensä tärkeämpi ominaisuus kuin hinta.
Viimeksi muokattu:
Huhta
Greatest Leader
Huomasiko kukaan tätä kohtaa tuolta puolustusvoimien "David's Sling" hankinnan ilmoituksesta? Elikkä tuleeko sieltä sittenkin kiva määrä kamaa, jolla saada hyvä kattavuus?
Korkeatorjuntakyvyn järjestelmä on valittu -
Hankinnan arvonlisäveroton arvo on noin 316 miljoonaa euroa ja se koostuu pääsopimuksesta sekä välittömästi lunastettavasta optiosta. Lisäksi suorituskyvyn rakentaminen edellyttää yksikkövarustusmateriaalin lisähankintoja myöhemmässä vaiheessa. Rahoitus koostuu vuotuisesta kehittämisohjelmarahoituksesta ja Puolustusvoimille kohdennetusta lisärahoituksesta.
Ei voida vetää tuollaista johtopäätöstä, että tulisi lisää ohjuksia tai lavetteja. Päinvastoin, optiohan lunastetaan välittömästi. Tulkitsen "yksikkövarustusmateriaalilla" viitattavan materiaaliin, joka ei kuulu ohjusjärjestelmätoimittajan kanssa laadittuun sopimukseen ja jota järjestelmää operoiva yksikkö kuitenkin tarvitsee. Tässä tapauksessa listalla voisi olla esimerkiksi ajoneuvoja ja generaattoreita sekä kaikenlaista pienempääkin sälää.
Foorumin haku ei tuottanut paljon tuloksia, mutta aikanaan valonvahvistimia ja lämpötähystimiä hankittaessa hankinnan mainittiin liittyvän Stingereiden "yksikkövarustukseen". Eli jotakin tuollaista se yksikkövarustusmateriaali voi olla vaatimattomimmillaan.