Ilmatorjunta

@Hanski

Puhuin läpiä päähäni, kun väitin kantaman olevan vaikeasti löydettävissä. F-16.net ilmoittaa 14,5 kilometriä AIM-9J:lle.

E: Löytyi toinenkin lähde, ja se ilmoittaa kantamaksi 18 kilometriä.
Tämä 14,5 km on varmaan ilmasta ammuttaessa? Veikkaan, että tälle saitille ihan riittävään tarkkuuteen päästään, jos verrataan J-puikon kantamia ilmasta ja maasta ammuttuna. Muuttujia on paljon ja uusissa mm. moottorit ovat kehittyneet. Toisaalta vanhempi puikko antaa pessimistemmän kuvan, mikä ei sekään haitanne...
 
Tämä 14,5 km on varmaan ilmasta ammuttaessa? Veikkaan, että tälle saitille ihan riittävään tarkkuuteen päästään, jos verrataan J-puikon kantamia ilmasta ja maasta ammuttuna. Muuttujia on paljon ja uusissa mm. moottorit ovat kehittyneet. Toisaalta vanhempi puikko antaa pessimistemmän kuvan, mikä ei sekään haitanne...

Eikun... Nyt minulla meni ohjusmallit sekaisin. :oops: Chaparralin käyttämä ohjus, tai yksi niistä, on/oli AIM-9D (lähde: Scramble ja Wikipedia), kuten viestissä #4221 kirjoitan. Viestissä #4237 ilmoittamani kantamalukemat sen sijaan on katsottu J-mallille, kun olisi pitänyt katsoa D-mallille.

D-mallille annetaan 17,7 kilometrin kantama F-16.netissä. Toinen lähde antaa 18 kilometrin kantaman.

Maasta laukaistulle ohjukselle (AIM-9D -pohjainen MIM-72A) Wikipedia antaa seuraavat lukemat: 9 000 metriä vaakasuunnassa ja 4 000 metriä korkeussuunnassa. (@Mustaruuti Eikö tämä ole aika paljon huomioiden ilmasta laukaistun ohjuksen kantaman? ;) ) Myönnytyksenä Mustaruudille mainittakoon, että muualla maasta laukaistulle ohjukselle annetaankin sitten vähemmän kantamaa: 4 mailia (lähde), 3 000 metriä pystysuunnassa ja 6 000 metriä sivusuunnassa (lähde) ja 2 500 metriä pystysuunnassa ja 4 800 metriä sivusuunnassa (lähde).
 
Juu, ja tämä lähde antaa "40+ km". :cool:

Ollaan varmaan molemmat sitä mieltä, että 26km on parempi arvio :) Jätit pois kysymysmerkin siitä 40km takaa... :rolleyes:

Eikun... Nyt minulla meni ohjusmallit sekaisin. :oops: Chaparralin käyttämä ohjus, tai yksi niistä, on/oli AIM-9D (lähde: Scramble ja Wikipedia), kuten viestissä #4221 kirjoitan. Viestissä #4237 ilmoittamani kantamalukemat sen sijaan on katsottu J-mallille, kun olisi pitänyt katsoa D-mallille.

D-mallille annetaan 17,7 kilometrin kantama F-16.netissä. Toinen lähde antaa 18 kilometrin kantaman.

Maasta laukaistulle ohjukselle (AIM-9D -pohjainen MIM-72A) Wikipedia antaa seuraavat lukemat: 9 000 metriä vaakasuunnassa ja 4 000 metriä korkeussuunnassa. (@Mustaruuti Eikö tämä ole aika paljon huomioiden ilmasta laukaistun ohjuksen kantaman? ;) ) Myönnytyksenä Mustaruudille mainittakoon, että muualla maasta laukaistulle ohjukselle annetaankin sitten vähemmän kantamaa: 4 mailia (lähde), 3 000 metriä pystysuunnassa ja 6 000 metriä sivusuunnassa (lähde) ja 2 500 metriä pystysuunnassa ja 4 800 metriä sivusuunnassa (lähde).

Noilla hollilla se varmaan pyörii: n. 0,33-0,5 ilmalaukaisun kantamasta.

Pitää tosiaan muistaa, että kantama riippuu aika paljon maalin korkeudesta ja lentokulmasta suhteessa ampuvaan yksikköön. Jos maali tulee suoraan kohti ampumapaikkaa, voidaan ampua aika kauaskin, varmaan hyvinkin tuonne 0,5. Sen sijaan, jos kone lentää kauempaa ohi, niin että ohjuksen pitäisi osua kohtisuoraan sivulta, niin tällöin käytännön äärikantama voi varmaan hyvinkin jäädä jopa alle tuon 0,33.

Joku IT-ohjus-kaluston asiantuntija voisi ehkä antaa vielä kommenttinsa asiaan?
 
Pahin tilanne on tietysti loittoneva maali, jolloin maksimikantamille ampumisen voi saman tien unohtaa.
 
Ilmamaalin torjuntaan tarkoitetulle ohjukselle ei ole yksiselitteistä äärikantamaa, oli ampuva lavetti sitten lentävä tai maassa oleva. Ei ole yksiselitteistä standardia etäisyyden määrittämiseen.
 
Ilmamaalin torjuntaan tarkoitetulle ohjukselle ei ole yksiselitteistä äärikantamaa, oli ampuva lavetti sitten lentävä tai maassa oleva. Ei ole yksiselitteistä standardia etäisyyden määrittämiseen.

Länsimaiset toimittajat ilmoittavat kantamaluvut todennäköisesti suurinpiirtein samalla periaatteella. Samaten järjestelmien käyttäjät. Mitä hyötyä ohjuksen toimittajalle olisi valehdella myymiensä järjestelmien suorituskykyä kun brosyyrit on tarkoitettu markkinointiin ja asiakkaina on eri maiden puolustusvoimat nämä joka tapauksessa saavat tietoja todellisesta suorituskyvystä ennen hankintapäätöstä.

Tarkeämpää on se miten ilmoitettuja arvoja luetaan ja mihin niitä käytetään. Tietenkin jos rupeamme tarkemmin analysoimaan ohjusten välisiä eroja niin voi tulla tilanteita missä toisella on suhteessa parempi ulottuvuus kohti tulevaan ja toisella loittonevaan maaliin. Tällaisia tietoja on harvemmin tarjolla joten nettikeskustelussa tällaiseen ei juurikaan kannata ottaa kantaa.
 
AIM-9X Block I/II noin 25km ja Block III mainittu 60% parannus eli noin 40km.

Hyvä. Seurataan, mitä siitä tulee.

http://defense-update.com/20130722_aim-9x-block-iii-to-become-a-bvr-missile.html#.VWgCEUb-fRI

The US Navy is hoping to increase the range of the Raytheon AIM-9X air/air missile by some 60% over current Sidewinder variants. The Navy seek this enhanced capability particularly for the Lockheed Martin F-35 Joint Strike Fighter, the Naval Air Systems Command (NAVAIR) says. The new weapon is scheduled to become operational in 2022.

To achieve the extended range the new AIM-9X Block III will be equipped with a new rocket motor providing increased rocket motor performance and improved missile power management. NAVAIR says.

Ilmamaalin torjuntaan tarkoitetulle ohjukselle ei ole yksiselitteistä äärikantamaa, oli ampuva lavetti sitten lentävä tai maassa oleva. Ei ole yksiselitteistä standardia etäisyyden määrittämiseen.

Näin on. Ohjuksille kuitenkin ilmoitetaan jokin kantama. Otaksuttavasti se on kaikissa annettu samalla periaatteella, kun kone tulee suoraan kohti. Kuten keskustelussa on tuotu esiin, käytännössä maasta laukaistava IT-ohjus hyvin harvoin pystyy ampumaan speksatulle äärikantamalle, koska todennäköisesti kone ei lennä suoraan kohti ohjuslavettia. Tilanne on eri ilmassa, jossa yleensä koneet huomaavat toisensa ja suuntaavat sitten toisiaan kohti.

Tämän keskustelun pointti on ollut se, että jos AA ohjuksen kantama on X, niin mikä on saman ohjuksen kantama maasta laukaistuna.
 
Tämän keskustelun pointti on ollut se, että jos AA ohjuksen kantama on X, niin mikä on saman ohjuksen kantama maasta laukaistuna.
Jep, ainakin minua kiinnostaisi saada vähän parempi arvio NASAAMSin suorituskyvystä kuin se jossain netissä pyörinyt tieto 4 km korkeusulottuvuudesta...
 
Jep, ainakin minua kiinnostaisi saada vähän parempi arvio NASAAMSin suorituskyvystä kuin se jossain netissä pyörinyt tieto 4 km korkeusulottuvuudesta...

Pakko laittaa tähänkin heti korjaus että tuo aivopieru kuolisi joskus: Se 4km on se vaatimus, kuinka korkealle vuoristoon se tutka pitää voida viedä ja sen toimia siellä. Ohjuksien korkeusulottuvuutta ei ole julkisesti kerrottu. Ulkopuolisien tahojen arvioita on kyllä.
 
Pakko laittaa tähänkin heti korjaus että tuo aivopieru kuolisi joskus: Se 4km on se vaatimus, kuinka korkealle vuoristoon se tutka pitää voida viedä ja sen toimia siellä. Ohjuksien korkeusulottuvuutta ei ole julkisesti kerrottu. Ulkopuolisien tahojen arvioita on kyllä.
Juu, tiedän, että 4 km korkeus oli aivopieru, mutta sen alkuperäistä lähdettä en ole tiennytkään. Oletko löytänyt järkeviä arvioita suorituskyvystä eri AMRAAM-puikoilla?
 
Näin on. Ohjuksille kuitenkin ilmoitetaan jokin kantama. Otaksuttavasti se on kaikissa annettu samalla periaatteella, kun kone tulee suoraan kohti. Kuten keskustelussa on tuotu esiin, käytännössä maasta laukaistava IT-ohjus hyvin harvoin pystyy ampumaan speksatulle äärikantamalle, koska todennäköisesti kone ei lennä suoraan kohti ohjuslavettia. Tilanne on eri ilmassa, jossa yleensä koneet huomaavat toisensa ja suuntaavat sitten toisiaan kohti.

Tämän keskustelun pointti on ollut se, että jos AA ohjuksen kantama on X, niin mikä on saman ohjuksen kantama maasta laukaistuna.

Julkisessa keskustelussa ja wikipediassa nähdyissä arvoissa on kyllä yleensä todella villejä vaihtelevuuksia ja mitä oudompia arvoja esitettynä joista on täysin mahdoton saada mitään realistista kuvaa tai edes käsitystä keskenään verrattavista arvoista. Ranskan Mica-ohjukselle esim on annettu n. 50km maksimikantama ammuttuna hävittäjästä, mutta kyseessä on noin aim-9 kokoinen ohjus, ja aim-9:n maksimikantama on noin 10-15km kohti- tai sivuttain kulkevaa kohdetta päin. Tässä kohtaa voidaan tietysti mainita kaikenlaisia taikasanoja kuten hobseja ja loaleja sekä ennakolta laskettuje osumakohtia, mutta raaka totuus on että ohjukset joutuvat toimimaan fysiikan lakien alla, mikä tarkoittaa sitä että tietynkokoiseen ohjukseen tietyn kokoisella räjähdekuormalla voidaan kiinnittää tietty määrä polttoainetta. Tietysti voi olla mahdollista että MICA pystyy lentämään 50 km päähän, mutta kokonaan toinen kysymys on riittääkö ohjuksella energiaa liikuttaa itseään lentävään ja liikkuvaan kohteeseen, vai ammutaanko se lähes ballistisella kulmalla taivaalle jossa ohjus kuluttaa suurimman osan energiastaan lentäessä suoraa viivaa pienellä korolla, lliitäen lakikorkeudelta alas pienellä kulmalla maahan 50km päähän.

Käytännössä ilmasta ja maasta ammutut ohjukset kuluttavat polttoaineensa kerralla noin 5-20 sekunnissa riippuen ohjuksen ja moottorin koosta, minkä lisäksi ohjuksen elektroniikkaa ylläpitävät patterit kestävät kymmenistä sekunteista minuutteihin (poislukien uusimmat kehityksessä olevat ilmaa hengittävät ohjukset kuten meteor). Tämä tarkoittaa että ohjuksen huippunopeus ja ohjattavuus saavutetaan ohjuksen laukauksen alkuvaiheessa tai moottorin sammuessa, jonka jälkeen ohjuksen nopeus ja ohjattavuus alkaa tippumaan lehmän häntänä. Toinen ongelmallinen tilanne on kolmiulotteisesti liikkuva kohde joka esimerkiksi vuoronperään loittonee, liikkuu sivuttain ja pudottaa korkeutta ohjukseen nähden. Tälläisen kohteen ennakko-osumispistettä on käytännössä mahdoton ennustaa joten ohjus joutuu liikkumaan samalla tavalla kuin kohde liikkuu, mikä kuluttaa ohjuksen energiaa ja puolestaan laskee ohjuksen nopeutta ja liikkumiskykyä.

Aiheeseen liittyvä hyvä sivusto.

http://www.x-plane.org/home/urf/aviation/text/missiles/aam.html
 
Juu, tiedän, että 4 km korkeus oli aivopieru, mutta sen alkuperäistä lähdettä en ole tiennytkään. Oletko löytänyt järkeviä arvioita suorituskyvystä eri AMRAAM-puikoilla?

Jees, kirjoitinkin sen erityisesti rekisteröitymättömiä lukijoita ajatellen. En valitettavasti ole törmännyt mihinkään tavallista uskottavampaan arvioon.
 
Ilmatorjunnan tulevaisuus on laser-tykeissä - Jopa 10 000-kertaiset säästöt

Laser-aseiden kehitys on mennyt viime vuosina hurjaa vauhtia eteenpäin, ja ensimmäiset tekniikka käyttävät asejärjestelmät ovat jo lähes valmiita, kirjoittaa Scientific American.

Athena-truck-test_o_116591c.jpg

Yksi kehitystyössä pitkällä oleva järjestelmä on Boeingin High Energy Laser Mobile Demonstrator (Hel MD), jota yhtiö on kehittänyt Yhdysvaltain armeijalle.

Kyseessä on ajoneuvoon asennettu ilmatorjuntaan käytettävä laser-ase.

Ratkaisuna valokuitu
Boeingin kehittämä prototyyppi on vain yksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa kehitteillä olevista laser-aseista.

Nykyisten laser-aseiden säteet tuotetaan valokuidun avulla. Tekniikka keksitiin vuonna 1963, ja 1990-luvulta lähtien suurin osa siihen liittyvistä suurista harppauksista on tehty IPG Photonicsin -tutkimuslaboratioriossa Massachusettsissa.

Valokuitujen avulla halpojen laser-diodeiden – samanlaisten, joita käytetään esimerkiksi dvd-soittimissa – säteilemä valo saadaan muutettua korkeaenergiseksi säteeksi 30 prosentin hyötysuhteella.

Säteiden energia mitataan kilowateissa, eli vielä ollaan kaukana Yhdysvaltain armeijan 1980- ja 1990-lukujen visioista, joissa säteiden energia liikkuvat megawateissa ja niitä voidaan käyttää ballististen ohjusten tuhoamiseen.

Kustannustehokasta ilmatorjuntaa
Boeingin prototyyppi saa energiansa ajoneuvon moottorista tai erillisestä generaattorista. Säteen energia on 10 kilowattia.

Boeingin insinöörin Stephanie Blountin mukaan ”muutama kupillinen” polttoainetta riittää useiden kohteiden tuhoamiseen, mikä tekee järjestelmästä perinteistä ohjuksin tehtävää ilmatorjuntaa huomattavasti kustannustehokkaamman.

– Halpakin ohjus maksaa 100 000 dollaria, kun yhden laser-säteen ampuminen maksaa alle kymmenen dollaria.

Hel MD:iin kehitetään myös ohjelmistoa, joka osaa tunnistaa ja ampua kohteet itse. Tässä kohtaa insinöörit kohtasivat yllättävän suunnitteluongelman. Koska laser on äänetön ja näkymätön, eivätkä kaikki kohteet edes räjähdä ammuttaessa, on järjestelmän käyttäjä hankala seurata laser-aseen toimintaa.

– Nyt järjestelmästä lähtee ääni aina kun se ampuu. Ja suunnitelmissa on käyttää Star Trekista ja Star Warsista napattuja laser-aseiden ääniä.

Säteet yhteen
10 kilowatin laseria voi käyttää halpojen – esimerkiksi terroristiryhmien suosimien – itse tehtyjen kranaattien ja putkirakettien tuhoamiseen. Tehokkaammilla lasereille voisi olla myös muita käyttötarkoituksia.

Ongelmana on, että energian lisäys saa valokuidun kuumenemaan nopeammin kuin se pystyy säteilemään lämpöä, mikä voi vahingoittaa sitä.

Tämän ongelman kiertämiseksi tehokkaampia lasereita pyritään kehittämään yhdistämällä useiden lähteiden laser-säteet. Tässä vaikeutena on säteiden aallonpituuksien ja säteiden suunnan tarkka synkronointi.

Saksalainen ohjusvalmistaja MBDA on onnistunut kehittämään tällä tekniikalla 40 kilowatin yhdistetyn laser-säteen, jolla se on onnistunut ampumaan alas mallikranaatteja 2 kilometrin korkeudesta.

(T&T)
 

Katso kumpi viesteistä on tuoreempi.

Näytti olevan dataa, että 0,5 maksimikantama voisi olla teoriassa mahdollinen, käytännössä varmaan kuitenkin lähempänä 0,33.

Muoks, ei minulla ole mitään muuta tietoa/näkemystä asiasta, kuin mitä olemassaolevien tietojen perusteella ja loogisella päättelyllä pystyy arvioimaan. Kun tiedot tarkentuvat, tulee myös näkemyksen tarkentua.
 
Viimeksi muokattu:
Julkisessa keskustelussa ja wikipediassa nähdyissä arvoissa on kyllä yleensä todella villejä vaihtelevuuksia ja mitä oudompia arvoja esitettynä joista on täysin mahdoton saada mitään realistista kuvaa tai edes käsitystä keskenään verrattavista arvoista. Ranskan Mica-ohjukselle esim on annettu n. 50km maksimikantama ammuttuna hävittäjästä, mutta kyseessä on noin aim-9 kokoinen ohjus, ja aim-9:n maksimikantama on noin 10-15km kohti- tai sivuttain kulkevaa kohdetta päin. Tässä kohtaa voidaan tietysti mainita kaikenlaisia taikasanoja kuten hobseja ja loaleja sekä ennakolta laskettuje osumakohtia, mutta raaka totuus on että ohjukset joutuvat toimimaan fysiikan lakien alla, mikä tarkoittaa sitä että tietynkokoiseen ohjukseen tietyn kokoisella räjähdekuormalla voidaan kiinnittää tietty määrä polttoainetta. Tietysti voi olla mahdollista että MICA pystyy lentämään 50 km päähän, mutta kokonaan toinen kysymys on riittääkö ohjuksella energiaa liikuttaa itseään lentävään ja liikkuvaan kohteeseen, vai ammutaanko se lähes ballistisella kulmalla taivaalle jossa ohjus kuluttaa suurimman osan energiastaan lentäessä suoraa viivaa pienellä korolla, lliitäen lakikorkeudelta alas pienellä kulmalla maahan 50km päähän.

Käytännössä ilmasta ja maasta ammutut ohjukset kuluttavat polttoaineensa kerralla noin 5-20 sekunnissa riippuen ohjuksen ja moottorin koosta, minkä lisäksi ohjuksen elektroniikkaa ylläpitävät patterit kestävät kymmenistä sekunteista minuutteihin (poislukien uusimmat kehityksessä olevat ilmaa hengittävät ohjukset kuten meteor). Tämä tarkoittaa että ohjuksen huippunopeus ja ohjattavuus saavutetaan ohjuksen laukauksen alkuvaiheessa tai moottorin sammuessa, jonka jälkeen ohjuksen nopeus ja ohjattavuus alkaa tippumaan lehmän häntänä. Toinen ongelmallinen tilanne on kolmiulotteisesti liikkuva kohde joka esimerkiksi vuoronperään loittonee, liikkuu sivuttain ja pudottaa korkeutta ohjukseen nähden. Tälläisen kohteen ennakko-osumispistettä on käytännössä mahdoton ennustaa joten ohjus joutuu liikkumaan samalla tavalla kuin kohde liikkuu, mikä kuluttaa ohjuksen energiaa ja puolestaan laskee ohjuksen nopeutta ja liikkumiskykyä.

Aiheeseen liittyvä hyvä sivusto.

http://www.x-plane.org/home/urf/aviation/text/missiles/aam.html

Jep, tuohan se roplematiikka yleisesti on. Pointti oli, että tässä tarkasteltiin yhtä ja samaa identtistä ohjusta, laukaistuna ilmasta tai maasta. Mitä käy vaaka-ulottuvuudelle maastalaukaistuna vs. ilma?
 
Joku vois laskea että kuinka kauan esim AMRAAMilla voisi kestää nousta 10 km korkeuteen (n. 45 asteen kulmassa). Sen jälkeen arvioidaan/arvaillaan kuinka pitkä paloaika moottorilla on. Jos nousu aika on lyhyempi kuin moottorin paloaika niin 10 km korkeudella sillä voisi olla vielä vaaka kantamaa jäljellä. Jos taas nousu tuonne korkeuteen ei voi missään tapauksessa tapahtua moottorin paloajan puitteissa on torjunnat tuolta korkeudelta lähes mahdottomia.
 
Jep, tuohan se roplematiikka yleisesti on. Pointti oli, että tässä tarkasteltiin yhtä ja samaa identtistä ohjusta, laukaistuna ilmasta tai maasta. Mitä käy vaaka-ulottuvuudelle maastalaukaistuna vs. ilma?

Vaatii jo varmaan enemmän matikkaa kuin mitä oma pää kestää, mutta käytännössä lähelle oikeita arvoja voidaan päästä jos löydetään esim. ilmasta laukaistun ohjuksen yleiset arvot kuten paino, moottorin arvot kuten teho ja polttoaineen kesto sekä ilmanvastus jne ja lasketaan niiden pohjalta hävittäjän luoman korkeus- ja nopeuseron pohjalta 0/0 tilanteesta ohjuksen moottorin kiihdytystahti ja polttoaineen määrä.

Pelkästään näiden pohdintojen kautta on aika selvää että suoran kantama-arvon antaminen ohjukselle on aika altis huomattaville vääristymille sillä siihen liittyy huomattava määrä huomioonotettavia arvoja liikkuen jo pelkästään ohjuksen ja kohteen arvojen lisäksi esim. ohjaavien tutkajärjestelmien erottelukykyyn, häirintäkapasiteettiin ja niiden vaikutuksiin ohjuksen lentorataan, ympäristön vaikutuksiin kuten sateeseen, tuuleen ja korkeudesta riippuvaan ilmanvastuksen arvoon. Tässä kohtaa voitaisiin tietysti myös miettiä miksi ihmeessä yksityinen yritys haluaisi käyttää tiettyjä, huomattavasti positiivisia arvoja vaikuttaakseen esim. julkiseen keskusteluun ja poliitikkoihin näyttääkseen kilpailijoitaan paremmalta paperilla.

Amraamista varmoja listatietoja noista ei varmaankaan julkisissa lähteissä ole, mutta mm. seuraavista lähteistä voi löytää irrallisina erinäisiä arvoja jonka pohjalta lähteä eroa laskemaan.

https://www.scribd.com/doc/114286057/Aim-120-Amraam-Train

http://www.amazon.com/Naval-Air-Training-Visualization-Fundamentals-ebook/dp/B00L0S977S


Aim-9M ohjuksesta puolestaan löytyy mm. matalalta- sekä 20.000 jalan korkeudelta ammuttuna ohjuksen lentoprofiilin kaaviot täältä:
http://arc.aiaa.org/doi/abs/10.2514/6.1979-91
Peformance improvements with Sidewinder missile airframe variants. G. RAPP, Motorola, Inc., Government Electronics Div., Scottsdale, Ariz.



38aeb70be8f429931fc0560e7d90c375.png


303d702f6fe24e9894b853741584a72e.png



Pelkästään näillä tiedoilla ei kuitenkaan viellä kovin paljoa pystytä sanomaan, vaan vielä tarvittaisiin mm. ohjuksen kääntymiskyky koko lentokaaren aikana jolloin voidaan nähdä millä nopeuksilla ohjus pystyy osumaan kuinka kovasti kääntyviin kohteisiin, jos oletetaan että kohteena oleva kone omaa jonkinnäköiset varoitusjärjestelmät jotka pystyvät ilmoittamaan kohtitulevasta tutkasäteilystä.

Ehkä menee ohi aiheen, mutta Venäjän elso-laitteistosta lisää voi lukea mm. allaolevasta linkistä, jolloin voidaan saada kohtalainen käsitys esim. Arbalet- mastoasennetun tutkan havainnointikyvystä (25km havainnointietäisyys sillan kokoiselle kohteelle, 12km panssarivaunulle) tai SPO-15 tutkasäteilyn-varoitinjärjestelmän toimintaperiaatteista jolloin puolestaan voidaan luoda kohtalainen käsitys minkä kapasiteetin ilmatorjuntajärjestelmillä voidaan torjua minkä ulottuvuuden hävittäjä/helikoptereiden asejärjestelmien tehokasta käyttöä.

http://aerospace.boopidoo.com/phile...scan's guide to Russian Military Avionics.htm
 
Back
Top