Ilmavoimien operointi Venäjän ilmatorjunnan vaikutuspiirissä

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta luulen kyllä, että tuolla MiGillä ei ollut minkäänsortin tutkavaroitinta eikä se siten tiennyt ohjuksen olevan tulossa kohti. Jos MiG olisi tiennyt ohjuksen olevan tulossa, ja pilotti olisi ryhtynyt hulluna tekemään väistöliikkeitä ja heittänyt silppua ilmaan, niin olisikohan tuollaisella Talon-ohjukselle osunut? En usko.

ctg vähän ylitulkitsi kirjoitustani. En missään sanonut S-300/400 ohjusta hitaaksi puhelintolpaksi. Sanoin sitä vain puhelintolpaksi. Oletteko kuunnelleet ne TomTomin tänne linkittämät Puolustusvoimien podcast-lähetykset? Yhdessä niistähän se ilmavoimien lentäjäkaveri kertoo juuri kuinka tuollaista ohjusta vastaan taistellaan. Kun se S-300/400 laukaistaan sieltä 300 km päästä Hornettia kohti, ja lentoaika on luokkaa 3-4 minuuttia, niin se Hornet-lentäjä alkaa lentää sillä koneellaan siksakkia. Niinpä se ohjus joutuu jatkuvasti muuttamaan lentorataansa. Ja jos Hornet vaihtaa lentosuuntaansa vaikka 5 sekunnin välein, niin se ennättää siis kolmen minuutinkin aikana muuttamaan suuntaansa 36 kertaa. Tämän seurauksena kohti hakeutuva ilmatorjuntaohjus joutuu myös vaihtamaan suuntaansa 36 kertaa. Ja tässä siksakissa ohjus menettää liike-energiaansa ja polttoainettansa. Toisin sanoen sen kantama ei olekaan enää 300 km vaan vaikkapa 150 km tai 100 km. Jos se ohjus laukaistaan vaikkapa Viipurin tienoilta kohti Hornettia joka lentää Helsingin yläpuolelle, niin tuon liike-energian menettämisen takia se ohjus tippuukin alas jo Haminan kohdalla. Siten kantama ei todellakaan ole se maksimi 300km vaan pikemminkin tehokas torjuntaetäisyys on luokkaa 100 km.
 
Ressu kirjoitti:
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta luulen kyllä, että tuolla MiGillä ei ollut minkäänsortin tutkavaroitinta eikä se siten tiennyt ohjuksen olevan tulossa kohti. Jos MiG olisi tiennyt ohjuksen olevan tulossa, ja pilotti olisi ryhtynyt hulluna tekemään väistöliikkeitä ja heittänyt silppua ilmaan, niin olisikohan tuollaisella Talon-ohjukselle osunut? En usko.

ctg vähän ylitulkitsi kirjoitustani. En missään sanonut S-300/400 ohjusta hitaaksi puhelintolpaksi. Sanoin sitä vain puhelintolpaksi. Oletteko kuunnelleet ne TomTomin tänne linkittämät Puolustusvoimien podcast-lähetykset? Yhdessä niistähän se ilmavoimien lentäjäkaveri kertoo juuri kuinka tuollaista ohjusta vastaan taistellaan. Kun se S-300/400 laukaistaan sieltä 300 km päästä Hornettia kohti, ja lentoaika on luokkaa 3-4 minuuttia, niin se Hornet-lentäjä alkaa lentää sillä koneellaan siksakkia. Niinpä se ohjus joutuu jatkuvasti muuttamaan lentorataansa. Ja jos Hornet vaihtaa lentosuuntaansa vaikka 5 sekunnin välein, niin se ennättää siis kolmen minuutinkin aikana muuttamaan suuntaansa 36 kertaa. Tämän seurauksena kohti hakeutuva ilmatorjuntaohjus joutuu myös vaihtamaan suuntaansa 36 kertaa. Ja tässä siksakissa ohjus menettää liike-energiaansa ja polttoainettansa. Toisin sanoen sen kantama ei olekaan enää 300 km vaan vaikkapa 150 km tai 100 km. Jos se ohjus laukaistaan vaikkapa Viipurin tienoilta kohti Hornettia joka lentää Helsingin yläpuolelle, niin tuon liike-energian menettämisen takia se ohjus tippuukin alas jo Haminan kohdalla. Siten kantama ei todellakaan ole se maksimi 300km vaan pikemminkin tehokas torjuntaetäisyys on luokkaa 100 km.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikea sanoa, olisiko väistely auttanut ja kuinka paljon silppua olisi pitänyt heittää ilmaan. Riippuu operaattorin taidosta. Joka tapauksessa, kyky osua maaliin on todistettu jo kuudenkymmenen vuoden takaisella tekniikalla. Niin vastatoimet kuin ohjukset ovat noista päivistä kehittyneet.

Kun se ohjus ei lennä suoraan sitä maaliaan kohti vaan ballistisesti kohti potentiaalista aluetta missä lentokone voi olla mikä pienenee jatkuvasti mitä lähemmäksi maalia tullaan. Jos ohjus lentää 200km päähän sanotaanko 180 sekunnissa ehtii siinä vaiheessa maksimilentonopeuttakin matalalla lentävä Hornet liikkua 75km. Eikä se suinkaan voi vaihtaa lentosuuntaansa 90 astetta viiden sekunnin välein ja menettää liike-energiaansa jatkuvasti. Ehkäpä joku matemaattisesti kyvykkäämpi voisi laskea mikä on "epävarmuuden alue" mikä voi muodostua.

Tai sitten S-300/S-400 ohjuksen ohjausjärjestelmä on sisäänrakennetusti typerämpi kuin Talon 1950-luvulla. Mutta ennen kaikkea, tuo implikoi että jo S-300/S-400 lukitus aiheuttaa tehtävän keskeyttämisen jolloin vihollinen on jo voittanut.
 
Viimeksi muokattu:
StmSvejk kirjoitti:
Kun se ohjus ei lennä suoraan sitä maaliaan kohti vaan ballistisesti kohti potentiaalista aluetta missä lentokone voi olla mikä pienenee jatkuvasti mitä lähemmäksi maalia tullaan. Jos ohjus lentää 200km päähän sanotaanko 180 sekunnissa ehtii siinä vaiheessa maksimilentonopeuttakin matalalla lentävä Hornet liikkua 75km. Eikä se suinkaan voi vaihtaa lentosuuntaansa 90 astetta viiden sekunnin välein ja menettää liike-energiaansa jatkuvasti.

Tai sitten S-300/S-400 ohjuksen ohjausjärjestelmä on sisäänrakennetusti typerämpi kuin Talon 1950-luvulla. Mutta ennen kaikkea, tuo implikoi että jo S-300/S-400 lukitus aiheuttaa tehtävän keskeyttämisen jolloin vihollinen on jo voittanut.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tietysti Hornet voi tehdä niinkin, että kun havaitsee ohjuslaukaisun, niin kääntyy ympäri, laittaa jälkipolttimen päälle ja lentää karkuun. Silloin S-300/400 järjestelmän maksikantama ei olekaan enää 300 km, vaan 300 km - 75km = 225 km. Kahtasataa kilometria kauempana oleva Hornet voi niin sanotusti juosta karkuun.

Mutta mitä tulee tuohon alempaan kommenttiin, niin noinhan se tietysti on. Tehtävä aina keskeytyy (ainakin hetkellisesti) kun ohjus on tulossa kohti. Sen takia ne Wild Weaselitkin käyttivät Irakissa kahta tai kolmea pari yhden SAM-aseman tuhoamiseen. Mutta niinhän se varmaan menisi, että suunnasta X lähestyisi vaikkapa 10 Hornettia, ja niitä kohden laukaistaisiin vaikkapa 20-30 S-300/400 ohjusta. Kyseiset Hornetit joutuisivat kääntymään ympäri tai ainakin puolustuskannalle. Mutta toivottavasti suunnasta Y pääsisi silloin hiipimään (esimerkiksi matalalla) toinen kymmenen Hornetin lauma, joka sitten nostaisi korkeuttaan vaikkapa 500 metristä seitsemään kilometriin ja laukaisisi JASSM-ohjuksensa Sosnovil Borin ydinvoimalaan, Uuraisten öljysatamaan, tai mikä niiden maali nyt sattuu olemaankaan.

Aivan varmasti tuollaiseen nykyaikaiseen ilmasodankäyntiin kuuluu erilaisia harhautuksia, syöttiosastoja, hiipimisiä jne jotka liittyvät siihen optimaaliselle laukausuetäisyydelle pääsyyn. Sellaista kolmiulotteista shakkiahan se on.
 
Ressu kirjoitti:
Tietysti Hornet voi tehdä niinkin, että kun havaitsee ohjuslaukaisun, niin kääntyy ympäri, laittaa jälkipolttimen päälle ja lentää karkuun. Silloin S-300/400 järjestelmän maksikantama ei olekaan enää 300 km, vaan 300 km - 75km = 225 km. Kahtasataa kilometria kauempana oleva Hornet voi niin sanotusti juosta karkuun.

Mutta mitä tulee tuohon alempaan kommenttiin, niin noinhan se tietysti on. Tehtävä aina keskeytyy (ainakin hetkellisesti) kun ohjus on tulossa kohti. Sen takia ne Wild Weaselitkin käyttivät Irakissa kahta tai kolmea pari yhden SAM-aseman tuhoamiseen. Mutta niinhän se varmaan menisi, että suunnasta X lähestyisi vaikkapa 10 Hornettia, ja niitä kohden laukaistaisiin vaikkapa 20-30 S-300/400 ohjusta. Kyseiset Hornetit joutuisivat kääntymään ympäri tai ainakin puolustuskannalle. Mutta toivottavasti suunnasta Y pääsisi silloin hiipimään (esimerkiksi matalalla) toinen kymmenen Hornetin lauma, joka sitten nostaisi korkeuttaan vaikkapa 500 metristä seitsemään kilometriin ja laukaisisi JASSM-ohjuksensa Sosnovil Borin ydinvoimalaan, Uuraisten öljysatamaan, tai mikä niiden maali nyt sattuu olemaankaan.

Aivan varmasti tuollaiseen nykyaikaiseen ilmasodankäyntiin kuuluu erilaisia harhautuksia, syöttiosastoja, hiipimisiä jne jotka liittyvät siihen optimaaliselle laukausuetäisyydelle pääsyyn. Sellaista kolmiulotteista shakkiahan se on.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tottahan toki, ja yllätyksiä olisi järjestelmien toimivuudessa puolelta ja toiselta. Esimerkkisi on iskuoperaatiosta, kysymys mikä itsellä herää on, entäpä jos nuo risteilyohjukset laukaistaisiinkin vaikkapa Porvoon tienoilla olevasta meritorjuntaohjuspatterista jolloin tätä kolmiulotteista shakkia ei tarvitsisi käydä lainkaan, eikä Horneteja sitoa iskutehtävään? No, Ilmavoimilla pitää olla ohjuksensa.

Mutta toinen, kriittisempi kysymys on se hävittäjätorjunta. Ilmavoimien päätehtävänä on kuitenkin hävittäjätorjunta eikä meillä oikein ilmatorjunta-ohjuksiakaan merkittävissä määrin ole. Hävittäjätorjunta on kuitenkin aina reagoivaa. Aika vaikea improvisoida erilaisia harhautuksia ja suunnitella yhteistä asevaikutusta muutamien kymmenien sekuntien varoitusajalla.
 
Viimeksi muokattu:
Ressu kirjoitti:
Oletteko kuunnelleet ne TomTomin tänne linkittämät Puolustusvoimien podcast-lähetykset? Yhdessä niistähän se ilmavoimien lentäjäkaveri kertoo juuri kuinka tuollaista ohjusta vastaan taistellaan. Kun se S-300/400 laukaistaan sieltä 300 km päästä Hornettia kohti, ja lentoaika on luokkaa 3-4 minuuttia, niin se Hornet-lentäjä alkaa lentää sillä koneellaan siksakkia. Niinpä se ohjus joutuu jatkuvasti muuttamaan lentorataansa. Ja jos Hornet vaihtaa lentosuuntaansa vaikka 5 sekunnin välein, niin se ennättää siis kolmen minuutinkin aikana muuttamaan suuntaansa 36 kertaa. Tämän seurauksena kohti hakeutuva ilmatorjuntaohjus joutuu myös vaihtamaan suuntaansa 36 kertaa. Ja tässä siksakissa ohjus menettää liike-energiaansa ja polttoainettansa. Toisin sanoen sen kantama ei olekaan enää 300 km vaan vaikkapa 150 km tai 100 km. Jos se ohjus laukaistaan vaikkapa Viipurin tienoilta kohti Hornettia joka lentää Helsingin yläpuolelle, niin tuon liike-energian menettämisen takia se ohjus tippuukin alas jo Haminan kohdalla. Siten kantama ei todellakaan ole se maksimi 300km vaan pikemminkin tehokas torjuntaetäisyys on luokkaa 100 km.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ahaa. Täytyisi varmaan keretä kuunnella nuo, kun noin hyvää tietoa tulee. Osaltaan nuo ovat varmaan puolustusvoimien vastaus näin keltaisen lehdistömme ansiokkaisiin "Venäjä tuo Superohjuksensa naapuriin" -tyyppisiin lehtijuttuihin. Edellä mainittu on sitten aina unohtunut jutuista. :rolleyes:
 
JR49 kirjoitti:
Ahaa. Täytyisi varmaan keretä kuunnella nuo, kun noin hyvää tietoa tulee. Osaltaan nuo ovat varmaan puolustusvoimien vastaus näin keltaisen lehdistömme ansiokkaisiin "Venäjä tuo Superohjuksensa naapuriin" -tyyppisiin lehtijuttuihin. Edellä mainittu on sitten aina unohtunut jutuista. :rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...

Radio Kipinän lähetyksessä ei puhuttu ilmatorjunnan asevaikutuksesta lainkaan. Toki todettiin että "last ditch manouver" nykyaikaista ohjusta vastaan on aika toivoton, ja että jo koneen pakottaminen puolustuskannalle on puoli voittoa. Muistutettiin myös häirintämenetelmistä, poistumisesta ohjuksen kantaman alueelta ym. sekä siitä että kyseessä on tekninen järjestelmä jonka pitää toimia - aivan kuten omien ohjustemmekin.
 
StmSvejk kirjoitti:
Radio Kipinän lähetyksessä ei puhuttu ilmatorjunnan asevaikutuksesta lainkaan. Toki todettiin että "last ditch manouver" nykyaikaista ohjusta vastaan on aika toivoton, ja että jo koneen pakottaminen puolustuskannalle on puoli voittoa. Muistutettiin myös häirintämenetelmistä, poistumisesta ohjuksen kantaman alueelta ym. sekä siitä että kyseessä on tekninen järjestelmä jonka pitää toimia - aivan kuten omien ohjustemmekin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mainittiin myös suunnan muutokset.
 
StmSvejk kirjoitti:
Tottahan toki, ja yllätyksiä olisi järjestelmien toimivuudessa puolelta ja toiselta. Esimerkkisi on iskuoperaatiosta, kysymys mikä itsellä herää on, entäpä jos nuo risteilyohjukset laukaistaisiinkin vaikkapa Porvoon tienoilla olevasta meritorjuntaohjuspatterista jolloin tätä kolmiulotteista shakkia ei tarvitsisi käydä lainkaan, eikä Horneteja sitoa iskutehtävään? No, Ilmavoimilla pitää olla ohjuksensa.

Mutta toinen, kriittisempi kysymys on se hävittäjätorjunta. Ilmavoimien päätehtävänä on kuitenkin hävittäjätorjunta eikä meillä oikein ilmatorjunta-ohjuksiakaan merkittävissä määrin ole. Hävittäjätorjunta on kuitenkin aina reagoivaa. Aika vaikea improvisoida erilaisia harhautuksia ja suunnitella yhteistä asevaikutusta muutamien kymmenien sekuntien varoitusajalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ammuttaisiin Meri- tai Maavoimien pitkän kantaman aseilla. Itse kannatan kaikkien kaukovaikutteisten aseiden hankintaa ja käyttöä. ATACMS, meritorjuntaohjus, jne. Toivottavasti Puolustusvoimien aseistusta kehitetään tulevina vuosina juuri tähän kaukovaikutteiseen suuntaan.

Hävittäjätorjunnan osalta pitäisi varmaankin päästä laukaisemaan AMRAAM -ohjukset hyökkääviä koneita vastaan jostakin Kouvola-Mikkeli-Varkaus linjalta, että vastapalloon ammutun AMRAAMin kantama riittäisi rajalle asti. Toki se hyökkäävä SU-34 voi tehdä saman tempun kuin Hornet S-300/400-ohjusta vastaan, eli kääntyä ympäri tai ryhtyä puolustuksellisiin toimenpiteisiin. Ehkä se ilmasodankäynti olisi luonteeltaan sellaista 'näykkimistä', että kumpikin osapuoli kävisi näyttämässä nokkaansa ja yrittäisi päästä aseidensa laukaisuetäisyydelle ja sitten äkkiä karkuun. Ja mikäli päädytään laukaisuun lähellä aseen maksimikantamaa, niin silloin todennäköisesti molemmilla puolilla iso osa ohjuksista menee huti. Olisiko villi veikkaus, jos sanoo että joka kymmenes AMRAAM ja joka kymmenes S-300/400 ohjus osuu? Kuinkahan paljon naapurilla muuten mahtaa olla noita S-300/400 ohjuksia varastossa? Onko kenelläkään tietoa? Voivatko esimerkiksi ampua helposti jotain 500-1000 ohjusta Suomen Ilmavoimia vastaan? Jos nyt oletetaan, että kaikki S-300/400 järjestelmät ei ole tuolloin käytössä Suomen lähialueilla, vaan niitä on kaikkialla muuallakin.

Tetralle: Sosnovil Bor oli ihan vaan heitto. Se ja Uuraisten öljysatama olivat ensimmäiset asiat jotka tuli lähi-Venäjän alueelta mieleen. :)
 
Ressu kirjoitti:
Onko kenelläkään tietoa? Voivatko esimerkiksi ampua helposti jotain 500-1000 ohjusta Suomen Ilmavoimia vastaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Joku kutina on että niitä on riittävästi torjumaan ballistisia kohteita, ja härnäämään vastustajaa. Mutta SA tuotanto voidaan myös ajaa tappiin niitä tuottamaan. Leganda naapurin tuotanto tahdista on stalingradin ajoilta, missä ne tuotti t-34:a hallissa ja ne ajoi suoraan taisteluun. Konservatiinen arvio on että niitä on luultavasti tuhannen luokkaa (+- >200, <500), joten täyttöjä riittää S-3/4/5xx kalustolle.

Pantisiri on luultavasti suojamassa noita kalustoja, sekä tutkia. En tiedä miten nopeasti ne pystyy nostaan kytkintä, jos tarve vaatii, mutta on luultavasti luokkaa minuutteja, max 10.
 
Viimeksi muokattu:
ctg kirjoitti:
Leganda naapurin tuotanto tahdista on stalingradin ajoilta, missä ne tuotti t-34:a hallissa ja ne ajoi suoraan taisteluun.
Klikkaa laajentaaksesi...

Toinen legenda on, että olikohan PST-kivääri, joita asesepät testasivat ampumalla niillä vihollista suoraan tehtaan ikkunasta.
 
@StmSvejk

Olet käsittääkseni vakaasti sitä mieltä, että Suomessa tarvitaan pitkän kantaman ilmatorjuntaa, kuten SAMP/T tai Patriot. Kysymykseni kuuluu, miksi ilmatorjunnan pitää olla nimenomaan noin ulottuvaa? Et kuitenkaan ollut sijoittamassa ohjusyksiköitä hyökkäyksellisesti vaan puolustuksellisesti, ainakin esittämässäsi kolmen patterin mallissa (Helsinki, Pori, painopistealue).

Puolustusvoimathan totesi NASAMS-hankinnan yhteydessä, että osti neljä Volvoa yhden Cadillacin sijaan. Cadillac oli ilmeisesti SAMP/T. Vaikka NASAMS onkin nykyisellään suhteellisen aneemi ohjuksensa osalta, ovat ESSM:n runkoon pohjaavat kehittelyssä olevat ohjukset ilmeisen suorituskykyisiä. Tavalliselle ESSM-ohjukselle luvataan yli 50 km kantama, mikä on suhteellisen paljon, jos verrokkina on SAMP/T:n Aster 30, jolle luvataan 120 km kantama. Luvut lienevät vertailukelpoisia, sillä painossa ESSM on 280 kg ja Aster 30 450 kg.

SAMP/T tarjoaa laskennallisesti jonkin verran suuremman torjuntatilavuuden. Toisaalta NASAMSia saa neljä patteria yhden SAMP/T:n hinnalla. Vaikka torjuntatilavuudessa tulisi takkiin, on tämä hyvin merkittävänä tekijänä. Jos ilmatorjunta sijoitettaisiin esimerkiksi rajalle, niin neljällä patterilla saataisiin suojattua 400 km rajaa. SAMP/T suojaisi vain 240 km. Vastaavasti neljällä patterilla on mahdollista suojata neljä eri kohdetta. Lisäksi määrä luo taistelunkestävyyttä ja vaikeuttaa ilmatorjunnan lamauttamista.

Taktisten kuvioiden lisäksi on syytä kysyä, kumpi on tehokkaampi äärikantamalla, SAMP/T vai NASAMS? Koska sekä ESSM että Aster 30 ovat nopeudeltaan hyvin samanlaisia (Mach 4+ ja Mach 4,5), on NASAMSilla todennäköisesti etu puolellaan: ohjuksen lentoaika äärikantamalle on huomattavasti lyhyempi. Se tarkoittaa, että maalilla on vähemmän aikaa vastatoimiin, ja lisää siten osumatodennäköisyyttä.

Yksi syy, jolla pitkän kantaman ilmatorjuntaa voisi perustella, on riski pohjata ilmatorjunta (jopa ilmapuolustus :eek:) vain yhden järjestelmän/ohjuksen(/hakupään) varaan. Tällöin tulisi mielestäni kuitenkin lähteä hakemaan huomattavaa suorituskykyloikkaa. Sitä ei länsimaista toistaiseksi oikein löydy, Israelia lukuunottamatta. David's Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän Stunner-ohjus hybridihakupäällään vaikuttaa ainakin paperilla erinomaiselta, ja kantamaakin löytyy vähintään riittävästi. Jos tuo tulee Patriotiin, mikä on mahdollista (PAAC-4), olisi tarjolla Suorituskykyä isolla s-kirjaimella. David's Sling sellaisenaan on tietysti sekin vaihtoehto, mutta riskialttiimpi sellainen.
 
USN, Singapore ja Israel operoivat kaikki merkittävää lentokoneisiin perustuvaa ilmavoimaa ja it-ohjuksia.

Tästä ei voi vetää johtopäätöstä, että Suomen tulisi vähentää hävittäjien määrää vaan Suomen tulisi ostaa alue-it pattereita.

Hypoteettisesti voisi ajatusleikkiä, että USN, Israel ja Singapore pakotettaisiin joko luopumaan pääosasta it-ohjuksista tai niiden tulisi tyytyä erittäin vähäiseen konemäärään. Kummankohan ne valitsisivat?
 
Huhta kirjoitti:
Puolustusvoimathan totesi NASAMS-hankinnan yhteydessä, että osti neljä Volvoa yhden Cadillacin sijaan. Cadillac oli ilmeisesti SAMP/T. Vaikka NASAMS onkin nykyisellään suhteellisen aneemi ohjuksensa osalta, ovat ESSM:n runkoon pohjaavat kehittelyssä olevat ohjukset ilmeisen suorituskykyisiä. Tavalliselle ESSM-ohjukselle luvataan yli 50 km kantama, mikä on suhteellisen paljon, jos verrokkina on SAMP/T:n Aster 30, jolle luvataan 120 km kantama. Luvut lienevät vertailukelpoisia, sillä painossa ESSM on 280 kg ja Aster 30 450 kg.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannattaa tuossa ESSM-kiimassa huomioida se että ESSM käyttää tietäkseni puoli-aktiivista tutkahakua eikä aktiivista hakua kuten AIM-120. Ohjus ei ole siis mikään "ammu-ja-unohda" toiminnaltaan. ESSM suunniteltiin torjumaan uusia yliääniohjuksia (hi-supersoonisia) meritaistelussa joten ohjuksen kantamaa, työntövoimaa+liikehtimiskykyä ja tarkkuutta parannettiin alkuperäisestä Sea Sparrow-ohjuksesta. Tarkka ohjautuminen vaatii tutkalukituksen. Tämä tietysti voi tuoda uuden kyvyn NASAMSiin mutta kykeneekö Sentinel tutka ottamaan täyden potentiaalin irti ohjuksesta ai tarvitaanko erillinen ohjaustutka?

Olen pohtinut tuota alkuperäistä topic-otsikkoa ja luulen että ilmasodankäynti eli vastailmatoiminta ja hävittäjätorjunta onnistuvat kyllä kunhan taktiikka on oikea. Sitä on kyllä varmasti mittailtu ja pähkäilty Ilmasotakeskuksessa Pirkkalassa paljon. Pitkän kantaman ohjusjärjestelmä kuten S-400 on kuitenkin omaa toimintaamme rajoittava tekijä joka pitää huomioida kaikessa lentämisessä sota-aikana kuten vihollishävittäjien uhka.

Tutkaan perustuvaa järjestelmää rajoittaa tutka-katve joka tietysti kasvaa etäisyyden kasvaessa ja pinnanmuotojen mukaan. Mikäli vihollinen ei saa järjestelmiänsä sijoitettua ihan lähelle taistelevia joukkojaan, on meikäläisten koneiden toiminta aina helpompaa mitä kauempana vihollisen valtaama maa-alue on.

Tässä korostuu nyt Joint-taistelutavan ehdoton vaatimus ja hyöty. Maavoimia on tuettava ilmasuojalla ja tarvittaessa ilma-iskuin tärkeissä paikoissa jotta Ilmavoimilla säilyy toimintavapaus. Ilmavoimille tulee käyttökelpoista aseistusta kuten JASSM ja maavoimille MLRS M30A1 ja M31A1 joilla BUK M1/M2 tyyppisiä järjestelmiä ja muita ilmatorjunnan keskittymiä voidaan tulittaa.

Myös merivoimilla ja rannikkopuolustuksella on oma roolinsa pitää hyökkääjän laivasto kaukana ja niiden ilmatorjuntaohjusten vaikutus pienenä. Esimerkkinä S-350E järjestelmän laivastoversio 9M96E Redut jonka kantama on 120 km etäisyydessä ja 30 km korkeudessa.

Esimerkki jossa Joint-taistelutapa tulisi parhaiten esille ja sitä ehdottomasti tarvittaisiin on meikäläisen valmiusprikaatin hyökkäys kun halutaan ratkaisua alueellisesti tärkeässä paikassa. Tässä tilanteessa otetaan kaikki kyvyt ja voimat käyttöön koska maavoimat tarvitsee ehdottomasti ilmasuojaa liikkuessa ja taistellessa ja toisaalta ilmavoimat tarvitsee tukea maavoimilta vihollisen alueilmatorjunnan lamauttamisessa hetkellisesti.

Kuvittelisin sen menevän jotenkin näin:

Tehtävä: Valmiusprikaati hyökkää suunnassa x tarkoituksena kohdata ja tuhota vihollisen mek. pataljoona/prikaati jota on heikennetty alueellisilla joukoilla ja tykistöllä. Koska prikaatin mekanisoidut osat joutuvat hyökkäämään 1 tai 2 suunnassa ja tiestöä hyväksikäyttäen osan matkasta, ei ilmatorjunta riitä yksinään suojaamaan vihollisen hävittäjärynnäköiltä ja tst-hekoilta sekä maataistelukoneilta. Ilmavoimat suojaa toiminta-aluetta klo 9-11.

Ilmavoimat 5+1 parvea=20 konetta :
- HN-parvi "Echo" ja "Stinger": tavoite tukea maavoimien operaatiota ja saada alueellinen ilmaherruus pisteiden x ja y alueella tänään klo 9-11. Koneet nousevat ilmaan klo 8.40 tukikohdista xxx ja xx, aseistuksenaan 6 x AIM-120 ja 2x AIM-9 lisäpolttoaine x1. Tehtävänä edetä pisteeseen x jossa kohtaaminen klo 8.55 ja parvet muodossa x, korkeuksissa x. Torjuntatehtävä, maalina vihollisen hävittäjäpommittajat ja maataistelukoneet sekä mahdollisuuksien mukaan tst-hekot. Minimikorkeus alueella 3500m. Toimintaa johtaa tst-johto "Wizard", poikkeustilanteessa tst-johto siirtyy parvien johtajille. Paluu pisteen y kautta tai varana käytössä kenttä X.
- HN-parvi "Twister" ja "Tornado": Tehtävä sama, nousu ilmaan tukikohdasta klo 9.10. Kohtaamispisteessä klo 9.20 ja toiminta-alueella klo 9.30. Aseistus sama. Parvet muodossa x, "Wizard" antaa lentotiedot ja maalit, poikkeuksessa johtaa parven johtajat. Minimikorkeus 3500. Paluupiste z ja käytössä kenttä x.
- HN-parvi "Beam": Tukee taistelua tarvittaessa ja päivystää kentällä x ohjaamopäivystyksessä. Valmiina toimintaan klo 8.40. Aseistus 6 x AIM-120 ja 2x AIM-9 +lisäpolttoaine x 1. Minimikorkeus vihollisalueella 3500, lentopinnat vapaat muualla. "Wizard" antaa tehtävät. Varakenttänä x.
- HN-parvi "Hammer": Tehtävänä tukea maavoimia ilmasta-maahan aseilla alueella x. Kohteet antaa FAC. Aseistus 2 x JDAM, 2x AIM-120 ja 2 x AIM-9 ja 2 x lisäpolttoaine. Koneissa A ja B maalinosoituspodi. Lähtö samaan aikaan kuin "ECHO" ja "Stinger". Minimikorkeus 3500 kohteella. Varakenttä x.

Maavoimat aloittaa lamauttavan tulivalmistelun klo 8.30 raskailla raketinheittimillä tarkoituksena lamauttaa ilmatorjunnan johto ja tiedustellut tuliasemat. Alueella tykistön tulta ja omaa ilmatorjuntaa joilla rajoitettu IFF-kyky.
 
NASAMSiin ei ole tulossa ESSM-ohjusta! Jos siihen jotain hankitaan on se todennäköisesti AMRAAM-ER (ESSM runko ja AMRAAM hakupää). Tämä toimii samalla periaatteella kuin AMRAAM. ESSM on ammuttu norjalaisten toimesta NASAMSilla ja TJ-tutkana toimi HAWK järjestelmän tutka.
 
Einomies1 kirjoitti:
Kannattaa tuossa ESSM-kiimassa huomioida se että ESSM käyttää tietäkseni puoli-aktiivista tutkahakua eikä aktiivista hakua kuten AIM-120. Ohjus ei ole siis mikään "ammu-ja-unohda" toiminnaltaan. ESSM suunniteltiin torjumaan uusia yliääniohjuksia (hi-supersoonisia) meritaistelussa joten ohjuksen kantamaa, työntövoimaa+liikehtimiskykyä ja tarkkuutta parannettiin alkuperäisestä Sea Sparrow-ohjuksesta. Tarkka ohjautuminen vaatii tutkalukituksen. Tämä tietysti voi tuoda uuden kyvyn NASAMSiin mutta kykeneekö Sentinel tutka ottamaan täyden potentiaalin irti ohjuksesta ai tarvitaanko erillinen ohjaustutka?.
Klikkaa laajentaaksesi...

Käytä nyt edes vähän aikaa faktojen tarkistamiseen ennen postaamista! ESSM Block II käyttää aktiivitutkahakupäätä. Samaten tuo @peelo :n mainitsema AMRAAM-ER on yksi vaihtoehto. Molemmat ovat "ESSM:n runkoon pohjaavia kehittelyssä olevia ohjuksia", kuten itse asian alkujaan ilmaisin.
 
Ihan näin sivusta kommentoiden, kiima on huono sana, erityisesti virheellisessä yhteydessä, mutta älkää nyt ihan mahrottomaan anti-kiimaan käykö. Arvostetaan muita, tai ollaan ainakin kohteliaita. :)
 
Mustaruuti kirjoitti:
Ihan näin sivusta kommentoiden, kiima on huono sana, erityisesti virheellisessä yhteydessä, mutta älkää nyt ihan mahrottomaan anti-kiimaan käykö. Arvostetaan muita, tai ollaan ainakin kohteliaita. :)
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiima on ihan hyvä sana näin keväällä, eikä ruveta mielensäpahoittajiksi sentään, eihän? ;)
 
Einomies1 kirjoitti:
Kiima on ihan hyvä sana näin keväällä, eikä ruveta mielensäpahoittajiksi sentään, eihän? ;)
Klikkaa laajentaaksesi...

En minä, mutta jotkut muut ;)

Ja se on sinänsä ymmärrettävää, koska kenelläkään ei ollut ESSM-kiimaa päällä :)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top