Onko tämä F-18 Hornet? Ei, entä onko tämä F-16 Fighting falcon? Ei, se on Korean ihme! Pienennetty metamorfoosi kahdesta edellisestä.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Summa on toki pieni kokonaishankintaan suhteutettuna mutta 'tarkka markka' voi olla välttämätöntä. Hintaero on kuitenkin luultavasti se 2-3 miljoonaa per kone ja myös kalliimpi huolto paremmin varustetuille koneille. Koska merkittävässä osassa lentokoulutusta tutkaa ei kuitenkaan tarvittaisi ja sodankin aikana lentokoulutuksen tarve ei kokonaan poistuisi niin pidän resurssien jakamista näin tarkoituksenmukaisena. (viestini tyyppimerkinnät olivat vähän väärin, oikeat olisi T-50 ja FA-50, TA-50 on lähinnä rynnäkkökoneeksi tarkoitettu jolle ei varmaan olisi meillä käyttöä).
Seuraaja voi olla myös Hawk. Kone on edelleen tuotannossa ja jos se voittaa USAFin T-X -kilpailun niin pysyy kuvioissa vielä pitkään. Tietysti Hawk olisi hävittäjäkäyttöön sopimattomampi. Koneessa ei ole tilaa kovin raskaille avioniikoille (vaikka tutkallakin varustettuja Hawk-malleja on) ja suorituskyky on myös alle hävittäjätason. Sama pätee Aermacchi M-346:een joka muuten olisi varmaan pätevä tarkoitukseen.
Thanks to Helmet Mounted Display, vocal control inputs, in-flight refueling probe and pylons for up to 3,000 kilos of external loads, the M-346 can carry out a complete tactical training syllabus. Optional electronic warfare and data link systems, radar signature reduction kits or multi-mode radar allow the M-346 to employed in real operations, with excellent levels of effectiveness and survival.
Joudun esittämään eriävän mielipiteen. Sodan aikana tuollainen "peruslentokoulutus" on ihan yks ja hailee. Harjoitushävittäjästä ei siirrytä niin nopeasti oikean hävittäjän puikkoihin, että sillä olisi jotakin merkitystä enintään viikkoja kestävässä sodassa. Ukraina-tyyppinen hybridisota on tietysti toinen asia, mutta siinä tilanteessa on luultavaa, että myös harjoitushävittäjiä saisi hankittua lisää. Ainakaan omasta mielestäni ei ole uskottavaa, että kaikki FA-50 -(harjoitus)hävittäjiä omistavat valtiot rupeaisivat pihtailemaan, ja samaan aikaan Yhdysvallat tyrkyttäisi lisää F-35 -hävittäjiä.
Sodassa ja siihen valmistauduttaessa pitää olla valmis puolustautumaan kaikilla käytettävissä olevilla resursseilla!
Minä melkein veikkaisin, ettei seuraaja voi olla muu kuin Aermacchi M-346. Se on kuitenkin markkinoiden edullisin Puolan tarjouskilpailun perusteella (lähde). Lisäksi M-346 on eurooppalainen. Toisena, joskin epätodennäköisenä, vaihtoehtona tulee sitten KAI FA-50. Hawk ei loista oikein millään saralla verrattuna noihin kahteen muuhun koneeseen.
http://www.aleniaaermacchi.it/produ...stramento/trainer-aircraft-addestratori/m-346
Olet ihan oikeassa siinä, että M-346:n suorituskyky jää alle hävittäjätason, mutta luultavasti myös FA-50 jää kevyenä 4. sukupolven hävittäjänä melko pahasti jälkeen 2030-luvulla ja siitä eteenpäin. Venäläisten kalusto koostuu tuolloin 4.5 sukupolven koneista ja uudemmista, joita vastaan FA-50 on alakynnessä etenkin BVR-taistelussa.
Kyllä sota-aikanakin pitää kouluttaa lentäjiä mm. reservistä ja uusiakin. Tietysti olisi parempi jos kaikki koneet olisivat taistelukykyisiä mutta totuus on että usein joudutaan tinkimään suhteellisen pienistäkin asioista: Hornet-hankinnankin juustohöylääminen 67 koneesta 64:ään oli kokonaishinnan kannalta vähäinen mutta johonkin oli raja laitettava. Olen vain inhorealisti sen suhteen mihin on varaa. "Luksuksesta" ei ruveta meillä maksamaan.
Joissain pienemmissä ilmavoimissa harrastetaankin tuollaista mallia että osa harjoitushävittäjistä on taistelukelpoisia: esimerkiksi Indonesialla on Hawkia useampaa eri sarjaa (nyt korvautuvat T-50:llä), ja Algerialla L-39C ja -ZA joista jälkimmäinen toimii myös kevyenä rynnäkkökoneena.
Nyt luin tarkemmin niin Hawkia ei enää tarjota T-X -kilpailuun, syynä riittämätön suorituskyky. Oli vähän niinkuin arvelinkin, 70-luvun aerodynamiikka ei riitä simuloimaan nykyaikaisen hävittäjän liikehtimisominaisuuksia ja suuria kohtauskulmia. Tältä pohjalta veikkaan ettei Hawkia enää 2030 tarjouskilpailuissa nähdä. Muita vaihtoehtoja on Scorpion Textron, Gripenin harjoitushävittäjäversio ja vielä valmistumaton Northrop-Grummanin projekti. Tätä kisaa varmaan syynätään meillä tarkoin.
Eihän niitä tietysti käytettäisi "reiluihin taisteluihin" mitään Su-35:ttä vastaan vaan käyttö olisi samanlaista kuin tähänkin asti Hawkeilla, eli kontrolloituja torjuntalentoja taistelunjohtajan alaisuudessa. Etuna olisi oma tutka ja BVR-ohjus jolloin torjuntakyky näissä spekseissä olisi aika lähellä sitä mihin Hornet nykyään pystyy.
Siksi FA-50:n parempi suorituskyky, eli transsooninen kiihtyvyys ja liikehtimiskyky ja yliääniset hyökkäykset/irrottautumiset olisivat mielestäni aika ylivoimaisia verrattuna puhtaasti alisooniseen koneeseen. FA-50 voisi ottaa myös isomman asekuorman ja luultavasti siihen mahtuisi myös parempi tutka.
M-346 on kyllä varmasti paljon halvempi, ei sen puoleen, ja muuten vaikuttaa erittäin sopivalta.
Tosin se on puoleksi venäläinen, uskalletaanko me sellasta...
Jos uusia hävittäjiä halutaan käyttää nimenomaan lentävinä aselavetteina, joiden tulenjohto ja muu hoituu maasta, niin FA-50 on enemmän kuin riittävä Suomelle. FA-50 vain vie ohjukset suht'koht' lähelle kohdetta, ampuu ne ja suksii kuuseen sieltä. Koska Suomella lienee jo nykyäänkin tarpeeksi kehittynyt ilmavalvonta- ja johtamisjärjestelmä, ei liene mikään ongelma välittää noita maalitietoja datalinkeillä FA-50 koneeseen ja/tai niiden ampumiin ohjuksiinkin jopa. FA-50 koneisiin voidaan sitten ostaa sotaa varten vaikkapa omasuoja/häirintäpodit vielä, jos halutaan lisätä selviämismahdollisuuksia taistelussa. Ne ovat huomattavasti halvempi ja takuulla modernimpi vaihtoehto, kuin jokin "valmistushetkellä koneeseen X lätätty" ECM-systeemi joka tapauksessa on.Eihän niitä tietysti käytettäisi "reiluihin taisteluihin" mitään Su-35:ttä vastaan vaan käyttö olisi samanlaista kuin tähänkin asti Hawkeilla, eli kontrolloituja torjuntalentoja taistelunjohtajan alaisuudessa. Etuna olisi oma tutka ja BVR-ohjus jolloin torjuntakyky näissä spekseissä olisi aika lähellä sitä mihin Hornet nykyään pystyy. Siksi FA-50:n parempi suorituskyky, eli transsooninen kiihtyvyys ja liikehtimiskyky ja yliääniset hyökkäykset/irrottautumiset olisivat mielestäni aika ylivoimaisia verrattuna puhtaasti alisooniseen koneeseen. FA-50 voisi ottaa myös isomman asekuorman ja luultavasti siihen mahtuisi myös parempi tutka.
Jos uusia hävittäjiä halutaan käyttää nimenomaan lentävinä aselavetteina, joiden tulenjohto ja muu hoituu maasta, niin FA-50 on enemmän kuin riittävä Suomelle. FA-50 vain vie ohjukset suht'koht' lähelle kohdetta, ampuu ne ja suksii kuuseen sieltä. Koska Suomella lienee jo nykyäänkin tarpeeksi kehittynyt ilmavalvonta- ja johtamisjärjestelmä, ei liene mikään ongelma välittää noita maalitietoja datalinkeillä FA-50 koneeseen ja/tai niiden ampumiin ohjuksiinkin jopa. FA-50 koneisiin voidaan sitten ostaa sotaa varten vaikkapa omasuoja/häirintäpodit vielä, jos halutaan lisätä selviämismahdollisuuksia taistelussa. Ne ovat huomattavasti halvempi ja takuulla modernimpi vaihtoehto, kuin jokin "valmistushetkellä koneeseen X lätätty" ECM-systeemi joka tapauksessa on.
Rauhanaikana ja harmaassa vaiheessa sillä voidaan tehdä kaikki tunnistus/karkoitustehtävät mitä tarvitaan. Ja osto ja käyttö on ihan helvetisti halvempaa kuin muiden konetyyppien.
Olen taas eri mieltä. Sota kestää korkeintaan viikkoja, ja pahasti alivoimaisena Suomi tarvitsee kaikki vähänkin taistelukykyiset koneet sotapalvelukseen välittömästi. Sota-aikana ei siis enää lennetä harjoituslentoja Pohjanlahdella, ei ainakaan ensimmäisen päivän jälkeen. Jos jotakin melkein valmiita ohjaajia (tai reservipilotteja) halutaan puikkoihin, niin heidän koulutuksensa tapahtuu harmaassa vaiheessa.
Toivottavasti seurataan. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko noista kahdesta jälkimmäisestä projektista jotakin, ja keille ne kelpaavat. Saabin tekele voi olla meillä korkealla sijalla pohjoismaisen yhteistyön takia, koska Hawkin korvaaminen on vähemmän merkityksellinen hanke kuin Hornetin korvaaminen, jossa valituksi tulee todennäköisesti F-35. Hankkimalla ruotsalais-amerikkalainen harjoitushävittäjä voidaan lepytellä ruotsalaisia. Scorpion olisi varmaankin edullinen, mutta pelkään, että kone ei menesty (lue: sen ei haluta menestyvän) Yhdysvalloissa. Se taas voi rajata muidenkin intoa hankkia kone, jonka tuotetuki näyttää jäävän epävarmaksi. Onneksi on vielä vuosia aikaa ennen Suomen hankintaa.
Doktriini on ehkä tuo, mutta itse suhtaudun tietyllä skeptisyydellä kaikkeen taktikointiin. Todennäköisesti Venäjälläkin on, etenkin Hawkin korvaajan ollessa palveluksessa, suunnilleen yhtä hyvä tilannekuva Suomen alueelta kuin meillä itsellämmekin. Suurvallalla on kuitenkin suurvallan resurssit. Meikäläiset harjoitushävittäjät ottavat siis aina rajusti turpaan.
Harjoitushävittäjän kantama BVR-ohjus tasapainottaa koneiden välistä laatueroa jonkin verran, se on totta, mutta edelleen suorituskyky jää vaatimattomaksi 4.5 ja 5. sukupolven koneisiin verrattuna. IRST? Sensori-integraatio? Omasuoja-järjestelmät? Häive? Nopeus ja liikehtimiskyky? Kypärätähtäin?
Myönnän heti alkuun, että en tiedä tarkkoja suorituskykykaavioita kummastakaan koneesta (FA-50 ja M-346) enkä muutenkaan ole alan asiantuntija. Haluan kuitenkin tehdä sen huomion, että FA-50:n parempi huippunopeus lienee peräisin lähinnä jälkipolttimesta. Ilman sitä FA-50:n moottorista saadaan irti karvan verran vähemmän tehoa kuin M-346:n moottoreista, jos Wikipediaan on luottamista. Lisäksi koneiden siipien pinta-ala on melkein sama (23,52 ja 23,69 m^2), mutta M-346 on tyhjänä melkein 1860 kg kevyempi.
Toki FA-50 omaa edelleen paremmat maksimaaliset suoritusarvot, mutta ilmeisesti ne eivät kuitenkaan ole lopulta kovin merkittävät. Tai sitten M-346:n valinneet Israel ja Singapore kokivat, että harjoitushävittäjät pysyköön harjoitushävittäjinä, sotimiseen on riittävästi muutakin kalustoa.
Tiedätkö muuten mitään AMRAAM:n FA-50:een integroimisen aikataulusta? Jossakin arvailtiin, että se tapahtuu sitten, kun F-16 -linjasto sulkeutuu. Vaan pitäneekö paikkansa?
Täytyy kuitenkin pitää mielessä että hawkin korvaajan on tarkoitus olla ensiksi harjoitushävittäjä ja toiseksi taistelukykyinen kone.
Lisäksi mitä suurempaa toissijaista taistelukykyä halutaan, sitä suuremmaksi hinta tulee nousemaan. Esimerkkinä Filippiinit ostivat 12 konetta (joista 3 BVR-kykyisiä) noin puolella miljardilla dollarilla, eli kappalehinta yhdelle FA-50 koneelle on n. 40 miljoonan dollarin hujakoilla, jolloin koko hawk-kaluston korvaaminen 1:1 suhteella voisi maksaa 2.5-3 miljardia dollaria Suomelle, mikä on aika kova pala varsinkin jos ostos halutaan tehdä samaan aikaan kuin Hornettien korvaajille harkitaan yli 8 miljardin euron hintalappua. Myös kyseenalaistaisin koneiden käyttöarvon tositilanteissa Hävittäjiä- tai hävittäjien saattamaa rynnäkköosastoa vastaan. Sekä nykyiset hawkit että FA:t ovat pahasti altavastaajina suorituskyvyssä, eikä tilanne oleellisesti tasoitu vaikka koneisiin ostettaisiin kalliita tutka- ja häirintäjärjestelmiä.
Kyllä tuota on jo mainostettu jonkin aikaa.En muista nähneeni AMRAAMista mainintaa...KAI ei ainakaan vielä mainosta sitä asevalikoimassa. EL-2032:lla toki pystyisi sen ampumaan. Jenkit eivät vielä tänäkään päivänä myy AMRAAMia ihan kelle tahansa ja FA-50 on suunnattu pääasiassa köyhemmille maille.
Ei missään nimessä voi.Jos F-35 koneita hankitaan pienempi määrä niin voisiko näiden huollon ulkoistaa Norjaan?
Olen ehkä vanha jäärä, mutta en oikein aina jaksa uskoa näihin "viikossa Pariisiin, kahdessa Moskovaan" sotaskenaarioihin Nyt taitaa juuri Ukrainassa olla alkamassa toinen sotavuosi.
Halvempi on huonompi, se on selvä. Mutta jos lähdetään tuolle ajatuslinjalle, ei harjoitushävittäjiä kannata aseistaa ollenkaan (eikä kannattaisi edes hankkia mitään muita hävittäjiä kuin aivan parasta mahdollista, hiukan carlokopp-mainen ajattelutapa). Mutta lukumäärällä on kuitenkin oma merkityksensä.
Perusmoottoreilla koneet ovatkin aika tasoissa mutta ei se jälkipoltin hävittäjissä nyt turha koriste ole. Sen tuomaa nopeuslisää kuitenkin tarvitaan myös ja etenkin ohjuksin käytävissä ilmataistelussa. 0.4-0.5 machia lisää nopeutta irtauduttuessa antaa aika paljon lisää selviämismarginaalia. Rikkaat maat eivät tarvitse tietenkään sellaisia puolivillaisia ratkaisuja kuin joku aseistettu harjoitushävittäjä joten niille hävittäjämäinen suorituskyky on lähinnä rasite hinnan muodossa. Köyhemmät voivat joutua soveltamaan...
En muista nähneeni AMRAAMista mainintaa...KAI ei ainakaan vielä mainosta sitä asevalikoimassa. EL-2032:lla toki pystyisi sen ampumaan. Jenkit eivät vielä tänäkään päivänä myy AMRAAMia ihan kelle tahansa ja FA-50 on suunnattu pääasiassa köyhemmille maille.
Viite venäläisiin alkujuuriin oli vitsi...M346:ssa ei tietysti ole enää yhtään venäläisvalmisteista osaa.
Kyllä tuota on jo mainostettu jonkin aikaa.
http://bemil.chosun.com/nbrd/data/10040/upfile/201009/20100925140812_2.jpg
Mikä BVR-ohjus koneeseen sitten on tulossa, israelilainen? Kysyn, koska olet kirjoittanut FA-50:n BVR-ohjuksesta itsestäänselvyytenä. Jos BVR-ohjuksen integrointi (tai siis sen kustannukset) jääkin Suomen harteille, voit olla varma, ettei sitä koneeseen tule.
No lasketaampa tämmöinen setti sitten, jota minä kannattaisin:Laskeskelenpa karkeasti mitä eri vaihtoehdot voisivat maksaa noin geneerisellä tasolla. Kun uutisissakin väläyteltiin jo kahden koneen ratkaisun mahdollisuutta niin voisi olla hyödykästä vertailla vähän eri mahdollisuuksia. Yksikköhintaoletukset nykyrahassa: F-35 $100 miljoonaa, Aermacchi M-346 $30M, FA-50 $45M, Hornetin peruskorjaus ja modernisointi $25M per kone. Oletetaan lisäksi että konetyypin kokonaishankintahintaan tulee sellaiset 30% lisää varaosista, huolto- ja koulutusjärjestelmistä, simulaattoreista, aseistuksesta jne. tilpehööristä. Nämä kulut eivät kuitenkaan kasva lineaarisesti konemäärän mukaan joten isommat konemäärät ovat suhteessa vähän taloudellisempia (kuinka paljon, en osaa sanoa joten en yrittänyt laskea sitä). Valitut tyypit ovat mukana taas vain esimerkin vuoksi. Aloitusehtona on että sodan ajan vahvuuden tulee pysyä n. 60 koneessa.
FA-50 ei ole harjoitushävittäjä. TA-50 puolestaan on yhdistetty kehittynyt harjoitushävittäjä ja rynnäkkökone. Onko jotain muita idioottimaisuuksia, joita haluaisit nyt laukoa yhdellä kertaa vai pystytkö keskustelemaan asiasta ja asiaa ilman olkiukkojen viskomista?No nyt on ratkaisu keksitty! Ei ostetakkaan hävittäjiä, ostetaan vaan harjoitushävittäjiä ja niillä pärjätään!