Ensin uudistettiin hävittäjät, nyt säästetään lentotunneissa:Jäävätkö Hornetit maahan?
Suomen kuvalehti
Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Jarmo Lindberg heittää tiedotustilaisuudessa seinälle yllättävän kuvion: Suomeen on kuuden viime vuosikymmenen aikana kehittynyt hävittäjäilmavoimat, jotka vetävät vertoja kaikille muille Pohjois-Euroopan ilmavoimille, myös Venäjän.
Vielä 1960-luvulla ero oli valtava. Venäjän luoteisosissa lensi lähes sata hävittäjälaivuetta. Ruotsin yli 50 hävittäjälaivuetta muodostivat maailman neljänneksi vahvimman ilma-aseen. Nato-maa Norjassa vahvuus oli moninkertainen verrattuna Suomeen, jolla on koko sodanjälkeisen ajan ollut vain kolme hävittäjälaivuetta eli 60 ensi linjan konetta.
Ero on supistunut, koska Ruotsin ja Norjan ilmavoimia on karsittu melko tarkalleen saman kokoisiksi kuin Suomessa ja koska Venäjän ilma-ase kärsi lähes täydellisen haaksirikon Neuvostoliiton kaatumisen yhteydessä.
Nyt Venäjällä on Lindbergin kuvion mukaan Suomen lähialueilla enää noin kaksinkertainen määrä hävittäjiä Suomeen verrattuna.
”Ei täällä pohjoisessa enää ole kenelläkään auringon pimentävää peltikattoa sotakoneita”, Lindberg sanoo.
Eroa ei ole myöskään laadussa, ei ainakaan vertailussa läntisiin naapureihin. Suomen hävittäjät, amerikkalaiset Hornetit, olivat ensi linjan koneita, kun ne 1990-luvulla ostettiin noin kolmella miljardilla eurolla. Ne ovat yhä ensi linjan koneita, koska niiden modernisointiin on pantu miljardi euroa lisää rahaa.
Pommituskyky tulossa
Kaksiosaiseen päivittämisohjelmaan liittyy Hornetien varustaminen myös pommituslentoihin. Suomalaiskoneisiin on jo hankittu ensimmäiset 25 kilometrin päästä pudotettavat JDAM-tarkkuuspommit ja 70 kilometrin matkan maaliin liitävät JSOW-liitopommit ja niiden maalinosoituslaitteet. Pommit ovat amerikkalaisia, maalinosoitin israelilainen.
Suomi on lisäksi aikaisemmin ilmaissut kiinnostuksensa 350 kilometrin matkan lentävään JASSM-rynnäkköohjukseen. Ensimmäinen yritys hankkia niitä kaatui Yhdysvaltojen puolustusministeriön kielteiseen kantaan.
Ilmavoimien komentaja Lindberg ei suurin surmin halua kertoa, onko Suomi vielä kiinnostunut näistä aseista. Hän ei myöskään kerro, paljonko erityyppisiä pommeja aiotaan hankkia tai paljonko ne tulevat Suomelle maksamaan.
Suomalaislentäjien pitäisi kuitenkin vuoteen 2015 mennessä pystyä myös pommituslentoihin, ensimmäisen kerran sitten jatkosodan. Koko sodanjälkeisen ajan Suomessa on panostettu vain hävittäjätorjuntaan, vaikka hävittäjien viimeiset isot ilmataistelut käytiin 1960-luvulla.
Useissa maissa, kuten Ruotsissa, asevoimien päätehtäväksi on noussut kriisinhallinta. Siinä hävittäjätorjuntakyvyllä ei juuri ole käyttöä. Afganistanin talebaneilla ei ole ilmavoimia.
Kriisialueilla kysytään ilmasta maahan -kykyä. Sitäkin Suomen Nato-yhteensopivilla ilmavoimilla on siis kohta tarjolla.
Hornetit on korvattava 2020-luvulla, mutta Lindberg ei halua arvioida, millä ne korvattaisiin. Vielä viime vuonna kenraali sanoi, että hankinnan valmistelu olisi aloitettava jo seuraavalla hallituskaudella, ja oli kiinnostunut amerikkalaisesta uuden sukupolven F-35-hävittäjästä. Sen koko ajan nouseva kappalehinta on jo nyt noin sata miljoonaa euroa.
Enää Lindberg ei puhu konevaihtoehdoista. Aikatauluakin on löysätty niin, että seuraavalla hallituskaudella pitäisi päättää korkeintaan ”tiedonkeruun aloittamisesta”. Rahaa ei vielä tarvitsisi varata eikä muutenkaan tehdä ”dramaattisia päätöksiä”. Valintapäätös häämöttää vasta noin kymmenen vuoden päässä.
Miljardien eurojen hävittäjäkaupat eivät ole houkutteleva puheenaihe tilanteessa, jossa julkisten talouksien pahentuva ahdinko on nousemassa yhä uhkaavammaksi pilveksi niin Lindbergin kuin hänen kaikkien kollegoidensakin näkökulmasta. Rahapula askarruttaa häntä jo nyt.
Säästöt alkaneet
Ilmavoimat on kallein puolustushaara, ja se toimii ammattiarmeijan tavoin. Varusmiehiä koulutetaan verrattain vähän, keskeiset toiminnot ovat ammattisotilaiden hoteissa.
Lindberg muistuttaa kuitenkin, että tilanne on tämä vain rauhan aikana. Kriisioloissa ilmavoimien 3 000 sotilaan vahvuus kymmenkertaistuu, ja siihen tarvitaan koulutettua reserviä. Reservin koulutusmäärien pienentäminen vaikuttaisi siis myös ilmavoimien toimintakykyyn.
Vielä paljon suurempi huoli on toimintamäärärahojen leikkaaminen.
”Puolustusvoimien korkein johto on sanonut, että säästötoimet koskevat kaikkia”, Lindberg sanoo. ”Meidän hankintaohjelmamme on päätetty ja sopimuksetkin on allekirjoitettu. Meillä säästöt kohdistuisivat toimintamenoihin.”
Toimintamenoissa taas saavutetaan merkittäviä säästöjä vain leikkaamalla Hornetien vuotuista lentotuntimäärää selvästi nykyisestä noin 9 000 tunnista.
”Olemme tehneet valtavat investoinnit ja kaiken muunkin, mitä on käsketty”, Lindberg sanoo. ”Jollei investoitua pääomaa käytetä tehokkaasti, voi hyvin kysyä, onko kyseessä todellinen säästö vai kouristuksenomainen säästön yritys.”
Säästöt ovat kuitenkin jo alkaneet. Ilmavoimat joutui peruuttamaan syksyn suuren ilmasotaharjoituksensa rahapulan vuoksi.
