Toisaalta joitakin ominaisuuksia ei edes yritetä kehittää kunnolla (sensori-integraatio, häiveominaisuudet, moottori, aseiden kantotapa). (Saab saa mainostaa havaintojen yhdistelyä miten vain haluaa, mutta muistelen lukeneeni, että amerikkalaisillakin on kulunut tupakkia ja rahaa sensori-integraation toteuttamisessa.)
Ainoa näkyvissä oleva siunaus Gripenille voi olla markkinatilanne, jossa F-35 saattaa jonkin aikaa olla ainoa länsimainen kilpailija. Toisaalta samaan aikaan Kiina ja Korea ovat nousemassa tekijöiksi kolmannen maailman hävittäjämarkkinoilla.
Onko? Mitä sellaisia projekteja Yhdysvalloissa on, jotka ovat epäonnistuneet ihan vain sen takia, että ne osoittautuivat mahdottomiksi? SDI on ehkä tällainen, mutta poliittinen onnistuminen oli joka tapauksessa ihan mieletön.
Monta projektia on varmasti keskeytetty: rahaa on rajallisesti, ja muuttuvat prioriteetit ja kustannusten paisuminen katkaisevat joidenkin ohjelmien kaulan. Se on kuitenkin mielestäni eri asia, eikä voida puhua varsinaisesti epäonnistumisesta. Kuten sanottua, 1000 toimimattoman tavan keksiminen ei ole epäonnistumista.
Dassault Rafalen valmiuskin on vähän niin ja näin. Joitakin ominaisuuksia on kai vaiheessa yhä edelleen (keskipitkän-pitkän kantaman ilmataisteluohjus, kypärätähtäin?).
Jos taas tarkoitat operatiivisia valmiuksia, kuinka Typhoonit seisovat ja niitä kannibalisoidaan, niin se on käyttäjävika. Jos ei ole varaa ostaa varaosia, niin se on voi voi ja lämmin leipä.