F-35:lle tulee luultavasti olemaan säästöliekillä polttavia käyttäjiä, jotka päivittää softat mutta ei osta läheskään kaikkia uusia aseita. Joku voi ostaa pää märkänä. Luulen, että Suomen tarpeisiin löytyy oikea linja elinkaaren lisähankintojen suhteen.
Elinkaarikustannuksia voitaneen madaltaa simulaattoriharjoituksilla. Tätä tarvittaneen yleisten höpinöiden perusteella ainakin F-35:n kohdalla.
Edelleen jää jäljelle päivitys- ja korkokulut, joista jälkimmäisen laskeminen on hankalaa muutenkin ja sulautunee osittain suojattavien kohteiden arvoon approksimointiin.
Otetaanpa ääripäät:
1) Koneet koipussissa ja lentäjät simuissa ja muissa 2-luokan harjoitteissa. Slloin meillä on soittimet kunnossa (ehkei vireessä), mutta pelimannit ainakin puolivireessä - tosin silläkin setillä on monella areenalla saatu aikaan merkittävää tuhoa.
2) Koneet hallissa, jossa jatkuvia päivityksiä tehdään - jotkin (uudet aseet?) tehdään vain osaan koneista, huoltoja harjoitellaan, mutta lentotoiminta on edelleen niukkaa
3) Kaiketi nykytila: koneilla lennetään niin paljon harjoituslentoja, että lentojätkät ovat tappavia (muunlaisilla ei kai tehdä mitään?). Tiukkojen liikkeiden kulutusvaikutus osuu loivasti myös itse kalustoon, niinkuin on kuntoselvityksistä nähty. Päivitykset tehdään koko kalustoon.
Voidaanko saada aikaan säästävä kombinaatio ja samaan aikaan tappavan tehokas lentäjävahvuus sillä, että harjoittelu siirretään teholla P1 osin simulaattoreihin, opiskellaan alan "shakkisiirtoja" teholla P2 testataan samaa täysillä G-voimilla raittiissa suomalaisessa maalaismaisemassa teholla P3. Sitten, kun tätä on sitten tehy kutakuinkin vakuuttava määrä, mennään Red Flagiin teholla P4 ja katsotaan miten kävi vai kävikö mitenkään.
Kaikki 64 konetta ovat tarpeen, jotta Mainilan suunnalla ei taas joku ala hölmöillä.
-mallia. Niiden hinta upotetaan tarjoukseen, vaikka toimitus olisi vasta 2030. Myöhemmät päivitykset tulevat kuitenkin olemaan sekä kalliita että tarpeellisia.
