Ilmavoimien tulevaisuus

tutka

Kapteeni
Säästyiskö rahaa jos ISR:ää ainakin helpommissa tapauksissa hoitaisi drone? Niistähän löytyy koneita jotka voivat pörrätä ilmassa jopa yli vuorokauden yhtä soittoa.
Kun meidän tapauksessa päätehtävässä on kyse oman alueen puolustamisesta, miehittämätön alus pitkällä toiminta-ajalla voi hyvinkin olla fiksu veto ISR-käyttöön. Ei tarvinne olla edes mikään maailmanluokan vehje, kunhan kykenee nostamaan sensorit ilmaan ja pitämään siellä. Koska hävittäjäkalustoa on lukumääräisesti vähän, sen pitäminen jatkuvasti ilmassa sensorien käyttöä varten tulee todella kalliiksi. Hävittäjän suunniteltu toiminta-aika on joka tapauksessa niin lyhyt, että ei ole paljoa väliä onko se puolitoista vai kolme tuntia kerrallaan; päivittäishuoltosyklit ja lepoajat tulee vastaan, ja oletetulla vihollisella on aikaa ja voimavaroja väsyttämiseen.

Siksi kääntöaika ja päivittäishuoltojen yksinkertaisuus on meillä tärkeä, uskoakseni. Ohjusten kiinnittäminen valmiisiin kiskoihin ja laukaisimiin on luultavasti melko nopea operaatio, ehkä jopa F-35:n sisäisissä kuiluissa jos telineitä ei tarvitse vaihtaa tyypistä toiseen. Asekuormauksella ei ole mitään yhteyttä partio- ja torjuntalentoihin taistelukosketusta odoteltaessa, koska uudelleenlatausta tarvitaan tietysti vain kiireellisessä tilanteessa, jossa edelliset ohjukset on jo laukaistu. Partio- ja torjuntalentokykyyn vaikuttaa tankkausnopeuden ja toiminta-ajan välinen suhde. Suomessa, jos varakenttiä saadaan tarpeeksi varustettua, nopea käynti ketterällä koneella maatankauksessa voi olla kannattavaa pitkään ja raskasliikkeiseen toiminta-aikaan verrattuna.

Minun kuvitelmissani yksi raskas pari, tai jopa yksi kone, partioi ehkä ilmassa raskaalla polttoainelastilla ja loput odottavat maassa kevyellä varustuksella lähikentillä. Jos aktiivinen alue on koko Suomi, partioijia tarvitsee olla 2-4 eri puolilla maata. Jos lukumäärää tarvitaan, maassa olevat koneet ponkaisevat ilmaan nopeina ja ketterinä, ja tilanteen osoituttua turhaksi palaavat nopeasti kentälle tankkaamaan ja odottamaan seuraavaa hälytystä. Sitten jos iso melu tulee, kaikkien koneiden on pottoainekuormastaan riippumatta kyettävä laskeutumaan nopeasti hakemaan seuraavia ohjuksia, jos maaleja on paljon, ja sillä aikaa toisten koneiden on oltava jo matkalla paikkaamaan. Tässä vaikuttaa joka tapauksessa se, montako erillistä lentoa (tai yhtämittaista lentotuntia, sama se!) on mahdollista suorittaa ennenkuin kone ja pilotti tarvitsee päivähuollon. Yksi hot refuel sujuu kaikilta vartissa kerran tai pari.

Mitä ohjusten määrään tulee, kaikkien HX-ehdokkaiden "järkevä" ja kohtuullisen ketterä ilmataistelukuorma on luokassa 3-6 BVRAAM ja 0-2-4 SRAAM. Jos siis ei haluta menettää ko. koneen toivottuja/tarpeellisia ominaisuuksia.

Tuosta em. gradusta on hyvä huomioida, että kaikki ulkomaiset lähteet Sun Tzu:ta lukuunottamatta ovat JSF-kumppanivaltioista. Lähdeaineisto vaikuttaa havaintoihin myöskin tieteellisessä tutkimuksessa. (en kahlannut lähdeluettelon kotimaisia julkaisuja läpi, niissä voi toki olla myös originaalia tutkimustyötä paikallisine tutkimushavaintoineen) Mutta hyvää luettavaa toki. (y)

 
Viimeksi muokattu:

yrjö

Ylipäällikkö
Ihan on aiemman linjan mukaiset tulokset:unsure:


"Naisista lähes puolet pitää hävittäjähankintaa liian kalliina, kun miehistä yli puolet on sitä mieltä, että hävittäjät ovat hintansa arvoisia. Naisten lisäksi myös nuoret ja maaseutumaisissa kunnissa asuvat suhtautuvat kriittisimmin hävittäjien hintaan.
Eduskuntapuolueiden äänestäjistä vasemmistoliittolaiset erottuvat selkeästi nihkeydellään hävittäjäkauppoja kohtaan. Lähes 70 prosenttia puoluetta äänestävistä pitää hankintaa liian kalliina.

Puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) asemaa helpottanee tieto, että voimakkaimman tuen hallituksen kaavailema hävittäjäkauppa saa keskustan äänestäjiltä. Heistä lähes 60 prosenttia pitää 7–10 miljardin hintalappua sopivana. Hallituspuolueista SDP:n ja vihreiden kannattajat ovat vasemmistoliittolaisten lisäksi huomattavan kriittisiä hävittäjien hintalapun suhteen.

Kokoomuslaisten enemmistö tukee hallituksen hävittäjäbudjettia, mutta joka kymmenes kokoomuslainen haluaisi käyttää vielä enemmän rahaa uusiin hävittäjäkoneisiin. Intoa käyttää enemmän rahaa hävittäjiin löytyy myös perussuomalaisten kannattajilta."
 

Protheon_93

Kenraali
Naisten lisäksi myös nuoret ja maaseutumaisissa kunnissa asuvat suhtautuvat kriittisimmin hävittäjien hintaan.
Ovatko nuoret jo niin kovaa vieraantuneet lähihistoriasta, että eivät enää ymmärrä kunnolla kuinka tärkeä pelote Venäjää vastaan Suomen hävittäjät ovat?
 

yrjö

Ylipäällikkö
Tuon kyselyn mukaan näyttäisivät olevan - kuten maalaisetkin.
 

fyysikko

Kapteeni
Naisten lisäksi myös nuoret ja maaseutumaisissa kunnissa asuvat suhtautuvat kriittisimmin hävittäjien hintaan.
Puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) asemaa helpottanee tieto, että voimakkaimman tuen hallituksen kaavailema hävittäjäkauppa saa keskustan äänestäjiltä. Heistä lähes 60 prosenttia pitää 7–10 miljardin hintalappua sopivana.
Maaseudun äänestäjäkunnasta kaiketi edelleen enemmistö on keskustan kannattajia, vai olenko väärässä?
Eli heistä enemmistö tukee artikkelin mukaan HX-hankintaa sen hintaisena kuin hanketta viedään eteenpäin.
Maaseutumainen kunta ei siis tarkoita maaseutua, eikä varsinkaan maalaisia. Vaan ehkäpä omakotitaloissa haja-asutusalueella asuvia joiden ammatti ei liity mitenkään maatalouteen.
 
Viimeksi muokattu:

yrjö

Ylipäällikkö
Maaseudun äänestäjäkunnasta kaiketi edelleen enemmistö on keskustan kannattajia, vai olenko väärässä?

Tilastokeskuksen vaalikarttapalvelu osoittaa yleisesti tiedetyn totuuden: maaseudun kunnissa Keskusta on suurin puolue. Suurin puolue ei tarkoita enemmistöä maaseudulla asuvista ja keskustaa kannatetaan myös kaupungeissa. Saatat olla mahdollisesti väärässä: onko keskustan kannatus maaseudulla suurempaa kuin muiden puolueiden kannatus yhteensä?

e: tarkastin asian samasta tilastokeskuksen karttapalvelusta: Keskustan eduskuntavaaliehdokkaita äänestäneitä oli enemmistö 11 kunnassa: Toholampi, Puumala, Merijärvi, Ranua, Reisjärvi, Kyyjärvi, Posio, Reisjärvi, Kivijärvi, Kinnula, Sievi ja Pudasjärvi. Muissa kunnissa enemmistö äänesti muita kuin Keskustan eduskuntavaaliehdokkaita.

Olet siis väärässä. Keskustan äänestäjäkunta ei siis ole maaseudun asukkaiden äänestäjien enemmistö, siis enemmän kuin puolet. Keskusta on vaan yksinkertaisesti suosituin puolue, mutta vähemmän kuin puolet äänestäjistä.

Eli heistä enemmistö tukee artikkelin mukaan HX-hankintaa sen hintaisena kuin hanketta viedään eteenpäin.
Maaseutumainen kunta ei siis tarkoita maaseutua, eikä varsinkaan maalaisia. Vaan ehkäpä omakotitaloissa haja-asutusalueella asuvia joiden ammatti ei liity mitenkään maatalouteen.
Tilastokeskuksen määritelmän mukaan maaseutumainen kunta tarkoittaa samaa kuin maaseutu. Jos asuinkuntansa perusteella sanaa maalaiset voi joistakin henkilöistä käyttää, niin maaseutumaisissa kunnissa asuvat on se joukko.


"Tilastokeskus on ottanut käyttöön tilastollisen kuntaryhmityksen vuodesta 1989 lähtien. Luokitus erottelee kuntia kaupunkimaisuuden ja maaseutumaisuuden mukaan . Kuntaryhmityksessä kunnat ryhmitellään taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kolmeen luokkaan: kaupunkimaiset kunnat, taajaan asutut kunnat, maaseutumaiset kunnat.

  • Kaupunkimaisiin kuntiin luetaan ne kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.
  • Taajaan asuttuja kuntia ovat puolestaan ne kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 000, mutta alle 15 000.
  • Maaseutumaisiin kuntiin kuuluvat ne kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000 sekä ne kunnat joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000."
 
Viimeksi muokattu:

fyysikko

Kapteeni
Tilastokeskuksen määritelmän mukaan maaseutumainen kunta tarkoittaa samaa kuin maaseutu.

"Tilastokeskus on ottanut käyttöön tilastollisen kuntaryhmityksen vuodesta 1989 lähtien. Luokitus erottelee kuntia kaupunkimaisuuden ja maaseutumaisuuden mukaan .
  • Maaseutumaisiin kuntiin kuuluvat ne kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000 sekä ne kunnat joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000."
Asia selvä.
Eli olin oikeassa siinä että artikkelin ilmaisulla tarkoitettiin haja-asutusalueilla omakotitaloissa asuvaa väestöä, vaikkei kukaan heistä harjoittaisi maataloutta.
Minä taas tarkoitin sanalla maaseutu jotain aivan muuta kuin tilastokeskus lainaamasi mukaan, eli aluetta jolla harjoitetaan maataloutta, ja maaseutuväestöllä niitä jotka maataloutta harjoittavat taikka jotka asuvat edellisten kanssa samassa taloudessa. Tämä poikkeaa lainaamasi perusteella selvästi tilastokeskuksen käyttämistä määritelmistä.
Tiedossa ei edelleenkään varmuudella ole mitä artikkelin toimittaja käyttämillään ilmaisuilla tarkoitti. Vastoin parempaa tietoa oletan kuitenkin edelleen ettei mikään viitannut siihen, että juuri maatalouden harjoittajat olisivat suhtautuneet HX-budjetin kokoon kielteisesti ja kannattaisivat sen pienentämistä enemmän kuin muutkaan elinkeinoryhmät, vaan ehkäpä pikemminkin päinvastoin, koska niin monet heistä ovat käsittääkseni keskustan kannattajia, jossa HX-hankkeenkannatus esitetyllä budjetilla oli puolueista suurinta. Oletan lisäksi vaikkei siitä artikkelissa mitään mainintaa ollutkaan, että haja-asutusalueilla HX-hankkeen pienentämistä kannattavat ovat niitä ihan samoja puoluekantoja kannattavia, kuin samaa haluavat kaupingissa asuvatkin.
 

fyysikko

Kapteeni
Olet siis väärässä. Keskustan äänestäjäkunta ei siis ole maaseudun asukkaiden äänestäjien enemmistö, siis enemmän kuin puolet. Keskusta on vaan yksinkertaisesti suosituin puolue, mutta vähemmän kuin puolet äänestäjistä.
Ehkä olen, ehkä en ole. Se kun riippuu onko tilastokeskuksen tulkinta ainoa mahdollinen kyseisille käsitteille, joita käytin. Kielitoimisto on yleensä ollut sangen salliva ottaessaan tuollaisiin kysymyksiin kantaa. Väärässä oleminen kun edellyttäisi että käytin kyseistä ilmaisua väärin, enkä vain toisin kuin tilastokeskus.
Mutta hyvä jos asia tuosta tuli selväksi kaikille muillekin, siis sekä miten asia on, että mitä itsekukin oletti ja sanomisillaan tarkoitti.
 

yrjö

Ylipäällikkö
En aio sen tästä enempää saivarrella. Sanavalinnasta päätellen on mielestäni ilmeistä, että alkuperäisen uutisen tarkoittama maaseutumainen kunta olisi sama kuin Tilastokeskuksen käyttämä määritelmä.

"Keskustaa aikoo äänestää 64,5 prosenttia viljelijöistä, kun vuonna 2015 luki oli 84,6 prosenttia vastaavassa tutkimuksessa."

Muistan kuulleeni radion asiaohjelmasta joku vuosi sitten, että Keskustan äänestäjistä alkutuotannosta elantonsa saa kaikkiaan noin kolme prosenttia.

e: eli tämä on sikäli merkityksellistä, että varsinaisia maanviljelijöitä ei äänestäjissä niin paljoa ole. Mikä on loogista, koska eihän heitä ole ylipäätään paljoa enää. Tietty voi olettaa, että heidän lähipiirinsä äänestää näillä motiiveilla Keskustaa. Ja siis itsehän pidän maanviljelijöistä ja muista farmareista todella paljon, arvostan myös heidän työtään tavattoman korkealle. Heidän keskustalaisuudestaan huolimatta! Sanottakoon se tässä. Minulle politiikka on vain politiikkaa ja identiteettini ei ole siitä kiinni. Siis paljoa. Keskustasta en pidä, syy löytyy puolueen ulkopoliittista linjauksista ja yleisestä kepuloinnista.
 
Viimeksi muokattu:

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Kun meidän tapauksessa päätehtävässä on kyse oman alueen puolustamisesta, miehittämätön alus pitkällä toiminta-ajalla voi hyvinkin olla fiksu veto ISR-käyttöön. Ei tarvinne olla edes mikään maailmanluokan vehje, kunhan kykenee nostamaan sensorit ilmaan ja pitämään siellä. Koska hävittäjäkalustoa on lukumääräisesti vähän, sen pitäminen jatkuvasti ilmassa sensorien käyttöä varten tulee todella kalliiksi. Hävittäjän suunniteltu toiminta-aika on joka tapauksessa niin lyhyt, että ei ole paljoa väliä onko se puolitoista vai kolme tuntia kerrallaan; päivittäishuoltosyklit ja lepoajat tulee vastaan, ja oletetulla vihollisella on aikaa ja voimavaroja väsyttämiseen.

Siksi kääntöaika ja päivittäishuoltojen yksinkertaisuus on meillä tärkeä, uskoakseni. Ohjusten kiinnittäminen valmiisiin kiskoihin ja laukaisimiin on luultavasti melko nopea operaatio, ehkä jopa F-35:n sisäisissä kuiluissa jos telineitä ei tarvitse vaihtaa tyypistä toiseen. Asekuormauksella ei ole mitään yhteyttä partio- ja torjuntalentoihin taistelukosketusta odoteltaessa, koska uudelleenlatausta tarvitaan tietysti vain kiireellisessä tilanteessa, jossa edelliset ohjukset on jo laukaistu. Partio- ja torjuntalentokykyyn vaikuttaa tankkausnopeuden ja toiminta-ajan välinen suhde. Suomessa, jos varakenttiä saadaan tarpeeksi varustettua, nopea käynti ketterällä koneella maatankauksessa voi olla kannattavaa pitkään ja raskasliikkeiseen toiminta-aikaan verrattuna.

Minun kuvitelmissani yksi raskas pari, tai jopa yksi kone, partioi ehkä ilmassa raskaalla polttoainelastilla ja loput odottavat maassa kevyellä varustuksella lähikentillä. Jos aktiivinen alue on koko Suomi, partioijia tarvitsee olla 2-4 eri puolilla maata. Jos lukumäärää tarvitaan, maassa olevat koneet ponkaisevat ilmaan nopeina ja ketterinä, ja tilanteen osoituttua turhaksi palaavat nopeasti kentälle tankkaamaan ja odottamaan seuraavaa hälytystä. Sitten jos iso melu tulee, kaikkien koneiden on pottoainekuormastaan riippumatta kyettävä laskeutumaan nopeasti hakemaan seuraavia ohjuksia, jos maaleja on paljon, ja sillä aikaa toisten koneiden on oltava jo matkalla paikkaamaan. Tässä vaikuttaa joka tapauksessa se, montako erillistä lentoa (tai yhtämittaista lentotuntia, sama se!) on mahdollista suorittaa ennenkuin kone ja pilotti tarvitsee päivähuollon. Yksi hot refuel sujuu kaikilta vartissa kerran tai pari.

Mitä ohjusten määrään tulee, kaikkien HX-ehdokkaiden "järkevä" ja kohtuullisen ketterä ilmataistelukuorma on luokassa 3-6 BVRAAM ja 0-2-4 SRAAM. Jos siis ei haluta menettää ko. koneen toivottuja/tarpeellisia ominaisuuksia.

Tuosta em. gradusta on hyvä huomioida, että kaikki ulkomaiset lähteet Sun Tzu:ta lukuunottamatta ovat JSF-kumppanivaltioista. Lähdeaineisto vaikuttaa havaintoihin myöskin tieteellisessä tutkimuksessa. (en kahlannut lähdeluettelon kotimaisia julkaisuja läpi, niissä voi toki olla myös originaalia tutkimustyötä paikallisine tutkimushavaintoineen) Mutta hyvää luettavaa toki. (y)

Haluaisin huomauttaa, että voimankäyttöä on tarkoitus säännöstellä ajallisesti ja paikallisesti. Joka puolustaa kaikkea, ei puolusta mitään. Kyky täyttää tankki ja lastata uudet ohjukset mahdollisimman nopeasti ei luultavasti ole kovinkaan keskeinen HX-hankkeessa.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Miksi ei olisi?
Kuinka monta kertaa tuo on tapahtunut maailmanhistoriassa? Ohjukset ammuttu, polttoaine loppu ja toiseen lähtöön. Kolmanteen. Neljänteen. Viidenteen.

Never. It's never happened.

Pikemminkin sotakokemukset Persianlahdelta eteenpäin osoittavat, että ohjusten osumatodennäköisyys on suhteellisen hyvä. Ei ole kyse mistään Vietnamin aikaisista rynnäkkökiväärin luodeista, joista osui yksi miljoonasta (tai sitä luokkaa).

Toisekseen, resursseja uudelleentäyttöön on hyvin rajallisesti. Montako AMRAAM-ohjusta Suomi on ostanut? Alle 750? Montako on valmistettu koko maailmassa ja montako niiden laukaisemiseen kykeneviä hävittäjiä on valmistettu (edes F-15, F-16 ja F/A-18 yhteenlaskettuna)?

Jep jep. Ohjuksia käytetään harkitusti ja rajallisissa määrin, niitä ei ammuta kuin rynkyn patruunoita.
 

tutka

Kapteeni
Kyse on tietysti ennen kaikkea siitä, mitä vihollinen kulloinkin aikoo. Jos se haluaa tarjota puolustajalle taktisen etulyöntiaseman ja sitä kautta strategista etua, se hiippailee pienin joukoin, jotka se altistaa päättäväiselle torjunnalle. Jos sen tyyliin kuuluu saapuminen torvet soiden, se tulee isolla joukolla ja saturoi ilmatilan lukumääräisellä ylivoimalla. Tällöin torjunta vaatii enimmät resurssit liikkeelle, ja yksikin hyökkääjän onnistuminen voidaan tulkita voitoksi. Jos onnistunut kohde oli todellinen arvokas maali, niin siltä voi tuntua täällä kotirintamallakin helposti.

En yhtään ihmettelisi, jos harmaassa vaiheessa kerta toisensa jälkeen rajan takaisessa ilmatilannekuvassa näkyisi esim viisikymmentä maalia liikkeellä kerta toisensa jälkeen, tulossa suurella nopeudella kohti rajaa ja sitten viime hetkellä kääntyen. Tätä niin kauan kuin vihollinen kykenee saamaan koneitaan ilmaan, ja luottamus siihen että heidän lukumääränsä voittaa meidän lukumäärän. Kun ei tarvi onnistua, tarvii vain herättää liikkeelle. Sitten kun vaste ei ole enää tarpeeksi vahva, tullaankin yhtenä päivänä rajan yli.

Edellisen kerran, kun koko alueen suvereniteettia ei puolustettu tiukasti, alumiininkiiltäviä punatähtiä nähtiin kai Rissalassa asti.

Totta kai sitten, kun harmaasta siirrytään sotatilaan, prioriteetit muuttuvat ja voidaan siirtyä täyteen sotataktiikkaan.
 
Viimeksi muokattu:

The Prowler

Korpraali
BAN
Maaseudulla ymmärretään enemmän Suomen taloustilannetta, koska siellä vallitsee suurtyöttömyys maatalouden romahdettua parivuosikymmentä sitten. Siksi heistä tuntuu järjettömältä tuhlata verovaroja joihinkin hävittäjiin joita tippuu tuon tuosta, liekö kännissä lentäneet? Järkevintä olisi lakkauttaa ilmavoimat kokonaan ja hankkia tilalle muutama it-järjestelmä.
 

gekados

Kersantti
Kuinka monta kertaa tuo on tapahtunut maailmanhistoriassa? Ohjukset ammuttu, polttoaine loppu ja toiseen lähtöön. Kolmanteen. Neljänteen. Viidenteen.

Never. It's never happened.

Pikemminkin sotakokemukset Persianlahdelta eteenpäin osoittavat, että ohjusten osumatodennäköisyys on suhteellisen hyvä. Ei ole kyse mistään Vietnamin aikaisista rynnäkkökiväärin luodeista, joista osui yksi miljoonasta (tai sitä luokkaa).

Toisekseen, resursseja uudelleentäyttöön on hyvin rajallisesti. Montako AMRAAM-ohjusta Suomi on ostanut? Alle 750? Montako on valmistettu koko maailmassa ja montako niiden laukaisemiseen kykeneviä hävittäjiä on valmistettu (edes F-15, F-16 ja F/A-18 yhteenlaskettuna)?

Jep jep. Ohjuksia käytetään harkitusti ja rajallisissa määrin, niitä ei ammuta kuin rynkyn patruunoita.
Ai että kuinka monta kertaa koneet ovat lentäneet useamman kuin yhden lentosuoritteen sodassa? Aika monta.

Kuinka monta kertaa on käyty sellaista konfliktia, johon Suomen ilmavoimat varautuvat? Koska sellaista ei ole tapahtunut, siihen on turha varautua?

Ehkä meillä HX-hankinnassa painotetaan turhaan operointia maantiekentiltä ja esim. moottorinvaihtoa kyseisessä olosuhteissa, joka on erikseen mainittu olevan yksi arviointikriteeri?

Ohjuksia meillä on tietysti rajattu määrä, vaikkakin reservi on varsin hyvä moniin muuhun maahan verrattuna, mutta aika selvää on että konfliktitilanteessa luotetaan siihen että varantoja pystytään täydentämään.

Persianlahden sodassa Sparrowin Pk oli 36%. AMRAAMin Pk koko käyttöuran ajalta on 76%, käytännössä kaikki sen käytöt ovat olleet alivoimaista vihollista vastaan jolla ei ole ollut ajanmukaisia puolustuskeinoja.

Mikä on AMRAAMin ohjuksen osumatodennäköisyys peer-to-peer vastustajan ollessa kyseessä? Kuinka monta ohjusta siinä käytetään? Taannoinen Radio Kipinän jakso antaa joitain vastauksia suomalaisesta näkökulmasta.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Ai että kuinka monta kertaa koneet ovat lentäneet useamman kuin yhden lentosuoritteen sodassa? Aika monta.
Älä vääristele. Kirjoitin tankkauksesta ja ohjusaseistuksen täydentämisestä.

Kuinka monta kertaa on käyty sellaista konfliktia, johon Suomen ilmavoimat varautuvat? Koska sellaista ei ole tapahtunut, siihen on turha varautua?
Välimeren pohjukasta sellaisia löytyy useita. Pieni maa joutuu selvästi voimakkaampien ympärysvaltojen hyökkäyksen kohteeksi.

Ehkä meillä HX-hankinnassa painotetaan turhaan operointia maantiekentiltä ja esim. moottorinvaihtoa kyseisessä olosuhteissa, joka on erikseen mainittu olevan yksi arviointikriteeri?
Yksi arviointikriteeri? Tuhannen muun joukossa?

Sillä onkin iso merkitys. Jepjep.

Ohjuksia meillä on tietysti rajattu määrä, vaikkakin reservi on varsin hyvä moniin muuhun maahan verrattuna, mutta aika selvää on että konfliktitilanteessa luotetaan siihen että varantoja pystytään täydentämään.
Hurskaat toiveet ovat aina jääneet kaltaiselleni ateistille kovin epäselviksi.

Mietitäänpä hetki, mitä konearmadaa vastaan esimerkiksi Yhdysvallat varautuu tai on varautunut taistelemaan. Pahan akseli. Venäjä. Kiina. Neuvostoliitto.

Sitten siihen väliin tulee pieni Suomi, joka kertoo tarvitsevansa muutaman tuhat ohjusta jo ennestään runsaslukuistensa ohelle. Mihin se tarve pohjautuu? Jos tarve on olemassa, miten ne muut osapuolet ovat suunnitelleet sotivansa sotansa?

Persianlahden sodassa Sparrowin Pk oli 36%. AMRAAMin Pk koko käyttöuran ajalta on 76%, käytännössä kaikki sen käytöt ovat olleet alivoimaista vihollista vastaan jolla ei ole ollut ajanmukaisia puolustuskeinoja.
Tämäkö ei päde Suomen kohdalla? Venäjän päivitetyt MiG-29:t ja Su-27:t ovat Hornetin veroisia?

Ehkä ei kuitenkaan...

Mikä on AMRAAMin ohjuksen osumatodennäköisyys peer-to-peer vastustajan ollessa kyseessä? Kuinka monta ohjusta siinä käytetään? Taannoinen Radio Kipinän jakso antaa joitain vastauksia suomalaisesta näkökulmasta.
Venäjä on Suomeen nähden vertainen lähinnä lukumääräisesti.

Propaganda-radiot kannattaa jättää omaan arvoonsa. Niistä ei tule mitään totuudenmukaista, joka ei olisi pääteltävissä maalaisjärjellä.
 
Top