Kun meidän tapauksessa päätehtävässä on kyse oman alueen puolustamisesta, miehittämätön alus pitkällä toiminta-ajalla voi hyvinkin olla fiksu veto ISR-käyttöön. Ei tarvinne olla edes mikään maailmanluokan vehje, kunhan kykenee nostamaan sensorit ilmaan ja pitämään siellä. Koska hävittäjäkalustoa on lukumääräisesti vähän, sen pitäminen jatkuvasti ilmassa sensorien käyttöä varten tulee todella kalliiksi. Hävittäjän suunniteltu toiminta-aika on joka tapauksessa niin lyhyt, että ei ole paljoa väliä onko se puolitoista vai kolme tuntia kerrallaan; päivittäishuoltosyklit ja lepoajat tulee vastaan, ja oletetulla vihollisella on aikaa ja voimavaroja väsyttämiseen.
Siksi kääntöaika ja päivittäishuoltojen yksinkertaisuus on meillä tärkeä, uskoakseni. Ohjusten kiinnittäminen valmiisiin kiskoihin ja laukaisimiin on luultavasti melko nopea operaatio, ehkä jopa F-35:n sisäisissä kuiluissa jos telineitä ei tarvitse vaihtaa tyypistä toiseen. Asekuormauksella ei ole mitään yhteyttä partio- ja torjuntalentoihin taistelukosketusta odoteltaessa, koska uudelleenlatausta tarvitaan tietysti vain kiireellisessä tilanteessa, jossa edelliset ohjukset on jo laukaistu. Partio- ja torjuntalentokykyyn vaikuttaa tankkausnopeuden ja toiminta-ajan välinen suhde. Suomessa, jos varakenttiä saadaan tarpeeksi varustettua, nopea käynti ketterällä koneella maatankauksessa voi olla kannattavaa pitkään ja raskasliikkeiseen toiminta-aikaan verrattuna.
Minun kuvitelmissani yksi raskas pari, tai jopa yksi kone, partioi ehkä ilmassa raskaalla polttoainelastilla ja loput odottavat maassa kevyellä varustuksella lähikentillä. Jos aktiivinen alue on koko Suomi, partioijia tarvitsee olla 2-4 eri puolilla maata. Jos lukumäärää tarvitaan, maassa olevat koneet ponkaisevat ilmaan nopeina ja ketterinä, ja tilanteen osoituttua turhaksi palaavat nopeasti kentälle tankkaamaan ja odottamaan seuraavaa hälytystä. Sitten jos iso melu tulee, kaikkien koneiden on pottoainekuormastaan riippumatta kyettävä laskeutumaan nopeasti hakemaan seuraavia ohjuksia, jos maaleja on paljon, ja sillä aikaa toisten koneiden on oltava jo matkalla paikkaamaan. Tässä vaikuttaa joka tapauksessa se, montako erillistä lentoa (tai yhtämittaista lentotuntia, sama se!) on mahdollista suorittaa ennenkuin kone ja pilotti tarvitsee päivähuollon. Yksi hot refuel sujuu kaikilta vartissa kerran tai pari.
Mitä ohjusten määrään tulee, kaikkien HX-ehdokkaiden "järkevä" ja kohtuullisen ketterä ilmataistelukuorma on luokassa 3-6 BVRAAM ja 0-2-4 SRAAM. Jos siis ei haluta menettää ko. koneen toivottuja/tarpeellisia ominaisuuksia.
Tuosta em. gradusta on hyvä huomioida, että kaikki ulkomaiset lähteet Sun Tzu:ta lukuunottamatta ovat JSF-kumppanivaltioista. Lähdeaineisto vaikuttaa havaintoihin myöskin tieteellisessä tutkimuksessa. (en kahlannut lähdeluettelon kotimaisia julkaisuja läpi, niissä voi toki olla myös originaalia tutkimustyötä paikallisine tutkimushavaintoineen) Mutta hyvää luettavaa toki.
Viimeksi muokattu:
