Ilmavoimien tulevaisuus

[Einomies1]

How stealthy does the PAK-FA need to be to defeat US legacy fighters? A radar cross section of only -20 dBSM would deny early Beyond Visual Range (BVR) missile shots using the AIM-120C/D AMRAAM to all current and planned US fighters. Doing any better, like -30 dBSM or -40 dBSM, simply increases the level of difficulty in prosecuting long range missile attacks. The consequence of this is that missile combat will be compressed into shorter distances and shorter timelines, putting a premium on the stealth, supersonic persistence and close combat agility of US fighters. A larger portion of engagements will be at visual range, and most BVR engagements will end up taking place inside 30 nautical miles.

Jäi epäselväksi että mistä tämä on lainattu? Siis tuossahan väitetään AIM-120 (+ muut nykyaikaiset ohjukset) ohjuksesta jotain aivan muuta kuin miten se todellisuudessa toimii!

AIM-120 ei tarvitse tutkalukitusta tai välttämättä edes tutka-havaintoa maalista. Sille riittää inertia-järjestelmään syötetty tieto maalin summittaisesta paikasta, nopeudesta, korkeudesta ym.
Ohjus EI toimi ns. aktiivisena kuten aikaisempien sukupolvien "tyhmät" ohjukset, vaan tiedot voidaan syöttää ohjukselle vaikka lämpötähtäimestä (katso esim. NASAMS II ja F-35).

Jos maali on kaukana, ohjus laukaistaan maalia kohden täysin passiivisena (=ei lähetä mitään signaalia) ja ohjuksen lentorataa voidaan päivittää eri sensoreista tulevilla tiedoilla maalin liikkeistä. Vasta kun ohjus on päässyt lähi-etäisyydelle se käynnistää tutkansa ja aloittaa aktiivisen maalinhaun jolloin maalille jää mahdollisimman vähän aikaa reagoida.

Kuten jo mainittu, ohjus voi hakeutua myös häirinnän lähteeseen, jos sitä yritetään. Ohjus voidaan laukaista esim. siipikoneesta, toisen hävittäjän mitattessa tutkalla (ei tarvitse lukitusta) tai maa-aseman tutka-operaattorin ohjauksen avulla jolloin laukaiseva kone on passiivinen eikä paljasta itseään niin helposti käyttämällä tutkaansa. Jos maali on laukaisupaikkaa lähellä, ohjus käynnistää tutkahaun heti ja aloittaa hyökkäyksen.

Tuossa Mackenzien jutussa jonka Hejsan pisti linkkinä, hekumoitiin PAK-FAn ylivoimaisuudella mm. koon ja tutkien osalta.
Kuten tiedetään mitä suurempi kappale sitä suurempi maali.
En usko PAK-FAn olevan ainakaan parempi F-35:n nähden Stealth-kyvyssä joten PAK-FAn etu kookkaana, ase- ja polttoaineen kantokyvyssä on myös sen heikkous havaittavuudessa. Jos PAK-FAlla on joka suuntaan katsovia tutkia, niin havaintokyky lisääntyy, mutta samalla myös itse kone havaitaan helpommin koneen lähettämistä signaaleista. F-35 hoitaa ehkä saman passiivisilla kameroillaan joita on 9 kpl ympäri konetta ja joiden suorituskyky (ip, erottelukyky yms.) on tuntematon, mutta tuskin ne turistiluokkaa ovat.

Häivekoneiden suunnittelussa USAlla on varmasti vuosien etumatka, koska heillä on ollut jo lähes 20 vuotta sitten II sukupolven häivepommittaja ja tutkimusta on tehty 60-luvulta lähtien (mm. Tacit Blue). Venäläisten häivekoneet on melkolailla vähissä ja käytännön kokemus konetyypeistä ja sotien läksyistä heikkoa.

No, odotan mielenkiinnolla Suomen Sotilas-lehden seuraavaa numeroa jossa esitellään PAK-FA (Venäjän ilmavoimien ylpeys).

 

[JOKO]

Teräsmiehen laittama F-35 dokumentti. Katoin sen eilen ehtoolla, joten muistikuvilla mennään.

http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=665


Antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Koneen suuri siipikuormitus tekee koneesta kömpelön. Ei onnistu kaartotaistelu, eikä ohjusten väistäminen. Ohjusten väistäminen onnistuu haastateltavan mukaan helposti, kunhan kone on ketterä ja ohjuksesta saadaan varoitus. Häiveominaisuuksien vaatima pullea profiili aiheuttaa vastusta. Huono ominaisuus sekin.

Kone on osumille arka. Haastateltava taisi käyttää ilmaisua: "Bensalla ympäröity puhalluslamppu." tai jotain... Suojauksesta on jouduttu tinkimään entisestään, jotta painoa on saatu pudotettua.

Haastateltava ei juuri perusta BWR taistelusta. Teknisesti on jo onnistunut pitkään, mutta on mahdotonta tunnistaa varmasti ammuttava kohde. Ilmataistelun nopeasti muuttuvissa tilanteissa on pakko mennä lähelle, jotta voi omin silmin erottaa omat vihollisista. Kaikki tekniset tunnistusjärjestelmät ovat harhautettavissa.

Koneen ylläpitokulut ovat kohtuuttoman korkeat häivepinnoitteesta johtuen. Se tarkoittaa lentäjillä vähäistä määrää lentotunteja ja sen seurauksena heikkoa osaamista. Haastateltava piti lentäjien taitoja kaikkein tärkeimpänä asiana. Käyttökuluiltaan kalliilla koneilla osaamista ei koskaan saavuteta. Sanoi F-22 pilottien lentävän vain 10-12 tuntia ilmataisteluharjoituksia vuodessa!

Häiveominaisuudet suojaavat ainoastaan, kun tutka ja sen vastaanotin ovat samalla suunnalla. Kunnollista vihollista vastaan sodittaessa näin ei ole. Tutkia on joka puolella. Kone havaitaan.

Kone on epäonnistunut liian monen kopromissin seurauksena. On pyritty tekemään yksi kone, joka sopii kaikkiin tehtäviin. Lopputuloksena kolme erilaista konetta, joista yksikään ei sovi mihinkään tehtävään. Koneissa oli yhteisiä palikoita muistaakseni 35%. Sekin riittää pilaamaan koneiden ominaisuudet.

 

[peelo]

Monet asiat tuossa videolla pitävät joiltain osin varmasti paikkaansa, mutta en oikein usko että tilanne noin huono olisi. Tekniikkaan ei 100% voi luottaa mutta kun tiedostaa puutteet niin järjestelmiä pystytään hyödyntämään. Videossa hehkutettiin A-10 ja jokainen voi miettiä A-10 ominaisuuksia esim ilmataistelussa eli jos pitää valita A-10 ja JSFn välillä niin valinta ei kovin vaikea ole.

 

[SJ]

Monet asiat tuossa videolla pitävät joiltain osin varmasti paikkaansa, mutta en oikein usko että tilanne noin huono olisi. Tekniikkaan ei 100% voi luottaa mutta kun tiedostaa puutteet niin järjestelmiä pystytään hyödyntämään. Videossa hehkutettiin A-10 ja jokainen voi miettiä A-10 ominaisuuksia esim ilmataistelussa eli jos pitää valita A-10 ja JSFn välillä niin valinta ei kovin vaikea ole.

En ole katsonut tuota filmiä, mutta oletan sen ottavan kantaa ideaan jonka mukaan JSF:n olisi tarkoitus korvata A-10:t? Siis A-10 ei varmana ole hyvä ilmataistelussa ja se pärjää varmasti vain hekoille, joskin hekoillakin voi olla omat ideansa, etenkin jos ne on aseistettu IP ohjuksin. Tästä huolimatta A-10:n tiedetään ampuneen alas F22:n harjoitustappelussa tykillään. JSF taas ei sovellu ollenkaan tehtäviin joihin A-10 suunniteltiin ja missä se toimii nykypäivänä (nämä tehtävät eivät ole aivan samat nykyään, tekniikka kehittyy näes), mutta A-10 alkaa vanheta ja aikanaan se on sekin korvattava jollakin. Lienee loogista, että jenkit, kuten kaikki muutkin pyrkivät karsimaan konetyyppien kirjoa ihan kustannus syistä.

 

[baikal]

Teräsmiehen laittama F-35 dokumentti. Katoin sen eilen ehtoolla, joten muistikuvilla mennään.

http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=665


Antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Koneen suuri siipikuormitus tekee koneesta kömpelön. Ei onnistu kaartotaistelu, eikä ohjusten väistäminen. Ohjusten väistäminen onnistuu haastateltavan mukaan helposti, kunhan kone on ketterä ja ohjuksesta saadaan varoitus. Häiveominaisuuksien vaatima pullea profiili aiheuttaa vastusta. Huono ominaisuus sekin.

Kone on osumille arka. Haastateltava taisi käyttää ilmaisua: "Bensalla ympäröity puhalluslamppu." tai jotain... Suojauksesta on jouduttu tinkimään entisestään, jotta painoa on saatu pudotettua.

Haastateltava ei juuri perusta BWR taistelusta. Teknisesti on jo onnistunut pitkään, mutta on mahdotonta tunnistaa varmasti ammuttava kohde. Ilmataistelun nopeasti muuttuvissa tilanteissa on pakko mennä lähelle, jotta voi omin silmin erottaa omat vihollisista. Kaikki tekniset tunnistusjärjestelmät ovat harhautettavissa.

Koneen ylläpitokulut ovat kohtuuttoman korkeat häivepinnoitteesta johtuen. Se tarkoittaa lentäjillä vähäistä määrää lentotunteja ja sen seurauksena heikkoa osaamista. Haastateltava piti lentäjien taitoja kaikkein tärkeimpänä asiana. Käyttökuluiltaan kalliilla koneilla osaamista ei koskaan saavuteta. Sanoi F-22 pilottien lentävän vain 10-12 tuntia ilmataisteluharjoituksia vuodessa!

Häiveominaisuudet suojaavat ainoastaan, kun tutka ja sen vastaanotin ovat samalla suunnalla. Kunnollista vihollista vastaan sodittaessa näin ei ole. Tutkia on joka puolella. Kone havaitaan.

Kone on epäonnistunut liian monen kopromissin seurauksena. On pyritty tekemään yksi kone, joka sopii kaikkiin tehtäviin. Lopputuloksena kolme erilaista konetta, joista yksikään ei sovi mihinkään tehtävään. Koneissa oli yhteisiä palikoita muistaakseni 35%. Sekin riittää pilaamaan koneiden ominaisuudet.

Vahvisti käsitystäni, jonka mukaan suurin osa mainoslegendoista on täyttä hevonpaskaa. On helppo hankkia karriääriä vehkeilleen, kun vastustajalta puuttuu ilmapuolustus tai se on kovin kehno. Suomen Sotilaan edellisen numeron hävittäjäsukupolvista kertova juttu oli myös hyvä.

F35 ollee kuitenkin seuraava lentokone, jonka Ilmavoimat hankkii, aivan riippumatta siitä, minkä tason kalu se on tai mitkä ovat sen elinkaarikustannukset. Ja hinta jatkaa silti nousemistaan....."kauas pilvet karkaavat"...saavat lentokadetit laulaa simulaattorissaan, kun lentotunteja on 11 kpl vuodessa.

 

[JOKO]

Monet asiat tuossa videolla pitävät joiltain osin varmasti paikkaansa, mutta en oikein usko että tilanne noin huono olisi. Tekniikkaan ei 100% voi luottaa mutta kun tiedostaa puutteet niin järjestelmiä pystytään hyödyntämään. Videossa hehkutettiin A-10 ja jokainen voi miettiä A-10 ominaisuuksia esim ilmataistelussa eli jos pitää valita A-10 ja JSFn välillä niin valinta ei kovin vaikea ole.

En ole katsonut tuota filmiä, mutta oletan sen ottavan kantaa ideaan jonka mukaan JSF:n olisi tarkoitus korvata A-10:t? Siis A-10 ei varmana ole hyvä ilmataistelussa ja se pärjää varmasti vain hekoille, joskin hekoillakin voi olla omat ideansa, etenkin jos ne on aseistettu IP ohjuksin. Tästä huolimatta A-10:n tiedetään ampuneen alas F22:n harjoitustappelussa tykillään. JSF taas ei sovellu ollenkaan tehtäviin joihin A-10 suunniteltiin ja missä se toimii nykypäivänä (nämä tehtävät eivät ole aivan samat nykyään, tekniikka kehittyy näes), mutta A-10 alkaa vanheta ja aikanaan se on sekin korvattava jollakin. Lienee loogista, että jenkit, kuten kaikki muutkin pyrkivät karsimaan konetyyppien kirjoa ihan kustannus syistä.

Siinä verrattiin F-35 ja A-10 koneita toisiinsa. Vanhassa vara parempi ja perustelut olivat: A-10 kestää tulitusta, pysyy ilmassa pahasti vaurioituneena, kykenee lentämään riittävän hiljaa ja pystyy polttoaineen puolesta pysyttelemään riittävän kauan taistelukentällä. F-35 ei kuulemma kestä piekkarin osumaa.

F-16 hävittäjään verrattuna ongelmana pidettiin ketteryyttä ja hintaa. Haastateltava katsoi valtaosan F-35:n hyödyllisistä hilavitkuttimista olevan asennettavissa vanhempiin koneisiin. Lopputuloksena olisi parempi hävittäjä ja kulut olisivat kohtuulliset. F-35 konetta haastateltava vertasi Vietnamin sodan aikaiseen F-105 koneeseen, jotka ammuttiin helposti alas, koska ketteryyttä puuttui. Siipikuormitus oli sama, kuin tulevalla F-35 koneella. F-35 on kallis hankkia ja kallis ylläpitää. Lentäjät tulevat olemaan tämän seurauksena huonommin koulutettuja, kuin edellisen sukupolven lentäjät. Sanoi Vietnamin sodan aikana lentäjien saaneet harjoitella kolme kertaa nykyisiä F-22 pilotteja enemmän.

Pommikoneeksi haastateltavat pitivät F-35 konetta liian kalliina suhteessa pommikuormaan. Kaksi isoa pommia ja neljä pienempää.

 

[Einomies1]

Teräsmiehen laittama F-35 dokumentti. Katoin sen eilen ehtoolla, joten muistikuvilla mennään.

http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=665

Antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Koneen suuri siipikuormitus tekee koneesta kömpelön. Ei onnistu kaartotaistelu, eikä ohjusten väistäminen. Ohjusten väistäminen onnistuu haastateltavan mukaan helposti, kunhan kone on ketterä ja ohjuksesta saadaan varoitus. Häiveominaisuuksien vaatima pullea profiili aiheuttaa vastusta. Huono ominaisuus sekin.

Paskaa! Mitenköhän herra Pierre Sprey meinaa väistellä ilmataisteluohjusta jonka liikehtimiskyky on 60 g:tä? Nykyohjukset on ominaisuuksiltaan aivan eri maata kuin Vietnamin aikana johon Sprey viittaa. Tämä Sprey lähti lentokoneiden suunnittelu maailmasta vuonna 1986 eli sukupolvi sitten ja vähän epäilen tietääkö hän ihan tarkkaan mitä on ilmasota 2010 luvulla? Eipä ihme että herra hehkuttaa ja mainitsee useissa yhteyksissä koneet A-10 ja F-16, kun hän nimenomaan suunnitteli A-10 koneen ja hääräsi vahvasti F-16 projektissa. Väitän että hän on jäävi ainakin uskottavasti vertailemaan suunnittelemiaan koneita nyt kehiteillä oleviin koneisiin.

Kone on osumille arka. Haastateltava taisi käyttää ilmaisua: "Bensalla ympäröity puhalluslamppu." tai jotain... Suojauksesta on jouduttu tinkimään entisestään, jotta painoa on saatu pudotettua.

Mitä uutta auringon alla? Kyllä se F-16 oli ihan lentokone-alumiinista ja komposiitista tehty kuten kaikki tähänastiset suihkukoneet. A-10 ei F-35:een voi tietenkään verrata panssaroinnissa, mutta ei kai kukaan todella usko että F-35 lentelee maanpinnan tasalla ja roiskii tykillä ympäriinsä? Kyllä CAS-tehtävät hoidetaan tulevaisuudessa varmasti pidemmällä Stand-off etäisyydellä kuin 1970- luvun A-10 konstruktiolla. Esim. LOCAAS ja SDB - pommeilla ym.ohjuksilla lähi-tuki voidaan suorittaa kauempaa ja tarkemmin kun 40 vuodessa nuo sensorit ja aseet on hieman kehittyneet Spreyn ajoista. Ja kyllä tulevaisuudessa CAS -tehtävät jätetään varmasti UCAS-lennokeille kun ovat niin vaarallisia oli A-10 eli ei.

Haastateltava ei juuri perusta BWR taistelusta. Teknisesti on jo onnistunut pitkään, mutta on mahdotonta tunnistaa varmasti ammuttava kohde. Ilmataistelun nopeasti muuttuvissa tilanteissa on pakko mennä lähelle, jotta voi omin silmin erottaa omat vihollisista. Kaikki tekniset tunnistusjärjestelmät ovat harhautettavissa.

Ei kai kun hänen kokemuksensa ovat Vietnamin ajalta. Eiköhän jenkit luota AWACSiin joka koordinoi ilmasotaa ja kertoo mikä kone ja- lentue menee minne ja milloin ja missä alueella ei ole omia. Näin ei taistelutilanteessa edes tarvitse tunnistaa joka konetyyppiä kun tiedossa on ettei alueella ole omia ja voi ampua turvalliselta etäisyydeltä. Ei kai tutka-ohjuksia olisi kehitelty 50 vuoden aikana jatkuvasti ja niiden kantamaa kokoajan kasvatettu jos niistä ei olisi mihinkään! Niihin on sentään santsattu miljardeja!

Koneen ylläpitokulut ovat kohtuuttoman korkeat häivepinnoitteesta johtuen. Se tarkoittaa lentäjillä vähäistä määrää lentotunteja ja sen seurauksena heikkoa osaamista. Haastateltava piti lentäjien taitoja kaikkein tärkeimpänä asiana. Käyttökuluiltaan kalliilla koneilla osaamista ei koskaan saavuteta. Sanoi F-22 pilottien lentävän vain 10-12 tuntia ilmataisteluharjoituksia vuodessa!

En tiedä mistä Pierre on saanut lentotunti tiedot ja mahdoton kiistää. Tässä 2 erittäin kokeneen (yli 2000 lentotuntia F-15:a) testipilotin tuntemuksia F-22:sta:

What were your initial impressions of the F/A-22?

F/A-22 DIOT&E PilotsKrumm: As of 27 May, I have six hours in the F/A-22. I started flying the airplane in March 2003. The jet flies wonderfully. The airplane has tremendous handling qualities. The way the nose moves is amazing. The airplane rolls and performs great at extremely high angles of attack. The Raptor’s advantages over an F-15 are remarkable. It flies better than anything I have ever flown or flown against.

McGettrick: As of 27 May, I have forty hours in the F/A-22. I flew it for the first time in January 2003. I’m impressed by its power. The engines are unbelievably powerful. I’m also impressed by its stealth, which provides the jet with an amazing advantage over any adversary. While the Raptor is a big airplane, it is extremely nimble and powerful. It is unlike any other fighter.

Häiveominaisuudet suojaavat ainoastaan, kun tutka ja sen vastaanotin ovat samalla suunnalla. Kunnollista vihollista vastaan sodittaessa näin ei ole. Tutkia on joka puolella. Kone havaitaan.

Tiedoksi että "Stealth" ei tarkoita tutkassa näkymätöntä vaan HEIKOSTI näkyvää.
Eikä millään koneella häiveominaisuudet varmasti ole yhtä hyvät joka suunnalta, sanoohan sen jo silmäkin että esim. sivuilla on enemmän pystysuoraan pintaa (pyrstö jne.) kuin edestä katsottuna.

Kone on epäonnistunut liian monen kopromissin seurauksena. On pyritty tekemään yksi kone, joka sopii kaikkiin tehtäviin. Lopputuloksena kolme erilaista konetta, joista yksikään ei sovi mihinkään tehtävään. Koneissa oli yhteisiä palikoita muistaakseni 35%. Sekin riittää pilaamaan koneiden ominaisuudet.

Liian aikaista sanoa. Ei pidä uskoa ennenaikaisia spekulaatioita varsinkin sellaisten henkilöiden suusta jotka eivät ole olleet projektissa millään lailla mukana.

Vertailua. Kun katsoo esim. voima-paino suhdetta niin kivireki sanonta ja vertaus F-105 koneeseen on ontuva. Ja pitää muistaa se että suurimmat "jipot" löytyy todennäköisesti F-35 koneen sisältä, eikä ulkoa, joten sen ei ehkä tarvitse olla hyvä lähitaistelija kuten Vietnamissa 45 v. sitten...

F-105 siiven pinta-ala 384 ft2
F-105 max.lentoonlähtöpaino 24,495 kg
F-105 max. työntövoima 24,500 lb
f-105 max. hyötykuorma 6,350 kg
F-105 nousunopeus 9750 m/min
F-105 nopeus mach 2,1 (korkealla)

F-35 siiven pinta-ala 460 tf2 (A&B), 620 ft2 (C)
f-35 max.lentoonlähtöpaino n.22,680 kg
F-35 max. työntövoima 35,000 lbs (A/C) + 18,000 lb (B) lift-fan
F-35 max. hyötykuorma 5,900 - 7,700 kg
F-35 max.nousunopeus ei tiedossa
F-35 G-rajat +9 - -3
F-35 nopeus mach 1,5 (matalalla) Supercruise-kyky=lento yli mach 1,2 ilman jälkipolttoa.

Design of the JSF has placed the greatest emphasis on advanced weapons concepts and affordability. One of the most sophisticated features common to the various Lightning II models is an integrated core processor that fuses information from all the aircraft's sensors into a single, coordinated view of the battlefield. Among these sensors is an active electronically scanned array (AESA) radar with a synthetic aperture radar mapping mode to provide the pilot with far more precise search and targeting capabilites than exist in today's attack fighters. The F-35 is also equipped with an infrared search and track (IRST) system for air-to-air combat while advanced air-to-ground combat features include an electro-optical targeting system (EOTS) with a forward-looking infrared (FLIR) imager, a targeting laser, a laser spot tracker, and a CCD TV camera. The F-35's sophisticated software is capable of analyzing the information these sensors provide using an automatic target recognition and classification (ATRC) system to identify specific targets.

Other advances aboard the Lightning II include a speech recognition system that detects a pilot's spoken commands and operates various systems without the need to press buttons or flip switches. While stealth is also emphasized through the use of internal weapon bays and low obervable shaping techniques, sacrifices have been made to lower costs and ease maintenance. As a result, the F-35 is not as stealthy as the F-22 or B-2.

http://www.aerospaceweb.org/question/planes/q0163.shtml

 

[fulcrum]

F-16 hävittäjään verrattuna ongelmana pidettiin ketteryyttä ja hintaa. Haastateltava katsoi valtaosan F-35:n hyödyllisistä hilavitkuttimista olevan asennettavissa vanhempiin koneisiin. Lopputuloksena olisi parempi hävittäjä ja kulut olisivat kohtuulliset. F-35 konetta haastateltava vertasi Vietnamin sodan aikaiseen F-105 koneeseen, jotka ammuttiin helposti alas, koska ketteryyttä puuttui. Siipikuormitus oli sama, kuin tulevalla F-35 koneella.

F-105 oli suunniteltu taktiseksi ydinpommittajaksi. Äärimmäisen yllättävästi se joutui vaikeuksiin kun tuli ilmataistelu. F-35 taas on lähtökohtaisestikin suunniteltu myös ilmataisteluhävittäjäksi, vaatimuksena oli samanlainen liikehtimiskyky kuin F-16:lla, ja se siipikuormitus on samaa tasoa kuin F-16:n myöhemmillä versioilla. Tällainen vertailu on silkkaa tuubaa.

On myös hiukan turhaa vertailla F-35:n sisäistä asekuormaa F-16:n ulkoiseen. On toki totta ettei F-35:n sisäinen asekuorma ole kovin kummoinen. Jos se ei riitä niin sitten pistetään ulkoisia ripustimia, mikä ongelma se on? Stealth tosin menetetään mutta sitäpä ei siinä F-16:ssa ollut alun alkaenkaan.

 

[baikal]

Aika kuvaavaa on näiden eri ""sukupolvien"" välillä se, että niitä verrataan keskenään, kuten nytkin f16 ja 35:n...juuh. sukupolvia ja sukupolvia......

 

[Einomies1]

Jos jotain vielä kiinnostaa aihe niin tässä muutama löytämäni pätkä F-35:stä:

Lockheed Martin:
F-35 suunnittelu & vaatimukset

Koelentovaihe 1 (2010)

Koelentovaihe 2 (2010)

Brittidokkari STOVL versioista ja asejärjestelmäsimulaatio:

APG-81 AESA- tutkan esittely:

EO DAS - sensorijärjestelmän esittely:

Tuossa viimeisessä kehutaan että EO DAS järjestelmä havaitsisi 360o ympäristön ja mahdollistaisi esim. ohjuslaukaisut (AIM-9X?, AIM-120?) suoraan taakse, ilman että lentäjän tarvitsisi edes käyttää kypärätähtäintä / tutkaa!

Sisäinen asekuorma on pieni mutta pelkästään sitä on tarkoitus käyttää silloin kun halutaan maksimoida Stealth-kyky eli yleensä ilmasodan alkuvaiheessa kun vastustajan ilmapuolustus on vielä parhaimmillaan. Ulkoisiin ripustimiin pistetään lisää tavaraa kun ilmapuolustus on lamautettu.

Aika paljon lupaavat ja nuo on tietty mainoksia eivätkä takaa miten todellisuudessa asia onnistuu, mutta melko mullistavia juttuja jos toimivat kuten väitetty. Tarkoittanee että F-35:n ei edes tarvitsisi välttämättä ryhtyä kaartotaisteluun tai vaikeisiin manöövereihin liikehtimiskykyisempiä vastustajiaan vastaan. Näinollen koneen ketteryys ole niin älyttömän tärkeää...

 

[JOKO]

F-16 hävittäjään verrattuna ongelmana pidettiin ketteryyttä ja hintaa. Haastateltava katsoi valtaosan F-35:n hyödyllisistä hilavitkuttimista olevan asennettavissa vanhempiin koneisiin. Lopputuloksena olisi parempi hävittäjä ja kulut olisivat kohtuulliset. F-35 konetta haastateltava vertasi Vietnamin sodan aikaiseen F-105 koneeseen, jotka ammuttiin helposti alas, koska ketteryyttä puuttui. Siipikuormitus oli sama, kuin tulevalla F-35 koneella.

F-105 oli suunniteltu taktiseksi ydinpommittajaksi. Äärimmäisen yllättävästi se joutui vaikeuksiin kun tuli ilmataistelu. F-35 taas on lähtökohtaisestikin suunniteltu myös ilmataisteluhävittäjäksi, vaatimuksena oli samanlainen liikehtimiskyky kuin F-16:lla, ja se siipikuormitus on samaa tasoa kuin F-16:n myöhemmillä versioilla. Tällainen vertailu on silkkaa tuubaa.

On myös hiukan turhaa vertailla F-35:n sisäistä asekuormaa F-16:n ulkoiseen. On toki totta ettei F-35:n sisäinen asekuorma ole kovin kummoinen. Jos se ei riitä niin sitten pistetään ulkoisia ripustimia, mikä ongelma se on? Stealth tosin menetetään mutta sitäpä ei siinä F-16:ssa ollut alun alkaenkaan.

On tuossa pommikuormavertailussa tavallaan pointti. Ei kaikkien vastustajien ilmapuolustusta kyetä täydellisesti nitistämään, jotta F-35 pääsisi lentämään täydessä jouluvalaistuksessa. Vähänkin parempi vastustaja, niin ainoastaan sisäisen kuorman varassa mennään. Silloinkin luultavasti muutama ohjus syö osan pommikuormasta. Käytännön vaihtoehdoiksi jää lentäminen onnettoman asekuorman kanssa tai sitten näkyvänä riittävän asekuorman kanssa. Parannusta nykyisiin F-16 koneisiin ei juurikaan tule.

Eri F-16 versioiden eroja siipikuormituksen osalta en tunne. Onko niistä tarkempaa tietoa?

Wikin jutusta huomasin huolekseni F-18 koneen siipikuormituksen olevan todella korkea.

Wing loading: 93 lb/ft² (454 kg/m²)

http://en.wikipedia.org/wiki/McDonnell_Douglas_F/A-18_Hornet

Samanlainen rohjo, kuin F-35 ja siten sata kiloa neliöltä raskaampi, kuin varsinaiset hävittäjät. Miten näihin mahtaa vaikuttaa polttoaine- ja asekuormat?

 

[Einomies1]

F-16 hävittäjään verrattuna ongelmana pidettiin ketteryyttä ja hintaa. Haastateltava katsoi valtaosan F-35:n hyödyllisistä hilavitkuttimista olevan asennettavissa vanhempiin koneisiin. Lopputuloksena olisi parempi hävittäjä ja kulut olisivat kohtuulliset. F-35 konetta haastateltava vertasi Vietnamin sodan aikaiseen F-105 koneeseen, jotka ammuttiin helposti alas, koska ketteryyttä puuttui. Siipikuormitus oli sama, kuin tulevalla F-35 koneella.

F-105 oli suunniteltu taktiseksi ydinpommittajaksi. Äärimmäisen yllättävästi se joutui vaikeuksiin kun tuli ilmataistelu. F-35 taas on lähtökohtaisestikin suunniteltu myös ilmataisteluhävittäjäksi, vaatimuksena oli samanlainen liikehtimiskyky kuin F-16:lla, ja se siipikuormitus on samaa tasoa kuin F-16:n myöhemmillä versioilla. Tällainen vertailu on silkkaa tuubaa.

On myös hiukan turhaa vertailla F-35:n sisäistä asekuormaa F-16:n ulkoiseen. On toki totta ettei F-35:n sisäinen asekuorma ole kovin kummoinen. Jos se ei riitä niin sitten pistetään ulkoisia ripustimia, mikä ongelma se on? Stealth tosin menetetään mutta sitäpä ei siinä F-16:ssa ollut alun alkaenkaan.

On tuossa pommikuormavertailussa tavallaan pointti. Ei kaikkien vastustajien ilmapuolustusta kyetä täydellisesti nitistämään, jotta F-35 pääsisi lentämään täydessä jouluvalaistuksessa. Vähänkin parempi vastustaja, niin ainoastaan sisäisen kuorman varassa mennään. Silloinkin luultavasti muutama ohjus syö osan pommikuormasta. Käytännön vaihtoehdoiksi jää lentäminen onnettoman asekuorman kanssa tai sitten näkyvänä riittävän asekuorman kanssa. Parannusta nykyisiin F-16 koneisiin ei juurikaan tule.

Eri F-16 versioiden eroja siipikuormituksen osalta en tunne. Onko niistä tarkempaa tietoa?

Wikin jutusta huomasin huolekseni F-18 koneen siipikuormituksen olevan todella korkea.

Wing loading: 93 lb/ft² (454 kg/m²)

http://en.wikipedia.org/wiki/McDonnell_Douglas_F/A-18_Hornet

Samanlainen rohjo, kuin F-35 ja siten sata kiloa neliöltä raskaampi, kuin varsinaiset hävittäjät. Miten näihin mahtaa vaikuttaa polttoaine- ja asekuormat?

Jutussa on monessa monta. Sekä matalasta että korkeasta siipikuormituksesta on hyötyä tai haittaa riipuen käyttötarkoituksesta ja tilanteesta.

Wing loading has an effect on an aircraft's climb rate. A lighter loaded wing will have a superior rate of climb compared to a heavier loaded wing as less airspeed is required to generate the additional lift to increase altitude. A lightly loaded wing has a more efficient cruising performance because less thrust is required to maintain lift for level flight. However, a heavily loaded wing is more suited for higher speed flight because smaller wings offer less drag.

Read more: http://www.answers.com/topic/wing-loading#ixzz19sMFEduW

Aircraft with low wing loadings tend to have superior sustained turn performance because they can generate more lift for a given quantity of engine thrust. The immediate bank angle an aircraft can achieve before drag seriously bleeds off airspeed is known as its instantaneous turn performance. An aircraft with a small, highly loaded wing may have superior instantaneous turn performance, but poor sustained turn performance: it reacts quickly to control input, but its ability to sustain a tight turn is limited. A classic example is the F-104 Starfighter, which has a very small wing and high wing loading.

Read more: http://www.answers.com/topic/wing-loading#ixzz19sN2yGsB

Wing loading also affects gust response, the degree to which the aircraft is affected by turbulence and variations in air density. A small wing has less area on which a gust can act, both of which serve to smooth the ride. For high-speed, low-level flight (such as a fast low-level bombing run in an attack aircraft), a small, thin, highly loaded wing is preferable: aircraft with a low wing loading are often subject to a rough, punishing ride in this flight regime.

Read more: http://www.answers.com/topic/wing-loading#ixzz19sNMqllt

Alleviivasin tärkeimmät pointit aiheesta. Eli kysymys on mitä halutaan koneelta ja mitkä sen käyttötarkoitukset ovat, ratkaisee. F/A-18 on monitoimi-hävittäjä, joka perinteisesti tarkoittaa että se on joko ensisijaisesti hävittäjä ja toissijaisesti rynnäkkökone tai toisinpäin.

Jos Hornet olisi pelkkä kaartotaisteluhävittäjä ja tarkoitettu ilmaherruuden kiistämiseen tai hävittäjätorjuntaan, olisi sen rakenne varmasti hieman erilainen mutta se ei soveltuisi ehkä rynnäköintiin matalalla tai keskikorkeuksissa ainakaan hyvin.

OA-10 on esimerkki taas koneesta jossa on suuret, leveät siivet, mutta kone onkin suunniteltu perinteiseen lähitukeen/panssarintorjuntaan maajoukoille ja se onkin ketterä ja liikehtimiskykyinen sekä vakaa aselavetti GAU-8 tykille ja ohjuksille.
OA-10:n miinuspuolena tulee hitaus: kone on subsooninen (alle mach 0.75) ja sen siirtyminen taistelualueelle on hidasta.

Pieni vertailu OA-10 vs. F-35:
Otetaan esimerkkinä huonolla laskupäällä laskettuna taistelukoneen tyypillinen CAS-tehtävä: nousu, esim. 100 km lentomatka taistelualueelle antamaan lähitukea maajoukoille. Lentokorkeus 5000 m, asekuorma sama, polttoainemäärä täysi.

OA-10
Nousunopeus 1800 m/min. Pelkkä nousu lähtökiidosta lentokorkeuteen vähän alle 3 min.
Lentonopeus 560 km/h (cruise speed). Matkaan aikaa lähes 18 min.

F-35
Nousunopeus ei tiedossa. Jos käytetään F-4E:n tietoja, jolla lähes sama teho/paino suhde 0,87 nopeus on 12600 m/min. Eli lentokorkeudessa ollaan n. 20 sekunnissa noususta.
Lentonopeus 1600 km/h (cruise-speed / supercruise). Matkaan aikaa 6 min. 30 sek.

Kohteessa:
OA-10 = ~21 min.
F-35 = ~7 min.
Lentosäde OA-10:llä on vain 460 km (CAS-tehtävässä), F-35:n 1090 km:ä vastaan (pelkkä sisäinen polttoaine).

Eli kannattaa huomata että jo 100 km etäisyydellä F-35 on 3 kertaa nopeampi, seikka jota USA:n maavoimat ehkä arvostavat.

 

[JOKO]

Julkaistu: 21.01.2011 14:19, päivitetty: 21.01.2011 15:40 Kommentteja ()
Juupajoen Hornet-turman tutkinta saatiin päätökseen.


Vuosi sitten sattuneen Hornet-onnettomuuden ennakointi oli mahdotonta, käy ilmi onnettomuustutkintalautakunnan selvityksestä.

Lautakunnan mukaan onnettomuus oli yksittäistapaus, joka johtui viasta korkeusperäsimessä.

Kaksipaikkainen Hornet syöksyi maahan koelennolla Juupajoella Pirkanmaalla. Lentäjät pelastautuivat heittoistuimilla. Molemmat saivat vakavia vammoja ja ovat yhä sairaslomalla.

Onnettomuudessa tuhoutunut Hornet oli vasta viidennellä koelennollaan. Uudenkarhea hävittäjä oli rakennettu kahdesta vanhasta koneesta.

Ilmavoimista kerrotaan, että tuhoutuneen koneen arvo rakennustyöt mukaan lukien oli lähes 32 miljoonaa euroa.

STT

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/T%C3%A4st%C3%A4%20Juupajoen%20Hornet-turma%20johtui/art-1288363960596.html#comments-anchor

Taisi kokoonpanossa joku ruuvi unohtua tai jäädä löysälle. Voihan onnettomuus tietysti olla jonkun osan valmistusvirheen tai vanhenemisen seurausta, vaan vähän kyllä epäilyttää.

 

[SJ]

Taisi kokoonpanossa joku ruuvi unohtua tai jäädä löysälle. Voihan onnettomuus tietysti olla jonkun osan valmistusvirheen tai vanhenemisen seurausta, vaan vähän kyllä epäilyttää.

Kannattaa muistaa, että kyseessä oli koelento, joten siellä ryskyttävät koneella hieman kovemmin, joten tavan koneestakin voi lähteä osia liikkeelle. Tai sitten niin, että tavallisella lennolla se vika ei olisi johtanut koneen tuhoon. Ja myöskin se, että kokoonpano ei koskenut pyrstöä, kuin ehkä sen verran, että ulokkeita oltiin otettu irti kuljetusta varten.

 

[AlphaBravo]

No, odotan mielenkiinnolla Suomen Sotilas-lehden seuraavaa numeroa jossa esitellään PAK-FA (Venäjän ilmavoimien ylpeys).

Suomen Sotilaan edellisen numeron hävittäjäsukupolvista kertova juttu oli myös hyvä.

Lukaisin tuon Suomen Sotilaan jutun ja ei ollut ollenkaan hyvä... Ei anna odottaa paljon tuolta luvatulta PAK FA:sta kertovalta jatkojutultakaan.

Melkoista itäänpäinvetoa koko artikkeli. Venäläisten koneiden edistysaskeleet noteerattiin, muut sivuutettiin. Ne sotakokemukset, missä itätaktiikka ja -tekniikka ei menestynyt (mm. Israelin-Arabimaiden konfliktit) sivuutettiin lähes täysin. Kovin effortti kohdistettiin sen selittelemiseen, miksi länsi-ilmavoimat eivät oikeastaan menestyneet vaikka menestyivätkin...

Vähän ihmetytti jutun itävetoinen asenne, kunnes googlasin hieman jutun kirjoittajien nimiä (mm. Igor Kopiloff). Ei ihmetytä enää... Jos oikein arvaan, PAK FA-artikkeli tulee olemaan täysin kritiikitöntä kehua ja valmistajan ilmoituksien hyväksymistä täytenä totuutena.

Pikkasen alkaa ihmetyttää Suomen Sotilaan toimituspolitiikka. Sen näkökulma alkaa vaikuttaa yhä enemmän poliitiselta, eikä sotatekniseltä tai -strategiselta. Moisen propagandan julkaiseminen ei ole sulka sen hattuun. Eikö oikeita ammattilaisia enää saada kirjoittajiksi? Ajoittain tuntuu kuin lukisi jonkinlaista sotilasalan Voima-lehteä! Esim. Siivet-lehti pesee nykyään sotilasilmailun analyyseissään Suomen Sotilaan kuusi-nolla.

 

[JOKO]

Vähän ihmetytti jutun itävetoinen asenne, kunnes googlasin hieman jutun kirjoittajien nimiä (mm. Igor Kopiloff). Ei ihmetytä enää...

Oho! :a-shocked:

Olenkin joskus törmännyt hänen kirjoituksiinsa. Onko hän vain innokas harrastaja vai löytyykö häneltä ihan koulutuksellista taustaa asioiden punnitsemiseen? Äkkiseltään kuvittelisi löytyvän riittävästi entisiä ja nykyisiä sotilaita juttuja kirjoittamaan. Ehkäpä näin ei ole.

 

[Mosuri]

[/i]

No, odotan mielenkiinnolla Suomen Sotilas-lehden seuraavaa numeroa jossa esitellään PAK-FA (Venäjän ilmavoimien ylpeys).

Suomen Sotilaan edellisen numeron hävittäjäsukupolvista kertova juttu oli myös hyvä.

Lukaisin tuon Suomen Sotilaan jutun ja ei ollut ollenkaan hyvä... Ei anna odottaa paljon tuolta luvatulta PAK FA:sta kertovalta jatkojutultakaan.

Melkoista itäänpäinvetoa koko artikkeli. Venäläisten koneiden edistysaskeleet noteerattiin, muut sivuutettiin. Ne sotakokemukset, missä itätaktiikka ja -tekniikka ei menestynyt (mm. Israelin-Arabimaiden konfliktit) sivuutettiin lähes täysin. Kovin effortti kohdistettiin sen selittelemiseen, miksi länsi-ilmavoimat eivät oikeastaan menestyneet vaikka menestyivätkin...

Vähän ihmetytti jutun itävetoinen asenne, kunnes googlasin hieman jutun kirjoittajien nimiä (mm. Igor Kopiloff). Ei ihmetytä enää... Jos oikein arvaan, PAK FA-artikkeli tulee olemaan täysin kritiikitöntä kehua ja valmistajan ilmoituksien hyväksymistä täytenä totuutena.

Pikkasen alkaa ihmetyttää Suomen Sotilaan toimituspolitiikka. Sen näkökulma alkaa vaikuttaa yhä enemmän poliitiselta, eikä sotatekniseltä tai -strategiselta. Moisen propagandan julkaiseminen ei ole sulka sen hattuun. Eikö oikeita ammattilaisia enää saada kirjoittajiksi? Ajoittain tuntuu kuin lukisi jonkinlaista sotilasalan Voima-lehteä! Esim. Siivet-lehti pesee nykyään sotilasilmailun analyyseissään Suomen Sotilaan kuusi-nolla.

Suomen sotilas on varmasti toimituslinjansa valinnut. Toisaalta lehteen saa kyllä tarjota kirjoituksia ja vastineitakin voi kirjoittaa jos eväät eivät riitä omien juttujen tekemiseen.

Ammatissa toimivat upseerit eivät Suomen sotilaaseen pahemmin kirjoittele. Koko lehti on julistettu pannaan puolustusvoimissa. Aktiiviupseeriston kommentointi lehdestä on tasolla "Paska lehti!" & "Asia ei kuulu reserviläisille..." Suomeksi se tarkoittaa vaan sitä, että jutut osuvat oikeasti arkoihin kohtiin.

En todellakaan käsitä miksi Suomen ainoan riippumattoman sotilasaikausilehden pitäisi tukea sitä, että ilmavoimat on takertunut 80-luvun sodankuvaan? Ilmavoimilla olisi kyllä tilaisuus oikaista "väärät tiedot" mutta halua siihen ei löydy. Yhä enemmän alan kallistua sille kannalle, että ainakin ilmavoimat varustautuu väärään sotaan. Tilanteessa joissa ilmavoimien merkitys ilmapuolustukselle vähenee - ilmavoimat on ottanut itselleen uusia tehtäviä. Tilanne on suunnilleen yhtä järkevä kuin että 30-luvulla olisi ryhdytty siirtämään resursseja ratsuväelle perustellen sitä vaikka kuinka ratsuväki voisi nopeasti reagoida panssareiden tekemiin läpimurtoihin ja maahanlaskuihin.

Siivet lehtihän on hauska tapaus siinä mielessä, että se käytännössä syö ilmavoimien kädestä. Pääkirjoituksissahan on säännöllisesti vaadittu ilmavoimien kohottamista pääpuolustushaaraksi!? Milloin kyseisessä aviisissa on muuten pohdittu vaikka tykistöohjusten vaikutusta ilmasodankäyntiin? No ainahan ikävät asiat voi unohtaa ja todeta "että ei niitä ryssiltä kuitenkaan kolmea enempää löydy"?

 

[baikal]

No, odotan mielenkiinnolla Suomen Sotilas-lehden seuraavaa numeroa jossa esitellään PAK-FA (Venäjän ilmavoimien ylpeys).

Suomen Sotilaan edellisen numeron hävittäjäsukupolvista kertova juttu oli myös hyvä.

Lukaisin tuon Suomen Sotilaan jutun ja ei ollut ollenkaan hyvä... Ei anna odottaa paljon tuolta luvatulta PAK FA:sta kertovalta jatkojutultakaan.

Melkoista itäänpäinvetoa koko artikkeli. Venäläisten koneiden edistysaskeleet noteerattiin, muut sivuutettiin. Ne sotakokemukset, missä itätaktiikka ja -tekniikka ei menestynyt (mm. Israelin-Arabimaiden konfliktit) sivuutettiin lähes täysin. Kovin effortti kohdistettiin sen selittelemiseen, miksi länsi-ilmavoimat eivät oikeastaan menestyneet vaikka menestyivätkin...

Vähän ihmetytti jutun itävetoinen asenne, kunnes googlasin hieman jutun kirjoittajien nimiä (mm. Igor Kopiloff). Ei ihmetytä enää... Jos oikein arvaan, PAK FA-artikkeli tulee olemaan täysin kritiikitöntä kehua ja valmistajan ilmoituksien hyväksymistä täytenä totuutena.

Pikkasen alkaa ihmetyttää Suomen Sotilaan toimituspolitiikka. Sen näkökulma alkaa vaikuttaa yhä enemmän poliitiselta, eikä sotatekniseltä tai -strategiselta. Moisen propagandan julkaiseminen ei ole sulka sen hattuun. Eikö oikeita ammattilaisia enää saada kirjoittajiksi? Ajoittain tuntuu kuin lukisi jonkinlaista sotilasalan Voima-lehteä! Esim. Siivet-lehti pesee nykyään sotilasilmailun analyyseissään Suomen Sotilaan kuusi-nolla.

No minusta on mukava lukea muitakin näkökulmia sisältäviä tekstejä kuin kritiikitöntä jäätelöbaarihaaveilua ja - hypetystä. En minä osaa sanoa ovatko ko. artikkelin tekstit totta vai tarua.....toisaalta en minä osaa sanoa sitäkään, ovatko kaikki vastakkaiset lorut yhtään sen kummempia?

On kiinnostavaa, että lehdessä on erilaisia näkökulmia....siihen nähden Siivet on kyllä lähes samaa tasoa kuin Siivet korkkariasussa oli aikanaan. Siivet-lehdessä paistaa läpi, mikä on lehden TAVOITETILA.

 

[baikal]

[/i]

No, odotan mielenkiinnolla Suomen Sotilas-lehden seuraavaa numeroa jossa esitellään PAK-FA (Venäjän ilmavoimien ylpeys).

Suomen Sotilaan edellisen numeron hävittäjäsukupolvista kertova juttu oli myös hyvä.

Lukaisin tuon Suomen Sotilaan jutun ja ei ollut ollenkaan hyvä... Ei anna odottaa paljon tuolta luvatulta PAK FA:sta kertovalta jatkojutultakaan.

Melkoista itäänpäinvetoa koko artikkeli. Venäläisten koneiden edistysaskeleet noteerattiin, muut sivuutettiin. Ne sotakokemukset, missä itätaktiikka ja -tekniikka ei menestynyt (mm. Israelin-Arabimaiden konfliktit) sivuutettiin lähes täysin. Kovin effortti kohdistettiin sen selittelemiseen, miksi länsi-ilmavoimat eivät oikeastaan menestyneet vaikka menestyivätkin...

Vähän ihmetytti jutun itävetoinen asenne, kunnes googlasin hieman jutun kirjoittajien nimiä (mm. Igor Kopiloff). Ei ihmetytä enää... Jos oikein arvaan, PAK FA-artikkeli tulee olemaan täysin kritiikitöntä kehua ja valmistajan ilmoituksien hyväksymistä täytenä totuutena.

Pikkasen alkaa ihmetyttää Suomen Sotilaan toimituspolitiikka. Sen näkökulma alkaa vaikuttaa yhä enemmän poliitiselta, eikä sotatekniseltä tai -strategiselta. Moisen propagandan julkaiseminen ei ole sulka sen hattuun. Eikö oikeita ammattilaisia enää saada kirjoittajiksi? Ajoittain tuntuu kuin lukisi jonkinlaista sotilasalan Voima-lehteä! Esim. Siivet-lehti pesee nykyään sotilasilmailun analyyseissään Suomen Sotilaan kuusi-nolla.

Suomen sotilas on varmasti toimituslinjansa valinnut. Toisaalta lehteen saa kyllä tarjota kirjoituksia ja vastineitakin voi kirjoittaa jos eväät eivät riitä omien juttujen tekemiseen.

Ammatissa toimivat upseerit eivät Suomen sotilaaseen pahemmin kirjoittele. Koko lehti on julistettu pannaan puolustusvoimissa. Aktiiviupseeriston kommentointi lehdestä on tasolla "Paska lehti!" & "Asia ei kuulu reserviläisille..." Suomeksi se tarkoittaa vaan sitä, että jutut osuvat oikeasti arkoihin kohtiin.

että ainakin ilmavoimat varustautuu väärään sotaan

[size=small].

Lievästi perseelleen mennyt lainaus. Perusteletko tuota viimeisen lauseen väitettä?

 

[Mosuri]

Lievästi perseelleen mennyt lainaus. Perusteletko tuota viimeisen lauseen väitettä?

Oikein mielelläni. Keskustelua asiasta on käyty monessa ketjussa. Mutta tarkastellaan nyt tässä kokonaisuutena ilmavoimien varautumista ilmauhkan muuttumiseen.

Ilmauhka on muuttanut muotoaan. Uusia uhkia ovat halvat täsmäaseet (erityisesti GPS/Glonass pommit). Tykistöohjusten muodostama uhka kasvanut tasaisesti 80-luvun alun satojen metrien CEP:stä on tultu 10 metrin tasolle ja on mahdollista vaikuttaa jopa linnoitettuun pistemaaliin- lisäksi ne ohjukset ovat halpoja. Maasta maahan ammuttavat ohjukset ovat lisäksi taistelunkestävä järjestelmä jota on vaikea eliminoida. Lennokit ovat todistaneet tehonsa tiedustelussa ja yhä enemmän niitä käytetään myös kohteisiin iskemiseen.

Tämä tarkoittaa luonnollisesti suuria muutoksia ilmavoimissa. Halvat joka sään täsmäpommit mahdollistavat iskemisen hajautettuihin maantietukikohtiiin samoin tarkat tykistöohjukset. (Konsepti vanhentunut sotateknisten muutosten vuoksi ja pitäisi päivittää uudelle tasolle.)

Tykistöohjuksiin ilmavoimilla ei tietenkään ole mitään lääkettä. Niitä kun ei voida torjua hävittäjillä. Ylipäätänsä nykytilanne korostaa vahvasti kohteiden ja yksikköjen kykyä torjua uusia maaleja kuten stand-off aseita. Ilmatorjunta pystyy tähän mutta panostukset ilmatorjuntaan ovat laahanneet ilmavoimien pohjattomien tarpeiden perässä. Nyt on alettu luoda mielikuvaa siitä, että ilmavoimat voisi suojata jatkuvasti esim. taistelevaa prikaatia mikä on täydellistä itsepetosta Suomen resursseilla. Samanaikaisesti ilmavoimat on ajamassa ilmatorjuntaa omaksi toimialakseen voidakseen syrjäyttää maavoimien tarpeet toiminnan suunnittelussa ja kauhoakseen yhä suuremman osuuden kakusta.

Lennokkien käyttö ja kehitys on ollut lähinnä maavoimien murhe- tämä on kuitenkin teknologiaa jonka läpimurtoihin ilmavoimien täytyisi varautua täysillä. Hornetteja ei kannata käyttää maamaaleihin iskemiseen - miehittämätöntä seuraavan sukupolven taistelulennokkia taas kannattaa käyttää ja sitäkin lentää todennäköisesti 5000 simuulaattorituntia omaava ylikersantti - luutnantti.

Koska on selvää, että ilmavoimien merkitys ilmapuolustuksessa vähenee on ilmavoimat varautunut kaksijakoisella strategialla tulevaisuuteen. Ilmatorjuntaa pyritään saamaan ilmavoimien siipien suojaan jotta ilmavoimien kokoa voidaan kasvattaa huomattavasti lisäksi kyseistä toimialaa voidaan kehittää ilmavoimien ehdoilla. Toisena rönsynä on kehitetty mieletön ajatus siitä kuinka ilmavoimat hoitaa kaukovaikuttamisen. On täysin mielipuolista käyttää hornettia esim. risteilyohjuksen lavettina. Todellisuudessa kaksi miljoonaa maksava laukaisuajoneuvo on huomattavasti taistelunkestävämpi järjestelmä kuin 40 miljoonaa maksava hornet. Vielä parempi järjestelmä on tykistöohjus joiden torjuminen on vaikeaa ja joiden lentoaika on vain muutamia minuutteja.

Todellisuudessa ilmavoimien mahdollisuudet vaikuttaa merkittävästi sekä vihollisen maavoimien yhtymiin sekä rintaman takaisin kohteisiin lentokoneista laukaistavilla täsmäaseilla ovat heikot. Todellisuudessa MLRS aseistuksen kehittäminen olisi huomattavasti kiireellisempi ja se myös toisi mahdollisuuden vaikuttaa kustannustehokkaasti vihollisen taisteluyksikköihin ja rintaman selustassa oleviin maaleihin.

Tällä hetkellä ilmavoimat varautuu ensimmäisen persianlahden sodan käymiseen uudelleen. Sen tuloksena meillä on tukikohta järjestelmä joka ei pysty todellisuudessa suojaamaan niihin sijoitettuja koneita. Resurssit on ripoteltu kahden päällekkäisen järjestelmän ylläpitoon (päätukikohdat & maantietukikohdat). Toimintaa täytyisi kehittää joko päätukikohtien tai hajautettujen tukikohtien suuntaan. Nyt ollaan tilanteessa, että kumpikaan järjestelmä ei vastaa todellisen sotatilanteen haasteisiin. Kummankin kehittämiseen ei nykyresursseilla ole varaa.

Ilmavoimien tehtäväksi täytyisi muuttaa selvästi hävittäjätorjunta. Lisäksi sen tulisi ottaa kaikki ns. tukeva lentotoiminta ml. maavoimien helikopterit osaksi toimintaansa. Kaukovaikuttaminen taas täytyisi antaa joint periaatteella luotavalle ohjusprikaatille joka käsittäisi MLRS rykmentin, tykistöohjus pataljoonan, risteilyohjus pataljoonan sekä toimintaa tukevan huollon, ilmatorjunnan sekä sotilaspoliisiyksiköt. Yksikkö hoitaisi kaiken puolustushaarojen tarvitseman "etävaikuttamisen" poislukien meritorjuntaohjukset joille on olemassa tarkoituksenmukaiset järjestelyt.