@vlad,
Jos puhutaan yleisesti "maahanmuuttokriittisyydestä", onko se sama kuin ksenofobia (muukalaisuuspelko)?
Persujen ohjelmahan ei vastusta työtätekeviä maahanmuuttajia. Jäljelle jää turvapaikanhakijat ja heidän myöhemmin tulevat perheensä. Mikä on persujen ja muiden ehdotus konkreettisesti ns. sponttaanitapausten suhteen? Vuokrataanko iso kone ja tiputetaan maahan laskuvarjolla ne joiden maa ei halua palautuksia? Hävittäjäeskortilla?
Mikä on se rajanveto joka on tänään väärä?
Suomessa on jo muutettu perheenyhdistämissääntöjä, joka on melkein lopettanut perheenyhdistämiset. Tämä on vähentänyt sitä tuloa, jossa yksi toimii koko suvun vetäjänä.
Konkretiaa pliis eikä koodikieltä.
Minusta ongelma on juuri siinä, että myös perussuomalaisten kohdalla heidän esittämänsä asialliset ja ajankohtaiset huomiot on leimattu opponentin taholta rasismiksi ja ei toivottavaksi ilmiöksi ja huolestuttavinta asiassa on juuri se, että jo vuosia sitten moni opponentti (usein punavihreitä) kieltäytyi lähes kategorisesti keskustelemasta koko aiheesta, koska he eivät nähneet maahanmuutossa mitään ongelmaa, he eivät pitäneet tarpeellisena sen kritisointia, heidän mielestä Suomessa ei ole mitään maahanmuutosta johtuvaa ongelmaa, joten keskustelu oli turhaa ja leimaavaa ja maahan muuttajia syyllistävää. Kovin harva halusi aidosti keskustella ja kysyä mistä pelko ja epävarmuus johtuvat ja mitä uhkakuvia nähdään.
Itse äänestin vuosia sitten Vihreitä ja mietin jopa puolueeseen hakeutumista ja aktivoitumista. Huomasin kuitenkin, että Vihreät ei ole oikea puolue tässä tapauksessa, koska sen piirissä pyrittiin hyvin suurelta osin tukahduttamaan ei toivottavana pidettävä keskustelu ja keskustelu maahan muuton ongelmista oli (ja on) tätä. Tuolloin en voinut kuvitellakaan, että äänestäisin koskaan perussuomalaista ehdokasta puolueen äärikonservatiivisen taustan vuoksi - käytännössä sitä konservatiivisempi taitaa olla vain ja ainoastaan KD. Etenkin Soinin uskonnolliset näkemykset abortista, avioliitosta etc. olivat omiaan pitämään minut erossa puolueesta vaikka jaoinkin tiettyjä puolueen linjanmukaisia ajatuksia maahanmuutosta ja puolustusvoimien roolista/asemasta. Mutta samalla Vihreistä minua työnsi eroon hyvin leimaava argumentointi, puolueen toiminnassa mukana olevat nimittelevät surutta rasisteiksi kaikkia, jotka haluavat kritisoida Suomen harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa - nimittely ei tietenkään ole kollektiivista, mutta ymmärrykseni mukaan hyvinkin yleistä ja nykyään järjen ääni on vähemmistössä. Se joukko, joka haluaa käydä debattia on usein törmäyskurssilla myös puoleen aktiivisen (nuoren) linjan kanssa. Ja jokunen Vihreisiin kuulunut kunnallispoliitikko onkin jättänyt puolueen, koska heidät on savustettu pois puolueesta kun ajatusmaailma ei sovi "kollektiiviseen ideaan" ja usein syynä on eriävä kanta maahanmuutosta. Tavallaan siis absurdia, että henkilö, joka jakaa puolueen linjan luonnonsuojelussa tms. teemoissa tulee savustettua ulos puolueesta, koska hän ei jaa äänekkään joukon kanssa näkemystä maahanmuutosta. Mutta tämän syrjähypyn jälkeen palataan itse asiaan.
Se mitä mieltä minä nyt olen maahanmuuton ongelmista on olennaisesti tiukempaa settiä mitä mieltä olin ongelmista jokunen vuosi sitten, ja nyt vaatimukseni liene olennaisesti tuota aikaa tiukemmat.
Mutta ensinnä liikkeelle on lähdettävä siitä, että opponentin puolella kaikkea "maahanmuuttokriittisyyttä" ei leimata rasismiksi, koska sitä se ei kategorisesti ole. Joukossa on asiallisia ja tärkeitä huomioita joista on kyettävä keskustelemaan kiihkotta ja jotka opponentin on osattava huomioida. Tämä näkökulman muutos saattaisi lähentää keskustelijoita jo hiukan ja sen jälkeen monessa kohdin kyse taitaa olla enemmän nyanssieroista kuin todella merkittävistä ristiriidoista - asioista joista voidaan keskustella ja neuvotella.
Ajan puutteen vuoksi en nyt voi tarpeeksi syvällistä viestiä kirjoittaa, mutta poimin esille muutamia keskustelua herättäviä asioita joihin tulisi kiinnittää huomiota ja joista tulisi puhua kun keskustellaan maahanmuuttokriittisyydestä.
Ensinnä median roolia ei tule väheksyä ja tässä kohdin mielestäni medialla on suuri vastuu sille, että etenkin somessa vaihtoehtomediat ja foorumit saavat tilaa ja keräävät radikalisoituvaa väkeä piiriinsä. Media on vaiennut ja osin tukahduttanut asiallista ja kriittistä keskustelua vuosia, se on ollut foorumi, jossa keskustelu on yhdensuuntaista tai sitä ei ole lainkaan - jokainen ymmärtää ettei tämä riitä sellaisille kansalaisille, jotka haluavat vuorovaikutusta ja kunnon debattia. Median rooli on etenkin korostunut kun on käsitelty niitä huomattavia humanitaariseen maahanmuuttoon liittyviä ongelmia, eli kun on puhuttu työttömyydestä, sosiaalitoimen tuen varassa elämisestä (puhe kaksoistandardeista ja ns. yksittäistapauksista), tiettyjen mamu-ryhmien yliedustuksesta tietyissä rikostilastoissa etc. Ja nämä ongelmat liittyvät erityisesti huma-mamuihin eivätkä työperäiseen maahanmuuttoon, jota huomattavasti harvempi vastustaa (ja jota minä en missään nimessä vastusta).
Edelliseen liittyy sitten joidenkin poliitikkojen taholta tapahtuva mitätöinti ja väheksyntä eli edellisiä ongelmia ei ole nähty ongelmana, koska (ja tähän sitten agendaan sopiva selitys). Tämä jos mikä on omiaan vähentämään halukkuutta asialliseen keskusteluun kun asennoituminen on jo se, että olemassa olevaa ongelmaa halutaan väheksyä tai trivialisoida se tavalla tai toisella.
Kaksoisstandardit ovat eräs ongelma, josta keskustelu pyrittiin työntämään syrjään vielä vuosi pari sitten. Jo useita vuosia sitten väitettiin esim. Helsingin kaupungilla olevan kaksoisstandardit käytössään työhönotossa ja tämä asia kiistettiin jyrkästi, sanottiin ettei se ole totta, ettei se pidä paikkaansa ja kun se sitten pitääkin paikkansa niin on ymmärrettävää, että luottamus viranomaisiin ja poliitikkoihin rapisee rankasti kun valehtelusta jää näinkin selkeällä tavalla kiinni. Samaa keskustelua käydään toimeentulotuen tms. kohdalla, eli onko olemassa kaksoisstandardeja vaiko ei ja sosiaalitoimen taholta tämä kiistetään tai sitten nostetaan esille "yksittäistapaukset", joiden kohdalla voidaan toimia yleisen linjan vastaisesti annettaessa toimeentulotukea. Niin, ja näitä "yksittäistapauksia" on paikoin kohtuullisen paljon, joten herää kysymys, että onko kyse enää todella yksittäistapauksista vai kategorisesta toiminnasta.
Yhtälailla esille olisi syytä nostaa mahdolliset bisneskytkennät maahanmuuton ja tiettyjen yritysten välillä, ja etenkin se keitä taustalta löytyy. Missä määrin on oikein, että bisnestä harjoittavat sellaiset tahot jotka ovat a) sitoutuneet johonkin puolueeseen (usein vihervasemmistoon) b) joilla on tiiviit siteet kunnallispolitiikkaan ja usein vihervasemmistoon. Maahanmuutto on yleiseurooppalaisesti suuri bisnes - siinä pyörii miljardeja euroja - joten on oletettavaa, että se on sitä myös Suomessa ja etenkin tämä kytkentä bisneksen ja politiikan välillä tulisi nostaa esille ja avata perusteellisesti. Ja tähän kytkeytyy sitten TE-keskukset, jotka työllistävät suoraan tai välillisesti suuren joukon huma-mamujen kanssa operoivia henkilöitä ja joista monet ovat itse ns. huma-mamuja. Olisiko tätä toimintaa mahdollista järkiperäistää ja jos, niin kuinka?
Huomioitavana asiana on tietenkin myös se kuinka rikoksiin syyllistyneitä maahanmuuttajia kohdellaan ja etenkin huma-mamuja, koska samanlaista ongelmaa ei ole muiden maahanmuuttajaryhmien kohdalla. Karkotuksiin olisi syytä ryhtyä nykyistä olennaisesti aikaisemmin, etenkin tapauksissa jolloin kyse on toistuvasta väkivaltarikollisuudesta ja nyt esim. terrorismin tukemisesta tai suoranaisesta terrorismista. Mutta tässä kohdin kokonaisvaltainen uudistus olisi ajankohtainen eli sen tulisi koskettaa vankeinhoitoa ja olisi kenties syytä miettiä, että onko eräät sosiaalidemokraattiset ajatukset syytä työntää syrjään ja tarkastella kysymystä toisesta näkövinkkelistä. (Ja painotan, mitään amerikan mallia en Suomeen kaipaa, jo se, että ryhdyttäisi soveltamaan tuomioissa pääsääntöisesti maksimirangaistusta minimin sijaan olisi olennaisesti lähempänä kansan oikeustajua).
Tietenkin on syytä keskustella siitä, että kuinka paljon Suomeen on otettava pakolaisia/huma-mamuja vuodessa, aivan kuten on oikeastaan järkevää keskustella siitä, että mikä on Suomen vastuu ja velvoite tässä asiassa vai onko sitä edes? Puhe valikoivasta maahanmuutosta on haluttu tyrmätä täysin, edes se, että keskusteltaisi siitä mistä kulttuuripiiristä olisi huma-mamujen toivottavaa olla on haudattu jonnekin... Puhumattakaan, että pohdittaisi Australian mallia tai tietyissä tapauksissa pisteytystä tms. Jos huma-mamuja on islamilaisesta kulttuuripiiristä (Lähi-itä - Pohjois-Afrikka ja Iran - Pakistan akseli) otettava Suomeen, niin keitä heidän pitäisi olla - onko oikein, että tehdään valintaa ja kohdistetaan valinta pääsääntöisesti esim. yksinäisiin naisiin lapsineen kokonaisten perheiden tai nuorten miesten sijaan. Miehille (perheineen) pakolaisstatus myönnettäisi vain tiettyjen määriteltyjen ehtojen perusteella esim. henkilöön kohdistuva vaino tietyssä maassa, mikä vähentäisi mahdollisuutta radikalisoituvan "massan" Suomeen tulolle.
Yhtälailla tässä kohdin on syytä keskustella pakolaisuutta sivuavaa asiaa eli kehitysapua (ne usein linkitetään toisiinsa, vaikka järkevämpää on käydä kummastakin oma keskustelunsa) ja pohtia sitä, että mitä velvotteita Suomella on ja onko nykymuotoinen kehitysapu edes järkevin mahdollinen auttamisen muoto. (Mitä se ei taida olla - aiheesta käyty keskustelua ajankohtaisessa ketjussa eli en avaa kantaani tässä tämän enempää). Kehitysavun kohdalla on todella suuri ero jo käsiteltävien summien kohdalla, tietyt piirit ovat sitä mieltä, että on häpeä ettei Suomi saavuta 0,7 % tavoitetta - toisten mielestä (kuten minun), jo nykyinen kehitysapu on määrällisesti liian suurta mutta laadullisesti liian heikkoa.
Muun muassa näistä asioista keskustelu ja näistä puhuminen on tuonut minun harteille rasistin viitan ja niinpä olen ryhtynyt kantamaan sitä - ylpeänä.
Huomautan vielä loppuun, että usein suurempi ongelma ovat nämä Suomen "tiedostavat piirit" maahanmuuttajien sijaan. Toisinaan jopa tuntuu siltä, että debatti ilman näitä tiedostavia (ja puolesta loukkaantuvia ihmisiä) toisi nopeammin konkreettisia tuloksia ja yhteinen sävel olisi tietyissä asioissa helpommin löydettävissä tai jos ei yhteistä säveltä niin ainakin ymmärrys ja halu kohentaa tilannetta.
vlad.
..... 
