Immosen englanninkielinen julistus Facebookissa, heinäkuu-15
- Viestiketjun aloittaja yrjö
- Aloitus PVM
Geronimo
Ylipäällikkö
Vaseemmistolla on melkoinen väkivaltahistoria tai oikeammin lähes kaikkien viimevuosisadan sotien taustalla on jonkinlainen vasemmistoideologia ensimmäisiä vuosikymmenet poislukien, silloinhan taidettiin vielä sotia viimeiset imperialisminajan sodat.
jos nykyisten vasemmistovaikuttajien vanhemmat ja he itse ovat lapsuudessaan ihailleet niinsanottuja "vapaussotia ja vasemmisto terrorismiä" sekä eläneet ja kasvaneet kylmänsodan propaganan kyllästämässä ilmapiirissä ei kai muutakaan voi odottaa?
Ei Putinin ja Venäjän propaganda " fasisteista ole sattumaa kyllä siellä tiedetään tasan tarkkaan että nuo jutut kylvetään hedelmälliseen maaperään.
Tarkastelkaa hieman historiaa niin oikealla kuin vasemmalla ideologian nimen loppupääte on sama "sosialismi" ja kummankin historia lähtee samasta alkulähteestä 1800 luvun loppuolelta jolloin mailmalla syntyi sosialistisia aatteita kuin sieniä sateella.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015072720096618_uu.shtml
PS-edustajat: Jatko riippuu Immosesta - "Haluan mielelläni kuulla, mitä hän on tällä tarkoittanut"
Maanantai 27.7.2015 klo 19.21
Monet Iltalehden tavoittamat perussuomalaisten kansanedustajat kertovat kansanedustaja Olli Immosen jatkon olevan kiinni miehestä itsestään.
Kansanedustaja Olli Immonen (ps) sai aikaan kohun Facebook-kirjoituksellaan.(JAAKKO VIRTANEN)
Esimerkiksi ensimmäisen kauden kansanedustaja, hyvinkääläinen Leena Meri kertoi olevansa hyvin yllättynyt Immosen lauantain vastaisen yön purkauksesta.
- En ole huomannut hänen puheissaan mitään tämäntyyppistä eduskuntakeskustelussa, mitä olemme käyneet. Haluan mielelläni kuulla, mitä hän on tällä tarkoittanut. Jos hän tarkoittaa taistelua, oikein sellaista aggressiivista, että lähdetään ihmisistä oikeasti kirjoittelemaan ja vastustamaan, niin kyllä siitä pitää seurauksia tulla, Meri sanoo Iltalehdelle.
Samoilla linjoilla Meren kanssa on myös esimerkiksi kauhajokelaisedustaja Vesa-Matti Saarakkala.
- Jatkotoimenpiteet riippuvat siitä, miten hän perustelee tätä toimintaansa ja miten hän jatkossa aikoo toimia. Tämä Immosen retoriikka tässä viestissä ei palvele meidän puolueemme asiaa. Se on epäsopivaa ja liian äärimmäistä.
Myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho kommentoi aiemmin Iltalehdelle, että seuraukset Immoselle voivat olla mahdollisia. Terhon mukaan asia tulee käsittelyyn eduskuntaryhmässä kesätauon jälkeen.
Saarakkalan mukaan asia on kuitenkin sen verran vakava, että eduskuntaryhmän kokous kesätauon jälkeen tulee liian myöhään.
- Oma kantani on, että tämä pitäisi käsitellä mahdollisimman nopeasti. Meillä ei ole varaa kuukautta antaa tällaisen kohun vaikuttaa, vaan se pitäisi käsitellä mahdollisimman pian eduskuntaryhmän kokouksessa. Siihen voi ottaa muitakin asioita, kuten Kreikan kolmatta lainaohjelmaa ja muuta vastaavaa.
Ei kommenttia
Suurin osa perussuomalaisista ei ole kommentoinut kohua lainkaan. Moni on lomalla ja moni odottaa tapauksessa eduskuntaryhmän kokousta.
- Ei kiitos. Meillä on ryhmäkokous, jossa asia sitten käsitellään, puolustusministeri Jussi Niinistö perusteli Iltalehden puhelinhaastattelusta kieltäytymistä.
Vaikka moni ainakin vähintään pohtii vielä suhdettaan Immosen kommenttiin, on kohukommentilla myös puolustajansa.
Esimerkiksi poliisikansanedustaja Mika Raatikainen pitää Immosen kommenttia normaalina sananvapautena, vaikka keskusrikospoliisi on saanut tutkintapyynnön Facebook-kirjoituksesta.
- En ole nähnyt tässä kirjoituksessa mitään rikollista elementtiä.
- Jos ei ei ole mitään rikollista toimintaa tai kehoteta mihinkään rikoksiin, niin jos suomalaisuus on kivaa ja Suomessa on kivaa ja täällä on lait ja asetukset, mun mielestä tämä on ihan okei, Raatikainen kommentoi.
Moni voi pitää kommenttia erikoisena, mutta esimerkiksi Saarakkala muistuttaa, että perussuomalaiset on maahanmuuttokriittinen ja monikulttuurikriittinen "aika lailla kauttaaltaan".
- Ei siitä ole kyse (etteivätkö perussuomalaiset suhtautuisi kriittisesti maahanmuuttoon). Kyllä kyse on tästä Immosen epäonnistuneesta retoriikasta.
- Hänen pitäisi toisen kauden kansanedustajana tietää, että tällaisesta syntyy enemmän vahinkoa tälle itse asialle eli monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokritiikille kuin hyötyä. Vaikea sitä on puolustella missään mielessä, koska tämä on virhe sinänsä käyttää tuollaista kieltä ja lisäksi sitten, että tämä on poliittinen virhe.
SAMI KOSKI
PS-edustajat: Jatko riippuu Immosesta - "Haluan mielelläni kuulla, mitä hän on tällä tarkoittanut"
Maanantai 27.7.2015 klo 19.21
Monet Iltalehden tavoittamat perussuomalaisten kansanedustajat kertovat kansanedustaja Olli Immosen jatkon olevan kiinni miehestä itsestään.
Kansanedustaja Olli Immonen (ps) sai aikaan kohun Facebook-kirjoituksellaan.(JAAKKO VIRTANEN)
Esimerkiksi ensimmäisen kauden kansanedustaja, hyvinkääläinen Leena Meri kertoi olevansa hyvin yllättynyt Immosen lauantain vastaisen yön purkauksesta.
- En ole huomannut hänen puheissaan mitään tämäntyyppistä eduskuntakeskustelussa, mitä olemme käyneet. Haluan mielelläni kuulla, mitä hän on tällä tarkoittanut. Jos hän tarkoittaa taistelua, oikein sellaista aggressiivista, että lähdetään ihmisistä oikeasti kirjoittelemaan ja vastustamaan, niin kyllä siitä pitää seurauksia tulla, Meri sanoo Iltalehdelle.
Samoilla linjoilla Meren kanssa on myös esimerkiksi kauhajokelaisedustaja Vesa-Matti Saarakkala.
- Jatkotoimenpiteet riippuvat siitä, miten hän perustelee tätä toimintaansa ja miten hän jatkossa aikoo toimia. Tämä Immosen retoriikka tässä viestissä ei palvele meidän puolueemme asiaa. Se on epäsopivaa ja liian äärimmäistä.
Myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho kommentoi aiemmin Iltalehdelle, että seuraukset Immoselle voivat olla mahdollisia. Terhon mukaan asia tulee käsittelyyn eduskuntaryhmässä kesätauon jälkeen.
Saarakkalan mukaan asia on kuitenkin sen verran vakava, että eduskuntaryhmän kokous kesätauon jälkeen tulee liian myöhään.
- Oma kantani on, että tämä pitäisi käsitellä mahdollisimman nopeasti. Meillä ei ole varaa kuukautta antaa tällaisen kohun vaikuttaa, vaan se pitäisi käsitellä mahdollisimman pian eduskuntaryhmän kokouksessa. Siihen voi ottaa muitakin asioita, kuten Kreikan kolmatta lainaohjelmaa ja muuta vastaavaa.
Ei kommenttia
Suurin osa perussuomalaisista ei ole kommentoinut kohua lainkaan. Moni on lomalla ja moni odottaa tapauksessa eduskuntaryhmän kokousta.
- Ei kiitos. Meillä on ryhmäkokous, jossa asia sitten käsitellään, puolustusministeri Jussi Niinistö perusteli Iltalehden puhelinhaastattelusta kieltäytymistä.
Vaikka moni ainakin vähintään pohtii vielä suhdettaan Immosen kommenttiin, on kohukommentilla myös puolustajansa.
Esimerkiksi poliisikansanedustaja Mika Raatikainen pitää Immosen kommenttia normaalina sananvapautena, vaikka keskusrikospoliisi on saanut tutkintapyynnön Facebook-kirjoituksesta.
- En ole nähnyt tässä kirjoituksessa mitään rikollista elementtiä.
- Jos ei ei ole mitään rikollista toimintaa tai kehoteta mihinkään rikoksiin, niin jos suomalaisuus on kivaa ja Suomessa on kivaa ja täällä on lait ja asetukset, mun mielestä tämä on ihan okei, Raatikainen kommentoi.
Moni voi pitää kommenttia erikoisena, mutta esimerkiksi Saarakkala muistuttaa, että perussuomalaiset on maahanmuuttokriittinen ja monikulttuurikriittinen "aika lailla kauttaaltaan".
- Ei siitä ole kyse (etteivätkö perussuomalaiset suhtautuisi kriittisesti maahanmuuttoon). Kyllä kyse on tästä Immosen epäonnistuneesta retoriikasta.
- Hänen pitäisi toisen kauden kansanedustajana tietää, että tällaisesta syntyy enemmän vahinkoa tälle itse asialle eli monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokritiikille kuin hyötyä. Vaikea sitä on puolustella missään mielessä, koska tämä on virhe sinänsä käyttää tuollaista kieltä ja lisäksi sitten, että tämä on poliittinen virhe.
SAMI KOSKI
Vonka
Supreme Leader
Jotta tämä Immos-juttu ei lähde vallan käpälästä, otetaan rauhallisesti. Muutakin tutkittavaa lienee, vaikka näin mätäkuussa aina joku Ruokolahden leijona pitää saada iltapuluihin moneksi päiväksi. Nyt arpa osui monikulttuurisuuden vastustajalle. Samanlaisia riehumisia ja "taistelua" taistolaisilla tosiaan oli, listittävien listoja myöten.
taktinen taistelumajava
Kapteeni
Kun faktoja ei voida kiistää turvaudutaan siihen sangen kyseenalaiseen väitteeseen, että mitään kausaliteettia ei ole olemassa eri yhteiskunnallisten ilmiöiden välillä.
Neuvostoliitto romahti ja sen jälkeen kaikki ideologiset vaikutusyritykset yhteiskuntaan lakkasivat taikaiskusta simsalabim???
Tarja Halonenkin ui Katumajärvessä ja marksilainen hapatus poistui viimeistään puhdistavassa saunassa jossa hän koki henkisen uudelleensyntymän "maamme äitinä"?Huvittavaa kyllä monet organisaatiot ja ideologiat jatkavat elämäänsä vaikka ne synnyttänyt ja ne alkuun saattanut järjestelmä on itse kadonnut historian hämärään.
skärdis
Respected Leader
Jännästi immoslaiset ovat vähintäänkin yhtä tiukasti poteroihin kaivautuneita kuin vastapuolen paskasakki.
Näin puolueettomana tarkkailijana voisi samoja termejä käyttää kummastakin puolesta.
Vassareiden toiminta jaksaa sekin ihmetyttää, kun ovat niin kovin ankarasti tyrmistyneitä Immosen sotaisasta kielenkäytöstä, joka kuulemma on sitä aitoa oikeistolaisuutta. Tuppaa vaan vassareilta unohtumaan oman isminsä perineteinen kielenkäyttö. Aloittakoot tyrmistymisensä vaikka viimeiseen taistoon lietsovasta sävelmästä.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Rote Armee Fraktion sai aika pahaa jälkeä aikaiseksi Saksassa takavuosina. "Työväen militantit" ovat tiettyjä asioita omineet itselleen ja saaneet aikaan tuolla saralla. Nyt myöhemmin muita voi korkeintaan vain moittia kopioinnista.
Tässä pari tekstiä kulttuurimarxismista. Kannattaa lukea.
http://miikkaleskinen.blogspot.fi/2013/11/juha-ahvion-kulttuurimarxismi.html
"maanantai 11. marraskuuta 2013
Juha Ahvion kulttuurimarxismi
Viime vuoden loppupuolella yllätyin törmätessäni suomalaisessa keskustelussa aiemmin amerikkalaisessa mediassa kuulemaani neokonservatiiviseen puheeseen, jonka luulin olleen eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna liian etäistä rantautuakseen Suomeen. Olin seurannut amerikkalaista politiikkaa tiiviisti WTC-iskujen jälkeen, ja erityisesti republikaaninen poliittinen retoriikka oli tullut tutuksi. Nyt kuitenkin törmäsin tiettyihin käsitteisiin ensimmäistä kertaa suomennettuina. Asialla olivat TV7-kanava ja kristillinen Patmos-lähetyssäätiö.
En tietysti malttanut pitää näitä havaintojani salassa, joten harrastin jonkin verran kommenttienvaihtoa Patmoksen henkilöiden kanssa Facebookin kautta. Nämä kommentoinnit johtivat minut lopulta esiintymään Radio Deissä 31.8.2013 Patmos-lähetyssäätiön Ristitulta-ohjelmassa dosentti Juha Ahvion vastakeskustelijana. Lähetyksen otsikkona oli raflaava Seksuaalivallankumouksen salajuonet ja avioliiton alasajo. Ohjelma on kuunneltavissa Studio24:n arkistosta.
Kyseessä on Juha Ahvion analyysi kansainvälisen vasemmiston kehityksestä toisen maailmansodan jälkeen 2010-luvulle sekä sen vaikutuksesta suomalaiseen poliittiseen ilmapiiriin. Erityisesti Ahvion kohdalla kyse on reaktiosta seksuaalivallankumouksen perintöä ja sitä kautta sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan. Aluksi arvelin kyseessä olevan pyrkimys saada oikeistolaiselle asialle lisäarvoa halpojen kopioiden kautta. Erityisesti kiinnitin huomiota TV7:n ohjelma-arkiston otsikoihin, joiden mukaan Suomea uhkaa vasemmistolainen kulttuurivallankumous ja että homoliikkeen taustalla on salattu kansainvälinen agenda. Kaikki tämä muistutti varsin paljon amerikkalaisen oikeiston puhetta "kulttuurisodasta" tai siitä, miten liberalismi – kuten sosiaalista vasemmistoa Amerikassa kutsutaan – on tuhoamassa länsimaisesta kulttuurista kaikkea arvokasta, kunniallista ja kristillistä.
Ahvion väitteissä keskeistä on ilmiö nimeltä kulttuurimarxismi. Ahvion mukaan kyse on perinteisen marxilaisuuden ja 1800-luvun kansainvälisen sosialismin jälkeen syntyneestä eurooppalaisesta akateemisesta ja filosofisesta suuntauksesta, joka 1950-luvulle asti pyrki herättämään uudelleen Marxin ja Engelsin perinnön kulttuurisessa viitekehyksessä. Taloudellisen ja materiaalisen lähtökohdan sijasta kulttuurimarxismi ajoi kulttuuriin, politiikkaan, taiteeseen, tieteeseen ja uskontoon kohdistuvaa uudistusta tai jopa vallankumousta. Kulttuurimarxismin ytimessä on Frankfurtin koulukuntana tunnettu akateeminen liike, jonka suurin saavutus oli 1950-luvun kulttuurintutkimus ja niin sanottu kriittinen teoria mannermaisessa filosofiassa. Ahvion mukaan kulttuurimarxismin yksi keskeisiä vihollisia ovat perinteinen kristillinen moraali sekä Raamatun kymmenen käskyn periaatteet. Ahviolle kulttuurimarxismi on vasemmistolaisen vallankumouksen ja sosialistisen utopian esiin tuomista uusissa vaatteissa.
Kulttuurimarxismi on käsitteenä peräisin amerikkalaiselta oikeistolta, eikä tavallinen yhteiskuntatieteiden opiskelija törmää siihen. Esimerkiksi yhteiskuntatieteellisissä artikkeli- ja viitetietokannoissa (SAGE, Ebsco, ProQuest) termi tuottaa vain viittauksia oppihistoriallisiin tutkimuksiin ja sitaatteja amerikkalaisten konservatiivien teksteistä – ei suoraan vertaisarvioitua tutkimuskirjallisuutta. Termi on kuitenkin tuttu akateemisen maailman ulkopuolisista teksteistä ja jyrkän vasemmistovastaisista blogeista, jotka eivät kelpaa akateemisen tutkimuksen lähdeaineistoksi. Kuitenkin kulttuurimarxismia väitetään akateemisesti ilmiöksi ja jopa länsimaista vasemmistoa hallitsevaksi suuntaukseksi. Näin yliopisto-opiskelijana minun pitäisi siis ehkä todeta, että empiiristen todisteiden valossa kulttuurimarxismia ilmiönä ei ole edes olemassa.
Ahvio kuitenkin argumentoi, että kulttuurimarxismi käsitteenä kuvaa hyvin marxilaisen vasemmiston uutta järjestäytymistä toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Tässä kohdassa herää epäilys, miksi käyttää tästä vasemmistolaisesta liikehdinnästä ei-tieteellistä käsitettä, joka on amerikkalaisessa konservatismissa käytetty poliittinen lyömäase. "Kulttuurimarxismi" on amerikkalainen kirosana, kun halutaan synnyttää mahdollisimman suutta närkästystä ja suuttumusta liberaalista kehityksestä. Termin ahkerimpia käyttäjiä ovat kylmän sodan aikana uraa tehneet amerikkalaiset oikeistokonservatiivit kuten Pat Buchanan.
Vuoropuhelumme perusteella voin sanoa olevani Ahvion kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Eurooppalainen akateeminen maailma elää selkeästi jälkimarxilaista aikaa, ja iso osa tämän päivän yhteiskuntatiedettä ja poliittista filosofia kaipaa marxismin uudelleen herättämistä. Frankfurtin koulukunta ja sen kriittinen teoria ovat antaneet nykyiselle akateemiselle keskustelulle tärkeitä eväitä. Talousoikeistolaisella konservatiivilla on kaikki oikeus olla valistuneesti huolissaan uusvasemmiston noususta myös tämän päivän Suomessa.
En kuitenkaan allekirjoita Ahvion esittämää kulttuurimarxismin, seksuaalivallankumouksen ja sukupuolineutraalin avioliiton kytköstä. Logiikka on yksinkertaisesti liian epäilyttävää. Ensinnäkin ajatus siitä, että suomalainen yhteiskunta on kääntänyt kurssinsa kohti kulttuurimarxilaista vallankumousta on yksinkertaisesti liian suuri luottamuslause akateemiselle yhteiskuntafilosofialle. Kriittinen teoria on ollut ja säilyy edelleen marginaali-ilmiönä, jonka vuotamisesta suomalaiseen päivänpolitiikkaan ei ole minkäänlaista pitävää todistetta. Jos näin olisi, akateeminen postmoderni filosofia käytännössä ohjaisi suomalaista moraalista kehitystä ja olisi sen vahva taustavoima. Kuka voi väittää näin olevan?
Kulttuurimarxismi on helppo ja houkutteleva vihollinen, likainen ja salakavala jälkikommunistinen juoni. Sukupuolineutraalille avioliitolle on helpompi löytää samanmielisiä vastustajia, jos kehityksen taustalla on vaikuttaja, joka ei ainoastaan tavoittele tiettyjen kyseenalaisten oikeuksien lisäämistä, vaan uhkaa koko länsimaista elämäntapaa. Kulttuurimarxismi muistuttaa siis Ahvion ajattelussa muun muassa islamin tai liberaaliteologian uhkaa (ks. esim. Ahvion uusin blogiteksti). Kaikki nämä kolme toisiaan muistuttavaa vihollista luovat Ahvion teksteissä kristinuskolle ajankohtaisen ja todellisen uhan. Vihollinen on moninaisuudesta muodostuva rintama: totaalinen, kaikenkäsittävä. Sivuvaikutuksena Ahvio saa konservatiiviset lukijansa kääntymään huolestuneena myös muita kristittyjä vastaan.
Yhdennäköisyys tai havaittava kuvio ei ole automaattisesti todiste syy-seuraussuhteesta. Esimerkiksi Suomessa sukupuolineutraalin avioliiton taustasyyksi voi esittää moniakin ideologisia juonteita, joista vain murto-osa on akateemisen vasemmiston heiniä. Myös talousliberaali vahvojen yksilönvapauksien ja -oikeuksien kannattaminen voi johtaa samaan suuntaan. Ahvion pyrkimys saattaa sukupuolineutraali kehitys yksinomaan uusvasemmiston syyksi ei ole tyhjentävä eikä riittävän uskottava selitys.
Iso osa sukupuolineutraalista kehityksestä voi olla myös täysin ei-ideologista. Usein kyse on täysin arkisesta inhimillisestä päättelystä, jossa ystävä- tai perhepiirissä olevalle homoseksuaalille toivotaan oikeutta avioliittoon puhtaasti sosiaalisista syistä. Tällaista tapahtuu usein myös oikeistoliberaalissa kontekstissa, jossa on opittu ymmärtämään ihmisen arvo ja ihmisluonto yksinomaan maksimaalisten yksilönoikeuksien ja vapauksien kautta. Taustavaikuttimien ei tarvitse olla lähelläkään akateemista vasemmistoa.
Ahvion malli vahvistaa oikeiston piirissä aika ajoin esiintyvää ajatusta, jonka mukaan kaikki perinteisten kristillisten arvojen vastainen kehitys on vanhan kommunismin tai sosialismin ilmentymää. Tämä ajattelutapa oli voimissaan joissain äärioikeistolaisissa liikkeissä kylmän sodan aikana ja ilmeni läpi 1900-luvun jykkänä kommunisminvastaisuutena. Myös Ahvion kohdalla on vaikea olla näkemättä vihollisrintamaa suureksi osaksi kuvitteellisena. Tässä kohdin kulttuurimarxismi-käsitteen puuttuminen akateemisesta kirjallisuudesta vain vahvistaa ajatusta kuvitellusta vihollisesta. Ahvio ei itse ole millään mittarilla äärioikeistolainen, vaan konservatiivinen talousliberalisti, mutta tarjoaa äärioikeistolle juuri sellaista poliittista materiaalia, jota se tällä hetkellä kipeästi kaipaa.
Seurauksena voi olla (ääri)oikeistolainen ilmapiiri, jossa kaikki tietynlaisen dogmaattisuuden vastustaminen tai kyseenalaistaminen nähdään sosialistisena vallankumoushaaveena tai koko länsimaisen elämäntavan romuttajana. Logiikka on tietysti virheellistä, mutta on lähellä Ahvion mielikuvaa sukupuolineutraalin avioliiton tavoitteista. Esimerkiksi yksi Miten tähän on tultu? -teoksen kliimakseista on huoli sukupuolineutraalin avioliiton vaikutuksista Suomen oikeistolaiselle talouskehitykselle, mikä mainitaan uhkana mutta jätetään kuitenkin täysin perustelematta.
Kulttuurimarxismi on Suomessa ennen kaikkea ahviolainen ilmiö: ei uskottavalla tavalla relevantti taustavaikutin, mutta kuitenkin tietyissä oikeistolaisissa reaktioissa elävä tulkinta tämän päivän tapahtumista. Suurimmassa osassa konservatiivisista piireistä Ahvion ajattelu nähtäisiin liian jyrkkänä. Ilman Ahvion tekstejä kulttuurimarxismin vaikutusta tai olemassaoloa Suomessa ei tulisi ajatelleeksikaan."
Ja toinen kirjoitus kulttuurimarxismista, kannattaa myös lukea: https://jojalonen.wordpress.com/2014/10/29/timo-soini-ja-kulttuurimarxismi/
http://miikkaleskinen.blogspot.fi/2013/11/juha-ahvion-kulttuurimarxismi.html
"maanantai 11. marraskuuta 2013
Juha Ahvion kulttuurimarxismi
Viime vuoden loppupuolella yllätyin törmätessäni suomalaisessa keskustelussa aiemmin amerikkalaisessa mediassa kuulemaani neokonservatiiviseen puheeseen, jonka luulin olleen eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna liian etäistä rantautuakseen Suomeen. Olin seurannut amerikkalaista politiikkaa tiiviisti WTC-iskujen jälkeen, ja erityisesti republikaaninen poliittinen retoriikka oli tullut tutuksi. Nyt kuitenkin törmäsin tiettyihin käsitteisiin ensimmäistä kertaa suomennettuina. Asialla olivat TV7-kanava ja kristillinen Patmos-lähetyssäätiö.
En tietysti malttanut pitää näitä havaintojani salassa, joten harrastin jonkin verran kommenttienvaihtoa Patmoksen henkilöiden kanssa Facebookin kautta. Nämä kommentoinnit johtivat minut lopulta esiintymään Radio Deissä 31.8.2013 Patmos-lähetyssäätiön Ristitulta-ohjelmassa dosentti Juha Ahvion vastakeskustelijana. Lähetyksen otsikkona oli raflaava Seksuaalivallankumouksen salajuonet ja avioliiton alasajo. Ohjelma on kuunneltavissa Studio24:n arkistosta.
Kyseessä on Juha Ahvion analyysi kansainvälisen vasemmiston kehityksestä toisen maailmansodan jälkeen 2010-luvulle sekä sen vaikutuksesta suomalaiseen poliittiseen ilmapiiriin. Erityisesti Ahvion kohdalla kyse on reaktiosta seksuaalivallankumouksen perintöä ja sitä kautta sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan. Aluksi arvelin kyseessä olevan pyrkimys saada oikeistolaiselle asialle lisäarvoa halpojen kopioiden kautta. Erityisesti kiinnitin huomiota TV7:n ohjelma-arkiston otsikoihin, joiden mukaan Suomea uhkaa vasemmistolainen kulttuurivallankumous ja että homoliikkeen taustalla on salattu kansainvälinen agenda. Kaikki tämä muistutti varsin paljon amerikkalaisen oikeiston puhetta "kulttuurisodasta" tai siitä, miten liberalismi – kuten sosiaalista vasemmistoa Amerikassa kutsutaan – on tuhoamassa länsimaisesta kulttuurista kaikkea arvokasta, kunniallista ja kristillistä.
Ahvion väitteissä keskeistä on ilmiö nimeltä kulttuurimarxismi. Ahvion mukaan kyse on perinteisen marxilaisuuden ja 1800-luvun kansainvälisen sosialismin jälkeen syntyneestä eurooppalaisesta akateemisesta ja filosofisesta suuntauksesta, joka 1950-luvulle asti pyrki herättämään uudelleen Marxin ja Engelsin perinnön kulttuurisessa viitekehyksessä. Taloudellisen ja materiaalisen lähtökohdan sijasta kulttuurimarxismi ajoi kulttuuriin, politiikkaan, taiteeseen, tieteeseen ja uskontoon kohdistuvaa uudistusta tai jopa vallankumousta. Kulttuurimarxismin ytimessä on Frankfurtin koulukuntana tunnettu akateeminen liike, jonka suurin saavutus oli 1950-luvun kulttuurintutkimus ja niin sanottu kriittinen teoria mannermaisessa filosofiassa. Ahvion mukaan kulttuurimarxismin yksi keskeisiä vihollisia ovat perinteinen kristillinen moraali sekä Raamatun kymmenen käskyn periaatteet. Ahviolle kulttuurimarxismi on vasemmistolaisen vallankumouksen ja sosialistisen utopian esiin tuomista uusissa vaatteissa.
Kulttuurimarxismi on käsitteenä peräisin amerikkalaiselta oikeistolta, eikä tavallinen yhteiskuntatieteiden opiskelija törmää siihen. Esimerkiksi yhteiskuntatieteellisissä artikkeli- ja viitetietokannoissa (SAGE, Ebsco, ProQuest) termi tuottaa vain viittauksia oppihistoriallisiin tutkimuksiin ja sitaatteja amerikkalaisten konservatiivien teksteistä – ei suoraan vertaisarvioitua tutkimuskirjallisuutta. Termi on kuitenkin tuttu akateemisen maailman ulkopuolisista teksteistä ja jyrkän vasemmistovastaisista blogeista, jotka eivät kelpaa akateemisen tutkimuksen lähdeaineistoksi. Kuitenkin kulttuurimarxismia väitetään akateemisesti ilmiöksi ja jopa länsimaista vasemmistoa hallitsevaksi suuntaukseksi. Näin yliopisto-opiskelijana minun pitäisi siis ehkä todeta, että empiiristen todisteiden valossa kulttuurimarxismia ilmiönä ei ole edes olemassa.
Ahvio kuitenkin argumentoi, että kulttuurimarxismi käsitteenä kuvaa hyvin marxilaisen vasemmiston uutta järjestäytymistä toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Tässä kohdassa herää epäilys, miksi käyttää tästä vasemmistolaisesta liikehdinnästä ei-tieteellistä käsitettä, joka on amerikkalaisessa konservatismissa käytetty poliittinen lyömäase. "Kulttuurimarxismi" on amerikkalainen kirosana, kun halutaan synnyttää mahdollisimman suutta närkästystä ja suuttumusta liberaalista kehityksestä. Termin ahkerimpia käyttäjiä ovat kylmän sodan aikana uraa tehneet amerikkalaiset oikeistokonservatiivit kuten Pat Buchanan.
Vuoropuhelumme perusteella voin sanoa olevani Ahvion kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Eurooppalainen akateeminen maailma elää selkeästi jälkimarxilaista aikaa, ja iso osa tämän päivän yhteiskuntatiedettä ja poliittista filosofia kaipaa marxismin uudelleen herättämistä. Frankfurtin koulukunta ja sen kriittinen teoria ovat antaneet nykyiselle akateemiselle keskustelulle tärkeitä eväitä. Talousoikeistolaisella konservatiivilla on kaikki oikeus olla valistuneesti huolissaan uusvasemmiston noususta myös tämän päivän Suomessa.
En kuitenkaan allekirjoita Ahvion esittämää kulttuurimarxismin, seksuaalivallankumouksen ja sukupuolineutraalin avioliiton kytköstä. Logiikka on yksinkertaisesti liian epäilyttävää. Ensinnäkin ajatus siitä, että suomalainen yhteiskunta on kääntänyt kurssinsa kohti kulttuurimarxilaista vallankumousta on yksinkertaisesti liian suuri luottamuslause akateemiselle yhteiskuntafilosofialle. Kriittinen teoria on ollut ja säilyy edelleen marginaali-ilmiönä, jonka vuotamisesta suomalaiseen päivänpolitiikkaan ei ole minkäänlaista pitävää todistetta. Jos näin olisi, akateeminen postmoderni filosofia käytännössä ohjaisi suomalaista moraalista kehitystä ja olisi sen vahva taustavoima. Kuka voi väittää näin olevan?
Kulttuurimarxismi on helppo ja houkutteleva vihollinen, likainen ja salakavala jälkikommunistinen juoni. Sukupuolineutraalille avioliitolle on helpompi löytää samanmielisiä vastustajia, jos kehityksen taustalla on vaikuttaja, joka ei ainoastaan tavoittele tiettyjen kyseenalaisten oikeuksien lisäämistä, vaan uhkaa koko länsimaista elämäntapaa. Kulttuurimarxismi muistuttaa siis Ahvion ajattelussa muun muassa islamin tai liberaaliteologian uhkaa (ks. esim. Ahvion uusin blogiteksti). Kaikki nämä kolme toisiaan muistuttavaa vihollista luovat Ahvion teksteissä kristinuskolle ajankohtaisen ja todellisen uhan. Vihollinen on moninaisuudesta muodostuva rintama: totaalinen, kaikenkäsittävä. Sivuvaikutuksena Ahvio saa konservatiiviset lukijansa kääntymään huolestuneena myös muita kristittyjä vastaan.
Yhdennäköisyys tai havaittava kuvio ei ole automaattisesti todiste syy-seuraussuhteesta. Esimerkiksi Suomessa sukupuolineutraalin avioliiton taustasyyksi voi esittää moniakin ideologisia juonteita, joista vain murto-osa on akateemisen vasemmiston heiniä. Myös talousliberaali vahvojen yksilönvapauksien ja -oikeuksien kannattaminen voi johtaa samaan suuntaan. Ahvion pyrkimys saattaa sukupuolineutraali kehitys yksinomaan uusvasemmiston syyksi ei ole tyhjentävä eikä riittävän uskottava selitys.
Iso osa sukupuolineutraalista kehityksestä voi olla myös täysin ei-ideologista. Usein kyse on täysin arkisesta inhimillisestä päättelystä, jossa ystävä- tai perhepiirissä olevalle homoseksuaalille toivotaan oikeutta avioliittoon puhtaasti sosiaalisista syistä. Tällaista tapahtuu usein myös oikeistoliberaalissa kontekstissa, jossa on opittu ymmärtämään ihmisen arvo ja ihmisluonto yksinomaan maksimaalisten yksilönoikeuksien ja vapauksien kautta. Taustavaikuttimien ei tarvitse olla lähelläkään akateemista vasemmistoa.
Ahvion malli vahvistaa oikeiston piirissä aika ajoin esiintyvää ajatusta, jonka mukaan kaikki perinteisten kristillisten arvojen vastainen kehitys on vanhan kommunismin tai sosialismin ilmentymää. Tämä ajattelutapa oli voimissaan joissain äärioikeistolaisissa liikkeissä kylmän sodan aikana ja ilmeni läpi 1900-luvun jykkänä kommunisminvastaisuutena. Myös Ahvion kohdalla on vaikea olla näkemättä vihollisrintamaa suureksi osaksi kuvitteellisena. Tässä kohdin kulttuurimarxismi-käsitteen puuttuminen akateemisesta kirjallisuudesta vain vahvistaa ajatusta kuvitellusta vihollisesta. Ahvio ei itse ole millään mittarilla äärioikeistolainen, vaan konservatiivinen talousliberalisti, mutta tarjoaa äärioikeistolle juuri sellaista poliittista materiaalia, jota se tällä hetkellä kipeästi kaipaa.
Seurauksena voi olla (ääri)oikeistolainen ilmapiiri, jossa kaikki tietynlaisen dogmaattisuuden vastustaminen tai kyseenalaistaminen nähdään sosialistisena vallankumoushaaveena tai koko länsimaisen elämäntavan romuttajana. Logiikka on tietysti virheellistä, mutta on lähellä Ahvion mielikuvaa sukupuolineutraalin avioliiton tavoitteista. Esimerkiksi yksi Miten tähän on tultu? -teoksen kliimakseista on huoli sukupuolineutraalin avioliiton vaikutuksista Suomen oikeistolaiselle talouskehitykselle, mikä mainitaan uhkana mutta jätetään kuitenkin täysin perustelematta.
Kulttuurimarxismi on Suomessa ennen kaikkea ahviolainen ilmiö: ei uskottavalla tavalla relevantti taustavaikutin, mutta kuitenkin tietyissä oikeistolaisissa reaktioissa elävä tulkinta tämän päivän tapahtumista. Suurimmassa osassa konservatiivisista piireistä Ahvion ajattelu nähtäisiin liian jyrkkänä. Ilman Ahvion tekstejä kulttuurimarxismin vaikutusta tai olemassaoloa Suomessa ei tulisi ajatelleeksikaan."
Ja toinen kirjoitus kulttuurimarxismista, kannattaa myös lukea: https://jojalonen.wordpress.com/2014/10/29/timo-soini-ja-kulttuurimarxismi/
skärdis
Respected Leader
Periaatteessa olen sitä mieltä, että myös poliitikkojen perhe-elämä on heidän yksityisasiansa, mutta kovasti yllätyin Turkkarin uutiseen, joka kertoo Olli Immosen vaimon Lutfija Immosen olevan muslimiperheessä kasvanut maahanmuuttaja.. Bonuksena vielä frouvalla vihreiden jäsenkirja.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/799235/Immosen+oma+vaimo+vihrea+maahanmuuttaja
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/799235/Immosen+oma+vaimo+vihrea+maahanmuuttaja
miheikki
Greatest Leader
Periaatteessa olen sitä mieltä, että myös poliitikkojen perhe-elämä on heidän yksityisasiansa, mutta kovasti yllätyin Turkkarin uutiseen, joka kertoo Olli Immosen vaimon Lutfija Immosen olevan muslimiperheessä kasvanut maahanmuuttaja.. Bonuksena vielä frouvalla vihreiden jäsenkirja.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/799235/Immosen+oma+vaimo+vihrea+maahanmuuttaja
Monella vihavasemmistolaisella saattaa aivot nyrjähtää tätä kuviota miettiessään. Rakkaus ei tunne rajoja.
skärdis
Respected Leader
Kai sitä nuivilla persuillakin voi olla vaaraa nyrjähdykselle?
Itse kallistuisin sille kannalle, että Immonen on pyrkimässä jatkokaudelle, eikä se olisi helppoa pelkkänä riviedustajana. Lapa jäähän - nimi lehteen -periaate pätee politiikassakin. Varsinkin tämä (minulle) uusi tieto Immosen perhesuhteista vetää kaiken pohjan pois Olli-pojan angstista. Tai sitten on jakohihna alkanut luistamaan.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Hahhaa! No siinäpä käänne. Jatkossa persuilta kysytään entistä tarkemmin mitä heidän tarkoittama monikulttuurisuus oikein tarkoittaakaan. Hyvä että asiasta puhutaa .
Enää ei käykään lytätä kansanedustajaa jonkin asiaa koskevan kommentin takia. Kyllä vassareita tosiaankin nyppii.
miheikki
Greatest Leader
Tuossa on toinen parisuhde pohdittavaksi.
https://www.google.com/search?q=mat...d=ssl#safe=off&q=sanna+ukkola+matias+turkkila
https://www.google.com/search?q=mat...d=ssl#safe=off&q=sanna+ukkola+matias+turkkila
Geronimo
Ylipäällikkö
Tämän möyhkän jälkeen kun vihervasemmistolainen lukee tuon uutisen vetää varmaan yrttiteen vääräänkurkkuun ja miettii onkohan tullut pössyteltyä liikaa.
Eikä ole ainoa tapaus laatuaan: Jussi Niinistö&Leena Sharma ja Matias Turkkila&Sanna Ukkola tulee ainakin mieleen.
Viimeksi muokattu:
Oma avokki on punavihreä, teoriassa, mutta jostain syystä minua katsellut vaikka ilmoitin jo alussa että en arvojani muuta.
En niitä toiseltakaan yritä muuttaa mutta en myöskään välitä jos toinen mielensä pahoittaa politiikasta.
Joku viehtymys konservatiivisin miehiin joillain liberaaleilla naisilla on koska tunnen samanlaisia pariskuntia.
En niitä toiseltakaan yritä muuttaa mutta en myöskään välitä jos toinen mielensä pahoittaa politiikasta.
Joku viehtymys konservatiivisin miehiin joillain liberaaleilla naisilla on koska tunnen samanlaisia pariskuntia.