Miksi Merkel saa arvostella monikulttuurisuutta mutta Immonen ei?
Tutkija: Suomessa maahanmuutosta on vaikea keskustella ilman leimaamista
Minna Nalbantoglu
HELSINGIN SANOMAT
LUKE MACGREGOR REUTERS
Kokonaan kasvot peittäviin huntuihin pukeutuneet naiset shoppailivat Lontoon keskustassa.
Kuuntele
Yritykset rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta ovat epäonnistuneet täysin, sanoi Saksan liittokansleri
Angela Merkel vuonna 2010. Myös Britannian pääministeri
David Cameron ja Ranskan edellinen presidentti
Nicolas Sarkozy ovat arvostelleet monikulturalismia.
"Totuus on se, että demokratioissamme olemme keskittyneet liikaa tänne tulevien identiteettiin emmekä tarpeeksi sen maan identiteettiin, joka ottaa heidät vastaan", Sarkozy sanoi vuonna 2011.
EU-maiden johtajat ovat siis saaneet arvostella monikulturalismia rauhassa, mutta meteli Suomessa nousee vasta, kun perussuomalaisten kansanedustaja
Olli Immonen kehottaa Facebook-seinällään taistoon sitä vastaan.
Pöyristys on niin suuri, että Helsingin Kansalaistorilla pidettävään rasisminvastaiseen mielenosoitukseen ilmoittaa Facebookissa osallistuvansa yli 25000 ihmistä.
Miksi Angela Merkel saa arvostella monikulturalismia mutta Olli Immonen ei? Tätä monet Immosta tukevat ovat ihmetelleet.
Osittain kohun syntymiseen ovat vaikuttaneet Immosen aiemmat toimet ja ajoitus. Hänen purkauksensa julkaistiin samoihin aikoihin kun äärioikeistolaisin motiivein Norjassa tehdystä joukkomurhasta tuli kuluneeksi neljä vuotta.
Lisäksi Immonen poseerasi kesäkuussa
Eugen Schaumanin muistotilaisuudessa yhdessä uusnatsistisen Suomen Vastarintaliikkeen kanssa.
Immosen kirjoituksen taustalla voi siis hyvällä syyllä pelätä olevan äärimmäisempiä asioita kuin viaton maahanmuuton ongelmien esiintuonti. Varmasti tätä ei voi tietää, koska Immonen itse vaikenee. Hän kertoi tiistaina Facebook-sivuillaan lähteneensä "kohti eteläisen pallonpuoliskon lämpöä".
STÉPHANE MAHÉ REUTERS
Ranskan poliisi pysäytti vuonna 2011 Nantesissa naisen, joka käytti julkisesti huntua.
Toiseksi Immosen kirjoituksessa ei vain arvosteltu monikulttuurisuusaatetta. Arvostelussa sinänsä ei olisi ollutkaan mitään uutta, sillä myös perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma pitää sitä epätoivottavana.
"Suomen on irrottauduttava siitä 25 vuotta jatkuneesta ajatuksesta, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus sinänsä olisivat tarpeellisia tai tavoiteltavia asioita", ohjelmassa sanotaan.
"Immonen ottaa tässä askeleen eteenpäin olemalla sitä mieltä, että monikulturalismia vastaan pitää aktiivisesti taistella", kuvaa politiikan tutkija
Mari K. Niemi.
Artikkeliin liittyvät
Immonen vannoo muun muassa: "Taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden aidon Suomen kansakunnan puolesta."
Kun tämän yhdistää perussuomalaisten maahanmuuttovastaisuuteen, kylmät väreet ovat hiipineet pitkin monen alkuperältään vähemmän puhdasrotuisen selkäpiitä.
"Perussuomalaiset ovat itse olleet kytkemässä keskustelua monikulttuurisuudesta maahanmuuton ongelmiin. Näin ollen Immosen taisteluhuudosta voi herätä kysymys, mikä sitten on maahanmuuttajien olemassaolon oikeutus Suomessa", sanoo Niemi, joka työskentelee parhaillaan vierailevana tutkijana Strathclyden yliopistossa Skotlannissa.
Juuri tämä on suo, johon keskustelut luiskahtavat Niemen mukaan helpommin Suomessa kuin isoissa Euroopan maissa.
Suomessa on enemmän tabuja ja vähemmän maahanmuuttajia kuin vaikkapa Britanniassa. Helposti aletaan väitellä siitä, saako Suomessa ylipäätään olla ulkomaalaisia, vaikka rakentavampaa olisi keskustella tarkkaan rajatuista ongelmista.
Esimerkiksi monikulttuurisuuteen eli erilaisten kulttuuristen ja etnisten ryhmien rinnakkaineloon voi suhtautua perustellusti usealla eri tavalla. Kaikissa Euroopan maissa monikulttuurisuus on todellisuutta, mutta tuskin missään se sujuu täysin ongelmitta.
Eri valtiot, eri puolueet ja eri poliitikot antavat niihin erilaisia vastauksia. Esimerkiksi vahvaa maallista valtiota korostavassa Ranskassa on kielletty kaikki uskonnon merkit valtion kouluissa. Etnisille ja uskonnollisille yhteisöille laajemmat vapaudet antavassa Britanniassa muslimitytöt voivat kaikin mokomin tulla kouluun huivi päässä.
Cameronin, Merkelin ja Sarkozyn taannoinen monikulturalismin arvostelu liittyi siihen, että maahanmuuttajilta pitäisi pontevammin vaatia sopeutumista.
Vaikka moni näki kommenttien taustalla oikeistopopulististen puolueiden suosion kasvun, sen paremmin Cameron ja Merkel kuin Sarkozykään eivät arvostelleet maahanmuuttoa sinänsä. Esimerkiksi Merkel korosti huolellisesti, että maahanmuuttajat ovat yhä tervetulleita Saksaan ja islam kuuluu Saksaan siinä kuin kristinusko ja juutalaisuuskin.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten paljon muualta tulevien on sopeuduttava uuteen kotimaahansa ja miten paljon uuden kotimaan on sopeuduttava heihin.
Aihe on monimutkainen ja tärkeä. Ilman tabuja ja ilman rasismia siitä olisi mahdollista saada aikaan rikas ja antoisa yhteiskunnallinen keskustelu.
Mari K. Niemen mukaan tämä ei kuitenkaan näytä onnistuvan Suomessa yhtä helposti kuin esimerkiksi Britanniassa.
"Suomessa tuntuu, että keskustelu kääntyy helpommin leimaavaksi, koska maahanmuuttajat eivät ole punoutuneet yhtä monipuolisesti Suomen yhteiskuntaan", hän sanoo.
"Britanniassa aito kansainvälisyys on niin iso osa, että arjessa on mahdotonta toimia olematta tekemisissä maahanmuuttajataustaisten kanssa. Siitä todellisuudesta nousee selkänoja, jonka turvin on mahdollisempaa keskustella avoimemmin myös ongelmista."