Trollit poliisin työllistäjinä
Uusisuomi puheenvuoro 9.12.2016 10:25
Marko Forss
Johdanto
Imatran tapahtumat nostivat trollaamisen taas otsikoihin, kun lähinnä yksittäinen Twitter-tili aiheutti hämmennystä levittämällä väärää tietoa henkirikoksen osallisista. Trollit aiheuttavat miltei päivittäin ilmoituksia nettipoliisille eri aiheista, joihin tosin on harvemmin mahdollisuuksia puuttua. Yritän avata tässä kirjoituksessa havaintojani trollaamisesta internetissä ja käydä läpi erilaisia trollaamisen muotoja ja motiiveja sekä aiheeseen liittyvää poliisin tiedottamista. Kirjoitus on pitkä, mutta aiheesta kiinnostunut jaksaa varmasti kahlata sen läpi.
Perinteiset trollit
Kun aloitin nettipoliisin työt, käsitti trollaaminen yleensä tekomuotoja, joissa yritetään tahallaan ärsyttää toista osapuolta erilaisilla tunteisiin vetoavilla aiheilla. Nykyään näistä suosittuja ovat erilaiset eläinten kiduttamiseen, vähemmistöihin, koulusurmiin ja pedofiliaan liittyvät aiheet. Lisäksi nuorten kuolemantapaukset ovat saaneet aikaan erilaisia trollauksia, joissa julkaistaan esimerkiksi meemikuvia muistotilille tai valeprofiileja kuolleiden tiedoilla. Näistä on useita esimerkkejä myös ulkomailta.
Perinteisten trollien taustalla voi olla satunnaisesti pilaileva nuori, mutta myös aikuinen, jolle trollaaminen voi olla jopa elämäntapa. Kanadalaisessa tutkimuksessa trollaajilla todettiin olevan sadistisia taipumuksia, joita ruokitaan toisten kauhistelevilla reaktioilla. Nettipoliisin selvittämissä tapauksissa motiivina on monesti ollut pelkkä itsensä viihdyttäminen ja tylsyys.
Toisaalta osassa trollaamistapauksista omaa motiivia pidetään myös yleisesti positiivisena, joista esimerkkinä voidaan mainita ns. ”pedohunting”, jossa tekeydytään lapseksi ja mennään jopa tapaamaan pedofiiliä kameran kera. Tilanteesta julkaistaan tämän jälkeen tallenne somessa. Trollaamiseen liittyy myös hyvähenkiset källit, joista omalle kohdalle on esimerkiksi sattunut Linnan juhlissa vuonna 2011, jossa Aamulehden äänestyksessä minut äänestettiin Linnan tyylikkäimmäksi. Äänestys oli masinoitu Ylilauta –sivustolta, josta on lähtenyt myös useita vähemmän mukavia trollaustapauksia. Ulkomailla samantapainen suosittu sivusto on 4chan.
Perinteiset trollit voivat nähdä paljonkin vaivaa valeprofiiliensa uskottavuuden eteen ja myös lavastaa esimerkiksi erilaisia eläimenkidutustilanteita. Yleisempää tosin on, että valeprofiilit ovat helpohkosti tunnistettavissa feikeiksi ja profiilissa käytettävät kuvat on kopioitu netistä. Viimeaikaisimmista kuvista tulee esimerkiksi mieleen kuva hirtetystä koirasta. Kuvaan oli lisätty teksti, jonka mukaan kuva oli otettu Suomessa, vaikka tilanne oli tapahtunut Iso-Britanniassa.
Päihde- ja mielenterveysongelmaiset
Välillä voi olla vaikeuksia erottaa, onko kyse trollista, vai onko taustalla vain erilaisia päihde- ja mielenterveysongelmia. Toki ongelmat voivat liittyä osittain myös perinteiseen trollaamiseenkin, mutta eron tekee tekijän tahallisuus. Näissä erilaisia ongelmia omaavan tarkoituksena ei ole trollata sivullisia tai tiettyä tahoa, vaan älämölö on tahatonta ja henkilökohtaisista ongelmista johtuvaa. Tämän takia erotan heidät omaksi ryhmäkseen, vaikka välillä eron tekeminen voikin olla vaikeaa.
Yritystrollit
Omaksi joukokseen erottaisin myös yritystrollit, joidan tarkoituksena on edistää tietyn yrityksen tuotteita tai asioita. Vaihtoehtoisesti kyseessä voi olla kilpailevan yrityksen tuotteiden tai palvelujen mollaaminen. Tässä kirjoituksessa en käsittele kuitenkaan aihetta tämän enempää.
Valtiolliseen vaikuttamiseen liittyvät trollit
Tuorein luonnehdinta trolleista liittyy informaatiosodankäyntiin ja ns. hybridisotiin, jossa tietty kansallinen taho on palkannut henkilöitä levittämään disinformaatiota ja muuta propagandaa omaksi edukseen internetissä. Valtiollisen vaikuttamisen käsite on siis laajempi kuin pelkkä trollaaminen ja siihen liittyy myös esimerkiksi viestinnän estäminen ja tuhoaminen. Trollaus voi liittyä esimerkiksi konfliktitilanteisiin, joissa jaetaan kuvia, jotka lavastetaan liittyväksi itse konfliktiin. Tarkoituksena voi myös olla levittää yleisesti sisäiseen turvallisuuteen ja kansalaiskeskusteluun vaikuttavaa informaatiota, jolla edistetään omaa agendaa. Sen takia ilmoitukset trolleista kiinnostavat myös nettipoliisia.
Israel on ollut yksi edelläkävijöistä sosiaaliseen mediaan liittyvässä propagandassa, mutta erilaisia informaatiosodankäyntiin liittyviä trolleja löytyy myös useasta muusta maasta, kuten Kiina ja Yhdysvallat. Kiinasta löytyy esimerkiksi 50 Cent Army –nimellä toimiva taho ja Snowden NSA-paljastuksissa kerrottiin erilaisista likakampanjamalleista tiettyä henkilöä tai tahoa vastaan.
Sosiaalista mediaa on käytetty hyväksi myös erilaiseen vakoiluun, jota tosin ei välttämättä voida luonnehtia trollaamiseksi. Tällainen tapaus oli käsillä esimerkiksi vuonna 2011, kun Facebookiin oli tehty profiili yhdysvaltalaisen Naton Euroopan joukkojen komentaja amiraali James Stavridiksen nimissä. Profiili oli haalinut kaverilistalleen useita korkea-arvoisia Iso-Britannian valtion virkamiehiä, esimerkiksi puolustusministeriöstä ja armeijasta. Kaverilistalla olemisen seurauksena, tämä luultavasti vieraan valtion lukuun toimiva taho, oli saanut käsikseen paljon arvokasta tiedustelutietoa esimerkiksi kohteiden perheistä ja liikkumisesta.
Suomessa huomiota ovat saaneet laajimmin ns. venäjä-trollit. Sen takia käsittelen aihetta vielä erikseen omassa kohdassaan.
Venäjä-trolli
Aihetta on tuotu esille erityisesti toimittajien toimesta, mutta koko ilmiöstä on jäänyt ainakin itselleni tietyllä tapaa sekava kuva. Ylen uutisoinnin ja Venäjän trollitehtaan paljastamiseen liittyvissä jutuissa trolleja luonnehditaan ”aggressiiviseksi ja anonyymiksi Venäjän johdon agendaa tukevaksi viestinnäksi”. On kuitenkin suhteellisen yleistä, että venäjä-trolleiksi leimataan myös muunlaisia tapauksia, jonka takia tarkempi erittely julkisuudessa olisi tarpeen. Näiden tapausten osalta viestejä tulee myös nettipoliisille, jossa keskustelu on voinut mennä loukkaavaksi tai uhkaavaksi trolliepäilyjen takia.
Havaintojeni perusteella jakaisin Venäjään liittyvät keskustelijat neljään eri kategoriaan:
1) Anonyymit venäjä-trollit, jotka toimivat yleensä Venäjältä käsin
2) Omalla nimellään ja kasvoillaan esiintyvät propagandistit, joilla vahva venäjämielinen agenda
3) Venäläistaustainen tai -mielinen tavallinen kansalainen
4) Perinteinen trollaaja, joka jäljittelee venäjä-trollia
Ensimmäisen kohdan osalta kyse Ylen trollijutun määritelmän mukaisista tapauksista, joissa kyseessä on anonyyminä esiintyvä palkattu työntekijä. Toiseen kohtaan taas jaottelen ne henkilöt, joilla on vahva agenda aiheeseen liittyen, mutta he esiintyvät omalla nimellään ja kasvoillaan ja mahdollisesti toimivat ainakin osittain Venäjän lukuun. Oli toiminta sitten taloudellisesti tuettua tai ei. Kyseisiä tahoja voidaan nimittää jossain tapauksissa myös vaikuttaja-agenteiksi.
Kolmanteen kohtaan kuuluvat tavalliset kansalaiset, jotka voivat olla venäläistaustaisia tai muutoin venäjämielisiä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa asui yli 30 000 venäläistä ja venäjänkielisiä oli yhteensä yli 70 000. Olisikin outoa jos Venäjälle myötämielisiä tai ymmärtäviä viestejä ei löytyisi sosiaalisesta mediasta, ilman että tarkoituksena olisi toimia aktiivisesti Venäjän lukuun. Kyse voi siis olla normaalista kansalaisesta, joka ylitulkintaan venäjä-trolliksi.
Viimeiseen kohtaan kuuluvat perinteiset trollit, jotka näkevät kuumana käyvässä venäjä-trollikeskustelussa paikan sörkkiä tilannetta. Esimerkiksi Imatran tapaukseen liittyen kyse oli tiedotusvälineiden tietojen mukaan tällaisesta tapauksesta ja twitter-trolli sai tökeröstä tekotavasta riippumatta laajahkoa huomiota. Lisäksi suojelupoliisi lausui tänä syksynä hallintovaliokunnalle, että venäjä-trollaaminen on saanut julkisuudessa enemmän huomioarvoa, kuin sen mittakaava olisi ansainnut. Suojelupoliisi piti huomattavasti vakavampana uhkana suoraa henkilövaikuttamista päätöksentekijöihin.
Poliisin tiedottaminen trollaustapauksissa
Poliisia kritisoitiin muutaman tahon osalta tiedottamisesta Imatran tapaukseen liittyen ja poliisin hitauden todettiin jättäneen tilaa trolleille. Itselläni herätti enemmän hämmennystä tapa, jolla täysin selkeään twitter-valeprofiiliin reagoitiin somessa ja tiedotusvälineissä. Samaan aikaan monet muut väärät tiedot jäivät ilman suurempaa huomiota. Tietyllä tapaa tämä tukee suojelupoliisin näkemystä tietystä ylireagoinnista venäjä-trolleihin.
Vaikka puolueellinen olenkin, oli poliisin tiedotus mielestäni Imatran tapauksessa riittävän tehokasta. Tilanteeseen ei olisi esimerkiksi vaikuttanut uhrien määrän kertominen mitenkään. Aina jää tilaa trollaamiselle, koska poliisi ei voi kertoa reaaliaikaisesti kaikkea tietoa. Erityismaininnan ansaitsee hyvin hoidettu tiedotustilaisuus. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö poliisin tiedottamisessa olisi yleisellä tasolla parannettavaa. Poliisi ei kuitenkaan voi julkistaa tietoa, ennen kuin asia on riittävällä tavalla tarkastettu. Tiedotusvälineiden tapa taas on nykyään enemmän ”rakentaa” juttua, jossa alkutiedoissa voi olla useita virheitä ja tietoja korjataan sitä mukaan kun niitä tulee, joka taas asettaa poliisin tiedottamiselle paineita.
Sosiaalisessa mediassa ja erilaisilla keskustelupalstoilla spekulointiin Imatran tapauksen yhteydessä myös useilla muilla skenaarioilla, joissa tekijäksi epäiltiin esimerkiksi maahanmuuttajataustaista henkilöä. Näitä ei kuitenkaan nostettu uutisiin, vaikka luotettavuudessaan ne olivat ihan samaa luokkaa twitter-trollin kanssa. Trollitilin toimien uutisoitiin vaikuttaneen jopa venäläisten matkustamisintoon, mutta olisiko asiasta tullut yhtä suurta haloota, jos asiaan ei olisi reagoitu näin vahvasti tiedotusvälineissä? Näin kävi mielestäni myös ns. pelottelevien klovnien tapauksessa, jossa media lietsoi ilmiötä uutisoinnillaan ja sai mielestäni osaltaan aikaiseksi copycat-ilmiön. Sama koskee myös koulu-uhkauksiin liittyviä tapauksia, jossa yksi epämääräinen viesti voi lähteä elämään täysin omaa elämäänsä, jos siihen ylireagoidaan. Ilmoitus poliisille on yleensä riittävä toimenpide!
Poliisi oikaisi trollitilin levittämän tiedon, mutta itse odottaisin kansalaisilta näissä tilanteissa myös tiettyä malttia ja medialukutaitoa. Sosiaalinen media ja keskustelupalstat ovat vakavien rikosten jälkeen aina täynnä spekulaatiota ja väärää tietoa, riippumatta siitä kuinka nopeasti tai tarkkarajaisesti poliisi saa tiedotetta ulos. Monesti myös oikeiden osallisten henkilötiedot ovat löydettävissä jo saman päivän aikana netistä. Ilmiö ei ole edes mikään uusi, koska jo vuonna 2008 Kauhajoen koulusurmaajan tiedot olivat helposti saatavilla miltei heti teon jälkeen sosiaalisesta mediasta.
Lopuksi
Lopuksi voidaan todeta vielä perinteisiin trolleihin liittyen, että näiden osalta nettipoliisi on tiedottanut jo useamman kerran, että ne häviävät parhaiten siten, että jättää ne huomiotta. Toki ilmoitus kannattaa tehdä tapauksissa, joissa ei ole täysin varma onko kyseessä trollitili. Trollien jakamasta materiaalista voi ilmoittaa ylläpidolle, vaikka se ei yleensä johdakaan materiaalin poistamiseen. Mitä taas tulee valtiolliseen vaikuttamistoimintaan liittyviin trolleihin, ottaa nettipoliisi niistä ilmoituksia vastaan mielellään.
.
