Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Edellä mainitut keinot ovat löytyneet tänä päivänä lähinnä erilaisten diktatuurimaiden kikkapussista ja johtaneet käytännössä vain kahta suurempaan/pidempään kärsimykseen siviilien keskuudessa. Yleensä seassa on häärinyt liikkeelle panevana voimana milloin mitäkin terroristijärjestöjä omine tavoitteineen, suurimman osan siviileistä halutessa elää vain rauhassa.
Jos Irakin sijasta puhutaan vaikka Ranskasta. Olisiko ollut parasta Ranskan vastarintaliikkeen laittaa pillut pussiin, vähemmällehän ne uhrit olisivat jääneet kun kansallissosialistit olisivat antaneet Vichyn hallituksen hallita rauhassa ja tavallisten ranskalaisten syödä patonkeja?... Juuri näin. Tämä on vain esimerkki siitä, ettei vastarinta johda mihinkään huonompaan lopputulokseen aina. Ranskan vastarintaliikkeellä oli tärkeä osa Normandian maihinnousun onnistumisella ja edesauttoi maailman vapauttamisessa kansallissosialismin murhatöiltä.
En koe missään olosuhteissa että rk varalisä tarve tulisi olla satajatuhansia yli kenttäarmeijan tarpeen. Jos rk varastot ammutaan paskaksi heti startissa, niin arvaa kaksi kertaa mikä on tärkeimmän kaluston kohtalo sillä hetkellä ja mikä SA-joukkojen suorituskyky sen jälkeen on rk:ta tai ei...
Mitä tahansa kalustoa pitää olla ylimääräistä niin kauan kuin on syytä olettaa, että ne tuhoutuvat varastoihin, niin rynkkyjä kuin mitä tahansa muutakin. Kuten alk. per. viestissäni toin esille, ylimääräisten rynnäkkökivääreiden määrä johtuu myös siitä seikasta, että aseita kuluu, rikkoutuu ja häviää normaalissa käytössä. Kuten aiemmin joku mainitsikin, tavallisen sotilaan aseenkulutus ei ole 1,0 vaan se on vähintään 1,4. Sen lisäksi aseita voidaan jakaa tavallisille hyvämaineisille kansalaisille hätätarkoituksiin sotatilanteessa kotirintamalle sekä piilotettaviksi vastarintakäyttöön, jos itse hävinneen taistelevan armeijan aseet kerätään pois antautumistilaisuuksissa.
Asekätkennässäkin kätkettiin kenttäarmeijan aseita, ei mitään varalisää. Jos vastaavaan erikoistilanteeseen joskus ajauduttaisiin, ei homma silloinkaan olisi kiinni mistään varastoihin muumioiduista sadoistatuhansista kiina rk:sta. Asekätkennällä kun ymmärtääkseni pyrittiin pelaamaan pois yllätysmiehityksen mahdollisuutta tilanteessa jossa kumpikin osapuoli on jo vetänyt ison osan SA-joukoista rajoilta pois, mutta tilanne on poliittisesti vielä erittäin jännittynyt.
Asekätkennän aseita olisi ollut tarkoitus käyttää sissodan käymiseen siinä tapauksessa, jos NL olisi miehittänyt maan. Siihen NL olisi pystynyt halutessaan, tärkeämpää oli kilpajuoksu Berliiniin, joten tästä syystä Suomi jäi miehittämättä. Minkään yllätysmiehittämisen estämiseksi pääasiallisesti yksittäisten ihmisten koteihin varastoidut aseet eivät olisi riittäneet. Koska asekätkennän lopussa muistaakseni vain 35 000 miehelle oli aseistus valmiina ja sellaisella osastolla ei olisi itärajalle menty estämään mitään, varsinkaan kun hajanaisen joukon johtaminen olisi ollut vaikeaa.
Vai ei maksa mitään... löytyykö esimerkkejä? Ensin pitäisi löytää edes paja joka suostuu sen tekemään kun edellisestä erästä on reilu 20-vuotta aikaa, määrä jää marginaaliseksi jne. Hinta voi todellakin olla aikamoinen johonkin moderniin kertasinkoon suhteutettuna, ohjuksiin mustia on ihan turha verrata.
Aseilla kouluttaminen ei ole ilmaista, kouluttamaton kalusto menettää suuren osan tehostaan muutamassa vuodessa kun osaaminen katoaa. Ja jos/kun meillä on joukko joka on muutenkin varustettu edes suht asiallisesti, niin ei ole mitään järkeä jättää niin oleellista asiaa kuin pst-aseistus heikkoon happeen, sen pitää olla vähintään vastaavassa iskussa kuin muukin varustus jotta joukosta saadaan kaikki hyöty/teho irti.
Yksittäinen hinta riippuu materiaaleista, työvoimakuluista (valmistus ja suunnittelu) sekä erän koosta. Mustin ammus on aika halpa, ei ole lämpö-, liike- tai infrapunasensoreita, ei radiolähettimiä, ei tv-kameraa, elektroniikkaa jne. Ei tarvitse olla kovin hyvin perillä asioista, että huomaa mikä maksaa nykyaikaisessa pst-kalustossa. Hintaa ei tiedä kukaan, ennen kuin tekee tarjouspyyntöjä. Maailma on täynnä pajoja, jotka valmistavat, kunhan vientilisenssit ja hinta saadaan värkättyä. Ei ole mikään ongelma. Jos yhden mustin ammuksella (plus mustin romumetallin voitto tai mahdollisesta kustannus romuttamisesta) saa vaikka yhden modernin raskaan singon niin mikäs siinä sitten, niitä pino jos toinenkin pitää ostaa. Tässäkin tosin pitää ottaa huomioon edelleen resurssit ja sen lisäksi vielä taisteluteho. Kumpi on parempi: musti, joka ei ole kertasinko vai moderni kertasinko joka on kierrätystavaraa laukauksen jälkeen. Tai verrattaessa moderniin sinkoon, onko sen teho niin hyvä että esim. moninkertainen hinta ammuksineen on perusteltavissa jos samalla rahalla aseistaa vaikka 1,01-~ mustia ammuksineen. Ja onko tämän tehokkuuslaskennan takana sitten joku muu tekijä, kuten käytettävissä olevan reservin määrä, joka ohjaa valinnan. Ei pst-aseistusta tarvitse jättää päivittämättä nykyaikaan mutta jos se tarkoittaa, että käyttökelpoista kalustoa romutetaan, jonka käyttöarvo on huomattavasti romumetallin arvoa tai varastointikustannuksia suurempi, on se väärin. Pitäisi suorittaa vertailuja eri skenaarioissa ja laskea paras mahdollinen kustannushyötysuhde.
Esim. Muisteille uusien A-tarvikkeiden ostaminen/muumioiminen varastoihin ilman koulutusta ja niiden jakaminen vapaaehtoisille teknikaali lisävaraporukoille (joita oletetaan olevan pilvin pimein liikkeellä innosta puhkuen) mallia Libyan kapinalliset tuntuu olevan tietyllä porukkalla jonkunlainen märkä uni, mutta todellisuudessa erittäin huono sijoitus kun merkittäviä puutteita on ihan kenttäarmeijaan suunnitelluilla/sijoitetuillakin joukoilla.
Tekniikaaliksi oppii pienelle kokemuksella, Afrikka todistaa, ei tarvita edes sotilaskoulutusta. Sotiminen on vähän kuin jalkapalloa, opitaan säännöt ja sitten saadaan pelisilmää. Ei se kummoista pelisilmää ja koulutusta vaadi, että osataan käyttää ajoneuvoon asennettua raskasta sinkoa. Kyllä jokainen tajuaa ettei sellaisella voi ottaa mitään face-to-face matsia tankin kanssa. Melkein jokainen osaa ajaa autoa ja lukea käyttöohjeet. Ei se kummoisia harjoitteluja vaadi, että niin yksinkertaista laitetta oppii käyttämään kun on hyvät ja havainnollistavat ohjeet sekä harjoittelua. Pikemminkin märkiä unia nähdään CV-90:eistä, AMV:eistä ja kaikista muista hienoista kaluista, joiden hinta on aiheuttanut sen että kotimainen teollisuus vetää mutta yhä vähemmän on joukoilla määrää.