Siis, kysymys ei koskenut johtotehtäviä vaan varusmiespalvelua.
Mikä sinun mielestäsi on varusmiespalveluksen syvin tarkoitus? Minun nähdäkseni se on
suorituskykyisten ja taistelukelpoisten sodan ajan joukkojen kouluttaminen eikä mikään yleisten kansalaistaitojen opettelu, punkan teko, siivoaminen, pöytätavat tms.
En varmaan ymmärtänyt kysymystä ihan oikein, mutta jos 5½ kk aikana koulutetaan siviilimiehestä jääkäri, joka osaa ampua tavanomaisilla jv aseilla, tulee metsässä toimeen pari viikkoa reppunsa turvin, pystyy toimimaan osana sotilasjoukkoa sekä hallitsee useita yksittäiselle sotilaalle kuuluvia tehtäviä (
esim. konekivääriampuja, kertasinkoampuja, rynnäkkökiväärimies, vartiomies, partiomies, lähetti) toimien osana joukkoa, niin eikö hän ole saavuttanut ne oppimistavoitteet, joita varusmiespalvelukseen kuuluu?
Johtajakoulutettavat saavat sitten laajemman osaamispankin, mutta ei noita jääkärin taitoja ihan parissa viikossa tai parissa kuukaudessa opi. Nykyinen 5½ kuukauttakin on minun mielestäni liian vähäinen aika…
Eli siis, kun keskustelu koski kriisinajan touhuja sijoittamattomille intin käyneille hemmoille, niin tuo ensimmäinen on ainakin täysin tarpeeton taito. Jälkimmäisestä voi olla jotain hyötyä, jos niissä muissa tehtävissä joutuu johtohommiin. Muuten ei.
Miten niin tarpeeton? Aika nopeasti olen pystynyt omaksumaan bussi- ja tossujääkärien taistelutekniikan ja tavan taistella, vaikka oma peruskoulutukseni onkin tähdännyt paljon liikkuvampaan ja nopeatempoisempaan touhuun. Aika moni muukin jalkaväessä palvellut pystyy mukautumaan vähän toisenlaiseen joukkotyyppiin, koska perusteet ovat samat.
Jos jääkäri hallitsee hyökkäystaistelun, joka siis on telaketjuväen ensisijainen taistelulaji, niin puolustustaistelu menee sitten kanssa. Liikkuvuus ja tulivoima ovat bussi- ja tossujääkäreillä radikaalisti heikommat, mutta kyllä panssarijääkäri sopeutuu heittämällä myös jääkärikomppaniaan, vaikka toisinpäin asia ei ehkä toimikaan ihan heti. Myöskin panssarintorjunta raskain kertasingoin on aika samanlaista, vaikka toki se hyökkäystaistelussa on vaativampaa, kuin valmistelluista asemista.
Väitänkin siis, että pystyn suoriutumaan RSKES-partion ja RSKES-ryhmän johtamisesta olipa kyse sitten panssarijääkärikomppaniasta tai jääkärikomppaniasta. Tai torjuntakomppaniasta. Väitän myös, että nk. "kivääriryhmän" johtaminen onnistuu noissa kaikissa joukkotyypeissä.
Sijoittamaton sinkoampuja tai rk/kk-mies voidaan sijoittaa oikeastaan mihin tahansa joukkoon, jossa noita hommia on. Jossain tapauksissa se vaatii vähän lisäoppia taisteluteknisten erojen ja yhteistoiminnan takia, mutta siellä pohjalla on kuitenkin jalkaväkimiehen peruskoulutus, jota sitten vain täydennetään tarpeellisin osin.