Kuten Haagin sopimuksesta näkee, ei omaa sodanajan sijoituksen puuttumista tai epäselvyyttä kannata jäädä suremaan. Tulevaisuuden sodassa taistelukenttä on monimutkainen, jopa sekava. Tilanteen alkaessa, kiväärit asekaapista mukaan, maastopuku päälle, kaveriporukka kasaan, päätetään kuka on pomo ja käydään vihollisen kimppuun.
Isänmaata puolustamaan - kyllä tai ei?
- Viestiketjun aloittaja taktinen taistelumajava
- Aloitus PVM
Kannatan. Jos vaan mitenkään kykenee, niin kannattaa ottaa yhteys PV:n joukkoihin ja toimia niiden taisteluajatuksen tukena.
Sarek1
Ylipäällikkö
Sissisodan taktiikoiden soveltaminen sopii myös näille omaehtoisesti taisteluun liittyville osastoille. Isku näkymättömistä ja väistö, juttusille ei kannata jäädä sillä tulivoimassa jää yleensä auttamatta alakynteen. Tavoitteet kannattaa pitää realistisina, muutamankin vihereikan napsiminen tai vakava haavoittaminen aina sieltä täältä odottamattomasti nakertaa vihollisen otsaluun alustaa kummasti ja lisää stressihormonitasoa. Varsinaiset kalustoa vaativat tuhoamistehtävät ja fronttailu kannattaa jättää PV:n heinäksi.
Ja jos PV on nujerrettu, jatkuu vastarinta. Miehittäjän olo tehdään kaikin käytettävissä olevin tavoin vaikeaksi mutta haitanteosta ei saa jäädä kiinni. Kasvotusten voidaan toki näytellä vaikka lipapelleä mutta tilaisuuden tullen puukotetaan selkään.
Kaikkien panos on tärkeä, oli koulutusta tai ei.
Niin, en minä näiden nykypoliitikkojen edestä henkeäni alttiiksi pistä. Uskonnollakaan ei ole merkitystä, se on mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia. Muut syyt riittävät minulle.
Viimeksi muokattu:
Tarkoitin tuolla taisteluajatuksen tukena toimimisella lähinnä sitä, ettei poikaporukalla saada hyviä ideoita ja pysäytetä esimerkiksi omien operatiivisten joukkojen vastahyökkäystä miinoittamalla joku tienpätkä.
Tai vain olemalla väärässä paikassa väärään aikaan:
Ampuja: Harjanne 200, jalkaväkeä.
Johtaja: Ei oo omia, lamauta.
Päkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäky
Tällaisia tilanteita näkee komppanian sisälläkin, joten voi vain kuvitella, miten sekaisin hommat on, kun samalla alueella toimii sekä PV:n joukkoja että vapaaehtoisjoukkoja eikä tieto liiku.
Tai vain olemalla väärässä paikassa väärään aikaan:
Ampuja: Harjanne 200, jalkaväkeä.
Johtaja: Ei oo omia, lamauta.
Päkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäkypäky
Tällaisia tilanteita näkee komppanian sisälläkin, joten voi vain kuvitella, miten sekaisin hommat on, kun samalla alueella toimii sekä PV:n joukkoja että vapaaehtoisjoukkoja eikä tieto liiku.
Näissä armeijan ulkopuolisten tahojen toiminnassa toistuvasti oletetaan että sillä tarkoitetaan vain taisteluosastojen perustamista. Siitä ei ole kyse, vaikka ei yksittäisisä henkilöitä kieltääkkään voi. Kyse on siitä että armeijan ulkopuolisille, yli viidelle miljonalle annetaan oikeus osallistua maanpuolustukseen. Se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa mitä kukin motivaationsa ja taitojensa mukaan keksii. Ensinnäkin uskon että omaa toimintaa syntyy joka tapauksessa koska oma henki on uhattuna. Nykysodissa eniten kuolee siviilejä! Toinen syy miksi tästä pitäisi olla huolissaan on se että jos jo rauhan aikana armeija antaa ylimielisestä viestiä että armeija ei tarvitse mitään ulkopuolista apua vaan hoitaa kaiken itse ja pahimmillaan nämä ulkopuoliset tahot leimataan asehulluksi "rynkyt kotiin", lihaviksi hirviporukoiksi niin, se pahasti syö isänmaallisten henkilöiden tunnelmaa. Esim itse olisin sotatilanteessa lähtökohtaisesti siviili mutta voin tosta mun asekaapista jo nyt ottaa sen semi-auto rynkyn, maastopuvun, tst-liivin ja kaiken muukin mitä tarvitsen. Jos tulisi sota niin, mitä teen, en yhtään mitään. Olisin klassinen nykysodan siviili joka yrittäisi ulkopuolisena pysyä hengissä PV'n ja Venäläisten taistellessa. Jos armeijalla on jokin suunnitelma siviilien hyödyntämiseen niin, olisi hyvä jos siitä kerrottaisin avoimesti koska a) se antaa jokaiselle Suomalaiselle tunteen että hänen isänmaallista asennettaan arvostetaan b) sitä tarvittavaa asiaa voisi harjoitella jo rauhan aikana. Tätä keskustelua on vaan vaikea käydä koska se aina typistyy siihen samaan "olkaa asehullut-rynkyt-kotiin-siviilit hiljaa, PV ei tarvitse teidän sekoiluja". Kyse on isänmaallisuuden kanavoimisesta maanpuolustukseen heidän osalta joilla sitä oikeutta ei ole. Heitä on yli viisi miljoonaa ja seuraavassa sodassa he kantavat raskaimmat tappiot
Vonka
Supreme Leader
Yhtä lailla kuin joillakin on tuo NATO:n torjuminen kivijalkana, toisilla se on reservien torjuminen.
Itse ajan suunnitelmallista ja organisoitua koko kansan osallistumista.
Hyvä Vonka, me ajetaan ihan samaa asiaa!
Sarek1
Ylipäällikkö
En pistä lainauksia tähän mutta yllä Cold Will ja Vonka tuovat oivallisesti esille koko kansan maanpuolustustahtoon ja -kykyyn laajassa mielessä vaikuttavan olennaisen tekijän: kaikkien mukaan ottamisen ja osallistamisen.
Pienen maan armeija voidaan kyykyttää riittävällä ylivoimalla, mutta kokonaista kansaa, joka ei anna periksi ja luovuta missään olosuhteissa, on erittäin vaikea kokonaan nujertaa ja miehittäminen tulee sortajalle erittäin kalliiksi millä tahansa mittareilla mitattuna. Ennakkotieto siitä, että Suomessa voi lykätä kätensä lämpimään läjään pitkäksi aikaa, hillitsee ja rauhoittaa kummasti halua tulla tänne epärehellisin aikein.
Kaikki voivat osallistua. Pieni ja vaatimattomaltakin tuntuva tehtävä on tärkeä osa kokonaisuutta. Aseellista vastarintaa voivat harjoittaa ne, jotka siihen kykenevät. He eivät kuitenkaan selviydy tehtävästä ilman laajaa tukiverkostoa.
Aseistuksen ajanmukaistamishankkeisiin vaikuttavaa rahapulaa enemmän olen huolissani kansaamme henkisesti yhtenäistävien tekijöiden murentamisesta. Keskittämällä maanpuolustus kierros toisensa jälkeen entistä harvempien käsiin vieraantuu suurin osa väestöstä koko asiasta. Tällä menolla tehtävä on jonkin ajan kuluttua ulkoistettu jollekin palveluyritykselle. Emme ansaitse itsenäistä valtiota ellei meillä ole yhteistä tahtoa vaalia ja puolustaa sitä. Tahto on asia, jota ei voi ostaa kaupasta tai lainata. Koko kansan mukaan ottamisen suunnitteleminen on ensi vaiheessa meitä edustavien poliitikkojen tehtävä ja velvollisuus. Muut instanssit tulevat kyllä perässä.
Pienen maan armeija voidaan kyykyttää riittävällä ylivoimalla, mutta kokonaista kansaa, joka ei anna periksi ja luovuta missään olosuhteissa, on erittäin vaikea kokonaan nujertaa ja miehittäminen tulee sortajalle erittäin kalliiksi millä tahansa mittareilla mitattuna. Ennakkotieto siitä, että Suomessa voi lykätä kätensä lämpimään läjään pitkäksi aikaa, hillitsee ja rauhoittaa kummasti halua tulla tänne epärehellisin aikein.
Kaikki voivat osallistua. Pieni ja vaatimattomaltakin tuntuva tehtävä on tärkeä osa kokonaisuutta. Aseellista vastarintaa voivat harjoittaa ne, jotka siihen kykenevät. He eivät kuitenkaan selviydy tehtävästä ilman laajaa tukiverkostoa.
Aseistuksen ajanmukaistamishankkeisiin vaikuttavaa rahapulaa enemmän olen huolissani kansaamme henkisesti yhtenäistävien tekijöiden murentamisesta. Keskittämällä maanpuolustus kierros toisensa jälkeen entistä harvempien käsiin vieraantuu suurin osa väestöstä koko asiasta. Tällä menolla tehtävä on jonkin ajan kuluttua ulkoistettu jollekin palveluyritykselle. Emme ansaitse itsenäistä valtiota ellei meillä ole yhteistä tahtoa vaalia ja puolustaa sitä. Tahto on asia, jota ei voi ostaa kaupasta tai lainata. Koko kansan mukaan ottamisen suunnitteleminen on ensi vaiheessa meitä edustavien poliitikkojen tehtävä ja velvollisuus. Muut instanssit tulevat kyllä perässä.
Pitkähkö teksti, mutta yritetään nyt tuoda pari pointtia esille, koska olen ehkä ilmaissut itseni jälleen kerran huonosti. Henkilökohtainen mielipide, ei kenenkään virallinen kanta, jne jne.
----------------------------------------------------
Alustus pointtiin 1:
Suomen perustuslaki sanoo näin:
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta sanoo näin:
Perusyksikköä suurempien joukkokokonaisuuksien sotilaallinen koulutus, joukkojen operaatioihin valmentaminen ja taisteluammuntojen järjestäminen kuuluu kuitenkin yksinomaan puolustusvoimille. Perusyksiköllä tarkoitetaan enintään komppanian vahvuista joukkoa.
Vapaaehtoisen sotilaallisen koulutuksen on tapahduttava puolustusvoimien käytössä olevilla harjoitusalueilla.
Sotilaallisella koulutuksella tarkoitetaan tässä laissa puolustusvoimien aseilla, ampumatarvikkeilla tai räjähteillä tapahtuvaa sotilaallisten taitojen sekä joukon yhteistoiminnan kehittämistä sodassa tai muissa aseellisissa selkkauksissa toimimista varten.
Viimeisen kohdan sanamuoto on perinteisen hölmöä lakitekstiä. Siitä ei selviä, onko kaikki joukon yhteistoiminnan kehittäminen kielletty, vai pelkästään sellainen, jossa käytetään PV:n kamoja. Olettaisin, että jälkimmäinen tulkinta on oikein, sillä muussa tapauksessa suurin osa partio- ja metsästystoiminnasta olisi tämän lain vastaista. Puhumattakaan paintball- tai airsoft-harrastuksista.
Haagin sopimus:
Ainoat rajoitukset mitä olen noista löytänyt, koskevat puolustusvoimien aseiden käyttöä ja komppaniaa suurempien joukkojen koulutusta. Vapaaehtoista osallistumista maanpuolustukseen ei ole noissa kielletty ja laveasti tulkiten jos valtio ei pysty turvaamaan jokaisen oikeutta elämään, niin eikö silloin kansalainen saa itse tehdä toimenpiteitä asian edistämiseksi.
Haagin sopimuksen mukaan ei tarvitse kuulua varsinaisiin joukkoihin ollakseen laillinen taistelija.
Pointti 1:
Käsitykseni mukaan sotatilanteessa muodostuvia vapaaehtoisjoukkoja ei ole missään kielletty.
Vapaaehtoisten omaa harjoittelua rauhan aikana ei ole kielletty, jos käytössä ei ole PV:n asemateriaalia tai komppaniaa suurempaa joukkoa. Ja jos tällaisten joukkojen harjoittelua karsastetaan, niin näppärät henkilöt naamioi sen suunnistus- ja partiolaistoiminnaksi. Välillä vähän SRA-treeniä.
Jos olen tässä asiassa väärässä, niin toivoisin pikaista korjausta näihin seikkoihin.
----------------------------------------------------
Alustus pointtiin 2:
Puolustusvoimien joukot kärsivät myös materiaalitappioita taisteluiden aikana. Nämä pitää jollain tavoin korvata.
Puolustuvoimilla ei ole kovinkaan paljon jos ollenkaan ylimääräistä materiaalia. Materiaalireservi tarvitaan tappioiden korvaamiseen ja mahdollisten uusien joukkojen luomiseen. Mikäänhän ei estä PV:n joukkojen lukumäärän nostamista poikkeustilalailla tai vastaavalla menettelyllä.
Puolustusvoimien aseiden käyttöä rauhan aikana on rajoitettu lailla. (kts. edellinen pointti)
Tulivoima ei oleellisesti kasva siirryttäessä siviilimarkkinoilta saatavasta itselataavasta kertatulikivääristä PV:n tarjoamaan malliin, jossa on mahdollisuus sarjatuleen.
Pointti 2:
Muille kuin puolustusvoimien joukoille ei tule jakaa PV:n materiaalia. Eli ei "rynkkyjä kotiin". Vapaaehtoisjoukot saavat pärjätä ihan omineen ja aktiivisilla ukoilla on jo kohtuullisen hyvät varusteet. Monella on antaa jotain kaverille lainaksi. Jos rähinän aikana saa jotain muuta mukaan, niin kiva juttu.
----------------------------------------------------
Alustus pointtiin 3:
Vapaaehtoisjoukoilla saadaan konkreettisesti lisää tekijöitä maanpuolustustyöhön. Vapaaehtoistoimintaan kannustamalla nostetaan puolustustahtoa myös vapaajoukkojen ulkopuolella.
Osa sijoituksensa menettäneistä henkilöistä on edelleen fyysisiltä ja henkisiltä kyvyiltään täysin käyttökelpoisia taistelutehtäviin. Tukitehtävissä pärjäävät jopa sellaiset, joilla ei ole aikaisempaa sotilaskoulutusta.
PV:llä ei ole ylimääräisiä ukkoja, joten kaikki on plussaa.
Pointti 3:
Vapaajoukoista on hyötyä maanpuolustukselle.
----------------------------------------------------
Alustus pointtiin 4:
Vapaajoukkojen kalusto, organisaatio ja koulutus on hyvin vaihtelevaa ja niiden käyttöä voi olla vaikea suunnitella.
Vapaajoukkoja on vaikea saada kiinni PV:n johtamisjärjestelmiin, joten hyvin yksinkertaisetkin asiat, kuten joukkojen sijainnin ja toiminnan ilmoittaminen muille alueella oleville joukoille, on vaikeaa.
Epävarma tai väärä tieto hankaloittaa joukkojen toimintaa sekä toiminnan suunnittelua ja johtamista. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun ammutaan ihmisiä puolin ja toisin.
Pienessä mittakaavassa oikealta vaikuttava toiminta voi olla erittäin haitallista suuremmille suunnitelmille. Esimerkiksi omien joukkojen suunnitellun hyökkäysreitin katkaisu tai taistelutoiminta alueella, joka haluttiin pitää hiljaisena harhautussyistä.
Pointti 4:
Vapaajoukoista voi olla haittaa virallisten joukkojen taistelutoimille.
----------------------------------------------------
Yhteenveto:
Olen vapaajoukkojen kannalla. Lähinnä niiden maanpuolustustahtoa nostavan vaikutuksen vuoksi.
----------------------------------------------------
Vapaamuotoisempi avautuminen:
Mihin vapaajoukkoja voisi käyttää? Varustuksen osalta mahdollisuudet ovat kohteiden vartiointi, alueiden valvonta, huollolliset tukitehtävät sekä rajoitetusti tiedustelu- ja sissitoiminta. Kaksi jälkimmäistä tarvitsevat asiallisen koulutuksen ollakseen tehokasta ja mielellään hieman parempaa kalustoa, kuin mitä siviilimarkkinoilta halvalla on saatavilla. Erittäin rajoitetusti ja lyhytaikaisesti vapaajoukkoja voisi käyttää jonkin maastonkohdan pitämiseen, mutta silloin tarvitaan materiaalitukea vähintään PST-aseiden osalta. Yksittäisiä taistelijoita voidaan käyttää vaikka oppaina, lähetteinä tai kantajina. Vapaajoukon maksimikoko lienee noin joukkue ja suurin osa olisi partio-ryhmätasoa. Komppania vaatisi jo johtamisjärjestelmää ja raskaita aseita. Taisteluosastoa vapaajoukoista en lähtisi tekemään, sillä sen vaatiman kaluston voisi käyttää tehokkaammin muualla. Realiteetit huomioiden vapaaehtoisten taistelijoiden ja vapaajoukkojen käyttöä rajoittaa vain mielikuvitus. Tästä päästäänkin näppärästi seuraavaan asiaan.
PV:n kannalta vapaajoukkojen kanssa toimintaa hankaloittaa juuri niiden vapaamuotoisuus. Niiden tehtäviä on vaikea suunnitella etukäteen varsinkin, kun niiden suorituskyky ei ole tiedossa. Kaikki on sovellettava paikan päällä ja tilanteen mukaan. Kyky ja halu tähän toimintaan on yksilöittäin vaihteleva eikä kaikilla sitä mielikuvitusta ole. Toinen asia mikä vaikeuttaa vapaajoukkojen sopeuttamista PV:n toimintaympäristöön on operaatioturvallisuus. Epämääräisessä varustuksessa oleva "sakki" voi ihan hyvin olla suomalainen vapaajoukko, rahasta vastapuolelle siirtynyt entinen suomalainen vapaajoukko tai vastapuolen erikoisjoukkoja. Pahimmillaan näiden yhdistelmiä. Tällaisen asian varmistamiseen menee hetki eikä senkään jälkeen saa ihmetellä, jos ei saa tietoonsa armeijakunnan yksityiskohtaista suunnitelmaa.
Vapaajoukkojen ja vapaaehtoisten on myös ymmärrettävä oma rajoitteensa. On toimittava ylemmän johtoportaan tai muun joukon tukena eikä tehdä mitä mieleen juolahtaa. Maailman paras PST-mies ei välttämättä osaa toimia oikein kenttätykin tuliasemassa eikä sissitoimintaa harjoitellut joukkue välttämättä saa paikkaa mekanisoidun taisteluosaston hyökkäysryhmityksestä. Paras vaikutus saadaan yhteistoiminnalla, mutta joskus paras ratkaisu voi olla etteivät vapaajoukot osallistu. Jos puoli tuntia ennen tulivalmistelun alkua pataljoonan komentopaikalle tulee hyökkäysalueella olevien vapaajoukkojen edustaja, niin todennäköisesti käsky on: "Kaikki pois tieltä ja heti." Tähän kun yhdistetään aikaisemmin mainitsemani suunnittelun hankaluus, niin ei saa ihmetellä, jos saa turhilta tuntuvia tehtäviä.
Kaikki edellä mainittu olisi helpompaa, jos asioita voisi rauhan aikana harjoitella ja kouluttaa. Ongelmia aiheuttaa poliitikkojen ja virkamiesten pelot ja näkemys vapaajoukkojen vaikeasta kontrolloitavuudesta rauhan aikana. Kaikki pitäisi saada valvontaan ja säätelyn alle. Samoin ongelmana on PV:n pienet resurssit, joten kouluttajia tai materiaalia ei ole antaa. Etenkin, koska kyseessä ei ole PV:n joukot.
Mielestäni kaikki rajoitteet on kuitenkin kierrettävissä, jos tahtoa löytyy. Onko poikaporukan sunnuntaisuunnistus kielletty? Ja kuka tulee katsomaan, jos siinä samalla vähän kertaa esimerkiksi tulenjohtamista? Tai miksei Perämetsän Hirvestäjät RY saisi järjestää airsoft-kutsukilpailua, jossa sattumalta käytetään joukkueen perustaistelumenetelmiä, koska ne nyt tuntuu hyviltä? Uskoisin, että yksityishenkilö saa ryömiä metsässä. Ja jos samalla alueella on muita yksityishenkilöitä, joista osa syöksyilee ja osa konttaa, niin missä vaiheessa tulee raja vastaan? MPK:n avoimilla kursseilla ei tarvita sodan ajan sijoitusta ja olettaisin, että MPK:n listoilta löytyy henkilöitä, jotka voisivat kouluttaa myös kurssien ulkopuolella. Uskoisin, että PV:nkin palkkalistoilla on joku riittävän outo yksilö, joka olisi käytettävissä vapaaehtoiseen koulutukseen.
Nyt kiinnostaisi todella paljon, mitä laki oikeasti kieltää, ja mitä asioita vain paheksutaan jonkun toimesta. Sillä jos ei riko lakia, niin yleensä ei tee rikosta.
Ei muuta tällä kertaa.
----------------------------------------------------
Alustus pointtiin 1:
Suomen perustuslaki sanoo näin:
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta sanoo näin:
Perusyksikköä suurempien joukkokokonaisuuksien sotilaallinen koulutus, joukkojen operaatioihin valmentaminen ja taisteluammuntojen järjestäminen kuuluu kuitenkin yksinomaan puolustusvoimille. Perusyksiköllä tarkoitetaan enintään komppanian vahvuista joukkoa.
Vapaaehtoisen sotilaallisen koulutuksen on tapahduttava puolustusvoimien käytössä olevilla harjoitusalueilla.
Sotilaallisella koulutuksella tarkoitetaan tässä laissa puolustusvoimien aseilla, ampumatarvikkeilla tai räjähteillä tapahtuvaa sotilaallisten taitojen sekä joukon yhteistoiminnan kehittämistä sodassa tai muissa aseellisissa selkkauksissa toimimista varten.
Viimeisen kohdan sanamuoto on perinteisen hölmöä lakitekstiä. Siitä ei selviä, onko kaikki joukon yhteistoiminnan kehittäminen kielletty, vai pelkästään sellainen, jossa käytetään PV:n kamoja. Olettaisin, että jälkimmäinen tulkinta on oikein, sillä muussa tapauksessa suurin osa partio- ja metsästystoiminnasta olisi tämän lain vastaista. Puhumattakaan paintball- tai airsoft-harrastuksista.
Haagin sopimus:
Ainoat rajoitukset mitä olen noista löytänyt, koskevat puolustusvoimien aseiden käyttöä ja komppaniaa suurempien joukkojen koulutusta. Vapaaehtoista osallistumista maanpuolustukseen ei ole noissa kielletty ja laveasti tulkiten jos valtio ei pysty turvaamaan jokaisen oikeutta elämään, niin eikö silloin kansalainen saa itse tehdä toimenpiteitä asian edistämiseksi.
Haagin sopimuksen mukaan ei tarvitse kuulua varsinaisiin joukkoihin ollakseen laillinen taistelija.
Pointti 1:
Käsitykseni mukaan sotatilanteessa muodostuvia vapaaehtoisjoukkoja ei ole missään kielletty.
Vapaaehtoisten omaa harjoittelua rauhan aikana ei ole kielletty, jos käytössä ei ole PV:n asemateriaalia tai komppaniaa suurempaa joukkoa. Ja jos tällaisten joukkojen harjoittelua karsastetaan, niin näppärät henkilöt naamioi sen suunnistus- ja partiolaistoiminnaksi. Välillä vähän SRA-treeniä.
Jos olen tässä asiassa väärässä, niin toivoisin pikaista korjausta näihin seikkoihin.
----------------------------------------------------
Alustus pointtiin 2:
Puolustusvoimien joukot kärsivät myös materiaalitappioita taisteluiden aikana. Nämä pitää jollain tavoin korvata.
Puolustuvoimilla ei ole kovinkaan paljon jos ollenkaan ylimääräistä materiaalia. Materiaalireservi tarvitaan tappioiden korvaamiseen ja mahdollisten uusien joukkojen luomiseen. Mikäänhän ei estä PV:n joukkojen lukumäärän nostamista poikkeustilalailla tai vastaavalla menettelyllä.
Puolustusvoimien aseiden käyttöä rauhan aikana on rajoitettu lailla. (kts. edellinen pointti)
Tulivoima ei oleellisesti kasva siirryttäessä siviilimarkkinoilta saatavasta itselataavasta kertatulikivääristä PV:n tarjoamaan malliin, jossa on mahdollisuus sarjatuleen.
Pointti 2:
Muille kuin puolustusvoimien joukoille ei tule jakaa PV:n materiaalia. Eli ei "rynkkyjä kotiin". Vapaaehtoisjoukot saavat pärjätä ihan omineen ja aktiivisilla ukoilla on jo kohtuullisen hyvät varusteet. Monella on antaa jotain kaverille lainaksi. Jos rähinän aikana saa jotain muuta mukaan, niin kiva juttu.
----------------------------------------------------
Alustus pointtiin 3:
Vapaaehtoisjoukoilla saadaan konkreettisesti lisää tekijöitä maanpuolustustyöhön. Vapaaehtoistoimintaan kannustamalla nostetaan puolustustahtoa myös vapaajoukkojen ulkopuolella.
Osa sijoituksensa menettäneistä henkilöistä on edelleen fyysisiltä ja henkisiltä kyvyiltään täysin käyttökelpoisia taistelutehtäviin. Tukitehtävissä pärjäävät jopa sellaiset, joilla ei ole aikaisempaa sotilaskoulutusta.
PV:llä ei ole ylimääräisiä ukkoja, joten kaikki on plussaa.
Pointti 3:
Vapaajoukoista on hyötyä maanpuolustukselle.
----------------------------------------------------
Alustus pointtiin 4:
Vapaajoukkojen kalusto, organisaatio ja koulutus on hyvin vaihtelevaa ja niiden käyttöä voi olla vaikea suunnitella.
Vapaajoukkoja on vaikea saada kiinni PV:n johtamisjärjestelmiin, joten hyvin yksinkertaisetkin asiat, kuten joukkojen sijainnin ja toiminnan ilmoittaminen muille alueella oleville joukoille, on vaikeaa.
Epävarma tai väärä tieto hankaloittaa joukkojen toimintaa sekä toiminnan suunnittelua ja johtamista. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun ammutaan ihmisiä puolin ja toisin.
Pienessä mittakaavassa oikealta vaikuttava toiminta voi olla erittäin haitallista suuremmille suunnitelmille. Esimerkiksi omien joukkojen suunnitellun hyökkäysreitin katkaisu tai taistelutoiminta alueella, joka haluttiin pitää hiljaisena harhautussyistä.
Pointti 4:
Vapaajoukoista voi olla haittaa virallisten joukkojen taistelutoimille.
----------------------------------------------------
Yhteenveto:
Olen vapaajoukkojen kannalla. Lähinnä niiden maanpuolustustahtoa nostavan vaikutuksen vuoksi.
----------------------------------------------------
Vapaamuotoisempi avautuminen:
Mihin vapaajoukkoja voisi käyttää? Varustuksen osalta mahdollisuudet ovat kohteiden vartiointi, alueiden valvonta, huollolliset tukitehtävät sekä rajoitetusti tiedustelu- ja sissitoiminta. Kaksi jälkimmäistä tarvitsevat asiallisen koulutuksen ollakseen tehokasta ja mielellään hieman parempaa kalustoa, kuin mitä siviilimarkkinoilta halvalla on saatavilla. Erittäin rajoitetusti ja lyhytaikaisesti vapaajoukkoja voisi käyttää jonkin maastonkohdan pitämiseen, mutta silloin tarvitaan materiaalitukea vähintään PST-aseiden osalta. Yksittäisiä taistelijoita voidaan käyttää vaikka oppaina, lähetteinä tai kantajina. Vapaajoukon maksimikoko lienee noin joukkue ja suurin osa olisi partio-ryhmätasoa. Komppania vaatisi jo johtamisjärjestelmää ja raskaita aseita. Taisteluosastoa vapaajoukoista en lähtisi tekemään, sillä sen vaatiman kaluston voisi käyttää tehokkaammin muualla. Realiteetit huomioiden vapaaehtoisten taistelijoiden ja vapaajoukkojen käyttöä rajoittaa vain mielikuvitus. Tästä päästäänkin näppärästi seuraavaan asiaan.
PV:n kannalta vapaajoukkojen kanssa toimintaa hankaloittaa juuri niiden vapaamuotoisuus. Niiden tehtäviä on vaikea suunnitella etukäteen varsinkin, kun niiden suorituskyky ei ole tiedossa. Kaikki on sovellettava paikan päällä ja tilanteen mukaan. Kyky ja halu tähän toimintaan on yksilöittäin vaihteleva eikä kaikilla sitä mielikuvitusta ole. Toinen asia mikä vaikeuttaa vapaajoukkojen sopeuttamista PV:n toimintaympäristöön on operaatioturvallisuus. Epämääräisessä varustuksessa oleva "sakki" voi ihan hyvin olla suomalainen vapaajoukko, rahasta vastapuolelle siirtynyt entinen suomalainen vapaajoukko tai vastapuolen erikoisjoukkoja. Pahimmillaan näiden yhdistelmiä. Tällaisen asian varmistamiseen menee hetki eikä senkään jälkeen saa ihmetellä, jos ei saa tietoonsa armeijakunnan yksityiskohtaista suunnitelmaa.
Vapaajoukkojen ja vapaaehtoisten on myös ymmärrettävä oma rajoitteensa. On toimittava ylemmän johtoportaan tai muun joukon tukena eikä tehdä mitä mieleen juolahtaa. Maailman paras PST-mies ei välttämättä osaa toimia oikein kenttätykin tuliasemassa eikä sissitoimintaa harjoitellut joukkue välttämättä saa paikkaa mekanisoidun taisteluosaston hyökkäysryhmityksestä. Paras vaikutus saadaan yhteistoiminnalla, mutta joskus paras ratkaisu voi olla etteivät vapaajoukot osallistu. Jos puoli tuntia ennen tulivalmistelun alkua pataljoonan komentopaikalle tulee hyökkäysalueella olevien vapaajoukkojen edustaja, niin todennäköisesti käsky on: "Kaikki pois tieltä ja heti." Tähän kun yhdistetään aikaisemmin mainitsemani suunnittelun hankaluus, niin ei saa ihmetellä, jos saa turhilta tuntuvia tehtäviä.
Kaikki edellä mainittu olisi helpompaa, jos asioita voisi rauhan aikana harjoitella ja kouluttaa. Ongelmia aiheuttaa poliitikkojen ja virkamiesten pelot ja näkemys vapaajoukkojen vaikeasta kontrolloitavuudesta rauhan aikana. Kaikki pitäisi saada valvontaan ja säätelyn alle. Samoin ongelmana on PV:n pienet resurssit, joten kouluttajia tai materiaalia ei ole antaa. Etenkin, koska kyseessä ei ole PV:n joukot.
Mielestäni kaikki rajoitteet on kuitenkin kierrettävissä, jos tahtoa löytyy. Onko poikaporukan sunnuntaisuunnistus kielletty? Ja kuka tulee katsomaan, jos siinä samalla vähän kertaa esimerkiksi tulenjohtamista? Tai miksei Perämetsän Hirvestäjät RY saisi järjestää airsoft-kutsukilpailua, jossa sattumalta käytetään joukkueen perustaistelumenetelmiä, koska ne nyt tuntuu hyviltä? Uskoisin, että yksityishenkilö saa ryömiä metsässä. Ja jos samalla alueella on muita yksityishenkilöitä, joista osa syöksyilee ja osa konttaa, niin missä vaiheessa tulee raja vastaan? MPK:n avoimilla kursseilla ei tarvita sodan ajan sijoitusta ja olettaisin, että MPK:n listoilta löytyy henkilöitä, jotka voisivat kouluttaa myös kurssien ulkopuolella. Uskoisin, että PV:nkin palkkalistoilla on joku riittävän outo yksilö, joka olisi käytettävissä vapaaehtoiseen koulutukseen.
Nyt kiinnostaisi todella paljon, mitä laki oikeasti kieltää, ja mitä asioita vain paheksutaan jonkun toimesta. Sillä jos ei riko lakia, niin yleensä ei tee rikosta.
Ei muuta tällä kertaa.
Eikä tarvitse edes kaveriporukoissa treenata. Esim Varusteleka järjestää kursseja joilla toimintaa voi treenata:
https://www.varusteleka.fi/fi/imtt-cqc-2/25388
letkuspede
Ylipäällikkö
Pohjois-Karjalan kutsunnat: Palveluksesta vapautetaan joka neljäs. Vapautetuista mielenterveyshäiriöt ylivoimaisesti suurin syy, yli 40%.
Tämä on minun käsitykseni aisoiden kulusta, se ei ole virallista lakiopastusta.
Näillä seikoilla kuten passilla on minun käsittääkseni on vaikutusta. Suomi voi käyttää pakkokeinoja, Suomi voi myös rikkoa tekemiään kansainvälisiä sopimuksia... mutta kaikella on seurauksensa... Vähintäänkin tulisi virallista noottia Amerikasta.
Tuollaisessa tapauksessa voi hyvinkin tulla niitä Amerikkalaisia pieniä vihreitä miehiä kyläilemään ( CIA, Delta force yms) ja vapauttamaan amerikkalaisen vankilasta pakkokeinoja käyttäen. Amerikkalaiset ovat noin tehneet monta kertaa, monessa eri maassa, joten se lienee mahdollista, tilanteesta riippuen.
Useinmiten kyseessä on ollut vapautusoperaatio, terroristien kynsistä, tai sitten joidenkin banaanivaltioiden diktatuurien kynsistä. Esimerkki tällaisesta ulkomailla vankilaan joutuneen amerikkalaisen vapauttamisesta on Delta Force- joukkojen suorittama operaatio "Acid Gambit" 1989. Delta Force- joukot hyökkäsivät Panamassa olevaan vankilaan ja vapauttivat siellä vangitun amerikkalaisen Kurt Musen. Vapautusoperaatiossa nimenomaan vartijat tainnutettiin tai tapettiin ja Kurt roudattiin ulos helikoptereilla. Eräs tuohon operaatioon osallistuneista sotilaista on eläkkeelle jäänyt Delta Force- sotilas Larry Vickers, joka on sittemmin tullut tunnetuksi ampumakouluttajana Amerikassa.
Kuvittele seuraavanlaatuinen skenaario.
-amerikkalais-suomalainen henkilö A. Kuvitellaan vaikkapa että A on syntynyt Amerikan maaperällä, mutta hänen äitinsä oli suomalainen. Näin lapsesta on tullut automaattisesti kaksoiskansalainen (USA-Suomi)
-A on osoittanut etukäteen Suomen viranomaisille ilmoituksella, että A:n todelliset perhesiteensä ovat Amerikassa, eivätkä Suomessa.
-A on ilmoittanut Suomen viranomaisille etukäteen maistraattiin, että hänen asuinpaikkansa on Virginian osavaltiossa Amerikassa (esimerkiksi)
-A asuu vakinaisesti USA:ssa, mutta on tullut turistimatkalle EU- alueelle. Hänellä on normaalisti sääntöjen mukainen Schengen alueen viisumi, ja AMERIKAN PASSI, sininen kansikuva ja amerikkalainen kotka. Näillä hän tulee Suomeen. Hänellä ei ole edes Suomen passia ollenkaan esimerkiksi , tai sitten se on vanhentunut.
-Todennäköisesti Amerikka nostaisi ison älämölön A:n oikeuksien rikkomisesta, jos häntä ruvettaisiin pidättämään ja pakottamaan armeijaan.
-Amerikalla ja Suomella on kansainvälinen sopimus juuri tällaisten tapausten varalle, siinä muistaakseni sanotaan että Suomi ikäänkuin luopuu oikeudesta asettaa USA-Suomi kansalaisia asepalvelukseen. (military service). Amerikkalaisen pitää ilmoittaa etukäteen Suomen viranomaisille, että virallinen asuinpaikka on Amerikassa, eikä tähän pohjautuen ole mitenkään perusteltavissa että olisi todellisia siteitä Suomeen.
Viimeksi muokattu:
Jos en ole ihan täysin käsittänyt väärin niin, USA ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta vaan henkilö on Amerikkalainen oli hänellä mitä tahansa passeja tai järjestelyjä USAn ulkopuolella. Oletan että toi sun mainitsema "USA-Suomi asepalvelus" diili pohjautuu juuri tähän vain USAn kansalaisuuteen, koska muuten edessä olisi melkoinen diplomaattinen vatvominen. Diilin avulla tehdään käytäntö helpommaksi.
taktinen taistelumajava
Kapteeni
Muistan omasta varusmiespalveluksestani nuo ulkomaan täydennysmiehet.
Eli homma menee aikuisten oikeasti näin.
Jos sinulla on kaksoiskansalaisuus homma miehenpuolien osalta näin.
Kun tulet kutsuntaikään sinulle tulee kotimaastasi kirje jossa kerrotaan, että sinulla on velvollisuuksia kotimaatasi kohtaan.
Vaihtoehtoja on perinteisesti ollut siinä vaiheessa kolme (kuten vielä oli 90-luvulla).
A. Ilmoitat, että intti ei kiinnosta ja menetät Suomen kansalaisuuden.
B. Menet inttiin, sivariin tai saat vapautuksen lääketieteellisten syiden pohjalta ja saat pitää Suomen kansalaisuuden.
C. Et selvitä asiaa ja olet vaarassa tulla pidätetyksi kun astut Suomen kamaralle.
Nykyisin on mahdollista myös satuilla miksi et voi mennä inttiin ja säilyttää kansalaisuus.
Eri valtioiden välillä on luovutussopimuksia mutta ne on usein rajattu niin ettei esim. sotilasrikoksista kuten karkuruudesta syytettyjä luovuteta. Esimerkiksi Vietnamin sodan aikana asepalvelusta välttelevät menivät Kanadaan koska sieltä ei luovutettu, mutta esim. Iso-Britanniasta riuskat bobbyt olisivat vieneet miehen joko Pan-Amin lennolle tai dumpanneet lähimpään amerikkalaiseen tukikohtaan.
Suomen ja Ruotsin välillä taas on ollut pitkään valtiosopimus, jonka mukaan asevelvollisuuden suorittaminen toisessa maassa riittää. Joskus on toki tapahtunut hallinnollisia erehdyksiä ja Petrejä on viety ruotsinlaivan terminaalista suoraan putkaan - ennen kuin pappa tai mamma on saanut kiikutettua ruotsalaisen sotilaspassin Suomen suurlähetystöön.
Toisaalta Venäjällä oli vielä 90-luvulla voimassa lainsäädäntö jonka mukaan venäläisen miehen ei tarvinnut suorittaa varusmiespalvelusta jos hän oli jo suorittanut sen jossakin toisessa maassa.
Kuten sanottua kaikki maat eivät edes hyväksy kaksoikansalaisuutta. Ei kansalaisuutta - ei asevelvollisuutta.
Viimeksi muokattu:
USA:n valtio vissiin tunnustaa käsitteenä vain amerikkalaiset kansalaiset ja ulkomaalaiset. (jälkimmäiset koostuvat erilaisista viisumeilla varustetuista ryhmistä)
Kuitenkin, Amerikan valtio EI KIELLÄ kaksoiskansalaisuutta. Toisaalta, kaksoiskansalaisuuden omistaminen saattaa estää palveluksen armeijan luottotehtävissä Amerikassa koska silloin ei läpäise turvallisuusselvitystä
Muistan omasta varusmiespalveluksestani nuo ulkomaan täydennysmiehet.
Eli homma menee aikuisten oikeasti näin.
Jos sinulla on kaksoiskansalaisuus homma miehenpuolien osalta näin.
Kun tulet kutsuntaikään sinulle tulee kotimaastasi kirje jossa kerrotaan, että sinulla on velvollisuuksia kotimaatasi kohtaan.
Vaihtoehtoja on perinteisesti ollut siinä vaiheessa kolme (kuten vielä oli 90-luvulla).
A. Ilmoitat, että intti ei kiinnosta ja menetät Suomen kansalaisuuden.
B. Menet inttiin, sivariin tai saat vapautuksen lääketieteellisten syiden pohjalta ja saat pitää Suomen kansalaisuuden.
C. Et selvitä asiaa ja olet vaarassa tulla pidätetyksi kun astut Suomen kamaralle.
Nykyisin on mahdollista myös satuilla miksi et voi mennä inttiin ja säilyttää kansalaisuus.
Eri valtioiden välillä on luovutussopimuksia mutta ne usein rajattu niin ettei esim. sotilasrikoksista kuten karkuruudesta syytettyjä ei luovuteta. Esimerkiksi Vietnamin sodan aikana asepalvelusta välttelevät menivät Kanadaan koska sieltä ei luovutettu, mutta esim. Iso-Britanniasta riuskat bobbyt olisivat vieneet miehen joko Pan-Amin lennolle tai dumpanneet lähimpään amerikkalaiseen tukikohtaan.
Suomen ja Ruotsin välillä taas on ollut pitkään valtiosopimus, jonka mukaan asevelvollisuuden suorittaminen toisessa maassa riittää. Joskus on toki tapahtunut hallinnollisia erehdyksiä ja Petrejä on viety ruotsinlaivan terminaalista suoraan putkaan - ennen kuin pappa tai mamma on saanut kiikutettua ruotsalaisen sotilaspassin Suomen suurlähetystöön.
Toisaalta Venäjällä oli vielä 90-luvulla voimassa lainsäädäntö jonka mukaan venäläisen miehen ei tarvinnut suorittaa varusmiespalvelusta jos hän oli jo suorittanut sen jossakin toisessa maassa.
Kuten sanottua kaikki maat eivät edes hyväksy kaksoikansalaisuutta. Ei kansalaisuutta - ei asevelvollisuutta.
En tiedä meneekö tuo kansalaisuuden menettäminen enää noin. Kansalaisuuslaki kuitenkin on kokenut muutoksia 2000- luvulla.
Amerikka Suomi kansalaiset taitavat olla poikkeus sääntöön että eivät ilmeisesti menetä kansalaisuutta (?)
Amerikka ei voi poistaa sinun Suomen kansalaisuutta ainakaan.
USA- Suomi kansalaiset voi tehdä vapautushakemuksen asepalveluksesta (ei ole todellisia siteitä Suomeen). Saat joko hylkäyksen tai hyväksytyn, sun kansalaisuutta ei poisteta minun tietääkseni.
Ellei sitten laki sano tosta jotain erityisesti.
taktinen taistelumajava
Kapteeni
Tuo on juuri se "satuilu" osuus. Ei kielitaitoa, ei yhteyksiä tai pelkää tulevansa raiskatuksi jne...
Herää kysymys miksi jollain "ei siteitä Suomeen" henkilöllä sitten pitää ylipäätänsä olla Suomen passi???