Ne on valmistajan ilmoittamat ulottuvuudet. Eli vaakaulottuvuutta ei sinällään ole julkaistu, kerrottu vain että kantaa ainakin 15 kilsaa.
ITO 90M korvaaminen
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Ne on valmistajan ilmoittamat ulottuvuudet. Eli vaakaulottuvuutta ei sinällään ole julkaistu, kerrottu vain että kantaa ainakin 15 kilsaa.
Miksi ilmoittaa vaakaulottuvuus merkittävästi todellista pienemmäksi, mitä järjestelmän myyjä sillä saavuttaa?
No siksi sitä varmaan ei olekaan myyty minnekään...
Eihän tällaisia järjestelmiä tietysti prosyyripohjalta hankita, vaan ominaisuuksiin tutustutaan paljon kattavammin. Kunhan ihmettelen.
Ehkä siinä on joitakin käytännön rajoitteita? Josko ohjuksen tarkkuus ei riitä tiettyä etäisyyttä kauempana, johtuen ohjaustavasta ja RBS-70:ä vastaavasta taistelukärjestä? Tai kyseessä on markkinointi temppu? Koetetaan saada ihmiset vertaamaan sitä oman kokoluokan järjestelmiin? Tai sitten se vaakaulottuvuus harvemmin merkitsee niin paljoa, kun systeemiä myytiin mm. heitteiden ja risteilyohjuksien torjuntaan.
hessukessu
Kenraali
Henk. koht. mielipiteeni on, että BAMSE meni mönkään siinä vaiheessa, kun päättivät erottaa systeemin lavetiksi ja johtokeskukseksi tms. Olisivat pitäneet kaikki yhdessä paketissa.
hessukessu
Kenraali
Mikä siitä ohjuksesta tekee niin halvan?
Komento-ohjattu ja muutenkin hyvin kevytrakenteinen, muistaakseni sen taistelukärki oli Boliden tasoa.
RPG83
Soome Majori
Luettuani koko keskustelun jäin miettimään noita ehdotuksia. Pohdin itse aikaisemmin LFK NG:n ja CAMM-L:n hankintaa, ja päädyin silloin ensimmäisen kannalle. Periaatteessa CAMM-L vaikuttaa paremmalta, mutta vain osittain. Mielestäni jokaisen ohjuslavetin kyky itsenäiseen toimintaan on tärkeä, koska oletettavasti rahaa tulee olemaan käytössä varsin rajoitetusti. Jos hankitaan verkottumisesta riippuvaisia järjestelmiä, kuten Nasams ja Umkhonto GBL, tarkoittaa se väistämättä pienempää määrää suojattavia kohteita ja joukkoja. Pidän siis tärkeänä, että jokainen ohjuslavetti voi toimia joko itsenäisesti tai suoraan ylemmän portaan verkossa tarvitsematta väliin omaa, juuri kyseiselle järjestelmälle tarkoitettua johtokeskusta. Näin ollen jokainen laukaisin tarvitsee myös omat sensorit ja hallintajärjestelmät.
Esittelen kuitenkin CAMM-L:n, jonka pohjalle tuollaista voisi kokeilla rakentaa:
CAMM (Common Anti-Air Modular Missile) tullee korvaamaan brittiarmeijan Rapierin, laivaston Sea Wolfin (ohjuksen laivastokäyttöön tarkoitettu versio CAMM-M on jo saanut liki 500 miljoonan punnan kehittämissopimuksen, ja se on tullut valituksi Brasiliassa ja Uudessa-Seelannissa) ja kenties myös ASRAAM:n, ainakin osittain. CAMM pohjaa ASRAAM:n suunnitteluun ja rakenteeseen, mutta etenkin elektroniikassa on tehty muutoksia korvattaessa IR-hakupää aktiivitutkahakupäällä.
Maasta laukaistavan CAMM-L:n kantamaksi vaakasuunnassa luvataan yli 25 kilometriä. Pystyulottuvuus jää avoimeksi, mutta voisi kuvitella 10 kilometriä menevän rikki. Esitetyissä kuvissa ja videoissa laukaisuajoneuvoon on yhdistetty myös maston päässä ylös nostettava antenni. Ohjuslaukaisimen vetoisuus on suhteellisen suuri, 12 ohjusta. Ohjus on myöskin nopea (Mach 3). Verkottumiskyky muun ilmapuolustuksen kanssa on oletettavasti hyvällä tasolla järjestelmän ollessa suuren Nato-maan kehittämä, eli Nato-yhteensopivat datalinkit (Link 11, 16, 22 (?)) lienevät vakiovaruste. CAMM-L-ohjukset saattavat olla kalliita hakupäästä johtuen. Toisaalta voi olettaa osumatodennäköisyydenkin vastaavasti paranevan ainakin puoliaktiiviseen tutkahakeutumiseen verrattuna. Miten osumatodennäköisyys sitten vertautuu infrapunahakuisiin ohjuksiin, sitä on paha sanoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/CAMM_(missile_family)
http://www.armyrecognition.com/brit...data_sheet_specifications_pictures_video.html
http://www.mbda-systems.com/e-catalogue/#/solutions/ground/4/video
http://www.thinkdefence.co.uk/2013/04/uk-complex-weapons-part-5-common-anti-air-modular-missile/
Nyt itse tuotekehittelyyn:
Ohjuslaukaisinta kantavan ajoneuvon hyttiin kehutaan mahtuvan kolme miestä. Elektroniikan kehitys taas on johtanut parempaan laskentatehoon entistä pienemmässä paketissa. Näin ollen olisi tuskin vaikeaa änkeä kuorma-auton hyttiin tarvittavaa laitteistoa. Jos antennimaston viereen iskettäisiin kaksi muuta mastoa, voisi toiseen kiinnittää IR-sensorin ja toiseen Saabin Giraffe 1X AESA-tutkan.
Harmi kyllä, kehityskustannukset karkaisivat turhan helposti käsistä. Ei sekään ole kiva, jos hankkeeseen on varattu 500 miljoonaa euroa, ja sitten yhtäkkiä huomataan, että "hups, 200 miljoonaa meni jo, kun integroitiin nämä sensorit ja komentokeskuksen softa tähän laukaisuajoneuvoon".
Toisaalta en ole lainkaan ihastunut siihenkään vaihtoehtoon, että kyseisellä rahalla saadaan vain n. kolme Nasams-patteristoa lisää. Joo, kyllähän niillä suojaa muutaman lentotukikohdan ja vähälukuisten panssarijoukkojen toimialan, mutta siinäpä se sitten oli.
Periaatteessa LFK NG nauttii siten edelleen suurta suosiotani, huolimatta puutteellisesta kantamasta. Oikea ratkaisu saattaisi kenties olla Nasams kiinteämpien kohteiden (lentotukikohdat) suojaamiseen, ja LFK NG sitten Stingerin ja Nasamsin väliin maajoukkojen suojaksi. Vaan riittääkö LFK NG:n kantama (5 km / 10 km) nykyaikaisia uhkia vastaan ja onko se riittävän hyvä Bolideen nähden (5 km / 8 km) oikeuttaakseen hankinnan? Arvatenkin Bolideja saa useamman yhden LFK NG:n hinnalla. Toisaalta taas Ruotsi on korvaamassa RBS 70:n, ja Norja on kehittelemässä Nasamsin pohjalta jotain ihmeellistä sekasikiötä, jossa Nasamsin ohjuslavetti pultataan M113:n alustalle ja sisälle laitetaan IRIS-T...
----------------------------------
@Einomies1 ehdotti ketjun aloitusviestissä infrapunahakuista (?) Umkhontoa. Minua huolestuttaa siinä jokunen asia, vaikka järjestelmä (no eri versio, mutta kuitenkin) on jo merivoimilla käytössä.
Miten hyvä ohjuksen hakupää on? En oleta saavani tähän mitään pomminvarmaa vastausta, mutta tieto 15 ja 20 kilometrin päässä laukaisupaikasta olleista maaleista ja tämä huomio ei piristänyt päivääni: "The RSR-320 Radar system, developed by Reutech Radar Systems, provided mid-course guidance updates to get the missiles within range of their infrared seekers." Onko teknologia heikommalla tasolla kuin isoissa maissa vai oliko maali ja/tai sääolosuhteet sellaiset, ettei eurooppalainenkaan infrapunahakuinen ohjus olisi maalia nähnyt heti alusta lähtien?
Umkhonton käyttäjiä on vähän: Etelä-Afrikan laivaston neljä Valour-luokan fregattia, kuusi Suomen merivoimen alusta (Hamina-luokka ja Hämeenmaa-luokka) ja kohta Algerian laivasto saa kaksi MEKO A-200AN fregattia Umkhontolla varustettuna. Tutkimus- ja kehityskustannukset voivat muodostaa aika messevän siivun mahdollisen kaupan hinnasta, jos valmistaja ymmärtää joskus, ettei ohjus mene kaupaksi suurille valtioille. Umkhonton maasijoitteista versiota kyllä kehitetään Etelä-Afrikan armeijalle, mutta onko kyseessä varma kauppa vai pelkkä projekti? Etelä-Afrikan puolustusbudjetti vuonna 2010 oli alle miljardi euroa, eli aika pienestä tekijästä puhutaan. Millainen on järjestelmän tulevaisuus ylipäätään, onko se riittävän turvattu? Nämä nyt tietysti ovat vaikeita kysymyksiä vastattavaksi, kun Suomen hankintaan on vielä vuosia aikaa, ja tilanne voi muuttua.
Täydennettävyys kriisitilanteessa on toinen käyttäjäkunnasta seuraava ikävä seikka. Ei länsimaissakaan enää tuoteta sellaisia määriä sotatarvikkeita kuin aikoinaan, mutta mahdollisuus täydennyksiin on edes jonkinlainen. Miten on Etelä-Afrikkalaiselta tuotantolinjalta tulevan ohjuksen laita, kun lähin käyttäjäkin on Pohjois-Afrikassa? Käytännössä kaikki on ostettava jo hyvissä ajoin, mitään järjestelmän komponenttia ei voi laskea harmaan vaiheen varaan yhtään tippaa.
Jos jotain hyvää haluan sanoa, niin oletettavasti Denel kykenee pienempiin kehitys- ja tuotantokustannuksiin kuin eurooppalaiset ja amerikkalaiset valmistajat. Ovatko ne sitten niin pienet, että kattavat etelä-afrikkalaisuuden ongelmat, sitä epäilen.
--------------------------------------
Lopuksi selvennän alkuperäistä ajatustani. Toki ylempi johtoporras voi sitten tarvita vähän enemmän johtamisresursseja, mutta siitä huolimatta pidän malliani oikeana. Vasemmalla puolella on siis suoraan ylempään verkkoon kytkeytyvät ohjus-sensori-ajoneuvot, ja vasemmalla on tämä nykyään muodissa oleva modulaarinen ratkaisu, jota hyljeksin Crotalen korvaajana.
Esittelen kuitenkin CAMM-L:n, jonka pohjalle tuollaista voisi kokeilla rakentaa:
CAMM (Common Anti-Air Modular Missile) tullee korvaamaan brittiarmeijan Rapierin, laivaston Sea Wolfin (ohjuksen laivastokäyttöön tarkoitettu versio CAMM-M on jo saanut liki 500 miljoonan punnan kehittämissopimuksen, ja se on tullut valituksi Brasiliassa ja Uudessa-Seelannissa) ja kenties myös ASRAAM:n, ainakin osittain. CAMM pohjaa ASRAAM:n suunnitteluun ja rakenteeseen, mutta etenkin elektroniikassa on tehty muutoksia korvattaessa IR-hakupää aktiivitutkahakupäällä.
Maasta laukaistavan CAMM-L:n kantamaksi vaakasuunnassa luvataan yli 25 kilometriä. Pystyulottuvuus jää avoimeksi, mutta voisi kuvitella 10 kilometriä menevän rikki. Esitetyissä kuvissa ja videoissa laukaisuajoneuvoon on yhdistetty myös maston päässä ylös nostettava antenni. Ohjuslaukaisimen vetoisuus on suhteellisen suuri, 12 ohjusta. Ohjus on myöskin nopea (Mach 3). Verkottumiskyky muun ilmapuolustuksen kanssa on oletettavasti hyvällä tasolla järjestelmän ollessa suuren Nato-maan kehittämä, eli Nato-yhteensopivat datalinkit (Link 11, 16, 22 (?)) lienevät vakiovaruste. CAMM-L-ohjukset saattavat olla kalliita hakupäästä johtuen. Toisaalta voi olettaa osumatodennäköisyydenkin vastaavasti paranevan ainakin puoliaktiiviseen tutkahakeutumiseen verrattuna. Miten osumatodennäköisyys sitten vertautuu infrapunahakuisiin ohjuksiin, sitä on paha sanoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/CAMM_(missile_family)
http://www.armyrecognition.com/brit...data_sheet_specifications_pictures_video.html
http://www.mbda-systems.com/e-catalogue/#/solutions/ground/4/video
http://www.thinkdefence.co.uk/2013/04/uk-complex-weapons-part-5-common-anti-air-modular-missile/
Nyt itse tuotekehittelyyn:
Ohjuslaukaisinta kantavan ajoneuvon hyttiin kehutaan mahtuvan kolme miestä. Elektroniikan kehitys taas on johtanut parempaan laskentatehoon entistä pienemmässä paketissa. Näin ollen olisi tuskin vaikeaa änkeä kuorma-auton hyttiin tarvittavaa laitteistoa. Jos antennimaston viereen iskettäisiin kaksi muuta mastoa, voisi toiseen kiinnittää IR-sensorin ja toiseen Saabin Giraffe 1X AESA-tutkan.
Harmi kyllä, kehityskustannukset karkaisivat turhan helposti käsistä. Ei sekään ole kiva, jos hankkeeseen on varattu 500 miljoonaa euroa, ja sitten yhtäkkiä huomataan, että "hups, 200 miljoonaa meni jo, kun integroitiin nämä sensorit ja komentokeskuksen softa tähän laukaisuajoneuvoon".
Toisaalta en ole lainkaan ihastunut siihenkään vaihtoehtoon, että kyseisellä rahalla saadaan vain n. kolme Nasams-patteristoa lisää. Joo, kyllähän niillä suojaa muutaman lentotukikohdan ja vähälukuisten panssarijoukkojen toimialan, mutta siinäpä se sitten oli.
Periaatteessa LFK NG nauttii siten edelleen suurta suosiotani, huolimatta puutteellisesta kantamasta. Oikea ratkaisu saattaisi kenties olla Nasams kiinteämpien kohteiden (lentotukikohdat) suojaamiseen, ja LFK NG sitten Stingerin ja Nasamsin väliin maajoukkojen suojaksi. Vaan riittääkö LFK NG:n kantama (5 km / 10 km) nykyaikaisia uhkia vastaan ja onko se riittävän hyvä Bolideen nähden (5 km / 8 km) oikeuttaakseen hankinnan? Arvatenkin Bolideja saa useamman yhden LFK NG:n hinnalla. Toisaalta taas Ruotsi on korvaamassa RBS 70:n, ja Norja on kehittelemässä Nasamsin pohjalta jotain ihmeellistä sekasikiötä, jossa Nasamsin ohjuslavetti pultataan M113:n alustalle ja sisälle laitetaan IRIS-T...
----------------------------------
@Einomies1 ehdotti ketjun aloitusviestissä infrapunahakuista (?) Umkhontoa. Minua huolestuttaa siinä jokunen asia, vaikka järjestelmä (no eri versio, mutta kuitenkin) on jo merivoimilla käytössä.
Miten hyvä ohjuksen hakupää on? En oleta saavani tähän mitään pomminvarmaa vastausta, mutta tieto 15 ja 20 kilometrin päässä laukaisupaikasta olleista maaleista ja tämä huomio ei piristänyt päivääni: "The RSR-320 Radar system, developed by Reutech Radar Systems, provided mid-course guidance updates to get the missiles within range of their infrared seekers." Onko teknologia heikommalla tasolla kuin isoissa maissa vai oliko maali ja/tai sääolosuhteet sellaiset, ettei eurooppalainenkaan infrapunahakuinen ohjus olisi maalia nähnyt heti alusta lähtien?
Umkhonton käyttäjiä on vähän: Etelä-Afrikan laivaston neljä Valour-luokan fregattia, kuusi Suomen merivoimen alusta (Hamina-luokka ja Hämeenmaa-luokka) ja kohta Algerian laivasto saa kaksi MEKO A-200AN fregattia Umkhontolla varustettuna. Tutkimus- ja kehityskustannukset voivat muodostaa aika messevän siivun mahdollisen kaupan hinnasta, jos valmistaja ymmärtää joskus, ettei ohjus mene kaupaksi suurille valtioille. Umkhonton maasijoitteista versiota kyllä kehitetään Etelä-Afrikan armeijalle, mutta onko kyseessä varma kauppa vai pelkkä projekti? Etelä-Afrikan puolustusbudjetti vuonna 2010 oli alle miljardi euroa, eli aika pienestä tekijästä puhutaan. Millainen on järjestelmän tulevaisuus ylipäätään, onko se riittävän turvattu? Nämä nyt tietysti ovat vaikeita kysymyksiä vastattavaksi, kun Suomen hankintaan on vielä vuosia aikaa, ja tilanne voi muuttua.
Täydennettävyys kriisitilanteessa on toinen käyttäjäkunnasta seuraava ikävä seikka. Ei länsimaissakaan enää tuoteta sellaisia määriä sotatarvikkeita kuin aikoinaan, mutta mahdollisuus täydennyksiin on edes jonkinlainen. Miten on Etelä-Afrikkalaiselta tuotantolinjalta tulevan ohjuksen laita, kun lähin käyttäjäkin on Pohjois-Afrikassa? Käytännössä kaikki on ostettava jo hyvissä ajoin, mitään järjestelmän komponenttia ei voi laskea harmaan vaiheen varaan yhtään tippaa.
Jos jotain hyvää haluan sanoa, niin oletettavasti Denel kykenee pienempiin kehitys- ja tuotantokustannuksiin kuin eurooppalaiset ja amerikkalaiset valmistajat. Ovatko ne sitten niin pienet, että kattavat etelä-afrikkalaisuuden ongelmat, sitä epäilen.
--------------------------------------
Lopuksi selvennän alkuperäistä ajatustani. Toki ylempi johtoporras voi sitten tarvita vähän enemmän johtamisresursseja, mutta siitä huolimatta pidän malliani oikeana. Vasemmalla puolella on siis suoraan ylempään verkkoon kytkeytyvät ohjus-sensori-ajoneuvot, ja vasemmalla on tämä nykyään muodissa oleva modulaarinen ratkaisu, jota hyljeksin Crotalen korvaajana.
Einomies1
Respected Leader
Huom! Myös ruotsin Visby-luokan korveteista piti tulla Umkhonto-IR:n kantajia mutta ne jätettiin hankkimatta säästösyistä. Ruotsi oli kuitenkin valinnut ko. ohjustyypin aluksiinsa.
Ymmärtääkseni suomen merivoimat on osallistunut Umkhonto IR- Mk 2 - ohjusversion kehittelyyn joka koski mm. Mk 1 versiosta parannettua hakupäätä. Muutos johtui ilmeisesti alkuperäisen ohjustyypin herkkyydestä taustavälkkeelle tms. ja Mk2 versiossa pitäisi olla kehittyneemmät hakupään tietokoneen algorytmit sekä parempi lentorataohjaus. Näiden parannusten ansiosta Mk2 ohjuksen maksimikantamat paranivat 15 km vaakasuunnassa ja 9 km pystysuunnassa.
Jokaisessa ohjusjärjestelmässä on vahvuudet ja heikkoudet. Umkhonton heikkous voi olla järjestelmäriippuvaisuus mutta se voi olla myös vahvuus. Ohjus voidaan laukaista katveista eli lavetin ei tarvitse nähdä maalia. Datalinkkipäivitys mahdollistaa myös heikossa säässä toiminnan (matala pilvikate) koska tutkalinkillä ohjus voidaan ajaa lähelle maalia josta sen on helpompi saada lukitus.
Hyvä ominaisuus on myös monimaalitorjuntakyky eli 4 maalia voidaan tulittaa samaan aikaan.
Riippumaton lavetti olisi kyllä hyvä ja varmasti CAMM-L voisi olla sopiva ratkaisu.
Minusta erittäin ketterä ja riippumaton it-järjestelmä olisi US-ARMYn Avenger. Se on kenttätestattu ja siinä ei ole riskejä.
Josko jenkit luopuisivat niistä piakkoin niin niitä voisi saada edullisesti ja..... paljon?!
Sitten olisi yksi ohjustyyppi vähemmän mutta vastaavasti rahat voisi santsata Stinger-ostoihin reilussä määrin.
Avenger olisi varmasti myös pikkurahalla päivitettävissä tuliasemapäätteellä ja lämpökameralla jolloin niistä tulisi itsenäiseen pimeätoimintaan kykeneviä. Ajoneuvossa on 8 laukaisuvalmista ohjusta (+ kk) ja Avenger voi ymmärtääkseni tulittaa noilla ammu-ja -unohda ohjuksillaan nopeassa syklissä jopa 8 maalia.
LIsäksi se on itsessään täysin passiivinen ja vaikeasti havaittava. Tarvitsisimme pelkän tornin jonka voisi pultata MB Unimogin, SISU A 2045:n tai muun kevyen ka:n lavalle. Samaan syssyyn saisi ehkä mukaan ohjuksia myös.
Ymmärtääkseni suomen merivoimat on osallistunut Umkhonto IR- Mk 2 - ohjusversion kehittelyyn joka koski mm. Mk 1 versiosta parannettua hakupäätä. Muutos johtui ilmeisesti alkuperäisen ohjustyypin herkkyydestä taustavälkkeelle tms. ja Mk2 versiossa pitäisi olla kehittyneemmät hakupään tietokoneen algorytmit sekä parempi lentorataohjaus. Näiden parannusten ansiosta Mk2 ohjuksen maksimikantamat paranivat 15 km vaakasuunnassa ja 9 km pystysuunnassa.
Jokaisessa ohjusjärjestelmässä on vahvuudet ja heikkoudet. Umkhonton heikkous voi olla järjestelmäriippuvaisuus mutta se voi olla myös vahvuus. Ohjus voidaan laukaista katveista eli lavetin ei tarvitse nähdä maalia. Datalinkkipäivitys mahdollistaa myös heikossa säässä toiminnan (matala pilvikate) koska tutkalinkillä ohjus voidaan ajaa lähelle maalia josta sen on helpompi saada lukitus.
Hyvä ominaisuus on myös monimaalitorjuntakyky eli 4 maalia voidaan tulittaa samaan aikaan.
Riippumaton lavetti olisi kyllä hyvä ja varmasti CAMM-L voisi olla sopiva ratkaisu.
Minusta erittäin ketterä ja riippumaton it-järjestelmä olisi US-ARMYn Avenger. Se on kenttätestattu ja siinä ei ole riskejä.
Josko jenkit luopuisivat niistä piakkoin niin niitä voisi saada edullisesti ja..... paljon?!
Sitten olisi yksi ohjustyyppi vähemmän mutta vastaavasti rahat voisi santsata Stinger-ostoihin reilussä määrin.
Avenger olisi varmasti myös pikkurahalla päivitettävissä tuliasemapäätteellä ja lämpökameralla jolloin niistä tulisi itsenäiseen pimeätoimintaan kykeneviä. Ajoneuvossa on 8 laukaisuvalmista ohjusta (+ kk) ja Avenger voi ymmärtääkseni tulittaa noilla ammu-ja -unohda ohjuksillaan nopeassa syklissä jopa 8 maalia.
LIsäksi se on itsessään täysin passiivinen ja vaikeasti havaittava. Tarvitsisimme pelkän tornin jonka voisi pultata MB Unimogin, SISU A 2045:n tai muun kevyen ka:n lavalle. Samaan syssyyn saisi ehkä mukaan ohjuksia myös.
Crotalen elinkaaren on mainittu päättyvän heti 20-luvun alussa. Helpoin tapa korvata niiden suorituskyky on hommata NASAMS-laveteille Sidewinderejä. Molemmat järjestelmäthän on tarkoitettu pitkälti samojen kohteiden suojaukseen. Uusiin it-panssareihin ei varmaan ole varaa ja Avenger olisi hyvä tarjokas mekanisoitujen joukkojen suojaukseen. Tai joku vastaava järjestelmä jossa olisi esim. 30mm tykki kk:n sijasta. ( onko tuollaista olemassa? )
Itse näkisin Avengerin riittämättömäksi korvaamaan Crotalen. Lyhyemmän kantaman ohjus ja koska siinä ei ole tutkaa, niin ei ole myöskään kummoista kykyä torjua lennokkeja.
Sidewinderin puolesta puhuu sekin seikka, että sen valmistusmäärät ovat suuret ja sillä on paljon käyttäjiä. Kriisiaikana on siis ainakin teoriassa mahdollista saada a-tarviketäydennystä.
Kyllä, lisäksi Sidewinderia kehitetään edelleen koko ajan aktiivisesti. Uusimman pidemmän kantaman omaavan AIM-9X Sidewinder Block III -version uskotaan tulevan palveluskäyttöön (IOC) vuonna 2022...
RPG83
Soome Majori
Tämä on hyvä pointti. Lisäksi Sidewinderia kehitetään aktiivisesti, ja muistelen pidemmän kantaman variantin olevan tulossa (AIM-9X Block III). Tähystäjä näköjään kerkesi ensin, kun tätä kirjoitin.
Ainoastaan se on hieman huolestuttavaa, kuten jo aiemmin mainitsin, että Nasams on riippuvainen muista järjestelmän osista. Muistelen Suomen Nasams-kaupoista, että ne neljä patteristoa maksoivat jotain 350 miljoonan euron luokkaa. Nykytilanteessa voitaneen puhua jo sadasta per patteristo. Vaikka meillä olisi Crotalen korvaamiseen vastaava määrä rahaa kuin BUKin korvaamiseen, saadaanko riittävä peitto? Ja onko se ilmapuolustuksen kokonaisuuden kannalta hyvä asia, että vain painopistealueella olevat maavoimien joukot ja ilmavoimien päätukikohdat saavat tuollaisen suojan? Muualla ollaan sitten Hornetien, Stingerien ja tykkien varassa.
Jaa, no siinä tapauksessa laatu on sitten ilmeisesti ihan riittävä. Tosin käyttäkuntaa Ruotsi ei valitettavasti laajentanut.
Ovatko nämä varsinaisesti Umkhontolle spesifejä ominaisuuksia? Nasams, CAMM-L ja useimmat saman luokan laitteet kykenevät varmaankin samaan. Toki ne ovat ominaisuuksia, joita ei esimerkiksi Avengerista löydy.
Hollantilaisilla on Stinger Weapon Platform, jota Hollannista saattaisi löytyä ylijäämänä Fennekin alustalla. Tosin laukaisimeen menee vain neljä ohjusta, mutta sekin riittänee meille. Fennek-alustaisia on hankittu 18 kappaletta, ja sitten on toiset 18 kappaletta Mersun lavalle pultattuja Stingerin kaksoislaukaisimia. Jälkimmäisestä puuttuu toki panssari- ja sääsuoja, mutta ainakin siitä saa ammuttua kaksi ohjusta kerralla (vrt. olkapäältä vain yhden).
Silti minun on vaikea nähdä Stinger-pohjaista laitetta Crotalen korvaajana. Perusongelmana on se, että Stingerin ulottuvuusrajoitukset pysyvät, laukaistiin se sitten Avengeristä tai olkapäältä. Avengerin hinnalla saanee myös niin monta MANPADS-laukaisinta, että Avengerin edut eivät kohtaa hintaa.
Suojattavien kohteiden määrä tulee laskemaan, jos valitaan Nasams. Tosin eipä sille varmaan voi mitään, kun meillä ei ole varaa alkaa omiin kehitysprojekteihin.
RPG83
Soome Majori
Yksi Stingerin/Avengerin huono puoli saattaa olla elinkaari. Toisaalta ohjukselle ei ole tehty mitään merkittäviä muutoksia vuosiin, ja kiinnostus kotimarkkinoilla ei ole ollut valtaisa. Toisaalta Stingerin päivitys on alkanut J-mallin myötä, mutta kyseessä on lähinnä tekohengitys. Samalla se antaa myös ymmärtää, ettei mitään edullista varastontyhjennystä ole luvassa.
http://kitup.military.com/2014/11/army-upgrades-stinger-missiles.html
Army Upgrades Stinger Missiles
by Kris Osborn on November 6, 2014 · Comments (14)
The U.S. Army has begun a plan to upgrade and extend the service life of its Stinger Block 1 missiles, service officials at the McAlester Army Ammunition Plant said recently.
The portable infrared heat-seeking surface-to-air missiles, first produced in the 1980s, will have their expected service life extended by an additional ten years after workers replace aging components, an Army statement said.
The Stinger service life improvement extension program will upgrade 850 Army missiles and 1,155 for the Marine Corps. The $11 million project is being done by Redstone Arsenal, Huntsville, Ala.
In addition to extending the service life, the Stinger upgrade program will install a warhead section equipped with a proximity fuse, Army officials said in a statement.
The proximity fuse is designed to increase the weapon’s effectiveness against unmanned aerial systems.
The new upgraded Stinger missile will be redesignation as the FIM-92J. Work is expected to continue through 2016, Army officials said.
Read more: http://kitup.military.com/2014/11/army-upgrades-stinger-missiles.html#ixzz3KapFdtHu
Kit Up!
Eikö määrä ole kaikilla muillakin kierroksilla laskenut? Yhä suurempi osa Pv:n suorituskyvystä menee sen itsensä suojaamiseen.
Jos kevyttä järjestelmää haetaan niin joku Bolidea käyttävä olisi ominaisuuksiltaan paljon Stinger-virityksiä soveliaampi korvaamaan Crotalen kohdesuojauksessa. Taitaa rahoitus kuitenkin tulla vastaan.