Jääkäriprikaati-90 -organisaatio?

[Old Boy]

Järjestelmässä oli iivanan kuorma-autoilla kulkevia linkkiasemia. Nämä olivat yhteydessä toisiinsa radiolinkillä. Linkkiasemissa oli keskussanomalaite ja kenttäkeskus. Joukot liittyivät asemaan sekä kenttäpuhelimella että sanomalaitteella.
Kenttäpuhelinta varten rakennettiin parikaapelilinja. Jokaiselle kenttäpuhelimelle oli oma numero ja kenttäkeskus yhdisti puhelun toiseen kenttäkeskukseen josta se meni parikaapelia pitkin vastaanottajan puhelimeen joka alkoi pirisemään.
Sanomalaiteyhteys toimi samalla lailla mutta radiotiellä. Sanomalaite ilmoittautui kiinni keskussanomalaitteeseen. Kun SANLA:lla tehtiin sanoma, se lähti radiotiellä keskussanomalaitteeseen. Siitä sanoma meni tulvahaulla linkkiverkon yli kunnes se tavoitti sen KSL:n, johon vastaanottajan SANLA oli ilmoittautunut kiinni.
KSL, SANLA ja ilmatorjunnan tuliasemapääte eli TASP oli Nokian tekemiä. Systeemi oli aikanaan aika hieno, maailmanluokan keksintö 80-luvun lopulla.

Keskussanla ja sanla ei ollut vielä mikään Yvi-X. Eikä linkkikään vaan nämä tuli jo 1980-luvulla ja olisi tulleet ilman JPr-konseptiakin. Yhtymän viestiverkko niistä muodostui kun ne oli yhdistetty automaattiseksi verkoksi. Tämä toimi niin että se osasi verkon jonkin haaran katketessa siirtää viestin toista haaraa pitkin ja myös luoda erilaisia etuoikeuksia. Komentajat pääsi läpi nopeammin kuin rivitilaaja ja tulikomento ohitti kaikki muut viestit. Viestit kulkivat joko radio- tai puhelintietä kuten jo kuvattiin.

Eihän ne tosiaan toiminu alussa kuten edellä kävi ilmi. Syynä oli myös se, että osan vempeleistä oli alussa tavallista toimistotekniikkaa siviilipuolelta, jonka ei ollut tarkoituskaan toimia kuivia lämpimiä sisätiloja vaativimmissa olosuhteissa. Karttalaukkuun oli syytä myös varata "vanhanaikaiset" käskyrungot valmiiksi, jotta ei olisi laitteiden breikatessa "H Moilasena".

 

[Sardaukar]

Itse sain RUKissa viikon intensiivikurssin YVIin viestikomppanian puolella. Ne hatarat muistikuvat järjestelmän käytöstä on kyllä aika tuskaisia. Jotenkin siinä taas kerran tiivistyi suomalainen tietoliikenne osaaminen parhaudessaan ja hirveydessään
Tuo toimimattomuus taisi pitkälti johtua suunnatuista linkeistä? Kun sattui sopivan tuulinen keli ja mastot heilui tarpeeksi, niin yhteydet pätki kokoajan. Tais olla niin, että ns runkoverkko YVIin tehtiin vain kolmella asemalla (alunperin) myöhemmin niitä sitten onneksi lisättiin. Muistan kyllä tosi hyvin, että YVIä ei tahdottu saamaan toimimaan harjoituksissa, itse olin yhdessä 90-luvun isoimmassa harjoituksessa sijoitettuna it-yhteysupseeriksi prikaatin esikuntaan ja kyllä everstien/kenraalien naamat punoitti aika vankasti kun yhteydet ei toimineet.

Itsellä oli kivaa, kun KSL-koulutuksen sijasta pistivät RUK:n Viestikomppaniassa ajoneuvokurssille... Ja ensimmäinen kertaus alle vuoden sisällä ja olin sijoitettu JvPr:n viestikeskukseen viestiupseeriksi juurikin KSL:n kanssa pelailemaan. Asiassa oli tiettyä ironiaa, kun olisi pitänyt kouluttaa alaisia KSL:n käyttöön ja ittekkään ei ollu saanu siihen suurempaa koulutusta. Ei kyllä silloin aluksi hymyilyttänyt.

 

[Lunni]

KSL oli silloin aikoinaan ensimmäisiä "kosketusnäytöllisiä" vehkeitä, tökkäsit viestiä ja kirjoittelit vastauksen oikein kunnon näppäimistöllä. Tai sitten kirjoittelit valmiit viestit (ja vähän ajan päästä lähetettävät) muistiin ja lähettelit menemään, joskus ajastettuna ja vastaanotetun viestin hälytysääni päällä jotta untakin sai. Kouluttajat suostuttelivat meidät pois tuosta unesta parhaansa mukaan...

Oli se upea vehje oikein 25x80 näytöllä...

edit: ne kirjottimen mustesuihkuliuskat oli usein viestihuoneen seinällä, esimerkkinä siitä millaista viestiliikenne EI saa olla.

 

[Old Boy]

Tässähän tämä YVI-1 on noin periaatteena. Sen rakenne oli aikanaan lanseerattua hienoa sanaa käyttäen "hilamainen". 90-luvun alun JPr-taistelijat osaavat vanhat taktiset merkit ilman "NATO-kielelle" kääntämistä.

Nyt ei valitettavasti enempää ehdi, vaikka monia muistoja mieleen tuleekin. Jätän siis tilaa nuoremmille:

 

[Old Boy]

Tässä vielä toinen kuva asiasta, joka usein unohtuu. Ylinnä siis yksittäisen radion, puhelinlinjan sekä linkkijänteen kantama. Ja kuvastä näkyy kuinka verkkomainen YVI-X laajensi yhtymän oman viestiverkon kattamaan erittäin laajan alueen salatuin yhteyksin. Enää ei tarvinut turvautua helposti häiriintyvään ja salaamattomaan kantaverkkoon pidemmillä yhteyksillä. Tätä tarvittiin vaikkapa tilanteessa jossa vastahyökkäykseen valmistautuva JPr oli ryhmitelty esim 40 x 40 km alueelle. Ja matkaa sinne hyökkäyksen murtokohtaan oli vaikka 100 km.

Koetan kirjoitella lisääkin kun ehdin. Toivottavasti sillä aikaa saamme muitakin muistoja kun tilanteita, joissa vehkeet ei toiminu tai jotain muuten meni pieleen. Ne kirjoittajat jotka näitä pääsi käyttämään ei kuitenkaan todennäköisesti tienny, että vehkeitä kokeiltiin pitkän aikaa ja sarjavaiheessa toimimattomat osat korvattiin toisilla. Sarjavaihe tosin sitten muuttui pian versioksi YVI-1A eli eihän tässä mitään muuta pysyvää ollu kun lähes koko ajan jatkuva muutos. ja kyllä niitä vähemmän hauskoja tilanteita aiheuttivat myös töhöt varusmiehet tai päivystäjinä torkkuvat ressut!

 

[JR49]

Jääkäripataljoonan ilmatorjunnasta. Ilmeisesti ao. harjoituksessa sille oli alistettu lähi-itohjuksia. Minulla oli lyhyt mutta miellyttävä kohtaaminen Strela-miesten kanssa, joiden pääkouluttaja sekä reserviläinen joukkueenjohtaja olivat hyvin tyytyväisiä, kun pystyin kartalta kertomaan pataljoonan summittaisen ryhmityksen, jota he eivät tuntuneet tietävän.
En tuonne heidän systeemiään yhtään, mutta olisiko ongelmat YVI-yhteyksissä vaikuttaneet tilannekuvaan? Vai pitikö se käydä aina kysymyssä komentopaikalta, jonne he siis etsivät tietä.
Hawkikin lensi siitä sopivasti yli keskustellessamme, kun iiteemiehet kävivät sodeautossa samaan aikaan. Vakuuttivat, että olisivat saaneet sen alas, jos olisivat olleet valmiina.

 

[Deleted member 2762]

Jääkäripataljoonan ilmatorjunnasta. Ilmeisesti ao. harjoituksessa sille oli alistettu lähi-itohjuksia. Minulla oli lyhyt mutta miellyttävä kohtaaminen Strela-miesten kanssa, joiden pääkouluttaja sekä reserviläinen joukkueenjohtaja olivat hyvin tyytyväisiä, kun pystyin kartalta kertomaan pataljoonan summittaisen ryhmityksen, jota he eivät tuntuneet tietävän.
En tuonne heidän systeemiään yhtään, mutta olisiko ongelmat YVI-yhteyksissä vaikuttaneet tilannekuvaan? Vai pitikö se käydä aina kysymyssä komentopaikalta, jonne he siis etsivät tietä.
Hawkikin lensi siitä sopivasti yli keskustellessamme, kun iiteemiehet kävivät sodeautossa samaan aikaan. Vakuuttivat, että olisivat saaneet sen alas, jos olisivat olleet valmiina.

Periaatteessa allekirjoittaneen tehtävä oli saada prikaatin esikunnasta ilmatorjunpäälliköltä tarvittava tieto suunnitelluista siirroista, ryhmityksestä jne jotta sitten patteriston komentaja pystyi pstoupseerin kanssa neppaileen omat juttunsa.

Ohjusmiehet liikkuivat tosiaan aika pitkälti pataljoonien mukana ja taisivat sieltä sitten saada ryhmitystiedot, harvemmin pston johtoportaassa ohjusmiehiä nähtiin, enintään sitten MOSKEn ruudulla havaittiin. MOSKE siis osoitti maalit tuliyksiköille, niin tykkijaoksille kuin ohjusryhmille. Muutenhan ei tuliyksiköt ehdi reagoimaan maaleihin jos sitä tietoa ei tule ennalta.

It:n järjestelmät olivat silloin ja ovat edelleen hieman oma maailmansa kuin muilla prikaatin joukoilla. Eli sen paikkatiedon kulkeminen on hieman sellainen kiinnostava juttu edelleen, enkä sitä viitsi tässä avata.

 

[JR49]

Eli sen paikkatiedon kulkeminen on hieman sellainen kiinnostava juttu edelleen, enkä sitä viitsi tässä avata.

Ok, tämä tieto riittää, tilanne selvä.

Jossain vaiheessa oli muuten yhteys poikki prikaatin esikuntaankin tuolloin kauan sitten. Minua käytettiin tuossa vaiheessa ad hoc-lähettiupseerina, joten sattumoisin oli tieto pataljoonan ryhmityksestä. Ohjusmiehet olivat taas selvästi saapumassa alueelle.
Muuta tukevaa porukkaa en sitten muistakaan kuin krh-komppanian. Jonne minut vei hullun naurun omaava mp-lähetti. Sitten kun hänen syömistään joutui ikävä kyllä hoputtamaan, niin kyytikin oli sitten sitä myöten . Pataljoonan esikunnassa kaipailivat jossain vaiheessa kovasti takaisin "kiitokenkiä".

 

[Lurker]

Keskussanla ja sanla ei ollut vielä mikään Yvi-X. Eikä linkkikään vaan nämä tuli jo 1980-luvulla ja olisi tulleet ilman JPr-konseptiakin. Yhtymän viestiverkko niistä muodostui kun ne oli yhdistetty automaattiseksi verkoksi. Tämä toimi niin että se osasi verkon jonkin haaran katketessa siirtää viestin toista haaraa pitkin ja myös luoda erilaisia etuoikeuksia. Komentajat pääsi läpi nopeammin kuin rivitilaaja ja tulikomento ohitti kaikki muut viestit. Viestit kulkivat joko radio- tai puhelintietä kuten jo kuvattiin.

Eihän ne tosiaan toiminu alussa kuten edellä kävi ilmi. Syynä oli myös se, että osan vempeleistä oli alussa tavallista toimistotekniikkaa siviilipuolelta, jonka ei ollut tarkoituskaan toimia kuivia lämpimiä sisätiloja vaativimmissa olosuhteissa. Karttalaukkuun oli syytä myös varata "vanhanaikaiset" käskyrungot valmiiksi, jotta ei olisi laitteiden breikatessa "H Moilasena".

Hyviä täydennyksiä.

Ongelma vai ominaisuus, mutta systeemissä oli paljon manuaalis-pedaalista hommaa ja operaattoreiden oli ymmärrettävä laitteiston sielunelämää että homma toimi.

 

[Lurker]

Jääkäripataljoonan ilmatorjunnasta. Ilmeisesti ao. harjoituksessa sille oli alistettu lähi-itohjuksia. Minulla oli lyhyt mutta miellyttävä kohtaaminen Strela-miesten kanssa, joiden pääkouluttaja sekä reserviläinen joukkueenjohtaja olivat hyvin tyytyväisiä, kun pystyin kartalta kertomaan pataljoonan summittaisen ryhmityksen, jota he eivät tuntuneet tietävän.
En tuonne heidän systeemiään yhtään, mutta olisiko ongelmat YVI-yhteyksissä vaikuttaneet tilannekuvaan? Vai pitikö se käydä aina kysymyssä komentopaikalta, jonne he siis etsivät tietä.
Hawkikin lensi siitä sopivasti yli keskustellessamme, kun iiteemiehet kävivät sodeautossa samaan aikaan. Vakuuttivat, että olisivat saaneet sen alas, jos olisivat olleet valmiina.

Tuohon maailmanaikaan pintatilannekuva eli vain paperikartoilla. Ilmatilannekuva sen sijaan liikkui MOSKE:sta YVI:n läpi IT:n tuliasemapäätteille reaaliajassa.

Paras keino tietää missä pataljoonan joukot olivat, oli tosiaan etsiä pataljoonan komentopaikka ja kopioida sieltä komppanioiden ryhmitys omaan paperikarttaan.

 

[Sardaukar]

Periaatteessa allekirjoittaneen tehtävä oli saada prikaatin esikunnasta ilmatorjunpäälliköltä tarvittava tieto suunnitelluista siirroista, ryhmityksestä jne jotta sitten patteriston komentaja pystyi pstoupseerin kanssa neppaileen omat juttunsa.

Ohjusmiehet liikkuivat tosiaan aika pitkälti pataljoonien mukana ja taisivat sieltä sitten saada ryhmitystiedot, harvemmin pston johtoportaassa ohjusmiehiä nähtiin, enintään sitten MOSKEn ruudulla havaittiin. MOSKE siis osoitti maalit tuliyksiköille, niin tykkijaoksille kuin ohjusryhmille. Muutenhan ei tuliyksiköt ehdi reagoimaan maaleihin jos sitä tietoa ei tule ennalta.

It:n järjestelmät olivat silloin ja ovat edelleen hieman oma maailmansa kuin muilla prikaatin joukoilla. Eli sen paikkatiedon kulkeminen on hieman sellainen kiinnostava juttu edelleen, enkä sitä viitsi tässä avata.

Tuttuja juttuja, mutta en avaa asiaa itsekkään enempää.

Mutta varikolla tuli MOSTKA87 ja MOSKE hyvinkin tutuiksi, vaikka olinkin ohjushommissa noin varsinaisesti. Siinä noiden huoltotarkastus meni ohjusteknikoltakin ohessa.

 

[Deleted member 2762]

Tuttuja juttuja, mutta en avaa asiaa itsekkään enempää.

Mutta varikolla tuli MOSTKA87 ja MOSKE hyvinkin tutuiksi, vaikka olinkin ohjushommissa noin varsinaisesti. Siinä noiden huoltotarkastus meni ohjusteknikoltakin ohessa.

Mille puikolle oli teknikkona?
Mulla oli melkein etuveitikka jäykkänä kun pääsi tässä pari viikkoa sitten istumaan MOSTKAssa ja JONEssa

 

[StmSvejk]

1990-luvun lopulla YVI-1 toimi, YVI-2 oli sisäänajovaiheessa. Mainittakoon, että SANLA ja PARSA olivat brittien ja swedujen vehkeisiin verrattuna ylivertaisia vehkeitä. Suomessa hyppivätaajuiset kenttäradiot tulivat käyttöön myöhään, toisaalta kun Ukrainan sodan opetuksia tutkailee niin ihan varusmiesajan viestikoulutuksen opeilta ne kuulostavat, eli oletettavasti taktiikalla ja käyttötavoilla (eli sanlaviestit pääasiallisena viestimenetelmänä vs. puhe) olisi saatu merkittävä osa hyppivätaajuisten eduista.

 

[Sardaukar]

Mille puikolle oli teknikkona?
Mulla oli melkein etuveitikka jäykkänä kun pääsi tässä pari viikkoa sitten istumaan MOSTKAssa ja JONEssa

Igloille aikoinaan. Mutta kun niille ei muuta tarvinnut tehdä kuin tarkastaa, niin oli tuota OTO-touhua aika paljon...niin viestivempeleiden kuin it:n kaluston kanssa.

Nyt voi paljastaa "sotasalaisuuksia" kun olin myös ryhmässä, joka evaluoi UK:ssa Starstreak-systeemiä n. 16v. sitten. Paska systeemi Suomen oloihin, liian suuri minimietäisyys, muuten hyvä....mutta se Suomen maasto ja mettät...

ASRAD-R ja Bolide voitti sen kisan 6-0.

Tosi hyvät kännit briteissä tosin sai...

 

[Kapiainen]

Paras keino tietää missä pataljoonan joukot olivat, oli tosiaan etsiä pataljoonan komentopaikka ja kopioida sieltä komppanioiden ryhmitys omaan paperikarttaan.

Kyllähän se tosiaan tuon ajan taktiikalle tyypillistä oli että kun löysi yhden joukon ja pystyi tunnistamaan sen yksikkötyyppitasolla, niin sen jälkeen pystyi melko tarkasti piirtämään kartalle koko pataljoonan.
Ja samaan aikaan naureskeltiin kuinka se on kaavamainen omissa touhuissaan se vastapuoli

 

[StmSvejk]

Kyllähän se tosiaan tuon ajan taktiikalle tyypillistä oli että kun löysi yhden joukon ja pystyi tunnistamaan sen yksikkötyyppitasolla, niin sen jälkeen pystyi melko tarkasti piirtämään kartalle koko pataljoonan.
Ja samaan aikaan naureskeltiin kuinka se on kaavamainen omissa touhuissaan se vastapuoli

Tuosta juuri ilmestyneestä jalkaväen taktiikan väitöskirjasta tulee kuva, että kaavamaisuus on ollut reaktio niukkoihin resursseihin: kun ei ole ollut mahdollisuutta kouluttaa niin on pyritty kouluttamaan edes yksi tapa mahdollisimman hyvin, mikä kuulostaa sinänsä järkeenkäypältä, orkesterikin alkaa improamaan vasta kun osataan käyttää instrumentteja.

Sotaa edeltävänä aikana komppaniat, joukkueet ja ryhmätkin taktikoivat kun oli aikaa ja resursseja. Toivottavasti simulaattorit, johtamisväluneet ja varusmiesten ylivertainen pohjakoulutus oppimaan oppimisen taitojen myötä mahdollistavat mahdollisimman monipuolisen taktiikan. Lisäksi joukkojakin on toki vähemmän, enää ammattiupseeri ei tule vastaan ensimmäisen kerran pataljoonan komentajana. ..

Ainakin näin ressusta vaikuttaa, että nykyään joukkue tekee komppanian hommia ja komppania pataljoonan hommia. (Edellä olevan lauseen olen ehkä omaksunut osin myös tältä foorumilta.)

 

[Lurker]

Kyllähän se tosiaan tuon ajan taktiikalle tyypillistä oli että kun löysi yhden joukon ja pystyi tunnistamaan sen yksikkötyyppitasolla, niin sen jälkeen pystyi melko tarkasti piirtämään kartalle koko pataljoonan.
Ja samaan aikaan naureskeltiin kuinka se on kaavamainen omissa touhuissaan se vastapuoli

Kaks eteen ja yks taakse...

 

[Kapiainen]

Tuosta juuri ilmestyneestä jalkaväen taktiikan väitöskirjasta tulee kuva, että kaavamaisuus on ollut reaktio niukkoihin resursseihin: kun ei ole ollut mahdollisuutta kouluttaa niin on pyritty kouluttamaan edes yksi tapa mahdollisimman hyvin, mikä kuulostaa sinänsä järkeenkäypältä, orkesterikin alkaa improamaan vasta kun osataan käyttää instrumentteja.

Sotaa edeltävänä aikana komppaniat, joukkueet ja ryhmätkin taktikoivat kun oli aikaa ja resursseja. Toivottavasti simulaattorit, johtamisväluneet ja varusmiesten ylivertainen pohjakoulutus oppimaan oppimisen taitojen myötä mahdollistavat mahdollisimman monipuolisen taktiikan. Lisäksi joukkojakin on toki vähemmän, enää ammattiupseeri ei tule vastaan ensimmäisen kerran pataljoonan komentajana. ..

Ainakin näin ressusta vaikuttaa, että nykyään joukkue tekee komppanian hommia ja komppania pataljoonan hommia. (Edellä olevan lauseen olen ehkä omaksunut osin myös tältä foorumilta.)

Nyt kun en ole mainitsemaasi väitöskirjaan tutustunut millään tasolla, niin en kommentoi sitä vaan pelkästään omiin kokemuksiin perustuen samaa aihetta.

Varmasti siinä on perää, että haluttiin luoda yksi, "helppo" tapa toteuttaa homma, koska oletettiin henkilöstöresurssien olevan ammattisotilaiden osalta riittämätön. Varmasti olikin, olihan meillä lukuisia kenttäarmeijan pataljoonia joissa ei ollut ainuttakaan ammattisotilasta. Tämän voi tietysti kääntää niinkin ettei luotettu riittävästi reserviläisten taitoihin - jonka voi edelleen pyöräyttää siten että jos reserviläisten osaaminen oli riittämätöntä, olisi ollut syytä katsoa tiukasti peiliin ja kysyä: miksi emme ole kouluttaneet reserviläisiä kunnolla???
No, se siitä. Muistan kuitenkin kun nuorina sotilaina mietimme jo varusmiehinä, sittemmin koulussa ja työelämää sotilaina aloittelivina että miksi hitossa tämä tehdään näin kun hölmökin tajuaa ettei tämä toimi näin. Kuitenkin koulutettiin sitä mikä oli oppaissa, vaikka sitä toimimattomana pidettiinkin. Rohkeimmat tekivät harjoituksissa jotakin muuta, toimivaksi arveltua. Usein se toimikin, jolloin ajalle tyypillisen käsikirjoitetun kaksipuoleisen taistelun voitti "väärä puoli" ja huutia tuli esimiehiltä. Suunnitelmiä sensijaan väännettiin kovastikin erilaisina kuin sen ajan taktiikka olisi edellyttänyt. Olisiko niitä suunnitelmia kyetty toteuttamaan kun joukot olivat koulutettu erilaiseen taktiikkaan? Tiedä häntä, mutta henk.koht uskon että olisi. Samoja asioita tuskasteltiin myös reserviläisten kanssa jo ensimmäisissä kertausharjoituksissa missä nuorena olin joukkueen kouluttajana. "Miksi tämä näin tehdään? Onko meidän tehtävä näin vai voidaanko kokeilla tällaista" tuumivat reserviläisetkin.
Oli se outoa aikaa ja sehän jossakin määrin myös jatkui aika pitkään. Lopullisestihan taktiikka saatiin uusille urille vasta hyvän matkaa 2000-luvulla. Tosin se kyllä sitten myös saatiin hämmästyttävän nopeasti jalkautettua käytäntöön.

 

[JR49]

Tiedä häntä, mutta henk.koht uskon että olisi. Samoja asioita tuskasteltiin myös reserviläisten kanssa jo ensimmäisissä kertausharjoituksissa missä nuorena olin joukkueen kouluttajana. "Miksi tämä näin tehdään? Onko meidän tehtävä näin vai voidaanko kokeilla tällaista" tuumivat reserviläisetkin.

Sama henki on ollut jollain tavalla esillä tässäkin ketjussa .
Itsellä on kyllä raudanluja luottamus suomalaiseen sotilaaseen, suomalaisen yhteiskunnan tuotokseen, hänen muuntautumiskyvyssään. Vaihtoehtojen tarkastelu ja miksi-kysymysten kysyminen on aivan määräävä tekijä kertaajien keskuudessa omienkin kokemusten nojalla, ja sama varmasti ammattilaisten keskuudessa. Joskus kysymykset ressuilla ovat tyhmiä ja ratkaisut päin seiniä, mutta se johtuu vain kokemuksen puutteesta.
Kapasiteettia on ollut aina valtavasti ja halua valjastaa se käyttöön. Jos tilanne iskisi päälle, ja tulikasteen jälkeen, niin voi luoja että vihollinen kärsisi meidän käsittelyssä

 

[Passi]

Keskussanla ja sanla ei ollut vielä mikään Yvi-X. Eikä linkkikään vaan nämä tuli jo 1980-luvulla ja olisi tulleet ilman JPr-konseptiakin. Yhtymän viestiverkko niistä muodostui kun ne oli yhdistetty automaattiseksi verkoksi. ".

Voin muistaa väärin, mutta muistiin on jäänyt että meillä näistä puhuttiin erikseen.

Eli yhtymän viestiverkko ja keskussanomalaiteverkko.