Jääkäriprikaati-90 -organisaatio?

Tuttuja laitteita ksl ja sanlat. Monta yötä on tullut päivystettyä ksl-ajoneuvoissa. Uudessa paikassa piti aluksi raahata voimakone hyvälle paikalle ja käynnistää ... aina ei ihan heti onnistunut. Asemalla oli hyvä suoja: ohjus on kalliimpi kuin asema joten olimme turvassa....näin ainakin joku meille kertoi.

Lähistölle yleensä leiriytyi titarit hyvään nakkisuojaan. Voimakkaan häirinnän alaisena titaus oli tuohon aikaan ainoa toimiva radioyhteys.
 
Viimeksi muokattu:
Voimakkaan häirinnän alaisena titaus oli tuohon aikaan ainoa toimiva radioyhteys.
Vähän OT, mutta äskettäin erään uuden tuttavuuden kanssa lennätettäessä hylsyä, hän totesi olevansa viimeinen saapumiserä viestijoukoissa, jotka saivat titarin koulutuksen. Saapumiserä I/93.
Miten lie, onko näin, ja tarvitaanko vielä nykyään titausta? Jäi kiinnostamaan, kuka tietää?
 
Vähän OT, mutta äskettäin erään uuden tuttavuuden kanssa lennätettäessä hylsyä, hän totesi olevansa viimeinen saapumiserä viestijoukoissa, jotka saivat titarin koulutuksen. Saapumiserä I/93.
Miten lie, onko näin, ja tarvitaanko vielä nykyään titausta? Jäi kiinnostamaan, kuka tietää?
Koulutetaan edelleen!
 
Eiköhän kaikkea toimivaa kannata pitää yllä, harjoitellaanhan kenttäpostiakin edelleen.
 
YVI1:stä: Meidän viestimiesten tehtävänä tj- ja viestipatterissa oli rakentaa pataljoonan tai pston komentopaikkoja ja niiden viestiyhteyksiä. Harjoituksissa ei tietenkään ollut kokonaista prikaatia joten pat-psto komentopaikat yhdistettiin suoraan toisiinsa linkillä, parikaapeleilla ja radiolla. Kesla osasi reitittää liikenteen toimivaa reittiä jos jokin näistä oli pois pelistä.

Pidin systeemiä käyttöliittymästä huolimatta pätevänä ja mielikuvaa vahvisti harjoitukset jvpr-80 kalustolla, eli ilman linkkiä ja keslan tilalla käsivälitteinen ”sentraalisantran” aikainen puhelinkeskus. Olihan niissä sitä suorituskykyeroa...

Keslan sielunelämän opiskelu vaati hoksottimien lisäksi ennen kaikkea sinnikkyyttä ja motivaatiota. Kumpikaan ominaisuus ei varsinaisesti kuulu varusmiehen luontaisiin hyveisiin, joten aukin jälkeen monen viesti-au:n keslaosaaminen oli kauniisti sanottuna rajallinen. Kärsivällisyys palkittiin leirisijoituksilla, sillä osaavimmat määrättiin johtamaan radaryhmiä ja muut vetivät kaapelia pitkin kangasta.
 
Järjestelmässä oli iivanan kuorma-autoilla kulkevia linkkiasemia. Nämä olivat yhteydessä toisiinsa radiolinkillä. Linkkiasemissa oli keskussanomalaite ja kenttäkeskus. Joukot liittyivät asemaan sekä kenttäpuhelimella että sanomalaitteella.

Linkkiajoneuvoissa, joiden alusta oli GAZ-66, ei ollut keskussanomalaitetta. Jos jossain oli tällainen viritelmä tehty oli se poikkeus

Sanomalaiteyhteys toimi samalla lailla mutta radiotiellä. Sanomalaite ilmoittautui kiinni keskussanomalaitteeseen. Kun SANLA:lla tehtiin sanoma, se lähti radiotiellä keskussanomalaitteeseen. Siitä sanoma meni tulvahaulla linkkiverkon yli kunnes se tavoitti sen KSL:n, johon vastaanottajan SANLA oli ilmoittautunut kiinni.

Sanomalaite oli ja on päätelaite. Data kahden sanomalaitteen tai keskussanomalaitteen välillä kulki sitä reittiä mikä oli edullisinta, ts. miten KSL oli ristikytkennöissä alustettu. Runkoverkon KSL:n välillä viesti kulki linkkijännettä pitkin ja jossain muualla taas toisin. Kerron pari esimerkkiä:

Esimerkki 1

1. TJA (jonka tunnus on BHN) lähettää tulikomennon LV217M radioonsa kytketyllä sanomalaitteella (KRHK:lle jonka tunnus on BH8)

2. BHN on ilmoittautunut kiinni lähimpään KSL:n, tässä tapauksessa oman pataljoonan TJ-ja VPTRIN:n 2.radioautoryhmän perustamaan asemaan.

3. TUKOM siirtyy radiolla KSL:n tukiasemaradioon ja sieltä KSL:n keskusyksikköön.

3. BH8 on ilmoittautunut kiinni samaiseen KSL:n rakentamaansa parikaapelia pitkin. KSL siis tietää, että KRHK:n tavoittaa sanokaamme vaikka kanavalta 4.

4. KSL välittää em. tulikomennon kanavalle 4 koska vastaanottajan tunnus, BH8, löytyy sieltä ilmoittauneista tunnuksista.

5. Lisäksi sama sanoma lähtee runkoverkkoon, ts. Viestikomppanian perustamien linkkiasemien verkkoon (ristikytkennöissä ??? ASET). Yksi näistä linkkiasemista on lähellä po. pataljoonan komentopaikkaa, yhteys on hoidettiu valokaapelilla tai parikaapelilla. Joissakin tapauksissa runkoverkon kuormitusta pienennettiin asettamalla ristikytkennöissä oman pataljoonan tunnuksille esto runkoverkon suuntaan (BH? ESTO)

6. BH8 saa tulikomennon (parikaapelia pitkin) ja kuittaa sen. Kuittaus menee päinvastaista reittiä pitkin takaisin ja myös runkoverkkoon ellei em. estoa ole tehty.

Esimerkki 2

1. TJA (jonka tunnus on BHN) lähettää tulikomennon P-78 kenttäpuhelimeensa kytketyllä sanomalaitteella patteristolle (jonka tunnus on MK1)

2. TUKOM siirtyy parikaapeliapitkin JK:n komentopaikan kautta KSL:n linjayksikköön ja sieltä KSL:n keskusyksikköön.

3. Tunnusta MK1 ei löydy miltään kanavalta ilmoittautuneena tunnuksena eikä sitä ole mihinkään syötetty käsinkään.

4. KSL välittää em. tulikomennon runkoverkkoon kuten edellisessä esimerkissä.

5. Runkoverkossa sanoma leviää, kuten sanottua, tulvaperiaatteella joka paikkaan. Jos joku linkkijänteistä on poikki ei se menoa haittaa. Lisäksi osa jänteistä on varmennettu parikaapelilla, radiolla tai valokaapelilla joten melko moni yhteysväli saa olla pimeänä.

6. Patteristo vaihtaa parhaillaan asemia, ts. se ei ole runkoverkossa kiinni muulla kuin radiolla. Tämän vuoksi on ilmoittauduttu kiinni lähimpään KSL:n joka voi olla joku runkoverkon koneista, toinen patteristo, tykistöryhmä tai joku pataljoona.

7. Se KSL johon PSTO on ilmoittautunut kiinni välittää tulikomennon oman tukiasemaradionsa kautta perille. Kuittaus menee tässäkin esimerkissä samaa reittiä pitkin ja mikäli joku käytetyistä yhteysväleistä on juuri mykistynyt hoitaa tulvahaku homman. Siistiä!


KSL, SANLA ja ilmatorjunnan tuliasemapääte eli TASP oli Nokian tekemiä. Systeemi oli aikanaan aika hieno, maailmanluokan keksintö 80-luvun lopulla.

Tästä emme voi olla kuin täydellisen samaa mieltä! Nokian ensimmäinen kosketusnäyttö = KSL vuosimallia 83...
 
Viimeksi muokattu:
Pidin systeemiä käyttöliittymästä huolimatta pätevänä ja mielikuvaa vahvisti harjoitukset jvpr-80 kalustolla, eli ilman linkkiä ja keslan tilalla käsivälitteinen ”sentraalisantran” aikainen puhelinkeskus. Olihan niissä sitä suorituskykyeroa...

Sittenhän meillä oli aika monta prikaatia jolle ei edes koulutuskäyttöön riittänyt YVI-1 kalustoa. Karjalan prikaatikin harjoitteli vielä vuosituhannen vaihteessa ns. YVI-0 eli M80 järjestelmällä joka oli käytännössä JVPR:n vehkeet + pataljoonien KSL:t. Ainoat uuden malliset linkit (2 kpl) olivat tykistöllä ja tämäkin vain tulenavauskilpailuja varten...
 
Tarvitaan sitä ainakin siradeilla vieläkin.

90-luvullahan oli surullinen jakso jolloin sähköttämistä ei juuri harjoiteltu kun kiimaisina kuviteltiin että sanomalaitejärjestelmä hoitaa kaiken. Kun havahduttiin ettei asia olekaan ihan näin ja kun titaamistaitoisia kouluttajia ryhdyttiin kaivamaan esille tulikin monessa joukko-osastossa luu vetävän käteen.

Nykyisinhän asia on onneksi toisin, ikävä kyllä 6 kk on melko lyhyt aika kouluttaa kaikki asiassa tarvittava ja siksipä moni sissiradisti onkin nykyisin aliupseeri vaikka itse homman hoitaminen ei kovin kaksista johtamisen osaamista vaadikaan.
 
Voin muistaa väärin, mutta muistiin on jäänyt että meillä näistä puhuttiin erikseen.

Eli yhtymän viestiverkko ja keskussanomalaiteverkko.


On puhuttu mitä on, mutta asia on kyllä ihan kuten Old Boy tuossa kertoikin; Yhtymän viestijärjestelmä oli kokonaisuus, johon kuului sanomalaitejärjestelmä (sisältäen SL:t, KSL:t, PARSA:t ja TASP:t) sekä erilaiset siirtotiet. Muistan kyllä kuinka puhuttiin ihan yleisesti "yvistä" kun tarkoitettiin uusia linkkejä.
 
Linkkiajoneuvoissa, joiden alusta oli GAZ-66, ei ollut keskussanomalaitetta. Jos jossain oli tällainen viritelmä tehty oli se poikkeus



Sanomalaite oli ja on päätelaite. Data kahden sanomalaitteen tai keskussanomalaitteen välillä kulki sitä reittiä mikä oli edullisinta, ts. miten KSL oli ristikytkennöissä alustettu. Runkoverkon KSL:n välillä viesti kulki linkkijännettä pitkin ja jossain muualla taas toisin. Kerron pari esimerkkiä:

Esimerkki 1

1. TJA (jonka tunnus on BHN) lähettää tulikomennon LV217M radioonsa kytketyllä sanomalaitteella (KRHK:lle jonka tunnus on BH8)

2. BHN on ilmoittautunut kiinni lähimpään KSL:n, tässä tapauksessa oman pataljoonan TJ-ja VPTRIN:n 2.radioautoryhmän perustamaan asemaan.

3. TUKOM siirtyy radiolla KSL:n tukiasemaradioon ja sieltä KSL:n keskusyksikköön.

3. BH8 on ilmoittautunut kiinni samaiseen KSL:n rakentamaansa parikaapelia pitkin. KSL siis tietää, että KRHK:n tavoittaa sanokaamme vaikka kanavalta 4.

4. KSL välittää em. tulikomennon kanavalle 4 koska vastaanottajan tunnus, BH8, löytyy sieltä ilmoittauneista tunnuksista.

5. Lisäksi sama sanoma lähtee runkoverkkoon, ts. Viestikomppanian perustamien linkkiasemien verkkoon (ristikytkennöissä ??? ASET). Yksi näistä linkkiasemista on lähellä po. pataljoonan komentopaikkaa, yhteys on hoidettiu valokaapelilla tai parikaapelilla. Joissakin tapauksissa runkoverkon kuormitusta pienennettiin asettamalla ristikytkennöissä oman pataljoonan tunnuksille esto runkoverkon suuntaan (BH? ESTO)

6. BH8 saa tulikomennon (parikaapelia pitkin) ja kuittaa sen. Kuittaus menee päinvastaista reittiä pitkin takaisin ja myös runkoverkkoon ellei em. estoa ole tehty.

Esimerkki 2

1. TJA (jonka tunnus on BHN) lähettää tulikomennon P-78 kenttäpuhelimeensa kytketyllä sanomalaitteella patteristolle (jonka tunnus on MK1)

2. TUKOM siirtyy parikaapeliapitkin JK:n komentopaikan kautta KSL:n linjayksikköön ja sieltä KSL:n keskusyksikköön.

3. Tunnusta MK1 ei löydy miltään kanavalta ilmoittautuneena tunnuksena eikä sitä ole mihinkään syötetty käsinkään.

4. KSL välittää em. tulikomennon runkoverkkoon kuten edellisessä esimerkissä.

5. Runkoverkossa sanoma leviää, kuten sanottua, tulvaperiaatteella joka paikkaan. Jos joku linkkijänteistä on poikki ei se menoa haittaa. Lisäksi osa jänteistä on varmennettu parikaapelilla, radiolla tai valokaapelilla joten melko moni yhteysväli saa olla pimeänä.

6. Patteristo vaihtaa parhaillaan asemia, ts. se ei ole runkoverkossa kiinni muulla kuin radiolla. Tämän vuoksi on ilmoittauduttu kiinni lähimpään KSL:n joka voi olla joku runkoverkon koneista, toinen patteristo, tykistöryhmä tai joku pataljoona.

7. Se KSL johon PSTO on ilmoittautunut kiinni välittää tulikomennon oman tukiasemaradionsa kautta perille. Kuittaus menee tässäkin esimerkissä samaa reittiä pitkin ja mikäli joku käytetyistä yhteysväleistä on juuri mykistynyt hoitaa tulvahaku homman. Siistiä!




Tästä emme voi olla kuin täydellisen samaa mieltä! Nokian ensimmäinen kosketusnäyttö = KSL vuosimallia 83...

Olet oikeassa, ei se kösseli ollutkaan siellä linkin sisällä. Liian monta kuunkiertoa takana... Nimim. Paneelin säde poikki
 
Olipa hyvinkin. Jääkärikomppanioissa oli kussakin 7 palikkaa komentopaikalla ja niihin komppanioiden puheenvälitys perustui. Kranaatinheitinkomppanioissa oli puolestaan TKV 4/12 eli tykistön keskusvaihd.

Noita palikoitahan tehtiin myöhemmin myös Suomessa. Virolaiset palikat olivat osa suurta kauppaa jossa lahden eteläpuolelta ostettiin niiden lisäksi isompia keskuksia ja kenttäpuhelimia. Vielä 90-luvulla käytössä oli kenttäpuhelin jonka nimike oli "Kenttäpuhelin, virolainen- uusi". Jokainen voi arvata kuinka uusi se sitten oli, vanhemmat olivat kuitenkin noita 1920 valmistettuja ellen väärin muista.
 
No nyt tuli noihin keskusosakeskuksiinkin selvyyttä!! Minä myöhemmin jatkosijoitettuna 2000-luvulla ihmettelin pumaskoita tutkiessani, että mitä nämä ovat. Koskaan kuullutkaan, saatikka että olisin osannut niitä käyttää.
Sittemmin jostain oppaasta löytyi kuva, mutta en minä päässyt sen avulla juurikaan perille kuin teoreettisesti, että miten homma toimii. Niiden asentaminen nyt ei tietysti minulle kuulunut, mutta ihan periaatteen vuoksi olisin halunnut olla kärryllä.
Vieläköhän niitä on varaston perukoilla? Ja oliko ne ns. pomminvarmoja, jos piti saada puheenvälitys toimimaan yksikössä?

BTW: näin jääkärille tällaiset oma koulutushaaran ulkopuoliset asiat ovat kyllä suunnattoman kiehtovia :).
Meille koulutettiin jääkäripuolella Sanla, koska tulenjohtoa olisi pitäny tuurata, jos niistä olisi jäänyt pelkät viestivälineet eloon. Tätä harjoiteltiin.
Mikkelin erikoisuus oli, että osaa koulutettiin tiedustelijoiksi, ja siksi osa väestä kävi myös Parsaa läpi. Mikä on Parsan tilanne, tiedän että Sanla on elossa ja kukkuu hyvin.
 
Vieläköhän niitä on varaston perukoilla? Ja oliko ne ns. pomminvarmoja, jos piti saada puheenvälitys toimimaan yksikössä?

Kyllä se kyttyräselkäinen varastomies niitä vielä jemmailee. Pomminvarmuus on aina vähän kyseenalainen termi mutta kyllä ne ihan toimivia vehkeitä ovat kunhan osaa käyttää. Siihen puolestaan on avaimena se että ymmärtää miten homma toimii eikä vain koneellisesti painele nappeja

Mikä on Parsan tilanne, tiedän että Sanla on elossa ja kukkuu hyvin.

PARSA:a käytetään yhä tiedustelijoiden piirissä niissäkin joukoissa joissa sanomalaitejärjestelmää ei ole. Luulenpa että aika paljon virtaa vettä Nevassa ennen kuin koko systeemi menee luiskaan.
 
On puhuttu mitä on, mutta asia on kyllä ihan kuten Old Boy tuossa kertoikin; Yhtymän viestijärjestelmä oli kokonaisuus, johon kuului sanomalaitejärjestelmä (sisältäen SL:t, KSL:t, PARSA:t ja TASP:t) sekä erilaiset siirtotiet. Muistan kyllä kuinka puhuttiin ihan yleisesti "yvistä" kun tarkoitettiin uusia linkkejä.

Piti katsoa että muistinko aivan väärin.
Tämä erillisinä järjestelminä puhuminen on päätynyt ihan paperille asti aikansa julkaisuissa.





SODANKÄYNTI, JOHTAMINEN,
VIESTIYHTEYDET JA YHTYMÄN
VIESTIJÄRJESTELMÄ, YVI-,
JÄÄKÄRIPRIKAATISSA
Yleisesikuntamajuri Sakari Ahvenainen

4.1 Jääkäriprikaati ja sen viestijärjestelmä

Jääkäriprikaati on hyvän liikkuvuuden ja tuIivoiman sekä lähitaistelUkyvyn omaava
maavoimien perusyhtymä
Jääkäriprikaati soveltuu hyvän operatiivisen ja taktisen liik:kuvuutensa ansiosta
hyökkäystaisteluun kaikentyyppisessä maastossa. Puolustustaisteluun se soveltuu suu-
ren tuIivoiman ansiosta erityisesti painopistesuunnassa sekä puolustus- ja viivytys-
taisteluun laajalla alueella hyvän maastoliik:kuvuutensa vuoksi. Siihen kuuluu komen-
taja, esikunta. neljä jääkäripataljoonaa. kenttätykistörykmentti sekä muita aselajiyksi-
köitä.
Jääkäriprikaatin viestijärjestelmä muodostuu automaattisesta kenttäteleverkosta YVI
(Yhtymän Viestijärjestelmä), keskussanomalaiteverkosta (KSL; KeskusSanomaLaite),
radioverkoista ja lähettiyhteyksistä. Näistä käsitellään tässä kirjoituksessa vain yvi-
järjestelmää.


YHTEENVETO
"Myös viestiajoneuvojen taistelunkestävyyt-
tä on parannettava esim. sirpalesuojalla.
Yvi:n liikkuvuutta on parannettava sekä keskusten että tilaajien osalta. Liikkuva
tilaaja puuttuu yvi:stä tällä hetkellä kokonaan. KSL-verkolla on pyritty korvaamaan ko.
puutetta
."

https://www.google.fi/url?sa=t&sour...Vaw1ZrTwL3QB2vnthQJ9UKTzW&cshid=1540564016125





JÄÄKÄRIPRIKAATIN TYKISTÖN
TAKTlLLISESTA KÄYTÖSTÄ
Yleisesikuntamajuri Juha Mäki-Kokkila

JOHDANTO

"viesti-ja johtamistoiminta perustuu pääasiassa automaattiseen, digitaaliseen yhty-
män viestijärjestelmään (YVI), ja keskussanomalaiteverkkoon (KSL-verkko)
"


2.3.4 Viestikalusto
"Jääkäriprikaatin viestitoiminta perustuu yhtymän viestijärjestelmän (YVI) ja kes-
kussanomalaiteverkon käyttöön
.Nämä tarjoavat käyttäjilleen riittävän yhteyskapasitee-
tin lisäksi monipuoliset liikennepalvelut ja mahdollistavat erilaisten päätelaitteiden
liittämisen verkkoon"

https://www.google.fi/url?sa=t&sour...FjAAegQIARAB&usg=AOvVaw1h_SZub-JyIvQl3gG4CeYR
 
Kyllä se kyttyräselkäinen varastomies niitä vielä jemmailee. Pomminvarmuus on aina vähän kyseenalainen termi mutta kyllä ne ihan toimivia vehkeitä ovat kunhan osaa käyttää. Siihen puolestaan on avaimena se että ymmärtää miten homma toimii eikä vain koneellisesti painele nappeja
PARSA:a käytetään yhä tiedustelijoiden piirissä niissäkin joukoissa joissa sanomalaitejärjestelmää ei ole. Luulenpa että aika paljon virtaa vettä Nevassa ennen kuin koko systeemi menee luiskaan.
Selvä. Meneehän ne jonkin staattisen tehtävän yksikön viestiverkossa. Jäin käsityksiin, että keskusosakeskus on puupalikka, jossa on tarpeellinen plugeja, piuhoja, reikiä ja joku metallilista?
Jossain niitä sitten viestimiehille koulutettiin, ei meillä kivääripuolella.

Meillehän jääkäreille JPR90-viestikalusto näyttäytyi siis näin:
PUTE (koulutettiin Aukissa, "koska kuitenkin kertauksissa sitä käytätte" Itse asiassa en ole koskaan törmännyt.
P78 (se oli peruskauraa jo alokkaasta lähtien)
Viestikela (vai mikä se selässä ollut hirvitys oli nimeltään, alokasryhmämme oli jääkäreinä yksimielisiä, että ei koskaan viestimieheksi :()
LV217 (peruskauraa, Aukissa)
LV217M/LV317 (Haminassa)
Sanla (Hamina, sen kunnollista käyttötaitoa vaadittiin ja testattiin)
Parsa (yhdellä rastilla Mikkelissa loppuaikoina, nimimerkillä hyvä tietää, ei tarvinnut osata, sitä varten oli sissikoksut)
 
Piti katsoa että muistinko aivan väärin.
Tämä erillisinä järjestelminä puhuminen on päätynyt ihan paperille asti aikansa julkaisuissa.

Kyllä termit ovat voineet olla kirjoitushetkellä ihan oikeita mutta eivät ainakaan enää silloin kun minä asian kanssa olin enemmän tekemisissä 90-00 luvun vaihteessa eivätkä enää nykyisinkään.
 
Kyllä termit ovat voineet olla kirjoitushetkellä ihan oikeita
Kirjoittaja on evl na eläkkeelle jo aikoja sitten jäänyt Juha Mäki-Kokkila (63 kurssi), joka kirjoittamisaikana 1991 palveli Tykistökoulussa. Koko järjestelmää oltiin tuolloin vasta kokoeilemassa ja varsinainen käyttö alkoi myöhemmin. Kirjoituksesta löytyy sivulta 158 esimerkki JPr:n tulivalmistelusta, josta joitakin sivuja sitten oli tässä langassa keskustelua.
 
Back
Top