Voin muistaa väärin, mutta muistiin on jäänyt että meillä näistä puhuttiin erikseen.
Eli yhtymän viestiverkko ja keskussanomalaiteverkko.
Keskussanomalaiteverkkoja rakennettiin muuallekin kuin maavoimien yhtymiin, joten olet oikeassa.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Voin muistaa väärin, mutta muistiin on jäänyt että meillä näistä puhuttiin erikseen.
Eli yhtymän viestiverkko ja keskussanomalaiteverkko.
Vähän OT, mutta äskettäin erään uuden tuttavuuden kanssa lennätettäessä hylsyä, hän totesi olevansa viimeinen saapumiserä viestijoukoissa, jotka saivat titarin koulutuksen. Saapumiserä I/93.Voimakkaan häirinnän alaisena titaus oli tuohon aikaan ainoa toimiva radioyhteys.
Miten lie, onko näin, ja tarvitaanko vielä nykyään titausta? Jäi kiinnostamaan, kuka tietää?
Koulutetaan edelleen!Vähän OT, mutta äskettäin erään uuden tuttavuuden kanssa lennätettäessä hylsyä, hän totesi olevansa viimeinen saapumiserä viestijoukoissa, jotka saivat titarin koulutuksen. Saapumiserä I/93.
Miten lie, onko näin, ja tarvitaanko vielä nykyään titausta? Jäi kiinnostamaan, kuka tietää?
Järjestelmässä oli iivanan kuorma-autoilla kulkevia linkkiasemia. Nämä olivat yhteydessä toisiinsa radiolinkillä. Linkkiasemissa oli keskussanomalaite ja kenttäkeskus. Joukot liittyivät asemaan sekä kenttäpuhelimella että sanomalaitteella.
Sanomalaiteyhteys toimi samalla lailla mutta radiotiellä. Sanomalaite ilmoittautui kiinni keskussanomalaitteeseen. Kun SANLA:lla tehtiin sanoma, se lähti radiotiellä keskussanomalaitteeseen. Siitä sanoma meni tulvahaulla linkkiverkon yli kunnes se tavoitti sen KSL:n, johon vastaanottajan SANLA oli ilmoittautunut kiinni.
KSL, SANLA ja ilmatorjunnan tuliasemapääte eli TASP oli Nokian tekemiä. Systeemi oli aikanaan aika hieno, maailmanluokan keksintö 80-luvun lopulla.
Pidin systeemiä käyttöliittymästä huolimatta pätevänä ja mielikuvaa vahvisti harjoitukset jvpr-80 kalustolla, eli ilman linkkiä ja keslan tilalla käsivälitteinen ”sentraalisantran” aikainen puhelinkeskus. Olihan niissä sitä suorituskykyeroa...
Tarvitaan sitä ainakin siradeilla vieläkin.
Voin muistaa väärin, mutta muistiin on jäänyt että meillä näistä puhuttiin erikseen.
Eli yhtymän viestiverkko ja keskussanomalaiteverkko.
Linkkiajoneuvoissa, joiden alusta oli GAZ-66, ei ollut keskussanomalaitetta. Jos jossain oli tällainen viritelmä tehty oli se poikkeus
Sanomalaite oli ja on päätelaite. Data kahden sanomalaitteen tai keskussanomalaitteen välillä kulki sitä reittiä mikä oli edullisinta, ts. miten KSL oli ristikytkennöissä alustettu. Runkoverkon KSL:n välillä viesti kulki linkkijännettä pitkin ja jossain muualla taas toisin. Kerron pari esimerkkiä:
Esimerkki 1
1. TJA (jonka tunnus on BHN) lähettää tulikomennon LV217M radioonsa kytketyllä sanomalaitteella (KRHK:lle jonka tunnus on BH8)
2. BHN on ilmoittautunut kiinni lähimpään KSL:n, tässä tapauksessa oman pataljoonan TJ-ja VPTRIN:n 2.radioautoryhmän perustamaan asemaan.
3. TUKOM siirtyy radiolla KSL:n tukiasemaradioon ja sieltä KSL:n keskusyksikköön.
3. BH8 on ilmoittautunut kiinni samaiseen KSL:n rakentamaansa parikaapelia pitkin. KSL siis tietää, että KRHK:n tavoittaa sanokaamme vaikka kanavalta 4.
4. KSL välittää em. tulikomennon kanavalle 4 koska vastaanottajan tunnus, BH8, löytyy sieltä ilmoittauneista tunnuksista.
5. Lisäksi sama sanoma lähtee runkoverkkoon, ts. Viestikomppanian perustamien linkkiasemien verkkoon (ristikytkennöissä ??? ASET). Yksi näistä linkkiasemista on lähellä po. pataljoonan komentopaikkaa, yhteys on hoidettiu valokaapelilla tai parikaapelilla. Joissakin tapauksissa runkoverkon kuormitusta pienennettiin asettamalla ristikytkennöissä oman pataljoonan tunnuksille esto runkoverkon suuntaan (BH? ESTO)
6. BH8 saa tulikomennon (parikaapelia pitkin) ja kuittaa sen. Kuittaus menee päinvastaista reittiä pitkin takaisin ja myös runkoverkkoon ellei em. estoa ole tehty.
Esimerkki 2
1. TJA (jonka tunnus on BHN) lähettää tulikomennon P-78 kenttäpuhelimeensa kytketyllä sanomalaitteella patteristolle (jonka tunnus on MK1)
2. TUKOM siirtyy parikaapeliapitkin JK:n komentopaikan kautta KSL:n linjayksikköön ja sieltä KSL:n keskusyksikköön.
3. Tunnusta MK1 ei löydy miltään kanavalta ilmoittautuneena tunnuksena eikä sitä ole mihinkään syötetty käsinkään.
4. KSL välittää em. tulikomennon runkoverkkoon kuten edellisessä esimerkissä.
5. Runkoverkossa sanoma leviää, kuten sanottua, tulvaperiaatteella joka paikkaan. Jos joku linkkijänteistä on poikki ei se menoa haittaa. Lisäksi osa jänteistä on varmennettu parikaapelilla, radiolla tai valokaapelilla joten melko moni yhteysväli saa olla pimeänä.
6. Patteristo vaihtaa parhaillaan asemia, ts. se ei ole runkoverkossa kiinni muulla kuin radiolla. Tämän vuoksi on ilmoittauduttu kiinni lähimpään KSL:n joka voi olla joku runkoverkon koneista, toinen patteristo, tykistöryhmä tai joku pataljoona.
7. Se KSL johon PSTO on ilmoittautunut kiinni välittää tulikomennon oman tukiasemaradionsa kautta perille. Kuittaus menee tässäkin esimerkissä samaa reittiä pitkin ja mikäli joku käytetyistä yhteysväleistä on juuri mykistynyt hoitaa tulvahaku homman. Siistiä!
Tästä emme voi olla kuin täydellisen samaa mieltä! Nokian ensimmäinen kosketusnäyttö = KSL vuosimallia 83...
Vieläköhän niitä on varaston perukoilla? Ja oliko ne ns. pomminvarmoja, jos piti saada puheenvälitys toimimaan yksikössä?
Mikä on Parsan tilanne, tiedän että Sanla on elossa ja kukkuu hyvin.
On puhuttu mitä on, mutta asia on kyllä ihan kuten Old Boy tuossa kertoikin; Yhtymän viestijärjestelmä oli kokonaisuus, johon kuului sanomalaitejärjestelmä (sisältäen SL:t, KSL:t, PARSA:t ja TASP:t) sekä erilaiset siirtotiet. Muistan kyllä kuinka puhuttiin ihan yleisesti "yvistä" kun tarkoitettiin uusia linkkejä.
Selvä. Meneehän ne jonkin staattisen tehtävän yksikön viestiverkossa. Jäin käsityksiin, että keskusosakeskus on puupalikka, jossa on tarpeellinen plugeja, piuhoja, reikiä ja joku metallilista?Kyllä se kyttyräselkäinen varastomies niitä vielä jemmailee. Pomminvarmuus on aina vähän kyseenalainen termi mutta kyllä ne ihan toimivia vehkeitä ovat kunhan osaa käyttää. Siihen puolestaan on avaimena se että ymmärtää miten homma toimii eikä vain koneellisesti painele nappeja
PARSA:a käytetään yhä tiedustelijoiden piirissä niissäkin joukoissa joissa sanomalaitejärjestelmää ei ole. Luulenpa että aika paljon virtaa vettä Nevassa ennen kuin koko systeemi menee luiskaan.
Piti katsoa että muistinko aivan väärin.
Tämä erillisinä järjestelminä puhuminen on päätynyt ihan paperille asti aikansa julkaisuissa.
Kirjoittaja on evl na eläkkeelle jo aikoja sitten jäänyt Juha Mäki-Kokkila (63 kurssi), joka kirjoittamisaikana 1991 palveli Tykistökoulussa. Koko järjestelmää oltiin tuolloin vasta kokoeilemassa ja varsinainen käyttö alkoi myöhemmin. Kirjoituksesta löytyy sivulta 158 esimerkki JPr:n tulivalmistelusta, josta joitakin sivuja sitten oli tässä langassa keskustelua.Kyllä termit ovat voineet olla kirjoitushetkellä ihan oikeita