Jääkäriprikaati-90 -organisaatio?

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Luen juuri teosta: Savon Prikaati, Porrassalmelta Karkialammelle.
Monen muun mielenkiintoisen asian lisäksi huomion kiinnitti evp. everstiluutnanttikirjoittajan kirjaama ylösanalyysi BTR-koulutuksen alkuvaiheista 90-luvun alussa.
"BTR:llä oli kielteisiä vaikutuksia taistelukoulutukseen, kunnes järkevät toimintatapamenetelmät löydettiin. Lopputuloksena kaikki olivat yhtämieltä siitä, että vaunut eivät saaneet ohjata taistelutoimintaa.
Niitä käytettiin siirtymisiin ja tulitukeen maaston tarjoamaa suojaa käyttäen. Vaunu pidettiin suojassa vastustajan tulen vaikutukselta."

Tätähän minä olen koko ajan sanonut, mutta hauskaa saada vahvistus arvovaltaiselta taholta. Eli koska lihavoidut tekstinkohdat eivät olleet ihan ajantasalla omana aikanani, niin olen selkeästi palvellut ennen järkevien menetelmien löytämistä.
Sen sijaan seuraava tekstinkohta oli kovin hämmentävä:
...sen ase voitiin irrottaa jääkäreiden kannettavaksi ja käytettäväksi otollisissa oloissa.
Kumpaakohan vaunuasetta tarkoitetaan, vai onko kirjoittaja sotkenut 12,7 itkoon? Vaunun aseita ei nimittäin meille irroiteltu minun aikanani.

OT: Kylläpä on kolmessa sukupolvessa jänniä yhtymäkohtia Savon Prikaatiin ja sen perinnejoukko-osastoihin. Nyt löytyi sellainenkin yksityiskohta, että kun JR49:n erästä yksikköä kotiutettiin -44, niin ovat marssineet kotikyläni halki matkalla kotiutuspaikkakunnalle, ja käytännössä syntymäkotini vierestä. Siinä on mahtanut parikin sukuni miestä kiroilla, että voisipa kotiuttaa itse itsensä heti, kotikylällään kun olivat :)
Panssariprikaatissa oli BTR-kuljetusvaunut vielä 1980-luvun puolivälissä. Ne olivat jalkautumisen jälkeen tulitukivaunuina ja ne tuotiin perässä hissukseen aina suojassa.

Lisäksi vaunuissa oli vaunumiehistön omana aseena ylimääräinen PKM. Sen sai siitä kivuttomasti mukaan. Jääkäriryhmällä oli joka tapauksessa kvkk yhdellä miehellä.

Tarkoittaako lukemani lainaus sitä, että kun PsPr luopui vaunuista muille yksiköille, edes taistelutekninen tieto ei siirtynyt, koska tuossa puhutaan 1990-luvusta? Sen tiedän, että muu tekninen tieto ei siirtynyt esim. Karjalan Prikaatiin, ja se taas nähtiin karmealla tavalla Taipalsaaressa.

Senkin tiedän, että neuvoja tarjottiin kyllä, mutta eivät kelvanneet.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Yleensä sergeipatterit kulki kenttäpyssyn kaverina, KTPSTO + KVITPTRI oli tyypillinen "taistelijapari".
Näinhän se meni. Tai sitten huollon suojana. Mutta yleensä yritettiin suojella tykistöä. Vieläkin osais ryhmittää sergei-patterin tykistön suojaksi :D
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tarkoittaako lukemani lainaus sitä, että kun PsPr luopui vaunuista muille yksiköille, edes taistelutekninen tieto ei siirtynyt, koska tuossa puhutaan 1990-luvusta?
Ehkä hyvinkin. Luepas tätä ketjua taaksepäin muisteluitani ja @Stokes :n sanomat kannattaa erityisen tarkkaan katsoa. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla lisää sinun kokemuksistasi ao. vaunulla.
90-luvun alussa BTR oli meillä mukana joka hetkessä etulinjassa Karkialammella. Kun hyökkäsimme, ne seurasivat jokseenkin ryhmien tasalla tai välittömästi takana, urista riippuen. Koukkauksiin emme niitä saaneet, koska ei ollut sota, mutta tiedossa oli, että BTR olisi pitänyt ottaa mukaan maastokoukkauksiin tositilanteessa.
Puolustuksessa niille tiedusteltiin asemat ryhmien tykö, ja vaihtoasemat toki myös. Etulinjasta.
Taikasana tässä oli se vaunuase. Se piti saada kaikkialle mukaan.
--------
Mutta. Kyllä virheet osataan korjata. Ettei jää väelle väärää kuvaa, niin minä palvelin ensi vaiheissa, kun BTR:n käyttöä vasta opeteltiin SavPr:ssä. Joten eiköhän asiat olleet eri kuosissa jo muutamaa saapumiserää minun jälkeeni.
Vuodesta 2005 samainen teos kertoo:
Jääkärikomppania kohosi valtakunnallisestikin panssaroitujen jääkäriyksiköiden kärkeen. Esimerkiksi Maasotakoulu pyysi Savon Prikaatilta 40-sivuisen muistion Jääkärikomppanian koulutusohjeista ja -menetelmistä, koska JK oli menestynyt eri harjoituksissa.
:salut:
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Jotenkin aikanaan ymmärsin että puolustukseen ryhmittyessä se konekiväärien raahaus ja irrotus voisi ollakin mielekästä, mutta muistan hulluna pitäneeni sitä ukkoa joka ekan kerran sanoi että niitä pitäis hyökkäyksessä kilometrikaupalla raahata pitkin soita ja kivikkoja ja keppihelvettejä. En ole vielä muuttanut mielipidettäni, mutta vielä ei ole tarvinnut sotaa käydä.
Mikäköhän mahtaisi olla realistinen määrä mitä silloinen jääkärijoukkue olisi pystynyt kantamaan itkon a-tarviketta mukana? Kaikkien muiden vermeiden ohella. Ja miten pitkään tulitoimintaan sillä olisi pitänyt murtokohdassa kyetä? Muistaako kukaan, minulta kadonneet hämärän tuolle puolen.
Luulen kuitenkin, että vastaus on; liian vähän. Mitä sanoo a-tarvikkeen painosta ikätoveri iiteestä @Woodsman? @Umkhonto ?

Toivottavasti sille, joka jossain vaiheessa sai kevyet heittimet takaisin jääkärikomppanioiden organisaatioon, tarjottiin kori laatukonjakkia, mitali ja kenraaliylennys.
 

Lurker

Eversti
Jonkin verran sitä rakkinetta raahanneena, ITKK sitoo itsessään 2 ukkoa ( ase + kehto 1, jalusta 1), siihen kuulat päälle niin ryhmän verran äijää sitoutuu sen kantamiseen. 50 kuulan vyökannujahan liikkuu käsissä 2 per äijä, ryhmyrille ehkä 1 niin 9 kannua siinä samalla ryhmällä huilaa ja tarvittaessa muutama puulaatikko repuissa. Siirtymisen aikana käyttökelpoisuus on vähän rajallisempi kun syke hakkaa miljoonaa eikä siinä enää omasta aseesta kiinni pidellä kun noita romuja raahaa.

9 vyökannullista kestää kyllä ihan hyvän aikaa ja siinä ehtii vyötellä sitten lisää.

Lähinnä ongelma on se että ukot menee ihan hapoille kuormajuhtahommissa ja 1/3 joukkueen voimasta sitoutuu yhden konekiväärin kantamiseen. Ai niin, vaihtopiippukin on syytä olla mukana jos pitkään meinaa poksutella. Taas on yksi käsi varattu.

Jos tuohon koko joukkueen valjastaa niin sitä kuulaa saa kyllä hitokseen mukaan.
 

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Ehkä hyvinkin. Luepas tätä ketjua taaksepäin muisteluitani ja @Stokes :n sanomat kannattaa erityisen tarkkaan katsoa. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla lisää sinun kokemuksistasi ao. vaunulla.
90-luvun alussa BTR oli meillä mukana joka hetkessä etulinjassa Karkialammella. Kun hyökkäsimme, ne seurasivat jokseenkin ryhmien tasalla tai välittömästi takana, urista riippuen. Koukkauksiin emme niitä saaneet, koska ei ollut sota, mutta tiedossa oli, että BTR olisi pitänyt ottaa mukaan maastokoukkauksiin tositilanteessa.
Puolustuksessa niille tiedusteltiin asemat ryhmien tykö, ja vaihtoasemat toki myös. Etulinjasta.
Taikasana tässä oli se vaunuase. Se piti saada kaikkialle mukaan.
:salut:
Jääkärit olivat yleensä aika pian suoranmitan verran edessä. Mutkasta mutkaan perässä. Isossa harjoituksessa hyökätessä joku, vaikkapa komppanian varapäällikkö, huolehti kuljetusvaunuista ja toi niitä välillä jopa kävellen uran vieressä ja selvittäen tilannetta edessä. Vaunuja piti suojella, koska niistä riippui jatkokyyti ja jatkon nopeus. Taisteluvaunut porhalsivat jossain siellä missä jääkäritkin, mutta eivät nekään ollenkaan kylki kyljessä olleet.

Muistan viimeisen ison harjoituksen, jossa olin tuollaisen kuljetusosaston johtajana. En edes liannut asettani. Joitakin vuorokausia sodittiin, ja sitten vääpeli karjaisi, että "Ihanaa, Mommila on meidän!" Pääsimme kotiin.

Maastokoukkauksista en osaa sanoa. Jos ei ihan korpea ole, kyllä sillä aika hyvin pääsi normaalissa kangasmaastossa. Ohjaustehostimen ansiosta ajo oli kevyttä, tosin painettaessa kytkin pohjaan tehostimen vaikutus hävisi. Ensimmäistä kertaa vaunulla ajavat se yllätti ikävästi. Kääntösäde oli 12 metriä. Nokalla oli vinssi. Jalan paksuista puunrunkoa se katkoi hyvin, se tiedettiin.

Puolustuksesta en luonnollisesti osaa sanoa mitään. PsPr ei tuntenut sellaista taistelutapaa. Mutta nuljunhan sai viivytyksessä ja ylläkössä valmiiksi poistumissuuntaan ja aseet vihollissuuntaan. Sitten vain kaikki kaikilla aseilla ja vaunut irti ja kokoontumispaikkaan, miehet irti ja kokoontumispaikkaan, vaunuun nouse ja vaunu mars. Kyllä sillä pystyi lyömään, kun oikein käytti, vaikka vain kuljetusvaunu oli.

Voisin kuvitella, että Savon Prikaati löysi samanlaiset toimintatavat nopeasti.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Mie oon miettiny pääni puhki, kuinka paljon porukkaa 90 vuosimallin tykistörykmentti kaipasi hommiin.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ohjaustehostimen ansiosta ajo oli kevyttä, tosin painettaessa kytkin pohjaan tehostimen vaikutus hävisi. Ensimmäistä kertaa vaunulla ajavat se yllätti ikävästi.
:) ja juuri tämän takia prikaatissa oli yksi kpl niitä tykistön raskaita neuvostoliittolaisia telavetäjiä, AT joku. Kun joku oli ajanut lujaa mutkaan ja tarvinnut kytkintä, saatettiin tarvita telavetäjääkin. Tuot esiin yksityiskohtia muistin hämäristä.

Maastokoukkauksista en osaa sanoa. Jos ei ihan korpea ole, kyllä sillä aika hyvin pääsi normaalissa kangasmaastossa. .... Jalan paksuista puunrunkoa se katkoi hyvin, se tiedettiin.
Tässä näkyy panssaritausta. Oma kokemukseni oli, että sitä ikään kuin varjeltiin, eikä viety tosiaankaan metsään, vaan aina vain urille. Kuljettajat lisäksi katkoivat ja raivasivat niin huolella peukalonpaksuista keppiä, että vaikea kuvitella heitä ajamassa jossain puunrunkoa nurin.
Kyllähän itäsuomalainen maasto melko vaihtelevaa on. Jos on sitä kangasmaastoa, niin heti perään on korpea ja kalliota. En pidä millään lailla realistisena, että ne olisivat kovin pitkälle mukana kulkeneet.

Viivytys oli muuten ainoa taistelulaji, jota emme Petterin kanssa harjoitelleet, jalkaisin kylläkin. Kertomasi perusteella, me käytimme tuossa vaiheessa kuljetusvaunuja kuten te käytitte raskaita T-sarjalaisia. Ja tuo on kuvaavaa, että sanoit jotta BTR:ä piti suojella, koska niistä riippui kyyti ja jatkon nopeus.
Me hyökkäsimme syöksyen eteenpäin, rynnäkkökiväärit takoen, raskas krh tuki, ja vaunumme tulittivat joko samalta tasalta tai jonkin matkaa takaamme vihollista. Ei niitä suojeltu.
Yksi hauska yksityiskohta on muuten vedoissa, joita teimme joukkue vs joukkue, kummmallakin kolme vaunua. Vastapuolen kokelas käytti BTR:ää vastahyökkäykseen, mikä tarkoitti, että vaunut tapasivat toisensa samalla uralla lähietäisyydellä.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Jonkin verran sitä rakkinetta raahanneena, ITKK sitoo itsessään 2 ukkoa ( ase + kehto 1, jalusta 1), siihen kuulat päälle niin ryhmän verran äijää sitoutuu sen kantamiseen. 50 kuulan vyökannujahan liikkuu käsissä 2 per äijä, ryhmyrille ehkä 1 niin 9 kannua siinä samalla ryhmällä huilaa ja tarvittaessa muutama puulaatikko repuissa. Siirtymisen aikana käyttökelpoisuus on vähän rajallisempi kun syke hakkaa miljoonaa eikä siinä enää omasta aseesta kiinni pidellä kun noita romuja raahaa.

9 vyökannullista kestää kyllä ihan hyvän aikaa ja siinä ehtii vyötellä sitten lisää.

Lähinnä ongelma on se että ukot menee ihan hapoille kuormajuhtahommissa ja 1/3 joukkueen voimasta sitoutuu yhden konekiväärin kantamiseen. Ai niin, vaihtopiippukin on syytä olla mukana jos pitkään meinaa poksutella. Taas on yksi käsi varattu.

Jos tuohon koko joukkueen valjastaa niin sitä kuulaa saa kyllä hitokseen mukaan.
Miten pitkiä matkoja olet ollut raahaamassa ao. värkkiä noilla painoilla ja määrillä?
Hyvää settiä muuten (y). Jotain tuon tapaista muistan nyt opiskelleeni, etenkin tuo 1/3 joukkue ja ITKK raksuttaa kovasti nyrkkisääntönä, kun jääkärijoukkue lähti hyökkäämään.
 

Hallinkorva

Ylipäällikkö
:) ja juuri tämän takia prikaatissa oli yksi kpl niitä tykistön raskaita neuvostoliittolaisia telavetäjiä, AT joku. Kun joku oli ajanut lujaa mutkaan ja tarvinnut kytkintä, saatettiin tarvita telavetäjääkin. Tuot esiin yksityiskohtia muistin hämäristä.


Tässä näkyy panssaritausta. Oma kokemukseni oli, että sitä ikään kuin varjeltiin, eikä viety tosiaankaan metsään, vaan aina vain urille. Kuljettajat lisäksi katkoivat ja raivasivat niin huolella peukalonpaksuista keppiä, että vaikea kuvitella heitä ajamassa jossain puunrunkoa nurin.
Kyllähän itäsuomalainen maasto melko vaihtelevaa on. Jos on sitä kangasmaastoa, niin heti perään on korpea ja kalliota. En pidä millään lailla realistisena, että ne olisivat kovin pitkälle mukana kulkeneet.

Viivytys oli muuten ainoa taistelulaji, jota emme Petterin kanssa harjoitelleet, jalkaisin kylläkin. Kertomasi perusteella, me käytimme tuossa vaiheessa kuljetusvaunuja kuten te käytitte raskaita T-sarjalaisia. Ja tuo on kuvaavaa, että sanoit jotta BTR:ä piti suojella, koska niistä riippui kyyti ja jatkon nopeus.
Me hyökkäsimme syöksyen eteenpäin, rynnäkkökiväärit takoen, raskas krh tuki, ja vaunumme tulittivat joko samalta tasalta tai jonkin matkaa takaamme vihollista. Ei niitä suojeltu.
Yksi hauska yksityiskohta on muuten vedoissa, joita teimme joukkue vs joukkue, kummmallakin kolme vaunua. Vastapuolen kokelas käytti BTR:ää vastahyökkäykseen, mikä tarkoitti, että vaunut tapasivat toisensa samalla uralla lähietäisyydellä.
Kaatuva puu on vaaraksi, jos kaikki eivät ole vaunussa sisällä.

Kuljetusvaunua ei saa tarjota menetettäväksi. Se pitää huolta liikkumisen nopeudesta ja on myös ryhmän sirpalesuoja.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Lähinnä ongelma on se että ukot menee ihan hapoille kuormajuhtahommissa ja 1/3 joukkueen voimasta sitoutuu yhden konekiväärin kantamiseen. Ai niin, vaihtopiippukin on syytä olla mukana jos pitkään meinaa poksutella. Taas on yksi käsi varattu.
Jos tuohon koko joukkueen valjastaa niin sitä kuulaa saa kyllä hitokseen mukaan.
Mutta pitäiskö mukaan ottaa sinkoja, käsikranaatteja ym painavaa tavaraa, kun on pitkä matka niitä tarvittaessa hakea. No entäs jos joku haavoittuu ja pitäis saada kannettua pois. Tässä joukkueen käyttämisessä kuormajuhtina on sama juttu kun ajatuksessa ottaa kevyt heitinjoukkue kranaatteineen mukaan koukkaukseen. Eivät onnistu käytännössä kuitenkaan eli tämän saa unohtaa.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mutta pitäiskö mukaan ottaa sinkoja, käsikranaatteja ym painavaa tavaraa, kun on pitkä matka niitä tarvittaessa hakea. No entäs jos joku haavoittuu ja pitäis saada kannettua pois.
Pitäispä tietenkin. Sehän on selvä. Ja paljon muutakin.
Kukaan ei ole tähän mennessä pitänyt järkevänä silloista opetettua menettelytapaa. Itsellä ollut tarkoituksena osoittaa, mihin kaikkeen se johti, kun jääkärikomppanialla ei ollut orgaanista kevyttä heitinjoukkuetta.
 

Lurker

Eversti
Miten pitkiä matkoja olet ollut raahaamassa ao. värkkiä noilla painoilla ja määrillä?
Hyvää settiä muuten (y). Jotain tuon tapaista muistan nyt opiskelleeni, etenkin tuo 1/3 joukkue ja ITKK raksuttaa kovasti nyrkkisääntönä, kun jääkärijoukkue lähti hyökkäämään.
En kovin pitkiä, kun raahasi riittävän monesti lyhyitä matkoja tajus äkkiä ettei tässä ole järjen hiventä yrittääkään pitempää soiroa. Herrasmiesjoukot liikkui moottoroidusti...

Mutta tehtävissä se ITKK:n raahaaminen oli ja paljon sitä jääkärit teki, mun mielestä haitat oli hyötyjä isompia mutta järjellä ajattelu ei niihin aikoihin ollut aina kovin kovassa huudossa. En tiedä vieläkö tuota jossain harrastetaan.
 

Lurker

Eversti
Mutta pitäiskö mukaan ottaa sinkoja, käsikranaatteja ym painavaa tavaraa, kun on pitkä matka niitä tarvittaessa hakea. No entäs jos joku haavoittuu ja pitäis saada kannettua pois. Tässä joukkueen käyttämisessä kuormajuhtina on sama juttu kun ajatuksessa ottaa kevyt heitinjoukkue kranaatteineen mukaan koukkaukseen. Eivät onnistu käytännössä kuitenkaan eli tämän saa unohtaa.
Kyllä se ITKK:n puulaatikollinen kuulia repussa huilaa, jos niitä on vaikka joukkueella 6 kpl mukana niin ei ole tekemätön paikka ja yhdellä aseella niitä louskuttaa aika helvetin pitkään jos on vielä täydet kannut sillä kantojuhtaryhmällä mukana. Enemmän näin ongelmaksi sen aseen kantava ryhmän hitaan liikkeen, heikon suojan siirtymisen aikana sekä itse aseen kantamisen tuoman rasituksen.

Suomalaisessa lyhyiden ampumaetäisyyksien maastossa tulivoiman kasvukin verrattuna esim PKM:ään on rajallinen joten ollaan varmasti samaa mieltä että se ITKK:n raahaaminen hyökkäyksessä mukana ei ihan ongelmaton juttu ole.
 

ajs178

Ylipäällikkö
2000 luvun alussa, ehkä jo 90-luvun viimeisinäkin vuosina PKT todellakin joissakin tilanteissa irrotettiin vaunusta ja sitä käytettiin tulitukiaseena. Perustaistelumenetelmä tuo ei ollut.
T-55M-koulutuksessa myös joskus otettiin vaunun PKT irti ja sillä ammuttiin maastossa. Yritän muistella, että miksi näin tehtiin... olisiko ollut, että liittyi koulutukseen, jos vaunu oli pakko hylätä syystä tai toisesta. Olisiko vielä mennyt niin, että harjoiteltiin vaunun pohjaluukun kautta poistumista kera PKT:n. Lataajalla oli AK-47, muilla vain 9mm pistooli. Niillä aseilla sitten vaunuryhmä jatkoi taistelua poistuttuaan vaunusta
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Mikäköhän mahtaisi olla realistinen määrä mitä silloinen jääkärijoukkue olisi pystynyt kantamaan itkon a-tarviketta mukana? Kaikkien muiden vermeiden ohella. Ja miten pitkään tulitoimintaan sillä olisi pitänyt murtokohdassa kyetä? Muistaako kukaan, minulta kadonneet hämärän tuolle puolen.
Luulen kuitenkin, että vastaus on; liian vähän. Mitä sanoo a-tarvikkeen painosta ikätoveri iiteestä @Woodsman? @Umkhonto ?

Toivottavasti sille, joka jossain vaiheessa sai kevyet heittimet takaisin jääkärikomppanioiden organisaatioon, tarjottiin kori laatukonjakkia, mitali ja kenraaliylennys.
Jokunen laatikko niitä mukana vietiin. IT:ssä noita konekiväärejä oli aiihen aikaan muistaakseni ohjusjaoksen johtopaikalla ja tutkan lähisuojana. Kerran, pari taidettiin treenata sen käyttöä jv-hommissa, silloin oli kyseessä joukkueen puolustus. Ja omasta mielestä edelleen on parhaimmillaan siinä puolustuksessa, sitoo aivan liikaa porukkaa hyökkäyksessä jos sitä pitää mukana raahata.

Ja niin, ammuksen paino...löytyisi varmaan tuolta arkistoista, mutta muistan kyllä että parin laatikon kantaminen omien kamppeiden lisäksi nosti -25 asteen pakkasella iloisesti hien pintaan, varsinkin kun mentiin vaaran kuvetta ylöspäin, haaroja myöten hangessa :D
 

Lunni

Eversti
Mutta tehtävissä se ITKK:n raahaaminen oli ja paljon sitä jääkärit teki, mun mielestä haitat oli hyötyjä isompia mutta järjellä ajattelu ei niihin aikoihin ollut aina kovin kovassa huudossa. En tiedä vieläkö tuota jossain harrastetaan.
Joskus tuli nähtyä se jalusta itkolle, ja ase sen päällä. Ei käynyt kateeksi olla sen kantaja... vähän kyseltiin että pitäskö ton niiku liikkuakin ja paikalla ollut luutnantti sitten valisti meitä, että kyllä se liikkuu joukon mukana. Ei alettu väittelemään kun lopputulos olisi ollut kaikille selvää.. toivotettiin vaan onnea ja menestystä.
 
Top