Jääkäriprikaati-90 -organisaatio?

[Old Boy]

Tuohon aikaan etenkin ja varmaan vieläkin, oli aivan normaali tilanne, että jääkäri oli mekanisoitua vihollista vastassa sinko kädessä ja rynkky hampaissa. RUK:ssa oli normiskenaario, että joukkue hyökkäsi yhtä kaivautunutta vihollisen jv-ryhmää vastaan, jota tuli ryntövaunu. Kuten @Aarne1 totesi, niin epäsuoraa niskaan, ja 3.R:n Apilas-partio ryömimään matkaan ryntövaunua nitistämään. Sitten sutena päälle. Kun niitä tulee lisää, sama toistetaan Realistista? Mikäpä sodassa olisi varman päälle. Itsellä on ollut aina niihin hommiin sellainen fatalistinen asenne. Johtunee siitä, että suvun miehiä on sankarihaudoissa 10 kpl, mutta jos me ei oltaisi täytetty tehtäväämme, ehkä perässämme tulijoilla olisi sitten ollut helpompaa.

Muistakaa, että vastassamme oli/on suurvalta; olemme aina alivoimaisia. Jotain on silti keksittävä, sillä jäämällä ainoastaan paikoilleen puolustautumaan on lopputulos ylivoiman edessä varma. Näillä Jääkäriprikaateilla oli ajateltu, että ratkaisutaistelut käydään. Mutta voitiin niillä muutakin tehdä; sotahan ei koskaan mene suunnitelmien mukaan. Verrattuna 70-luvun yhtymään niillä oli kuitenkin sitä, mitä silloin kaikilta puuttui: liikkuvuutta ja tulivoimaa. Drakeneilla kyettiin lisäksi ilmasuojaan, ajallisesti ja paikallisesti rajoitettuun, mutta kuitenkin.

Mitä muuta meillä silloin 80-luvun lopulla sitten oli: Ennen niitä ratkaisutaisteluja vihollisen piti tuhota paikoilleen linnoittautunut jv-prikaati tai oikeastaan ainakin pari-kolme. Kuukausi aikaa niin kaivinkoneiden sekä valmislinnoitteiden avulla tämä heikommin varustautunut joukko siirtyy 2 m kohti Kiinaa. Huonostihan siinä tietysti käy lopulta, mutta kuluu se hyökkääjäkin. Sitten meillä oli oikeat vihollisen (omassa tietysti myös) selustassa toimivat paikallisjoukot joiden varustuksiin kuului miinojen ja käsiaseiden lisäksi tykistöäkin. Ja jonka viestivälineitä ei voinut häiritä, kun sillä ei niitä ollu. Tosin tukeutuminen oli suunniteltu tavalla, jota sotalakien valossa on parempi olla ajattelematta!

Alkaako näyttää siltä, että ratkaisutaistelussa voimasuhteet ovat ehka enemmän tai vähemmän tasoittuneet? Vihollisella on myös heikkouksia: se toimii kaavamaisesti pääteiden suunnissa eikä etene ketjussa Saimaalta Suomenlahteen. Käyttöömme jää silloin laajoja alueita, joista tunnemme jokaisen siltarummun ja pikkutien. Joku jo huomasikin, että konearmeija pysähtyy, jos seuraavan päivän pa-annos jää saapumatta. Jne...jne.

 

[vastarannankiiski]

Old boy, hieno ja edelleen ajankohtainen posti mieheltä taas. Näitä on mukava lukea.

Vihollisella on myös heikkouksia: se toimii kaavamaisesti pääteiden suunnissa eikä etene ketjussa Saimaalta Suomenlahteen.

Tämä lainaus koskee kaikkien toimijoiden mekanisoituja konearmeijoita, ei pelkästään itäisen naapurimme. Mielipuoliset huoltovaatimukset vaativat korkealaatuisen infran taakseen ihan kaikilla, myös meillä.

Mitä sissi- ja epäsymmetriseen sodankäyntiin tulee, niin se ei ole ratkaisu kaikkeen kuten toiset usein tuntuvat tarjoavan (ei toki tällä foorumilla ja tässä keskutelussa vaan muualla). Se on osa kokonaisratkaisua mutta ei se kaikkia ongelmia ratkaise. Eikä sen osuus kokonaisuudesta voi olla suuri. Kevyillä joukoilla sissisodassa on hankala lyödä mekanisoitua vastustajaa jolla on ilma- materiaali- ja tekninen ylivoima. Ellei sitten halua kiinnittyä kymmenien vuosien konfliktiin, miljoonatappioihin ja siviiliväestön loppumattomaan kärsimykseen, joiden maksamalla hinnalla lopulta väsytetään vihollinen kuten (ryssän) Afghanistanissa ja Vietnamissa kävi. Jos ratkaisu halutaan varmasti ja nopeasti, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa käydä mekanisoitua vastustajaa vastaan, kun omilla tai liittolaisten mekanisoiduilla joukoilla joilla on riittävä ilma- ja epäsuora tuli tukenaan, joita sitten nämä kevyet sissijoukot tukevat omalla toiminnallaan. Muu on mielestäni hieman todellisuudesta irrallaan olevaa haaveilua.

 

[Talvela]

Eikös BTR-80:t ole ihan luotettavaa patarautaa jota olisi voinut modifioida täältä ikuisuuteen?

Kokonaan toinen kysymys on, oliko koko panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen hankinta panostusta oikeaan kohteeseen - parempi liikkuvuus halvemmalla olisi tullut maastokuorma-autoilla eikä panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen suoja ole JPR:n lihamyllyskenaariossa hirvittävän tärkeä elementti, krihailussa toki. Säästyneellä rahalla olisi voitu hankkia jalkaväelle tulivoimaa ja suojavarusteita.

Minusta teka tarjoaa parhaan yhdistelmän ominaisuuksia, mahdollistaa yllätyksellisen toiminnan ja myöhäisen jalkauttamisen ylivoimaisen maastoliikkuvuutensa ansiosta.
Pasit toimivat kyllä etelässä jossa uria piisaa ja toisaalta panssaroinnin tarve on suurempi.

 

[Deleted member 2762]

Noh noh, kuulostaa siltä, ettei sinuun ole iskostettu Savon jääkärien hyökkäyshenkeä vaan tarkastelet asioita liian loogisesti . Kuten kirjailija Mikko Porvali kirjoittaa 30-vuotisesta sodasta:
-Kun eräässä hämäläisessä kylässä kokemusperäisesti havaittiin, ettei juuri kukaan lähetetyistä palannut, levisi kylällä yhteinen tuuma: "Tapetaan Ville kotona, niin jää sentään miekka ja hevonen..."

Leikki leikkinä. Tuohon aikaan etenkin ja varmaan vieläkin, oli aivan normaali tilanne, että jääkäri oli mekanisoitua vihollista vastassa sinko kädessä ja rynkky hampaissa. RUK:ssa oli normiskenaario, että joukkue hyökkäsi yhtä kaivautunutta vihollisen jv-ryhmää vastaan, jota tuli ryntövaunu. Kuten @Aarne1 totesi, niin epäsuoraa niskaan, ja 3.R:n Apilas-partio ryömimään matkaan ryntövaunua nitistämään. Sitten sutena päälle. Kun niitä tulee lisää, sama toistetaan
Realistista? Mikäpä sodassa olisi varman päälle. Itsellä on ollut aina niihin hommiin sellainen fatalistinen asenne. Johtunee siitä, että suvun miehiä on sankarihaudoissa 10 kpl, mutta jos me ei oltaisi täytetty tehtäväämme, ehkä perässämme tulijoilla olisi sitten ollut helpompaa.

Ja mitäpä se varusmies olisi paljoa tiennyt, mitä isot pojat suunnitteli tehtäväksi. Ehkäpä Savon jääkäriprikaati olisi saanut alistukseksi psv-komppanian?

Ei se ole vieläkään unohtunut tuo RUKin skenaario, ihan kuukausi sitten sellaistakin tuli leikittyä

 

[Erkki]

Jalkaväkiprikaatit olivat puolustusjoukkoja. Näin ainakin julkisissa kaavailuissa, todelliset käyttösuunnitelmat tulevat julki vasta useampien kymmenien vuosien päästä.

Joukko sotii niin kuin harjoittelee, sanotaan. Ja ainakin omien havaintojeni mukaan JvPr treenasi hyvinkin puolustusvoittoisesti.

 

[JR49]

Pääasiallinen ongelma luotettavuuden suhteen olivat ihmiset. Kun BTR-60 kalusto siirtyi Panssariprikaatista ns. hirviprikaateille ei osaaminen siirtynyt mukana. Vain muutamia toimiupseereita oli koulutettu panssarilinjalla ja erikseen kursseilla, muuten sekä KarPr että SavPr kouluttivat itse melko pitkälti oman väkensä vaunujen saavuttua. Siitä ei hyvää seurannut.

Tavan JV-kouluttajasta neuvostoliittolaisen panssarikaluston osaajaksi muuntokoulutettu ihminen ei 90 ensimmäisellä puoliskolla vain tahtonut ymmärtää, että kalustoa pitää huoltaa, huoltaa ja huoltaa. Valvonta oli joskus leväperäistä ja joskus ei vaan osattu tarpeeksi. Karjalan prikaatissahan petterit olivat täysin rapakunnossa koko sen ajan kun ne kalustoon kuuluivat, se johtui pitkälti asenteesta kuten kopteri-Kustaakin kirjassaan tuo esille.

Osaltaan syynä oli se, että pitkäaikaisvarastoinnista koulutuskäyttöön otetut vaunut oli säilötty huonosti eikä varastointia edeltävää huoltoa oltu tehty kunnolla. Syyttävä sormi osoittaa HämJP:n suuntaan jonka mielenkiinto kunnostaa muille menevät vaunut tuskin oli ihan päätä huimaava. Asia saatiin lopullisesti kuntoon vasta kun Stenaus oli jo käynnissä (rikollista toimintaa mutta siitä enemmän joskus toiste)

Luotettavuutta paransivat hieman myös tietyt länsimaiset varaosat joita ryhdyttiin käyttämään.

Ei vittu
Suo anteeksi kielenkäyttöni, mutta eihän tätä usko todeksi. Ja uskoo kuitenkin .
Eli yksi keskeisimpiä tekijöitä, mikä aiheutti huonon maineen koko vehkeelle, onkin peräisin henkilökunnan osaamisesta ja asenteesta. Ja näiden johdolla olisi sitten sotaa pitänyt käydä.
Sano, tai valehtele edes, että kulttuuri on vähemmän neuvostoliittolainen tänä päivänä...

Teuvohan muuttuu mielikuvissani ihan toiseksi, hän oli sentään innostunut laitteesta, ja epäilemättä perehtynyt siihen.
Entäs T.T. asutuskeskustaisteluharjoituksessa, jossa piti vyöryttää kotikasarmi:
- Ammutte BTR:llä reiän seinään ja menette siitä sisään.

 

[Erkki]

Mitä sissi- ja epäsymmetriseen sodankäyntiin tulee, niin se ei ole ratkaisu kaikkeen kuten toiset usein tuntuvat tarjoavan (ei toki tällä foorumilla ja tässä keskutelussa vaan muualla). Se on osa kokonaisratkaisua mutta ei se kaikkia ongelmia ratkaise. Eikä sen osuus kokonaisuudesta voi olla suuri. Kevyillä joukoilla sissisodassa on hankala lyödä mekanisoitua vastustajaa jolla on ilma- materiaali- ja tekninen ylivoima. Ellei sitten halua kiinnittyä kymmenien vuosien konfliktiin, miljoonatappioihin ja siviiliväestön loppumattomaan kärsimykseen, joiden maksamalla hinnalla lopulta väsytetään vihollinen kuten (ryssän) Afghanistanissa ja Vietnamissa kävi. Jos ratkaisu halutaan varmasti ja nopeasti, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa käydä mekanisoitua vastustajaa vastaan, kun omilla tai liittolaisten mekanisoiduilla joukoilla joilla on riittävä ilma- ja epäsuora tuli tukenaan, joita sitten nämä kevyet sissijoukot tukevat omalla toiminnallaan. Muu on mielestäni hieman todellisuudesta irrallaan olevaa haaveilua.

Pitää tehdä ero sissitoiminnan ja sissisodan välillä. Jälkimmäinen on se Afganistanin malli. Sissitoiminta taas on tuo mainitsemasi keveiden joukkojen taistelulaji, joka tukee jykevämpien joukkojemme taistelua. Sissitoiminta osana alueellista puolustustamme on/oli juurikin vain osa paikallisjoukkojemme suorittamaa vihollisen häirintää, hidastamista ja kuluttamista, eikä mikään armeijamme päätaistelulaji. Näin on käsittääkseni ollut asianlaita jo vuosikymmeniä.

 

[scip10]

Minkähän kokonen kokonaisuus tuo tulenjohti ja viestipatteri oli

Viestiupseeri ja viestimestari, 2 x radioautoryhmä 1+4 (tai 1+3, en muista varmaksi), 3 x puhelinryhmä 1+5, linkkiryhmä 1+2.

Tulenjohtajien ja komentoryhmän määriä en muista, eikä jälkimmäistä koskaan ollut harjoituksissa.

Nämä muistinvaraisesti yli 20 vuoden takaa

 

[JR49]

Muistakaa, että vastassamme oli/on suurvalta; olemme aina alivoimaisia. Jotain on silti keksittävä, sillä jäämällä ainoastaan paikoilleen puolustautumaan on lopputulos ylivoiman edessä varma. Näillä Jääkäriprikaateilla oli ajateltu, että ratkaisutaistelut käydään.

Eihän nyt vain jäänyt sinulle väärä kuva, että hyökkäämisessä epätoivoisissa olosuhteissa vastaan ylivoimaista vihollista olisi ollut jotain ongelmaa minulle? Ei missään tapauksessa. Minä, ja vastuulleni uskotut miehet olisivat täyttäneet tehtävänsä vaikka katkeraan loppuun asti.

Eri asia on, että käytettyä taktiikkaa pitää ja voi arvostella. Minun mielestäni kevyiden heittimien puute komppaniassa oli virhe, ja omiaan ajamaan miehiä kuluttaviin ratkaisuihin. Toinen on se, että kuten näyttää nimimerkki @Stokes viestin perusteella, niin ei ihme, että käytetty taktiikka BTR:n kanssa oli niin älyvapaa. Näyttää siltä, että sillä hankittu tietotaito sen taktisesta käytöstä taistelussa ei seurannut Panssariprikaatista vehkeiden mukana.
Minä olen/olin valmis kuolemaan isänmaan edestä, mutta toivoisin, että vertani käytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt näyttää siltä, että 90-luvulla leväperäisyys kaluston kanssa toimimisessa olisi aiheuttanut epäilyksiä sen suhteen. No, ei tämä sinuun kohdistu, koska olet tykistön mies, mutta silloiseen jalkaväen johtoon.

Kysymykseeni heittimien palauttamisesta orkkikseen ei ole muuten vastattu.

BTW: näyttää muuten, että tämä ketju on juuri ominta palstan ikärakenne huomioiden

 

[Old Boy]

Nyt näyttää siltä, että 90-luvulla leväperäisyys kaluston kanssa toimimisessa olisi aiheuttanut epäilyksiä sen suhteen

Miksiköhän se Millog-kuvio viime vuosikymmenellä meni paljon helpommin PV:ssa läpi kun kiinteistöt ja Senaatti aikanaan?

BTW: Näyttää muuten, että tämä ketju on juuri ominta palstan ikärakenne huomioiden

Tämähän on juuri sitä mitä forumilla pitääkin puhua! Ja kun se on kuitenkin jo historiaa niin eivät sensoritkaan häiritse. Koettakaa vielä perehtyä siihen mainitsemaani alustukseen, sillä maantiede, ihminen ja yleiset periaatteet sodankäynnissä eivät kovin nopeasti muutu. Tyydymme siis tähän kun niistä oikeista tilanteista ja nuolista nykykartoilla emme voi keskustella. Ja tämä viimemainittukin asia oli taas niitä kultaisella 1900-luvulla vähän toisella tavalla hoidettuja asioita.
Edit: Niin siis joukkue- ja komppaniatasolla ja sitomatta tilanteita oikeisiin suunnitelmiin.

 

[scip10]

ketjulle

@StmSvejk ei pidä olla liian ankara takavuosien suunnittelijoille. Armeija taistelee sillä mitä on, ja jos vahvuus on kevyt jv niin kevyellä jalkaväellä mennään.

Meille opetettiin TykPr:ssä 90-luvun puolivälissä, että jääkäripataljoonan iskukyky perustuu liikkuvuuteen, tehokkaaseen epäsuoraan ja runsaaseen kertasinkojen käyttöön. Ja olihan noita kaikkia, ainakin paperilla ja DDR kauppojen jälkeen.. Lisäksi YVI1 oli varmasti aikanaan pätevä järjestelmä, mutta näitä ei yleensä niin mainosteta.

Prikaatit eivät olleet määrävahvuisia, mutta vihollisella oli omat ongelmansa. Vastassa ei todellakaan ollut mikään desert stormin huippuunsa viritetty teknoarmeija.

Vihollisen onneton pimeätoimintakyky antoi tilaa ja aikaa omiin liikkeisiin, se oli byrokraattinen ja kankeasti johdettu ja sen ilmavoimilla oli heikko havannointikyky eikä juuri täsmäaseita. Doktriinin mukaan sitä kulutettiin joka suunnasta ja vastahyökkäyksen kohteeksi olisi todennäköisesti päätynyt pumppu joka olisi vain osittain taistelukykyinen.

 

[JR49]

Miksiköhän se Millog-kuvio viime vuosikymmenellä meni paljon helpommin PV:ssa läpi kun kiinteistöt ja Senaatti aikanaan?

En tiedä. Luulin, että ammattikoulutuksen saanut sotakantahenkilökunta olisi käyttänyt vastuulleen annettuja laitteita ja miehiä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
Edit: miksi minun pitäisi luottaa Millogiin? Heillä on monopoliasema ja yksi ostaja tässä tapauksessa. Miksei se muka johda vasen käsi munissa -toimintakulttuuriin?

 

[Bodyguard]

Viestiupseeri ja viestimestari, 2 x radioautoryhmä 1+4 (tai 1+3, en muista varmaksi), 3 x puhelinryhmä 1+5, linkkiryhmä 1+2.

Tulenjohtajien ja komentoryhmän määriä en muista, eikä jälkimmäistä koskaan ollut harjoituksissa.

Nämä muistinvaraisesti yli 20 vuoden takaa

Tuon viestijoukkueen lisäksi silloinen normitulenjohtue, eli muistaakseni noin 3+3+9 ja olisiko lisäksi ollut vielä kuljetttaja. Päälle vielä päällikkö, patteriupseeri ja komentojaos, niiin siinähän se tj- ja viestipatteri on. KntoJ kokoonpanoa en muista, mutta siinä oli pari-kolme ryhmää. Olikohan vielä niin, että patterin päällikkö toimi pataljoonan tulenjohtokomentajana ja patteriupseeri pataljoonan viestiupseerina.

 

[JR49]

Tuon viestijoukkueen lisäksi silloinen normitulenjohtue, eli muistaakseni noin 3+3+9 ja olisiko lisäksi ollut vielä kuljetttaja. Päälle vielä päällikkö, patteriupseeri ja komentojaos, niiin siinähän se tj- ja viestipatteri on. KntoJ kokoonpanoa en muista, mutta siinä oli pari-kolme ryhmää. Olikohan vielä niin, että patterin päällikkö toimi pataljoonan tulenjohtokomentajana ja patteriupseeri pataljoonan viestiupseerina.

Tulenjohto- ja viestipatteri. Siinä oli varmaan vääpeli. Muistan erään johtajien kertauksen ihan 2000-luvun alusta, jossa silloisen taisteluosastomme mainitun yksikön yksikköupseeri silloin, korosti, kuinka hän (ylivääpeli) pitää aina harjoituksissa tulta kipinässä, koska kaikki muu väki on menossa jossain.

 

[Museo]

En tiedä. Luulin, että ammattikoulutuksen saanut sotakantahenkilökunta olisi käyttänyt vastuulleen annettuja laitteita ja miehiä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Tällä kommentilla saatiin melkein tästäkin huumoriketju! Oli niitä sodan ajan jääkäriprikaateja muuten muistaakseni muuallakin kun Itä-Suomessa BTR-kalustolla. Mitenköhän ne olisivat muilla ilmansuunnilla operoineet?

 

[Old Boy]

Viestiupseeri ja viestimestari, 2 x radioautoryhmä 1+4 (tai 1+3, en muista varmaksi), 3 x puhelinryhmä 1+5, linkkiryhmä 1+2.
Tulenjohtajien ja komentoryhmän määriä en muista, eikä jälkimmäistä koskaan ollut harjoituksissa.

Kokoonpanot (eli siis harjoitusvahvuudet) vähän vaihteli mutta kolme tulenjohtueita oli. Komentojaokseen kuului komentoryhmä sekä vielä tulenjohtopartio.

 

[JR49]

Tällä kommentilla saatiin tästäkin huumoriketju! Oli niitä sodan ajan jääkäriprikaateja muuten muistaakseni muuallakin kun Itä-Suomessa BTR-kalustolla.

No hauskaa, että voin tarjota sinulle virnettä. Jos et sattunut huomaamaan, niin viestieni aihe, ja mihin viesteihin viittaan, on koskenut pelkästään BTR:ä. Jotka ovat hajonneet konkreettisesti allani varusmiehenä.
Jos järjestelmä on sen aiheuttanut, niin sepä vasta huvittaa oikeassa sodassa, kun ei saa koko joukkoa mukaan.

Ja mikäli vaivaituisit lukemaan mitä on kirjoitettu, niin huomaisit, että olen nimenomaan pyytänyt kokemuksia ja kommentteja muista prikaateista ja muihin kalustoihin koulutetuista. Nythän keskustelua on hallinnut kuriositeetti, SavPr, muista poikkeavalla kalustollaan (108-112 kpl BTR-60, jos oikein muistan). Joka johti muista poikkeaviin ratkaisuihin.

 

[Museo]

Ei tullut oikeaa sotaa joten kai sitä nyt voi nauraa silloiselle leväperäisyydelle. Onneksi viime vuosina asenne on kait vähän parantunut.

Miten nuo sodan ajan JpR(90)-prikaatit edes jakaantuivat? Kolme pohjoisessa, kolme lännessä, yksi rannikolla ja neljä idässä vai miten se meni? Pohjoisessa Suomessa on lääniä kuitenkin vähän enemmän eikä jalkaväkiprikaateja ollut ollenkaan joten oli varmaan joukkojen käyttöperiaatteetkin vähän erilaisia. Iso alue se silti oli kolmelle prikaatille.

 

[Bodyguard]

Kokoonpanot (eli siis harjoitusvahvuudet) vähän vaihteli mutta kolme tulenjohtueita oli. Komentojaokseen kuului komentoryhmä sekä vielä tulenjohtopartio.

Muistaakseni Tj- ja Viestipatterissa ei ollut kolmea tulenjohtuetta vaan yksi tulenjohtue, joka käsitti kolme tulenjohtajaa ja kolme tulenjohtoryhmää. Vai onko nyt kyseessä käsitteiden sekaannuksesta. Ainakin toisen poikani armeija-aikana ( sotilaskoulutukseltaan tulenjohtopäällikkö kaupunkijääkärikomppaniassa ) ja jo ennen sitä JK.:oissa ja TJ-ja VPtri jokaisessa oli yksi tulenjohtue, jossa oli kolme tulenjohtajaa ja jokaisella tulenjohtajalla oma tjryhmä. Nykyäänhän tulenjohtajat on hajautettu joukkueisiin ja komppaniassa on erillinen tulenjohtopäällikkö. Mun armeija-aikanani tulenjohtueita ei komppanioissa ollut vaan ne kuuluivat tykistön organisaatioihin. Jääkäripataljoonan ainoat TJ:t olivat silloin KRH:n TJ:t, jotka silloin olivat erillään tykistön vastaavista.
Eli JPr90 Jääkäripataljoonassa oli neljä tulenjohtuetta, yksi jokaisessa kolmessa JK:ssa ja neljäs sitten siinä TJ-ja Viestipatterissa. Nythän ei siis puhuta mahdollisista tykistön TJ- ja Viestipattereista vaan nimenomaan Jääkäripataljoonan sellaisesta.

 

[Bodyguard]

Ei tullut oikeaa sotaa joten kai sitä nyt voi nauraa silloiselle leväperäisyydelle. Onneksi viime vuosina asenne on kait vähän parantunut.

Miten nuo sodan ajan JpR(90)-prikaatit edes jakaantuivat? Kolme pohjoisessa, kolme lännessä, yksi rannikolla ja neljä idässä vai miten se meni? Pohjoisessa Suomessa on lääniä kuitenkin vähän enemmän eikä jalkaväkiprikaateja ollut ollenkaan joten oli varmaan joukkojen käyttöperiaatteetkin vähän erilaisia. Iso alue se silti oli kolmelle prikaatille.

Eiköhän niitä Jvprikaateja kuitenkin ollut. Muistaisin, että kun maamme maavoimat olivat suurimmillaan ( sotien jälkeen ), kuului siihen 2 panssariprikaatia, 11 jääkäriprikaatia ja 14 jalkaväkiprikaatia. En nyt muista vuosilukuja, mutta kyllä meillä samanaikaisesti on ollut nuo 11 jääkäriprikaatia ja myös jalkaväkiprikaateja.