Muistakaa, että vastassamme oli/on suurvalta; olemme aina alivoimaisia. Jotain on silti keksittävä, sillä jäämällä ainoastaan paikoilleen puolustautumaan on lopputulos ylivoiman edessä varma. Näillä Jääkäriprikaateilla oli ajateltu, että ratkaisutaistelut käydään. Mutta voitiin niillä muutakin tehdä; sotahan ei koskaan mene suunnitelmien mukaan. Verrattuna 70-luvun yhtymään niillä oli kuitenkin sitä, mitä silloin kaikilta puuttui: liikkuvuutta ja tulivoimaa. Drakeneilla kyettiin lisäksi ilmasuojaan, ajallisesti ja paikallisesti rajoitettuun, mutta kuitenkin.Tuohon aikaan etenkin ja varmaan vieläkin, oli aivan normaali tilanne, että jääkäri oli mekanisoitua vihollista vastassa sinko kädessä ja rynkky hampaissa. RUK:ssa oli normiskenaario, että joukkue hyökkäsi yhtä kaivautunutta vihollisen jv-ryhmää vastaan, jota tuli ryntövaunu. Kuten @Aarne1 totesi, niin epäsuoraa niskaan, ja 3.R:n Apilas-partio ryömimään matkaan ryntövaunua nitistämään. Sitten sutena päälle. Kun niitä tulee lisää, sama toistetaan Realistista? Mikäpä sodassa olisi varman päälle. Itsellä on ollut aina niihin hommiin sellainen fatalistinen asenne. Johtunee siitä, että suvun miehiä on sankarihaudoissa 10 kpl, mutta jos me ei oltaisi täytetty tehtäväämme, ehkä perässämme tulijoilla olisi sitten ollut helpompaa.
Mitä muuta meillä silloin 80-luvun lopulla sitten oli: Ennen niitä ratkaisutaisteluja vihollisen piti tuhota paikoilleen linnoittautunut jv-prikaati tai oikeastaan ainakin pari-kolme. Kuukausi aikaa niin kaivinkoneiden sekä valmislinnoitteiden avulla tämä heikommin varustautunut joukko siirtyy 2 m kohti Kiinaa. Huonostihan siinä tietysti käy lopulta, mutta kuluu se hyökkääjäkin. Sitten meillä oli oikeat vihollisen (omassa tietysti myös) selustassa toimivat paikallisjoukot joiden varustuksiin kuului miinojen ja käsiaseiden lisäksi tykistöäkin. Ja jonka viestivälineitä ei voinut häiritä, kun sillä ei niitä ollu. Tosin tukeutuminen oli suunniteltu tavalla, jota sotalakien valossa on parempi olla ajattelematta!
Alkaako näyttää siltä, että ratkaisutaistelussa voimasuhteet ovat ehka enemmän tai vähemmän tasoittuneet? Vihollisella on myös heikkouksia: se toimii kaavamaisesti pääteiden suunnissa eikä etene ketjussa Saimaalta Suomenlahteen. Käyttöömme jää silloin laajoja alueita, joista tunnemme jokaisen siltarummun ja pikkutien. Joku jo huomasikin, että konearmeija pysähtyy, jos seuraavan päivän pa-annos jää saapumatta. Jne...jne.