ja muut suunnat sai tällä Jpr-versiolla tulla toimeen pelkän kk- ja sinkotulen voimin.
Viittaatko mahdollisesti myös kevyen singon käyttöön? Sitähän ei 90-luvun alussa enää meille koulutettu.
Kyllähän se sellanen saatanan kuoleman loukko oli. Sieltä jos olisi nopeasti pitänyt päästä ulos, niin ehkä takapenkkiläisistä 1 tai 2 olisi päässyt ulos, muut olisi kuollu sinne purkkiin.
Itsekään mikään isomies ole, mutta 182cm ja kvkk ja etupenkki... voi vit****
Samoja kokemuksia, 187 cm ja kvkk.. Melkoisella ähinällä sieltä tultiin ulos. Ilmankos sitä harjoiteltiinkin suunnaton määrä... Mutta ei ollut takapenkiltäkään herkkua ulostautua ja tulla sisään. Lapio piti olla kuokka-asennossa tetsarin laukuissa ja siltikin meinasi ottaa kiinni. Istuimissa oli juuri sellainen väli, että kumisaapas solahti sinne jumiin. Yksi tyyppi joutui jäämään näytöksessä vaunuun, kun ei vain saanut ajoissa jalkaansa irti.
14,5 oli tehokas ase, mutta tähtäinkiikarin läpi kovin kapea näkökenttä, ja veivaa siinä sitten ajoissa se maaliin. Itse asiassa hieman etusektorista vinoon ampuma-asentoon ponnahtavalla kertasinkomiehellä on muuten hyvät mahdollisuudet ehtiä ajoissa. Ja raskas kookoohan oli Petterissä täysin soveltuva ilma-ammuntaan, senhän muistamme myös.
Veittekö te koskaan niitä urien ulkopuolelle esim 100 metriä sivuun? Toivotonta, ja jumalattoman hidasta.
@Rannari , en tiedä, oliko taakkateline SavPr-keksintö, mutta ehdottoman tarpeen se oli. Minun aikaan kapiaiset alkoivat epäilemään, että kulkeekohan kolmessa BTR:ssä kaikki jääkärijoukkueen kama mukana?
Ei muuta kuin kokeilemaan täysivahvuisella jääkärijoukkueella sodan ajan varusteineen. Tulos: taakkateline täynnä, jotain oli katollakin, ja vaunun sisätilat täynnä varusteita. Niitä oli korkealle kauttaaltaan, että muistan kun jätkät joutuivat olemaan enempi vaakatasossa kaiken varustemäärän päällä. Näkömuistilla heitän että vähintää puolet oli korkeussuunnassa varustepino. Tyypit oli enempi katonrajassa kuitenkin.
Sitä en muista, olivatko tulenjohtajat edes mukana. Kokeilun tulos: lisättiin yksi maastokuorma-auto BTR-joukkueen vahvuuteen.
--------------
Elimme siis aikaa 90-alussa, jossa BTR:n käyttöä jääkäripataljoonan taistelussa itäsuomalaisessa maastossa taidettiin vasta kokeiltiin. Mehän olimme kuin panssarijääkäreitä. Vaunut olivat hyökkäyksissä mukana, jos urat antoivat myöten. Tämän käytännön on ollut pakko olla hyvin ohimenevä vaihe.
Eli kuljetuspanssari kookooaseistuksella tuotiin systemaattisesti aivan etulinjaan. Jokainen voi miettiä, kuinka kauan Savon Jääkäriprikaatilla olisi ollut käytössä pääkalustonsa tositilanteessa.
Veikkaan, että ensimmäinen isompi taistelu olisi vienyt kaluston, osa jäänyt tien varteen kumit puhki keskityksien vuoksi, loput tuhoutuneet vihollisen ryntövaunujen ja jalkaväen sinkotuleen, raskaammista nyt puhumattakaan. Vaikkei siis nuori vänrikki niitä olisikaan vienyt mukaan hyökkäykseen, niin tiedän, että niitä olisi kuitenkin kootusti käytetty tulituessa.
Kiintoisa ajatus on, että mielestäni käytäntö olisi vaatinut hyvin nopeasti palauttamaan heti sodan alun jälkeen kevyen heitinjoukkueen jääkärikomppanioihin. Onko tällainen peliliike ylipäänsä mahdollista? Miten nopeasti heitinjoukkueen saa sotavalmiiksi, vaikka koulutuksen saaneita miehiä ja kalustoa olisi saatavilla?