Jälleenlataus

emännyksen pehmittämisen ja lahjomisen jälkeen tuli ostettua Hornadyn Lock-N-Load setti kaverilta pois. Muistin että emäntä pakotti hävittämään latausvehkeet sen vuoksi ettei lapset pääse tolskaamaan niillä. No nyt jälkikasvu on kadonnut kotoa niin voin paaluttaa itselleni taas lataamon :)
Ameriikan pojilta pistin tilaukseen holkkeja sun muuta, suomessa on taas se tilanne että joutuis ostaan yhden tuolta toisen sieltä.
 
Tulipa tavaraa tuon kaverilta lunastetun setin mukana. Kaveri ei itse ole ladannut vaan oli kamppeet tulleet hänelle perikunnan kautta.
Nyt on sitten vaakoja 3kpl, ruudittimia 3kpl, muutamat 308:n holkit, käyttämätön käsinallitin... ja tietty puristin ja muut hilppeet. Laatikon pohjalta löytyi pari askia nallitettuja hylsyjäkin, mutta ne on enemmän ongelma kun ei lainkaan tiedä milloin nallitettu, miten supistettu jne. No, eliminoidaan nallit ja metallinkierrätykseen.
Hinta oli niin asevelimallia, että oikein hävetti maksaa koko kasasta (Hornady/Lyman/RCBS) alle 200€.
 
Lähtönopeusmittarilla.

Oikeastaan sitä tarvitaan vasta siinä vaiheessa, kun aletaan laatimaan kortteja tuotantomallin paukulle, mutta ei suinkaan haittaa tietää missä nopeuksissa liikutaan eri vahvuisilla ruutiannoksilla.
Kaikki testit kannattaa ampua mittarin läpi. Siitä näkee heti onko jotain ihmeellistä verrattuna latausoppaan lukuihin verrattuna vai ollaanko ihan niillä tienoilla kuin aseen ominaisuudet yms. huomioiden voi olettaa. Lisäksi sulle kertyy paljon nopeammin näppituntumaa lataamisesta kuin summassa ilman nopeusdataa.
 
Iltapuhteena pesin 300kpl 222:n ja 150kpl 308:n hylsyä. Vinkkivinkkinä: tollanen Kärkkäisen 30€:n kasvi/sienikuivuri on ihan peto hylsyjen kuivaamiseen :) Pitää vaan muistaa pitää se erillään virallisesta sienikuivurista :D
Seuraavaksi sitten lajittelua kunhan hylsyt kuivahtaa.
 
Iltapuhteena pesin 300kpl 222:n ja 150kpl 308:n hylsyä. Vinkkivinkkinä: tollanen Kärkkäisen 30€:n kasvi/sienikuivuri on ihan peto hylsyjen kuivaamiseen :) Pitää vaan muistaa pitää se erillään virallisesta sienikuivurista :D
Seuraavaksi sitten lajittelua kunhan hylsyt kuivahtaa.

Hei! Soveltuuko tuollainen myös lihan kuivaamiseen?
 
Hei! Soveltuuko tuollainen myös lihan kuivaamiseen?
No nuo omat härvelit on säädettävissä portaatomasti lämpötilan suhteen Max 70 asteeseen. En ole kokeillut kuivata lihaa mutta miksei tuo onnistuisi.
 
Sain vihdoin rakenneltua kunnon latauspöydän omaan miesluolaan. 8cm•8cm tolpat jaloiksi, 5cm•10cm kehikko ja 4cm filmivaneri kanneksi. Ei notku eikä heilu kun kokeilin täyssupistusta. Huomisillan vois uhrata kaulasupistukseen jne, jos loppuviikosta hakis päälärin ruutia ja nalleja kaveriksi niin pääsis toteuttamaan oikein kunnolla. vielä kun löytäis arkistojen kätköistä omat latausreseptit, tosin perus rata/lintupaukkuun ei ny paljoa kikkailla.
 
Nyt on hierottu ja ja isketty luoteja hylsyyn viisseiskaan urakalla. Lintupaukku on saatu aikaseksi, Lapuan S569 tulpattua, käynti jatkuvasti n. 15mm. Ja ratahifistelyyn löyty myös mieluinen setti, 53gr Sierran HP, käynti huitelee 8-10mm haarukassa.
308 koin ahaa elämyksen ja sain lockbasen käymään mieluisasti, nyt vielä haetaan latauspituus kohdalleen. Scenaria tuli kokeiltua, mutta hyllyssä ollut N135 ei oikein toiminut 10,85 grammasen kanssa. Lockbaselle tuo 135 oli toimivaa. Pitää kipasta hakemaan pänikkä 140:sta, eiköhän se sillä asetu.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Mistäs lähtökohdista foorumin itselatailijat lähtisivät väsäämään karhulaillisia suurpetopatruunaa 7.62x53R M39 kiväärille?
Rihlannousu 1:10 ja piippu tulkattu pikkukaliiperin osalta 7,62 milliin alle 0,01 suukartiolla.

.311 kaliiperin luoti olisi toki lähtökohta, mutta niiden osalta on tarjonta on heikkoa enkä esimerkiksi löydä S&B 180 grainista SP luotia lainkaan irtomyynnissä.

.308 luoteja on parempi valikoima ja katse on siirtynyt niitä kohti. Ehkä 200 grainista Oryxia, 11 grammaista Naturalista vaiko 14,3 grammaista Hammerheadia?

Tämä on hieman poikkitieteellinen projekti, mutta millä luodilla kannattaisi lähteä hakemaan suurinta pysäytysvoimaa jos lihahävikin määrästä ei tarvitse välittää, vaan tavoite on yksiselitteisesti mahdollisimman suuri tappoteho.
 
Oryx 200gr on ehdoton suositukseni tarjokkaista ja muutenkin. Premiumia bulkkiluodin hintaan. Olen tulpannut sitä 06:een ja 54R:än ja toiminut moitteetta. Vauhit ylös jos haluaa avautumista nopeuttaa...
 
Mistäs lähtökohdista foorumin itselatailijat lähtisivät väsäämään karhulaillisia suurpetopatruunaa 7.62x53R M39 kiväärille?
Rihlannousu 1:10 ja piippu tulkattu pikkukaliiperin osalta 7,62 milliin alle 0,01 suukartiolla.

.311 kaliiperin luoti olisi toki lähtökohta, mutta niiden osalta on tarjonta on heikkoa enkä esimerkiksi löydä S&B 180 grainista SP luotia lainkaan irtomyynnissä.

.308 luoteja on parempi valikoima ja katse on siirtynyt niitä kohti. Ehkä 200 grainista Oryxia, 11 grammaista Naturalista vaiko 14,3 grammaista Hammerheadia?

Tämä on hieman poikkitieteellinen projekti, mutta millä luodilla kannattaisi lähteä hakemaan suurinta pysäytysvoimaa jos lihahävikin määrästä ei tarvitse välittää, vaan tavoite on yksiselitteisesti mahdollisimman suuri tappoteho.
180gr Partition ja tappilataus (y)
 
180gr Partition ja tappilataus (y)
Miksi?

Tuossa näyttää kyllä olevan ihan hyvä BC (0,474) metsästysluodiksi, mutta onko muita perusteita? Tuo on kuitenkin .308 luoti ja saman painoisena saisi myös Sierra Pro-Hunteria .311 kaliiperissa ja sen BC olisi 0,411.

Entäs jos luoti olisi 150 gr .311 Barnes Triple Shock X, 180 gr .311 Speer Hot-Cor tai 150 gr .312 Hornady Inter Lock SP? Onko kenelläkään näistä kokemuksia?

Olen hieman viehättänyt ajatuksesta, että luoti olisi vielä raskaampi, koska 1:10 nousu mahdollistaisi jopa tuon 14,3g /220 gr luodin. Toki miinuksena taas se, että se on .308.
Käyttöetäisyydet avotähtäimin ovat kuitenkin varsin rajalliset ja kyse ei olisi pitkän matkan tarkkuuspatruunasta.

Luotiasiasta toiseen.

Mittasin tässä ihan mielenkiinnosta tehdaspatruunoiden pituuksia.

7.62x53R Sako Range antoi 10 satunnaisesti askista otetun patruunan osalta seuraavat pituudet
70,15
69,60
69,77
69,69
69,56
69,79
69,64
69,65
69,67
69,68

Seuraavaksi mittasin 15 kpl 9,7 gramman .308 Win Sako Super Hammerheadia. Tulokset
67,06
67,15
67,05
67,00
67,01
67,09
67,11
66,98
66,95
67,06
67,07
67,10
67,37
66,93
67,03

Kohtuullisen isoja eroja, vaikka molemmat kykenevät sub MOA käyntiin. Minkälaisia toleransseja foorumin itselataajat sallivat omassa työssään?
 
Hammerheadin unohtaisin suoraan itselatauksissa, ei kovin kaksinen luoti nykystandardein joten ei itse värkkäämisen vaivalla mielekästä käyttää. Oma valinta oli Nosler 180gr E-Tip 30-06 ja .300 win magille. Lyhyempään hylsyyn laittaisin itse 168/150gr lyijyttömän luodin koska ne tykkää vauhdista. Itsellä tuo E-Tip mutta ihan ok luoteja olisi GMX ja TTSX:kin, tietty kotimainen Naturaliskin yksi vaihtoehto. Tuo 180gr E-Tip on hyvällä ballistisella kertoimella oleva sukkapuikko (bonuksena todettakoon että kauneimpia luoteja mitä tiedän mutta estetiikalla näissä hommissa vähemmän painoarvoa :) ). Edit: 180gr E-Tip bc =0,523 ja muuta speksiä löytyypi linkistä: https://shop.nosler.com/e-tip-30-caliber-180-grain-lead-free-bullet-50ct.html
 
Viimeksi muokattu:
Miksi?

Tuossa näyttää kyllä olevan ihan hyvä BC (0,474) metsästysluodiksi, mutta onko muita perusteita? Tuo on kuitenkin .308 luoti ja saman painoisena saisi myös Sierra Pro-Hunteria .311 kaliiperissa ja sen BC olisi 0,411.

Entäs jos luoti olisi 150 gr .311 Barnes Triple Shock X, 180 gr .311 Speer Hot-Cor tai 150 gr .312 Hornady Inter Lock SP? Onko kenelläkään näistä kokemuksia?

Olen hieman viehättänyt ajatuksesta, että luoti olisi vielä raskaampi, koska 1:10 nousu mahdollistaisi jopa tuon 14,3g /220 gr luodin. Toki miinuksena taas se, että se on .308.
Käyttöetäisyydet avotähtäimin ovat kuitenkin varsin rajalliset ja kyse ei olisi pitkän matkan tarkkuuspatruunasta.

Luotiasiasta toiseen.

Mittasin tässä ihan mielenkiinnosta tehdaspatruunoiden pituuksia.

7.62x53R Sako Range antoi 10 satunnaisesti askista otetun patruunan osalta seuraavat pituudet
70,15
69,60
69,77
69,69
69,56
69,79
69,64
69,65
69,67
69,68

Seuraavaksi mittasin 15 kpl 9,7 gramman .308 Win Sako Super Hammerheadia. Tulokset
67,06
67,15
67,05
67,00
67,01
67,09
67,11
66,98
66,95
67,06
67,07
67,10
67,37
66,93
67,03

Kohtuullisen isoja eroja, vaikka molemmat kykenevät sub MOA käyntiin. Minkälaisia toleransseja foorumin itselataajat sallivat omassa työssään?
Partition, koska luodin rakenne ja siten maaliballistiikka ->hyvä tappoteho, kun lihanhukalla ei ole väliä. Ohutvaippainen keulaosa aukea erittäin nopeasti väliseinään saakka ja peräosa läpäisee varmasti. Kaveri toivoi possujahtiin Romaniaan reseptin nollakasiin, jolla "merkkaa osuman". Partitionilla ladattiin ja merkkasi, ulostulot näkyi kaukaa otetuissa saaliskuvissakin varsin selvästi ;)

BC:llä ei ole avotähtäinholleilla ole mitään väliä ja raskas luoti tarkoittaa hidasta vauhtia, mikä sotii jossain määrin tuota tavoitettasi vastaan. Luodin halkaisijaan nähden raskaista luodeista ei saa etua kuin vanhanaikaisten luotirakenteiden kanssa, nykyaikaisilla luodeilla ei.
 
Ylipäätänsä BC:llä ei ole juurikaan merkitystä alle 300 metrin holleilla...
Itse koitin valkata mahdollisimman lähelle metsästysluodin vastaamaan saman aseen tarkkuusluotia ja pariksi valikoitui E-Tip 180gr ja saman valmistajan 175 RDF pahville.
 
Itse koitin valkata mahdollisimman lähelle metsästysluodin vastaamaan saman aseen tarkkuusluotia ja pariksi valikoitui E-Tip 180gr ja saman valmistajan 175 RDF pahville.
Saitko käymään kuinka lähelle toisiaan?
 
Saitko käymään kuinka lähelle toisiaan?
Pidemmän matkan kokeilut on tekemättä mutta 100 ja 150m matkoilla sain .300win mag:n käymään käytännössä siten etten erota kummalla ammun. Eli tuollaiselle pillipiippuiselle metsästyspyssylle ok käynnin (noin 3cm 100m matkalla saa vaikka molempia olisi sekaisin jos ampuja hoitaa hommansa).
 
Puristelin tuossa sporterisoituun Mosiniin metsästyspatruunoita ja kävin ne tänään ampumassa.

Luotina .311 Sierra Pro Hunter 150 gr painoisena, ajoaineena N140, CCI 200 nalli ja kerran ammuttu Sakon 7.62x53R hylsy.

Kiväärin päällä pötköttää vintage henkinen Bushnell 1,5-4x20. Ei mikään kasa-ampujan unelma, mutta ihan toimiva perustähtäin tuollaiseen vähän karumpaan kivääriin.

Valmiin datan puutteessa otin VV latausoppaan 9,7 Megan speksit ja muutin latauspituuden 70,9 millistä 72 milliin. Tavoite oli 1 MOA käynti 3 patruunalla sekä nopeutta 830 Ms, jotta patruuna on hirvilaillinen.

Aloitus 44,1 grainista ja siitä päätyyn 49,1 grainiin 0,5 grainin hypyin. Kaikki olivat turvallisia ampua eikä ylipainemerkkejä ilmennyt. Jokaista latausta ammuttiin 3 patruunaa.

Koska Bushnell on laitettu katolle sateisena ja koleana päivänä sitä ei ole kunnolla kohdistettu, vaan katsottu vain, että se on about keskellä pahvia.

Tarkastin nyt nopeasti kohdistuksen 5 surpluspatruunalla ennenkuin otin nämä ammuttavaksi. Kiinalaisella kk patruunalla roiskaistun kasan koko oli 1,98 MOA. Iskemäkeskeispiste sentin vasemmalla ja kaksi ylhäällä.

Ekat sarjat eivät toimineet toivotulla tavalla ja menivät alas ja vasemmalle noin 1,5 MOA käynnillä, mutta haluttua käyntiä alkoi löytyä 45,6 grainista, jolloin 3 laukauksen kasa oli 1,12 MOA ja 46,1 gr lataus alitti sen maagisen kulmaminuutin. Iskemät nousivat lähemmäs tähtäyspistettä jokaisella sarjalla.

47,1 grainilla ladattu meni jo 0,73 MOA käyntiin ja putosi siitä 0,47 MOA käyntiin 47,6 grainin latauksella. Tuon jälkeen käynti alkoi kasvaa ja latauksella 48,6 grainia se oli 0,74 MOA. Tässä kohtaa iskemäkeskeispiste oli sentin vasemmalla ja sentin ylhäällä. Enkä ollut ratakäynnin aikana edes avannut suojakorkkeja...

Viimeinen eli 49,1 gr tappilataus meni sitten jo karvan yli MOA. Ehkä siinä oli ampujan virhettä enemmän kuin muissa...

Kuusi peräkkäistä 3 laukauksen sub MOA kuviota. Ehkä siinä oli vähän tuuriakin, mutta tuossa 46,1 ja 48,6 grainin välissä oli kyllä selkeästi tuon luodin viihtyvyysalue.

Käyntitavoite täyttyi vähän heikommasta tähtäinratkaisusta huolimatta. Riittää hyvin sorkkaeläimille.

Sään takia nopeusmittauksesta ei nyt tullut mitään, mutta näillä näytöillä väännän lisää tuota 48,6 grainin latausta ja menen kirkkaammalla ja lämpimämmällä säällä ampumaan nopeudet. Peuralaillinen tämä on aivan varmasti, mutta katsotaan riittäkö hirvelle.

Samalla kertaa ammuin Tikalla 155 gr Scenar L latauksia. Taulukon mukaan N140 ruutia ja LP 71,0. Paras käynti löytyi 41,5 ja 43,4 grainin välissä, jossa se oli kokoajan 0,7 MOA 3 laukauksella.

Tiedän, että kivääri kykenee parempaan, mutta mitä tuolle kannattaisi nyt ensimmäisenä tehdä, jotta Scenar asettuu tuonne tavoitteena olevaan 0,5 MOA käyntiin. Ajattelin, että LP nousee seuraavaksi 71,5 pituuteen ja tarvittaessa vielä ylöspäin. Millä reseptillä juuri tuosta L mallin Scenarista saadaan tarkkuus esille?
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Back
Top