Häiveteknologiasta on kirjoitettu paljon kirjoja ja tutkimuksia ja osa niistä on luettavissa netissäkin. Esim. tässä tutkielmassa on esitetty häiveteknologian perusasioita varsin hyvin:
http://www.jatm.com.br/papers/vol4_n1/JATMv4n1_p25-32_Indoor_Radar_Cross_Section_Measurements_of_Simple_Targets.pdf
Toisella sivulla olevassa kuvassa on esitetty yksinkertaisten geometristen muotojen tutkapinta-ala. Kuten kuvastakin näkee, esim. levy aiheuttaa melkoisen tutkaheijasteen. Heti jos levyä käännetään tarpeeksi vinoon, niin tutkasäteet heijastetaan poispäin tutkasta ja tutka ei näe levyä ollenkaan. Tämän takia häivekoneissa täytyy käyttää AESA-tutkia, joiden tutka-antenni käännetään vinoon, jolloin vastapuolen tutkan säteet heijastetaan poispäin eikä takaisin vastapuolen tutkaan. Samaten moottorien turbiinit täytyy tavalla tai toisella piilottaa tai ne toimivat isona tutkaheijastimena.
Samaten koneen rungon muotoilu on sellainen kuin on kaikissa näissä häive- ja vähennetyn tutkaheijasteen koneissa. Tutkasäteet heijastetaan poispäin muotoilun avulla. Tutkasäteitä imevillä materiaaleilla ja rakenteilla kohteesta poispäin heijastuvan säteen voimakkuutta puolestaan voidaan pudottaa kymmeniä tai jopa satoja kertoja alkuperäisestä. Näin myös matalataajuisten tutkien kohdalla sillä paljon puhutulla L-taajuusalueella (1-2 GHz), vaikka . Materiaaleista löytyy kohtalaisen paljon asiaa netistäkin, jos tekee nettihakuja vaikka "Dallenbach layer" tai "Magnetic radar absorbing material" termeillä.
Itse asiassa häiveteknologian teoria on aika helppoa asiaa, mutta ongelma onkin käytännön sovelluksissa, erityisesti lentokoneissa joissa vaatimukset ovat kovia ja usein ristiriitaisia. Se alasammuttu F-117 tuskin on auttanut mitään J-20:n tai T-50:n kehittelyssä koska sen ratkaisut ovat hyvin epäsopivia hävittäjäkoneeseen. Siinä käytetyt RAM-materiaalitkin ovat varmasti ominaisuuksiltaan huonoja, koska materiaalitekniikka on mennyt hurjasti eteenpäin.
http://www.jatm.com.br/papers/vol4_n1/JATMv4n1_p25-32_Indoor_Radar_Cross_Section_Measurements_of_Simple_Targets.pdf
Toisella sivulla olevassa kuvassa on esitetty yksinkertaisten geometristen muotojen tutkapinta-ala. Kuten kuvastakin näkee, esim. levy aiheuttaa melkoisen tutkaheijasteen. Heti jos levyä käännetään tarpeeksi vinoon, niin tutkasäteet heijastetaan poispäin tutkasta ja tutka ei näe levyä ollenkaan. Tämän takia häivekoneissa täytyy käyttää AESA-tutkia, joiden tutka-antenni käännetään vinoon, jolloin vastapuolen tutkan säteet heijastetaan poispäin eikä takaisin vastapuolen tutkaan. Samaten moottorien turbiinit täytyy tavalla tai toisella piilottaa tai ne toimivat isona tutkaheijastimena.
Samaten koneen rungon muotoilu on sellainen kuin on kaikissa näissä häive- ja vähennetyn tutkaheijasteen koneissa. Tutkasäteet heijastetaan poispäin muotoilun avulla. Tutkasäteitä imevillä materiaaleilla ja rakenteilla kohteesta poispäin heijastuvan säteen voimakkuutta puolestaan voidaan pudottaa kymmeniä tai jopa satoja kertoja alkuperäisestä. Näin myös matalataajuisten tutkien kohdalla sillä paljon puhutulla L-taajuusalueella (1-2 GHz), vaikka . Materiaaleista löytyy kohtalaisen paljon asiaa netistäkin, jos tekee nettihakuja vaikka "Dallenbach layer" tai "Magnetic radar absorbing material" termeillä.
Itse asiassa häiveteknologian teoria on aika helppoa asiaa, mutta ongelma onkin käytännön sovelluksissa, erityisesti lentokoneissa joissa vaatimukset ovat kovia ja usein ristiriitaisia. Se alasammuttu F-117 tuskin on auttanut mitään J-20:n tai T-50:n kehittelyssä koska sen ratkaisut ovat hyvin epäsopivia hävittäjäkoneeseen. Siinä käytetyt RAM-materiaalitkin ovat varmasti ominaisuuksiltaan huonoja, koska materiaalitekniikka on mennyt hurjasti eteenpäin.