Jalkaväen hyökkäys paksussa hangessa
- Viestiketjun aloittaja JOKO
- Aloitus PVM
madmax kirjoitti:
No, sikäli kun täällä minulle tuota naapurin systeemiä selitettiin, niin se "sotakone" ei sinällään tarvitse huoltoa kuten meillä tarvittaisiin, vaan sen polttoaineen (no, polttoaineen täydennys ei ole iso ongelma edes talvella, letku käteen ja pumpataan) tai ammusten loputtua se pysähtyy ja seuraava "sotakone" jatkaa siitä mihin jäätiin. Ja huomaa, että tässä kuvaan vain teoreettista tilannetta, jossa vihollinen koettaa lopettaa sodan alkuunsa. Tälläinen yritys voisi tapahtua osana jonkinlaista strategista iskua jolloin puolustajan oletetaan olevan valmistautumaton.
Tottahan turiset, että teoria on teoriaa. Kommentillani halusin vain kertoa sen, että asiat ei tuppaa toimimaan niin kuin elokuvissa, ei niin ikinä. Laskennolliset skeneraariot voidaan heittää romukoppaan ja paljaalla mulkullakin saadaan sotakone pysähtymään, jos se vain laitetaan oikeaan "väliin".SJ kirjoitti:
Tietokonemallinnukset ja skeneraario ajattelutapa ovat kuitenkin hyvää harjoitusta sitä tositoimintaa varten, en kiellä sitä että niistä ei hyötyä olisi.
Second kirjoitti:
Pitää paikkansa sinänsä..mutta pitää muistaa se, että Venäjän armeija suurvalta-armeijana on tosiasiassa tarkoitettu pääasiassa muuhun kuin kotimaan puolustukseen. Se on selvää, että talvikelit sinällään ovat monelle Venäläiselle (sotilaalle) tuttu juttu. Heidän armeijansa sensijaan ei välttämättä ole vartavasten suunniteltu Venäjän talveen vaan lähinnä ehkä kuitenkin selvästi leudompiin olosuhteisiin.
Sitä pidän selvänä, että Venäjän armeijan kyky sodankäyntiin talvella on huomattavan hyvä verrattuna esimerkiksi USA:n armeijan kykyyn, mutta silti muistutan siis siitä, että Venäjän armeija on sekin, USA:n armeijan lailla, suunniteltu monella tavoin joksikin muuksi kuin "Venäjän puolustusvoimiksi".
Kun puhutaan "puolustusvoimista", puhutaan sotajoukosta jonka koulutus, aseistus ja muu varustus, taktiikka + taistelutekniikat ja organisaatiot on muokattu nimenomaan kotimaan olosuhteisiin. Kun taas puhutaan "(suurvalta)armeijasta", on sen tarkoitus useimmiten aikalailla toisenainen kuin "puolustusvoimilla" ja se myös näkyy sen kyvyssä toimia erikoisolosuhteissa.
Eihän se naapuri tosiaankaan mikään avuton ole talvisessa sodankäynnissä..mutta ei se siinä parhaimmillaankaan ole. Esim me Suomalaiset olemme "puolustusvoimina" todennäköisesti selvästi enemmän panostaneet kaikilla tasoilla talvioloissa taistelemiseen.
madmax kirjoitti:
Tuon kyllä tajusin ja ehkä minun olisi pitänyt painottaa sitä teoria kohtaa enemmän, mutta siitä huolimatta kannattaa huomata, että asiat voivat mennä pieleen molemmin puolin, joten se epätodennäköinenkin scenario voi toteutua siksi, että vihollinen ei katso menettävänsä mitään merkityksellistä yrittäessään sitä, ja meillä taas ei odotettu moista yritystä, kun sen ei pitäisi onnistua ja oli vihollisen maahanlaskuja torjuttavana. Ja sitten on vielä se mahdollisuus, että siihen päättömään rynnistykseen oltiin varauduttu siinä mielessä, että vihollisen tiedettiin käyttävän sitä reittiä ja siellä on joukkoja, mutta vihollinen vaan päätti mennä röyhkeästi siitä tappioista piittaamatta niin kauas kuin vaan pääsee ja sitten vasta huolehtia siitä mitä tapahtuu myöhemmin, eli talven tuomista ongelmista.
Pullosorsa
Luutnantti
Kapiainen kirjoitti:
En tiedä miten nykyään, mutta eikös se aikoinaan ollut USA:lle suuri yllätys kun ensimmäisistä sateliittikuvista paljastui Venäjän armeijan olevan ryhmittynyt puolustukseen eikä hyökkäykseen kuten oli oletettu. Suurvalta voi puolustaa kotimaata niin monessa paikassa ettei tällänen maallikko sitä edes ymmärrä...
Venäjällä muiden suurvaltojen tavoin lienee aina ollut pyrkimys sotia toisen valtion alueella jolloin vahingot kotona jäävät mahdollisimman vähäisiksi? Mielenkiintoista olisi kuulla ammattimieheltä hieman tarkempaa analyysiä mitkä ovat naapurin suurimmat heikkoudet/pullonkaulat suhteessa meihin?
Itse olen vähän asiaa pohdiskellut ja tullut siihen tulokseen, että suurimpana ongelmana pitäisin Neuvostoajalta peräisin olevaa tapaa lähettää nuoret armeijaan maan ääriin saakka. Näissä kaukana kotoa olevissa varuskunnissa koulutetaan miehet sotimaan ihan eri olosuhteissa kuin kotona on ja seassa on aina niin paljon porukkaa jotka eivät ole tottuneet kovaan pakkaseen, puuttomaan taigaan, vuoristoon jne. Lisäksi jos meidän poliitikkoihin iskee taas joku yltiöoptimismi ja lähdetään tekemään suur-Suomea, ei jotain Kirgiisiä kiinnosta täällä asti taistella tosissaan. Mielestäni näin sekalainen porukka ei voi olla niin tehokas kuin meillä omaa metsäpalstaa puolustava saman pitäjän miehistä koostuva porukka. Lisättäköön se, etten tiedä miten Venäjän joukot muodostetaan sota-ajan kokoonpanoissa. Eli kerätäänkö Kaukaasialaiset sinne suunnalle jne vai annetaanko porukan olla sekaisin...
Pullosorsa kirjoitti:
Tämä onkin mielenkiintoinen aihe tämä ryhmittymisasia. Sotahistoria on nimittäin täynnä esimerkkejä, joissa jokin armeija on ollut "tiukasti puolustusryhmityksessä"...mutta kas kummaa..siirtynyt hetkessä hyökkäykseen, joka ei taatusti tapahtunut hetken mielijohteesta.
Meiltä löytyy itseasiassa esimerkki omastakin takaa tästä asiasta. Jatkosotaa edeltänyt Suomalaisjoukkojen ryhmityksen väitettiin pitkään (väitetään kai jollain tasolla vieläkin) olleen täysin puolustuksellinen, josta sitten "oli pakko siirtyä hyökkäysryhmitykseen kun NL aloitti sodan Suomea vastaan 1941".
Pidän tuota väitettä jokseenkin mahdottomana, enkä usko siihen ensinkään.
Pointti on siis tässä kohtaa se, että sopivasti rakennettu "puolustuksellinen ryhmitys" on tosiasiassa muutamalla liikkeellä muutettu hyökkäykselliseksi.
Jos yleisellä tasolla mietin naapurin vahvuuksia ja heikkouksia, niin minusta vahvuuksia on ehdottomasti sota- ja operaatiotaidon erittäin korkea taso, hyvin suuri tappionsietokyky, sotakaluston yksinkertaisuus ja siitä johtuva toimintavarmuus hieman hankalissakin olosuhteissa.
Heikkouksina eräät puutteet alimpien tasojen taisteluteknisessä osaamisessa ja mahdolliset puutteet joidenkin joukkojen(varusmiespohjaisten) taistelutahdossa os toiminta tapahtuu kaukana kotiseuduilta/Venäjän rajojen ulkopuolella. Sekä tietysti myös se, että kun armeijan on pystyttävä toimimaan periaatteessa kaikkialla maailmassa, niin se ei ole erityisen hyvä ja erikoistunut mihinkään tiettyihin olosuhteisiin, kuten esimerkiksi Suomen armeija on.
Alimpien tasojen taistelutekniset puutteet on tosin siellä tunnistettu ja Venäläiset ovat julkisuudessakin todenneet asiaan tehtävän korjausliikettä mm. ammattialiupseerien määrän voimakkaalla kasvattamisella ja miehistön ammattimaistamisella. "Miljoonan miehen ammattiarmeija" - se on se Putinin joitakin vuosia sitten julkisuuteen antama tavoite..ja sanotaan mitä sanotaan niin kyllähän he siellä siihen suuntaan koko ajan ovat menneet. Ei ehkä sillä nopeudella kuin olisivat halunneet, mutta sitten taas todennäköisesti kuitenkin nopeammin kuin moni ulkopuolinen olisi uskonut. Oikeastaan sekin on tässä kohtaa luettava vahvuudeksi, että heillä on selkeästi kova tahto kehittää armeijaa sen kaikilla tasoilla paremmaksi ja paremmaksi.
Kokonaisuutena Venäjän armeija on kuitenkin suhteellisen toimivanoloinen "sotakone", jossa yksinkertaisuus korostuu lähes kaikessa toiminnassa..ja sehän on kautta vuosisatojen todettu sodassa toimivaksi ajattelutavaksi se.
Kovin vastustaja mitä kuvitella saattaa jos oikein tosisotaan tänä päivänä joudutaan jossakin. Mieluummin lähtisin (Suomen alueella) sotimaan Amerikkalaisia vastaan kuin Venäläisiä vastaan jos vastustajan haasteellisuutta ajatellaan ja valita moisen asian voisi.
Kapiainen kirjoitti:
juu, eli määrä korvaa laadun ja erot suomalaisiin tykistön tulikomentoihin, "kolme kertaa ampukaa" on "kolme päivää ampukaa"
ongelma tuossa amisscenariossa on , että niitä olis 100-150 tuhatta, kun taas itäisiä olis tasamäärä (1 mio) , ja vaikka niistä tekis selvää, jäis enemmän kuin noita läntisiä alkujaan.
(amerikkalaiset ja venäläiset kirjoitetaan muuten pienillä, jollei haluta palvoa)
adam7 kirjoitti:
Foorumilla vittuillaan välillä toisilleen, paino menee sanalle VÄLILLÄ. Ei joka viestissä ja jatkuvasti.
Kun toteat kyseessä olevan amisscenario, niin jysäytäppä tekstinä joku astetta lujempi case.
Keskusteluun liittyen: tuskin venäläinen taktiikka jää tykistön käytön varaan.
Pullosorsa
Luutnantti
noska kirjoitti:
Ehkä siellä on erilaista lunta. Vähän kuin ne Englannin hullut lehmät jotka eivät AMMU kuten muut lajitoverit...:a-tongue:
koponen
Kenraali
Kotimaan puolustus on siis paria pikkuasiaa vaille valmis: muutetaan ilmasto sellaiseksi että on metriset hanget kesät-talvet, ja opetetaan taistelijat ulkoilmaelämään ja -toimintaan isoisien tapaan. Valmista tuli!
Kätilölle pisteet kyllä, ammatti tuntuu suosivan enempi aloitteellista porukkaa.
Talvitoiminnasta on taas tullut omakohtaisia kokemuksia. Pienoispistoolissa oli hiukan liikaa hiukan liian jäykkää öljyä, ja vaimennin puhalsi kiintoainetta sekaan. Tuloksena kenttäpurku plus ja sormet aivan jäässä... Tulitoimintaa pystyi kyllä jatkamaan sitten kun oli tovi lapinjätkän jumppaa takana.
Kätilölle pisteet kyllä, ammatti tuntuu suosivan enempi aloitteellista porukkaa.
Talvitoiminnasta on taas tullut omakohtaisia kokemuksia. Pienoispistoolissa oli hiukan liikaa hiukan liian jäykkää öljyä, ja vaimennin puhalsi kiintoainetta sekaan. Tuloksena kenttäpurku plus ja sormet aivan jäässä... Tulitoimintaa pystyi kyllä jatkamaan sitten kun oli tovi lapinjätkän jumppaa takana.
koponen kirjoitti:
Tästä tulikin mieleen, että miten kummassa meillä Suomessa on hirveästi välineitä, joita ei pysty käyttämään hanskat kädessä? Alkaen ihan perusvälineistä, kuten rynnäkkökivääri tai käsikranaatti. Jos aseessa olisi sivuun käännettävä liipasimen suojakaari ja peukalovarmistin, onnistuisi käyttäminen tarvittaessa rukkaset kädessä. Peukalovarmistimen ansiosta ei haverit kasvaisi kohtuuttomasti. Kranaateissa pitäisi puolestaan olla riittävän iso rengas, jotta siitä saisi rukkasella varustetun peukalon läpi.
koponen kirjoitti:
Tuosta sitä puhuttiin jo silloin kun meikäläinen oli varusmiehenä, nimittäin niistä erityisolosuhteista jotka auttaa suomalaista puolustustaistelussa määräämättömästä suunnasta hyökkäävää suurvaltavihollista vastaan. Ilmasto tuntuu kuitenkin olevan väliin niin ongelmallinen, että kaikki sääprofeetat puhumattakaan meteorologeista, eivät tunnu pysyvän sen perässä. Näin ollen sen pelotevaikutus tuntuisi olevankin enemmän tuurinkauppaa. Niinpä tuntuisi kannattavampaa olevan oppimaan luottamaan itseensä ja varustautua kaikille säätyypeille. Muistaen kuitenkin sen tosiasian, että ääriolosuhteissa ja katastrofeissa se yksinkertaisin toimintamalli ja väline tuppaa olemaan se mikä viimeiseksi toimii, valitettavasti. Katastrofin lopussa palataan niinsanotusti maanpinnalle.